Merellinen risotto perjantaiherkuksi

Helppo, mutta herkullinen risotto väikkyi mielessäni jo muutaman viikon ajan, mutta kokkausaika on kaiken maailman teatterikäyntien ja muiden mukavien menojen takia ollut erittäinkin kortilla. Mutta nyt, perjantaiherkuksi.

Katkarapurisotto

pussillinen katkarapuja (tällä kertaa kypsennettyjä, kun raakoja ei lähikaupasta löytynyt)
3 valkosipulinkynttä
3dl risottoriisiä (Arborio)
2,5dl pikkupullo valkoviiniä (Cabernet Sauvignon)
2 pientä fenkolia
1 keltasipuli
1 isohko kalmari
hummerifondia ja vettä ( tai katkaravunkuorista keitettyä lientä tai muuta kalalientä)
persiljaa nipullinen silputtuna
Espelette-chilijauhetta
öljyä ja voita pannulle

Ihan ensimmäiseksi kannattaa silputa sipuli ja toinen fenkoleista sekä pari valkosipulinkynttä.
Sitten sulatetaan isohko nokare (runsas 1rkl) ja saman verran oliiviöljyä pannulla keskilämmöllä ja laitetaan sipuli ja fenkoli kuullottumaan (ripottele pikkuisen suolaa päälle). Tee 1,5l lientä hummerifondista.

Kun sipuli ja fenkoli ovat läpikuultavia, lisää riisi ja sekoittele hetkinen. Kaada joukkoon valkoviini ja anna alkoholin kiehahtaa pois. Valmista sitten risotto normaaliin tapaan eli sekoita joukkoon aina kauhallinen lientä, anna imeytyä riisiin ja lisää sitten seuraava kauhallinen lientä. Jatka näin kunnes riisi on kypsää, muttei vielä ihan muusia.

Silppua sillä aikaa toinen fenkoli ja keitä kalmaria pari minuuttia kiehuvassa vedessä ennen kuin suikaloit sen.

Kun riisi alkaa olla suurin piirtein kypsää, laita pikkupannulle tilkka öljyä ja paahda siinä nopeasti katkaravut ja lisää lopussa myös valkosipulinkynsi silputtuna. Sekoita katkaravut risottoon.

Sulata pannulla hieman voita ja kuullota siinä toinen fenkoli. Älä anna sen pehmetä liikaa ja poista pannulta. Paahda kalmaripalat pannulla erissä ja mausta ne Espelette-chilijauheella. Sekoita fenkolin ja persiljasilpun kanssa.

Tarjoile risotto ja annostele lautasille. Kaada päälle fenkoli-kalmari-persiljaseosta ja höystä salaatilla.

Viimeinkin! - Grillauskyselyn mustekala, ei kun kalmari

Tuossa jokin aika sitten kyselin teiltä, mitäs meillä oikein grillattaisiin. Mustekala sai eniten ääniä, joten mustekalaa, tai oikeastaan kalmaria, kuten reseptiä tarkemmin kääntäessäni tajusin, sen sitten piti olla. Grilli oli tarkoitus kuumentaa jo kesäkuun alkupuolella, mutta sitten satoi ja oli kylmä ja satoi - eikä kaupoistakaan löytynyt tarkoitukseen sopivaa raaka-ainetta. Vasta juhannusviikonlopun sunnuntaiksi osuivat kaikki tähdet oikeaan linjaan ja saimme valkoiset läpyskät tulille. Niin, ja kuinkas siinä sitten kävikään...?

Ensinnäkin, jäin pohtimaan eroa tuoreen ja pakastetun kalmarin käytön eroa. Niin kuin kaikissa merenelävissä tuoreutta korostetaan aina hyvän lopputuloksen takeena. Vaan, mitä tehdä, kun merestä ei nouse, kalmari saapuu valmiiksi pakastettuna eikä autonrenkaiden kumiakaan huvittaisi syödä?

Kala-auton mies heitti ovesta lähteissään vinkin kiehauttaa kalmari ennen grillausta ja samaa kertoi pikainen googlaus. Siispä pistin kalmarit muutamaksi minuutiksi poreilevaan veteen ennen ritilää ja lopputulos oli ihanan pehmeä. Sitkeydestä ja kumimaisuudesta ei ollut tietoakaan. Kikka kuulemma toimii kaikkien lonkeroisten kanssa, joten kannattaa muistaa.


Toinen tämän grillauksen löydös ei liity kalmariin, eikä itse asiassa myöskään grilliin. Olen ennenkin mirin-kastiketta lykännyt mm. lihapataan ja munakkaaseen hyvällä menestyksellä, mutta nyt testasin sitä ihan yksinään salaatinkastikkeena. Tarkemmin ottaen maustoin salaattiin tulevat kurkunpalat muutamalla tipalla miriniä ja kierittelin kevyesti tillisilpussa. Oli muuten tähän mennessä tämän kesän paras kokeilu!

Luulen, että koko salaatissa Saitakun Mirin-kastikkeen täyteläinen ja makeahko maku olisi voinut olla vähän liikaa, mutta kurkkujen kanssa se oli napakymppi ja maustoi sopivasti muitakin salaatin kasviksia.

Niin, se salaatti.

Taas menin pihalle sakset kädessä ja tulin takaisin salaattipohjan kanssa. Rucolaa, salaatinlehtiä, persiljaa, minttua, korianteria... Niillä päästiin hyvin alkuun. Grillissä sai väriä myös keltainen pikkupaprika, josta tuli väriä ja makua mukaan.

Lopuksi sitten siivutettiin päälle grillattu kalmari, joka oli grillauksen jälkeen valeltu vihreällä marinadilla. Grillissä kalmari vietti muutaman minuutin per puoli, kun se oli ensin leikattu puoliksi eli yksinkertaiseksi kerrokseksi ja pinnalle vedetty veitsellä ristiviillot ristikoksi.

Marinadi on Ranskasta joskus lahjaksi saadusta Stéphane Reynaud'n kirjasta Barbeque & Plancha - vähän sovellettuna toki. Jotain tällaista tuli tehtyä.

Marinadi kalmarille

1 sitruunaruoho hienonnettuna
1-2 kiinansipulin vartta silputtuna
iso kourallinen tilliä silputtuna
n.0,5dl oliiviöljyä
1rkl intiaanisokeria
1 sitruunan mehu
teelusikallinen curryjauhetta (sitä perussekoitusta)
1-2rkl kalakastiketta

Sekoita ainekset ja maistele sopivaksi. Sivele grillistä juuri nostettujen kalmaripuolikkaiden alle ja päälle. Siivuta kalmari ja nostele salaattiin.


p.s. Mirin-kastikkeen sain Saitakulta testattavaksi. Muitakin tuotteita paketista löytyi, joten japanilaistyylistä herkuttelua tiedossa lähiaikoina. 

p.p.s. olettehan jo vastanneet tällä hetkellä käynnissä olevaan kyselyyn - siellä on ARVONTAkin.