Poro pivossa

Poro pivossa tai ainakin melkein. Tuollainen perusrieska kun on nopsaan vähän kuivaa ja halkeilevaa, niin varmemmin päätyi herkku suuhun haarukalla.

Oli kyllä oikein suomalaistakin suomalaisempi ilta-ateria, vaikka sipulista vähän valkoista balsamicoa löytyikin. Rieskaa, poroa, puolukkaa, kaalia, porkkanaa, sipulia - kuulostaako tutulta? Tarjoilutapa taitaa olla tuontitavaraa tuolta Etelä-Amerikan suunnalta ja toiminee tämä ihan tortillalettujenkin kanssa.

Jouluviikon kiireissä sitä arvostaa myöskin nopeaa ruoanlaittoa. Kun porkkanan vetäisee nopsaan raasteeksi, sipulin pilkkoo ja lihan paistaa, on iltaruoka valmiina yhdessä hujauksessa - ainakin nopeammin kuin lopputuloksesta nauttivat ehkä olettaisivat.

Jos haluaa, voi tähän tietysti tehdä jotain kastiketta. Minusta tuorejuusto rieskan päälle levitettynä riitti mainiosti puolukkahillon kera kääröä kostuttamaan. Esikoinen korvasi Philadelphian vuohenjuustolla, niin saatiin vähän ranskalaistakin twistiä - kuinkas muuten.

Lisää kuvateksti

 Poroiset rieskat 

valmiita ohuita rieskoja

poron sisäpaistia leikattuna suikaleiksi
porkkanaa
kaalia
punasipulia (suolaa, pippuria, vaaleaa balsamicoa)

puolukkahillo ( 1kg puolukkaa, 1 paketti hillo/marmeladisokeria - siis se pieni pahvinen paketti - keitettynä siitä löytyvän ohjeen mukaan)

Eikä tämän tekeminen sitten kovin paljon työtä vaadi.

Kuori ja raasta porkkanoita haluamasi määrä.
Siivuta kaalia suikaleiksi.
Leikkaa sipuli suokaleiksi ja laita purkkiin suolan, pippurin ja etikan kanssa. Parhaimmillaan tämä on, jos ehtii maustumaan vähintään puoli tuntia, mutta kelpaa kyllä lyhyemmälläkin marinointiajalla (samoin kuin loput sitten seuraavana päivänä).

Paista lihasuikaleet pannulla oliiviöljyn ja voin sekoituksessa. Anna pinnan ruskistua kunnolla, mutta älä päästä liikaa kuivumaan.

Lämmitä rieskoja hetki uunissa (tai mikrossa, jossa kosteus varmaan säilyy paremmin).

Nosta kaikki pöytään ja anna kunkin ruokailijan rakentaa haluamansa rieska. Riskiä rakastavat voivat kääriä rieskan ja syödä tortillaan tapaan, mutta onnistuu kyllä veitsellä ja haarukallakin.

Arkiston aarteita - Suolaisen makea sipuli-sinihomejuustopiirakka

Mietin tässä pikkujouluaikojen herkkuja ja muistin pitkästä aikaa yhden lemppareistani. Tästä blogista en reseptiä edes löytänyt, joten tottahan se piti kaivaa vanhoista arkistoista näytille. Taidetaan tehdä tätä itsenäisyyspäivän alkuruoaksi (jollei taas keksitä muuta siihen mennessä :-)

Tämä sopii vuoden viimeisen kuukauden juhliin kuin nappi nenään. Sinihomejuuston ja makean sipulihillokkeen liitto saa juhlamielellä pahimmankin kiukkuilijan. 

Makeansuolainen punasipulipiirakka 

Tee hilloke ja pohjataikina jo edellisenä päivänä niin pääset helpommalla.

Hilloke :
25g voita
6 punasipulia
150g sokeria
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria
1 dl balsamicoa
1,5 dl punaviiniä (mielellään jotain vähän tuhdimpaa)
loraus Marsalaa
(2 rkl mustaherukkahilloa)  

Suikaloi sipulit ja hauduta niitä kattilassa voin ja sokerin kanssa puolisen tuntia. Lisää loput aineista ja keitä vielä runsaat puoli tuntia hiljaisesti poristen. Hilloke on hyvinkin nestemäistä vielä lopussa, mutta älä huolestu. Se kyllä jähmettyy kylmetessään.
Pistä purkkiin ja jääkaappiin odottamaan käyttöä.

Rahka-voitaikina :
1 prk (250g) maitorahkaa
250 g pehmeää voita
4 dl vehnäjauhoja

Sekoita nopeasti taikinaksi. Kääri muoviin ja laita jääkaappiin tekeytymään ja jatka seuraavana päivänä. 


Seuraavana päivänä kootaan piirakka 

Kauli taikina levyksi ja nosta piirakkavuoan päälle. Älä tee siitä kauhean ohutta vaan jätä ainakin puolen sentin paksuiseksi.

Levitä sipulihilloketta piirakan pohjalle. Leikkaa sinihomejuustosta paloja ja levitä hillokkeen päälle. Silppua timjamia ja lisää piirakkaan tasaisesti. Sitä saa olla aika tukko. 

Sekoita 2 munaa, 4 keltuaista, 2 dl kermaa ja 2rkl perinteistä Dijon sinappia keskenään ja kaada piirakan päälle.

Ripottele päällimmäiseksi paahdettua hasselpähkinärouhetta. 

Paista uunissa 200 asteessa runsaat 30min. Anna jäähtyä haaleaksi ja tarjoile vihreän sekasalaatin kera. 

Linssikeittoa äidille

Onko teidän mielestänne linsseissä jotain vikaa? Maistuuko linssikeitto suussanne kamalalle? 

Minusta vastaus molempiin on ei. Yleensä pidän lähes kaikista linssiruoista ja tämä keitto on sieltä herkullisimmasta päästä - vaikka itse sanonkin.

Menestys meidän huushollissamme jäi kuitenkin lievästi sanottuna surkeaksi. Miesväestä ei tainnut kukaan maistaa lusikallistakaan. Minun mielestäni tuo suoraan jäävää heidät kommentoimasta, mutta vastassa oli neljä eri irvistyksen tasoa, kun yritin tarjota keittoa päivällä, illalla ja jossain muussakin välissä.

Miksi sitten tarjosin? No, kun innoissani tein aika ison kattilallisen ja vaikka keitosta tykkäänkin, niin ehkä viikko putkeen samaa olisi kuitenkin jo vähän liikaa. Osa siis päätyi pakkaseen odottamaan seuraavia etäpäiviä (ei vielä tämän viikon, mutta ehkä sitten jo seuraavan)

Sen myönnän, että heti keittämisen jälkeen oli palsternakka vähän turhan voimissaan. Kannattaa odottaa seuraavaan päivään. Silloin maut ovat tasaantuneet ja keitto parhaimmillaan. Ihanteellista siis myös lokakuun arki-illan vieraita varten. Sopat ovat muutenkin minusta mahtavia vierastarjottavia. Sopivan rentoa, mutta parhaimmillaan lämmittävää ja makunystyröitä hivelevää.

Niin, ja lisukkeethan tekevät sopasta kuin sopasta gurmeeta... Tähän soppaan pistin ensin Mifua ja Mimis lehtikaali (ja jotain muuta sekoitettuna) versoja ja oli ihan sikahyvää. Sitten tungin Mifun loputtua seuraavilla kerroilla myös avokadopaloja, eikä ollut ollenkaan huonoa sekään.

L

Äidin linssikeitto 

pari punasipulia
iso palsternakka
pari porkkanaa
2 valkosipulinkynttä
2 kasvisliemifondikuutiota
1prk tomaattimurskaa (Mutti)
vettä
suolaa, pippuria
1tl savupaprikajauhetta
pari desiä punaisia linssejä

Mimi's versot lehtikaaliversoja
Mifua italialaisittain
avokadoa kuutioina

Kuori ja leikkaa sipuli, palsternakka ja porkkanat suurehkoiksi palasiksi. Kuori ja pilko valkosipuli.

Kuumenna tilkka öljyä kattilassa ja kuullota siinä sipulia hetkinen. Lisää valkosipuli, palsternakka ja porkkana ja sekoittele vähän aikaa. Mausta suolalla (maltillisesti, jos käytät reippaasti kasvisliemifondia), pippurilla ja savupaprikalla.

Lisää kasvisliemikuutiot ja tomaattimurska sekä vettä niin, että ainekset kelluvat väljästi. Anna kiehua puolisen tuntia pienellä lämmöllä, kunnes porkkanatkin ovat pehmenneet. Surraa sauvasekoittimella sileäksi.

Lisää linssit ja keitä kunnes kypsiä (katso ohje paketista). Jäähdytä keitto ja laita yöksi jääkaappiin.

Nosta keitto huoneenlämpöön vähän ennen kuin ryhdyt lämmittämään ja lämmitä se miedolla lämmöllä tulikuumaksi.

Paahda Mifu pannulla.

Tarjoile soppa kulhoihin ja ripottele päälle Mifua ja versoja.

Marsupellettitacot eli löysinpäs Nyhtökauraa!

Ihan pakko lainata tuota Veeran lanseeraamaa termiä. (Täältä näet missä yhteydessä - vastaa samalla myös kyselyyn!)

On minullakin ollut pienenä kaksi marsua ja muistan vielä elävästi pellettien "tuoksun". Nyhtökaurasta löytyy kuulemma samaa aromia pakettia avatessa. Onneksi en kerinnyt pahemmin haistelemaan vaan kippasin vauhdilla pannuun.

Kyllä, löysin Nyhtökauraa! 

Lähimarkettiin sitä on kuulemma tullut yleensä perjantaiaamuisin, mutta eihän sitä tietenkään enää sitten ole saatavilla ollut, kun kotiudun töistä. Nyt oli, ja peräti lauantaina. Pakkohan se oli ottaa paketti testattavaksi.

Olin lukenut useammastakin blogista Nyhtökauran heikkoudesta eli mauttomuudesta. Mausteiden kanssa siis ei pitäisi pihistellä. Koska kotona oli myös tacokuoria ja uunissa jo nyhtöpossu niin... savupaprikaa sen olla piti ja olikin.

Nyhtökauratacot (vaikka on niissä Mifuakin)

1pkt Nyhtökauraa (suolaa, pippuria, savupaprikaa Dolce, paprikajauhetta ja vähän Espelette-chiliä)
1pkt Mifua (Meksikolainen pippuri)
1 mango
1 nippu korianteria
vuonankaalia
limeä
1 punasipulu siivutettuja ja punaviinietikkatilkassa marinoituna (myös suolaa ja pippuria)
turkkilaista jugurttia ketsupilla, suolalla ja pippurilla maustettuna

valmiita tacokuoria

Laita sipuli silputtuna punaviinietikkaan jo aiemmin päivällä. Mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita myös jugurttikastike maustumaan.

Paahda Nyhtökauraa pannulla öljytilkassa ja sekoita joukkoon mausteet.
Paahda paketillinen Mifua toisella pannulla.

Leikkaa mango ja silppua korianteri. Lohko lime.

Kuumenna tacokuoret uunissa paketin ohjeen mukaan.

Nostele pöytään, Tacot kootaan lautasella, kukin makunsa mukaan. Minulla oli tietysti taas kaikkea.


Jaa, että kelpasiko? 

Minä söin hyvällä halulla. Oikein maukasta ja mangon kanssa kivan tasapainoisen raikastakin. Koostumus on ehkä hivenen kuiva ja sitkeä, muttei minusta mitenkään vastenmielinen. 

Miesväki vähän nyrpisteli - nyhtöpossu vei siis voiton nyhtökaurasta  4-1, mutta en silti luovuttanut, enkä kyllä syönyt koko paketillista yksinäni (vaikka olikin hyvää seuraavan päivän lounasleivässä). Ei Nyhtökaura siis meillä mikään supermenestys ollut, mutta kyllä se pojillakin alas meni puoliksi pakotettaessa. 

Note to self (and others): tarjoile johonkin sekoitettuna - sellaisenaan aiheuttaa inhonväristyksiä ainakin teinipojissa. 

Isäntä kokkaa: Juhannuksen pizzaladière

Pissaladière on Etelä-Ranskan lahja muulle maailmalle. Sardelleja, sipulia ja oliiveja piirakassa. Kuulostaa suomalaisesta oudolta yhdistelmältä, mutta uskokaa pois. Se toimii!

Emme olleet pitkään aikaan tehneet kyseistä piirakkaa, kun bongasin Kamera ja kauha -blogin version.  Arvaatte, miten kävi. Saatoin tuntea suussani sardellien ja oliivien suolaisuuden ja sipulien makeuden eikä siihen kutinaan auta muu kuin pistää toimeksi.

Minä tein taikinan, isäntä hoiti loput poikien kanssa. Juhannuspäivän pizzaövereissä valkoisen ja punaisen pizzan lisäksi tarjoiltiin myös pizzaladière. Hyvin toimi sekin. "Yön yli pizzataikina" soveltui tähän tarkoitukseen oivallisesti.

Lopputulos oli kaukana hienostuneesta tarjoiltavasta, paitsi tietysti mauiltaan. Ne eivät petä koskaan.

Pizzaladière yön yli taikinasta 

8dl lämpöistä vettä
kuivahiivaa noin 1/2 pss
2tl suolaa
16dl vehnäjauhoja (riippuu kelistä - tämän juhannuksen kosteanlämmin ilma vaati vähän enemmän)
4 rkl oliiviöljyä

Kaada vesi suureen kulhoon ja ripottele hiiva päälle. Sekoita joukkoon jauhot vähitellen ja vaivaa taikinaksi. Vaivaa lopuksi oliiviöljy sekaan.

Laita liina tai kansi päälle ja nosta kulho jääkaappiin yön yli (eli vähintään 8h)

Pissaladière täyte:

Siivuta pari keltasipulia (huom. nimenomaan keltasipuleita!), nosta sardellipurkki pöydälle ja viereen vielä hyviä oliiveja. Yleensä tähän käytetään pieniä mustia oliiveja, mutta meillä nyt tällä kertaa vedettiin sekoituksella.

Kuullota keltasipulia pannulla öljyssä, ripottele joukkoon hieman suolaa ja reippaasti mustapippuria. Anna pehmetä vähitellen välillä sekoitellen. Sekoita joukkoon vielä kourallinen timjaminlehtiä. Sipulien joukkoon voi myös lisätä hautuman laakerinlehtiä, rosmariinia tai muuta lempiyrttiään. Meillä se on aina timjamia.

Kauli taikina ohueksi. Levitä sipulit pohjaksi. Lisää sardellifileitä ja oliiveja sinne-tänne.

Paista 225 asteisessa uunissa noin 10min.


HUOM. Taikinamäärästä tulee useampi pizza ja meillä tuosta söi 4 isoruokaista pizzanrakastajaa + yksi vähän pienempi ja huomisen herkutteluun jäi vielä kaksi kokonaista pizzaa... Eli ehkä tuosta voisi arvioida noin 8 normaaliruokaista pizzansyöjää. 

Pääsiäisen päätös eli kaappijambalaya

Huomenna alkaa arki eikä tänään tehnyt enää mieli pyhäruokaa. Ei myöskään tehnyt mieli miettiä liian pitkään tai tehdä elämää monimutkaiseksi keittiössä. Kahden pannun kaappijambalayalla siis selvittiin.

Mitä on jambalaya? Wikipedian mukaan kyseessä on riisin, merenelävien ja lihan sekoitus Cajun-mausteilla, Lousianasta kun ollaan tulossa. Kyseisestä herkusta lienee ainakin yhtä monta versiota kuin paellasta, jonka jonkinlainn sukulainen kai on kyseessä. Kaappijambalaya puolestaan on ostokset minimoiden ja kaappeja tyhjentäen tehty versio.

Tällä kertaa ostin chorizokiemuran ja vain sen. Loput ainekset löytyivät joko kuivakaapista tai pakkasen puolelta.

Kaappijambalaya 
(6-8 syöjää) 

1 keltasipuli (iso)
2 punasipulia (pientä)
hyppysellinen suolaa
2 porkkanaa
2 valkosipulinkynttä
1tl savupaprikaa (dulce)
1/4tl cayenne-pippuria
1/4tl kanelia
1/2tl jeeraa
timjamia
pippuria myllystä

500g punaista riisiä

1 kasvisliemifondikuutio
1prk tomaattimurskaa
vettä

1/3 chorizo-lenkkiä hienonnettuna
4 possun ulkofilepihviä paloina

1pss pakasteherneitä
1prk (pieni) maissia
muutama kourallinen katkarapuja

nipullinen persiljaa (silppua varret ja lehdet erikseen)

Laita herneet ja katkaravut sulamaan ja valuta maissi.

Leikkaa yksi iso keltasipuli ja kaksi pientä punasipulia siivuiksi. Kuullota niitä öljyssä pannulla suolalla höystettynä.
Leikkaa kaksi porkkanaa kuutioiksi ja pilko 2 valkosipulinkynttä. Sekoita ne kuullotettuun sipuliin.Lisää vielä mausteet, timjami sekä silputut persiljanvarret ja sekoittele hetki.

Kaada joukkoon riisi ja sekoita. Lisää kasvisliemifondi ja tomaattimurska sekä vettä niin, että riisi peittyy hyvin. Sekoita ja jätä poreilemaan hiljalleen puoleksi tunniksi. Anna lopuksi vielä seistä 10min kannen alla.

Kuullota chorizoa kylmältä pannulta lähtien. Kun siitä on lähtenyt mausteista rasvaa pannulle, ruskista siinä possupalat kunnolla. Kaada lopuksi joukkoon herneet, maissi ja katkaravut ja kuumenna.

Sekoita viimeiseksi kaikki ainekset keskenään. ripottelen persiljanlehtisilppua päälle ja tarjoile heti.

Chorizon vahvuudesta ja määrästä riippuu, miten vahvan makuinen seoksesta tulee, Voit myös raikastaa tiputtamalla lautasella jugurttia päälle kastikkeeksi.

Tästä riitti meillä lounaaksi vielä huomiselle työpäivällekin. Siitä se arki sitten taas alkaa. Mukavaa työviikkoa kaikille!

On se vaan niin helppoa

Eilen meille tuli kuorma - siis monta kassillista hyvää ruokaa. Paljon hedelmiä ja kasviksia, vähän possua ja kanaa. Kymmenen litraa maitoa ja muutakin tarpeellista. On se vaan niin helppoa. Sen kun istuu koneen vieressä ja joku toinen kantaa kotiin. Tarkoitan tietenkin netissä tehtäviä ruokaostoksia. Kauppahalli24 toimii ainakin meillä. Säästyy aikaa ja näillä keleillä myös hermoja, kun ei tarvitse liukastella autolla tai kävellen kaupan suuntaan.

Ainoa ongelma tässä on suunnitelmallisuuden vaatimus ja sehän ei minulle tunnetusti ole mikään helppo juttu. Tälläkin kertaa sitten vaan seisoin jääkaapin edessä ja mietin. Nostelin ulos hyvältä näyttäviä juttuja ja ryhyin kokkaamaan. Onneksi oli mistä ottaa ja lopputulos maistui herkulliselta. Kesti vaan vähän turhan kauan. Ei se kokkaaminen itsessään siis, vaan se pohtiminen.

Huomenna pohditaan lisää ja isäntä pääsee ihmettelemään jo päivälläkin. Tuijotin nimittäin koko ruokailun ajan kuopuksen otsaa, jossa oli oudon näköinen punainen jälki. Sitten huomasin toisen käsivarressa, pari niskassa ja paidanhelman heilahtaessa myös kyljessä vilahti punaista. Vesirokko! No, sitä on ollut päiväkodissa liikkeellä. Seuraavan viikon ajalta menevät siis aikataulut uusiksi... Onneksi ei tarvitse lähteä ihan heti ainakaan kauppaan.

Arki-illan possupihvit ja niiden lisukkeet

Valmistetaan kvinoaa 4 hengen annos paketin ohjeen mukaan kypsennettynä.Sekoitetaan joukkoon kastikkeena yhteen sekoitetut 0,5dl sitruunamehua, saman verran viinirypäleensiemenöljyä sekä suolaa & pippuria.

Paahdetaan muutama kourallinen pinjansiemeniä.

Siivutetaan pari pientä punasipulia ja sekoitetaan kulhossa joukkoon ripaus suolaa, pippuria ja punaviinietikkaa ja jätetään maustumaan.

Leikataan pari porkkanaa ja puolikas iso vihreä paprika paloiksi ja laitetaan pannulle öljyyn hljalleen muhimaan kannen alle. Kun ne ovat pehmenneet, raastetaan joukkoon 0,5 sitruunan kuori ja puristetaan mehu,

Nuijitaan 4 possun ulkofilesiivua ohuiksi pihveiksi. Maustetaan suolalla, pippurilla ja savupaprikajauheella ja paistetaan pannussa kypsiksi. Nostetaan porkkanoiden päälle toiseen pannuun. Lorautetaan ihan hiukan vettä porkkanapannun pohjalle ja nostetaan parsakaalikukintoja höyrystymään päällimmäiseksi.

Kaadetaan pihvipannuun hieman lisää öljyä ja lisätään paketillinen siivutettua herkkusieniä. Ruskistetaan.

Nostetaan kaikki pöytään ja jaetaan lautasille. Syödään tyytyväisinä.

"Ai jaa, nyt sä otat kuvia puoliksi syödystä sopasta...", ihmetteli isäntä

Joo, tiedän - Tuo kuva on oikea ruokastylistin painajainen, mutta kun blogitekstissä kuuluu aina olla joku kuva. Ai, eikö? No, tuo nyt kuitenkin on. Linssikeitto oli hyvää kuvasta huolimatta.

Keskeneräisenä ja hutiloituna tuo myös kuvaa hyvin tämän aamun tunnelmia. Innokkaana lähdin aamulla pirtsakassa pakkasessa pyhätauon jälkeen töihin, Matkasin bussilla, kuljin metrolla ja päästyäni päätepysäkille nousin rullaportaisiin. Silloin se iski. Muistin jotain. Läppäri... tuo tärkein ja välttämätön työvälineeni. Se odotteli edelleen kiltisti kassissa olohuoneen nurkassa.

Ei siinä muu auttanut kuin vaihtaa rullaportaiden yläpäässä suunta alaspäin ja matkata kohti kotia. Että sellainen työpäivä tänään. No, ei vaiskaan. Tein etänä ihan hyvän päivän. Onneksi ei ollut mitään kriittisiä tapaamisia, joita ei olisi saanut siirrettyä.

Toivon kuitenkin, että tämä ei ole mikään ennakkotapaus ja vihje vuoden jatkosta. Huomenna pitää skarpata. Jos pääsisi edes toimistolle saakka..

Etäpäivä oli kuitenkin ihan mukava. Ulkona on sen verran kylmää (miten se voikin lämpimien syyskelien jälkeen tuntua niin jäätävältä), että kuuma linssikeitto oli paikallaan. Itse tehdyn pataleivän kera se oli aidosti talvinen lounas. Mainitsinko jo sen olleen myös todella maukasta?

Kotoinen linssikeitto 

3dl punaisia linssejä (huuhtele ne paketin ohjeen mukaan)
2 keltasipulia
1 punainen paprika
2 porkkanaa
2 varsisellerin varsi
1tl savupaprikajauhetta (dolce)
0,5tl chilijauhetta (espelette)
suolaa & pippuria
1 kasvisliemifondikuutio

Leikkaa sipuli siivuiksi, pilko paprika, porkkana ja varsiselleri pieniksi kuutioiksi. Laita vedenkeittimeen vettä kiehumaan.

Kuullota sipulia muutama minuutti kattilan pohjalla oliiviöljyssä suolaripauksen kanssa. Kaada joukkoon porkkanat, paprika ja selleri. Sekoittele muutama minuutti.
Ripottele päälle savupaprika ja chili, kierrä mustapippuria muutama kierros myllystä. Sekoita taas.

Kaada joukkoon linssit ja liemikuutiofondi. Sekoita ja kaada päälle niin paljon vettä, että kasvikset ja linssit huljuvat väljästi. Anna poreilla vähintään 15min.

Toiset haluavat linssit suurin piirtein kokonaisina.  minä tykkään, kun ne melkein muussaantuvat. Siksi keitin keittoa yli puoli tuntia, vaikka paketin mukaan 10min olisi riittänyt. Parasta keitto oli seuraavana päivänä lämmitettynä. Sitä jäi juuri lounaaksi. Väljensin vedellä kun rupesin lämmittämään, mutta jätin kuitenkin suht paksuksi.

Arkiangstiin - Helppoa syysruokaa

Syksyn päässtyä vauhtiin huomasin arki-iltojen ruokailujen menevän yhä huonompaan ja huonompaan suuntaan. Emme ehtineetkään enää yhdessä ruokapöytään. Kukin närppi vähän mitä sattui jääkaapista löytämään. Eihän se sellainen käy.

Pika-analyysi osoitti, että varsinkin alkuviikko on harrastusten suhteen hankala. Ruoanlaittoon ei yksinkertaisesti oikein jää aikaa. Pikaruokaviritysten sijasta totesin syksyn muutenkin suosivan vuokia ja patoja. Sunnuntaiksi siis ajoittuisi tuplakokkaus? No, ei ihan. On olemassa helppoja reseptejä ja kaikenlaisia oikoteitä.

Tässä esimerkki yhdestä helpotetusta versiosta, joka kuitenkin maistui kaikille. Perunoiden kuoriminen ja pilkkominen vie aikaa, pakastetussa versiossa oli sipulitkin mukana. Vähän joutuu näkemään vaivaa, eikä lopputulos ole maailman kevyin ruoka, mutta maanantai-illan kylmässä kelissä peruna-possuvuoka lämmittää ja lohduttaa. Kun vuoka oli valmistettu jo sunnuntaina, ehdin jopa leipomaan omenapiirakan ja ruoka lämpen jälkilämmössä.

Enää vain lyhtyyn kynttilä palamaan ja voi istahtaa porukalla hetkeksi sohvalle sulattelemaan. Tiistai on yhtä edestakaisin ajelua harrastusten lomasta, mutta senkin jaksaa, kun maanantai-iltana on vielä jatkettu viikonlopun rentoa meininkiä.

Peruna-sipuli-possuvuoka 

2pss peruna-sipuliseosta kaupan pakastealtaasta
500g possusuikaleita
nippu persiljaa lehdet silputtuina
juustoraastetta maun mukaan
suolaa, pippuria, paprikajauhetta, savupaprikajauhetta, vanhanajan sinappia (siemenet kokonaisina)
4dl ruokakermaa (2prk)

Ruskista possusuikaleita öljyssä pannulla ja mausta ne lopuksi suolalla, pippurilla ja isolla ruokalusikallisella sinappia.

Laita uunivuoan pohjalle toinen pussillinen perunas-sipulia ja mausta suolalla, pippurilla, paprikalla ja savupaprikalla (chilikin käy, mutta tällä kertaa tein lapsiystävällistä). Kaada päälle possusuikaleet, ripottele puolet juustoraasteesta ja melkein kaikki persilja. Levitä päälle toinen pussi peruna-sipulia ja mausta nekin samoin kuin pohjalla. Ripottele päälle loput persiljasta ja juustosta. Valuta kerma vuokaan.

Laita uuniin 175 asteeseen noin 50min ja tarkista pinnan ruskeusaste. Peitä tarvittaessa foliolla ja anna olla uunissa vielä kymmenen minuuttia. Tarjoile heti tai jäähdytä jääkaappia varten ja pistä seuraavana päivänä uuniin foliolla peitettynä kuumenemaan uudelleen. Tarjoile salaatin (ja ketsupin) kera.

Kvinoa-pinaatti-sitruuna-kanelisipuli (ja muutaman muun jutun) salaatti nuijilla

Kvinoa on mitä ilmeisemmin tullut meidän ruokapöytäämme jäädäkseen ja juurikin tällaisessa lämpimän salaatin muodossa. Ihanan lämmittävää kosteaan ja viilentyneeseen kevätsäähän. Salaatin voimalla jaksoi myös etsiä keskimmäisen puhelinta (+avainta) pitkin eilistä kavereiden kanssa kuljettua reittiä. Äiti sai iltalenkkinsä ja puhelinkin löytyi... kotiportin lukosta. No, emme me kovin pahasti kierroksellamme kastuneet... Huoh, olisi pitänyt mennä reitti nurinperin. Tosin silloin olisimme tulleet portin toiselta puolelta, emmekä varmaan huomanneet koko puhelinta, joka roikkui kotelossaan avaimesta.

Tämä on taas yksi niitä salaatteja, joista ei tiedä,miten sen oikein nimeäisi. Mikään osa ei dominoi, mutta kaikki ovat tarpeellisia täydelliseen lopputulokseen. Tämä olikin jo aika lähellä täydellistä minun makumieltymyksissäni. Ihanan pehmeä kvinoa sai ripauksen sähäkkyyttää sitruunasta, pyöristyi täyteläisen kanelisesta sipulista, kasvatti voimaa vahvasta valkosipulista ja raikastui pinaateilla ja tomaateilla. Runolliseksi aterian teki sen täydentyminen vielä hunaja-sitruunanuijilla. Lihaa karttava voisi maustaa vielä vaikka Labneh-juustolla tai fetalla tai ehkä jopa tuoreella vuohenjuustolla.


Kvinoaa ja muutamaa muuta juttua salaatissa 

ruokkii neljä vähän isoruokaisempaa ja yhden pikkumiehen

Puoli paketillista kvinoaa - keitä suolavedessä paketin ohjeen mukaan ja valuta

Sekoita 1 sitruunan mehu, saman verran mietoa ruokaöljyä (rypsi, auringonkukka, viinirypäleensiemen...) sekä suolaa ja mustapippuria. Sekoita kvinoaan 2 pienen sitruunan raastetun kuoren kanssa.

Siivuta 2 pientä punasipulia pannulla vähässä öljyssä ja ripauksella suolaa höystettyinä. Anna niiden kuullottua kevyesti ja ripottele päälle n. 1tl kanelia. Raasta joukoon 2 valkosipulinkynttä ja anna niiden pehmetä sipulin sekaan. Lisää 2rkl balsamicoa ja sekoita. Kaada kvinoan sekaan.

Sekoita salaattiin vielä paketillinen (eli noin 5 reipasta kourallista) babypinaatinlehtiä, puolitettuja kirsikkatomaatteja sekä 1 kokonainen avokado.

Nauti lämpöisenä tai haaleana. Voit halutessasi lisätä jotain pehmeä juustoa, mutta meillä laitettiin tällä kertaa seuraksi hunajaisien broilerinuijia.


Hunajaiset broilerinuijat (9 kpl)

1,5 sitruunan mehu
2 tl hunajaa
savustettua paprikajauhetta ( tai tavallista)
tulisempaa savustettua paprikajauhetta (tai Expelette-chiliä tai cayennepippuria)
suolaa

Kiehauta pikkukattilassa ja anna hitusen saostua.

Ruskista nuijat pannulla ja lado uunivuokaan vierekkäin. Levitä päälle kastiketta siveltimellä ja laita uuniin 200 asteeseen, kunnes ne ovat mukavan ruskeita ja kypsiä. Valele nuijia kypsentämisen aikana. (noin puolisen tuntia siinä kai meni).

Virkistävän kirpakkaa pastaa

Pitäisi varmaan vähän paneutua. Valokuvaamiseen nimittäin. Näyttävät kaikki pastakuvat tässä blogissa aina ihan samanlaisilta. Pläjäys keskellä lautasta ja talven valo lampusta sinnepäin. Vaikka olen minä kuullut muidenkin valittavan pastan kuvaamisen vaikeutta, enkä minä ole, tai edes kuvittele olevani, millään lailla erityisen hyvä tässä hommassa. 

Joka tapauksessa, syötiin pastaan. Maistui hyvältä, sellaiselta pikkuisen kirpakalta ja suolaiselta. Kirpakkuutta toivat sitruuna ja selleri, suolaisuutta itse suolan lisäksi kaprikset. Varsin piristävä ruoka illaksi, jolloin kaikenlaista hommaa on aterian jälkeen vielä erinäisiksi hetkiksi. Eikä tämä ollut edes vaikeaa tai vienyt kauan aikaa. 

Tonnikalaista selleri-sitruunapastaa kapriksilla

(tämä nimi noin suurin piirtein summeeraa jo itse reseptin, mutta voitte toki varmuuden vuoksi jatkaa lukemista vielä alemmaksi) 

2 pientä punasipulia

1 sellerin varsi 

Tonnikalapurkki (MSC-certified) 

1 (bio)sitruunan kuori raastettunaja mehu puristettuna

pieni purkillinen kapriksia

pastaa ja juustoraastetta (Gruyère)

Laita pastavesi kiehumaan, suolaa se ja keitä pasta paketin ohjeen mukaan. 

Leikkaa sipuli suikaleiksi ja sellerin varsi pieniksi kuutioiksi. Ota sellerin lehdet talteen. Kuullota sipuli ja selleri pehmeiksi öljyssä pannulla. Lisää tonnikala, sitruunan kuori, kaprikset ja sitruunamehu. Kuumenna. 

Lisää pari pientä kauhallista pastan keitinvettä kastikkeeseen. Valuta pasta ja sekoita kastikkeeseen. Tarjoile heti. Ripottele lautasella pastan päälle sellerinlehtiä ja taasta juustoa. 

Taas syyssalaatti eli sunnuntai-illan jääkaapintyhjennys

Sunnuntai-illalla todettiin, että kaapeista löytyi useampaa lajia juureksia ja muutenkin pieniä tähteitä, jotka pitäisi käyttää pois. Ei muuta kuin toimeen.

1. Ensin punajuuret foliopaketissa uuniin (suolaa, timjamia, mustapippuria ja balsamicoa).

2. Porkkanapaloja, sipulilohkoja ja valkosipulia uunipannuun ja punajuurten perään.

3. Kvinoapaketin loppu kattilaan kanaliemeen.

4. Appelsiinin loppu (muffinssien kuorrutuksesta) mehuna vinegrettiin oliiviöljyn, silputtujen mintunlehtien ja vanhanajan sinapin kanssa.

5. Lapsille lauantain loppukana lämpiämään täydennykseksi, kaiken varalta.

Ei ollut yhtään hullumpi syyssalaatti sunnuntai-iltaan. Syötiin tv-ateriana Tintin aarteenetsintää jännittäen. Hyvä päätös viikolle ja energiaa seuraavalle.

Aurinkoa syysviikkoon teille kaikille muillekin!

Lempikeittoa

Tämä on minulle SE keitto, edelleenkin.

Kurpitsainen syyskeitto

2 punasipulia
2 isoa porkkanaa
2 pientä bataattia tai 1 iso bataatti
bataatin kokoinen pala myskikurpitsaa
1tl Espelette chilijauhetta
suolaa ja pippuria
vajaa liemihyytelökuutio ja vettä tai sitten kanalientä

Kuullota sipulit öljyssä kattilan pohjalla. Lisää muut kasvikset ja kääntele hetki. Ripottele päälle chilijauhe, hiukan suolaa (määrä riippuu liemen suolaisuudesta) ja pippuria.

Kaada kasvisten päälle kiehuva vesi ja sekoita joukkoon liemikuutio.

Anna poreilla puolisen tuntia. Surraa sauvasekoittimella sileäksi ja kuumenna kiehuvan kuumaksi.
Tarjoile lautasille ja ripottele päälle haluamiasi sattumia. Tällä kertaa laitettiin sinihomejuustoa.

Omena-sipuli-chili-chutneytä tehdään tänäkin syksynä

Arkistoja tuli taas pengottua, kun etsin omenareseptejä.

Syksyisin saan omenoita vanhempieni puista. Viikonloppuna mennään taas auttamaan omenoiden poimimisessa. Pojat saavat kiivetä ja äiti miettii käyttöä. Omena päivässä per nuppi pitää tietysti lääkärin loitolla, mutta aina tulee silti kiire käyttää kaikki ennen kuin pahenevat. Varsinkin valkeakuulas vaatii vipinää. Onneksi juuri valkeakuulaista tulee ihanan pehmeä chutney, joten siihen niitä saa uppoamaan jonkin verran. Kuvassa viime syksyn purkkeja, ensi viikolla tehdään tämän vuoden eka satsi.

Resepti on bongattu vuosia sitten jostain - todennäköisesti Glorian ruoka ja viini - lehdestä.

Omena-chili-sipuli-chutney

14 omenaa (n.1kg) kuorittuna ja pilkottuna
2 dl omenaviinietikkaa
2dl hillosokeria
2 chiliä
4 pientä punasipulia (2 isompaa riittää)
2tl suolaa 

Laita kaikki ainekset kattilaan ja anna kiehua miedolla lämmöllä vartin verran. Laita puhtaisiin (ja kuumennettuihin) purkkeihin. Anna jäähtyä ja pistä jääkaappiin odottamaan käyttöä.

Chutney on herkkua kaikenlaisten vaaleiden lihojen kanssa.

Foccaccia kuin pissaladière

Äitienpäiväviikonloppuna tuli syötyä niin paljon makeaa, että sunnuntai-illalla teki mieli jotain tosissaan suolaista. Niin kuin nyt vaikka oliiveja ja sardelleja.  Pissaladière on piirakka, johon kyseisiä aineksia lykätään sipulin kera isot kasat, mutta se ei nyt tällä kertaa vaan ollut se juttu. Jostain syystä mieli teki foccacciaa ja siihenhän saa sitten päälle laitettua mitä haluaa - vaikka niitä oliiveja ja sardelleja ja sipulia...

Keittokirjahyllyn vieressä ei tarvinnut kauan seistä. Mistäpä sitä foccaccian reseptiä löytäisi, jollei toskanalaista keittiötä esittelevästä kirjasta ? Tessa Kiroksen kirjasta Twelve - a Tuscan cookbook niitä löytyi peräti kolme. Samalla tulin huomanneeksi, miten sitä mieli ja maku muuttuvat vuosien varrella. Tämäkin kirja on ollut hyllyssä jo vuosikausia. Tulin sen jostain alennusmyynnistä ostaneeksi enkä sitten kuitenkaan oikein päässyt resepteihin sisälle. Tähän päivään mennessä en ole tainnut kirjasta kokata mitään. Nyt pikaisella selailullakin silmiin osui useampia kokeiltavia reseptejä... Jokin on muuttunut.

Sunnuntai-illan foccaccia 

1pss kuivahiivaa
runsas 3dl lämmintä vettä
ripaus sokeria
hyppysellinen suolaa
4-5dl vehnäjauhoja (3dl vehnäjauhoja ja 2dl hiivaleipäjauhoja)
2rkl oliiviöljyä

punasipulia
oliiveja
sardellifileitä
oliiviöljyä
suolaa + pippuria

Sekoita kuivat aineet. Lisää vesi ja oliiviöljy ja vaivaa kymmenisen minuuttia joustavaksi taikinaksi.
Anna taikinan kohota peitettynä 1,5h.
Vaivaa taikinaa hetki ja painele se levyksi uunivuokaan (30x40cm). Anna kohota peitettynä vajaan tunnin verran.
Siivuta sipuli ohuiksi suikaleiksi ja sekoita niihin hieman oliiviöljyä. Leikkaa oliivit halutessasi puoliksi ja muutama sardellisiivu palasiksi.
Valuta leivän päälle hiukan oliiviöljyä ja levitä se ohuelti käsin. Ripottele päälle sipulit, oliivit ja sardellipalat. Ripottele hitunen suolaa ja pippuria. Mikäli haluat sattumia joka puraisulle, peitä leipä tasaisesti. Muuten harvempaan.

Paista 200 asteessa puolisen tuntia, kunnes pinta on kauniisti ruskettunut. Anna jäähtyä hetki ja pistä tarjolle.