Äitienpäivänilta

Oi, miten sää onkaan hellinyt viimeisen viikon aikana! Isäntä vaihtoi jo aamukahvipaikkansa pihalle ja sai kuopuksesta seuraa (vähän vain tarvittiin peittoja avuksi)

Tämä äitienpäiväkin on mennyt helteisissä merkeissä ja vaikka vähän tulikin reissattua mummilan suuntaan, niin silti olemme ehtineet myös nauttimaan ulkonaolosta. Hiekkalaatikkoiltojen kausikin tuli virallisesti avattua. Niin, ja tänään söimme ensimmäistä kertaa illalla ulkoterassilla tänä vuonna. Aika huikeaa, eikä tarvittu edes toppatakkeja. 

Ruokana meillä oli yksinkertaisesti pihvisalaattia. Taas todennettiin sekin, miten siivutettuna kaksi pihviä riittää vallan mainiosti neljälle ja puolelle syöjälle. Pohjalle ihan perussalaattia eli kurkkua, tomaattia ja vihreää salaattia. Höysteeksi basilikaa ja paahdettuja manteleita, päälle taas viikuna-taatelibalsamicoa. 

Ennen salaattia maisteltiin viininlehtikääryleitä, retiisejä ja pannulla paistettuja pekoni-luumukääröjä. Tästä se kesä alkaa! 

Ihanaa äitienpäivän iltaa vielä kaikille! 

Uusia suosikkeja

Liekö kyseessä kevät vai mikä, mutta huomaan tykästyneeni muutamaan herkkuun tässä viime aikoina. Kaikki kolme näyttävät päätyvän ostoslistalle säännöllisesti, melkein huomaamatta. Kertaakaan eivät nämä ole jääneet syömättä ja... Tämä on se suurin ihmetyksen aihe.... Jokainen näistä kelpaa KAIKILLE perheemme jäsenille. Sitä ei kovin usein tapahdu.

Ensimmäisenä broccolinit. 

Olemme tyhjentäneet lähimarketin hyllyn näistä useammin kuin kerran.
Myönnän auliisti, että parsakaalia en oma-aloitteisesti sen paremmin kokkaa kuin syö kovin usein, mutta nämä ohutvarsiset herkut eivät maistu kaalilta laisinkaan.

Paahdan niitä kevyesti pannulla pienessä oliiviöljytilkassa ja paiskaan lopuksi sekaan sitruunankuoriraastetta, sitruunamehua ja yhden raastetun valkosipulinkynnen. Sitten vaan pyöritellään vielä hetki pannulla ja lorautetaan joukkoon vielä viimeiseksi jotain superhyvää oliiviöljyä.

Nam, nam ja vielä kerran nam!

Viikuna-taatelibalsamico 

Tätä olen jo blogissa hehkuttanutkin. Ihanan tymäkkä, hapan ja makea balsamico nostaa salaatin kuin salaatin ihan uudelle tasolle. Huomasinpa tässä eräänä päivänä tiputtavani pari pisaraa paistettujen perunoidenkin päälle...

Muualla en ole tätä tuotteena nähnyt kuin Punnitse- ja säästä -kauppojen hanamyynnissä.

Pirkka Parhaat raviolit 

Pirkka Parhaat on osoittautunut luotettavaksi merkiksi. Huomaan turvautuvani siihen yllättävänkin usein, enkä vielä ole pettynyt. Esimerkiksi feta meillä haetaan naapurimarketista nimenoman tuon mustan merkin vuoksi. Se on suosikkimme.

Nyt viimeksi sitten tulin ihan sattumalta ostaneeksi Pirkka Parhaat -ravioleja. Enkä pettynyt tälläkään kertaa. Raviolit ovat sen verran isotöisiä, että harvemmin tulee itse askarreltua. Paketissa ostettuina ne vaan usein maistuvat kaikki samanlaisilta ja ikävän taikinaisilta, poikkeuksena nyt sitten nämä.

Pistin pannulle hiukan oliiviöljyä, sitruunankuorta ja -mehua sekä kasan pinaatinlehtiä. Kaadoin raviolit keittämisen jälkeen pannulle (ilman vettä tietysti) ja sekoittelin. Viimeiseksi vielä reippaasti parmesaania (Pirkka Parhaat muuten sekin) ja herkku oli valmis.

Katosi alta aikayksikön.


Tässä siis meidän viime aikojen löytöjämme. Oletteko kokeilleet samoja? Mitä muita herkkuja suosittelisitte? 

Kvinoa-pinaatti-sitruuna-kanelisipuli (ja muutaman muun jutun) salaatti nuijilla

Kvinoa on mitä ilmeisemmin tullut meidän ruokapöytäämme jäädäkseen ja juurikin tällaisessa lämpimän salaatin muodossa. Ihanan lämmittävää kosteaan ja viilentyneeseen kevätsäähän. Salaatin voimalla jaksoi myös etsiä keskimmäisen puhelinta (+avainta) pitkin eilistä kavereiden kanssa kuljettua reittiä. Äiti sai iltalenkkinsä ja puhelinkin löytyi... kotiportin lukosta. No, emme me kovin pahasti kierroksellamme kastuneet... Huoh, olisi pitänyt mennä reitti nurinperin. Tosin silloin olisimme tulleet portin toiselta puolelta, emmekä varmaan huomanneet koko puhelinta, joka roikkui kotelossaan avaimesta.

Tämä on taas yksi niitä salaatteja, joista ei tiedä,miten sen oikein nimeäisi. Mikään osa ei dominoi, mutta kaikki ovat tarpeellisia täydelliseen lopputulokseen. Tämä olikin jo aika lähellä täydellistä minun makumieltymyksissäni. Ihanan pehmeä kvinoa sai ripauksen sähäkkyyttää sitruunasta, pyöristyi täyteläisen kanelisesta sipulista, kasvatti voimaa vahvasta valkosipulista ja raikastui pinaateilla ja tomaateilla. Runolliseksi aterian teki sen täydentyminen vielä hunaja-sitruunanuijilla. Lihaa karttava voisi maustaa vielä vaikka Labneh-juustolla tai fetalla tai ehkä jopa tuoreella vuohenjuustolla.


Kvinoaa ja muutamaa muuta juttua salaatissa 

ruokkii neljä vähän isoruokaisempaa ja yhden pikkumiehen

Puoli paketillista kvinoaa - keitä suolavedessä paketin ohjeen mukaan ja valuta

Sekoita 1 sitruunan mehu, saman verran mietoa ruokaöljyä (rypsi, auringonkukka, viinirypäleensiemen...) sekä suolaa ja mustapippuria. Sekoita kvinoaan 2 pienen sitruunan raastetun kuoren kanssa.

Siivuta 2 pientä punasipulia pannulla vähässä öljyssä ja ripauksella suolaa höystettyinä. Anna niiden kuullottua kevyesti ja ripottele päälle n. 1tl kanelia. Raasta joukoon 2 valkosipulinkynttä ja anna niiden pehmetä sipulin sekaan. Lisää 2rkl balsamicoa ja sekoita. Kaada kvinoan sekaan.

Sekoita salaattiin vielä paketillinen (eli noin 5 reipasta kourallista) babypinaatinlehtiä, puolitettuja kirsikkatomaatteja sekä 1 kokonainen avokado.

Nauti lämpöisenä tai haaleana. Voit halutessasi lisätä jotain pehmeä juustoa, mutta meillä laitettiin tällä kertaa seuraksi hunajaisien broilerinuijia.


Hunajaiset broilerinuijat (9 kpl)

1,5 sitruunan mehu
2 tl hunajaa
savustettua paprikajauhetta ( tai tavallista)
tulisempaa savustettua paprikajauhetta (tai Expelette-chiliä tai cayennepippuria)
suolaa

Kiehauta pikkukattilassa ja anna hitusen saostua.

Ruskista nuijat pannulla ja lado uunivuokaan vierekkäin. Levitä päälle kastiketta siveltimellä ja laita uuniin 200 asteeseen, kunnes ne ovat mukavan ruskeita ja kypsiä. Valele nuijia kypsentämisen aikana. (noin puolisen tuntia siinä kai meni).