Illallisen nelkytplusblogilaisille tarjosi HOK/Elanto
Matka elintarvikkeiden kioskimyynnistä (1897) merimieskapakan kautta taiteilijoiden suosimaksi kortteliravintolaksi on ollut pitkä. Sen myös aistii niin seinillä olevista tauluista kuin katosta roikkuvista laivoista. Ravintola Salve muutti juuri kadun toiselle puolelle ja aloitti taas uuden vaiheen elämässään, vähän entistä suurempana (70 asiakaspaikkaa muuttui 130:ksi), mutta edelleen arvojaan ja perinteitään kunnioittaen
Menneisyyttä ei todellakaan unohdettu. Asiakkaiden lahjoittama taide ja koriste-esineet seurasivat mukana ja kanta-asiakkaat pääsivät itse valitsemaan vakiopöytänsä paikan. Eihän sitä nyt voi huomiotta jättää hahmoja, jotka ovat vaikka perjantaisin löytyneet samasta lounaspöydästä jo vuosikymmenien ajan. Kaikkein pitkäaikaisin "kantis" on muuttanut Salven kanssa edelliseen taloon samaan aikaan eli 1927... Tarina ei kerro kyseisen asiakkaan reaktiota muuttoon.
Kaikkiaan muutto on kuitenkin kuulemma otettu vastaan hyvin ja sen kyllä uskoi, kun perjantaina Nelkytplusblogilaisten kanssa pääsimme mekin kutsusta istumaan Salveen iltaa pöydän ympärille. Tupa oli täynnä ja iloinen puheensorina vallitsi tunnelmaa.
Molemmat annokset muistuttivat yksinkertaisuuden kauneudesta. Ruisleipätikut katosivat vauhdilla ja olivat ihanan valkosipulisia. Mitä sitä pihistelemään? Kun kaikki pöydässä syövät samaa, ei valkosipulin aromeilla ole hengityksessäkään niin väliä.
Minä en ole lohen ystävä yleensä ollenkaan, mutta tämä keittoi maistui hyvältä. Eikä hintakaan ole päätähuimaava. Vatsan saa taatusti täyteen jo pienellä keitolla, joka menun mukaan kustantaa 13 euroa.
Tyylillisesti Salve onkin enemmän sellaista rustiikkia ja perinteistä "työväen" ruokaa. Menu ei ole liiemmin muuttunut kolmeenkymmeneen vuoteen. Miksikäs sitä hyvää vaihtaisi? Enää siihen ei tietenkään voisi oikein koskeakaan sillä, kun asiakas tulee jo kolmannessa polvessa syömään "niitä silakoita" on "niitä" sitten tosiaan parempi myös olla tarjolla.
Jälkiruoaksi nautimme herkullista vadelmasorbettia ja jatkoimme sitten keskustelua kylläisinä niin ateriasta kuin monista kuulemistamme tarinoista. Niitä nimittäin Salvesta riittää.
Vai mitä sanotte siitä kerrasta, kun navigaatiolaitteita Suomeen rakentamaan tulleet insinöörit tykästyivät Salveen niin, että se kuuleman mukaan pääsi myös laitteen määrityksiin mukaan? Tarinan mukaan lopputuloksena syntyneet laivan navigaatiolaitteet kyllä näyttivät eteenpäin ihan niin kuin pitikin, mutta taakse katsottaessa olivat kuvan kiintopisteinä Lontoo ja Salve...
Tai siitä tarinasta, kun korealainen yritysjohtaja sai hirmuista innostusta aiheuttavan Karhu-tuopin kokoelmiinsa? Tuosta opimme, mitä tulee tarjota miehelle, jolla on jo kaikkea päästäkseen hänen kanssaan valokuvaan ja taatakseen alaisillekin mukavan illan hyväntuulisen pomon seurassa?
Salve myös löytyy myös eräästä John Irvingin kirjastakin - ihan noin kirjabloggaajakollegoille tiedoksi... Tunnistatteko mistä? Siinä asutaan hotelli Tornissa ja syödään Salvessa...
Minusta on ihana syödä paikassa, jolla on sielu ja historia. Salve vastaa näihin kriteereihin erinomaisesti. Menkääpä kokeilemaan, jollette vielä ole ehtineet ja samoja asioita ruokapaikaltanne vaaditte.
Niin, ja mistä tietää pöydässä istuvan ruokabloggaajia?
Illallisen nelkytplusblogilaisille tarjosi HOK / Elanto
Kivasti kerrottu Salvesta.Olisi ollut niin kiva olla mukana ja tavata.Ja lohikeitto näyttää niin hyvältä,ja valtavalta annokselta;D
VastaaPoistaKiitos Jael :-) Annos oli itse asiassa niin iso, etten edes jaksanut ihan kaikkea. Toivottavasti törmäillään jossain muualla jossain vaiheessa.
PoistaRuokabloggaajien kokoontuessa ei kameroita kuvissa voi välttyä! Hauska ilta meillä oli.
VastaaPoistaNäin on ja niin oli :-)
PoistaTäytyypä mennä. Mutta nyt jäin miettimään että mistä Irvingin kirjasta puhut :)
VastaaPoistaHihii, odotellaan vielä hetki josko joku kirjabloggaaja muistaisi ;-) Piti minunkin oikein googlata.
PoistaNäyttää herkulliselta ja kyllä. Ruokabloggaajien pöydässä on varmasti aina ne parhaat pileet ja eniten räpsyjen ääniä :D
VastaaPoistaHih, noinhan se on tainnut olla kautta blogihistorian... :-)
PoistaOli tosi kiva nähdä :)
VastaaPoistaNiin oli :-)
PoistaHarmi kun en mukaan ehtinyt - tarjottavat ainakin näyttävät herkullisilta ja olisi ollut kiva myös nähdä!
VastaaPoistaEnsi kerralla sitten :-) Olisi tosiaan kiva nähdä.
PoistaIhana tunnelma & nuo tarinat..toi oluttuoppijuttu oli ihan ykkönen! Missäköhän kulta- ja timanttivitriinissä se nököttää tällä hetkellä...?
VastaaPoistaJoo, olis hauska nähdä, millaiseen seuraan karhutuoppi on päätynyt :-)
PoistaPidän niin paikoista, joilla on tarina kerrottavanaan. Ja Salvella on monta huikeaa tarinaa kerrottavanaan. Hienoa kun ruuan ohella toit näitä mainioita tarinoita esille. Ja olen kalaruokien suuri ystävä. Tuonne pitää kippari viedä jollakin Helsingin reissulla.
VastaaPoistaMukavaa viikkoa, Minna!
Salve on ihanan perinteikäs paikka! Ihanaa viikkoa sinnekin päin!
PoistaTarinat on tosiaan kivoja, antaa paikalle syvyyttä ja luonnetta. Joskus pääsin Mikkelissä illastamaan Marskin päämajassa, harvinaista herkkua. Tarinaa olisi riittänyt monelle illalle. Yksinkertainen ruoka kunniaan!
VastaaPoistaPäämaja on mielenkiintoinen paikka sekin. Varsinkin, kun meillä oli oikein "Marski" iltaa johtamassa http://jakaikkeamuuta.blogspot.fi/2015/04/aikahyppy-ilta-marskin-seurassa.html
Poista"Ne silakat" on kiinnostaneet minua pitkään ja silti en ole saanut aikaiseksi mennä.
VastaaPoistaNo eivätpä taida menusta ihan heti kadota, kun ainakin 30v ovat siellä jo pysyneet... :-)
PoistaMä olen joskus kauan kauan sitten syönyt Salvessa pyttipannun. Niinkin simppeli ruoka vaan voi olla herkullista!
VastaaPoistaKyllä - usein ne taitavat ne kaikkein yksinkertaisimmat jutut itse asiassa olla kaikkein parhaita
PoistaOli mukava ja herkullinen ilta. Kiva nähdä taas pitkästä aikaa <3
VastaaPoistaNiin oli ja niin oli. Toivottavasti törmäillään pian uudelleen :-)
PoistaHauskasti kirjoitettu Salvesta. En ole koskaan käynyt, vaikka olen ajanut paikan ohi lukemattomia kertoja. Nyt täytyy varmaan käydä uudessa sijainnissa, vihdoin ja viimein!
VastaaPoistaVoinkohan edes tunnustaa, etten ollut koskaan ennen Salvessa käynytkään. Yritys oli kuva, mutten kertakaikkiaan muka vain ehtinyt. Onneksi nyt sitten :-)
PoistaIhana tarina. Olen Salvessa käynyt joskus 20 vuotta sitten :)
VastaaPoistaHeh, no nyt on sitten jo hyvä aika käydä uudelleen :-)
PoistaSalven silakat on testattu ja ovathan ne hyviä, klassikkoannos syystä :)
VastaaPoistaMinä olen tosi vaikea silakoiden suhteen. Pidän mausta, mutta jotenkin tunnen ne ruodot aina (tiedän, todennäköisesti vain mielessäni). Siksi en vielä ole tuotakaan annosta kokeillut. Pitäisi varmaan...
PoistaKiitos tästä esittelystä! Täytyykin käydä testaamassa Salve joku kerta :)
VastaaPoistaSinne vaan :-) Vaikutti hyvältä.
PoistaVielä on Salve täälläkin kokematta. Ehkä joku päivä sinnekin ehtii :-) Oliko se Irving "Kunnes löydän sinut"? Siinä ainakin käydään Helsingissä.
VastaaPoistaNo sepä se juuri on! Huikeaa! Juuri mietin, että pitänee käydä laittamassa tieto tänne, kun ei kukaan tuntunut tietävän :-)
PoistaSalve on ollut aina mun ykkösvaihtoehto Vappu-lounaalle. :)
VastaaPoistaKuulostaa hyvältä :-) Varmasti vappu-tunnelmaan sopivia herkkuja!
PoistaOih Salve - mä en ole koskaan käynyt siellä (noloa).
VastaaPoista-Heidi
http://tiskivuorenemanta.blogspot.fi/
No en ollut minäkään ennen tätä visiittiä. Parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan.
PoistaMä tykkään perinteisistä ravintoloista ja lohikeitto on lemppariruokia. Mutta pakko sanoa että musta lohikeitossa pitää olla kermaa - muuten en ala :D
VastaaPoistaMyönnetään - kerma vilahti minullakin mielessä, mutta oli tuo hyvää ihan noinkin :-)
PoistaSalve lisättiin juuri piiiiiitkälle ravintolalistalle, joka kasvaa nopeammin kuin rukseja tulee :)
VastaaPoistaHih, se onkin sellainen lista, joka ei koskaan lyhene _ olen huomannut minäkin.
PoistaNämä ruoankuvaustilanteet ravintolassa jaksaa hymyilyttää joka kerta. :D
VastaaPoistaKuulostaa kyllä hyvältä paikalta, ja annoskoot passelilta :D Valkosipulitikut on ihan parhaita, ensimmäisen kerran aikoinaan niitä sain viron ravintolassa ja olimme aivan myytyjä!
Joo, se vaan on jotenkin koomisen näköistä...
PoistaValkosipulitikut ovat ihan liian hyviä - niitä tulee aina ahmittua.
Tarinoita tarvitaan!
VastaaPoistaIlman niitä käy elämä tylsäksi!
Poista