maanantai 30. kesäkuuta 2014

Herkkusämpylöistä ja jauhonparanteesta


Viime aikoina meillä on leivottu sämpylöitä Lidlin sämpyläjauhoista. Paketin kyljestä napatulla ohjeella saa ihanan rapeakuorisia ja sisältä hötöisiä sämpylöitä, ihan rehellisesti sanottuna parhaita ikinä. Jossain vaiheessa jäin pohtimaan, mistä ero moniin muihin leivontakertoihin johtuu. 

Ensin oletin herkullisuuden johtuvan siitä, että leipojana oli useimmiten isäntä. Jotkut reseptit vain onnistuvat paremmin tietyiltä henkilöiltä - Minä en edes yrittäisi tehdä susheja tai makrillipateeta. Ne ovat isännän heiniä. Kakut ja jälkiruoat yleensä taas ovat selkeästi minun juttuni. Sitten kokeilin tehdä näitä sämpylöitä itsekin ja vaikka sämpylöistä tuli erilaisia, ne olivat kuitenkin erinomaisia.

Lopulta päädyin lukemaan jauhopaketin kyljestä sen sisällöstä ja silmiin pisti sana "jauhonparanne". Siis mikä ? Kyseessä on askorbiinihappo, joka myös c-vitamiinina tunnetaan. 

Leipätiedotus sanoo askorbiinihaposta jauhoissa seuraavaa : 

"Jauhonparanteet parantavat jauhojen leipoutuvuutta. Leivontaominaisuuksien parantamiseksi vehnäjauhoihin voidaan lisätä pieni määrä askorbiinihappoa eli C-vitamiinia. Askorbiinihappo vahvistaa sitkoverkkoa taikinan sekoituksen aikana. Vehnäjauhossa askorbiinihappo on lisäaineena. Sillä ei ole merkitystä C-vitamiinin saannin kannalta, koska yhdiste hajoaa taikinassa ja paistossa." 

Nyt on olo vähän epävarma. Sitä on tottunut välttämään kaikkia lisäaineita, mutta tämä ei kyllä ainakaan kuulosta kauhean pahalta. 

Jauhot on myös valmistettu Saksassa, mikä sotii kotimaisen ostamisen periaatetta vastaan. Äkkiseltään katsomalla en löytänyt kotimaisista jauhoista askorbiinihappoa (paitsi Lidin Suomessa valmistetuista vehnäjauhoista). 

Onko askorbiinihappo siis se pieni ero hyvien ja erinomaisten sämpylöiden välillä ? Oletteko muut kiinnittäneet huomiota samaan asiaan ? 


sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Jääkaapin tyhjennystä : Feta-filopiirakka


Jääkaapissa oli filotaikinaa juustorullien jäljiltä, purjo-pinaattisekoitusta päivälliseltä ja pari paprikaa. Siitä se sitten lähti...

Feta-filopiirakka kasviksilla

Paahda pari kourallista pinjansiemeniä kuivalla pannulla.

Silppua sipuli ja 1 iso paprika sekä pari valkosipulinkynttä. Pese paketillinen pinaattia.

Kuullota sipuli pannulla oliiviöljyssä ja lisää paprikat. Sekoittele ja anna pehmetä. Lisää hitunen suolaa ja pippuria sekä valkosipuli. Kippaa sekaan pinaatit ja anna vajota kasaan. Sekoita lopuksi joukkoon kourallinen silputtuja mintunlehtiä ja toinen kourallinen silputtua persiljaa.

Sekoita 5 kananmunaa ja paketillinen (200g) fetajuustoa. Lisää pippuria.

Öljyä pyöreä uunivuoka pohjalta. Levitä muutama filolevy, ripottele päälle suolaa pippuria ja cayenne-pippuria. Lisää muutama filolevy lisää ja toista mausteet. Pidä huoli, että filo menee reunojen yli tasaisesti joka puolelta.

Levitä filon päälle vuokaan jääkapin loput purjo-pinaattisekoitukset - tai mitä siellä nyt saattaakin kasviksia olla - jos niitä on tarpeeksi niin ylläoleva paprika-pinaattiseos ei ole ollenkaan tarpeellinen. Lisää vain yrttejä.
Kaada päälle munaseos ja sitten vielä pinaatti-paprikaseos. Ripottele pinjansiemeniä reilulla kädellä.

Käännä filotaikinan reunat piiraan päälle. Valuta päälle hiukan oliiviöljyä ja ripottele vähän pinjansiemeniä.

Paista uunissa 200 asteessa 30-40min.

lauantai 28. kesäkuuta 2014

Mustikkainen neukkari eli SE juustokakku


New York Cheese Cake ja kaikki sen variaatiot. 
Mikään muu kakku tai leivonnainen ei taida saada aikaan sellaista tyytyväisyyden hyrinää makunystyröissä täyteläisyytensä ansiosta. Se vaan on jotenkin niin pehmeää, makean tahmaista ja... no, silkkisen täyteläistä. En minä parempaakaan sanaa keksi, joten toistetaan sitten. 

Muistakaa vaan laittaa sitä sokeria juustomassaankin. Kuten jo varmaan arvasittekin,minä jostain syystä unohdin ja lopputuloksena ei ollut ihan niin täydellinen herkku. Hyvää toki kuitenkin. Silkkisyys vain vähän kärsi ja maistuu turhankin "terveelliselle". 

Tällä kertaa käytettiin viimeisiä pakastemustikoita - sen jälkeen, kun ne ensin olivat toimineen jääpussina pyöränsä kanssa mäkivoltteja harrastaneen keskimmäisen otsalla. Onneksi selvittiin vaan pienillä ruhjeilla, eikä äitikään saanut sydänkohtausta isoveljen juostessa hakemaan apuun. Oli taas kerran pojilla suojelusenkelit mukana ja samalla saatiin muistutus siitä, ettei kovassa käytössä olevien pyörien jarruissa riitä yksi huoltokerta keväällä... 


Mustikkainen Neukkari

Murskaa puolikas paketillinen Digestive keksejä Sekoita joukkoon 1 dl (fariini)sokeria ja ripaus suolaa sekä 75g voita sulatettuna. Levitä kostea keksimuru irtopohjavuoan pojalle (laita leivinpaperipyörylä pohjalle ja voitele reunat) ja pistä vuoka jääkaappiin ainakin hetkeksi tai sitten vaikka yöksi odottamaan.

Sekoita 600g tuorejuustoa (esim. Philadelphia), 1-2dl sokeria ja purkillinen (200g) crème fraîchea tasaiseksi seokseksi. Lisää joukkoon 3 kananmunaa yksi kerrallaan hyvin sekoittaen ja lisää vimeiseksi loraus vaniljauutetta. Siivilöi sekaan vielä 50g vehnäjauhoja ja sekoita tasaiseksi taikinaksi.

Levitä muutama lusikallinen pakastemustikoita (tai jotain suosikkihilloasi) pohjan päälle ja kaada täyte vuokaan. Ripottele lisää mustikoita päälle. 

Kypsennä kakkua 160 aseisessa (kiertoilma) uunissa 45-60 min. Kun kakku on pinnalta reunoilta ruskistunut, mutta vielä keskeltä ihan hiukan höllyvää, niin ota kakku pois uunista ja anna jäähtyä vuoassa. Laita jääkaappiin yön yli tai ainakin muutamaksi tunniksi. .

Tarjoilupäivänä levitä pinnalle vielä toinen purkillinen crème fraîchea ja tarjoile marjojen kera.

perjantai 27. kesäkuuta 2014

Kesäkeittiön helpotusta



Mikä olisi helpompaa kuin munakas ? Ei paljon mikään. Voittekin siis kuvitella riemuni, kun ensimmäistä kertaa tänä kesänä munakas uppoaa kaikkiin isompiin pöydän vieressä istujiin. Munakaskausi edessä (ja vähän takanakin) siis.
No ei vaiskaan, tähän myös kyllästyy nopeasti vaihtelevista täytteistä huolimatta, mutta ihanaa, kun on yksi helppo ja nopea lisää takataskussa tarpeeseen.

Chorizo-sipulimunakas 
(neljälle lounaaksi)

Pilko pala chorizoa ja laita kylmälle pannulle pienen oliiviöljytilkan kanssa. Laita pannu lämpiämään keskilämmölle ja silppua sipuli. Kun pannu on kuumana ja chorizosta irronnut ihanan mausteista öljyä, lisää sipulit ja kuullota niitä muutama minuutti.

Vatkaa 6 kananmunaa kevyesti, mausta suolalla ja pippurilla. Riivi pari kourallista herneitä ja silppua kourallinen persiljanlehtiä. Raasta kourallisen verran juustoa.

Kun sipulit ovat kuullottuneet, lisää joukkoon herneet ja kaada päälle kananmuna. Ranskalaisen munakkaan tyyliin voit vedellä reunoja  keskelle päin ja valuttaa massaa tilalle. Ripottele päälle juusto ja osa persiljasta ja laita uuniin grillivastuksen alle 4-8 minuutiksi (riippuen siitä, miten kypsä munakas on sinne laitettaessa).

Ripottele pinnalle loput persiljasta ja pilko lautasille. Seuraksi hyvää leipää ja salaattia. Muuta ei tarvita. Aikaa kului tuollainen runsas vartti.

torstai 26. kesäkuuta 2014

Jamievyöryn oireilua


Telkkarissa jossain ohjelmassa tehtiin filotaikinasta herkullisen näköisiä kääröjä, taisi olla joku Jamie Oliverinn juttu. Laskin muuten ohjelmalistasta peräti 4 eri ohjelmaa saman päivän aikana Jamie Oliverilta... siis NELJÄ! Missä kaikki muut kokit ovat ? Onhan Jamie ihan hyvä, ei siinä mitään, mutta rajansa kaikella.

No, joka tapauksessa, alkoi tehdä mieli rapea filotaikinaa ja makeaa karpalodippiä. Tässä meidän versiomme, kun ei telkkarista huomattu sen paremmin kirjata talteen.

Sinihomejuustotäytteiset filorullat ja karpalodippi

Sekoita keskenään tahnaksi pieni kourallinen (5-7kpl) kuorittuja saksanpähkinöitä (siis niitä puolikkaita), 150g sinihomejuustoa ja iso kourallinen persiljaa tai ruohosipulia. Mausteeksi voi laittaa sitruunankuorta, pippuria tai jotain muuta, mitä sattuu tekemään mieli.

Kääri sikariksi filotaikinalevyn sisälle eli taita levy puolikkaaksi ja aseta täytettä toiselle reunalle. Kääri rullaksi ja taita reunat. Levitä päälle vähän oliiviöljyä käsin ja ruskista joka puolelta pannulla keskilämmöllä. Minulla oli käytössä keraaminen pannu, joka nyt puolen vuoden käytön jälkeen on alkanut tarttumaan, joten jouduin laittamaan lopuksi vähäksi aikaa parisataa-asteiseen uuniin.

Dippi : Kiehauta pieni kourallinen kuivattuja karpaloita ja sherryä/portviiniä. Lisää jauhettua inkivääriä, timjamia, chilijauhetta ja hitunen kanelia sekä tilkka vettä, jos näyttää kuivalta. Kaada joukkoon vielä kunnon loraus granaattiomenamelassia. Pyöräytä tehosekoittimessa tahnaksi.

Rapea filo pähkinäisellä juustotäytteellä sopii tosi hyvin makeankirpeän karpalodipin kanssa. Lisäksi vielä kunnon salaatti, niin muuta ei aterialla välttämättä tarvitakaan.

keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Koululaisten lomabrunssi


Meidän koululaistemme kesäresepti nopeaan lomabrunssiin :

Lorauta pannulle oliiviöljyä ja laita keskilämmölle. Halkaise muutama tomaatti ja pistä puolikkaat pannulle. Ripottele päälle suolaa, chilijauhetta ja pihalta poimittua timjamia. 
Siivuta 3 grillimakkaraa ja pistä pannulle. Ruskista. 
Vatkaa kevyesti 3 kananmunaa. Lisää ripaus suolaa ja pippuria. Valuta pannulle makkaroiden päälle. Jätä hetkeksi kypsymään. 
Raasta päälle ohue kerros parmesaania, ripottele päälle vielä silputtua basilikaa. Pistä uuniin grillivastuksen alle muutamaksi minuutiksi. 
Syö ketsupin kera. 

tiistai 24. kesäkuuta 2014

Ei tullut crumblea - tuli...



Oli muutama nektariini ja banaani. Oli crumblenhimoinen isäntä.

Oli jauhoista tyhjä kaappi ja hyllyt ilman kaurahiutaleita. Oli laiska emäntä.

Ei tullut crumblea - tuli uunihedelmiä kermavaahdolla ja keksinmuruilla.

Kelpasivat nekin. 



(Hedelmiä kuten nektariineja ja banaaneja uunivuokaan. Sekoitetaan hillosokerin, sitruunamehutilkan ja vaniljasokerin kera. Annetaan hautua 100 asteessa pehmeiksi. Tarjoillaan kuumana kermavaahdon ja Domino-keksimurujen kanssa.) 

maanantai 23. kesäkuuta 2014

Perheklassikko taipuu


Jos meidän pojilta kysytään, niin aina on pastapäivä, varsinkin nakkipastan ollessa kyseessä. Äitiä välillä kyllästyttää, mutta onneksi peruskastike taipuu moneen ja ainakin toistaiseksi kaikki variaatiot ovat kelvanneet.

Peruskastikkeessa on Ketjap Manis-soijaa, ketsuppia ja kermaa maustettuna valkosipulilla (suolalla, pippurilla, chlillä - miten milloinkin). Tässä versiossa mukana oli myös kanaa, sipulia ja herneitä. Herneitä meillä syödäänkin kesällä litratolkulla. Minä voisin periaatteessa elää pelkästään niillä (ja jäätelöllä), mutta perhe äänestää yleensä ruokalistalle muutakin. Tänään siis vuorossa oli :

Kesäpäivän kana-hernepasta

Pastavesi pistettiin kiehumaan ja pasta keitettiin paketin ohjeen mukaan.

Pannulle laitettiin oliiviöljyä ja kahden ison sipulin verran sipulisiivuja kuullottumaan. Kanafileet pilkottiin palasiksi ja ruskistettiin kevyesti sipulin seurana. Sekaan kaadettiin iso loraus Ketjap Manisia ja ketsuppia. Lisättiin hiukan vettä ja annettiin kiehahtaa.

Joukkoon lisättiin hyvin sekoittaen kermaa en verran, että maku pyöristyy ja kulhollinen riivittyjä herneitä. Keitetty pasta sekoitettiin kastikkeeseen, annettiin kuumentua kunnolla ja tarjoiltiin nälkäisille lomalaisille.
Päälle vielä parmesaania ja hyvin maistui.

sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Kapinegalleria : Spiromaatti ja naurispasta


Tästä olen blogannut ennenkin Vihreä Pöytä -kirjan yhteydessä. Kyseinen resepti jäi niin tiukaan mieleeni, etten kertakaikkiaan päässyt ohitse kun kauppaan ilmestyivät tämän kevään uudet naurisniput...

Siispä spiromaatti (eli vihannessorvi) kaivettiin taas esiin ja pistettiin tohinaksi. Pitäisi käyttääkin sitä useammin, sillä naurisnippu muuttui houkuttelevan näköiseksi spagetiksi muutamassa minuutissa. Saman tempun voisi tehdä muillekin juureksille.

Sitten vaan kaadettiin naurisspagein päälle kiehuvaa vettä ja jätettiin jäähtymään. Lopuksi valutettiin ja kiepautettiin runsaassa voissa pannulla. Päälle vielä parmesaaniraastetta, suolaa ja pippuria sekä voissa rapeaksi paistettuja salvianlehtiä.

Helppoa, nopeaa ja herkullista.

No, myönnetään, ei mennyt läpi ihan suoraan lapsilla. Söivät jonkin verran, mutta sitten töksähti. Kuopus alkoi vaatimaan kovaan ääneen pastaa. Sinänsä hupaisaa, kun raakana olisi naurista syönyt useammankin spiromaatista jääneen "sienipalan".

Olen tässä käymässä läpi kaappeja. Tarkoituksena on pistää kiertoon muutama turhaksi todettu kapine. Tosin ainakin tämä spiromaatti taitaa palata kaappiin odottamaan seuraavia käyttökertoja, joita varmasti tulee viimeistään seuraavien uusien nauristen kohdalla.

torstai 19. kesäkuuta 2014

Lukumaratontankkausta


Tänään on vuorossa kolmas kesälukumaraton. (Omaa suoritustani voi seurata täällä)
Jotta jaksaa lukea 24h (tai jotain sinnepäin - tämähän ei ole niin nokonuukaa tai sikavakavaa), pitää olla hyvät eväät. Mikä siis on oikeanlainen tankkaus tähän suoritukseen ?
  1. Ei liian tuhtia - jos vatsa on liian täynnä, alkaa nukuttamaan. Silmät kiinni on paha lukea eikä äänikirjan aikanakaan parane liikaa laittaa silmiä kiinni, jotta pysyy tarinassa mukana. 
  2. Ei tuhrivaa - sipsit ovat kirjojen kanssa pannassa. Ne suttaavat. Samoin jäätelön kanssa pitää olla tarkkana ja hedelmien... Varsinaisilla aterioilla ei tietysti luetakaan, sehän kuuluu niihin tapoihin, joita lapsille opetetaan.
  3. Ei liikaa aikaavievää - eihän sitä nyt lukuaikaa parane syömiseen tuhlata. 
Mitä maratoonari tänään siis syö ? 

Herneitä - sesonki alkaa ja näillä voisi vaikka elää. Palkojen avaaminen on työlästä, mutta kokenut herneillä herkuttelija osaa tehdä sen katsomatta. Suuhunkin osuu sen pahemmin tähtäämättä.
Pussi on jo tyhjä ja maratonaikaa vielä puoleenyöhön. Pitänee hakea täydennystä.

Rahkaa - Sekoitettuna kermaan tai ilman, marjoilla, hedelmillä, vaniljalla. Nopeaa ja herkullista tankkausainetta.

Muuten onkin menty ja mennään normiaterioilla - isännän kokkaamilla. Lukumaraton onkin tavallaan joukkuelaji, ainakin huoltoporukan pitää olla skarppina, että äiti vapautuu maksimoimaan suoritustaan.

Illaksi pitää vielä hankkia jotain hyvää - niin kuin suklaata tai irtokarkkeja. Niillä jaksaa... 

keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Trooppiset leivokset


Cronizeja maistellessa oli tarjolla myös Aleo Coconut Water- juomaa. Minä tykkään kookoksesta kuin hullu puurosta, joten teema jatkui vielä kotonakin. Teki mieli jotain trooppiseen viittavaa, kun tuo keli on kaukana kesäisestä.

Peltilaatikosta löytyi vielä muutama piiraspohja. Hedelmäkulhossa oli kovia nektariineja, joita aina erehdyn ostamaan, vaikka pitäisi odottaa Ranskan reissua. Tiedän sen, mutta kuitenkin kaupassa tekee mieli.

Siitä se sitten lähti.

Nektariinit palasiksi kattilaan ja päälle hillosokeria ja hiukan vettä. Itse asiassa laitoin tuota kookosvesijuomaa, mutta se ei kyllä maistunut lopputuloksessa mitenkään. Keitetään melkein muussiksi (eli hilloksi) ja jäähdytetään. Jääkaapista vielä löytyneet valkuaiset vatkataan kattilan yllä sokerin kanssa kypsäksi marengiksi.

Alle pohja, sitten hilloa ja päälle marenkia. Lopuksi vielä ripotellaan kookosta ja vedetään tohottimella väriä päälle.

Jäljelle jäi vielä isännälle hiukan hilloa aamiaisleipien päälle.

tiistai 17. kesäkuuta 2014

Cronizeja maistelemassa


Arnolds lanseeraa tänään markkinoille donitsin ja croissantin sekoituksen eli CRONIZin. Pääsin eilen muiden joukossa maistelemaan kyseistä ihmettä ja täytyy myöntää, että maistui hyvälle.

New Yorkista kotoisin oleva leivonnainen on aiheuttanut maailmanlaajuisen sensaation. Minäkin olin yhdistelmästä jo kuullut, vaikken koskaan maistanut. Alkuperäisen reseptin keksijä tekee leivonnaista 350 päivässä ja jonot kiertävät korttelia. Jälkimarkkinoilla joutuu alkuperäisestä pulittamaan hyvinkin moninkertaisen hinnan. Arnoldsin tuotekehitykseen osallistuva Harri Syrjänen kertoi tilaisuudessa Valentinenpäivänä hinnan nousseen pariinsataan dollariin...

En ole koskaan ollut mikään suuri donitsien fani, niissä on sellainen jauhoisen tahmainen rasvaisuus, joka ei minua innosta. Croniz puolestaan... no, 46 lehtevää kerrosta ja leivottu oikealla voilla. Eihän se voi olla kuin hyvää. Liekö sitten juuri tuon voin ansiota, mutta cronizissa on mukavaa rapsakkuutta, joka taittaa rasvaisuuden ja ylenpalttisen makeuden. Hyvin sain syötyä kolme puolikasta - ei tehnyt tiukkaakaan.

Ai, että miksi juuri kolme puolikasta ? No, kun Arnoldsin tuotekehityksen tuloksena markkinoille ilmaantuu kolme eri makuvaihtoehtoa eli hasselpähkinä-suklaa, vanilja-valkosuklaa ja sitruuna. Kaikkia piti tietysti maistaa ja omaksi henkilökohtaiseksi suosikikseni nousi hasselpähkinä. Kotiraadista isäntä tykkäsi sitruunasta, esikoinen vaniljasta ja kuopus söi tyytyväisenä kaikkia...

Tänään on hyvä päivä käydä itse kunkin maistamassa trendileivonnainen sillä Arnoldseissa jaetaan ilmaisia maistiaisia klo 12-18. Sinne vaan makeanhimoiset lähimpään Arnoldsiin omaansa hakemaan.

Arnolds kutsui maistelemaan Cronizeja


maanantai 16. kesäkuuta 2014

Pikaruokana tomaattiyritticouscous ja kalkkunapihvit


Tätä tehdessä nauratti. Tuli mieleen Jamie Oliverin 15minuutin ateriat. Ei nimittäin kestänyt tämäkään kauemmin ja kovasti oli Jamien tyylinen. "Heitetään tehosekoittimeen tavaraa ja sitten sekoitetaan ja paistetaan ja mausteita vaan heilutellaan"

No, joka tapauksessa, tämä on arki-iltaan sopiva pikainen herkku, joka maistui myöskin sunnuntai-illan ulkoilun päätteeksi. Ei se näytä oikein kummoiseltakaan, mutta se maku... ihanan kesäinen ja yrttinen

Tomaattiyritticouscous

1pkt couscousryynejä
3 isoa tomaattia
2/3 kurkkua
iso kourallinen mintunlehtiä
iso kourallinen basilikanlehtiä
suolaa, Espelette chiliä
kuumaa vettä
1 sitruunan mehu
oliiviöljyä
voita

Laita tomaatit, kurkku ja yrtit pilkottuina tehosekoittimeen suolan (2 kunnon hyppysellistä), sitruunamehun  ja chilin kanssa. Surrur, lisää vielä loraus oliiviöljyä ja couscousin sekaan. Lisää kuumaa vettä, kunnes ryynit peittyvät n. 1cm verran. Laita päälle kolme nokaretta voita. Sekoita.

Kun ryynit ovat paisuneet eli noin 10-15min kuluttua, tarkista niiden pehmeys ja lisää vettä tarvittaessa.

Tarjoile.

Tällä kertaa seurana oli pikaiseen paistettua, ohueksi nuijittuja kalkkunapihvejä. Niihin vaan mausteita pintaan ja pannulle. Ei kestä kauan ja kelpaa kaikille.

sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Kesäiset marjaleivokset mantelisella pohjalla


Aina välillä kannattaa tehdä valmiita piiraspohjia kannelliseen purkkiin odottamaan makeanhimon hetkiä. Niistä saa helposti näyttäviä herkkuja.

Tämä pohja onkin ihanan kepeä (kevyeksi sitä tuskin voi väittää tuolla voimäärällä) ja suussasulava. Juuri sopiva kesäiseen marjaleivokseen. Mantelin ansiosta siitä puuttuu perusmuropohjan tuhti ja vähän kova tuntu.


Mantelipiiraspohja

150g kylmää voita
150g mantelijauhetta
2,5 dl tomusokeria
1/2 tl suolaa
1tl vaniljasokeria
vajaat 4dl vehnäjauhoja
2 kananmunaa
2rkl mantelilikööriä

Nypi voi, mantelijauhe. tomusokeri, suola, vaniljasokeri ja vehnäjauhot. Lisää kananmunat ja sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi.
Kääri taikina kelmuun ja jätä jääkaappiin jähmettymään vaikka yön yli.

Kuumenna uuni 200 asteeseen.

Taikina on jähmettymisen jälkeenkin aika tahmeaa, joten helpoiten sen saa vuokiin leikkaamalla ohuiksi siivuiksi ja painelemalla piirasvuokiin. Mikäli vuokasi eivät ole silikonisia, voitele ne.

Paista uunissa 10-12min. Jäähdytä. Säilytä tiiviisti sulkeutuvassa purkissa,jos et käytä heti samana päivänä.

Täytteeksi voi laittaa haluamiaan herkkuja. Meillä herkuteltiin kesäsunnuntain kunniaksi raparperikreemillä, kermavaahdolla, mansikoilla, mustikoilla ja raastetulla suklaalla.


lauantai 14. kesäkuuta 2014

Qulman brunssilla



















Tosi pitkästä aikaa lähdimme lasten kanssa viikonloppubrunssille. Tällä kertaa suuntana oli Qulma. Sinne kun oli kaksi Sopat! -kirjan mukana tullutta lounaslahjakorttiakin vielä käyttämättä. Qulma on mukavasti Senaatintorin takana, joten tällainen maalta (Espoosta) tullut perhe sai brunssiinsa yhdistettyä vähän turisteiluakin siinä samassa. Havis Amandakin käytiin ihmettelemässä ja keskimmäinen halusi välttämättä hylkeen viereen valokuvaan. Neidon viehätysvoima ei siis yhdeksänvuotiaaseen purrut millään tavalla...

Qulma on Soppakeittiöstä aiemmin tutun Marc Aulénin ravintola. Viikolla sieltä saa aamiaista ja soppalounasta. Kauantaisin on vuorossa perunabrunssi. Tarjolla siis oli rosmariinilla maustettuja uuniperunoita eri täytteillä (feta+pinaatti, smetana, tonnikala) ja Cesar-salaattia katkaravuilla sekä tietysti leipää ja tapenade-tahnaa. Perunat kelpaavat lapsille aina ja tahnatkin tekivät kauppansa. Maukkaita ne olivatkin. Eniten kuitenkin ihastuin tapenade-tahnaan, joka oli kotonatehtyä voimakkaampaa ja jotenkin jännästi suolaista ja makeaa samaan aikaan.

Jugurtin seuraksi oli erilaisia hedelmä- ja marjakastikkeita sekä hedelmäsalaattia, sokeroituja siemeniä ja minttupestoa. Kahvin seuraksi oli vielä mustikkapaistosta ja vaniljakastiketta, nam. Hauska kuriositeetti olivat vitamiinishotit. Itse ihastuin tyrnishottiin ja kuopus veteli mustaherukkaa hymysuu sinisenpunaisena.

Nälkä lähti ihan kaikilla, vaikkei brunssipöydän valikoima tuon laajempi ollutkaan.

Etukäteen vähän huolestutti, miten nuorimmainen veuhtoja mahtuisi pieneen ravintolaan. Kodikas ja tiivistunnelmainen tila, kun ei välttämättä siedä vilkasta 3-vuotiasta. Turhaan huolehdimme. Ikkunapenkki oli pojalle mukava paikka istuskella tyynyjen päällä isoveljien välissä ja kova nälkä piti huolen siitä, ettei ihan heti tehnyt mieli lattialle. Ravintola myös oli yllättävänkin tyhjä. Tosin olimme siellä ilman aamupalaa liikkeelle lähteneinä jo ennen yhtätoista, mutta silti... ehkäpä kesälomakausi jo verottaa vakioväkeä.

Palvelu oli ystävällistä, mutta aika näkymätöntä. Niinhän se buffeteissa usein. Henkilökunta oli kuitenkin paikalla ja jokaiseen kysymykseen sai nopeasti hymyilevän vastauksen.

Kaikkiaan Qulman brunssi oli mukava kokemus. Tarjottavat ovat sellaisia, että suurin piirtein kaikki löytävät jotain hyvää syötävää. Kasviksia olisi ehkä voinut olla tarjolla enemmän, samoin jotain pientä makeaa (keksejä tms.). Nyt jäi mustikkapiirakkaa välttelevä esikoinen ilman "jälkiruokaa".

Hintaansa nähden brunssi on oikein passeli. Aikuisilta veloitus olisi ollut 19€/nuppi ja lapsista veloitettiin 9€/pikkunuppi. Ehkä tuo kolmevuotiaan hinta oli aika kova, mutta muuten ihan ok. Kyllä tuonne voi mennä toistekin,

perjantai 13. kesäkuuta 2014

Perjantaipizzaa - Pannupizza vai ohutpohjainen ?



Pannupizza vai ohutpohjainen ?

Kysymys herättää usein intohimoja suuntaan tai toiseen, mutta meillä ollaan kyllä vahvasti sitä koulukuntaa, että "molempi parempi". Viime aikoina ollaan herkuteltu pannupizzalla (Liemessä-Jennin Katukeittiö-kirjan ohjeella tulee ihan mahtavaa). Sekään ei ole ylivoimaisen työlästä, mutta nyt tehtiin vieläkin perjantai-illan työkuormaa helpottaen.

Pizzanteko kuulostaa yleensäkin työläältä ja aikaa vievältä eikös vain ? Toki taikina pitää kaulia, täytteet laittaa ja pizzat paistaa mielellään samana iltana kuin syödään, mutta taikinaa ei tarvitse tehdä tai nostattaa saman päivän aikana. Yön yli pizzataikina on ainakin meillä ollut monesti perjantaipizzan pelastus.

Sama pätee muuten leipiinkin - yön yli nostattamalla vähentää huimasti aamulla tarvittavaa aikaa. Eikä mikään ole parempaa aamupalalla kuin tuore leipä. Paitsi ehkä edellisen illan jämäpizzat...

Yön yli pizzataikina

Ohje on hyvin yksinkertainen.

Laitetaan kulhoon 4dl lämmintä vettä ja ripotellaan pinnalle 1/4 pussia kuivahiivaa. Sekoitetaan joukkoon 1tl suolaa ja vajaat 8dl jauhoja (joko pelkkiä vehnäjauhoja tai sitten 5dl vehnäjauhoja ja 3dl hiivaleipäjauhoja).

Vaivataan taikina kiinteäksi ja lisätään jauoja tarpeen mukaan. Lisää vielä loraus oliiviöljyä ja vaivataan pikkuisen lisää. Laitetaan kulhoon kansi päälle ja nostetaan yöksi jääkaappiin.

Seuraavana päivänä siellä odottaa helposti kaulittava taikina, josta saa ohuenrapeita tai hitusen paksumpia pohjia ihan toiveiden mukaan.

uuni 220 astetta


Erilaisia lempitäytteitämme :

  • Tomaattikastiketta, mozzarellasiivuja, parmesaaniraastetta, pekonia - päälle lopuksi silputtua basilikaa
  • 10min esipaistetun pohjan päälle smetanaa ja crème fraîchea, kylmäsavulohta, parmesaaniraastetta ja uuniin vielä 5min. Sitten päälle rucolaa. 
  • pohjan päälle tonnikalaa öljyssä muussattuna hitusen tomaattikastikkeen kanssa, sipulisiivuja, oliiveja, sardellifileitä silputtuna, juustoraastetta ja uuniin 15min
  • 10min esipaistetun pohjan päälle sitruunankuorella maustettua crème fraîchea, parmesaaniraastetta ja parmankinkkusiivuja. Uuniin 5min. ja sitten päälle rucolaa

11 asiaa minusta

Vadelmia tulossa

Heidi B Viiden jälkeen blogista taisi kyllä haastaa toisen blogini eli Ja kaikkea muuta, mutta ei kai sillä nyt niin väliä ole, missä tätä kirjoitan ? Samasta naisesta kyse kuitenkin.

Haasteessa siis pitää kertoa 11 asiaa itsestään ja vielä vastata haastajan 11 kysymykseen. Ja sitten tietysti keksiä 11 kysymystä lisää ja haastaa seuraavat. Tässä vielä tarkemmat säännöt :
  1. Jokaisen haastajan pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
  2. Pitää vastata saamiinsa 11 kysymykseen.
  3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
  4. Haaste tulee laittaa eteenpäin 11 bloggaajalle, joilla on alle 200 lukijaa.
  5. Postauksessa tulee kertoa, ketkä on haastettu.
  6. Ei takaisin haastamista.

Tässä sitten 11 satunnaista asiaa minusta : 

  1. Olen jääräpää, enkä osaa antaa periksi. Tarvitaan aika monta kertaa epäonnistumisia ennen kuin luovutan. Joskus se kannattaa (ref. macarons), joskus seurauksena päähän kuhmuja liian kovasta seinästä, jonka läpi ei niin vain mentykään
  2. Minun on pitänyt alkaa lenkkeilemään viimeiset 30 vuotta. Tänä keväänä kävin 3 kertaa noin vartin kierroksella. Siitä on aikaa kuukauden verran... 
  3. Olen huono siivoamaan. Samoin mies. Podemme aiheesta kroonista huonoa omaatuntoa, mutta silti huusholli on aina sekaisin. Kirja vai imuri... hmmm... ?
  4. En voisi elää maassa, jossa on aina kesä. Minusta juuri vuodenaikojen vaihtelu on ihanaa! Kunhan ne siis vaihtelevat kunnolla. En voisi myöskään elää maassa, jossa on ainainen räntäkeli. 
  5. Olen huomannut, että vanhemmiten oppii. Rakastan suklaata, mutta olen oppinut jättämään sen edes joskus väliin tietäessäni, että se saa minut yskimään (kyllä, tosi on) 
  6. Minulla on ruoassa aina himokausia. Vähän aikaa syön (ja siis perhe syö) paljon yhtä lajia ja sitten se unohtuu, joskus vuosiksi. Nyt on menossa macarons ja raparpericurd-kausi, ja varhaiskaalikausi. Just huomasin, että keksilaatikko on melkein tyhjä - katastrofi.
  7. Olen hurahtanut itse leivottuun leipään, enkä saa enää oikein edes syötyä suurinta osaa kaupan pussileivistä. 
  8. Tykkään tehdä itse leipää, mutta juurta en ole saanut pysymään hengissä muutamaa viikkoa kauempaa vielä koskaan. 
  9. Olen blogifriikki. Jopa oma yritykseni (Blogat Oy) liittyy blogeihin. 
  10. Viimeisen vuoden aikana olen jäänyt totaalisen koukkuun äänikirjoihin. Tällä hetkellä menossa Watership Down (Ruohometsän kansa)
  11. Rakastan vadelmia ja tarkistan pihan vadelmapensaat (vähintään) kerran päivässä nähdäkseni, joko nuput ovat muuttuneet punaisiksi marjoiksi, kaiken varalta. 

Heidin 11 kysymystä minulle : 

  1. Miltä kesäsi maistuu eli mikä maku kuvaa kesääsi parhaiten? Raparperi, mansikka, vadelmat
  2. Mikä tuoksu kuuluu kesään? Syreeni, lämmin asvaltti sateen jälkeen
  3. Vietätkö kesän ennemmin maalla vai kaupungissa? sekä että
  4. Kuuluuko kesääsi jokin kohde, jossa vierailua ei voi ohittaa? Pojat vaativat jokakesäisen Linnanmäki-käynnin
  5. Menetkö mieluummin kesäfestareille vai -teatteriin? En ole oikein kerinnyt viime vuosina kumpaankaan, mutta teatteriin tekisi mieli
  6. Oletko elämänvaiheessa, jolloin kesäjuhlat ovat pääsääntöisesti häitä, rippijuhlia, kastejuhlia vai hautajaisia? Yllättäen olemme palanneet takaisin häihin, yhdet viime kesänä ja toiset tänä vuonna... 
  7. Mikä kappale tai artisti soisi kesääsi kuvaavalla soundtrackilla? Aurinko paistaa ja vettä sattaa...
  8. Mikä on mieluisin uimapaikka sinulle; maauimala, järvi vai meri? Meri 
  9. Pitääkö kesälomalla matkustaa Suomen rajojen ulkopuolelle? Ei muuten, mutta isännän puolen sukulaiset ovat kaikki muualla
  10. Jos saisit ylimääräisen tuhat euroa kesälomakassaasi, mitä tekisit sillä? Matkakassaan menisi
  11. Mitä odotat eniten kesältä 2014? Ranskanreissun viikkoa ilman tietokonetta, mutta Kobon kanssa...


Sitten minun pitäisi keksiä 11 kysymystä seuraaville. Hmmm, katsotaanpa : 


  1. Mikä on tämän kesän suosikkiherkkusi? 
  2. Jatka lausetta : "Tänä kesänä minua kiinnostaisi eniten..."
  3. Mikä on bravuuriruokalajisi /-leivonnaisesi? 
  4. Mitä leivot seuraavaksi? 
  5. Mitä luet tällä hetkellä? 
  6. Millä perusteella valitset kirjan luettavaksesi? 
  7. Mikä on mielipaikkasi lukea kirjoja? 
  8. Hermostutko kesäisin televisioista tuleviin elokuva- ja sarjauusintoihin? 
  9. Kenen kanssa haluaisit lähteä kävelylle ?
  10. Oletko aamu- vai iltaihminen? 
  11. Mistä ilahdut? 
No niin, satunnaisia kysymyksiä satunnaisessa järjestyksessä. Näihin saa toki vastata, ken haluaa, eikä seuraavana listatuilla ole vastaamispakkoa. 

Säännöissä käsketään laittamaan haaste blogeille, joilla on alle 200 lukijaa, mutta minä en halua syrjiä ketään... 





keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

Raparpericurd

Raparperi on ihanaa. Lemon curd on ihanaa.
Raparpericurd siis ei voi olla kuin ihanaa x 2.

Viimeksi raparperikreemiä tungettiin työvoittomacaronsien väliin, mutta kelpasi se kakussakin ja ihan vaan lusikalla purkista koukittuna. Tämä oli muuten jo toinen erä...

Joku väitti curdin tekemistä vaikeaksi, mutta ei se ole. Oikeasti. Pitää vain vahtia, ettei päästä paljon kiehumaan. Keltuaiset eivät oikein tykkää vaan menee kokkeliksi. Muuten vaan sekoitellaan ja kun sakenee niin pistetään purkkiin.

Raparpericurd

3 raparperinvartta kuorittuina ja palasina
1,5 dl hillosokeria
3 keltuaista
50g voita

Sekoita raparperinpalat ja sokeri kattilassa. Anna poreilla, kunnes raparperi on hajonnut.
Vatkaa keltuaiset kevyesti rikki kulhossa. Kaada vähitellen raparperiseos keltuaisten päälle voimakkaasti vatkaten. Kaada seos takaisin kattilaan ja anna kuumentua. Sekoita koko ajan ja odota kunnes seos paksunee kiisseliksi.
Ota kattila pois hellalta ja vatkaa voi joukkoon paloina. Kaada purkkiin ja jäähdytä.

Säilyy noin viikon verran jääkaapissa, jollei lopu kesken ennen.



tiistai 10. kesäkuuta 2014

Macarons - sitkeys palkitaan



Vihdoinkin..

Minä taisin macarons-kokeilujeni aikana tehdä kaikki mahdolliset virheet, mutta viimein... neljännellä kerralla sain aikaiseksi tuollaiset. Eiväthän nuo vieläkään ole sellaisia täydellisen pyöreitä, mutta muistuttavat esikuviaan tarpeeksi hyvin ollakseni tyytyväinen. Onnistuin! Ainakin kerran...

Ehkä ensi kerralla sitä voisi sitten vaikka tehdä kuopuksen kanssa, kun edelleen tuota lehteä katselee sillä silmällä. En tiedä. Hän on tosi ahkera kananmunien rikkoja, mutten ole ihan varma keltuaisen ja valkuaisen erottelutekniikan tasosta...

Näissä macaronseissa on välissä raparpericurdia, joka on vähintäänkin yhtä ihanaa kuin sitruunainen vastineensa.

Macarons

175g tomusokeria
125g mantelijauhetta
3 isoa kananmunanvalkuaista
75g sokeria

Sekoita tomusokeri ja mantelijauhe tehosekoittimessa hyvin sekaisin.
Vatkaa valkuaiset kovahkoksi vaahdoksi sekoittamalla sokeri niihin vähitellen. Marengin pitää pysyä piikkinä pystyssä, kun nostat vatkaimen pois, mutta se ei saa olla liian kovaa ja kiiltävää.

Jos haluat värjätä macaronsit- tämä on oikea hetki.

Nostele joukkoon mantelijauhe. Mikäli lopputulos vaikuttaa kovalta eikä valu hitaasti pois lastalta, sekoita hetki vähän voimakkaammin. Lopputuloksena pitäisi olla hitaasti valuva massa.

Laita massa pursotinpussiin, jossa on 1cm pyöreä tylla. Purista pellin päällä olevalle leivinpaperille pieniä kiekkoja. Kopauta pelti pöytään, jotta mahdolliset ilmakuplat katoavat.
Jätä macaronsit seisomaan vajaaksi puoleksi tunniksi, jotta niiden pintaan muodostuu pehmeä, nahkamainen kuori.

Kypsennä niitä uunissa 150 asteessa noin 15min. Ole tarkkana oman uunisi kanssa. Meidän on aika ärhäkkä, joten ilman kiertoilmaakin 160 astetta oli jo liikaa...

Anna jäähtyä ja täytä haluamallasi herkulla.


maanantai 9. kesäkuuta 2014

Kesä ja kesäsalaatit - Vuorossa varhaiskaali



Se on kesä ja salaatteja tekee mieli muodossa jos toisessa. On tiettyjä vakioita kuten mansikkasalaatti ja leipäsalaatti ja sitten uusia kokeiluja. Yhteistä kaikille on nauttia vuodenajan ihanista antimista täysin rinnoin.

Copycat on vieraillut blogeissa ahkerasti ja viimeksi mieleen jäi kaihertamaan tillillä maustettu varhaiskaalisalaatti Keittiössä, kotona ja puutarhassa -blogissa. Enhän minä tietysti kerinnyt koneelle siinä vaiheessa, kun itse salaattia tein, mutta tilli ja Dijon-sinapilla maustettu kastike ovat lainaa toiselta Minnalta.

Hyvää tuli.

Varhaiskaalisalaatti
(2-3 syöjää)

Silppua puolikas kaali suupaloiksi. Samoin 1 pieni tai puolikas iso omena ja yksi sipuli (jos haluat ytyä. Meillä jakoi vähän mielipiteitä). Sekoita ainekset. 

Laita kulhoon 2 dl jugurttia, 2tl Dijon sinappia, 3tl hunajaa, suolaa, pippuria ja iso kourallinen silputtua tilliä. Sekoita hyvin, maista ja mausta tarpeen mukaan. Lisää salaatin joukkoon ja sekoita taas. Jätä hetkeksi maustumaan. 

Seuraksi tehtiin ihan peruslihapullia. Maistuivat tosi hyvältä kaikkien mausteisten, juustoisten ja muiden erityisversioiden jälkeen. Niin, ja tietysti uusia perunoita. Tosin ruotsalaisia.

sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Ufokakkua keltuaispohjalla


Aina joskus sitä tekee mieli kokeilla jotain vähän hassua. Olen viime aikoina törmännyt raidotettuihin kakkuihin ja kääretorttuihin vähän siellä sun täällä, joten sellainen piti saada sunnuntaijälkkäriksi.

Tämä ristittiin heti ufokakuksi ja hyvin maistui... 

Pohjakin on vähän toisenlainen. Siinä on pelkkää keltuaista ja valkuaiset käytettiin marenkiin. Tuloksena oli kiinteä, mutta hyvin leikattavissa oleva kakku. Ei tietysti ihan paras vähän löysän kermavaahdon päälle, mutta eipä tuo meitä haitannut. Hyvin maistui.
Toimii varmaan tosi hyvin hyytelötäytteiden kanssa ja tästä saa hyvin leikattua eri muotoisia paloja vaikka leivospohjiksi.

Kakkupohja keltuaisista 

Pellillinen (Riittää kyllä - muista pursottaa pellille tosi ohuena sillä nousee reippaasti)

2dl ruokaöljyä
2dl sokeria
6 munankeltuaista
sitruunan kuorta
1tl vaniljauutetta
1,5dl huoneenlämpöistä maitoa
5,5dl vehnäjauhoja
3tl leivinjauhetta
pienen pieni ripaus suolaa

Sekoita öljy, sokeri ja keltuaiset. Lisää sitruuna, vanilja, suola ja maito. Sekoita tasaiseksi. Siivilöi joukkoon jauhot ja leivinjauhe. Sekoita taas.

Jaa taikina kahteen kulhoon ja värjää toinen pastavärillä. Nostele kahteen pursotinpussiin. Pursota raitoina leivinpaperilla vuoratulle pellille. Muista tehdä kerroksesta ohutta.

(Jos haluat, voit vatkata jäljelle jäänet valkuaiset marengiksi ja levittää pohjan päälle ennen uuniin laittamista saadaksesi marenkisia kakkupohjia.)

Paista 175 asteessa puolisen tuntia.


lauantai 7. kesäkuuta 2014

Pihalta löytää jo yrttejä!



Nyt alkaa se vuoden paras aika! Pihalta saa yrttejä. Mintusta ja persiljasta uskaltaa jo napata yksittäisiä lehtiä ja timjamikin herää vähitellen henkiin. Ihanaa!

Ihan ensimmäiseksi tehtiin isännän sämpyläerän lopuista Panzanellaa. Tiedättehän, sitä italialaista salaattia, johon saa upotettua kaikki hieman jo kuivahtaneet leivänpalat.

Muistattehan, että kastikkeen tulee olla oikeasti vahvaa ja salaatin seassa niin paljon yrttejä kuin raaskii pihamaan kasvustosta nyppiä. Meillä tämä salaatti muuttuu kesän edetessä aina vaan minttuisemmaksi ja persiljaisemmaksi...

Leipäsalaatti

Sekoita kulhon pohjalla 1rkl (iso) Dijon-sinappia, 2rkl punaviinietikkaa, 4rkl oliiviöljyä, suolaa, pippuria ja iso valkosipulinkynsi raastettuna. Sekoita joukkoon 1 silputtu sipuli.

Leikkaa 2 ison sämpylän verran kuivahtanutta leipää kuutioiksi ja sekoita kulhossa kastikkeeseen. Leikkaa tomaattikuutioita saman verran kuin leipää, samoin kurkkua. Silppua niin paljon minttua ja persiljaa kuin sielu sietää. (Tänään lisättiin vähän basilikaakin yrttejä täydentämään.)

Sekoita kaikki salaatin ainekset yhteen ja jätä puoleksi tunniksi tekeytymään.

torstai 5. kesäkuuta 2014

Osaa ne miehetkin...



Meillä ovat kokkaustyöt aina jakautuneet tasaieen kahtia, mutta leipominen on kuitenkin ollut enemmän se "äidin juttu" - niin makea kuin suolainen. Tänään ei kuitenkaan huvittanut, ei sitten millään. Onneksi on tuo isäntä.
Nopea vilkaisu reseptiin Lidlin sämpyläjauhopussin kyljessä, soveltaen taikina alulle ja lopputuloksena rapeakuoriset, sisältä pilvenpehmeät sämpylät.

Taidan laiskotella useamminkin...

keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Brunettin rouvan pinaatti-ricottakrepit


Minua on aina kiehtonut ruoan näkyminen kirjallisuudessa. Onhan syöminen iso osa elämää muutenkin, joten miksei sitten tarinoiden maailmassa ?

Toki kirjat heijastavat kuvaamansa aikakauden ja kulttuuriympäristön . Suomessa kirjoissa syödään talkkunaa, pettuleipää, tai pullaa ja piirakkaa. (Kyllä, olen viime aikoina lukenut paljon viime vuosisadan alkupuoliskolle sijottuvaa kirjallisuutta.) Niin, ja tiikerikakkua. Italiaan sijoittuvissa kirjoissa taas syödään usein ja hyvin ja paljon pastaa. Vera Valan kirjat ovat hyvä esimerkki inspiroivasta ruokakirjallisuudesta - huolimatta siitä, että ne ovat oikeasti myös hyviä dekkareita.

Toinen Italiaan sijoittuva dekkarisarja, jonka lukemisen aikana ja jälkeen pitää aina suunnata jääkaapille on tietysti Donna Leonin Guido Brunetti-sarja. Brunettin Paula-vaimon kokkaukset saavat veden herahtamaan kielelle taidokkaiden ruokailukohtausten ansiosta. Siksi nappasinkin äkkiä mukaani Donna Leonin ja Roberta Pianaron "Makupaloja Venetsiasta Guido Brunettin tapaan" -keittokirjan, kun se eteeni osui ja oli vielä alennuksessakin.

Kirjan löytymisestä on jo aikaa ja vaikka sitä säännöllisesti olenkin lukenut, niin vasta nyt sain kokeiltua ensimmäisen reseptini. Viivästyksen syynä lienee kuvien puute - kirjassa ei ole ensimmäistäkään kuvaa annoksista. Minua tuo aina välillä vähän häiritsee, varsinkin kun kuvat tukevat myös reseptiikan ymmärrystä. Olenkin siis keskittynyt ihastelemaan reseptien väliin ripoteltuja ruokailukohtauksia Donna Leonin kirjoista.

Reseptit sinänsä vaikuttavat aika perusitalialaisilta. Ensimmäiseksi kokeiltavaksi valikoituivat pinaatti-ricottakrepit. Minä olen tottunut ricotan yhdistämään mielessäni enemmänkin pastaan kuin lettuihin, joten tämä oli mielenkiintoinen tuttavuus.

Lettujen tekeminen tietysti vaatii hiukan työtä, mutta ne ovat helppoja. Eikä sitä aikaakaan nyt niin kamalasti mennyt, ihan arki-iltana tämän sain aikaiseksi. Suurin viivästys itse asiassa aiheutui pinaatin sulamisen hitaudesta. Lopputulos oli herkkua - paitsi, että suolaa (ja pippuria) piti kyllä lisätä ohjetta enemmän. Muuten maku jäi vajaaksi.


Pinaatti-ricottakrepit
(Crespelle agli spinaci e ricotta)

kuudelle hengelle (12 kreppiä)

krepit :
200g vehnäjauhoja
2 kananmunaa
1/2tl suolaa
3 dl maitoa
30g sulatettua voita

Yhdistä jauhot, munat ja suola kulhossa tasaiseksi seokseksi. Vispaa joukkoon maito vähän kerrallaan ja lopuksi voisula. Jätä lepäämään peitettynä tunniksi.

Paista ohuet krepit nopeasti pannulla ja jätä odottamaan.

täyte :
750g pakastepinaattia
4rkl oliiviöljyä
2 sipulia (tai 60g salottisipulia) hienonnettuna
1tl suolaa (tarkista maku lopussa ja lisää tarpeen mukaan)
(pippuria)
250g mietoa ricottajuustoa
2,5 dl kuohukermaa
raastettua parmesaania

Sulata pinaatti ja purista ylimääräinen neste pois. Kuumenna öljy ja kuullota sipuli suolan ja vesitilkan kanssa. Lisää pinaatti ja kypsennä, kunnes ylimääräinen neste on haihtunut. Jäähdytä.

Sekoita joukkoon ricotta.

Levitä seosta tasaisesti krepeille ja kääri ne rulliksi. Asettele krepit uunivuokaan. Kaada päälle kerma ja ripottele pinnalle reippaasti parmesaania.

Paista kullanruskeiksi 240 asteessa noin 20 minuuttia.

Tarjoile kuumina. Tämä riittää kyllä ateriaksi ihan sellaisenaan, varsinkin raikkaan salaatin kera, mutta tein varmuuden vuoksi vielä italialaisittain makkarapalloja. Tuoremakkarasta puristetut massapallerot ovat helppo tapa saada jotain kaikille lapsille kelpaavaa. Naapurikaupan perunamakkarat ovat meillä vakiokäytössä.

p.s. Ruokaa romaaneista on postaussarja, jonka aloitin jo jokin aika sitten kirjablogin puolella. Tämähän ei nyt varsinaisesti ole romaaniohje, mutta sinnepäin. Sarjan jutut voit halutessasi kurkata täältä

tiistai 3. kesäkuuta 2014

Kesälomalaisten aamiainen


Se sitten alkoi. Kyllä sitä jo odotettiinkin. Kesäloma.

Siis en minä ole kesälomalla, mutta nuo meidän koululaisemme. Vasta pari päivää ovat lomailleet ja nyt jo on rytmi ihan kesämoodissa. Illat kukutaan ja aamulla ei herätä sitten millään. Sitten, kun herätään on sudennälkä, tietysti, kasvavilla pojilla.


Kesäaamun herätys 

Silppua sipuli ja laita pannulle kuullottumaan. Pilko pala vihreää paprikaa ja laita sipulin kanssa. Ripottele päälle savupaprikaa (hot & sweet), suolaa ja pippuria. Sekoittele muutama minuutti.

Kaada sekaan pizzakastikkeen loput (tai tee tomaattikastike erikseen) ja anna poreilla hetki.

Pistä pekonisiivut toiselle pannulle tirisemään ja riko tomaattikastikkeen sekaan 1 kananmuna / syöjä eli tällä kertaa kaksi.  Anna kypsyä ja pekonien ruskistua.

Nosta pekonit talouspaperin päälle, silppua kananmunan päälle ruohosipulia ja pistä tarjolle hyvän leivän kera.

Ei tarvitse ihan heti tehdä lounasta - ehtii töitäkin.


maanantai 2. kesäkuuta 2014

Parempaa pannupizzaa Katukeittiöstä


Jenni Häyrinen : Katukeittiö - Parempaa roskaruokaa
Luettavaksi ja kokeiltavaksi Jenniltä (ja Readme.fi:ltä) 

"Nam, nam, nam - paras pizzapohja ikinä", sanoi esikoinen kun perjantaipizzaansa mutusti ja oli tyytyväinen valintaansa. Nämä perjantaipizzat nimittäin bongasivat pojat Jenni Häyrisen kirjasta Katukeittiö - parempaa roskaruokaa. Äitiä taas melkein kadutti valinta-avun pyytäminen. Menikö tässä äidin asema perjantaipizzojen kuningattarena? Voi Jenni, minkä teit.

No, ei kai sentään. Äiti on aina äiti. Sitä paitsi, kyllä minustakin kirjan pannupizzan pohja on paras pannupizzan pohja ikinä. Siitä puuttui se sellainen kuivakka jauhoisuus, joka usein on häiritsevää pannupizzassa. Herkkua siis ja meillä tullaan viettämään pannupizzaperjantaita tulevaisuudessakin. Myös täytteet (smetana, mozzarella, parmesaani, peperoni ja mozzarella, parmesaani, pekoni, kananmuna) maistuivat kaikille ja olivat mukavasti erilaisia vakiopizzoistamme. Tosin en voinut vastustaa kiusausta olla ripottelematta vielä espelette-chilijauhetta kananmunien päälle ja hyvältä maistui samassa paikassa myös pikapikkelöity punakaali.

Kirja tullaan meillä selailemaan vielä moneen kertaan inspiraatiota varten. Vaikka suurin osa resepteistä onkin sellaisia, joista tällainen vanhempi kotikokki on joskus tullut kokeilleeksi jotain versiota, on kiva nähdä tällainen yhteen kerätty kokoelma. Siitä on helppo kysellä nuorison toiveita. Kovasti innokkaasti selailivat pojat ainakin meillä kirjan sivuja. Ja jos pannupizzan pohjasta voi mitään johtopäätöksiä tehdä, niin kirjan resepteistä saattaa hyvinkin löytyä myös muitakin käyttöön otettavia "parhaita ikinä". Lihapiirakat taitavat olla seuraavana testissä.

Kelpaa myös aamupalalla

Minä olen viime aikoina peräänkuuluttanut keittokirjoihin myös "tarinaa". Reseptilistoja löytyy netistä. Turha niille on hyllymetrejä uhrata. Katukeittiössäkin saadaan lukea myös Jennin jutustelua suvun snägäri-historiasta ja muutenkin on useimmissa resepteissä ainakin pieni kommentti tai reseptiin liittyvä vinkki mukana. Kirjaa voi siis myös lukea, vaikka mitään pidempää punaista lankaa ei sivuilta löydykään...

Ja tietysti voi katsella kuvia! Kuvitus kirjassa on Liemessä-blogin tyylistä ja mukavaa katseltavaa. Kaikista resepteistä taitaa olla kirjassa jonkinlainen houkutteleva kuva ja lisäksi löytyy vielä tunnelmakuvia. Visuaalisesti houkutteleva ja koukuttava kirja siis - niin kuin valokuvaajana kunnostautuneelta kirjoittajalta voi odottaakin.

Kirjaa voi siis suositella hyvillä mielin. Erityisesti se sopinee vähemmän "roskaruokaa" kotona kokanneelle, mutta sitä pikaruokapaikoista useasti hakevalle. Kotona saa hyvillä ohjeilla perjantaimättöä, joka pesee valmiina ostetut vastineensa mennen tullen. Lisäksi hinta hellii kukkaroa. Kahden euron hamppari kuulostaa halvalta, mutta ainakaan meillä se ei yleensä jää siihen ja perushinnoilla kotiversiot ovat paitsi miljoona kertaa parempia myös selkeästi edullisempia. Aiemmassa vertailussamme pizzan hinnaksi tuli alle 5€ kotona tehtynä. (ref. pizzat vertailussa).

"Katukeittiö - Parempaa roskaruokaa" auttaa hyvin alkuun ja sen hinta tulee säästettyä ruokabudjetissa moneen kertaan korvaamalla pikaruokapaikkavisiitit kotona tehdyillä herkuilla. Kaupan päälle saa mukavia lukuhetkiä kauniin kirjan parissa.

KIITOS JENNI - tämän parissa viihtyy!

Kolmas kerta toden sanoo - tai sitten ei


Siis, miten vaikeaa voi olla vatkata valkuaiset kovaksi vaahdoksi, sekoittaa niihin sokeria ja mantelijauhetta, pursottaa ja pistää uuniin ? Mitä ilmeisemmin todella vaikeaa.

Macarons ei taida olla minun juttuni. Kolme kertaa olen kokeillut, kolme kertaa on mennyt pahemman kerran pieleen.

Ensimmäisellä kerralla minulla oli vääränlainen tylla - kyllä, macaronsien tekeminen on välineurheilua. Tähtityllalla tuli jotain ihan muuta kuin tasaisia leivoksia.

Toisella kerralla oli tylla oikea, mutta aivot mitä ilmeisemmin jumissa ja lukutaito hakusessa. Taikinasta tuli liian löysää ja, no, sen arvaa, miten sitten kävi... Kolmannella kerralla muistin kyllä vatkata, mitä ilmeisemmin liian kovaksi vaahdoksi - tai sitten vika oli uunin lämpötilassa tai olin huolimaton ainesten määrän kanssa tai...

En minä enää tiedä - valistakaapa nyt viisaammat, miksi leivokset räjähtivät uunissa ? Yläkuvassa näkyvät ne kaikki kolme puolikasta, jotka kolmesta pellillisestä olivat edes sinnepäin. Alla esimerkki niistä muista...

Onneksi ovat kuitenkin sen verran herkkua, että hukkaan eivät pääse menemään.