Chef's Umami eli ihan paras lohi ja luksusluokan pannupizza

Lohi on hyvää eikös vaan? Kaikki vähänkin lohituotteita maistelleet kuitenkin tietävät, että on lohta ja sitten on LOHTA, Meilläkin on kylmäsavulohi haettu aina tietystä paikasta. Silloin on tiennyt sen olevan pehmeää, juuri oikean savuista ja kaikille maistuvaa. Tämä lohi kohtasi nyt voittajansa ja vieläpä ihan kirkkaasti!

Helsingin World Trade Centerin TRE-joulumarkkinoilla on kaikilla mahdollisuus jouluun saakka käydä maistelemassa Chef's Umamin lohta. Kyseessä on tällä hetkellä vain ravintoloihin myytävä, Suomen ainoa sashimitason lohituote, joten tarjotut maistiaiset kannattaa käydä nappaamassa kielen päälle.

Kala päätyy stressiä aiheuttamattomalla metodilla (ja verestä kokonaan tyhjennettynä) ruoanvalmistukseen. Stressittömyys mahdollistaa luontaisen umamin kehittymisen kalan makuun ja verettömyys ilmeisesti auttaa rakenteen täydelliseen muotoutumiseen.

Sain palasen Chef's umami kylmäsavulohta myös kotiin kokeiltavaksi ja täytyy sanoa, etteivät turhaan tuotettaan kehuskele. En ole varmaan koskaan syönyt näin täydellisen oloista lohta. Lapsetkin huomasivat eron ja sain näpäytellä sormille yhtä ja toista pitkäkynteä saadakseni edes jonkun kuvan aikaiseksi.

Kuvista pystynee katsomaankin, miten ihanan pehmeää ja samalla kiinteää lohi on. Kylmäsavulohta toisinaan haittaavasta pienestä "limaisuudesta" ei tämän tuotteen kohdalla ollut tietoakaan. Myös savun maku oli oikealla tasolla sillä se ei hallinnut, mutta tuntui mukavasti varsinkin jälkimaussa.

Parhaimmillaan näin hyvä lohi on tietysti ihan sellaisenaan. Alle kun pistää voilla sipaistua tummaa leipää ja päälle ripottelee tilliä, niin herkku on aika lähellä täydellistä. Sitruunaa varoittelivat kovasti laittamasta, se on kuulemma liian hapokasta, mutta lime tai appelsiini käyvät. Minä olen koko ikäni sitruunaa tunkenut kylmäsavulohen päälle, mutta tässä sitä ei tosiaan tarvittu. Pizzassa sitten vähän kiersin sääntöä...

Toinen saamani vinkki nimittäin kehotti laittamaan lohisiivut 190 asteeseen kiertoilmauuniin 2 minuutin ajaksi maun nostamiseksi vielä paremmin esiin. Pizzan kanssa paistoaikojen kerrostaminen onnistuu varsin mainiosti, joten eilen illalla sitten saatiin pöytään luksusversio pannupizzasta - höystettynä sitruunankuorella maustetulla smetanapohjalla.

Kuva on surkea sillä valo on tähän vuodenaikaan iltaisin tosiaankin kadoksissa. Pizza itsessään oli kuvaansa miljoona kertaa parempaa.

Pizzapohjan perusohjeen olen joskus bongannut Liemessä-blogin Jennin Katukeittiö-kirjasta. Melkein samalla mennään, mutta paistoaikoja olen lyhentänyt vähän ohuemmaksi kaulitun pizzapohjan vuoksi.

Luksusluokan pannupizza 
(n.2-3 pizzaa vähän pannun koosta ja pohjan paksuudesta riippuen)

2dl maitoa vähän kädenlämpöistä kuumempana
1pss kuivahiivaa
5,5dl vehnäjauhoja
2tl sokeria
0,5dl oliiviöljyä
0,5tl suolaa

Sekoita ainekset ja vaivaa pizzataikinaa yleiskoneella kymmenisen minuuttia ja anna sen sitten nousta puoli tuntia.

Lämmitä uuni noin 200 asteeseen ja kuumenna myös (valurauta)pannu uunissa.

Sekoita purkilliseen smetanaa yhden sitruunan raastettu kuori, tillisilppua pieni kourallinen, suolaa ja pippuria maltillisesti. (1 pikkupurkki smetanaa = kahden pizzan pohjat meidän 26cm pannulla).
Siivuta haluamasi määrä lohta.

Kauli uuniin menevän paistinpannun pohjaa hieman suurempi pizzapohja parin millin paksuiseksi ja nosta se (valurauta)pannun päälle kuumenemaan. Anna sen nousta muutama minuutti ja levitä sitten päälle smetanaa. Raasta smetanan päälle reilusti parmesaania ja levittele vielä jotain hyvin sulavaa juustorastetta (vaikka sitä valmista mozzarellaraastetta. Juuston kuuluu olla aika mietoa, sillä lohi on pääroolissa).

Laita pizza uuniin noin 10 minuutiksi ilman kiertoilmaa. Levittele lohipalat päälle, muuta kiertoilmalle ja palauta pannu pariksi minuutiksi uuniin. Ripottele päälle vielä lisää tilliä ja nosta pizza heti tarjolle.


Kiitokset Chef's Umamille herkullisesta lohipalasta ja menkää nyt ihmeessä kaikki maistelemaan WTC:n TRE-joulumarkkinoille. Tammikuun puolessa välissä kuulemma on tulossa ainakin pääkaupunkiseudun kuluttajille mahdollisuus myös ostaa tätä herkkua nettikaupasta. 

Tuorejuustotaikinasta lohipiirakkaa

Löytyi herkkulohi ja lempparivoitaikina, joista yhdessä saatiin ihan huisinhyvää lohipiirakkaa...

Tuossa eräänä iltana pistin ison lohifileen uuniin. Ripottelin päälle suolaa, pippuria, oliiviöljyä, pekoninpaloja, fenkolia, sitruunasiivuja, vuohenjuustoa, kirsikkatomaatteja... Sitten pistin koko komeuden runsaaksi puoleksi tunniksi 200-asteiseen uuniin. Oli muuten hyvää, mutta jopa meidän poppoollamme jäi syötävää reilusti vielä seuraavaksikin päiväksi ja sitä seuraavaksi, paitsi että silloin pistin sen jo piirakkaan piiloon.

Olen aiemmin tehnyt rahkavoitaikinaa, josta pidän itse asiassa enemmän kuin perinteisestä voitaikinasta. Nyt löysin taas uuden lempparin eli tuorejuustopiirakkapohjan. Helposti leivottavaa ja rapsakkaa, mutta siitä puuttuu murotaikinan murenevaisuus ja no, tahmaisuus. Varsinkin suolaisissa piirakoissa murotaikinatyyppinen pohja on vähän äklö - ainakin minusta. Tämä taas on juuri passelia.

Tuorejuustotaikina: 
80g voita
120g Philadelphia-juustoa
puoli desiä maitoa
250g vehnäjauhoja + leivottaessa
vähän suolaa

Anna kaikkien ainesten lämmitä huoneenlämpöisiksi. Sekoita voi, juusto ja maito sileäksi ja sekoita jauhot joukkoon vähitellen. Leivo taikinapalloksi, painele levyksi ja laita jääkaappiin kelmun sisällä ainakin tunniksi.

Täytteeksi pilkoin lohta lisukkeineen ja katkarapuja. Sekoitin 2,5 desiä kermaa, 3 kananmunaa ja kukkuralusikallisen Savoraa. Joukkoon vielä tilliä silputtuna. Sekoitin kaikki yhteen. Voit tehdä oman täytteesi oman makusi mukaan.

Kun taikina oli ollut jääkaapissa, kaulin sen ohueksi levyksi ja täytin pikkupiirakkavuokia ja sydänvuoan. Pistin vuoat taikinoineen pakkaseen siksi aikaa kun uuni lämpeni 200 asteeseen.

Voitelin pohjat ja laitoin uuniin 15 minuutiksi. Sitten laskin uunin lämpötilan 160 asteeseen, laitoin täytettä vuokiin ja pistin ne takaisin uuniin 20-25 minuutiksi.

Piirakoiden kannattaa antaa jäähtyä melko haaleiksi ja ne ovat huippuhyviä vihreän salaatin kanssa lounaalla vielä seuraavanakin päivänä.

Äitienpäivän aperopalat

Meillä on viime aikoina vakiintunut joulupurkkiin siemennäkkärivarasto. Siinä se purkki könöttää keskellä keittiön pöytää ja noin kerran viikossa huomaan harovani metallipohjaa ja pistän kiireen vilkkaa näkkärin uuniin.

Suupaloja-kirjasta alkuun lähtenyt reseptikokeilu on elänyt omaa elämäänsä ja tänään kokeilin äitienpävää silmällä pitäen seesaminsiemennäkkäriä pohjaksi aperopaloille. Hyvinhän tuo toimi ja toi mukavan uutta fiilistä tuttuun bruschetta-päälliseen ja lohitahnaan.

Olen myös törkännyt näkkäriin sekä heraproteiinia että kuitulisää. Varsinainen superruokakokki siis...


Kaksi näkkäripäällistä 

Bruschetta-päällinen on yksinkertaisesti tomaattikuutioita (ilman siemeniä), punasipulikuutioita, basilikaa ja hyvää oliiviöljyä. Vähän mustapippuria päälle myllystä.

Lohitahnaan sekoitan aina pari ruokalusikallista tuorejuustoa, tuplasti jugurttia ja sitten jotain yrttejä, paprikapaloja, kevätsipulia ja lohta - tällä kertaa loimusellaista, jota tuli viikolla hankittua jääkaappiin isompi pala. Suolaa ja pippuria keveällä kädellä. Toisinaan laitan vielä sitruunankuorta tai -mehua. Tänään ei jääkaapista löytynyt yhtään sitruunaa.

Vedän ihan reilusti sähkövatkaimella sekaisin, jolloin lopputuloksena on ihanan pehmeä tahna raikkailla paprikasattumilla.

Kuvan ottamisen jälkeen painoin lohitahnan päälle vielä kurkkusiivun. Se toikin mukavaa raikkautta muuten aika täyteläiseen tahnaan.

Seesaminsiemennäkkäri 

1dl auringonkukansiemeniä
1dl seesaminsiemeniä
hyppysellinen suolaa
0,5dl SunSpelt kuitulisää
0,5dl heraproteiinia
runsas 0,5dl vehnäjauhoja
runsas 0,5dl ruisjauhoja
2rkl oliiviöljyä
2dl lämmintä vettä

Sekoita ainekset keskenään. Anna turvota muutaman minuutin ajan. Levitä ohueksi kerrokseksi leivinpaperilla peitetylle uunipellille ja kuivata 150 asteisessa uunissa noin 30min. Pistä uuni pois päältä ja jätä sinne vielä noin 10min. Ota pois uunista ja jäähdytä.

Kookospähkinä akvaariossa eli isäntä kokkaa

Kaikki alkoi siitä, kun Kirppu halusi kookospähkinän.

"Miksi ihmeessä?", ihmettelimme.
"No akvaariota varten tietenkin!"

Ihan emme ymmärtäneet, mutta mitäpä sitä ei poikansa edestä tekisi. Niinpä viimein sopivaan kauppaan ehdittyämme tuli kotiin kookospähkinä.

Kirppu porasi rivin reikiä puoleenväliin pähkinää ja rikkoi sitten välikiinnikkeet. Hedelmäliha ja kookosmaito kerättiin kokoon, Pähkinä putsattiin ja voilà. kaloilla on uusi koriste akvaariossaan. Lopputuloksen näette kuvasta.

Mitä tulee kookospähkinän sisukseen... se päätyi päivälliseksi, kun isäntä kokkasi.

Minä vietin iltapäivää mukavasti kampaajalla ja siskon kanssa shoppailemassa. Vihdoin illansuussa kotiutuessamme olivat vastassa mahtavat tuoksut.

Alkuruoaksi:
katkarapuja nopsaan pannulla
pannulla paahdettuja maapähkinöitä
kylmäsavulohta ja tuorejuustoa
paahtoleipää

Seuraksi kookoksen kätkevät herkkukastikkeet. Ensin oli tehty pohja ja sitten varioitu kahdeksi soossiksi. Isännän tuntien, en ovat vastuuta tarkoisa määristä, mutta jotenkin noin kuin alla...
.
soossipohja:
jugurttia
1 limeä kuori ja mehu
mangoa (1pkt pakkasesta)
1 nippu korianteria
1 kookospähkinän hedelmäliha hienoksi raastettuna

1/3 kastikkeesta tuunattiin
1 avokadolla
1/2 raastetulla chilillä

Pääruoaksi :

(1) Kookosriisi
5dl Basmati-riisiä
1 prk kookosmaitoa
vettä
Keitetään pakkauksen ohjeen mukaan eli kookosmaito + vesi = pakkauksen indikoima nestemäärä.

(2) Pieniksi pilkottuja kasviksia maun mukaan, pannulla pikaiseen "wokattuna" (kesäkurpitsaa, retiisejä, parsaa, kevätsipulia, porkkanaa jne.)

(3)  Kalatempura
Kampelafileitä
Tempurakuorrutetta varten sekoitettiin
1 rkl ruokasoodaa, jauhoja, 1 kananmuna ja kylmää vettä
lettutaikinaa muistuttavaksi seokseksi.

Kastettiin kalapalat taikinaan ja pudotettiin kuumaan auringonkukkaöljyyn (kokeile ensin, että leipäpala ruskistuu kauniisi) kunnes ne olivat kauniin ruskeita.
Nostettiin paperille valumaan,

Koko satsi tarjoiltiin nopeasti yhdessä ja jatkettiin alkuruoan kastikkeiden kanssa.

Jälkiruoaksi 

Eikä ateria ole tietenkään täydellinen ilman jälkiruokaa.

Tuoreen ananaksen paloja voissa kuumennettuna ja karamelisoituneina vaahterasiirapin ja vaniljauutteen seoksessa. Tarjoiltuna jäätelön ja kaurakeksien kera.

Arkipastan kolmiyhteys

Ketsuppi, Ketjap Manis ja kerma. Siinä se pastakastikkeen kolmiyhteys, joka meillä uppoaa kerta toisensa jälkeen. Parhaiten tuo kelpaa nakkipastan kastikkeena, mutta tänään äiti halusi muuta. Muuksi päätyivät lohi, herneet ja sipuli

Tarkkasilmäiset sitten tässä kohtaa huomauttanevat, että kuvassa näkyy kyllä myös katkarapuja. Oikeinpa näitte, mutta ne eivät varsinaisesti kuulu tähän reseptiin. Olivatpahan vain vahnempien lisukkeina.

Ihan oikein arvasitte. Lapsille ei kelvannut, joten tehtiin nuo erikseen. Itse asiassa täytyy myöntää, että tänään oli lautasia melkein yhtä monenlaisia kuin syöjiäkin.
Kuopus; pastaa, voita, ketsuppia ja vähän lohta.
Kirppu: pastaa ensin ketsupilla ja juustoraasteella, sitten kelpasi myös lohikastike (kun saatiin maistamaan ja vatsa veti)
Esikoinen; Lohipastaa, lisäketsuppia ja juustoa
Isäntä ja äiti: lohipastaa, päälle vielä katkarapuseosta, juustoa sekä vielä kuivattuja Provencen yrttejä hellästi ripoteltuna.

Että silleen, enkä silti myönnä kokkaavani eri ruokia syöjien mukaan... kertakokkauksella nämäkin tulivat.

Mites muut? Tuunaatteko yleensä syöjien oikkujen mukaan?

Arki-illan lohipasta (viidelle)

Muutama siivu tuoretta lohta pieneksi kuutioituna
yksi punasipuli
pieni prk ruokakermaa
3 isoa truuttausta ketsuppia
puoli desiä (tai maun mukaan) Ketjap Manisia

puoli pussia pakasteherneitä

Katkarapuseokseen (kahdelle):
Kourallinen isoja pakastekatkarapuja
toinen puoli pussia pakasteherneitä
1 punasipuli

juustoraastetta (Grand Padano tai parmesaani)
hyppysellinen Provencen yrttejä per lautanen

Paketillinen perhospastaa pakkauksen ohjeen mukaan keitettynä. (Luitte oikein, meillä meni 500g paketti kerralla - tiedän, olet itsekin vähän järkyttynyt) Laita pastavesi ensimmäisenä kiehumaan.

Siivuta punasipuli ja kuullota sitä öljyssä pannulla. Ripottele hieman suolaa. Lisää lohipalat ja anna kypsyä, riko vielä pienemmäksi. Truuttaa joukkoon ketsuppi, ketjap manis ja kaada kerma. Sekoita.
Lisää mustapippuria myllystä. Lisää lopuksi herneet ja anna kuumeta.

Siivuta toinen punasipuli ja kuullota sitä toisessa pannussa hyppysellisellä suolaa höystettynä. Lisää lopuksi herneet ja katkaravut, lisää pippuria.

Valuta pasta kevyesti ja sekoita lohikastikkeeseen. Mausta hyppysellisellä Provencen yrttejä ja raasta päälle haluamaasi juustoa. Syö heti.

Talven vihreää - koitan muistaa

Miten minä aina unohdankin pakasteet? Talvella sitä aina välillä katselee toivottoman tylsää ja vähän nahistuneenkin näköistä hevi-tiskiä ja tuskailee ruokamailien määrän ja mielikuvituksen puutteen kanssa, Silloin kannattaisi katse kääntää pakastealtaan suuntaan. Ei, kaikki siellä ei ole hyvää, mutta esimerkiksi herneet eivät pakkasesta pelästy ja tuovan ihanan kesäistä makeuttaan keskellä pimeää alkuvuotta. Lupaan muistaa,

Uunilohen kanssa herne, sipuli, pinaatti sekoitus oli omiaan. Varsinkin sitruunalla höystettynä.

Uunilohi ja sen kaverit

Perunat täydentämään: 
Laita perunat kiehumaan tai höyrykeittimeen. Muista laittaa ajoissa, että ovat kypsiä samaan aikaan lohen ja sen kavereiden kanssa.

Lohi: 
Pistä loraus oliiviöljyä uunivuoan pohjalle. Laita päälle lohifile. Suolaa, pippuroi ja tiputtele päälle tilliä, chilipaloja, kirsikkatomaatteja ja sitruunansiivuja, Sitten vielä muutama nokare voita ja vähän öljyä.

Pistä vuoka uuniin 200 asteeseen kunnes kypsää (n.30min fileen suuruudesta ja paksuudesta riippuen -niin ja siitä, miten kypsänä kalasi haluat).

Kaverit tehdään, kun lohi on melkein valmista:
Kuullota sipulia pannussa öljyssä ja lisää joukkoon herneet (2pss). Sekoita ja anna kuumentua. Ripottele joukkoon 1 sitruunan kuori ja puolet sen mehusta, hyppysellinen suolaa ja muutama kierros pippurimyllystä. Lopuksi kääntele joukkoon vielä tuoretta pinaattia ja tilliä, ja anna kuumentua, mutta älä varsinaisesti kypsennä.

Kiehauta sokeriherneet vedessä, valuta nopeasti ja kuullota voissa pannulla. Ripottele päälle hiukan suolaa ja pippuria,

Nostele lopuksi nopeasti tarjolle. Kesä tuli ja räntäsateet unohtuvat - ainakin seuraavan aamun töihinlähtöön saakka.

Ei muista, kadottaa ja kiukuttaa - onneksi on hyvä ruoka

Keskellä työpäivää iski inspiraatio. Mielessäni näin jääkaapista löytyvän lohen ja fenkolin muuttuvan illalla herkuksi perheen ruokapöytään. Panerointiin käyttäisin spelttitalkkunaa ja ajatuksissani arvelin kaapista löytyvän kaikenlaista muutakin.

No, ei löytynyt. Spelttitalkkuna oli loppu, fenkolia olin näköjään vain luullut ostaneeni ja muutenkin paljon peruskamaa oli kadonnut jonnekin. Arvannette mielialani. Isäntäkin lähti keittiöstä karkuun.

Puhisin siinä sitten kiukkuisena aikani ja katselin töistä tuomaani uutta lautasta. Meillä muutetaan remontin tieltä ja kollegat tyhjensivät kaappejaan pistäen ylimääräiset jakoon. Hyvin pystyin vastustamaan rohmuamista mutta lopulta nappasin mukaani oranssireunaisen tarjoilulautasen. Arvelin värille löytyvän tarvetta ja oikeassa olin.  Hetken siinä silmien edessä loistaessaan se sai minut hieman paremmalle tuulelle... ja tajuamaan, ettemme ehkä sittenkään kuolisi nälkään.

Saa sillä lautasella nimittäin nuudelitkin tarjolle. Eikä tämä sekoitus ollut yhtään hullumpaa.

Lohinuudelit 

riisinuudeleita keitettyinä pakkauksen mukaan

1-2 punasipulia
1-2 porkkanaa
suikaleina pannulle

Sekaan 1 kokonainen kesäkurpitsa paloina
ja jonkin ajan kuluttua myös
1/2 punaista chiliä
2 valkosipulinkynttä silputtuina

Sekoitellaan vielä hetki ja raastetaan päälle sitten yhden sitruunan kuori (paitsi vähän menee lohelle) ja lorotellaan maun mukaan Hoisin -kastiketta maun mukaan. Vettä voi matkan varrella lisätä tarpeeseen, ettei kuivu liikaa tai pala kiinni.

Samaan aikaan toisaalla... 

Leikkaa puolikas lohifile siivuiksi. Mausta suolalla, maustepippurilla ja mustapippurilla.
Paista pannussa öljyssä (meillä tosin tänään meni pekonirasvassa... piti paistaa, ettei pahennu) kauniin ruskeiksi.  Palat voi käytännössä laittaa pannulle samaan aikaan kuin aloittaa sipulien kanssa. Kestää yllättävän kauan saada tuo rapea pinta. Minä teen nimittäin keskilämmöllä, kun haluan nimenomaan rapsakkaa, en nopeasti palanutta, Raasta lopuksi joukkoon osa sitruunan kuoresta ja sekoittele vielä hetki.

ja vielä toisaalla...

Leikkaa puolikas kurkku palasiksi ja pistä kulhoon. Pistä kaveriksi yksi silputtu kevätsipuli. Lisää joukkoon vajaa 1rkl mirin-kastiketta ja ripottele päälle paahdettuja seesaminsiemeniä.

Lopuksi sitten vaan kaikki sekaisin keskenään ja kulhoihin. Päälle vielä maun mukaan Hoisin-kastiketta ja/tai sitruunamehua.

Nälkäisiä lapsia ja jääkaappipastaa lohesta

Mentiin isännän kanssa kauppaan suoraan töistä tullessa. Perään soitettiin. Sitten soitettiin toisen kerran ja kysyttiin, milloin oikein palaamme. Oli kuulemma nälkä.

Onneksi kotiin palattua oli ruoka pöydässä yhtä nopeasti kuin pasta kypsyi. Eikä tekeminen vaatinut kovin vaativia kommervenkkejä, jotka eivät olisi onnistuneetkaan kolmen muksun pyöriessä ympärillä. Pöytä katettiin ennätysvauhtia ja kerrankin kaikki olivat pöydän vieressä ensimmäisellä kutsulla. Pitänee tehdä "myöhäistetty" päivällinen muinakin iltoina.


Jääkaappipasta lohesta 

Vesi kiehumaan ja pasta kypsymään suolattuun veteen paketin ohjeen mukaiseksi ajaksi.

Jääkaapista eilistä uunilohta iso pala pannulle pieneen öljytilkkaan.  Kuumennetaan miedolla lämmöllä ja pilkotaan lohipala pieneksi puulastalla. Jos haluaa, voi joukkoon pilkkoa sipulia, mutta meillä mentiin tänään mummin pihalta eilen poimitulla ruohosipulilla. Se oli jo tosi korkeaa! Monivuotiset yrtit pihalla ovat huippujuttu.

Mutta siis, saimme lohen pannulle ja se on jo kuumaa. Sekaan truutataan kunnon punainen ketsuppipläjäys, sekaan kaadetaan saman verran ketjap manisia ja vielä vähän kermaa, että seos muuttuu kastikkeeksi. Sekoitetaan tasaiseksi.

Valutetaan pasta (ota kupillinen keitinvettä kastiketta varten) ja sekoitetaan lohen kanssa. Ohennetaan keitinvedellä tarvittaessa. Maistetaan ja lisätään suolaa ja pippuria, jos siltä maistuu. Pilkotaan joukkoon nippu ruohosipulia.

Kannetaan pöytään ja kauhotaan lautasille. Raastetaan päälle vielä parmesaania ja annetaan mennä suun suuntaan.

Kun alkuun päästiin... keittokirjainspiksiä

Kun alkuun pääsin taas keittokirjojen kanssa, niin muutama ilta kuluikin sitten rattoisasti hyllyjä koluten. Hakusessa oli nopeita ja helppoja reseptejä, joilla saataisiin hiukan hukassa ollut keittiöinspiraatio taas viriämään ja löytyihän niitä.

Keittokirjojen lisäksi toinen inspiraationlähde on usein pakastin tai ruokakomero. Nytkin löysin pakkasesta "jotain lihaa". Ensin luulin sen olevan kalkkunanjämiä, mutta lopulta se osoittautui lihapadan loppusijoituspaketiksi. Näin hyvin meillä on pakastimen sisältö tiedossa. Onneksi tiedän, ettei paketti voi kovin vanha sentään olla sillä pakkasen siivouksesta ja sulatuksesta ei ole hurjan montaa kuukautta... 

Sitten taas viriteltiin. Lihapadan loput hauduteltiin sipulin ja chipotlechilien kera melkein mössöksi. Sekaan kaadettiin säilykepurkillinen kirsikkatomaatteja ja voilà! Lopputuloksena oli sopivasti kieltä poltteleva chili, joka sopi tortillatäytteeksi kuin nenä päähän. 

Kun lihaa jäi vieläkin jäljelle niin loput nautittiin Mari Moilasen ensimmäisestä kirjasta bongattujen kesäkurpitsalettujen kera. Olivat muuten ihan sikahyviä. (Olen selkeästi saanut vaikutteita talon nuorisolta - sikahyvä ei ole kuulunut sanavarastooni, mutta viime aikoina olen saanut itseni kiinni sen käytöstä useammin kuin kerran).

Kesäkurpitsaletut 

Sekoita keskenään 1,5dl maitoa ja 2 munaa. Sekoita joukkoon ripaus suolaa ja pippuria sekä puolen sitruunan kuori raastettuna. Lisää vielä 1rkl sitruunamehua ja 1,5dl täysjyväspelttijauhoja sekä lopuksi 1 keskikokoinen kesäkurpitsa raastettuna (tai 2 pientä). Makeuta halutessasi hunajalla. Sekoita tasaiseksi ja anna hetki levätä.

Paista letut pannulla voissa kauniin ruskeiksi. Tarjoile heti.

Lisukkeeksi voi maustaa jugurttia tai ranskankermaa, päälle voi ripotella kinkkua tai vaikka savulohta. Meillä syötiin chilinjämät jugurtin, avokadon ja paprikan kera.
Kelpasi kaikille.

Toinen kirja, johon hyllykierroksellani taas törmäsin oli Marc Aulénin Sopat!. Peruslohikeitto valkoviinillä ja sambal oelekilla terästettynä maistui oikein hyvältä, mutta koko homman juju oli kuitenkin tillipestossa.

Nippu tilliä, parmesaaniraastetta, ripaus suolaa, sitruunankuorta ja -mehua sekä pinjansiemeniä hienoksi mössöksi. Joukkoon oliiviöljyä sen verran, että notkistuu. Pieni vaiva, suuri muutos. Kannattaa kokeilla.

Isäntä kokkaa : Vappupäivän pirskahdukset

Vappu on täynnä värejä. On ilmapalloja, serpentiinejä ja kaikenlaista muuta kirjavaa. Nurmikoilla kukkivat kevätkukkaset sitkeästi hetkittäisestä räntäsateesta huolimatta. Vappu on myös täynnä meteliä, torvia, pillejä ja päristen tyhjentyviä ilmapalloja, lapset pihalle mekkaloimaan komentavia vanhempia...

Onneksi vappu on myös hyvää ruokaa. Minut käskettiin vappupäivänä taas ulos keittiöstä, jonne esikoinen isännän kanssa sulkeutui. Koko päivä oli supistu nurkissa ja keittiöstä löytyi salaperäisiä purkkeja ja nyssyköitä, joita ei saanut avata.

Mikäs siinä. Minä luin kirjaa ja seurustelin pesueen pienimpien kanssa ja istuin sitten valmiiseen pöytään. Vapun värit löytyivät lautaselta, mutta onneksi meteli oli jäänyt pihaleikkeihin tai mennyt nuorimmaisen kanssa aikaisille iltaunille.

Vappumenu

Crème Vappu eli minttuhernekeittoa shamppanjalla

Paahdettua lohta kurkkupedillä ja wasabimajoneesilla 

Valkohomejuustoa leipätikuilla 

Jäätelöä, vadelmia ja balsamicoa

Juomana kuohuva Vouvray

Paitsi silmänruokaa, ateria tarjosi mielenkiintoisia makuja ja mukavan olon. Tunsi syöneensä, mutta ei liikaa. Varsinkin "hernekeiton" makumaailma oli jännittävä. Mintun raikkaus tuli pehmoisen ja täyteläisen hernekeiton läpi ja kuplat olivat vielä tallella. Täyteläinen ja hivenen pirskahteleva keitto sai makunystyrät innostumaan ja aivosolut karuselliin, mutta annos oli hiukan liian antelias. Tämä keitto on parhaimmillaan sellaisena 5-10 lusikallisen pikkuannoksena. Syötävän suloiset orvokit sopivat vapun keväiseen teeman täydellisesti. 

Lohi oli herkullista ja täydellisesti kypsennettyä, sisältä ihanan pinkkiä ja pehmeää, päältä melkein rapsakan ruskeaa. Wasabi-majoneesissa oli ytyä kohtuudella, se ei peittänyt lohen hienostuneisuutta, mutta toi mukavasti pientä terää. 

Inspiraatio menun kokoamiseen löytyi kuulemma viimeisimmän (kuohu)Viini-lehden resepteistä. Tässä hernekeitto, kuten sen tulkitsin isännän "sinnepäin" reseptistä. Omalla vastuulla ja soveltaen, eikös vaan? 

Crème Vappu 

Kourallinen mintunlehtiä 

pussillinen pakasteherneitä 

kanalientä
voita

shamppanjaa viimeistelyyn 

kampasimpukoita 

syötäviä kukkia ruohosipulia, mätiä

Kuumenna herneet kattilassa voinokareen kanssa ja lisää pari lasillista kanalientä. Surraa herneet tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella ja lisää hienonnettu minttu. Jätä maustumaan muutamaksi tunniksi.
Valuta keitto siivilän läpi, niin saat siitä ihanan sileää. 

Mausta kampasimpukat ja paahda ne pannulla ja valmistele muutkin koristeet. 

Lorauta keiton joukkoon shamppanjaa (vajaa puolikas piccolopullollinen), koristele lautaselliset ja tarjoile heti, jotta kuplat säilyvät pirskahtelevina keitossa. 

Keitto lienee parhaimmillaan sellaisena hivenen haaleana. 

Se päivä vuodesta

Tänään on se päivä vuodesta. Tässä kuvia siitä, miten isäntä päivään suhtautui - tosin jo viikonloppuna, mutta tänään ei olisi ehtinytkään. Maalaa tuolla nimittäin seinää parhallaan... tai siis sitä pohjaa, jota maalata. Huusholli on ylösalaisin, kuopus iski seinään jo kertaalleen kädenjälkensä ja seinän jäljen käteensä... ihan kiva muistella rauhallista lauantaita ja shamppanjansekaista herkuttelua.

Lauantaina isäntä piilotteli koko päivän purkkeja ja purnukoita jääkaapissa ja jääkaapin vieressä. Ajoittain minulla oli porttikielto keittiöön. Sitten illansuussa sinne piiloutuivat myös pojat. Tosin heillä oli ihan oma agendansa. Isä oli antanut vaihtoehdoiksi itse kokatun nakkipastan tai meidän kanssamme samat annokset. Nakkipasta voitti kuulemma yksimielisen äänestyksen... Eivät ymmärrä vissiin vielä hyvän päälle.

Minä istuin pöydän ääressä ja eteeni kannettiin herkku toisensa perään:

Appelsiini-avokadosalaattia chilikatkoilla 

Lohi-ceviche hedelmäsalsapedillä

Karitsan ulkofile, sienisalaatti ja uuniperunat 

Vuohentuorejuustoa ja viikunahilloa 

Juomana Champagne rosé (tarkemmat tiedot kuvassa) 

Hedelmäsalsa ja lohiceviche

Koko menu oli herkullinen, mutta tämä resepti oli kuitenkin suosikkini. Kerrankin ceviche ei ollut liian sitruunaista, vaan sellaista ihanan pehmeää. Hedelmien raikkaus ja yrttien voimakkaat sävyt sopivat sekaan täydellisesti. Tätä tehdään varmastikin uudelleen.

Salsaan oli kuulemma sekoitettu ananaspaloja, korianteria, minttua, porkkanapaloja, paprikapaloja, mangopaloja, kurkkukuutioita, hitunen suolaa ja oliiviöljyä. Sitten sen annettiin maustua kylmässä jonkin aikaa ja aseteltiin renkaan sisälle lautaselle.

Cevichehän tarkoittaa sitruunalla kypsennettyä kalaohjetta. Tällä kertaa se tehtiin pienistä lohikuutioista, joihin oli sekoitettu sitruunamehua ja pieni ripaus suolaa vajaat puoli tuntia ennen kuin syötiin. Korianterinlehtiä, minttua ja sitruunankuorta oli lohikuutioihin sekoitettu jo tunteja aikaisemmin ja koko komeus laitettu odottamaan jääkaappiin.

Kakkua ei tullut edes kaivanneeksi. Sitä voidaan tehdä sitten seuraavien synttärien yhteyteen, niihin kun ei ole enää ollenkaan pitkä aika ja silloin taitaa sankarikin olla synttäriajatuksesta äitiä innostuneempi.

Näiden herkkujen voimalla jo jaksaa paljon. Jopa isännän ja poikien yhteisen innostuksen maalausurakkaan. Minä innostunen eniten siinä kohtaa, kun homma on valmis ja pääsen ihastelemaan lopputulosta. :-)

Höyrytetyt kookosleivät eli sisälukutaito hakusessa

Jottei elämä menisi ihan kakuiksi...

Neljäs kerta toden sanoo. Olin jo kirjoittamassa ärsyyntynyttä blogikirjoitusta aiheesta: "Miksi leivät eivät nouse", kun tulin lukeneeksi ylöskirjoittamani perusreseptin vielä kertaalleen. "Laita leivinjauhe, ruokasooda ja HIIVA taikinaan". Joopa joo, olin onnistuneesti lukenut reseptin ainakin 10 kertaa siinä ihmetellessäni ja onnistunut hyppäämään hiivan yli sekä aineslistassa että reseptissä. Jep,jep... Edelleenkin kuitenkin ihmettelen, miksi taikinaan laitetaan kaikkia kolmea nostatusainetta?

Osaisiko joku viisaampi kertoa, onko nostatusaineiden yhdistelmällä jokin oikea funktiokin? 

Tällä kertaa sitten tein oikeasti Jamie Oliverilta bongatun perusohjeen tapaan. Vähän mukaellen - tietysti. Lopputulos oli aivan toisenlainen, kun muistin hiivan. Nyt voimme unohtaa ne kolme edellistä testikertaa, joista kahdella kerralla tuli ihan syötäviä ja yhdellä suoraan bioroskikseen päätyviä versioita.

Tarkoituksena siis on saada ihanan pehmeitä ja höttöisiä leipiä täytettäväksi kunkin oman makunsa mukaan valitsemilla herkuilla. Teimme leivät tällä kertaa kookosmaitoon ja jauhoista kolmannes oli spelttiä. Hyvää tuli.

Tämä on ihan huippuresepti siinäkin mielessä, että leipien kypsennykseen ei tarvita uunia. Me käytimme höyrykeitintä, mutta tokihan kypsennys onnistuu myös pannulla sellaisen höyrytyskorin avulla. Niitä saa ostettua etnokaupoista suhteellisen edullisesti. Pidetään siis muistissa kesän mökki- ja leirintäaluekokkailuja silmällä pitäen...

Höyrytetyt kookosleivät lohitäytteellä

1 tlk kookosmaitoa (4dl nestettä)
600g vaaleita jauhoja (200g spelttiä ja 400g vehnää)
50g voita (laktoositonta) - ensi kerralla koitan korvata öljyllä
1rkl sokeria
1pss kuivahiivaa
1 runsas tl leivinjauhetta
1 runsas tl ruokasoodaa

Täytteeksi:
porkkanasuikaleita, kurkkusuikaleita, sipulia, punakaalisuikaleita
yrttejä (minttua)
ituja

Lohta pieniksi paloiksi leikattuna
spelttitalkkunajauhoja (mausta sumakilla, suolalla, pippurilla - eli makusi mukaan)

Sipulia, valkosipulinkynsiä ja lehtikaalisuikaleita

Hastikkeiksi Hoisin-kastiketta (valmis purkki), jugurttia, wasabia jne... mitä mieli tekee ja suu hyväksi maistaa


Sitten hommiin: 

Sekoita leipäainekset taikinaksi ja vaivaa kymmenisen minuuttia. Lisää joukkoon vettä, jos on liian kuivaa. Nostata liinan alla tunnin verran. Vaivaa taikinaa hetki ja leikkaa taikinapalloiksi. Jätä odottamaan vielä peitettynä tunniksi.

Kauli taikinapallot littanoiksi ympyröiksi ja taita puolikuiksi. Asettele puolikuut leivinpaperipalojen päälle ja nostele yhteen kerrokseen höyrykeittimeen. Höyrytä 15min. per erä ja nosta pöytään samantien.

Odotellessasi ensimmäisten leipäerien kypsymistä. Leikkaa kasvikset valmiiksi suikaleiksi. Sekoittele lohipalat maustetuissa talkkunajouhoissa ja paista ne oliivyöljyssä pannulla pinnalta rapeiksi.

Kuullota lehtikaaliseosta varten sipulia öljyssä pannulla muutaman minuutin ajan, lisää valkosipuli ja lehtikaali ja sekoittele hetki eli niin kauan, että kaali on kuumentunut. Ripottele joukkoon hiukan suolaa ja pippuria.

Anna jokaisen avata leipänsä ja täyttää se haluamillaan herkuilla.

Taikinasta tuli meillä 30-40 leipää, joista jäi melkein puolet vielä seuraavaa ateriaa varten. Syöjiä oli kaksi aikuista, kaksi melkein teiniä ja yksi 3v pikkumies, joka kyllä söi leipiä yhtä monta kuin äitinsä (eli 2)

Surf'n turf pastaa ja uuniperunoita

No ei tietenkään ihan samaan aikaan.

Tulipahan taas todettua, että flunssan kourissa kärvistelevät (kyllä, edelleen) vanhemmat selviävät vähemmällä, kun ostavat vähän enemmän jotain perusjuttua ja siitä sitten varioivat.
Tällä kertaa perusjuttuna oli puolikas file lämminsavulohta.

Ensin siitä käytettiin puolet uuniperunatäytteeseen ja loput sitten viskattiin surf'n turf-henkiseen pastaan. Hyvin kelpasi eikä ollut työlästä.

Surf'n turf tarkoittaa meren ja maan yhdistämistä. Tässä pastassa yhdistetään chorizoa savuloheen, jotta saadaan helposti makua nuhaan turtuneille makunystyröille. Sen kummempaa maustamista ei jaksanut kokki miettiä niiskutuksen lomassa.


Surf'n turf -pastaa

Keitä pastaa paketin ohjeen mukaan.

Laita chorizo-palat kylmään pannuun pienen öljytilkan kanssa ja anna kuumentua. Kun ne ovat kypsiä, lisää sitruunamehua, loput savulohesta, suolaa, pippuria ja tilliä. Lorauta lopuksi sekaan kermaa.

Tarjoile pastan ja parmesaanin kera.

Uuniperunat savulohitäytteellä 

Rosamundaperunoita foliopaketeissa 220 asteessa uunissa ainakin tunnin verran. Testaa kypsyys haarukalla.

Sekoita keskenään purkillinen kermaviiliä, purkillinen Philadelphia-juustoa, yhden sitruunan kuori ja mehu, pilkottu puolikas paprika, kourallinen tillisilppua, Espelette-chilijauhetta puoli teelusikallista, ripaus suolaa ja pippuria. Lopuksi lisää vielä reippaasti savulohipaloja.

Tarjoile täyte perunoiden päällä.

Rapsakkaa, mutta pehmeän hajoavaa

Uunilohen loput maistuvat tietysti ihan sellaisenaankin, mutta tällä kertaa teki mieli kokeilla englantilaisista lehdistä tuttua fish cakes-reseptiä. Siinähän käytännössä sekoitetaan kalaa ja perunamuusia (tai jotain muita kasviksia muussattuina) ja paistetaan sitten jauhotettuina pihveiksi.

Hyvää tuli, vaikka rakenne on kyllä niin pehmeää, että pihvien hajoaminen oli lähellä. Kokeilin myös kypsentää uunivuoassa, mikä osoittautui hyväksi ratkaisuksi sekin. Uunissa paistetut voittivat perheen äänestyksen 4-0. Pinta oli ehkä vähemmän rapsakkaa, mutta kala kuulemma maistui selkeämmin ja maku oli muutenkin parempi.

Fish cakes edellisen päivän lohesta 

Kypsää lohta
perunamuusia 1,5 x lohen määrä (tai keitä suolatussa vedessä perunakuutioita 15min ja muussaa perunalumivehkeellä)
suolaa, pippuria, Espelette-chilijauhetta
jauhoja
oliiviöljyä paistamiseen

Sulata muussattujen perunoiden joukkoon nokare voita (tai kuumenna muusi ja notkista sitä hiukan). Suolaa ja pippuroi makusi mukaan. Muista, että lohestakin tulee mausteita mukana. Sekoita lohi joukkoon ja kääntele tasaiseksi massaksi.
Sekoita jauhoihin lautasella suolaa, pippuria ja chilijauhetta.
Muotoile massasta kämmenen kokoisia pihvejä ja jauhota ne.

Joissain ohjeissa neuvotaan seisottamaan pihvejä kylmässä. Se auttaa kuulemma tekemään rakenteesta vähän kiinteämpää. Meillä ei ehditty, kun nälkäiset olivat jo melkein jonossa hellan vieressä.

Paista pihvit molemmin puolin pannussa kuumassa öljyssä tai pistä öljyttyyn uunivuokaan 200 asteeseen noin 20 minuutiksi (tai kunnes pohja on rapsakka ja pinta paikoin hitusen ruskistunut).

Tarjoile runsaan salaatin kera. Kastikkeeksi sekoitettiin taas jugurttia ja Savoraa.

Lohi-pinaatti speltitto

Tuo nimi on kyllä vähän huijausta. Tosiasiassa tässä on spelttitto pohjalla ja päälle laitettu uunilohta ja pinaattimössöä. Hyvää kylläkin.

Me olemme jääneet ihan koukkuun spelttirisottoon.


Uunilohi, pinaattia ja kuumia tomaatteja spelttitton seurana

-50min ruoka-ajasta

Kuumenna kattilassa öljy ja kuullota yksi silputtu punasipuli. Lisää 2-3 silputtua valkosipulinkynttä ja spelttiryynit. Sekoittele hetki. Kaada päälle kunnon loraus valkoviiniä (tämä ei ole pakollista, mutta tykkään siitä tulevasta pienestä hapokkuudesta). Sekoita ja anna alkoholin haihtua. Riivi joukkoon timjaminlehtiä muutamasta oksasta. Kaada päälle kanalientä. Kypsennä miedolla lämmöllä 45min ja lisää kanalientä aina tarvittaessa.

Paahda kuivalla pannulla pari kourallista pinjansiemeniä.

-40min ruoka-ajasta

Pyyhi ruodoton lohifile puhtaaksi (huuhtele, jos tarpeen). Suolaa, pippuroi ja ripottele pinnalle vielä pikkuisen Espelette-chilijauhetta. Kastele timjaminoksia oliiviöljyssä ja ripottele nekin päälle. Valuta varovasti vielä pikkuisen oliiviöljyä ja laita 200-asteiseen uuniin.

Sanotaan, että kala on parhaimmillaan juuri ja juuri kypsänä, mutta minä kyllä tykkään ehkä eniten sellaisesta lohkeavan kypsästä ja pinnalta vähän ruskistuneesta. Näin on siis ainakin uunissa kypsennetyn lohen kohdalla. Meillä lohi oli siis uunissa noin puoli tuntia.

-15min ruoka-ajasta 

Kun kypsennysaikaa oli jäljellä noin 10min, paiskaa mukaan pari kourallista kirsikkatomaatteja.
Laita isoon pannuun punasipulisiivuja kuullottumaan oliiviöljyyn. Lisää pari ohueksi siivutettua valkosipulinkynttä ja pari pussillista huuhdeltua babypinaattia. Anna pinaattien "vajota".

-5min ruoka-ajasta

Ota lohi pois uunista ja spelttitto liedeltä. Tarkista maut. Lisää suolaa ja pippuria tarvittaessa.

Tarjoile nälkäisille ja yhdistä kaikki ainekset lautasella.

Hävikistä herkuksi

Se on kansallinen hävikkiviikko parhaillaan menossa. Kuulostaa ihan kamalalta, että esim. 5 hengen perhe (kuten me) heittää vuoden aikana keskimäärin yli 100 kiloa syömäkelpoista ruokaa roskiin! Se tarkoittaa satojen eurojen paiskaamista jätelaatikkoon.

Jäin oikein miettimään, miten paljon meiltä kotona hävikkiä syntyy keittiössä. Ilokseni voin sanoa, että nykyään ei valmiita ruokia heitetä pois juuri koskaan ja ruoka-aineksiakin menee bioroskikseen harvoin. Petraukseen tosin ei taida olla niinkään syynä se, että olisimme jotenkin muuttuneet paremmiksi. Ennemminkin on kyse vanhempien poikien ja heidän ruokahalunsa kasvamisesta. Ruokakipot ja kulhot ovat tätä nykyä kuin nuoltua ruokailun jäljiltä ja olenkin vaivihkaa yrittänyt etsiä mm. isompaa lasagnevuokaa...

Parantamisen varaa toki löytyy. Ainakin seuraavia juttuja olen mietiskellyt.

• Naatteja voisi käyttää tehokkaammin eli erityisesti liemiä saisi keitellä useammin. Toki näin aina välillä teenkin ja esim. rapupäivällisen jäljiltä kerättiin kuoret visusti talteen. Niistä sai superherkullisen liemen risottoon! 
• Samoin juustojen kuoret (siis ei niitä muovisia vaan esim.perusparmesaanin kuori sen jälkeen, kun itse juusto on raastettu loppuun) ovat kuulemma erityisen hyviä keittojen ja patojen maustajia. Täytyy myöntää, että meillä ovat kantit jääneet tähän saakka käyttämättä. 

Siinä sitä tavoitetta seuraavaksi ja samalla toki pitää jatkaa ruoankulutuksen tarkkailua. 

Niin, ja keksiä käyttöä noille lopuille omenoille... etteivät vaan mene hukkaan. 

Alla muuten on esimerkki äidin työlounaasta. Leivänpalan päälle levitetään Savoraa (tai jotain muuta herkkutahnaa), sitten hiukan nyhtöpossuksi kypsennettyä possupaistin loppua, juustosiivu ja päälle edellisenpäivän kasvislisuketta. Ei yhtään hullumpaa ja tehokasta hävikkiminimointia. Tosin täytyy myöntää, että lounasta varten yleensä laitetaan osa ruoasta syrjään jo ennen kuin se kannetaan pöytään. Näin varmistetaan, että sitä lounasta yleensä jää...

Lohi-wasabisalaattia

Muutama vuosi sitten innostuin wasabi-kastikkeesta tonnikalapihvien kanssa. Nyt kun tonnikalasta on tullut vaikea raaka-aine ekologisten haasteiden ja alkuperämerkintöjen hämäryyden takia, sai sama kastike raikastaa lohisalaattia.

Toinen kiva juju tässä salaatissa on itse salaatin maustaminen. Se unohtuu ainakin minulta usein, mutta Safkaa (osa I) ystävällisesti muistutti lohi-avokadosalaatin kohdalla sen tärkeydestä. Kun kyseinen ohje myös inspiroi taas wasabin pariin, niin pakkohan se oli..

Salaatti kelpasi pöydässä kaikille. Mutinaa ei kuulunut yhtään, vain syvä hiljaisuus lautasten tyhjentyessä pikavauhtia.


Lohi-wasabisalaatti 

Salaattipohja :
Salaattia
mintunlehtiä
basilikanlehtiä
korianterinlehtiä
kokonaisia manteleita
pari porkkanaa
kurkkua

Salaattiin mausteeksi : 
suolaa + pippuria + riisivinietikkaa

Lohta

Kastike :
Wasabia
sitruunamehua
suolaa pieni ripaus
öljyä

Pese ja linkoa salaatit ja yrit. Vetele kuorimaveitsellä porkkanasta siivuja. Paahda mantelit kuivalla pannulla ja pilko vähän pienemmiksi. Siivuta tai pilko kurkku.

Sekoita salaatipohjan ainekset (Jätä osa manteleista päälle ripoteltavaksi). Mausta suolalla ja pippurilla ja lorauta joukkoon hiukan riisiviinietikkaa). Sekoita taas kunnolla.

Leikkaa lohi ohuehkoiksi siivuiksi ja paahda ne joko kuivalla pannulla ohuen suolakerroksen päällä tai tilkassa öljyä.

Sekoita wasabi, sitruunamehu ja suola keskenään. Lisää öljyä vähitellen koko ajan sekoittaen. Maista haluamasi voimakkuus. Kastikkeen maut tasaantuvat ajan myötä, joten sen voi tehdä vaikka jääkaappiin odottamaan muutamaa tuntia ennen.

Asettele salaattipohja tarjoilulautaselle (tai yksittäisille lautasille), lisää lohipalat päälle ja ripottele vielä lisää mantelipaloja. Kastikkeen voit tarjota pöydässä erillisestä kulhosta ja jokainen lisää sitä makunsa mukaan.