K eli Kesäherkut, Kokkausjumi ja Kalaa

Kun pihalta löytyy ihanan kypsiä tomaatteja, on aivan selvää, että ne syödään salaatissa. Tällä kertaa tehtiin sellainen, että kaikki saivat isosta kulhosta kerätä herkkunsa lautaselle. Kerrankin mutinaa ei kuulunut mistään suunnasta.

Kurkkua, tomaattia, salaattia, herneitä, mozzarellaa, yrttejä... päälle balsamicoa.

Pirkka-tuotteet saavuttavat tänä vuonna jo 30v kunnioitettavan iän. Minulla on ollut (ja on edelleen) kauppojen omia merkkejä kohtaan välillä omat epäilykseni, mutta "Pirkka parhaat" mustanpuhuvan pakkauksensa kera ovat kyllä ihan omaa luokkaansa. Salaattiin lykätty puhvelinmaitomozzarellakin oli uskomattoman herkullista, eikä meille ole enää vähään aikaan muunmerkkistä fetaa ostettukaan. Noin pari esimerkkiä mainitakseni. Että silleen.

(Eikä minulle muuten tästä kehusta makseta yhtään mitään)

Minulla on menossa jonkinlainen keittiöjumi. En saa oikein mitään ruoanpuolta aikaiseksi kuin ihan pakon edessä. Onneksi isäntä kokkaa.

Fish'n chips taas on yksi (monista) lemppareistani. Eivät niinkään ne ranskalaiset vaan se kala. Varsinkin, kun se on paneroitu silleen kevyesti ja herkullisesti. Onneksi isäntä osaa.

Hyvää oli, mutta reseptistä en oikein osaa kovin tarkkaan sanoa muuta kuin, että:
"Laitetaan vehnäjauhoja ja niihin suolaa ja pippuria ja ruokasoodaa Sekoitetaan joukkoon vettä ja vissyä silleen sopivasti. Sitten kalapalat sekaan ja vähän valuvina sopivan kuumaan ruokaöljyyn, kunnes muuttuvat rapeiksi ja kullanruskeiksi."

Muutama treenikerta kannattanee tällä ohjeella varata, mutta se kannattaa.

Onnea matkaan! 

Kesävakioita - erilainen makaronilaatikko ja chili-sitruunapastaa

On tiettyjä reseptejä, joita tulee tehtyä kesälomalla aina. Itse asiassa, vanhetessa sitä kohta käy niin, ettei lomalla tarvitse pahemmin ruokalehtiä selailla (ihan toinen juttu onkin sitten se, että se on tosi kivaa). Sen kun vain toistaa vakionsa ja, hups, loma loppui.

Tässä siis pari vakiota, joita meillä on nytkin jo maisteltu, eikä lomastani ole kulunut vielä kuin ensimmäinen viikko...

Tämä tuunattu makaronilaatikko on meillä pelastanut useammin kuin kerran, kun on äidin mielikuvitus pettänyt ja lapset ruokittava. Alunperin resepti on bongattu Jamies Dinners-kirjasta vuosia sitten, vielä se kulkee mukana ja toistuu säännöllisesti. Tällä viikolla se pelasti myös päivän, äidin pahantuulisuuden (loma + siivouspäivä - ymmärrättehän... ) haihtuessa basilikan, timjamin ja mintun tuoksujen myötä ilmaan.

Kesäisin jopa suomalaisissa tomaateissa on jonkin verran makua, mutta silti olen vaihtanut tomaattien ja kerman välistä suhdetta. Enemmän punaista ja vähemmän valkoista. Lisäbonuksena reseptikin kevenee...

Toinenkin resepti on pastaa. Se nyt ei tietysti ole ollenkaan yllättävää. Ainakin meillä pasta on varmin tapa saada myös lapset iloisina ruokapöytään. Eikä vanhempienkaan suu pastasta mutruun mene. Paitsi ehkä tämän reseptin sitruunasta, mutta se on sellainen iloinen mutru suupielet oikeinpäin. Chilin määrää voi säädellä vielä lautasella, joten kelpaa herkemmillekin makunystyröille ja on pahemman kerran addiktoivaa, kuten poppoomme voi asian todistaa jo vuosien kokemuksella.

Tomaatti-yrtti mac'n cheese

paketti pieniä simpukkamakaroneja
muutama siivu kuivaa leipää
12 kypsää tomaattia
2 valkosipulinkynttä
nippu basilikaa
iso kourallinen mintunlehtiä
muutama aurinkokuivattu tomaatti
3 sardellifileetä
suolaa ja pippuria
muutama iso kourallinen parmesaaniraastetta
3dl kermaa
punaviinietikkaa
muskottipähkinää
muutama mozzarella
timjamia
oliiviöljyä

Keitä pastat melkein kypsiksi.

Sekoita tehosekoittimessa leipä murusiksi timjamin kanssa ja laita sivuun odottamaan.

Surraa tomaatit, basilika, valkosipuli, minttu, aurinkokuivatut tomaatit, sardellit, hyppysellinen suolaa ja pippuria. Lisää parmesaania 2/3 raasteesta, kerma, etikka ja muskotti. Sekoita.

Lisää tomaattiseokseen vielä kauhallinen pastan keitinvettä ja valutetut pastat.

Kaada pastaseos vuokaan (tai kahteen), revi päälle mozzarella palasiksi. Ripottele leipämuruset pinnalle ja sitten vielä loput parmesaanista. Valuta vielä päällimmäiseksi oliiviöljyä.

Laita 200 asteiseen uuniin 15-20 minuutiksi. Malta vielä kymmenisen minuuttia, että vuoka lakkaa kiehumasta - Sitten herkutellaan.

Aina uudelleen chili-sitruunapastaa

Laita pastavesi kiehumaan ja kypsennä spagettia tarpeen mukainen määrä (jos teet spagettia enemmän kuin neljän suht pieniruokaisen ihmisen tarpeisiin, niin lisää kastikkeen aineksia samassa suhteessa).

Lorauta pannulle muutama ruokalusikallinen oliiviöljyä. Leikkaa paketillinen kirsikkatomaatteja puoliksi ja lisää pannulle. Raasta yhden sitruunan kuori ja purista mehu pannulle. Ripottele noin puoli teelusikallista kuivattuja chilihiutaleita pannulle (maun ja syöjien sietokyvyn mukaan - meillä isäntä lisää vielä lautaselle). Anna kuumentua hiljaisella lämmöllä saman aikaa kuin spagetti kypsyy.

Valuta spagetista vähän keitinlientä pannulle ja lisää spagetit. Sekoita. Lisää muutama kourallinen rucolaa ja sekoita taas. Nakkaa päälle vielä parmankinkkusiivuja maun ja syöjien mieltymysten mukainen määrä. Meillä menee yleensä vähintään paketti kerralla eli pari siivua per nuppi (4 nuppia).

Addiktoivaa. 


Lopuksi vielä kerrottakoon, että Rillette de maquereaux teki myös encoren viikonloppuna. Purkki on jo tyhjä. Onneksi pakkasessa on vielä muutama makrillifile seuraavaa satsia varten. 

Ei niin kaunista, mutta ehdottoman syötävää...

Kaikki pastavuoat ja padat yleensä ovat vaikeita kuvattavia. Tuloksena näyttää olevan aina epämääräinen mössö. Siltä ruoka tietysti näyttää todellisuudessakin, mutta makuja lienee yhtä monta kuin ainessekoituksiakin. Tämä on yksi meidän ehdottomista suosikeistamme. Jamie Oliverin kirjasta joskus bongattu tuunattu macaroni cheese. Kesäinen tomaattiversio, jota tomaattien sesonkina kannattaa ehdottomasti tehdä.

Kesämakaroonivuoka

paketti makarooneja
pari kourallista korppujauhoja
vajaa kilo kypsiä tomaatteja
2 valkosipulinkynttä
2 isoa kourallista basilikaa (tai muuta yrttiä. Meillä tehtiin tällä kertaa persiljasta ja mintusta, kun ei ollut kaupassa basilikaa ja noita löytyi omasta pihalaatikosta)
pieni kourallinen aurinkokuivattuja tomaatteja
2 sardellifilettä
suolaaja pippuria
3 kourallista raastettua parmesaania
5dl kermaa
2rkl punaviinietikkaa
hyppysellinen muskottipähkinää
1 mozzarellapallo
muutama oksa timjamia
oliiviöljyä

Keitä makaroonit paketin ohjeen mukaan.

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen.

Sekoita tehosekoittimessa pilkotut tomaatit, valkosipuli, basilika (tai muut yrtit), aurinkokuivatut tomaatit, sardellifileet kunnolla soosiksi. Lisää suolaa, pippuria, 2 kourallista parmesaania, kerma, muskotti ja viinietikka, ja sekoita taas.

Kaada kypsät makaroonit ja hiukan keitinvettä kulhoon. Sekoita joukkoon tomaattikastike ja kaada koko komeus uunivuokaan.

Palastele mozzarella ja levitä palat makarooniseoksen päälle. Ripottele pinnalle korppujauhoa ja timjamia sekä loput parmesaaniraasteesta. Valuta lopuksi päälle oliiviöljyä, se auttaa pintaa ruskistumaan rapeaksi.

Laita komeus uuniin ja kypsennä 15min (tai kunnes pinta on kauniisti ruskistunut ja soosi kiehuu ihanasti.
Nosta pois uunista ja anna tasaantua 15min.

Tarjoile vihreän salaatin ja päälle ripoteltavan lisäparmesaanin kera. Muuta ei tarvita.

Voileipäpöydän kunkku ilman leipää

Ranskalaisia ruokalehtiä selatessani silmiin osui oiva voileipäkakun korvike. Oli ihan pakko kokeilla ja lopputulos olikin juuri niin herkullinen kuin saattoi olettaakin. Kelpasi oivasti myöskin kevyeksi lounaaksi.

Ainoa hivenen harmittava seikka oli valmiista kakusta valunut neste. Ensin pelästyin, ettei kananmuna ollutkaan kypsynyt sisältä, mutta tosiasiassa kyseessä oli kasviksista valunut neste. Todettakoon siis, että kesäkurpitsoja tulee paahtaa uunissa vähän reseptiä kovemmassa lämpötilassa tai sitten kakun voi tarjoilla haaleana nesteen valuttamisen jälkeen. Itse asiassa kaikkein parasta kakku olikin seuraavana päivänä kevyesti uudelleen lämmitettynä.

Kastikkeeksi tehtiin valkosipulinen tsatsiki mintulla maustettuna. Se yhdistyi mainiosti kakun omiin mietoihin Provence-makuihin. Varsinkin, kun olin ripotellut kakun sisälle runsaalla kädellä persiljaa ja pikkuisen kevyemmin myös tuoretta timjamia.


Voileipäpöydän kakku ilman leipää
(6-8 hengelle, riippuu muiden tarjoomusten määrästä)

2 munakoisoa
2 kesäkurpitsaa
3 tomaattia
8 kananmunaa
2rkl crème fraîchea
2 mozzarellapalloa
suolaa, pippuria, savupaprikaa, hyppysellinen muskottipähkinää
iso kourallinen persiljaa silputtuna
muutama oksa timjamia riivittynä
oliiviöljyä

Lämmitä uuni 180 asteeseen. Pese kasvikset. Leikkaa munakoisot ja kesäkurpitsa pitkittäin siivuiksi ja levitä ne uunipannulle. Valuta päälle oliiviöljyä, ripottele suolaa ja pippuria, ja paista uunissa 10min per puoli.

Siivuta tomaatit ja mozzarella. Vatkaa keskenään kananmunat ja crème fraîche. Mausta suolalla, pippurilla, savupaprikalla ja muskotilla.

Laita leivinpaperia kakkuvuoan tai keraamisen uunivuoan pohjalle. Vuoan materiaali vaikuttaa kakun "ruskeuteen" ja todennäköisesti myöskin nesteen määrään. Levitä kulhon pohjalle munakoiso- ja kesäkurpitsasiivuja pariin kerrokseen (noin puolet määrästä), levitä mozzarellasiivuja yksi kerros, sitten tomaattisiivuja ja taas mozzarellaa. Ripottele väleihin yrttejä. Levitä päälle vielä loput kesäkurpitsasiivut ja munakoisosiivut.

Kun vuoka on täynnä kasviksia, valuta kananmunaseos päälle ja kopauta vuokaa pöytään, jotta sitä valuu pohjaan saakka. Aseta vuoka kuumalla vedellä täytettyy vähän isompaan vuokaan (bain-marie eli vesihaude) ja kypsennä uunissa noin 45min.

Ota vuoka pois uunista ja anna jäähtyä haaleaksi. Alkuperäisen ohjeen mukaan kakku tulisi kumota jo muutaman minuutin kuluttua ja tarjoilla kuumana, mutta silloin voi varautua nesteen valumiseen. Lisäksi kuumaa kakkua on vaikea liikutella. Haaleana voi kaataa nesteet pois ja siirtää kakun sitten tarjoiluastiaan.

Koristele yrteillä, salaateilla, tomaateilla tms. ja nauti joko sellaisenaan tai haluamasi kastikkeen kera.