Joulun herkut Ranskanmaalla

Yksi asia on tismalleen samanlainen sekä Suomessa että Ranskassa. Molemmissa maissa jouluna syödään ylenmääräisen paljon. Ranskassa ruokailu myös kestää vielä pidempään kuin Suomessa. Ensin on aperitiivi, sitten on alkupalat, sitten pääruoka, (sitten elokuva - no ei vaiskaan, se nyt vaan sattui noin tänä vuonna), sitten juustot ja sitten, jos vielä mahtuu jotain, jotain jälkiruokaa.

Alkuruokavalikoima muistuttaa kummasti suomalaistakin joulupöytää, eikös vain? Siianmäti ja oeufs de lompe (rasvakalan mäti) endiivinlehdillä ja kylmäsavustetut kalasiivut. Tosin savukala oli tällä kertaa taimenta eikä lohta.
Sitten ilmaantuvat erot. Vuoden lopun juhlia ei kai Ranskassa voi viettää ilman hanhenmaksa-toasteja ja pientä tilkkaa Sauternens-viiniä. Muuten juomana olikin Moët Champagne läpi aterian.

Isännän oli ihan pakko saada ostereita,

Kaikki tosin eivät ihan heti niistä innostuneet... söivät kuitenkin :-) 

Pääruoaksi Isännän sisko toi anoppinsa maankuuluja kanoja, Kyseessä on uudelleen henkiin herätetty rotu La Grise de Vercors, joka on uskomattoman maukas. Tästä herkusta kirjoittelin jo aiemmin ranskalaisten maalaishäiden yhteydessä, eivät olleet joulumenussa yhtään huonompia.  Kaksi yli kahden kilon lintua paistuivat oliivien kera padassa ihanan maukkaiksi ja meheviksi. Joka pala juhlan arvoista.

Mistäköhän Suomesta (ja koskakohan) löytäisi vapaasti kasvatettuja maalaiskanoja, jotka ovat tuon kokoisia ja samaa makuluokkaa? Ostaisin ihan heti.

Kanan seuraksi syötiin perinteistä lisuketta eli gratinoituja kardonin (sellainen artisokan sukuinen kasvi) varsia ja päälle valeltiin tietysti paistinlientä. Varret on kesän aikaan pilkottu ja säilötty ja nyt ne vain gratinoitiin voimakkaan Emmentalin kaverina. Herkullista!

Koska joulumme ei ollut millään tasolla virallinen, päätimme näiden herkkujen jälkeen siirtyä hetkeksi olohuoneen puolelle katsomaan esikoisen joululahjaelokuvaa. (Brice de Nice - myönnän, torkuin sen ajan. Ei ihan minun elokuvani) 

Elokuvan jälkeen sitten herkuteltiin suomalaisilla pipareilla ja sinihomejuustolla ja halukkaille oli lisäjälkkäriksi suklaata, suklaata ja vähän vielä suklaata. Lasten suosikkeja täällä ovat "papillotes" eli paperiin käärityt suklaamakeiset. Niiden sisältämiä pieniä paukkupanoksia sitten hätkähdettiin milloin missäkin, kunnes aikuiset laativat säännön - "vain pihaterassilla". Säästyttiin pahemmilta sydänkohtauksilta. 

Joulupäivä mentiinkin sitten suomalaisittain, sillä pääruokana oli poronkäristystä ja perunamuusia! Kelpasi ranskalaisillekin herkkusuille. 

Muutakin reissusta löytyy täältä 

Ja Instagrammissa myös eli @minna_vuocho 

Synttärisankarin toiveiden mutakakku

Esikoinen täyttää neljätoista. Katsoessani jo perheen pisimmäksi venähtänyttä teiniä, tulevat mieleeni kaikki mahdolliset kliseet lasten kasvamisen nopeudesta. Vastahan tuo oli sellainen pieni nyytti, äidin kainaloinen ja nyt en ylety oikein edes halaamaan. Nyyh...

Mutta ei minun pitänyt täällä ruveta ajan kulumista itkemään vaan riemuita viimeinkin onnistuneesta mutakakun kypsennyksestä. Tähän saakka olen nimittäin saanut pauhua joka kerran liian kypsästä kakusta. Nyt tein sitten varman päälle ja otin kakun jo vartin kuluttua ulos ja samantien myös pois vuoasta. Lopputuloksena oli juuri sopivan mutainen kakku, joka katosi sellaista tahtia, että alkoi jo hirvittämään poikien vatsan hyinvoinnin puolesta. Tuhaan kai huolehdin. Eivätkös teinimahat yleensä kestä aika hyvin makeaa?

Kehuja sai myös viime hetken ajatus laittaa valkosuklaapaloja paahtumaan viimeisiksi 5 minuutiksi. Säväytti kuulemma mukavasti.

Suklainen mutakakku 

Laita ensimmäiseksi uuni lämpiämään 200 asteeseen ja vuoraa irtopohjavuoan pohja (halkaisija 26cm) leivinpaperilla, reunat voidellaan.

200g tummaa suklaata (Valrhona Manjari)
200g voita

Sulatetaan yhteen ja annetaan jäähtyä suurin piirtein kädenlämpöiseksi

4 kananmunaa
2dl sokeria

Vatkataan tuhdiksi vaahdoksi, johon sitten varovasti sekoitetaan voi-suklaaseos.

2,5dl vehnäjauhoja
1tl leivinjauhetta

Sekoitetaan ja sihdataan taikinakulhoon. Nostellaan tasaisesti taikina sekaisin ja kaadetaan kakkuvuokaan.

Paistetaan kakkua 10min uunissa ja ripotellaan sitten nopeasti päälle valkosuklaahippuja. Laitetaan takaisin uuniin 5-6minuutiksi.

Nostetaan kakku uunista. Odotetaan pari minuuttia ja otetaan pois vuoasta.

Vatkataan Vispi-vaahtoa tai kermavaahtoa, joka maustetaan runsaalla vaniljalla.

Kolme teiniä, yksi  5v ja äiti... Tämä jäi.

"Niin pelottava, ettei voi olla hyvää"

Suklaapunajuurikakkumonsteri - jo pelkkä nimi on aika pelottava. 

Meillä on yksi viisivuotias pieni poika, joka on koko lokakuun ajan hokenut "Halloween, monsterit, vampyyrit, bileet, lepakot, halloween, monsterit, vampyyrit, bileet, lepakot jne..." Sitten ovelle tuli partiolaisten joulukalenterin (!) myyjä. Äiti osti yhden ja sen jälkeen vaihtui hokema : 

"Joulukalenteri, kuvia. legoja suklaata, joulukalenteri..." 

Ihan vain palauttaakseni ajatukset (ja hokemat) enemmän ajankohtaan sopiviksi (kuka kestää joulukalenterin luukkukinuamista koko marraskuun?) tein sitten kakun ja koristelin sen kaapista löytyneillä tarvikkeilla monsteriksi. 

Illalla näytin pojalle kakkua ja kysyin haluaako maistiaisia: 

"En halua. Se on niin pelottava, ettei voi olla hyvää"- kuului tuomio. 

No, ainakin hokemat ovat toistaiseksi kaikki loppuneet (ja kakkukin kelpasi, kun pisti pelkän palan ilman koristeita lautaselle...) 

Esikoisellekin kakku osoittautui ylenmääräisen pelottavaksi, mutta hänen kohdallaan kauhua aiheutti sisältö. Poika nimittäin muistaa vielä taannoiset suklaamuffinssit, joissa myös oli punajuurta ja jotka maistuiva, no punajuurille... En tainnut oikein syödä niitä minäkään. 

Nyt silmiini osui kuitenkin Leivotaan-lehden resepti ja koin valaistumisen. Jos punajuuret kypsentää ennen taikinaan laittamista, pyöristyy niiden maku jo valmiiksi makeammaksi ja samalla ne ovat varmasti tarpeeksi pehmeitä kadotakseen kakkuun. (Esikoinen tosin väitti saaneensa kakusta punajuurenpalasia - ei pidä paikkaansa. Kaikki minulle siirretyt palat olivat vain muuta osaa enemmän punaiseksi värjäytynyttä kakkua) 

Minulle tuo on maistunut ja keskimmäinenkin on syönyt tyytyväisenä todennäköisesti yli oman lakisääteisen osuutensa. 

Punajuurisuklaakakku 

Ihan ensimmäiseksi kuorin 3 punajuurta, leikkelin palasiksi ja kypsensin 200 asteessa 40min folioon käärittynä ja suolalla ja balsamicolla maustettuina. 

Sitten heitin ne tehosekoittimeen ja annoin surrata.

2,5dl vehnäjauhoja

2tl leivinjauhetta 

1/2tl suolaa

2dl kaakaojauhetta

2dl sokeria

3 kananmunaa

punajuuret 

2 dl rypsiöljyä

Kun punajuurimössö on vähän jäähtynyt, sekoitetaan siihen kananmunat ja öljy. Annetaan taas surrata hetki tasaiseksi. 

Toisessa kulhossa sekoitetaan kuivat aineet ja sekoitetaan surraten sitten ne punajuurimössöön. 

Minä kypsensin kakun 20cm halkaisijan silikonivuoassa, jonka olin vuorannut leivinpaperilla. 200 asteessa 55 minuuttia Kapeammassa vuoassa saa korkeamman kakun - fysiikan lakeja kai sekin. 

Uunista otetun kakun annetaan jäähtyä. 

Kuorrutteeksi sitten pari desiä kermaa ja runsaat 200g tummaa suklaata. Eli kerma kuumaksi (ei kiehuteta) ja kaadetaan tumman suklaan päälle. Hetken päästä sekoitetaan tasaiseksi ja kun on hieman jäähtynyt, levitetään kakun päälle. 

Koristeita voi tietysti sitten tehdä melkein mistä vaan. 

Kuivatusta aprikoosista sai leikattua nenän ja hampaat, valkosuklaanapeista suun hampaita ja silmät nyt sattuivat löytymään tämän äidin halloweenvarastosta... 

Suklaajuustokakkua

Mitä tekee selän ja käden kipuun kertakaikkiaan kyllästynyt nainen, kun ensi kertaa taas touhuaa keittiössä? Suklaakakkua tietysti. Mikä nostaisi mieltä sen paremmin. Lisäksi uskon suklaan parantavaan vaikutukseen. Ainakin minä voin paremmin aina suklaakakkupalan jälkeen (kunhan se ei ole liian iso!)

Tällä kertaa tein suklaajuustokakkua. Sellainen väikkyi mielessäni useamman päivän ajan. Syytän himosta Kulinaari-blogia, jonka suklaajuustokakun ohje lävähti silmille jossain somekanavassa.

Kun tuossa tuli uhottua herkkujen roolista kodin ruokapöydässä ja kaksitoista kiloa Valrhonaakin odottaa kotiutettuna laatikossa niin.. No, eihän siinä sitten enää ollut mitään syytä olla tekemättä. Jollei nyt sitten ala kohta jo hirvittämään, että tämä ruokablogi muuttuu vallan suklaaleivonnaisblogiksi - riski on mitä ilmeisin. Kymmeneen viimeisimpään artikkeliin mahtuu jo kolme jossain muodossa suklaata sisältävää...

Tämä resepti on sen Nigellan kirjasta luetun pohjalta.

Suklaajuustokakku 

Puolikas pötkö Digestive keksejä murskattuna ja 60g sulatettua voita sekoitetaan keskenään ja taputellaan irtopohjavuoan pohjalle kakkupohjaksi.

Kiedo foliota kahteen kerrokseen pohjan ympäri, jotta vesihauteen vesi ai pääse vuokaan sisälle.

Täyte: 
175g tummaa suklaata
500g Philadelphia-juustoa
150g sokeria
3 kananmunaa + 3 keltuaista
pieni purkki smetanaa
1rkl kuumaa vettä

Lämmitä uuni 175 asteeseen.

Sulata suklaa vesihauteessa tai mikrossa.

Sekoita tuorejuustoa sen verran, että se pehmenee. Lisää siihen sokeri ja sekoita tasaiseksi massaksi.

Lisää sekaan kananmunat ja keltuaiset ja sekoita tasaiseksi. Lisää smetana, sulatettu suklaa ja vesi. Sekoita tasaiseksi massaksi ja kaada pohjan päälle vuokaan.

Laita kakku isoon vuokaan vesihauteeseen 45-60min. Meillä ainakin oli valmis lähempänä 45min kuin tuntia. Kannattaa varoa, ettei kuivu liikaa.

Nosta kakku pois uunista ja anna jäähtyä vuoassa.

Kakun voi sitten koristella haluamallaan tavalla. Minä sulatin valkosuklaata, valutin kakun päälle ja käytin kaapista löytyneet loput vadelmat.

Kakku säilyy hyvänä useamman päivän jääkaapissa, mutta sen kannattaa antaa lämmetä huoneenlämpöiseksi ennen herkuttelua. Maistuu paremmalta ja koostumus on silkkisempi.

Pilvenpehmeää suklaakakkua (synttärien ja joogatunnin kunniaksi )

Taas on perjantai. Viikot vilahtelevat ohitse melkein huomamatta ja nyt taas tämä(kin) loma lähestyy loppuaan. Kolme päivää sentään vielä ensi viikolla. Tänään on myös isännän syntymäpäivä. Koska lomalaisella on tänään ohjelmaa (2 blogiin liittyvää tilaisuutta!), tein kakkua ex tempore jo eilen illalla.

Mikä siinä on, että tuollaiset äkkiä sutaistut kakut ovat usein niitä kaikkein parhaimpia? Pieleen menee yleensä aina, kun oikein keskittyy ja oikeasti pitäisi onnistua. Tästäkin suklaakakusta tuli pilvenpehmeä ja kevyt, vaikka se on tehty ihan oikeasta suklaasta. Yleensä ainakin mnulla oikeaa suklaata (ei siis kaakaojauhetta) sisältävät kakut tuppaavat olemaan aika tymäköitä. (Paitsi tämä, nyt kun tarkemmin mietin)

Ehkä se on tämä ohje, Delicious-lehdestä tietenkin.

(Kuvan kanssa taistelin - pitää oikeasti taas lukea kameran käyttöohjetta. Olen onnistunut muuttamaan jonkin asetuksen, jonka perusteella kameran sulkija-aukko toimii ihan superhitaasti => kuvat ovat yhtä sumua...)

Pilvenpehmeä mantelinen suklaakakku

250g voita
300g hyvälaatuista tummaa suklaata (Valrhonta - tietysti)
5 kananmunaa keltuainen ja valkuainen eroteltuina
250g sokeria
125g mantelijauhetta
kermavaahtoa, vadelmia tai jäätelöa ja jotain muita ihania marjoja/hedelmiä

Laita uuni lämpiämään 160 asteseen.
Sulata voi kattilassa. Anna se kiehahdella ja kuohahdella muutama minuutti eli siihen saakka kunnes se alkaa hivenen väriltään tummentua ja tuoksua paistetuille pikkuleiville.

Sekoita joukkoon suklaa sulamaan ja nosta pois levyltä. Lisää vielä kananmunan keltuaiset ja manteli ja sekoita tasaiseksi.

Vatkaa valkuaiset pehmeäksi vaahdoksi. Lisää ne taitellen (älä siis sekoita pyörittäen) suklaaseokseen. Kaada voideltuun ja pohjalta leivinpaperilla vuorattuun irtopohjavuokaan. (24cm)

Laita uuniin 35-40 minuutiksi. Tarkoituksena on saada sellainen hivenen rapsakka pinta, mutta tahmea sisus.

Anna jäähtyä vuoassa ja tarjoile haluamiesi lisukkeiden kera. Voit myös halutessasi tasoittaa pinnan sihtaamalla sille kaakaojauhetta.


Meillä kakkua syötiin eilen vielä vähän haaleana äidin palattua joogatunnilta.
(Pitihän sitä nyt itsensä jollain palkita. Ihan tiedoksi, että olen tosiaan liittynyt kuntoklubiin ja tämä oli ensimmäinen joogakokeiluni siellä. Ei jää viimeiseksi. )  
Tyyliin sopien kävin nopsaan kaupasta hakemassa valmiin kermavaahtopullon ja siitä sitten pursoteltiin... 
Voi tietysti halutessaan tehdä elegantimminkin.

Ei aina ehdi - onneksi on muita vaihtoehtoja

Oli pojan 12v synttärit, eikä kakusta tietoakaan. Ei kertakaikkiaan vaan viikolla ehtinyt. Kuka käski synttäripäivän osua perjantaiksi?

No, sainpahan sitten hyvän tekosyyn käydä tutkailemassa juuri avautunutta osaa lähimmässä kauppakeskuksessa eli Iso Omenassa. Tuli hassun maalainen olo. Kaikki oli vaan niin suurta ja eksyttävää ja.. no, yritimme löytää mainoksesta bongaamaamme ranskalaistyyppistä "patisserieta" The Choux Company.  Mielessäni näin viihtyisän kahvilan tuoleineen ja leivostiskeineen.

Kun viimein löysimme etsimämme, huomasin meidän kävelleen sen ohi useampaankin kertaan. Kyseessä oli sellainen vähän kioskityyppinen kauppa keskellä käytävää, pari pöytää ja tuolia ympärillään. Omiaan sellaiseen pikaiseen kaffepaussiin shoppailun lomassa, muttei vastannut minun mielikuvaani oikeasta leivoskahvilasta.

Ensi pettymyksestä toivuttuani huomasin kuitenkin palvelun olevan superystävällistä (englanniksi ja ranskaksi siinä kohtaa). Leivoksetkin näyttivät herkullisilta.

Valitsimme kahta laatua maisteltavaksi.
1) keksipohjainen vadelmasydän vaniljapallolla
2) suklaakakkupohjainen passiosydän maitosuklaalla

Raadin tuomio? 

Rakastuimme vadelma-vaniljaleivokseen. Se oli taivaallinen ja äänestettiin yksimielisesti ykköseksi.

Maitosuklainen passioleivos? Tämä jakoi mielipiteitä. Kuopus pisteli hyvällä halulla, mutta muut pitivät vähän liian äklönä. Tosiasiassa kaipasimme kaikki passion kaveriksi tumman suklaan terää. Maitosuklaasta ei oikein ollut passiolle vastusta. Ihan hyvää siis, mutta...

Kannattiko? 

6€ kipale (-10% avajaistarjous) sai kotileipurin ensin haukkomaan henkeään, mutta rehellisesti sanottuna leivokset olivat reilun kokoisia, näyttävän näköisiä ja (varsinkin valkoinen) myös herkullisia. Eihän tuo halpaa ole ja itse tekemällä säästää pitkän pennin, mutta kai sitä aina joskus voi satsata. Varsinkin silloin, kun muuten on vaihtoehtona synttärisankari ilman päivää juhlistavaa erikoisherkkua...

Jauhoton suklaakakku

Minun piti pistää tämän kakun päälle kermavaahtoa ja raparperi-mansikkacurdia ja sitten kauhean paljon marjoja, mutta joku ehti sitten ottamaan palasen ennen kuin ehdin marjakaupoille... Mitäs olin niin hidas.

Eikä tämä ole ollenkaan huonoa näinkään. Itse asiassa tämä on varsin herkullista ilman marjojakin ja vain curdilla ja kermalla höystettynä. Maitosuklaan ja tumman suklaan sekoitus on herkullinen, mutta taidan silti ensi kerralla tehdä pelkästään tummasta suklaasta. Kaipaan sitä pientä terää, jonka maitosuklaa taittaa. Jauhoja ei tässä kakussa ole laisinkaan, joten taitaa mennä gluteenittomana. Suklaassa ei kai gluteenia kuitenkaan ole (?)

Jauhoton suklaakakku

Fazerin sinistä 100g
Valrhonan tummaa suklaata 200g
2,5dl sokeria
225g voita
2dl kiehuvan kuumaa vettä
1rkl pikakahvijauhetta
1rkl vaniljauutetta
6 kananmunaa keltuainen ja valkuainen eroteltuina

Jauha suklaat ja sokeri montoimikoneessa hienoksi. Sekoita joukkoon voi kuutioina, vesi, kananmunankeltuaiset, kahvi ja vanilja.
Vatkaa valkuaiset tiukaksi vaahdoksi ja sekoita ne nopeasti ja kevyesti suklaaseokseen.

Kaada taikina 24cm halkaisijan silikonivuokaan, jonka pohjalle olet laittanut leivinpaperia ja reunat voidellut.
Laita vuoka 160 asteiseen uuniin 45-55 tunniksi.

Ota kakku uunista. Anna sen lätsähtää ja jäähtyä. Peitä kermavaahdolla ja muilla haluamillasi herkuilla (curdilla, marjojilla, hedelmillä...).
Kakku maistuu yhtä hyvältä myös seuraavana päivänä - itse asiassa melkein paremmalta tiiviistyneenä.

"Hei! Sieltä tulee karkkeja...!" eli Toton Pinata-kakku

Ne ovat sitten taas yhdet synttärit takanapäin. Toto on virallisesti 5v ja isoa poikaa juhlittiin 5 kaverin voimin.

Vanhasta kokemuksesta tiesimme välttää sokeria. Juomaksi ei siis tarjoiltu limonadia, vaan vissyllä kuplivaksi laimennettua mansikkamehua tai sitten vaan mehua kuplia inhoaville pienille miehille.

Ensin vatsat täytettiin popcorneilla, nakeilla ja kasvisdipeillä ja sitten vasta oli tarjolla pullaa. Karkkeja ei pöydästä löytynyt ollenkaan...

Kunnes kakusta leikattiin ensimmäinen pala.

Oli se sen arvoista. Toton englantilaisesta leivontalehdestä bongaama pinata-kakku vähän hirvitti äitiä, mutta oli kuitenkin ulkonäköään helpompi toteuttaa. Vaivan korvasivat moninkertaisesti pöydän ympärillä hämmästyksestä pyöristyvät silmät.

"Hei! Sieltä tulee karkkeja...!"

Arvasitten oikein. Osalta lapsista jäi kakkua vähän syömättä (niin kuin käy aina). Karkkeja ei lautasilta löytynyt ainuttakaan.

Toton Pinata-kakku

Kakku on yhdistelmä voipohjaista kaakao-suklaakakkua. Perinteinen kuivakakkuresepti on ehkä pikkuisen kova ja kuiva, varsinkin kun en hurjasti uskaltanut kostuttaa, mutta ainakin sokeripäällysteiset karkit pysyivät sen sisällä priimakunnossa.

Pohja:
350g voita huoneenlämpöisenä
350g sokeria
225g jauhoja
2tl leivinjauhetta
100g kaakaojauhetta
6 kananmunaa
loraus maitoa

Hiero voi ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Sekoita jauhot, leivinjauhe ja kaakao keskenään.

Lisää kananmunat yksitellen voi-sokeriseokseen ja vatkaa jokaisen jälkeen voimakkaasti.
Sekoita joukkoon kuivat ainekset ja loraus maitoa.

Laita leivinpaperiympyrä kahden 20cm pyöreän silikonivuoan pohjalle ja jaa taikina tasan vuokiin.

Kypsennä 175 asteessa noin 30min. Anna jäähtyä hetki vuoissa ennen kuin kippaat. Anna jäähtyä.

Tee kuorrute:
250g philadelphia- tuorejuustoa
100g voita huoneenlämpöisenä
600g tomusokeria

Vatkaa ensin tomusokeri ja voi tasaiseksi. Lisää juusto ja vatkaa kunnolla kuorrutteeksi. Voit lisätä tomusokeria, jos kuorrute vaikuttaa liian löysältä.

Kokoa kakku:
2 pussia M&M-karkkeja (tai muita haluamiasi)

Leikkaa kakkupohjat kahtia. Aseta 1 pohjaksi. Leikkaa vielä kahteen keskelle ympyrän muotoinen reikä.

Levitä kuorrutusta pohjalle ja laita yksi rei'itetty rengaspohja päälle. Levitä kuorrutetta renkaalle ja laita toinen rengas päälle. Täytä kolo karkeilla.

Levitä kuorrutusta vielä renkaan päälle ja aseta kokonainen pohja kanneksi. Levitä kuorrutusta päälle ja ihan hiukan sivuille. Tarkoituksena oli tehdän jonkunmoinen "naked cake".  (Lue kuorrutusta ei riittänyt tarpeeksi reunoille)

Ripottele pinnalle strösseleitä tai koristele muuten haluamallasi tavalla. Meillä koristelun hoiti itse päivänsankari.

Pohjaa olisi varmasti voinut kostuttaa kokoamisvaiheessa, jotta se olisi ollut mehukkaampi. Esim. vaniljamaito tai aikuisille kahvi olisi ollut hyvää. En uskaltanut, kun pelkäsin karkkien kostuvan myös, mutta luulen että olisivat kestäneet vähän kosteammankin odotuksen.

Makeaa mahan täydeltä

Aina ei jaksa kokata, edes jälkiruokaa. Aina ei myöskään tarvitse. Kun hamstraa laivalta herkkuja kassin täyteen, niin pääsee helpolla,

Ei se kyllä ollut tarkoitus. Olinhan työmatkalla ja meillä on ollut periaatteena olla tuomatta tuliaisia. Silloin kun kaksi vanhinta poikaa olivat pieniä, olimme miehen kanssa vuorotellen reissussa harva se viikko. Totesimme tuliaisten tuomisen totuttavan tuolla tahdilla lapset vähän vääränlaiseen elämään, joten periaate luotiin - sopivissa tilanteissa rikottavaksi.

Sellainen tuli vastaan tällä kertaa. Satuin nimittäin menomatkalla selailemaan laivan katalogia ja silmiini osui täysin vastustamaton tuote - shamppanja... mutta ei mikä tahansa shamppanja. Eihän maatuskapakkausta kertakaikkiaan voi jättää väliin!

Kovasti hienostunutta meininkiä siis, kun mukaan lähti tsaarittaren shamppanjaa ja Itävallan aristokraattien suosikin suklaata. Tosin sitten shamppanjan jälkeen tuli huono omatunto. En kai minä nyt millään voi mennä kotiin pelkästään omien tuliaisteni kanssa? Niinpä koriin päätyi vielä pari pussia mini-Tobleroneja ja Kinderin munamies lasten mieliksi tyyliä tasapainottamaan.

Tsarine siis pääsi testiin ja yllätti maistelussa positiivisesti. Ainahan shamppanja on hyvää, mutta tuo vähän kitsch pakkaus jätti pienen epäilyksen. Ihan turhaan... hivenen makea, mutta silti raikkaan pirskahteleva juoma sopi oikein hyvin isännän viikonloppukokkaukseen.

Menu sisälsi keittoshotteja juuressipsien kera, itse tehtyä lohiravioleja ja jälkkäriksi ihanan kuohkeaa tiramisua. Resepteistä ei puolestaan taaskaan ole tietoa, joten tässä vain kuva alkuruokatarjoilusta. Saan minäkin aina joskus kukkia...

Meksikolaistyylinen sunnuntaisalaatti

Foodin & Alku.fi reseptikilpailu. Salaattikandidaatti. 

On aina mielenkiintoista rikkoa raja-aitoja ja kokeilla jotain uutta. Blogin lukijat tietävät, että vaikka meillä koitetaan syödä tasapainoisesti, ollaan todella kaukana varsinaisista terveystuotteista tai tarkemmasta ruokavalioseurannasta. Siksi olikin ihan mukava ottaa haaste vastaan ja tutustua samalla itselle vieraampiin tuotteisiin.

Kokeilureseptiini valikoituivat keittiömme vanhat tutut eli cashew-pähkinät ja mantelit. Niitä meillä kuluu salaateissa, kastikkeissa ja muuten vaan naposteltuina pussikaupalla. Sitten mentiin vähän oudompiin juttuihin raakasuklaan ja MCT-öljyn myötä. Tuo jälkimmäinen minun oli itse asiassa pakko googlata.

"Palmunydinöljyä ja kookosöljyä, nopeasti imeytyvä energianlähde, joka ei kestä kuumentamista." Selvä juttu, ihan niin kuin viittaisi salaattiin...

Ja salaatti siitä tuli. Kilpailuohjeiden mukaan reseptissä ei saisi olla maitoa eikä gluteenia. Siispä salaattipohjaksi valikoitui viime aikojen suosikkini kvinoa. Suklaa herätti mielessä heti kuvan meksikolaistyyppisestä kastikkeesta, molesta, jota olen jo kauan halunnut kokeilla. Molesta ajatus kulkeutui kanaan. Siinä se. Joukkoon vielä kaikkea hyvää, tuoretta ja raikasta.

Kyllä tällä nälkä lähtee, vai mitä sanotte?

Molemmissa versioissa on itse asiassa ihan samoja aineksia. Alempi on trendien mukainen sormiruokatarjotin ja ylemmässä tarjoilulautaspläjäys, jollaisena tämä todennäköisesti useimmiten meillä pöytään päätyy.

Kuten aina, meillä oli esiraati jo pöydässä paikalla ja mielipiteitä suurin piirtein yhtä monta kuin syöjääkin. Mole-kastike jakoi mielipiteitä erityisesti. Minä pidin siitä sellaisena vähän kitkeränä (se raakasuklaa), toiset kaipasivat lisäpyöristystä hunajan tai taatelien muodossa. Isäntä piti tomaatteja piristävänä lisänä, minä olisin ehkä kelpuuttanut salaatin mieluummin ilman niitä.

Vaan sehän salaateissa niin kivaa onkin, niihin voi laittaa ihan mitä mieli tekee.

Toivottakaa minulle onnea kilpailuun. Alla resepti niin kuin sen tänään tein. 

Meksikolaistyylinen sunnuntaisalaatti

1) Tee ensin uunikuivatut kirsikkatomaatit
 (voit tehdä tämän jo edellisenä iltana)

Ota paketillinen kirsikkatomaatteja puolikkaina. Levitä uunivuokaan ja kaada päälle:
balsamicoa
suolaa, pippuria
oreganoa/timjamia
oliiviöljyä

Anna kypsyä uunissa 150 astetta puoli tuntia ja sitten uuni pois päältä 1h. Jätä jäähtymään.

2) Laita broileri marinoitumaan
Sekoita marinadin ainekset ja lisää rintafileet kokonaisina joukkoon.

4 broilerin rintafilettä
1tl savupaprikajauhetta  (dolce)
2tl paprikajauhetta
muutama rkl oliiviöljyä
1tl suolaa
1tl pippuria
2rkl hunajaa
1/4 tl kanelia
muutama timjamin oksa

Laita ne uuniin 200 asteeseen samalla hetkellä, kun laitat kvinoan kypsymään.


3)Tee kastike:
(tämänkin voi tehdä vaikka jo edellisenä iltana)

1 salottisipuli
1 valkosipulinkynsi
oreganoa / timjamia
chiliä raastettuna (ensin puolikas ja maun mukaan lisää. Riippuu aika paljon myös chilin vahvuudesta)
0,5tl savupaprikajauhetta (dolce)
korianterinipun varret silputtuina
1 prk tomaatteja
50g cashew-pähkinöitä (liota pari tuntia)
50g manteleita (liota pari tuntia)
50g taateleita
suolaa & pippuria
40g raakasuklaata
2-3 rkl hunajaa (maun mukaan)

Silppua salottisipuli ja kuullota sitä hetki oliiviöljyssä kattilan pohjalla. Kaada joukkoon yrtit ja raasta chili ja valkosipulinkynsi. Lisää savupaprika ja sekoittele hetki. Kaada joukkoon tomaattipurkki ja vielä puolikas purkillinen vettä sekä suolaa ja pippuria maun mukaan.

Lisää joukkoon pähkinät, mantelit ja taatelit ja jätä hiljalleen poreilemaan puoleksi tunniksi. 

Surraa sauvasekoittimella sileäksi. 

Sulata joukkoon raakasuklaata ja makeuta tarvittaessa hunajalla. Laita hunajaa ensin vähän ja lisää sitten tarvittaessa makusi mukaan. 

4) Valmistele salaatin muut ainekset  

Keitä puoli pakettia kvinoaa paketin ohjeen mukaan
ja sekoita kastike joukkoon kvinoan vielä ollessa höyryävän kuumaa

Kastike:
1dl MCT-öljyä
1dl sitruunamehua
suolaa ja pippuria

(Muista kypsentää ne broilerin rintafileet myös)

Pese, leikkaa, silppua ja valmistele loput salaatin ainekset:
1/2 kurkku
2 pientä avokadoa
2 vartta kevätsipulia
1/2 pussia babypinaatin lehtiä
1 lime (lohkoista saa paremmin puristettua mehua, mutta siivut näyttävä kauniimmilta)

Paahda nopeasti pannulla muutama kourallinen kuorittuja manteleita.

5) Kokoa salaatti

Sekoita kvinoaan puolet avokadosta, kurkusta, manteleista, kevätsipulista sekä pinaatinlehdet. Kumoa kulhon pohjalle.

Siivuta broilerin rintafileet ja asettele salaatin päälle. Lisää loput ainekset, paitsi kastike.
Tarjoile kastike joko erillisestä kulhosta tai valuta sitä kevyesti salaatin päälle.

Niin... 

Ja sitten kun haluttaa ruveta trendikkääksi tarjoillaan sekoitus salaatinlehdistä pieninä sormisyötävinä. Toimii varsin mainiosti ja salaatinlehdet tuovat lisäraikkautta.
Kastiketta vain lehden päälle ja sitten loppuja herkkuja päälle maun mukaan.

Rocky Road viikonlopun kulkua tasoittamaan

Tuossa viikolla oli Kirpun koulukioski. Opettajan kysyessä, mitä kukin sitten toisi myytäväksi, oli poika omalla kohdallaan reippaasti todennut "Rocky Road". Mikäs siinä.

Kysyin sankarilta, tietääkö hän, mitä Rocky Road sitten oikein on. Ei kuulemma tiennyt. "Jotain hyvää varmaan", kuului vastaus.

Onhan se. Eikä kyseessä onneksi ole mikään kamalan vaikea tai työläs toteutus. Sen verran opastin, että seuraavalla kerralla voisi sitten luvata jotain sellaista, josta tietää edes lopputuloksen ulkonäön. Äidin tiedot ja taidot, kun saattavat jossain kohtaa osoittautua riittämättömiksi pojan suuresta luottamuksesta huolimatta.

Viikon Rocky Road lähti kouluun ilman, että murustakaan oli maistettu kotona. Pelkkiä herkkuja oli joukkoon sekoitettu, joten ei se kovin pahaa voinut olla. Hyvin olikin tehnyt kuulemma kauppansa.

Koska en itse ole aikaisemmin kyseistä reseptiä kokeillut, oli ihan pakko tehdä uusi satsi viikonlopun herkuksi. Toista en taida ihan heti sitten tehdäkään. Tätä makeaa herkkua nimittäin tulee ihan vahingossakin syötyä ihan liikaa, vaikka onhan siinä tietysti popcornia "keventämässä"...

Rocky Road 

Tee popcorneja kattilallinen.

2x200g levyä Fazerin sinistä
500g Valrhonan tummaa suklaata
120g voita

Vaahtokarkkeja, murokeksejä (+ pähkinöitä, karkkeja tai muuta haluamaasi herkkua...)

Sulata suklaat ja voi tasaiseksi massaksi. Sekoita joukkoon muutama kourallinen popcorneja, vaahtokarkkipaloja, murokeksipaloja jne...  ihan mielesi mukaan.

Sekoita ja levitä leivinpaperilla vuorattuun vuokaan. Laita jääkaappiin jähmettymään.

Suklaahalko ja sen vaaleanpunaiset praliinit

Jo ennen joulua sain isännältä sähköpostia. Siinä oli kuva, linkki Madame Figaron reseptiin ja viesti: "Je veux ca..." "Mikäs siinä", vastasin.
Joulu meni eikä halkoa näkynyt, tosin emme olleet jouluna kotonakaan. Välipäivinä reissattiin ja sitten palasin töihin. Halko oli kyllä suunnitelmissani, mutta isäntä taisi haluta pelata varman päälle. Hän pisti töpinäksi. Lopputulos oli upean näköinen ja superherkullinen suklaahalko vaaleanpunaisilla praliineilla.

Kuorrutettu kääretorttuhalko on perinteinen ranskalainen joulujälkiruoka ja siitä on varmasti satoja, jollei tuhansia versioita. Periaate on kuitenkin aina sama. Tehdään kääretorttu, täytetään herkkullisella kreemillä ja kuorrutetaan suklaalla. Koristellaan halon näköiseksi. Tässä versiossa erikoisuutena ovat vaaleanpunaiset praliinit eli vaaleanpunaisella sokerilla kuorrutetut mantelipalat. Lisäksi kuorrutukseen tarvittiin praliinisuklaata, jonka isäntä luovana miehenä teki itse kaupan valmiin puuttuessa. Eipä tuo tietysti mitään kamalan vaikeaa olekaan. Paahdetaan hasselpähkinöitä, jauhetaan ja sekoitetaan sulaan suklaaseen. Määristä ei isännällä ollut taas hajuakaan. "Silleen sopivasti."

Onneksi itse halkoon oli resepti valmiina. Isäntä vannoi seuranneensa tällä kertaa reseptiä "grammalleen". En tiedä uskonko, mutta tässä nyt kuitenkin käännettynä.

Bûche aux pralinés roses

kääretorttu 
4 kananmunaa
120g sokeria
100g jauhoja
50g sulatettua voita
hyppysellinen suolaa
tai tee omalla perusohjeellasi :-)

Kuorrutus ja täyte: 
150g vaaleanpunaisia praliineja murskattuna tai murskaa manteleita ja kieritä ne tomusokerissa. Vähän eri juttu, mutta maistunee hyvältä sekin. Suomesta ei oikein löydy näitä praliineja valmiina.
200g praliinisuklaata (ks. yllä) toki voi käyttää myös ihan vain tummaa suklaata, jollei halua pieniä sattumia kuorrutukseen ja täytteeseen. Pähkinäinen maku silloin vaan puuttuu.
100g tummaa suklaata
1,5dl kermaa
50g voita
3rkl vaahterasiirappia
1rkl rommia

Kuumenna uuni 210 asteeseen. Vatkaa keltuaiset ja sokeri vaahdoksi. Sekoita varovasti joukkoon sihdatut jauhot ja sulatettu voi. Vatkaa valkuaiset vaahdoksi suolan kanssa ja sekoita taikinan joukkoon. Levitä pellille leivinpaperin päälle. Kypsennä uunissa 10min.

Kieritä taikina leivinpaperinsa kanssa vielä lämpimänä rullalle.

Sulata suklaat vesihauteessa. Lisää joukkoon lämmitetty kerma vähitellen, sitten voi. Sekoita tasaiseksi. Anna jäähtyä ja laita tunniksi jääkaappiin.
Ota suklaaseos pois jääkaapista ja vatkaa vaahdoksi.

Aukaise kääretortturulla ja kostuta rommilla maustetulla vaahterasiirapilla. Levitä päälle noin kolmasosa suklaaseoksesta. Ripottele päälle praliineja ja kääri uudestaan rullalle. Laita rulla tiukasti kelmun sisään ja laita pariksi tunniksi jääkaappiin.

Kuorruta lopulla suklaaseoksella ja koristele haluamallasi tavalla. 

Pojista polvi paranee ja jouluherkkuja

Pojista polvi paranee. 

Istahdin tuossa kuusen viereen viikolla. Tarkemmin katsoessani huomasin siitä löytyvän vain sinisiä, kullanvärisiä ja valkoisia palloja. Hetken muistelin laatikossa kyllä olleen punaisiakin. Sitten ymmärsin kysyä kuusenkoristelijoilta. "Värikoodattu. Designia tietysti", vastasivat pojat. Joopa joo, ei olisi tullut itselleni mieleenkään...

Jouluherkkuja

Vietimme joulun mummin ja pappan luona, joten oma kontribuutioni jouluruokiin oli varsin rajallinen. Lupasin huolehtia kalat eli kylmäsavulohta, mätiä ja sillejä. Tein kyyttölihapullat, keräsin juustotarjottimen ja sitten vielä väkerreltiin makeita herkkuja kahvipöytään. Karpalokakku, marsipaanipähkinät, suklaasydämet ja tietysti joulufudge saatiin aikaan aatonaattona työpäivän jälkeen. Ei yhtään paha rasti siis...

Vatsa venyy vaan mitä ilman ei tule joulua? 

Se on kumma, miten joulunaikaan vatsa tuntuu vetävän vähintäänkin tuplasti sen, mitä normaalisti. Ensimmäinen lautasellinen on aina täynnä kaikkia ihania hämäläisen joulupöydän herkkuja, mutta toinen lautasellinen käsittää aina erityisesti suosikkejani. Minun jouluni ei ole joulu ilman rosollia (ilman silliä!), hämäläistä piimäjuustoa ja lihapullia. Niitä haen yleensä lisää vielä toisenkin kerran - niin ja kinkkua tietysti...

Onko teillä jotain välttämätöntä joulupöydän herkkua, jota ilman ei joulu tunnu juhlalta? 

Rauhallista pyhienjatkoa kaikille! 

Valkosuklaafudget

Blogista Irman ihannekakku

2,5dl kuohukermaa

680g Siro hienoa sokeria

100g voita

1dl kondensoitua maitoa

2tl vaniljauutetta

2rkl glukoosisiirappia

100g valkosuklaata (Valrhona) 

Laita kaikki muut ainekset kuin valkosuklaa kattilaan ja keitä, kunnes ne ovat hyvin sekoittuneet. Nosta lämpöä ja anna poreilla, kunnes seos on vaalean ruskeaa (n.10min). (120 astetta- tosin meillä oli vaihteeksi taas sokerilämpömittarista patteri loppu) 

Kaada seos metalliseen kulhoon ja vatkaa pari minuuttia. Lisää valkosuklaa paloina ja vatkaa lisää. Ohjeen mukaan pitäisi vatkata kymmenen minuuttia, mutta minulla massa jäykistyi liikaa. 

Kaada laakeaan astiaan (koko riippuu vähän siitä, miten paksut fudget haluat) ja painele tasaiseksi. Laita jäähtymään. Leikkaa seuraavana päivänä kuutioiksi tai kolmioiksi tai miten nyt haluatkin. 

Nämä fudget maistuvat melkein Omar-karkeita ja ovat koostumukseltaankin aikalailla samanlaisen kermakaramellin tyylisiä. Aiheuttavat himoa, jota on vaikea hallita. 

Viimevuotiset karpalofudget täällä ja huomenna kokeillaan vielä yhtä suklaisempaa versiota. 

Pikkujoulun sydänsuklaat

Ulkona ropisee. Lyhdyn kynttilä koittaa urheasti pitää liekkiä yllä, mutta isonkin lyhdyn suoja ei näköjään riitä. Saa nähdä, koska sammuu.

Sisällä sentään jo parikin valosarjaa tuo jouluista tunnelmaa, eivätkä itsetehdyt sydänsuklaat fiilistä ainakaan huonontaneet. Varsinkaan, kun lapset olivat tehtailussa mukana. Äiti taas hyrisee tyytyväisenä, kun vime viikolla kotiutetuista Valrhonan suklaapusseista (3kg valkoista ja 6kg tummaa...) riittää hupia ja herkkua ehkä jouluun saakka. Mummin meille mukaan lykkäämät silikoniset suklaamuotit, (joita Cittarissa oli jossain kohtaa jaettu ilmaiseksi), toimivat oivallisesti.. Unohdimme temperoinnit ja muut kikat, mutta herkkuja tuli. Näitä voisi harkita vaikka laittavansa vaikka joulun herkkulahjoihin. Toki temperoinnilla varmaan saisi sitten vähän vähemmän sormiin sulavia herkkuja.

Kotoiset suklaasydämet 

Sulata toisessa kulhossa tummaa suklaata (50-100g) ja toisessa valkosuklaata (100g). Valuta tai lusikoi suklaata muotteihin haluamassasi järjestyksessä suosikkihöystöin.

Meillä tehtiin tänään puoliksi valkosuklaata ja puoliksi tummaa. Kerrosten väliin tiputettii hillottua appelsiininkuorta tai vaihtoehtoisesti coctailkirsikan pala. Les Orangettes eli suklaalla kuorrutetut appelsiininkuoret kuuluvat meillä Ranskan lomilla kaikkien suosikkeihin konvehtivalikoimissa. Tässä saatiin vähän samaa fiilistä. Tuli mieleen kesä keskellä kurjaa keliä.

Yksinkertainen on kaunista (ja parhaimman makuista)

Se on taas se aika vuodesta, kun äitien työlistalle ilmaantuvat koulujen myyjäiset ja muut kissanristiäiset. Minä en jostain syystä koskaan muista vanhoja hyviä reseptejä ja sitten pitää kokeilla uusia. Kuulostaako tekosyyltä? Sitä se onkin.

Ihanan aurinkoisen marraskuun päivän - kyllä, luitte oikein - kävelyretken jälkeen teki tänään mieli leipoa jotain hyvää. Pitäähän sitä reseptejä kokeilla ennen kuin laittaa myyntipöydälle.  Raikas ilma sai kaikkien posket punottamaan. Ilma oli kertakaikkisen ei-marraskuinen auringon lämmittäessä ja miltei tyynen merenpinnan kimaltaessa. Valohoitoa pimeimpään aikaan - tuli tarpeeseen.

Vietimme koko sakki ulkona miltei pari tuntia harhaillen puistosta rantaan ja sitten takaisin. Ruokahalu oli sitten sen mukainen. Lounaaksi nautittiin lampaanpotkaa hedelmäisessä juureskastikkeessa couscousryynien kera, mutta silti jäi vatsanpohjalle vielä tilaa pienelle herkulle.

Monessakin kirjassa (ainakin Hummingbird Bakery ja Vaaleanpunaisen Nonparellin Kakut) on silmiin osunut tuorejuustoraidoilla höystetyt suklaamuffinssit. Sellaisia siis piti kokeilla tänään. Yleensä raitoihin on laitettu sitruunaa tai limeä, joten ruiskaisin limemehua joukkoon minäkin. Virhe. Kyllä se niin on, että yksinkertainen on kaunista leivonnaisissakin, ja suklaa-vaniljayhdistelmä se kaikkein paras. Unohdetaan siis limet ja muut sitrukset tällä kertaa.

Taitaa muuten olla vasta toinen resepti tähän mennessä pitkässä listassa kokeiluja, jossa sulatettua suklaata sisältävä taikinapohja jää ihanan kevyeksi ja ilmavaksi. Yleensä niistä tulee tymäköitä. Se ensimmäinen sattuu olemaan juurikin tuo, jonka juuri arkistoista postasin. Kameraa en ole vieläkään onnistunut uusimaan, mutta mennään nyt näillä kännykkäkuvilla sitten vielä vähän aikaa.

Suklaa-tuorejuustokakkuset

Paistettu pahvisissa muffinssi/kakkuvuoissa. Hyvin pelittävät.

100g voita
100g tummaa suklaata

Sulata voi ja sekoita siihen pieneksi paloiteltu suklaa.

2 kananmunaa
1,5dl sokeria

Vatkaa munat ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Sekoita joukkoon sula, mutta hivenen jäähtynyt suklaa-voiseos ohuena nauhana.

Sekoita kuivat aineet keskenään ja nostele taikinaan, kunnes seos on tasainen-
1,5dl vehnäjauhoja
1tl leivinjauhetta
vaniljaa myllystä noin puolisen teelusikallista
ripaus suolaa (aina suklaisiin leivonnaisiin, nostaa maun uusiin ulottuvuuksiin)

Kaada kakkuvuokiin pohjalle.

Sekoita nopeasti tasaiseksi seokseksi :
purkillinen tuorejuustoa (200g)
3rkl sokeria
1tl vaniljasokeria

Nostele muffinssivuokiin ja sekoita hieman tiikerimäiseksi.

Paista uunissa 160 asteessa (kiertoilma)  noin vajaat 25min.
Anna jäähtyä.

Meillä syötiin jälkkärimäisesti kermavaahdon kera, mutta kelpaavat nuo ihan sellaisenaankin. Päälle ripoteltiin jouluisia nonparelleja, mutta vielä parempaa olisi varmaan ollut tuoreiden marjojen kanssa. Ehkä huomenna sitten viimeisiin vielä jäisiä mustaherukoita. Nam!

Jaa, että näitäkö sitten myyjäisiin ? Katsotaan nyt. Ei sitä vielä tiedä, missä fiiliksissä mennään, kun on h-hetki.

Arkiston aarteita ja kamerakuumetta

Kamerani sanoi työsopimuksensa irti, joten olen aivan puhelimen kuvien varassa. Jokainen bloggaaja tietää, miten mukava ja inspiroiva tilanne on varsinkin tähän vuodenaikaan. Valoa ei ole, eikä halvemman hintaluokan älypuhelimen kamera kertakaikkiaan riitä. Siksipä ruokablogini on nyt parhaimmillaankin lähinnä kitunut viime ajat. 

Kamerakuume on nyt pahimmillaan. Olisiko teillä jotain ehdotuksia? 

Vaatimuksina: 

• helpot säädöt, että tälläainen perusharrastelijakin pärjää ja oppii. (Tosin edellisen kamerankin kanssa menin lähinnä automaattisäädöillä. Pyhästi lupaan seuraavan kanssa opetella. 
• pieni koko - kameraa pitää viedä milloin minnekin ja mielellään niin, ettei tarvitse matkalaukkutyylistä koteloa kuljetukseen... pieni ja huomaamaton on monessa tilanteessa tarpeen. Vihaan kaikkea ylimääräistä kannettavaa ja painoa mukanani. 
• Hyvät kuvat - tietty. Bloggaaja kuvaa monenlaista, mutta meillä kai erityisesti ruokaa, kirjoja ja lapsia. Välillä jossain tilaisuuksissa sitten laajempaakin. 

Jotta nyt olisi sitten jotain ruokaankin viittaavaa blogissa,niin tässä vielä eräs ikisuosikeistani arkiston kätköistä. Sopii hyvin isänpäivään! 

Tumma suklaa on ihan ehdotonta leivonnassa, mutta suklaata sisältävät kakkupohjat ovat yleensä vähän kovia ja raskaita. Tämä ei ole. Lempparisuklaastani eli Valrhonan mistä tahansa tummasta tehty kakku en pehmeä ja kevyt, täyteläisestä suklaisuudesta huolimatta. 

Kuva on jollain vanhalla laitteella otettu vuonna 1 ja 2, mutta menköön. En minä muutenkaan parempaa kai saisi... 

. 

Cake au Chocolat de Valrhona

3 kananmunaa

vajaa 1 dl hunajaa

1 dl hienosokeria

vajaa 1 dl mantelijauhetta

80g crème fraîchea

1,25 dl jauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 rkl kaakaojauhetta

50g sulatettua voita

1 rkl rommia tai muuta alkoholia maun mukaan 

30g suklaata sulatettuna 

Yhdistä kananmunat, hunaja ja sokeri. Lisää mantelijauhe ja sihtaa joukkoon jauhot, kaakaojauhe ja leivinjauhe. Sekoita joukkoon crème fraîche ja sula voi. Lisää rommi ja viimeiseksi sulatettu suklaa. 

Kaada kakkuvuokaan (leipävuoka) ja kypsennä uunissa 160 asteessa noin 45 min. 

Anna jäähtyä hetki vuoassa ennen kuin käännät kakun siitä pois. 

Toisinaan kuorrutan kakun myös hyvin yksinkertaisella kuorrutteella. Sulata yhdessä 100g suklaata ja vajaat 50g voita. Sekoita ja anna jäähtyä hetken aikaa. Ole kärsivällinen. Minä kuorrutan aina liian aikaisin, jolloin osa kuorrutuksesta valuu lautaselle. Valuta kakulle ja jäähdytä loppuun. 

HYVÄÄ ISÄNPÄIVÄÄ! 

Grand Canyon eli suklaa-suklaa-dekadenssia

Tässä on oltu viime aikoina niin kovin kallellaan terveelliseen suuntaan, että vastapainoksi piti tehdä jotain toooosiiii dekadenttia. Mikä siihen paremmin sopisi kuin suklaakakku suklaakuorrutuksella? Siis voi-kerma-sokeri-suklaakuorrutuksella...

Maaliskuun Delicious-lehdessä komeilikin kannessa tilanteeseen sopiva kokonaisuus. Sitä tässä kuolattiin muutama viikko ennen kuin päätin sadesunnuntain kunniaksi turruttaa perheen sokerilla. No, on tässä sentään tummaa suklaata ja kakussa mantelijauhetta...  Niin ja tasapainon vuoksi syötiin sunnuntaina lounaaksi kana-kvinoasalaattia ja illalla pöytään nostetaan kasviskeitto (ilman kermaa). Tiedättehän, kaikkea vähän, ei mitään liikaa...

Sen verran tämä viime aikojen pieni kevennys ja terveysajattelu on vaikuttanut, että kaikkien kakkupalat näyttivät pienentyneen. Pieni määrä tuhtia kakkua riitti tyydyttämään herkkuhimon. Ei yhtään hullumpi juttu. Tällä tavalla kakusta myös riittää herkutteluun pidemmäksi aikaa.

Tänään kuitenkin oli selvästi  "kakkutatsi" hukassa. Kakku levähti komeasti kahtia sitä koottaessa eli pohjan resepti ei nyt jostain syystä mennyt ihan putkeen. Ihan kakun näköinen kai tuo kanjonikakku kuitenkin on, eikä halkeamaa tietysti paloista huomannut. Niin, ja tuo kuorrutus on kyllä vähän liian hyvää, ja juuri oikealla tavalla valuvaa...

Sopivasti valuva suklaakuorrutus 

Sulata 3,3dl kuohukermaa ja 500g tummaa suklaata miedolla lämmöllä vesihauteessa tai mikrossa. (Myönnetään, vedin suoraan paksupohjaisessa kattilassa ja onnistui niinkin). Anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi.

Sulata 130g voita. Vatkaa sähkövatkaimella suklaaseoksen joukkoon 200g tomusokeria ja perään voisula pienenä liruna. Lisää vielä 1tl vaniljauutetta ja sekoita hyvin. Älä tiputa vaniljapurkkia avonaisena lattialle, vaikka minä niin teinkin. Tänään ei oikein mikään tuntunut menevän putkeen.

Peitä kuorrutus kelmulla niin, että se koskee pintaan kuoren muodostumisen välttämiseksi. Jätä viileään jähmettymään muutamaksi tunniksi. (ei kuitenkaan jääkaappiin).

Levitä kakun väleihin ja päälle. Anna taas vähän aikaa jähmettyä. Tästä tulee sellainen ihanan pehmoisena, mutta kuitenkin paikoillaan pysyvä kuorrutus. Tosin kannattaa kakun kokoamisvaiheessa varoa "liukumia" tai lopputuloksena voi olla samanlainen kanjoni kuin meillä. Makua tuo ei tietysti haitannut ollenkaan...

Joka päivä oppii jotain - Roses de sables

Roses de sables eli corn flakes suklaakuorrutuksella on varmaan kaikille tuttu herkku. Se on myös niin helppo resepti, että Kirppu 10v teki niitä käytännössä ihan itse koulun kioskia varten.

Alunperin resepti kulkeutui meille ranskantädin kautta ja pohdiskelimme, mistä tuollainen nimi oikein on voinut saada alkunsa. "Hiekkaruusuja" - ovathan corn flakesit tietysti vähän kuivia, mutta silti... en minä niitä nyt varsinaisesti hiekkaisiksi sanoisi.

Internet on kuitenkin ihmeellinen juttu. Wikipediasta tuokin selvisi. Roses de sables on nimitys mineraaleista muodostuineille rakenteille, joiden ulkonäkö muistuttaa ruusun terälehtiä. Tulipahan tänäänkin opittua jotain. Erehdyttävästi ovatkin suklaiset corn flakesit saman näköisiä. Täältä voitte tekin verrata.


Corn Flakes - Hiekkaruusut 

250g tummaa suklaata ( tai maitosuklaan ja tumman suklaan sekoitusta)
15g voita
1tl vaniljasokeria
100g maissihiutaleita

Sulata suklaa ja voi. Sekoita joukkoon vaniljasokeria ja lopuksi maissihiutaleet.  Nostele lusikalla pieniin paperivuokiin ja laita kylmään jähmettymään.

Jos tämän tekisi oikein tosi hyvin, voisi suklaan temperoida ja vaikka jättää voin pois, mutta tällä kertaa mentiin vähän helpommalla. Hyvää tuli ja kaikki menivät mitä ilmeisemmin kaupaksi tai sitten myyjien omaan suuhun.

Joopa joo, ja suklaaliisteri

On meillä syöty, jotain. Äiti on veuhtonut suuntaan jos toiseenkin, mutta ruoanlaitto ja varsinkin siitä kirjoittaminen on jäänyt ihan paitsioon.

Isäntä ruokki lapset viikolla mm. ihanalla munakoiso-paksoi-karhunlaukka-risotolla, jota pojat pistelivät hyvällä halulla. Se näyttikin makoisalta ihan tähteinäkin, mutta reseptiä oli taas turha kysellä blogiin kirjattavaksi. "Siinä on riisiä, munakoisoa, paksoita ja karhunlaukkaa... ", että nyt sitten tiedätte yhtä paljon kuin minäkin.

Lontoon Gatwickin lentokentällä oli blogi toki mielessäni syödessäni elämäni ensimmäistä cesar-salaattia, josta laskin tasan neljä salaatinlehteä. Sitten oli iso kasa rapeaa pekonia, kanasiivuja ja vaaleita pieniä säilöttyjä kaloja. Hyvää se oli muttei ehkä se aikomani kevyempi päivällinen ennen lentoa. Kuvaa ei siinä pubin hämäryydessä edes kannattanut yrittää.

Ne kalat olivat kyllä mielenkiintoisia. Olen joskus mielestäni lukenut niistä jostain, mutten kuollaksenikan muistanut, mitä ne oikein ovat. Sellaisia kapeita, vähän neulamaisia. Sinertävä kylki ja vaalea, vähän kiinteä liha. Jossain lievästi etikkaisessa liemessä säilöttyjä.

Tunnistaako kukaan? Muistaako nimeä? 

Minun panostukseni perheen ruokahuoltoon tällä viikolla jäi perjantai-illan jälkiruokaan ja sekin vähän Express-tyyliin eli Nigellan pikasuklaavaahtoa. Tämä tosin on enemmänkin vanukasta. Oikea tumma suklaa oli loppu (Valrhona), joten käytin kaapista löytynyttä Fazeri sinistä sekoitettuna Fazerin vadelmaiseen tummaan (leivonta)suklaaseen. Niissä on liikaa rasvaa ja lopputulos vähän liisterimäinen, mutta hyvin näytti kelpaavan pulkkamäestä palaaville lumiukoille!

Suklaaliisteri

Pistä kattilaan 30g voita, 250g suklaata, 150g vaahtokarkkeja ja teelusikallinen vaniljasokeria. Anna lämmetä ja sekoita kunnes vaahtokarkit ovat sulaneet. Anna vähän jäähtyä.
Vatkaa 2dl vispiä vaahdoksi ja sekoita suklaaseokseen. Kunnon tummalla suklaalla seoksesta tulee aika kuohkeaa, mutta näillä suklailla saadaan makeaa suklaaliisteriä.
Kaada liisteri kuppeihin ja pistä jääkaappiin. Koristele ennen syömistä valkosuklaanapeilla, vaahtokarkkipaloilla ja (Dr Oetker)suklaatähdillä.

Voi muuten olla, että myös vaahtokarkkien merkki vaikuttaa liisteröitymiseen, mutta minä en tee tätä tarpeeksi usein voidakseni analysoida...

Vielä ehtii isänpäiväkakun! Mikrokakku minuutissa...

Jostain sosiaalisen median keskustelujen syövereistä bongasin reseptin minuutissa valmistuvasta suklaakakusta. Se on kuulemma ollut Maku-lehdessä ja jossain muuallakin. Pakko sitä oli kokeilla. Varsinkin, kun ei tullut tehtyä noin muuten kakkua isänpäiväksi. Viime viikonloppuna meni vähän överiksi ja kun tuo isäntäkin vahtii syömisiään, niin tällainen kerralla kuluva kirjaimellinen kuppikakku oli omiaan.

Tää on helppo ja maistuu hyvälle. Mitä muuta sitä voi kakulta odottaa?
Vähän voi tietysti kypsentää lyhyemmän aikaa, jos haluaa mutaisemman...

Yhden kupin suklaakakku

(yhteen kuppiin. Sitten vaan kerrotaan määrät kuppien lukumäärän mukaan)

2rkl voita
3rkl vehnäjauhoja
3rkl sokeria
2rkl kaakaojauhetta
1/4tl leivinjauhetta
1/2 munaa
1,5rkl maitoa

Sulata rasva kupin pohjalla mikrossa ja sekoita siihen muut aineet. Minä kun tein enemmänkin kuppeja niin sulatin rasvan erikseen ja kaadoin ihan hiukan voiteluksi jokaisen kupin pohjaan ja kiertelin siitä sivuille. Ei tosin varmaan olisi edes tarvinnut.

Ainekset siis sekaisin ja kuppeihin. Älä täytä kuppeja ihan piripintaan vaan jätä nousuvaraa.

Sitten vaan kupit yksi kerrallaan minuutiksi mikroon (täydellä teholla), Voi tulla valmiiksi nopeamminkin.