Rocky Road viikonlopun kulkua tasoittamaan

Tuossa viikolla oli Kirpun koulukioski. Opettajan kysyessä, mitä kukin sitten toisi myytäväksi, oli poika omalla kohdallaan reippaasti todennut "Rocky Road". Mikäs siinä.

Kysyin sankarilta, tietääkö hän, mitä Rocky Road sitten oikein on. Ei kuulemma tiennyt. "Jotain hyvää varmaan", kuului vastaus.

Onhan se. Eikä kyseessä onneksi ole mikään kamalan vaikea tai työläs toteutus. Sen verran opastin, että seuraavalla kerralla voisi sitten luvata jotain sellaista, josta tietää edes lopputuloksen ulkonäön. Äidin tiedot ja taidot, kun saattavat jossain kohtaa osoittautua riittämättömiksi pojan suuresta luottamuksesta huolimatta.

Viikon Rocky Road lähti kouluun ilman, että murustakaan oli maistettu kotona. Pelkkiä herkkuja oli joukkoon sekoitettu, joten ei se kovin pahaa voinut olla. Hyvin olikin tehnyt kuulemma kauppansa.

Koska en itse ole aikaisemmin kyseistä reseptiä kokeillut, oli ihan pakko tehdä uusi satsi viikonlopun herkuksi. Toista en taida ihan heti sitten tehdäkään. Tätä makeaa herkkua nimittäin tulee ihan vahingossakin syötyä ihan liikaa, vaikka onhan siinä tietysti popcornia "keventämässä"...

Rocky Road 

Tee popcorneja kattilallinen.

2x200g levyä Fazerin sinistä
500g Valrhonan tummaa suklaata
120g voita

Vaahtokarkkeja, murokeksejä (+ pähkinöitä, karkkeja tai muuta haluamaasi herkkua...)

Sulata suklaat ja voi tasaiseksi massaksi. Sekoita joukkoon muutama kourallinen popcorneja, vaahtokarkkipaloja, murokeksipaloja jne...  ihan mielesi mukaan.

Sekoita ja levitä leivinpaperilla vuorattuun vuokaan. Laita jääkaappiin jähmettymään.

Pojista polvi paranee ja jouluherkkuja

Pojista polvi paranee. 

Istahdin tuossa kuusen viereen viikolla. Tarkemmin katsoessani huomasin siitä löytyvän vain sinisiä, kullanvärisiä ja valkoisia palloja. Hetken muistelin laatikossa kyllä olleen punaisiakin. Sitten ymmärsin kysyä kuusenkoristelijoilta. "Värikoodattu. Designia tietysti", vastasivat pojat. Joopa joo, ei olisi tullut itselleni mieleenkään...

Jouluherkkuja

Vietimme joulun mummin ja pappan luona, joten oma kontribuutioni jouluruokiin oli varsin rajallinen. Lupasin huolehtia kalat eli kylmäsavulohta, mätiä ja sillejä. Tein kyyttölihapullat, keräsin juustotarjottimen ja sitten vielä väkerreltiin makeita herkkuja kahvipöytään. Karpalokakku, marsipaanipähkinät, suklaasydämet ja tietysti joulufudge saatiin aikaan aatonaattona työpäivän jälkeen. Ei yhtään paha rasti siis...

Vatsa venyy vaan mitä ilman ei tule joulua? 

Se on kumma, miten joulunaikaan vatsa tuntuu vetävän vähintäänkin tuplasti sen, mitä normaalisti. Ensimmäinen lautasellinen on aina täynnä kaikkia ihania hämäläisen joulupöydän herkkuja, mutta toinen lautasellinen käsittää aina erityisesti suosikkejani. Minun jouluni ei ole joulu ilman rosollia (ilman silliä!), hämäläistä piimäjuustoa ja lihapullia. Niitä haen yleensä lisää vielä toisenkin kerran - niin ja kinkkua tietysti...

Onko teillä jotain välttämätöntä joulupöydän herkkua, jota ilman ei joulu tunnu juhlalta? 

Rauhallista pyhienjatkoa kaikille! 

Valkosuklaafudget

Blogista Irman ihannekakku

2,5dl kuohukermaa

680g Siro hienoa sokeria

100g voita

1dl kondensoitua maitoa

2tl vaniljauutetta

2rkl glukoosisiirappia

100g valkosuklaata (Valrhona) 

Laita kaikki muut ainekset kuin valkosuklaa kattilaan ja keitä, kunnes ne ovat hyvin sekoittuneet. Nosta lämpöä ja anna poreilla, kunnes seos on vaalean ruskeaa (n.10min). (120 astetta- tosin meillä oli vaihteeksi taas sokerilämpömittarista patteri loppu) 

Kaada seos metalliseen kulhoon ja vatkaa pari minuuttia. Lisää valkosuklaa paloina ja vatkaa lisää. Ohjeen mukaan pitäisi vatkata kymmenen minuuttia, mutta minulla massa jäykistyi liikaa. 

Kaada laakeaan astiaan (koko riippuu vähän siitä, miten paksut fudget haluat) ja painele tasaiseksi. Laita jäähtymään. Leikkaa seuraavana päivänä kuutioiksi tai kolmioiksi tai miten nyt haluatkin. 

Nämä fudget maistuvat melkein Omar-karkeita ja ovat koostumukseltaankin aikalailla samanlaisen kermakaramellin tyylisiä. Aiheuttavat himoa, jota on vaikea hallita. 

Viimevuotiset karpalofudget täällä ja huomenna kokeillaan vielä yhtä suklaisempaa versiota. 

Itsenäisyyspäivän karpalot

Tapiolassa on koju, jonka ohi en pääse koskaan ostamatta jotain. Kävelen sen ohi joka lauantai kuopuksen nauttiessa tanssitunnistaan. Sanon nauttiessa, sillä vaikka isoveljetkin aikoinaan tanssimisesta pitivät, ei tanssitunnin väliin jäämisellä uhkailulla ollut heidän käytökseensä mitään vaikutusta. Kuopus taas... ei tarvitse kuin vihjata, ettei hän ehkä pääsisikään lauantaina tanssimaan ja riehuminen loppuu samantien. Viikolla lasketaan suurin piirtein öitä lauantaihin. Näyttää siltä, että meillä on tulossa laulua ja tanssia rakastava stara,

Mutta siis, minun piti puhua karpaloista, joita löysin kyseisestä kojusta lauantaina. Toki niistä osa oli jo vähän olivat kärsineitä, mutta hyvin saatiin herkkuja aikaiseksi.

Kotilieden leivontanumeroiden resepteistä löytyy aina jotain ihanaa kokeiltavaa. Nyt iskin silmäni karpalo-valkosuklaakakkuun. Hieman tuunasin appelsiininkukkavedellä ja lopputulos sulaa suussa. Onneksi pakkaseen jäi vielä pieni purkillinen karpaloita niin saadaan joulun viemisiksi toinen kakku.

Karpalo-valkosuklaakakku 

200g huoneenlämpöistä voita
2,5dl sokeria
3 kananmunaa
4dl vehnäjauhoja
2tl leivinjauhetta
2tl vaniljasokeria
1/2tl suolaa
100g valkosuklaata
1 korkillinen appelsiininkukkavettä
1dl turkkilaista jugurttia
2dl pakastekarpaloita

Vaahdota voi ja sokeri vaaleaksi ja kuohkeaksi. Sekoita munat joukkoon yksitellen reippasti vatkaten jokaisen jälkeen.

Sekoita kuivat aineet ja lisää ne taikinaan rouhitun valkosuklaan kanssa. Kaada joukkoon appelsiininkukkavesi, jugurtti ja karpalot. Sekoita.

Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan.

Paista uunissa 175 asteessa noin 50min.

Anna jäähtyä hetken aikaa ja kumoa kakku.

Kun kakku on kokonaan jäähtynyt, valuta pinnalle sulatettua valkosuklaata ja koristele marjoilla.

Karpaloinen pataleipä

Karpalot höystävät myös pataleivän ihanan jouluiseksi. Taikinaan kun sekoittaa vähän ruisjauhoja ja spelttitäysjyväjauhoja, niin herkulta maistuu.

Tällä kertaa leipä tehtiin neljän tunnin raskilla eli sekoitettiin ensin 3dl lämmintä vettä, 3dl vehnäjauhoja ja ripaus kuivahiivaa. Jätettiin seos seisomaan huoneenlämmössä neljäksi tunniksi.

Sitten joukkoon sekoitettiin pari desiä spelttijauhoja ja desi ruisjauhoja ja lisättiin jauhoja tarpeen mukaan. Taikinaa nostatettiin vielä tunnin verran samalla kun pata kansineen kuumeni uunissa.

Sitten paistettiin pataleivän tapaan 30min kannen alla 220 asteisessa uunissa ja vielä 10min ilman kantta ruskean pinnan aikaansaamiseksi.

Ihanaa juustojen alla.

Lopuksi sitten vielä tehtiin yksinkertaistakin yksinkertaisempia karkkeja eli lumikarpaloita.

Sekoitetaan tuoreita karpaloita tomusokerissa. Nautitaan yksitellen tai kouralla suuhun kipaten.

Kiristää leukaperiä kirpeydellään ja muikistaa suuta makeudellaan. Luonnon herkkua parhaimmillaan.

Karpaloita tulee itse asiassa hankittua ihan liian harvoin, kun itse emme käy niitä mistään poimimassa. Onneksi niitä nykyään löytää paremmin myynnissäkin.

 Näissä marjoissa on jotain jännän juhlavaa.

Historiallisia viitteitä ja mantelisia pikkuherkkuja

Manteleita kuluu tässä huushollissa tasaiseen tahtiin pitkin vuotta, mutta sitten joulun alla tuntuu, ettei niitä tule koskaan ostettua tarpeeksi. Kokonaisia, jauhetta, mantelimassaa, marsipaania... kaikissa muodoissaan manteli ilmestyy tasaiseen tahtiin ruokapöytään, niin suolaisten ruokien kaverina kuin makeissa herkuissa.

Näin joulun alla tekeekin usein mieli nostaa pöytään tarjolle jotain pientä makeaa. Siis silleen jälkkäriksi, ihan vain jotain, jolla saa hymyn suupieliin ja mustan kelin painumaan unohduksiin.

Lisäksi mantelit ovat kuulemma ihan terveellisiäkin, joten sitä suurempi syy herkutella - toki vähän mantelimassan ja marsipaanin sokerimäärää muistaen. Kaikkein parhaimmilta ne maistuvat tarinan kera eli kun tietää syövänsä jotain, jolla on historia.

Historiallisia herkkuja

Marsipaanipähkinät (tai -taatelit) ovat meillä vakioista vakioin, eikä makeisten tekeminen tästä oikein enää voi helpommaksi muuttua. Nämä tulivat isännän mukana Ranskan perinteenä. Siellä näitä on tehty osana jouluyön Provencelaista 13 jälkiruokaa, joka tunnetaan jo 1800-luvun lopulta lähtien. Luku kolmetoista viittaa tietysti Jeesukseen ja 12 apostoliin. Siellä pähkinät tunnetaan edusamassa yhtä köyhistä veljeskunnista, vaikka marsipaani lisäyksenä kai vähän alkuperäisestä ajatuksesta poikkeaakin. Yhtä kaikki, meille nämä ovat kotiutuneet ihan vain herkkuina, joita pöydästä joulunaikaan löytyy säännöllisesti. Välillä samalla periaatteella tehdään myös taateleita,

Marsipaanipähkinät

marsipaania
saksanpähkinöitä (ja taateleita)

Ota pieni pala marsipaania, pyöritä se vähän tasaisemmaksi ja paina kahdelle puolelle saksanpähkinän puolikas (tai pala..). Jatka kunnes pähkinät tai marsipaani loppuvat. Tee sama taateleille eli täytä ne marsipaanilla.


Toisenlaista historiaa....

Mantelikokkareiden ohjeen puolestaan löysin äidin minua varten nuoruudessani keräämistä Kokki-korteista. Aina säännöllisin väliajoin kaivan ison korttilaatikkoni esille ja aina sieltä löytyy inspiraatiota, vaikka kortit ovatkin jo reippaasti yli 30 vuotta vanhoja, melkein historiallisia nekin.
Näitä herkkuja en ollut koskaan ennen kai tehnytkään, kun ei kortissa ole asiasta merkintää.

Mantelikokkareet 

250g mantelimassaa
1 valkuainen
pähkinöitä ja coctailkirsikoita

Raasta mantelimassa karkealla terällä ja sekoita valkuaisen kanssa tasaiseksi massaksi, Nosta kahdella lusikalla tai pyörittele sormin palloiksi leivinpaperille. Paina jokaisen kokkareen keskelle hasselpähkinä tai puolikas cocktailkirsikka,

Paista 150 asteisessa uunissa 15-18min. Aika riippuu uunista ja siitä, miten ruskean pinnan haluat pikkuleiville.

Pikkujoulun sydänsuklaat

Ulkona ropisee. Lyhdyn kynttilä koittaa urheasti pitää liekkiä yllä, mutta isonkin lyhdyn suoja ei näköjään riitä. Saa nähdä, koska sammuu.

Sisällä sentään jo parikin valosarjaa tuo jouluista tunnelmaa, eivätkä itsetehdyt sydänsuklaat fiilistä ainakaan huonontaneet. Varsinkaan, kun lapset olivat tehtailussa mukana. Äiti taas hyrisee tyytyväisenä, kun vime viikolla kotiutetuista Valrhonan suklaapusseista (3kg valkoista ja 6kg tummaa...) riittää hupia ja herkkua ehkä jouluun saakka. Mummin meille mukaan lykkäämät silikoniset suklaamuotit, (joita Cittarissa oli jossain kohtaa jaettu ilmaiseksi), toimivat oivallisesti.. Unohdimme temperoinnit ja muut kikat, mutta herkkuja tuli. Näitä voisi harkita vaikka laittavansa vaikka joulun herkkulahjoihin. Toki temperoinnilla varmaan saisi sitten vähän vähemmän sormiin sulavia herkkuja.

Kotoiset suklaasydämet 

Sulata toisessa kulhossa tummaa suklaata (50-100g) ja toisessa valkosuklaata (100g). Valuta tai lusikoi suklaata muotteihin haluamassasi järjestyksessä suosikkihöystöin.

Meillä tehtiin tänään puoliksi valkosuklaata ja puoliksi tummaa. Kerrosten väliin tiputettii hillottua appelsiininkuorta tai vaihtoehtoisesti coctailkirsikan pala. Les Orangettes eli suklaalla kuorrutetut appelsiininkuoret kuuluvat meillä Ranskan lomilla kaikkien suosikkeihin konvehtivalikoimissa. Tässä saatiin vähän samaa fiilistä. Tuli mieleen kesä keskellä kurjaa keliä.

Joka päivä oppii jotain - Roses de sables

Roses de sables eli corn flakes suklaakuorrutuksella on varmaan kaikille tuttu herkku. Se on myös niin helppo resepti, että Kirppu 10v teki niitä käytännössä ihan itse koulun kioskia varten.

Alunperin resepti kulkeutui meille ranskantädin kautta ja pohdiskelimme, mistä tuollainen nimi oikein on voinut saada alkunsa. "Hiekkaruusuja" - ovathan corn flakesit tietysti vähän kuivia, mutta silti... en minä niitä nyt varsinaisesti hiekkaisiksi sanoisi.

Internet on kuitenkin ihmeellinen juttu. Wikipediasta tuokin selvisi. Roses de sables on nimitys mineraaleista muodostuineille rakenteille, joiden ulkonäkö muistuttaa ruusun terälehtiä. Tulipahan tänäänkin opittua jotain. Erehdyttävästi ovatkin suklaiset corn flakesit saman näköisiä. Täältä voitte tekin verrata.


Corn Flakes - Hiekkaruusut 

250g tummaa suklaata ( tai maitosuklaan ja tumman suklaan sekoitusta)
15g voita
1tl vaniljasokeria
100g maissihiutaleita

Sulata suklaa ja voi. Sekoita joukkoon vaniljasokeria ja lopuksi maissihiutaleet.  Nostele lusikalla pieniin paperivuokiin ja laita kylmään jähmettymään.

Jos tämän tekisi oikein tosi hyvin, voisi suklaan temperoida ja vaikka jättää voin pois, mutta tällä kertaa mentiin vähän helpommalla. Hyvää tuli ja kaikki menivät mitä ilmeisemmin kaupaksi tai sitten myyjien omaan suuhun.

Kahden kerroksen fudge - suklaata ja kermatoffeeta

Englannissa käydessä pitää aina ostaa edes hiukan fudgea. En ollut koskaan oikein tullut edes ajatelleeksi, että samaa herkkua voisi tehdä kotonakin, tai että se olisi jopa suhteellisen helppoa. Onneksi on nuo ruokalehdet, jotka väsymättömästi sivistävät meitä kotikokkeja. Delicious-arkistostani löytyi tämäkin herkku.

Eihän tämä varsinaisesti ole hellekelien herkku. Fudge nimittäin sulaa helposti käsiin. Siitä saa kuitenkin herkullisen jälkkärin, kun pistää fudge-palan kippoon ja ripottelee päälle mansikoita, mustikoita, vadelmia ja muita kauden herkkuja.


Kahden maun suklaa-kermatoffee fudge

rypsiöljyä vuoan öljyämiseen (tai pieniä paperisia muffinssivuokia ja muffinssipelti)

Suklaafudge
500g sokeria
2rkl glukoosisiirappia
3dl kuohukermaa
150g voita (ohje sanoi suolatonta, mutta minusta suolainenkin kävi oikein hyvin)
150g tummaa suklaata (Valrhonan Caraïbe)

Kermatoffeefudge
500g ruokosokeria (tai sekoitus fariinisokeria ja tavallista hienosokeria)
2rkl glukoosisiirappia
3dl kuohukermaa
150g voita
1rkl vanljasokeria
1rkl tomusokeria

Öljyä kevyesti neliönmallinen uunivuoka (20cm) tai käytä tavallista pientä suorakaiteen muotoista Pyrex-lasivuokaa, kuten minä tein. Laitoin myös pieniä muffinssivuokia muffinssipellille.

Sulata suklaafudgen ainekset kattilassa. Kun seos alkaa kuplia laita levyä vähän pienemmälle. Anna porista hiljalleen, kunnes lämpötila 117 astetta. Minulla tuo kesti noin 15min.

Kaada kulhoon ja anna jäähtyä 10min. Vatkaa voimakkaasti noin 10min. Tarkoituksena on saada paksun toffeen kaltainen seos. Kaada seosta muffinssivuokien pohjalle ja lasivuokaan. Anna jäähtyä ja laita vähintään 5h jääkaappiin.

Tee kermatoffeefudge samoin eli sulata kaikki muut ainekset paitsi tomusokeri. Kuumenna kuten yllä. Ennen vatkaamista ripottele vielä tomusokeri sekaan.

Kaada lopuksi suklaatoffeen päälle, jäähdytä ja anna jähmettyä kylmässä.

Leikkaa kuutioiksi ja herkuttele.