Musiikkia, teatteria ja...

Tätä odotellessa... sunnuntaina!

Tämä viikko on täysi, hyvässä mielessä. On keskimmäisen bändikerhoiltamaa (Final Countdown - jee!), vanhempien ilta teatterissa ja vielä on edessä esikoisen April Jazz debyytti musiikkiopiston bändin kanssa. Harjoituksiakin siis on riittänyt. Ihanaa, mutta kieltämättä ihan pikkuisen hektistä. Voi olla, että ensi viikon vappu on meillä tällä kertaa sellainen rauhallisempi perhejuhla, kun kukaan ei vaan jaksa muuta.

Ruoka on tässä pyörityksessä ollut sellaista arkista, nopeaa, mutta ihan sikahyvää.

• Maanantaina herkuteltiin sunnuntaista jääneellä macaroni cheesellä ja vihersalaatilla
• Tiistaina jatkettiin tomaatti-peperoni-sitruuna-tuorepastalla (ja oli siinä vähän vuonankaaliakin)
• Keskiviikkona  - kauheaa, ihan hirveä muistikatkos. Ei, ei minulla mitenkään kiire ole. Muuten vaan valuvat näköjään aivoissa jo liiat reunojen yli. Todennäköisesti siis jotain tähteitä. 
• Torstaina hoitivat isoveljet kuopuksenkin ruokailun - tomaatti-fetamunakas oli maistunut ja jälkkäriksi jätskit, tietty.  (Kuka sitä äitiä keittiöön enää tarvitsee?) 
• Tänään vedettiin kehiin taas vakkariresepti vuosien ajalta... 

Tämä maistuu aina ja kaikille eri variaatioina eli

Perunat & kaverit uunissa

Pilkotaan perunoita ja kanan rintafileitä ja pyöritellään ne oliiviöljyssä, savupaprikassa ja paprikajauheessa (tai muussa mieluisassa mausteessa). Sitten sekoitetaan joukkoon 1 luomusitruuna pilkottuna, kourallinen lehtipersiljaa silputtuna sekä fetaa. Viimeiseksi päälle vielä muutama varsi terttutomaatteja.

Laitetaan 200 asteiseen uuniin noin 40 minuutiksi. Lopuksi voi joukkoon ripotella hitusen suolaa, jos kokee sitä tarvitsevansa (me emme lisänneet) sekä lisää persiljaa ja fetajuustoa.

Syötiin Tukholmassa

Kaksi päivää Tukholmassa miehen kanssa ja arvatkaapa mitä teimme? Kävelimme, kävelimme ja kävelimme vähän lisää, jotta jaksaisimme syödä. Niin, ja nukuimme varmaan enemmän kuin koko jouluna yhteensä. 

Teemana meillä oli rentous, rustiikki ja lämpö- Viimeksimainittu tosin katosi joulukuun viimaan. Aurinko paistoi, mutta ensimmäisen päivän palelin koko ajan. 

Veto ja viileys oli myös ainoa haittapuoli Östermalmin kauppahallin Lisa Elmqvist ravintolassa. Meriantura sitruunavoilla, punajuurella ja pienillä uusilla perunoilla oli yksi elämäni parhaista. 

Enhän minä tietysti merianturaa ole kamalan monta kertaa syönytkään, mutta tämä oli kyllä uskomattoman hyvää... ja se voi, melkein lusikoin sitä ihan sellaisenaan, mutta kun oli vai veitsi ja haarukka. Tyydyin vain murskaamaan perunat joukkoon... 

Muutenkin kauppahallissa oli herkkuja tarjolla, juurikin sellaiseen vähän torimaiseen husmanskost-tyyliin. Kaikki näytti hyvältä, mutta tällä kertaa halusimme istua kunnolla pöydän viereen. 

Kauppahallista kulku kävi Gamla Stanin puolelle. Sieltä löytyy kahviloita rivissä. Ensimmäinen oli hauskan luolamainen (takaseinä oli kuin olikin kiveä). Kahvi oli kuumaa ja kanelipulla kunnon bullaa. 

Illalla jouduimme tyytymään Opera Bariin Opera Källarin sijasta. Jälkimmäinen oli joulun välipäivinä kiinni. No, söimme ihan hyvin ja liikaa. 

Raputoast majoneesilla oli maukas, mutta ihan liian suuri. Unohdin sanoa tarjoilijalle haluavani puolikkaan annoksen. Häränposki oli pehmeää, mutta harmillisen mautonta. Teki mieli muistuttaa keittiömestaria vahvan keittoliemen ja suolan olemassaolosta, mutta ainakin tuo täytti vatsan. Oskarin-leivos oli juuri niin voinen kuin pitikin, vaikkakin vähän turhan kylmä. 

Nälkää emme siis nähneet, mutta päivän kauppahalli-ihanuuden jälkeen tämä oli pieni mahalasku. Miljöö tosin jatkui upeana art deco-tyylillään. 

Niin hyvin kyllä vatsa täyttyi, että ruokaa ei tarvinnut etsiä ennen seuraavan päivän brunssia. Ei siitä sen enempää, kahvi oli ok ja kakku syötävää, bagel vähän sinnepäin. Valitettavasti Gamla Stanissa taitaa huomata pienen turistivivahteen myös tarjonnassa. Miljöö, taas kerran, oli kerrassaan mahtava. 

Koko matkan ajan tunsin olevani keskellä elokuvaa. Tukholma on mahtava kaikkine historiallisine rakennuksineen ja tunnelma on jotenkin kiehtovan "vanhanaikainen" vaikka teknologiaa näkyykin kaikkialla (mm. kahvilan ovikoodisysteemi kahvassa oli jännä :-)

Silti mieleeni jäi sellainen vnnhemman ranskalaisen elokuvan tunnelma... jotain tällaista. Ehkä se alkoi noista kauppahallin ruutuliinoista. 

p.s. Kuvia kävelyltä myös täällä

Kysely & ARVONTA! - Ruoka ja kirjat, herkut ja lukijat

Viime lukumaratonilla eväänä oli mm. herneitä

Ruoka ja romaanit kuuluvat yhteen monessakin mielessä. Varsinkin dekkareissa tuntuvat etsivät usein olevan paitsi älykkäitä, myös herkkusuita. Kukapa ei olisi joskus hymähdellyt Hercule Poirotin yrityksillä sivistää kapteeni Hastingsin ruokavaliota. Nero Wolfe ei olisi mitään ilman herkullisia aterioita, jotka mitä ilmeisemmin ovat ilmaantuneet myös hänen vyönseudulleen. Arianna de Bellis käyttää ruoanlaittoa rentoutumiseen ja aivosolujen aktivoimiseen. Anna Laine puolestaan kokkaa gourmet- tasolla jännittävien tarinoiden ytimessä ja on myös saanut oman keittokirjan. Samoin Komisario Guido Brunettin vaimon herkullisia reseptejä voi kokeilla keittokirjan sivuilta.

Ja tuossa oli vasta muutama!

Näin Dekkariviikon kunniaksi ajattelin siis kääntää kysymyksen myös toisinpäin. Kirjoissa syödään ja juodaan hyvällä halulla, vaan mitä syövät ja juovat lukijat tarinoista nauttiessaan?

Sen tiedän, että hyvästä ruosta pitävät usein myös lukevat kirjoja, ja varsinkin dekkareita. Minulla on tästä oikein evidenssiä. Edelliskesänä olivat kirja- ja ruokajuttuni vielä samassa blogissa ja tuo blogi (Ja kaikkea muuta) yhden ainoan kerran Ruokablogit TOP100 listan kärkivitosessa - tietenkin artikkelilla DEKKAREISTA!

Siis - käykääpä kliksuttelemassa ja lisäämässä lukuherkkujanne alla. Vaihtoehtoja on alkuun jo muutama, lisätkää loppuu listalta puuttuvia.

Jos haluat osallistua myös ARVONTAAN, niin jätä kommentti tämän artikkelin kommenttikenttään. Kommentointiaikaa on kyselyn loppuun saakka eli kesäkuun viimeisen päivän loppuun ja heinäkuun alussa arvon kahdelle kommentoijalle Elisa Kirjan lahjoittaman koodin, jolla saa ladattua  kirjan luettavaksi

Jos ei ihan tiedä, mitä lataisi, niin käykääpä lukemassa kirjablogeja tällä viikolla. Dekkariviikon sadosta löytyy varmasti mielenkiintoista luettavaa kullekin. Minua houkuttaisivat esim. Vera Valan uusin Tuomitut tai äänikirjoista lapsille Jules Vernen Sukellusveneellä maailman ympäri, muiden muassa

Create your own user feedback survey

Arvonta yhteistyössä Elisa Kirjan kanssa - kiitokset palkinnoista!

Messupäivä 1 : Ruokafokuksella

No niin, ensimmäinen messupäivä takana. Tänään keskityin pääasiassa Viini, ruoka & hyvä elämä -messuihin. Näin torstaina kun on yleensä vähemmän porukkaa ja siis helpompaa maistella herkkuja.

Tänä vuonna tuntuikin maisteltavaa olevan jotenkin enemmän kuin viime vuonna. En tiedä johtuiko se minusta ja torstain suhteellisen vähäisestä ruuhkasta, mutta jotenkin tuntui meno anteliaammalta.

Edelleenkin tosin olisi viinipuolella saanut olla enemmän myös ruokaa tarjolla. Tämä Suomen alkoholilainsäädäntö edistää näissä paikoissa vähän outoa juomakäyttäytymistä, kun viinien luokse pitää mennä nimenomaan JUOMAAN eikä maistelemaan erilaisia ruoka-viiniyhdistelmiä tai nauttimaan hyvästä ruoasta viinin kera. Tänään tosin olin autolla liikenteessä, joten jäivät viinit maistelematta ihan kokonaan. Kunhan pikaiseen kiepsautin alueen kautta.

Tässä muutama parhaiten mieleen jäänyt tuote, joista kyllä iso osa päätyi myöskin kassiin.

1. Suklaat! Fazer maistatti maissilla maustettua tummaa suklaata sekä kardemummalla ja kahvilla maustettua tummaa suklaata. Molemmat tosi herkullisia. Lindtillä oli ihanaa pistaasisuklaata ja Leonidas maistatti kahvisuklaata. Nam,nam, nam... hyvän suklaakierroksen saa aikaiseksi :-) Italialaisiakin namuja oli tarjolla.
2. Suomalaiset ruisnaksut. Varsinkin Ruislandian ruisnapit ovat herkullisia ja niitä tulikin tuossa naposteltua erinäisiä Sillankorvan valkosipulisen yrttijuuston kanssa.
3. Valkosipulinmakua päätyi kassiin myös Karhunlaukan muodossa. Kyseessähän on tietysti yrtti, jolla saa maun ilman hajua. 
4. Lisäksi messujen Italia-teeman mukaisesti oli tarjolla Parmesaania ja muita italiaisia juustoja useammassakin kohdassa, ja ilmakuivattua Parmankinkkua, ja salamia jne... Minä tosin nappasin mukaani juustojen lisäksi tulista Chorizoa, joka on pikemminkin Espanjan suunnalta. 
5. Tulista on myös ostamani savustettu chipotle-tabasco. Sitä pistetään vielä moneen kastikkeeseen ja pataan (tai pizzan päälle!) 

Siinä ne pikaisimmat tärpit, joita kannatta pitää silmällä messuilla kierrellessä. 

Kirjamessujen puolella kävin kuuntelemassa hetken Milja Kauniston jutustelua Olavinsa seikkailuista ja niiden jatkosta (trilogian kolmatta osaa odotellessa!). Lopuksi hän totesi ranskalaisen kotikylänsä tunnelmaan pääsevän helposti myös herkuttelun kautta. Lautaselle vain Roquefort-sinihomejuustoa ja lasiin hyvää, tuhtia punaviiniä... Eipä kuulosta yhtään hullummalta kylältä. 

Pieni koira ja sen menu

Hedelmäinen punaviini, joka tuhoa ruokabudjettia. Sitäpaitsi, sillä on kiva nimi!

Menu

La Griotte

Karitsan ulkofilee ja sinihome-pähkinä-päärynät

Juomana Le Petit Longue-Dog (de Languedoc - huomaattehan sanaleikin?)

Marsipaaniuuniomena  

Ennen se oli sunnuntai-lounas, nyt se on lauantaipäivällinen. Siis se ateria, jota eniten suunnitellaan ja mietitään, ja jonka eteen nähdään vaivaa. Vaikka eipä tämäkään ateria nyt taas työmäärältään ollut ollenkaan ylenmääräinen.  Ehdin päivällä jopa päiväunille, mikä oli ihana ja vähän välttämätönkin juttu viikon rikkonaisten unien jälkeen. 

Tämän illan alkuruoka oli ihan vain pieni lasillinen kirsikkaviiniä aperitiiviksi. La Griotte oli löytö rasnkalaisen kylän viinikellarista kesällä. Ensi kesänä sinne palataan ja tuodaan pulloja useampikin. On se sen verran hyvää. 

Iltapäivällä ennen päiväunia 

Kaada kulhoon yhden sitruunan mehu ja saman verran oliiviöljyä. Pilko sekaan puolikas sitruuna ja pari valkosipulinkynttä. Murskaa kymmenkunta korianterin siementä ja tipauta kulhoon. Ripauta suolaa ja pippuria. Silppua kourallinen persiljanlehtiä ja saman verran tuoretta timjamia. Sekoita kaikki yhteen. 

Lisää kulhoon pari karitsan ulkofilettä ja sekoita niin, että marinadi peittää ne joka puolelta. Laita kansi kiinni, kulho jääkaappiin ja painele päiväunille. 

Ruoka-aika -1h

Nosta liha pois jääkaapista. 

Siivuta kymmenkunta jauhoista perunaa ja pari päärynää. Sekoita perunapaloihin 1tl savupaprikaa ja ripaus Espelette-chilijauhetta. Sekoita vielä joukkoon oliiviöljyä ja timjaminlehtiä. 

Valuta päärynöiden päälle hiukan sitruunamehua ja muutama pilkottu saksanpähkinä. 

Laita uuniin ja uuni kiertoilmalle 150 asteeseen 15-20minuutiksi. 

Valmistele uuniomenat. 

Ruoka-aika -30min

Nosta uunin lämpö 200 asteeseen. 

Pyyhi marinadi lihan pinnasta ja ruskista ne pannulla. Laita uunivuokaan ja nosta marinadin sitruunapalat lihan päälle. 

Jos käytät uunin lihan lämpömittaria, aseta se 58 asteeseen. Nosta liha uuniin. Se ei kaipaa kuin 5-10min, riippuen siitä, kuinka paljon ruskistit sitä pannulla 

Lisää haluamasi määrä sinihomejuustoa päärynöiden päälle uunivuokaan.

Valmista halutessasi vihreä salaatti aterialle. 

Nosta liha pois uunista ja peitä se 10min vetäytymään. 

Tarkista perunoiden kypsyys ja nosta ne pois uunista, jos ovat valmiita. 

Ruoka-aika-5min

Leikkaa liha siivuiksi ja nosta tarjolle perunoiden ja päärynöiden kanssa. Voit valuttaa päälle halutessasi saksanpähkinäöljyä vahvistamaan päärynöiden pähkinäisyyttä.

Laita omenat uuniin. Ne ehtivät kypsyä sillä aikaa, kun syödään. Vatkaa vaniljakastike valmiista purkista, jos et ole viitsinyt tehdä sitä aiemmin iltapäivällä valmiiksi. 

Dieetti eli ei, mutta ei tarvitse pelätä hyttysiä tänä yönä

Juupa juu, lapset vetelivät mac'n cheese -vuokaa tämän lisäksi, mutta äiti söi kiltisti isännän kanssa pelkkää lämmintä salaattia. Paitsi, että kävin kyllä salaa nappaamassa kaapista pienen suklaan jälkkäriksi. Pateettista ja säälittävää?

Ehkä, mutta kun tuo mokoma isäntä jaksaa vaan pitää kuntokuuriaan yllä ja tarkkailee syömistään haukan silmin, niin kaipa sitä pitää minunkin pikkuisen edes yrittää. Siis ei sitä kuntokuuria (ainakaan vielä), mutta ehkä sitä saisi edes tuon vaa'an viisarin oikealle etenemisen jotenkin pysäytettyä... tai edes hidastettua.

Tämä oli kyllä niin hyvää, että ei tullut ollenkaan mikään dieettiolo. Eikä se tietysti tällä oliiviöljymäärällä varsinaista laihdutusruokaa olekaan.


Lämmin puna-vihreä salaatti "balko" -kastikkeella

Siis tuo balko nyt oli alkuun ihan typo, mutta kuvastaa kyllä sinänsä hyvin kastiketta. Kyseessä kun on nippu basilikaa hienonnettuna yhden valkosipulinkynnen kanssa ja löysennettynä kastikkeeksi vajaalla desillä oliiviöljyä. Siinä siis se salaatin kastike.

Noin muutenkin salaatti syntyy helposti. Kesäkurpitsaa vaan siivuiksi ja pannuille oliiviöljyyn ruskistumaan. Kun ne ovat hiukan saaneet väriä niin sekaan kirsikkatomaatteja ja kansi päälle. Tomaattien kuumennuttua ja melkein poksahdettua, jaetaan seos lautasille.

Sekaan lisätään papuja purkista, maissinjyviä (tällä kertaa purkista nekin) ja päälle valutetaan tujakan valkosipulista basilikakastiketta.

Ei tarvitse pelätä hyttysiä tänä yönä - tippuvat tällä hengityksellä saletisti kanveesiin ennen kuin ehtivät pistämään. Hyvää ja hyödyllistäkin vielä.

Vieläkin omenaa eli omena-inkiväärihillo

Omenahillo on ihanaa, mutta senkin syömisessä tulevat rajat vastaan. Pohtiessani vaihtoehtoja perushillon mausteiksi mielessä kävivät rosmariini (pitää vielä kokeilla), chili (käytetty jo chutneyssä), minttu (jotenkin ei kuulosta omenan kaverilta) ja muutama muu. Lopulta päädyin inkivääriin, koska

a) se on tarpeeksi vahvan makuista muuttaakseen omenahillon oikeasti toisenlaiseksi
b) inkivääri on hyvää

Lopputulos?
No, inkivääriltä maistuva omenahillo. Se ei ole liian makeaa, eikä myöskään polttele inkiväärin lailla. Varsin onnistunut yhdistelmä siis, joka sopii niin paahtoleivän päälle kuin juustotarjottimelle.


Omena-ikiväärihillo

runsas puoli kiloa omenoita kuorittuna ja paloina
hillosokeria paketin osoittama määrä
3 kukkurallista teelusikallista raastettua inkivääriä (tosin tällä kertaa purkista)
noin 0,5dl sitruunamehua

Laita muut ainekset kuin sitruunamehu kattilaan ja keitä pehmeäksi (noin 20min) hiljaisesti poreillen.
Kaada sitruunamehu sekaan ja surraa tehosekoittimessa sileäksi.

Mielenkiintoista kahvittelua - tämän palvelun kehitystä pitää seurata

Armas ja konstailematon pikaruoka 

Eksyinpä tässä lounaalle Kluuviin keittiön ja viinintuvan yhdistelmäksi itseään tituleeraavaan Armas-ravintolaan. Kotimaista pikaruokaa, maukasta ja konstailematonta on perusperiaatteena ja sitähän sieltä saa.

Lounaan hitaastikypsytetystä possusta, salaatista ja leivästä koottu possukebab oli oikein maukas - tosin rieska (?) oli salaatin ja possun alla päässyt vähän kostumaan ja muhentumaan, mutta makua tuo ei haitannut. Myöskään kassalta vähän varoiteltuakin tulisuutta en possusta lievää jälkipoltetta lukuunottamatta löytänyt. Minulle olisi hyvin kelvannut mausteisempikin versio.

Miljöönä penkeillä ja puupöydillä varustettu sali on mukavan raikas tunnelmaltaan, mutta jotenkin äänekäs. Toki ihmisiä täynnä oleva tila on täynnä puheensorinaa, mutta ehkäpä puupinnat vielä vähän lisäsivät volyymiä.

Tai sitten korvissani soi. Olin juuri ennen lounasta viettänyt muutaman tunnin Ateneumin Tove Janssonin juhlanäyttelyssä Kirpun luokan (ja muutaman sadan muun koululaisen ja päiväkotilaisen) kanssa.


Blendaa oma kahvisi - paikan päällä tai netissä

Lounaan mielenkiintoisin tuttavuus oli kuitenkin Kluuvikadun kahvipaahtimo, joka sijaitsee Armas-ravintolan tiloissa. Siellä voi eri kahvilajeista sekoittamalla ja paahtoasteen valitsemalla saada mukaan oman nimikkokahvinsa. Minä olen kaukana kahvihifistelijästä, mutta täytyy myöntää maistelemani kokeilusekoituksen (Etiopialaista kahvia ja jotain muuta) marjaisan maun saaneen uteliaisuuteni heräämään. Mitä jos sekoitan kahvilajeja eri puolilta maailmaa? Mixaisi marjaisia ja sitruksen makuja tupakkamaisiin sävyihin?

Pitänee joskus kokeilla Kluuvissa, mutta palvelu on tarjolla myös pääkaupunkiseudun ulkopuolelta tuleville asiakkaille. Oman sekoituksensa voi nimittäin tehdä ja tilata myös netissä osoitteessa: www.kluuvinpaahtimo.fi

Toki palvelu (erityisesti netissä) on vielä vähän lapsenkengissään, mutta tämän kehitystä on seurattava. Sekä kahvikiinnostuksesta että ammatillisessa mielessä - kaikki nettipalvelut, kun ovat minusta mielenkiintoisia.

Makeasta mukava mieli - lapsillakin

Tämäkö vaarallista ? 

Kauhulla katselin otsikoita kaupan kassalla. Jotkut vanhemmat haluavat poistaa pannukakut ja kaikki makeat välipalat päiväkodeista. Ei minun pojaltani saa viedä oikeutta herkutella!

Tiedän, pitää syödä terveellisesti ja välttää ylenmääräistä sokeria. Tiedän senkin, että hedelmät ovat hyväksi. Kyllä meilläkin liputetaan kasvisruokien ja muuten terveellisen ruoan puolesta. Toisaalta tiedän ihan omasta kokemuksesta myös sen, että pieni määrä makeaa saa hyvälle tuulelle sekä aikuiset että lapset. Sitä paitsi - kun syö kaikkea vähän, minimoi vahingot...

Tottumuksesta tapaan

Minulle ruoassa on polttoaineen ja ravinnon lisäksi kyse myös herkuttelusta, hyvästä mielestä sekä kulttuuriperinnöstä. Pannukakut olivat osa omaa lapsuuttani ja toivon niistä muodostuvan lapsilleni mukavia muistoja, joita he sitten vuorostaan jakavat jälkeläisilleen eteenpäin. Minun on todella vaikea kuvitella pannarien ja kiisselien olevan lasten ruumiille ja psyykelle niin vaarallisia, että ne pitäisi oikein kieltämällä kieltää. Enemmän olen huolissani yhä nuorempien lasten innosta syödä irtokarkkeja ja juoda energiajuomia.

Meillä ostetaan karkkeja tosi harvoin - yritän saada lapset sisäistämään ajatuksen "hyvästä ruoasta" eli herkuista jälkiruoan tai pienen välipalan muodossa, ei jatkuvasti napsittavina pikkupaloina. Päiväkotien ja koulujen säännölliset ruoka-ajat tukevat tätä ajatusta, mutta pelkät rutiinit ja kellonajat eivät riitä elinikäisten tapojen syntymiseen. Tarvitaan myös se mielihyvä. Jos lapsi oppii yhdistämään hyvän mielen ja herkuttelun normaaliateriaan (eli hyvää ja terveellistä ruokaa ja pieni herkkupala jälkkäriksi) tulee tavasta todennäköisesti kestävämpi kuin laskimen kanssa ravintoarvot kohdalleen osutettuun, mutta tylsään ruokailuun tottuneella.

Lapset nimittäin eivät pysy vanhempien valvonnassa paljonkaan päiväkotia pidempään. Kaupat ovat auki, kavereilla karkkipusseja ja houkutukset siinä silmien edessä. Kumman luulette innostuvan helpommin karkeista, sipseistä, limsoista ja muista oikeasti epäterveellisistä herkuista - tottuneesti herkuttelun ateriointiin yhdistävän vaiko ruoasta terveellistä polttoainetta, mutta naftisti mielihyvää saavan lapsen ?  Minä veikkaisin jälkimmäistä.

Kun äiti oikein rähäsemään joutui...

Myönnetään, kolmen pojan perheessä äiti korottaa ääntään suhteellisen usein. Toisinaan ihan vain senkin takia, ettei sitä kuule muuten metelin yli. Tällä kertaa tosin jouduin puolustamaan oikeuttani saada edes yksi kipollinen suklaavanukasta. Oli meinaan santsaus menossa jo sen verran vauhdikkaasti...

Yleensähän mousse au chocolat tehdään kananmunista ja valkuainen jää raa'aksi. Tämä siis sopii raakoja kananmunia välttävälle. Toisaalta vaahtokarkeissa kai saattaa olla liivatetta, joten mitä nyt sitten kukin välttelee. Meillä ollaan sitä koulukuntaa, että vähän kaikkea minimoi vahingot. Siksi tehdään useammanlaisia suklaamousseja tilanteesta riippuen. Kaikki ovat kelvanneet.

Helppo suklaamousse niin kuin Nigella sen teki

Pari kourallista vaahtokarkkeja
50g voita
250g tummaa suklaata
puoli desiä kuumaa vettä
purkillinen Vispiä vatkattuna
sokeria ja vaniljasokeria Vispi sekaan oman maun mukaan

Laita muut ainekset kuin Vispi pieneen kattilaan ja sulattele miedolla lämmöllä tasaiseksi massaksi usein sekoitellen. Anna jäähtyä haaleaksi.

Vispaa Vispi vaahdoksi sokerin kanssa. Mausta vaniljasokerilla ja sekoita suklaaseokseen.

Jaa annoskuppeihin ja pistä kylmään. Koita ehtiä saamaan edes yksi kuppi itsellesi...

Ukkoskuuron lohturuokaa eli tomaattirisottoa

Nyt on saatavilla edullisia ja ihanan punaisia tomaatteja. Kun löytää oikein tuoksuvia ja kauniita, mutta pikkuisen liian kypsiä ja pehmeitä salaattiin, ovat ne omiaan tomaattirisottoon!

Tomaatin makea hapokkuus, parmesaanin terävä suolaisuus ja riisin valuva pehmeys ovat syynä siihen, että tätä kannattaa tehdä kerralla kunnon padallinen. Risottoa tulee aina syötyä yllättävän paljon kerralla.

Ukkoskuuron jälkeisessä raikkaudessa on risotto omiaan iltaruoaksi. Tästä tulee hyvä mieli. Eikä muuten tänään edes kastuttu matkalla kotiin (rannalta :-). Sadepisaroita alkoi hiljalleen tippumaan, kun avasimme pihaportin.

Tomaattirisotto

60g voita
1 iso sipuli hienonnettuna
9dl kasvislientä
500g kypsiä tomaatteja
350g risottoriisiä (Carnaroli, Arborio...)
timjamia tai 1 rosmariininoksa
suolaa + pippuria, hitunen chilijauhetta
1,5dl valkoviiniä (esim. Pinot Noir)
parmesaania

Sulata puolet voista ja sekoita joukkoon sipuli. Kuullota hiljalleen 10min.
Kuumenna kasvisliemi.

Kalttaa ja kuori tomaatit. Valuta siemenistä mehu siivilän läpi kulhoon ja leikkaa hedelmäliha mehun joukkoon pieniksi kuutioiksi.

Sekoita tomaatti ja mehu sipulin kanssa ja kypsennä 8min, kunnes saat paksun tahnan. Mausta ja lisää riisi ja rosmariini/timjami. Sekoita pari minuuttia ja lisää sitten viini. Kiehauta. Lisää kasvislientä vähitellen tasaisesti sekoitellen. Anna risoton poreilla koko ajan, mutta maltillisesti.

Jatka kunnes kaikki liemi on imeytynyt (n.20min) ja riisi on kypsää, mutta siinä on vielä pikkuisen purutuntumaa.

Nosta pannu hellalta ja sekoita joukkoon parmesaania ja loppu voista. Peitä 1-2min kannella, sekoita ja tarjoile lisäparmesaanin kera.

Piknik-cake

Piknikille, aperitiivin kanssa tai cocktailkutsuille (no joo, viimeksimainittuja meillä järjestetään suhteellisen harvoin eli noin kerran 20 vuodessa) tarvitaan pientä suolaista, joka on helppo tehdä, tarjoilla ja syödä. Ranskassa ovat suurta muotia erilaiset suolaiset kakut, ovat itse asiassa olleet jo jokusen vuoden ajan. Niitä tarjoiltiin mm. häissä, joihin kesälomalla osallistuimme.

Oma versiomme syötiin rantapiknikillä ja hyvin maistui. Kuumalla ilmalla tekee mieli jotain suolaista naposteltavaa ja tämähän sopii siihen tarkoitukseen erinomaisesti.

Tätä helppoa tarjottavaa tullaan meillä näkemään varmasti useamminkin.

Piknik Cake Pekoni-paprika-feta-sattumilla

1pkt pekonia
puolikas iso punainen paprika pieninä kuutioina
pari kourallista fetakuutioita
persiljaa
hyppysellinen chilijauhetta (d'Espelette)

3 kananmunaa
1dl maitoa
2dl jauhoja
1,5tl leivinjauhetta
1dl rypsiöljyä
suolaa, pippuria

Lämmitä uuni 180 asteeseen.
Leikkaa pekoni paloiksi ja ruskista niitä vähän aikaa pannulla pienessä öljytilkassa.

Sekoita kananmunat, maito, jauhot, leivinjauhe ja öljy keskenään taikinaksi. Mausta suolalla ja pippurilla.

Sekoita joukkoon 2/3 pekonista  paprikakuutiot, 2/3 fetakuutioista, persilja ja hiukan chilijauhetta. Sekoita tasaiseksi taikinaksi ja kaada voideltuun (tai leivinpaperilla vuorattuun) leipävuokaan (tai silikoniseen vuokaan). Ripottele päälle loput pekonista ja juustosta.

Laita uuniin ja kypsennä 45minuuttia. Anna jäähtyä hetki ja kumoa/nosta pois vuoasta. Tarjoile haaleana tai kylmänä. Kakun voi valmistaa jo edellisenä päivänä, mutta jääkaapissa rakenteesta tulee tiiviimpää ja vähemmän "kakkumaista".

Mansikka-mantelipiirakkaa

Mansikka on leivonnaisissa vähän vaikea. Mansikkakakut ovat tietysti ihan oma lukunsa, mutta jos mansikkaa alkaa kypsentämään on lopputuloksena usen jotain löllöä ja vetistä. Ei kovin houkuttelevaa siis. Tässä piirakassa mansikka kuitenkin on aivan omiaan - ja se laitetaan piirakkaan hillona. Piirakan saa mukavasti leikattua käsin syötäviksi palasiksi, joten tämä sopii erinomaisesti myös piknik-herkuksi. Me söimme hiekkarannalla lämmöstä ja meri-ilmasta nauttien.

Hillo-mantelipiirakka
(tähän nimittäin käyvät muutkin kuin mansikkahillo)

kaksi pientä sydänpiirakkaa

Pohja :
4 1/3dl  vehnäjauhoja
ripaus suolaa
200g kylmää voita
1 1/2 dl tomusokeria
1 kananmuna

Nypi jauhot, suola, sokeri ja voi muruiksi (yleiskoneella k-vatkaimella onnistuu hyvin). Lisää muna ja sekoita nopeasti tasaiseksi. Kääri muovikelmuun ja anna seisoa jääkaapissa vähintään tunnin ajan. Ilman seisottamista taikina jää turhan pehmeäksi, eikä piirakka onnistu kunnolla. Taikina myös säilyy jääkaapissa muutaman päivän ajan ihan hyvin.

Pane uuni kuumenemaan 200 asteeseen (kiertoilmalla ihan hiukan alle 200).

Leikkaa taikinalevystä ohuita siivuja (2-3mm) ja vuoraa niillä silikoninen piirakkavuoka. Vuoraa myös sivut ihan yläreunaan saakka, sillä ne laskevat uunissa alaspäin. Painele sormilla palojen välit yhteen ja pohja tasaiseksi. Laita jääkaappiin hetkeksi odottamaan.  Muistathan voidella vuoan, jos se ei ole silikonia.

Täyte :
Muutama lusikallinen mansikkahilloa tai jotain muuta haluamaasi hilloa. Minä olen aiemmin käyttänyt mm. raparperihilloa tai mansikka-raparperihilloa.

Ota pohja jääkaapista ja levitä slle ohut kerros hilloa. Pari millimetriä riittää oikein hyvin. 

Laita piirakka uuniin noin vartiksi. Tee sillä aikaa toskakuorrutus.

Kuorrutus (kahteen piirakkaan) :
100g voita (tai pikkuisen vähemmänkin riittää)
1 1/2 dl sokeria
3 rkl vehnäjauhoja
100g mantelilastuja
2 rkl maitoa 

Mittaa kaikki ainekset kattilaan ja lämmitä keskilämmöllä sekoitellen vajaat 10min, kunnes paksunee. Levitä piirakkapohjan päälle ja laita vielä uuniin 10-15min, kunnes pinta on kauniin ruskea.

Anna jäähtyä ja tarjoile. 

Viimeinen silaus - pähkinäinen pepperonipasta

Taas pastaa ? Kyllä, mutta tällä kertaa vähän erilaisella viimeisellä silauksella.

Erilaisilla öljyillä saa muutettua perusreseptit aivan eri makuisiksi. Tryffeliöljy lienee tunnetuin, mutta meillä on ongelmana tryffelin hajustakin irvistelevä äiti. Kesälomareissulta napattiin tuliaisina mukaan saksanpähkinäöljyä, joka kelpaa nirsollekin. Sillä saa ihanan pähkinäistä makua vaikka pastaan, salaattiin, munakkaaseen, bruschettaan tai mihin sitä nyt toivookin. Kunhan muistaa, että öljyä ei saa kypsentää tai liikaa kuumentaa. Se muuttuu kitkeräksi.

Tällä kertaa tehtiin pepperoni-pastaa ja maustetiin se lopuksi pienellä lorauksella pähkinäöljyä.

Pähkinäinen pepperonipasta

Laita pasta kiehumaan paketin ohjeen mukaan.

Kuullota sipuli-sellerisilppua pannussa oliiviöljyssä (muistattehan - pähkinäöljyä ei saa kuumentaa) ja ripottele päälle hiukkasen suolaa. Lisää joukkoon toivottu määrä pilkottua pepperonimakkaraa, jota löytää siivutettuna ihan marketista. Anna kuumeta ja ripottele sekaan persiljaa. Halutessaan voi lisätä vähäsen sitruunankuoriraastettakin.

Kaada kypsä pasta pannulle kastikkeen kanssa ja lisää kauhallinen pastan keitinlientä. Tarjoile lautasille. Ripottele päälle mustapippuria ja parmesaania ja halutessasi lisää persiljasilppua. Lorauta haluamasi määrä saksanpähkinäöljyä (vajaa 1rkl per runsas annoslautanen antaa makua jo aika hyvin). Herkuttele heti.

Yksinkertaista ja edullista herkkua, joka ei jää maussa yhtään jälkeen "hienommistakaan" ruokalajeista.

Varhaiskaalisalaattia vielä kerran - Savora-kastikkeella

Varhaiskaali on yksi alkukesän suuria nautintoja. Kun sen yhdistää Savoralla maustettuun jugurttikastikkeeseen, niin lopputuloksena on herkku, jota meillä valehtelematta syötiin kolme päivää putkeen. Kaali on nimittäin paitsi halpaa ja herkullista, myös erittäin riittoisaa. Emme vieläkään kyllästyneet, mutta tämä kaali loppui.

Savoraa hamstrattiin lomareissulla kolmen purkin verran. Sitä löytää aina välillä kyllä Suomestakin (esim. Hietalahden kauppahallista sitä on saanut Love to meat Helsinki-liikkeestä). Hinta vain on vähän eri luokkaa.

Kyseessä ei ole varsinaisesti sinappi, vaikka sinapinsiemeniä herkusta löytyykin. Tämä on jonkinlainen sinappimainen maustekastike - 11 erilaista maustetta sisältävä tahna. Joukosta löytyy kanelia, sinapinsiemeniä, muskottia, inkivääriä, cayennepippuria, rakuunaa, kurkumaa, valkosipulia, sinappia - sekä tietysti viinietikkaa, öljyä ja hunajaa. Kaikkinensa riippuvuutta aiheuttavaa ihanuutta, jota voi syödä sellaisenaan lihan tai kalan seurana, käyttää piirakoissa tai maustamassa kastikkeita. Suosittelen kokeilemaan.

Varhaiskaalisalaatti Savorakastikkeella

1/4 varhaiskaalia raastettuna
1 porkkana raastettuna
mansikoita koristeeksi ja makeuden tuojiksi

Kastike :
2 dl jugurttia
2 rkl Savoraa
ripaus suolaa ja pippuria
kourallinen tilliä silputtuna

Sekoita kaali ja porkkana. Sekoita kastikkeen ainekset keskenään. Pyörittele raasteet ja kastike hyvin sekaisin. Ripottele päälle mansikoita mausteeksi.

Tarjoile lihapullien (kuvassa broileripullien) kera ja varaudu tekemään pian uudelleen.

Lomahemmotteluvälipala ja kermavaahdon uusi elämä

Lettuja, mansikoita ja kermavaahtoa suklaamuruilla. Mitäpä siihen muuta sanomaan ?

Paitsi, että kermavaahdossa yleensä harmittaa, ettei se meinaa millään pysyä letun sisällä vaan valahtaa leikatessa lautaselle. Asiaa helpottaa, kun vaahdon saa tuhdimmaksi. Tässä männä viikolla tulin huomanneeksi kaupassa purkillisen Lindahlsin ranskalaista crème fraîchea. Tiedä sitten, mikä siitä tekee varsinaisesti ranskalaista, mutta ainakin se oli ihanan jähmeää, melkein kovaa ja sellaista melkein rahkamaisen hapanta. Se oli siis aivan täydellistä Vispi-vaahdon tymäköittäjäksi.

Muutama ruokalusikallinen tätä ranskankermaa kermavaahdon sekaan ja kiivas vatkaus päälle. Tämä toiminee upeasti myös pursotuksissa.

Letuissa käytettiin vanhaa, hyväksi todettua reseptiä eli kulhoon 4dl vehnäjauhoja, joiden joukkoon sekoitetaan 6dl maitoa ja kaksi kananmunaa. Kun taikina on tasaista, letut paistetaan voissa pannulla.  Eli taikinan suhteet aina 3 maitoa, 2 jauhoja ja 1 munaa. Helppo muistaa ja kertoa tarpeen mukaan suuremmaksi.

Voileipäpöydän kunkku ilman leipää

Ranskalaisia ruokalehtiä selatessani silmiin osui oiva voileipäkakun korvike. Oli ihan pakko kokeilla ja lopputulos olikin juuri niin herkullinen kuin saattoi olettaakin. Kelpasi oivasti myöskin kevyeksi lounaaksi.

Ainoa hivenen harmittava seikka oli valmiista kakusta valunut neste. Ensin pelästyin, ettei kananmuna ollutkaan kypsynyt sisältä, mutta tosiasiassa kyseessä oli kasviksista valunut neste. Todettakoon siis, että kesäkurpitsoja tulee paahtaa uunissa vähän reseptiä kovemmassa lämpötilassa tai sitten kakun voi tarjoilla haaleana nesteen valuttamisen jälkeen. Itse asiassa kaikkein parasta kakku olikin seuraavana päivänä kevyesti uudelleen lämmitettynä.

Kastikkeeksi tehtiin valkosipulinen tsatsiki mintulla maustettuna. Se yhdistyi mainiosti kakun omiin mietoihin Provence-makuihin. Varsinkin, kun olin ripotellut kakun sisälle runsaalla kädellä persiljaa ja pikkuisen kevyemmin myös tuoretta timjamia.


Voileipäpöydän kakku ilman leipää
(6-8 hengelle, riippuu muiden tarjoomusten määrästä)

2 munakoisoa
2 kesäkurpitsaa
3 tomaattia
8 kananmunaa
2rkl crème fraîchea
2 mozzarellapalloa
suolaa, pippuria, savupaprikaa, hyppysellinen muskottipähkinää
iso kourallinen persiljaa silputtuna
muutama oksa timjamia riivittynä
oliiviöljyä

Lämmitä uuni 180 asteeseen. Pese kasvikset. Leikkaa munakoisot ja kesäkurpitsa pitkittäin siivuiksi ja levitä ne uunipannulle. Valuta päälle oliiviöljyä, ripottele suolaa ja pippuria, ja paista uunissa 10min per puoli.

Siivuta tomaatit ja mozzarella. Vatkaa keskenään kananmunat ja crème fraîche. Mausta suolalla, pippurilla, savupaprikalla ja muskotilla.

Laita leivinpaperia kakkuvuoan tai keraamisen uunivuoan pohjalle. Vuoan materiaali vaikuttaa kakun "ruskeuteen" ja todennäköisesti myöskin nesteen määrään. Levitä kulhon pohjalle munakoiso- ja kesäkurpitsasiivuja pariin kerrokseen (noin puolet määrästä), levitä mozzarellasiivuja yksi kerros, sitten tomaattisiivuja ja taas mozzarellaa. Ripottele väleihin yrttejä. Levitä päälle vielä loput kesäkurpitsasiivut ja munakoisosiivut.

Kun vuoka on täynnä kasviksia, valuta kananmunaseos päälle ja kopauta vuokaa pöytään, jotta sitä valuu pohjaan saakka. Aseta vuoka kuumalla vedellä täytettyy vähän isompaan vuokaan (bain-marie eli vesihaude) ja kypsennä uunissa noin 45min.

Ota vuoka pois uunista ja anna jäähtyä haaleaksi. Alkuperäisen ohjeen mukaan kakku tulisi kumota jo muutaman minuutin kuluttua ja tarjoilla kuumana, mutta silloin voi varautua nesteen valumiseen. Lisäksi kuumaa kakkua on vaikea liikutella. Haaleana voi kaataa nesteet pois ja siirtää kakun sitten tarjoiluastiaan.

Koristele yrteillä, salaateilla, tomaateilla tms. ja nauti joko sellaisenaan tai haluamasi kastikkeen kera.

Hyvän vinegretin jäljillä ja kevyttä kesäsalaattia

Kesä ja salaatit kuuluvat yhteen. Perusaineksiinkin saa mukavaa vaihtelua lisäämällä jotain pientä. Kurkku-paprika-tomaatti kuulostaa tylsältä yhdistelmältä, vai mitä ? Kun joukkoon lisää persiljaa, minttua ja tuoreita herneitä, ollaan taas jo ihan eri maailmassa. Päälle ripotellaan sitten vielä fetapaloja (tai ihan suomalaisittain salaattijuustoa) ja valutetaan tujua vinegrettiä valkosipulilla tai ilman...

Onko teillä muuten jotain perusreseptiä vinegretin tekoon ? 

Klassinen resepti käskee sekoittamaan 1rkl Dijon-sinappia,  1rkl punaviinietikkaa ja 3rkl mietoa öljyä. Mausteeksi sitten pelkästään ripaukset suolaa ja pippuria.

Meidän makuumme perusresepti on turhan mietoa ja uskallan väittää vakiokastikkeessamme sinapin ja etikan osuuden olevan alkuperäistä ohjetta suurempi. Tarkkoja määriä tosin en edes tiedä, kun mennään yleensä aika silmämääräisesti. Lisäksi meillä maustetaan kastike usein sipulisilpulla tai valkosipulimurskalla. Muutenkin kastikkeeseen saa vaihtelua muuttamalla punaviinietikan toiseksi tai peräti sitruunamehuksi ja myös eri öljyillä on hauska leikitellä. Toisinaan unohdamme sinapin...

Parhaiten salaatinkastike maustaa salaatin, kun sen tekee salaattikulhon pohjalle ja kääntelee salaatin reippaasti sekaan. Tällöin tosin pitää salaattia olla juuri kerralla syötävä määrä ja se pitää tarjota heti kääntelyn jälkeen. Muuten päädytään vetiseen, happojen polttamaan mössöön.

Klassisella ohjeella maustaa ihan mukavasti perussalaatin neljälle. Määrien arviointi onkin ihan oma taitolajinsa salaattien kanssa. Kukaan ei halua kastikkeessa lilluvia lehtiä, mutta makua pitäisi riittää jokaiseen suupalaan. Kokemuksen kautta oppii arvioimaan oikein.

Ranskalaiset maalaishäät ja perinnemenu

Aperitiivi & juhlamenu

Meillä oli onni päästä osallistumaan ranskalaisiin maalaishäihin. Tai oikeastaan matka oli suunniteltu häiden ympärille, olihan kyse sentään kälystäni... Häät pidettiin Vercorsin alueella, pienessä kylässä kukkuloilla ja tarjoilusta huolehti sulhasen äiti ystävineen. Teemana olivat alueen perinneruoat ja mikäs siinä, ainekset hankittiin luottotuottajilta ja pääruoan kanat omasta kanalasta.

Ranskalaisten häiden kulku on hieman erilainen kuin suomalaisten. Vihkiminen tapahtui maistraatissa, kirkko ja rekisterit kun ovat Ranskassa tiukasti erillään. Vieraat myös kutsutaan kahteen eri tilaisuuteen. Isompi porukka ensin aperitiiville(näissä häissä yli 100) ja sitten lähimmät (60) syömään juhlapaikkaan. Aperitiivi ei sitten olekaan mikää ihan pikku juttu. Näissä häissä se kesti useamman tunnin ja vieraat viihdyttivät itseään ja toisiaan paitsi maistelemalla herkkuja myös pelaamalla erilaisia puisia pelejä. Löytyipä joukosta suomalainen Mölkkykin, joka herätti kiivasta innostusta ja kinaa pelin tuoksinassa.

Aperitiiviherkkuina oli erilaisia suolaisia cake-paloja, pizzaa, quichekuutioita ja tapenade-leipäsiä. Minä ihastuin varsinkin mustaan tapenadeen, joka oli ihanan vahvan makuista. Juomana tietysti seudun kuohuva Clairette de Die.

Ruoka on vakava asia juhlissakin

Ateriointi on Ranskassa aina vakava asia ja siihen paneudutaan huolella. Menusuunnittelu oli aloitettu jo ennen kutsujen lähettämistä ja testaukset kestivät suurin piirtein vuoden. Lopputulos olikin sitten upea kokoelma paikallisia herkkuja seudun parhaista raaka-aineista.

La Rotie de pigeon ei itse asiassa ole ollenkaan sama asia kuin le rôti (paisti). La rotie on paikallisista riistalinnuista valmistettu patée, joka ainesten saatavuuden varmistamiseksi oli tällä kertaa valmistettu kyyhkysistä. Kyseessä on perinteinen ruoka, jota seudulla on valmistettu lihan säilyvyyden varmistamiseksi metsästysajan ulkopuolellekin. Uunissa pekonikäärössä kypsennettyjen lintujen liha riivitään, maustetaan konjakilla ja umpioidaan purkkeihin. Siitä sitten levitetään ihanan maalaisleivän päälle ja nautitaan salaatin kera.

La Grise du Vercors

Meidän ranskanmatkamme tuntuvat aina pyörivän kanojen ympärillä (kuten täällä ja täällä ja täällä). Edes nämä häät eivät tehneet poikkeusta tähän sääntöön. Pääruoan kanat kun olivat sulhasen äidin omasta kanalasta. Madame Eveline on väsymätön luomun ja eläinten eettisen kasvatuksen puolestapuhuja. Hän on myös herättänyt henkiin kanarodun La Grise du Vercors, joka oli toisen maailmansodan jälkeen jo käytännössä kadonnut Ranskasta. Häiden pääruoan tähti oli siis selvä. Padassa kypsennetty, tummahko liha haudutetun ratatouillen ja spätzliä muistuttavan besantïes-pastan oli mahtava makuelämys.

Rex-kakun alkuperäislähde ? 

Jälkiruokakin oli perinteistä. Macaronsit ovat tietysti kaikille tuttuja, samoin kuin vaniljajäätelö. Suklainen keksikakku on osa alueen ruoka- ja kulttuuriperintöä. Kekseinä käytetään biscuits Thé Brun, joita valmisti Brunin perhetehdas Grenoblessa 1800-luvun lopusta lähtien. Toisen maailmansodan aikaan keksit saivat lisämainetta, kun tehtaan henkilökunta salakuljetti keksejä vastarintaliikkeen eväiksi... Nykyään keksit tunnetaan nimellä Thé LU.

Keksikakku muistuttaa erehdyttävästi monelle tuttua isoäitien tekemään Rex-kakkua. Ennen sotia kakun resepti oli kirjoitettuna keksipaketin kylkeen ja spekuloimme Madame Evelinen kanssa sen mahdollista matkaa Suomeen. Ehkäpä Pariisin taiteilijaelämään tutustumaan matkanneet suomalaiset taiteilijat toivat tuliaisina taulujen ja sävellysten lisäksi myös keksejä ja makoisan kakkureseptin ? Ken tietää.

Häitä tanssittiin pitkälle yöhön. Pienimmät juhlijat vain laskettiin uinailemaan patjalle salin nurkkaan. Siellä meidänkin Totomme (3v) veteli sikeitä huolimatta samassa tilassa pauhaavasta musiikista ja taputuksista. Oli ihanat juhlat.

Merci à tous! 

Tous nos voeux de bonheur à Frédérique & Erwan !

Ranskalainen aamiainen

Se oli sitten siinä se kesälomareissu. Pakollinen melkein kahden viikon tauko netin käytössä muutamaa satunnaista linjayhteyttä lukuun ottamatta on takana ja täytyy sanoa, että selvisin paremmin kuin odotin. Pieniä vierotusoireita oli toki huomattavissa – varsinkin kun bongasin Jean d’Ormessonin Strasbourgilaisen ravintolan seinällä poseeraamassa tai kun faisselle de chèvre oli aivan niin hyvää kuin muistinkin kävi mielessä, miten mukava olisi jakaa noita ajatuksia kaikkien blogilukijoidenkin kanssa.

Ranska on meille ennen kaikkea paikka tavata sukulaisia ja ystäviä, mutta hyvänä kakkosena matkan tarkoituksesta kilpailee hyvä ruoka. Tämäkään kerta ei tee poikkeusta. Tulipa taas tankattua juustoja ja APRIKOOSEJA ja muitakin herkkuja. Se on jännä, miten anopin tekemät yksinkertaiset ruokalajit voivatkin maistua niin ihanalle. Ehkä kyse on vain vaihtelusta normikotiruokaamme, ehkä ainekset ovat jotenkin parempia tai sitten ranskalainen ruoka vaan yksinkertaisesti on hyvää. Herkut eivät tarvitse välttämättä edes sen kummempaa valmistusta.

Lomapaikkana tänäkin vuonna oli tuttuun tapaan Valence, mutta lisäksi vietimme viikon verran Vercorsin upeissa vuoristomaisemissa.  Matkaohjelmassa oli yhdet häät ja leirintäaluemökkeilyä sukulaisvierailujen lisäksi. Leirintäalueella kokkailu rajoittui lähinnä raviolien lämmittämiseen tai planchalla paistoon, joten itse hankitut ja tehdyt ruoat painottuivat aamupalaan.

Alla siis ote aamiaisia... 

(1)

Faisselle au chèvre eli tuorettakin tuoreempi vuohenjuusto sokeriliemessä pikaiseen keitettyjen aprikoosinpuolikkaiden kanssa on aamiaisten aatelia. Tätä on pakko saada lomalla ainakin kerran!

(2)

Ranskalaisten aamupala painottuu usein makeaan. Croissant, suklaapulla tai vaalea leipä voin ja hillon kera  maitokahvin seurana taitaa olla se standardiversio ranskalaisesta aamiaisesta. Me olemme suomalaisittain tottuneet syömään jotain suolaisempaa, mutta kyllä meillekin makea kelpasi.

Mini”salamat” (éclairs) vanilja, suklaa ja kahvi. I rest my case… 

(3)

Onko kukaan nähnyt ranskalaisia elokuvia Camping I ja Camping II ? 

Me valmistauduimme lomamatkaan katsomalla molemmat koko perheen voimin. Elokuvat nähneet tunnistanevat Bencon ainakin nimeltä. Tämä makea kaakaojuoma oli itseoikeutettu osa meidänkin leirielämäämme. ”Juomaa ystäville… ” -Patrickin tapaan. 

(4)

Ranskalainen leiriaamupala summeerattuna. Pain au chocolat, leipää aprikoosihillolla, madeleines ja radiosta uutiset, musiikkia tai stand-up komiikkaa. Kuvasta puuttuu vain iso kulhollinen maitokahvia. Näillä saatiin sateinenkin päivä hyvin alkuun.