Nopeaa ja helppoa väriterapiaa arki-iltoihin

Suuren kasvisruokabuumin keskellä on meilläkin kummasti lihansyönti vähentynyt. Kyseessä ei edes ole mikään tietoinen päätös - vastaan on vain tullut niin paljon kivoja kasvisreseptejä ja marketin hevi-osastokin on jostain syystä muuttunut inspiroivammaksi. Kasviksilla saa ruokaan myös ihanasti väriä. Se piristää, kun ulkona näkyy pelkkää mustaa.

Viime viikolla huomasin ruokalistalla komeili kaksi omaa suosikkiani kasvispitoisista arkipäivällisistä. Vaikka toisesta annoksesta löytyi kanaa, oli se lähinnä pienen lisukkeen roolissa eikä ollenkaan edes välttämätön lisä lautasella.

Tässä siis kaksi arki-reseptiä, jotka ovat -
1) Nopeita (molemmat kastikkeet valmistuvat samassa ajassa kuin riisi tai pasta kypsyy),
2) helppoja (leikkaa ja sekoita) ja
3) maistuvia (sitruunaa tai vihreää currytahnaa + ihania tuoreita kasviksia)

ja joiden avulla saa väriä pimeään aikaan.

Vihreä curry riisin kera oli ensimmäinen.

Varsinainen maku tulee currytahnapurkista. Sitten ei tarvitsekaan tehdä muuta kuin keittää riisi kaveriksi samalla kun sekoittaa kasvikset kastikkeeksi. Tällä kertaa laitettiin pannulle ensin oliiviöljyä ja puolikas kanaliemifondikuutio sekä  sipulia ja erivärisiä porkkanakuutioita.  Lilasta porkkanasta tuli ihana sävy, jonka perusteella kyseessä oli "lila" curry enemmän kuin vihreä.

Kun sipuli ja porkkanat ovat pehmenneet, lisättiin joukkoon kesäkurpitsa kuutioituna ja taas sekoiteltiin. Tässä vaiheessa lisäsin myös lusikallisen currytahnaa, muutama silputtu valkosipulinkynsi ja korianterin silputut varret. Sitten lisättiin keltainen paprika kuutioina ja taas sekoiteltiin.

Kun kasvikset olivat melkein kypsiä, lisäsin joukkoon puolikkaan kookosmaitopurkin. Halusin lopputuloksen maistuvan enemmän kasviksilta kuin kookokselta, joten en pistänyt koko purkillista. Tässä kohtaa kannattaa maistaa suolan tarve ja lisätä myös pippuria.

Kun riisi oli jo valmista, sekoitin kastikkeeseen vielä pieniä lehtikaalin ja ruusukaalin risteytyksenä syntyneitä kaalinuppuja ja lorautin sitruunamehua Pikainen kuumennus ja riisin kera lautaselle. Lisukkeeksi oli kypsennetty pannulla paketillinen kanasuikaleita pelkästään suolalla ja pippruilla maustettuina, mutta tätä voi kyllä syödä ihan kasvisversionakin.

Toinen resepti onkin sitten melkein kokonaan kasvisruokaa ja tietysti pastaa.

Tomaatti-kesäkurpitsa-mozzarellapastaa ja vähän oliiveja

Tämä perustuu vakkari sitruunapastaamme ja helpolla mennään.

Laita pastavesi kiehumaan ja kypsennä pasta paketin ohjeen mukaan.

Pilko sipuli ja kesäkurpitsa. Laita sipuli pannulle kuullottumaan oliiviöljyyn. Sekoittele ja sipulien pehmennyttyä lisää kesäkurpitsakuutiot. Sekoittele taas ja raasta sitten joukkoon puolikkaan sitruunan kuori.

Kun pasta on suurin piirtein kypsää, lisää kastikkeeseen vielä rasiallinen kirsikkatomaatteja sekä pieni pussillinen pinaatinlehtiä. Halutessasi voit repiä sekaan vielä kermaisen mozzarella-pallon.

Kaada pasta kastikkeen joukkoon ja lisää vähän sen keitinvettä. Sekoita. Lisää lopuksi vielä oliiveja ja raasta päälle parmesaania reilulla kädellä. Tarkista suola ja lisää vähän pippuria. 

Tarjoile heti.

Kuukauden keittokirja : Villi joulu vegaani

Kyllähän minä jouluna kinkusta tykkään, mutta ei se estä kokeilemasta myös kaikkea muuta. Sami Tallbergin Villi joulu vegaani on ihanan inspiroiva kirja vaihtelua etsivälle.

En ole ihan varma, menisikö meillä vegaanijoulu läpi. Voi olla, että mutinat muuttuisivat jo ääneekkäämmäksi kapinoinniksi. Tosin täytyy kyllä sanoa, että kinkkua lukuunottamatta meillä on joulupöydässä lihaa vain lihapullat. Suurin osa tarjonnasta on salaatteja tai sitten kalaa. Ihan pelkästään kasviksilla en kuitenkaan usko koko joulunaikaa selvittävän.

Näin siitä huolimatta, että tässä kirjassa on monta houkuttelevaa kasvisreseptiä. Ehkä niistä osa päätyy joulupöytään, mutta ainakin pikkujouluaikaan noista löytyisi mielenkiintoista tarjottavaa lahjavalvojaisiin ja muihin kauden rientoihin. Puheenaiheetkin olisivat valmiina, kun alkujuomaksi lykkäisi vieraiden käteen Purppurasumua (punajuurta, mustaherukkaa ja muita marjoja) tai Ronskibiittiä. Muutenkin reseptit ovat kaukana tylsistä kasvisvaihtoehdoista. Näistä resepteistä löytyy väriä ja makua.

Ihan ensimmäiseksi meillä testattiin espanjalaistyyppistä perunapannua. Ei tuo ihan yhtä kauniilta näytä kuin kirjan kuvassa, mutta oli todella herkullista. Hieman laimean värinen annos oli maussaan täynnä erilaisia sävyjä. Makunystyrät hyrisivät ja olo oli tyytyväisen kylläinen jo pienenkin annoksen jälkeen.

Seuraavaksi meillä taitavat mennä testiin ainakin Paahdetut siitakesienet chili-seesamikastikkeella ja pasternakka suklaakastikkeella.

Lämmin papu-puikulasalaatti
(melkein kirjan reseptin mukaan)

iso loraus oliiviöljyä
8 salottisipulia
8 valkosipulinkynttä murskattuna
1tl paprikajauhetta
0,5tl jeeraa jauhettuna
pikkupullollinen valkoviiniä
1,5kg puikulaperunoita kuorittuna ja poikittain 6 osaan leikattuna
1 kasvisfondikuutio
kiehuvaa vettä
3 punaista paprikaa uunissa mustiksi paahdettuina, kuorittuina ja suikaloituina
1 ruukku timjamia silputtuna
1 ruukku persiljaa silputtuna
1 ruukku korianteria silputtuna
2 laakerinlehteä
suolaa ja pippuria

Kuumenna öljy pannlla. LIsää spiuli, timjami silputtuna, laakerinlehdet, paprikajauhe ja jeera sekä ripaus suolaa. Kuullota kymmenisen minuuttia,

Lisää viini ja anna kiehua kiivaasti muutama minuutti. Lisää perunat, kasvisfondikuutio sekä vettä sen verran, että perunat peittyvät hyvin. Anna poreilla hiljalleen, kunnes perunat ovat kypsiä (n.15min)
Sekoita joukkoon loput yrtit ja paprikasuikaleet sekä vielä hiukan oliiviöljyä. (Sitä parempaa laatua...)  Anna maustua.

On muuten tosi hyvää myös hiljalleen uudelleen lämmitettynä.

Pientä pohdintaa pavuista ja siitä, ohjaako elämä blogia vai blogi elämää

Kyllä näillä väreillä herää!

Pavut ovat ihania. Ne ovat jotenkin lohdullista syötävää, sellaista miedon makuista, joka kelpaa kaikille. Toki ne voivat joskus maistua vähän tylsällekin, mutta siitähän pääsee maustamalla eikös vaan?

Nämä papupihvit maistuivat mukavan miedolle, saivat lievää happamuutta smetananokareesta ja ytyä riisiviinietikalla ja suolalla pikapikkelöidystä punakaalista. Kaaleissakin on muuten eroa. Tämä oli niin terävän makuinen, että etikka oli melkein liikaa, mutta lopulta kuitenkin ihan sopivasti papupihveihin yhdistettynä.

Seuraksi tehtiin vielä salaatti, jonka värit piristivät iltaväsymyksessä. Kyseessä on yksinkertainen sekoitus babypinaatinlehtiä, tomaattteja ja sitten kurkunpaloja kevyesti maustettuna mirinillä ja seesaminsiemenillä.

Ruoka kelpasi kaikille muille paitsi Totolle, joka ei suostunut edes maistamaan. Lisäksi (note to myself) Mirin ei todellakaan kelvannut ja seesamisiemenet hän sylki lautaselle. Toisaalta taas Kirppu veteli salaatin loppuun hyvällä halulla ja kehuskeli tykkäävänsä Mirinin makeudesta. Niin ne maut vaihtelevat lapsesta toiseen.

Kommenttia toki tuli aterian aikana. Tällä kertaa ihmettelevään tyyliin siitä, miksi minä aina kokeilen jotain uutta ja outoa lapsilla testattavaksi. Niin, miksi? Jäin oikein miettimään.

Vastaus on ehkä oma uteliaisuuteni - tekee mieli maistaa, enkä tosiaankaan suostu tekemään eri syöjille eri ruokaa samalle aterialle. Toisaalta painetta kokeiluihin tulee ehkä yksinkertaisesti tästä bloginpitämisestäkin. Pitää löytää vaihtelevaa kirjoitettavaa. Ei sitä kovin kauan jaksaisi vuorotella artikkeleita lihapullista ja makaronilaatikosta (kaikki kunnia hyville resepteille), ettekä tekään niistä varmaan jaksaisi lukeakaan. Vaikka sitten kehuisinkin esikoisen köksänläksymakaronilaatikkoa, joka muuten katosi vuoasta kerralla - taitaa joutua tekemään vielä toiseenkin kertaan.

Tuosta bloggauksen vaikutuksesta kokkausintoon juteltiin muutama sana tänään myös Tammer Tukun blogi-illassa. Tuntuu olevan samansuuntaista pohdintaa muuallakin kuin meillä, eikä tuo kai mikään ihme olekaan. Kaikkihan me bloggaajat kai välillä ihmettelemme, ohjaako elämä kirjoittamista vai blogin kirjoittaminen elämää, vai mitä?

Illan aikana löysin myös kesärakkauteni, mutta siitä lisää sitten joskus myöhemmin...

Ei niin kovin mustia kuitenkaan

Mustapapupihvit 

Ota puoli pussillista kuivia mustapapuja, liota ja keitä pussin ohjeen mukaan (tai sitten vastaava määrä eli 2-3 purkillista säilöttyjä papuja)

1 kananmuna
oreganoa
espelette-chilijauhetta
suolaa
pippuria
muita yrttejä ja mausteita maun mukaan
sitruunamehua
loraus öljyä

smetanaa

punakaalia, riisiviinietikkaa, suolaa

Muussaa pavut monitoimikoneessa tai muuten. Lisää joukkoon mausteet ja kananmuna ja surraa sileäksi.

Paista pannulla pienessä öljyssä, kunnes pinta hivenen ruskistuu ja pihvit tuntuvat kokonaisilta. Noin yleisesti ottaen kannattaa olla tarkkana ja antaa pinnan ruskistua kunnolla (3-4min keskilämmöllä) ennen kuin rupeaa kääntelemään, sillä nämä murenevat aika helposti).

Tarjoile heti salaatin, kaalin ja smetanan kanssa. Ei mitään maailman kauneinta ruokaa, mutta varsin maukasta,

Isäntä kokkaa pihapommeja eli täytetyt kesäkurpitsat

Keväällä lasten kanssa maahan törkkimiemme siementen joukossa oli pyöreitä kesäkurpitsoita. Kylmä kesän johdosta mietin jo, että niistä jäisi tänä vuonna sato saamatta. Sitten onneksi menin kurkkimaan härkäpapujen keräämisen lomassa lehtien alle. Siellä odotti yllätys! Kolme kauniisti kasvanutta ja komean pyöreää kesäkurpitsaa!

Sotaneuvottelun päätteeksi päätimme tehdä (tai isäntä siis) täytettyjä kesäkurpitsoita anopin perinteisellä reseptillä. Nämä ovatkin ihan "sikahyviä". Kesäkurpitsa pysyy vielä hyvin koossa ja suht kiinteänä ja täytekin saa pientä rapsakkuutta.

Pihapommit eli täytetyt pyöreät kesäkurpitsat

Ohjeessa ei isännän perinteiseen tapaan ole määriä laisinkaan. Hän kun heittää kaiken sekaisin silmämääräisesti. Sinänsä tarkkojen määrien puuttuminen ei haitanne. Yrttejä saa lisätä niin paljon kuin sielu sietää ja juustokin pääasiassa ripotellaan päälle. Riisiä sitten vai 1,5 kertaisesti jauhelihaan nähden ja hyvä tulee.

Sekoita keskenään naudan jauhelihaa ja keitettyä riisiä. Lisää joukkoon vielä nippu persiljaa silputtuna, sipulia silputtuna, pari valkosipulinkynttä (niin ikään  silputtuina), suolaa ja pippuria. Anopin tiedän laittavan joukkoon joskus myös kaltattuja ja mössöksi laitettuja tuoreita tomaatteja. Me emme tällä kertaa menneet niin sofistikoiduiksi.

Leikkaa pyöreistä kesäkurpitsoista "kansi" pois ja koverra siemenet keskeltä. Täytä kolo riisi-lihatäytteellä ja ripottele pinnalle vielä juustoraastetta.

Kypsennä uunissa 200 asteessa noin puoli tuntia - tai kunnes jauheliha on kypsää ja juusto sulanut. Voit paistaa ainakin osan aikaa uunissa ilman "kantta", jotta juusto ruskistuu, mutta ole tarkkana ettei riisi pala päältä.

Täytettä tulee meillä aina liikaa. En ymmärrä miksi, mutta näin on. Asialla lienee jotain tekemistä noiden täsmällisten määrien puuttumisen kanssa. Siksi isäntä teki vielä lisäksi täytteestä palleroita. Massan sisään piilotettiin brie-juustoa ja pyöriteltiin palloksi. (Sellaiseksi lapsen nyrkin kokoiseksi - huom. lapsen, ei vauvan) Sitten pallerot pyöriteltiin korppujauhoissa ja laitettiin uuniin kypsymään. Lopputulos katosi nopeasti uunivuoasta parempiin suihin.

Kesäisen kevyttä kasviksista ja nuudeleista

Tässä yhtenä iltana kiertelin pihalla ja keräsin ison nipun härkäpapuja. Ne ovat yksi lempikasveistani ja pistelemme lasten kanssa niiden siemeniä eri puolille kukkamaata joka kevät. Minä nimittäin pidän härkäpavuista, melkein yhtä paljon kuin niiden herkistä mustavalkoisista kukista. Kaunista ja hyödyllistä - mikä voisi olla täydellisempää?

Härkäpapuja täydennettiin herneillä ja kesäkurpitsalla. Tuhdimmaksi ateria saatiin udon nuudeleilla. Niitä saimme Saitakulta aikoinaan kokeiltavaksi ja hyviä ovatkin. Tällaista peruskasvislientä olen tehnyt ennenkin monet kerrat erilaisilla nuudeleille, mutta udon-nuudelit taitavat olla yksi herkullisimmista vaihtoehdoista. Ne eivät ole niin hentoja kuin vermisellit ja niissä on enemmän makua kuin perusriisinuudeleissa.

Nämä nuudelit olivat ihan vaaleita, mutta saimme maistettavaksemme myös sobanuudeleita (tattarista tehtyjä käsittääkseni). Niitä sekoitimme "kurkkuspagetin" kanssa ja herkkua oli sekin (kuva alla :-)... Tähänkin ruokaan voisi saada vielä enemmän makua ja täyteläisyyttä käyttämällä sobanuudeleita.

Sanotaan, että lapset usein vierastavat kypsennettyjä kasviksia. Meilläkin muksut ovat niiden suhteen välillä hieman valikoivia, mutta tämä kelpasi ja ottivat vielä lisääkin.


Nuudelit ja niiden kesäinen kasvisliemi
(2 tosi isoruokaiselle tai neljälle vähän pienempiin annoksiin tyytyvälle)

Silppua 1-2 tuoresipulia ohuiksi renkaiksi. Tee sama kahdelle pienehkölle kesäkurpitsalle. Kuumenna tilkka oliiviöljyä pannussa ja laita sipuli ja kesäkurpitsa kuumenemaan. Niiden ei kuulu ruskistua, mutta lämmetä ja pehmetä pikkuisen.

Kaada sipulin ja kesäkurpitsan joukkoon kunnon loraus valkoviiniä (tai puoli desiä sitruunamehua) ja päälle vielä 1,5 litraa kiehuvan kuumaa vettä. Lisää yrttiliemifondi (kuutio). Voit aloittaa puolikkaalla ja lisätä tarpeen mukaan. Lisää iso kourallinen silputtua minttua ja saman verran persiljaa.

Kun vesi poreilee, lisää nuudeleita pakkauksen ohjeen mukainen määrä ja anna kypsyä. Lisää lopuksi muutama kourallinen herneitä ja saman verran härkäpapuja. Anna kuumeta, mutta älä keitä.

Nostele nuudeleita kulhoon kasvisten kanssa ja lisää päälle vielä lientä. Anna ruokailijoiden maustaa annoksensa Espelette-chilijauheella, Mirin- kastikkeella ja tamari-soijalla kunkin maun mukaan.



Ja vielä viimeiseksi

Ja tässä alla vielä kuva sobanuudeleista tehdystä nieriä, kurkkuspagetti-annoksesta. Tilli sopi joukkoon erittäin hyvin ja nuudelit olivat herkullisia. Kurkkuspagettia ei varsinaisesti keitetty, kunhan nopsaan kuumennettiin pannussa ja sekoitettiin sitten tillin kera nuudeleihin. Päälle kaadettiin soijasta, sitruunamehusta, valkosipulista, öljystä, ruskeasta sokerista ja chilijauheesta sekoitettua kastiketta - tai ainakin se oli jotain sinnepäin, sellaista suolaisen kirpeän makeaa... kastikkeen teki isäntä eli yksityiskohtaisen reseptin saaminen ei ei perinteisesti taaskaan onnistunut.

Kiitokset Saitakulle nuudeleista ja Mirin-kastikkeesta. 

Melkein kasvissyöjä ja muita muutoksia

Kaikenlainen kasvisruoka, vegaanisuus ja raakaruoka ovat nyt trendien huipulla. Syitä löytyy tietysti sekä ekologisuudesta - se hiilijalanjälki kasvisten tuottamisessa kun tosissaan on pienempi kuin lihatuotannossa - että terveellisen ruokavalion edistämisestä. On ollut mielenkiintoista seurata myös Blogistanian muutosta trendien mukaan. Pidemmän ajan suosikeista on moni selvästi "kasvistanut" tarjontaansa ja uusien tuttujen joukossa on paljon kasviksiin, raakaruokaan tai vegaansuuteen keskittyvää blogia.

Minä vierasta kaikenlaisia ääripäitä ja intohimoja kaikissa uskomuksissa ja uskonnoissa. Kukin saa minun puolestani tehdä, miten haluaa, mutta meille sopii kultainen keskitie. Sama koskee kohdallani myös perheen ruokavaliota. Se ei tietenkään, eikä varsinkaan, estä ottamasta käyttöön itse hyväksi havaitsemiani kokeiluja ja ennen kaikkea herkullisia raaka-aineita ja reseptejä.

Kaikenlaisia rehuja

Viime vuosia leimaakin muutos 

Emme ole ottaneet käyttöön kasvisruokapäivää, mutta kasvisten osuus perheen ruokapöydässä on silti kasvanut eksponentiaalisesti. Kyseessä ei ole varsinaisesti tietoinen valinta. Vastaan vain on tullut kaikkia ihania uusia raaka-aineita ja reseptejä, joissa on sattunut olemaan vahva kasvispainotus. Vauhtia kasvisten syönnin kasvuun antoi toki myös isännän viimesyksyinen terveystarkastus, jossa terveydenhoitaja piti saarnan kolesterolin vaaroista ja punainen liha joutui osittain pannaan.

Näin taaksepäin katsoessa voi viimeisen kolmen vuoden muutokset listata varmaan jotenkin seuraavasti.

1) Muutakin kuin pastaa ja perunaa
2) Uusia tuttavuuksia
3) Jotain ekologisuudesta ja eläintesuojelusta

Palataan näihin vielä joku toinen päivä.


Nyt haluaisin kysyä, millaisia muutoksia teidän perheenne ruokavaliossa on viime vuosina tapahtunut? Seuraatteko trendejä? Käskikö lääkäri? Miltä nyt tuntuu? 


Pienempiin lautasiin

Noiden yllälistattujen muutosten lisäksi on vielä yksi, nimittäin lautasten koko. Tosin se on vaikuttanut ihan eri tavoin eri perheenjäsenten kohdalla.

Oma lautaseni on pienentynyt (onneksi). Huomasin tuossa jossain vaiheessa, etten ollenkaan tarvitse niin paljon ruokaa kuin olin tottunut suustani sisään ajamaan. Lautasen pienentymisen seurauksena kilojen kasvu on suurin piirtein pysähtynyt, vaikkei kääntynyt laskuun. Johtunee liikunnan puutteesta, mutta se onkin sitten ihan toinen tarina.

Kahdella vanhimmalla pojalla (12v ja 10v) puolestaan lautasen koko näyttää kasvaneen viime vuosina eksponentiaalisesti. Kyllähän sitä kasvavat nuoret miehet paljon ruokaa tarvitsevatkin, mutta kasvisten määrän kasvu ja siitä miltei automaattisesti seuraava ruokavalion keventyminen lienee heidän kohdallaankin hyvä juttu. Molemmat ovat myös alkaneet aika kiltisti pistelemään kaikenlaisia rehujakin, joista aiemmin kuului pahemmanlaatuista mutinaa. Hyvä pojat!

Ei ehkä kaikkei pienin lautasista...

Rullakevennystä

Oli pakko kaivaa vanha kuva esille näistä rullista, kun eilen ne katosivat lautasilta ennen kuin ehdin kameraa edes miettimään. Ollaan ihan hunningolla näin joululomalla. Lapset eivät enää kysy saako ottaa vai kuvataanko, eikä äiti edes muista aikoneensa laittaa nämäkin uuden blogin puolelle. 

Tuo ylläoleva tietysti kertoo jotain reseptistä. Hyvää on (ja meillä oli nälkä). Tehtiin tänään puhtaasti kasvisversioiden lisäksi myös vähän tuhdinpia eli laitettiin riisinuudeleita, Osaan lisättiin sitten vielä katkarapuja ja avokadoakin. Pientä askartelua teko vaatii, mutta yhteistyö se on joka jyllää tässäkin. 

Kastiketta kannattaa tehdä reilusti. Se on ihan ylihyvää.

Riisipaperirullat 

kevätrulla"paperia" eli pyöreitä riisipaperilevyjä 
erilaisia kasviksia eli esim. porkkanaa, kurkkua, retiisiä, kesäkurpitsaa, kevätsipulia jne... leikattuina ohuiksi suikaleiksi
korianteria (ja/tai minttua) 
paahdettuja maapähkinöitä murskattuina pienemmiksi
seesamiöljyä
ohuita riisinuudeleita kypsennettyinä, jos haluat niitäkin mukaan

(avokadoa, kanaa, possua, katkarapuja... )

Kastikkeeseen :
Kalakastiketta 1/4

lime mehua ja limen kuorta 1/4
fariinisokeria (tai palmusokeria) 1/4

öljyä 1/4
chiliä silputtuna
valkosipulia silputtuna
kevätsipulia silputtuna
korianteria silputtuna

Aloita kastikkeesta jo muutama tunti aiemmin. Sekoita ainekset ja maistele. Korjaa suhteita mielesi mukaan. Anna makujen tasaantua ja tarkista vielä ennen tarjoilua. 

Kuumenna syvässä pannussa vettä ja laske kasvikset sinne kypsymään ihan pariksi minutiksi. Kaada nopeasti siivilään ja valuta päälle kylmää vettä. Anna kuivahtaa ja sekoita sitten joukkoon muutama tippa seesamiöljyä. Se on vahvaa tavaraa, joten ole tarkkana, ettei lorahda liikaa. Monesti seesamiöljy käsketään laittamaan kastikkeeseen, mutta minusta se peittää liian helposti kaikki muut maut alleen. Suoraan kasviksiin laitettuna maku jää paremmin taustalle. Tuntuu, muttei hallitse.

Laita yhdelle lautaselle vettä ja levitä viereen puhdas leivinliina alustaksi. Laita yksi pyöreä riisipaperi veteen pehmenemään. Kun paperi on pehmeä, nosta se leivinliinalle. Nosta keskelle kasviksia, ripottele päälle paahdettua maapähkinämurskaa (ja lisää nuudelit + muut höysteet, jos niitä haluat).

Kierrä rullaksi siten, että nostat ensin ympyrän alareunan täytteiden yli. Käännä sitten kumpikin reuna keskelle ja rullaa lopuksi ylöspäin. Kannattaa pyrkiä suhteellisen tiukkaan rullaan niin pysyy hyvin kasassa. Riisipaperi on sen verran tahmeaa, että mitään sen kummempaa liimaamista ei kyllä tarvita. 

Jatka kunnes joko paperit tai täytteet loppuvat. Herkuttele samantien.

Mikäli teet paljon rullia niin pidä ne kosteiden pyyhkeiden sisällä, etteivät kuivu tai takerru joka paikkaan.

Jotain lämmintä ja mausteista

Ei siellä ulkona nyt niin kamalan kylmä ole, mutta kosteaa ja vaatteista viis veisaava, läpitunkeva tuulenvire. Kyseessä ei siis ole kunnollinen tuuli, Tämä ei saa edes lehtiä kahisemaan, mutta silti tuntui iholla asti. Ruoaksi siis jotain lämmintä kiitos, ja mausteista.

Pari numeroa vanhassa Delicious-lehdessä oli Setsuanin munakoisoksi nimetty resepti. Kerkesin jo harmittelemaan, kun en edelleenkään ole kyseisen maakunnan pippuria saanut kotiin hankittua. Sitten luin reseptin, eikä siinä sellaista edes tarvittu. Ilmeisesti resepti vain pohjautuu paikalliseen vitsikkääseen ohjeeseen, jonka nimi on Setsuanin kalaa, vaikkei ruoasta kalaa löydä hakemallakaan. Siinä vaan kuulemma käytetään paikallisesti kalaruoissa yleensä suosittuja mausteita.

Oli miten oli, hyvää tuli, ja lämmitti mukavasti. Alla taas niin kuin meillä tehtiin eli vielä varmaan alkuperäisestä vähän kaukaisempi versio, mutta kun en sitä ole koskaan maistanut niin antaa mennä vaan.

Setsuanin munakoiso Espoolaiseen tapaan
(2 aikuista)

2 munakoisoa
oliiviöljyä
muutama valkosipunlinkynsi
rypsiöljyä
puolikas iso tai 1 pieni punasipuli
1rkl raastettua inkivääriä
pakastettua chiliä raastettuna noin 1/3 chili (maistelkaa makunne mukaan ja chilinne voimakkuuden mukaan)
1tl seesamiöljyä
2rkl soijakastiketta
2rkl tomaattipyreetä
1rkl sokeria
seesaminsiemeniä (paahdettuina) ja persiljaa (tai korianteria) koristeeksi

riisiä seuraksi

Halkaise munakoisot pitkittäin. Vedä muutama viilto ja laita niihin valkosipulin siivu kuhunkin. Valuta päälle oliiviöljyä ja laita uunivuoassa 200-asteiseen uuniin noin 40 minuutiksi. Anna jäähtyä.

Leikkaa munakoisot siivuiksi.

Kuullota silputtua sipulia, valkosipulia, inkivääriä ja chiliä muutama minuutti. Lisää munakoisopalat, seesamiöljy, soija, tomaattipyree ja sokeri.

Minä halusin nämä vähän tällaisina paistettuina tällä kertaa, mutta toinen vaihtoehto olisi lisätä noin 1,5dl vettä ja antaa poreilla hiljalleen, kunnes vesi on haihtunut ja tuloksena kiiltävä munakoisoseos.

Laita tarjolle riisin kera ja ripottele pinnalle seesaminsiemeniä ja persiljaa. Korianteri tietysti olisi tyyliin sopivampaa, mutta kun ei naapurikaupassa ollut ja pihalta lötyy vielä persiljaa.

Ohjeen mukaan tätä voisi syödä ihan kylmänäkin, vaikka seuraavan päivän lounaana, mutta meillä ei kyllä jäänyt murustakaan aikuisten jäljiltä. Lapsille ei edes yritetty, kun munakoiso tuntuu tällä hetkellä tuottavan epämukavia väristyksiä perheen nuorisolle.

Aubergine parmigiana

Tämä on sitten niin öljyistä, että laihduttajat älkööt vaivautuko. Seuraavalla kerralla testaan munakoisosiivujen kypsennystä uunissa öljyssä tiristelyn sijaan. Tosin se saattaa vaikuttaa makuun ja ainakin suutuntumaan, sillä jauhotettujen munakoisosiivujen öljyssä rapsakaksi paistunut pinta on herkkua. Hyvää tämä oli heti uunista otettuna ja vielä parempaa seuraavana päivänä uudelleen lämmitettynä.

Monta viikkoa minä tätä reseptiä Delicious lehdessä katselin ja mieli teki. Viikonloppuna sitten sain viimein aikaiseksi. Tämän blogin reseptiksi tämä on ehkä vähän työläs, mutta ihan kivaa viikonlopputekemistä kuitenkin.


Aubergine parmigiana

Tomaattikastike :
Silppua 1 punasipuli
murskaa kolme valkosipulinkynttä
2x400g tomaattimurskaa tai kokonaisia säilöttyjä tomaatteja
basilikaa kuivattuna tai tuoreena 
suolaa ja pippuria

Kuullota sipuli ja valkospuli oliiviöljyssä kattilassa tai laakeassa pannussa. Lisää tomaatti ja hiukan vettä. Anna poreilla hiljalleen 45-60min, kunnes palat hajoavat kastikkeeseen. Sekoittele aina välillä, ettei kastike ota kiinni pohjaan. Lisää suolaa, pippuria ja basilikaa.

3 munakoisoa
parmesaania
basilikaa 

Siivuta munakoisot pitkittäin ohuiksi siivuiksi.
Ripottele niille suolaa ja jätä tunniksi valumaan (en nyt kyllä tiedä, onko tämä oikeasti tarpeellista)
Pyyhi munakoisot. Jauhota siivut. Kuumenna 2-3cm öljyä pannun pohjalla 180 asteiseksi (täytyy olla tarpeeksi kuumaa, etteivät munakoisosiivut ime itseensä liikaa öljyä). Ruskista munakoisosiivuja 1-2 min per puoli ja nosta talouspaperille valumaan.

Kaada uunivuoan pohjalle hiukan tomaattikastiketta ja asettele kerros munakoisosiivuja. Lisää päälle kastiketta, raasta parmesaania ja ripottele muutama basilikanlehti. Jatka kerroksia, kunnes munakoisot ovat loppu ja saat päällimmäiseksi vielä tomaattikastiketta ja runsaasti parmesaania.

Laita uuniin 200 asteeseen (kiertoilma 180) 30-40 minuutiksi eli kunnes pinta on kauniisti ruskistunut. Nosta pois uunista, anna asettua hetken ajan ja ripottele päälle basilikanlehtiä.