tiistai 29. syyskuuta 2015

Lisää lohturuokaa - possun uunikylkeä ja sen speltitto


Rapeaksi paistettu possun pinta, syksyisiä juuresten makuja täynnä oleva speltitto ja kesästä vielä lempeästi muistuttava kesäkurpitsalisuke. Siitä ei taida syksyinen sunnuntailounas paljon parantua.
Eikä muuten ollut edes vaikeaa. 

Possuohjeen bongasin Alkon Etikettilehdestä. Siinä näytti olevan muitakin varsin kokeilemisen arvoiselta vaikuttavia reseptejä. Alla, kuten meillä tehtiin. Speltittoa löytyy vaikka täältä tai täältä tai täältä. Tällä kertaa joukossa on erityisesti porkkanaa ja sipulia.

Kesäkurpitsalisuke on kaikessa yksinkertaisuudessaan pannulla kuullotettua sipulia ja kesäkurpitsapaloja maustettuna parilla valkosipulinkynnellä, suolalla,pippurilla ja sitruunankuorella... 

Possunkylki uunissa

Ota 2kg possunkylkeä. Viiltele rasvapuolelle ristikko ja hiero siihen mausteseosta, jonka olet tehnyt murskaamalla morttelissa muutama valkosipulinkynsi, 2rkl murskattuja fenkolin- ja korianterinsiemeniä, kourallisen timjaminoksia, suolaa, pippuria ja 2rkl rypsiöljyä. Hiero seos possuun ja jätä maustumaan yön yli jääkaapissa tai vähän aikaa pöydällä. Riippuen nyt vähän siitä, miten vahvaa makua haluat. 

Paista huoneenlämpöistä possupaistia ensin 20min 200 asteessa, sitten kaada pinnalle yhden sitruunan mehu ja kypsennä vielä pari tuntia 150-175 asteessa. Meidän uunimme on vähäsen ärhäkkä, joten olisi pitänyt oikeasti laittaa vain tuohon 150 asteeseen. Tuli pinta vähän turhankin tummaksi. 
Lopuksi vielä 20min uudestaan 200 asteessa. 

Kannattaa tosiaan vähän vahtia tuota pintaa ja peittää tarpeen mukaan. Minä satuin olemaan itse hiekkalaatikolla leikkimässä (pojan kanssa tietysti) loppuvaiheessa ja isäntä tietysti teki työtä käskettyä ja otti pois uunista, kun kello soi. Ei siis vahtinut erikseen, kun siitä ei ohjeissa mitään mainittu. Hyvää tämä tosin on näinkin, mutta ehkä hivenen vähemmän musta pinta maistuisi vieläkin herkullisemmalta. 

maanantai 28. syyskuuta 2015

Lohturuoka-aika

Ulkona viilenee, vaikka päivät ovatkin vielä hellineet auringolla. Illan tullen on ihana asettua perheen kanssa pöydän ympärille ja upottaa lusikka johonkin pehmeään ja lohdulliseen. Tällä kertaa "lammaspaimenen piirasta" nautittiin meillä sunnuntai-iltana, eikä pienin lohdun aihe suinkaan ollut äidille seuraavaksi päiväksi lämmitettäväksi jääneet vuoanloput. On meinaan sen verran tuhtia tavaraa, ettei edes meidän poppoomme syönyt kaikkea kerralla. Vaan on se hyvää... 

Jälkkäriksikin oli syksyinen hedelmä-kaurapaistos. Lohturuokaa sekin. Pohjalle levitettiin nektariinieja, omenaa ja mustikoita. Päälle ripoteltiin murusia seoksesta, johon sotkettiin kauraryynejä, voita, sokeria, vaniljasokeria, hiukan jauhoja ja reilu kourallinen saksanpähkinöitä, Sitten vaan 200 asteeseen uuniin kunnes näyttää valmiin ruskealta. Vaniljakastikkeen kanssa erityisen herkullista. Kuvaakaan ei edes keritty siitä ottamaan. 

Shepherd's Pie

2 punasipulia
600g karitsan jauhelihaa
3 valkosipulinkynttä
1rkl paprikajauhetta
puoli tölkkiä tomaattimurskaa (400g purkista) 
Knorr vahva lihaliemi fondikuutio
suolaa & pippuria maun mukaan
loraus punaviiniä

10 jauhoista perunaa
iso nokare voita
kuumaa maitoa 1-1,5dl 
suolaa & pippuria

Silppua sipuli ja kuullota sitä pannulla öljyssä muutama minuutti. Ruskista jauheliha ja sekoita lopuksi sipulit, valkosipuli, suola, pippuri ja paprikajauhe. Kaada punaviiniloraus sekaan, sitten fondikuutio, tomaattimurska ja sen verran vettä, että seos ei liikaa kuivu. Anna poreilla hiljalleen 30min - 2h. Mitä kauemmin annat poreilla, sitä syvempi maku. Meillä oli vähän kiire, kun kukaan ei jaksanut kokata iltapäivällä, joten tällä kertaa mentiin vähän nopeammalla tahdilla. 

Sillä aikaa kun kastike poreilee, keitä perunat pehmeiksi ja tee niistä muusi perunalumi-vehkeellä, josta muuten on tullut meillä ihan välttämätön keittiötarvike. Sekoita suolaa, pippuria, voita ja maito kuumaan perunalumeen. 

Lopuksi levitä jauhelihaseos pohjalle ja muusi päälle. Ripottele pinnalle vielä vähän pieniä voinokareita ja pistä 175 asteeseen uuniin kunnes pinta hivenen ruskistuu. 

Tarjoile raikkaan salaatin kera sillä tämä on tosissaan tuhtia. 

tiistai 22. syyskuuta 2015

Mikä tekee salaatista syksyisen?

Miksi tämä salaatti näyttää ja maistuu syksyiseltä?
Sitä se kuitenkin on. Ainakin minusta. Piste.

Pohditaan nyt kuitenkin. Todennäköisesti syynä ovat punajuuret ja pähkinät. Ne ovat syksyn sanoa ja suorastaan huutavat punastuvia ja kellastuvia lehtiä ja ikkunaan ropisevaa sadetta. Myönnetään, tuo viimeinen tuli mieleen, kun juurikin korvan vieressä lasin takana sataa. Sinihomejuustokin on jotenkin syksyn ja talven herkku.

Hyvää tämä oli. Siitä ei pääse yli eikä ympäri. Eikä se nyt kai mitään kamalan lihottavaakaan ollut, paitsi ehkä se sinihomejuusto. Kastikettakaan ollut kuin vähän saksanpähkinäöljyä. Ei se vaan tarvinnut mitään muuta.

Pohjaksi keitettiin suolatussa vedessä kvinoaa ja sekaan sekoitettiin uunipunajuurikuutioita ja kurpitsapaloja. Vihreäksi valikoitui pinaatti ja jonkinlainen salaattisekoitus. Tomaatit vastaavat raikkaasta hapokkuudesta ja pähkinät rapsakoista sattumista. Kermainen sinihomejuusto taas... tiedättehän? .

Joka tapauksessa. Tätä tehdään toistekin.

maanantai 21. syyskuuta 2015

Pari reseptiä alkukesältä arkistoa varten


Alkukesästä innostuin osallistumaan Knorrin järjestämään reseptikilpailuun Suvun parhaasta reseptistä. Eihän siitä kisasta tietenkään voittoa tullut, mutta kotikansioihin ilmaantui varmasti pöytään uudelleenkin ilmaantuva alkukeitto ja sain vimeinkin kokeiltua Duchesse-perunat. Sinänsä Knorrin tuotteiden hyvyys ei ollut minulle mikään yllätys. Fondikuutioita tulee käytettyä muutenkin aika säännöllisesti arkea helpottamassa. Ei meillä ainakaan keritä liemiä keittelemään kuin korkeintaan joskus viikonloppuisin.

Tässä nyt kuitenkin reseptit, jotka kisaan lähetin - omaksi arkistokseni ja ehkä jonkun lukijankin iloksi.



Resepti I:  ATERIAN ALKUUN  

Vanhemmillani  on kasvanut kolme isoa raparperia takapihan seinustalla niin kauan kuin voin muistaa. Omalle pihalleni ensimmäisenä lisättiin isäni tuliaisena tuoma raparperinalku. Keväisin tuskin maltamme odottaa varsien kasvamista. Niistä on aina tehty piirakoita, hilloa ja raparperisoppaa, mutta vuodesta toiseen on raparperia kokeiltu eri muodoissa myös suolaisten ruokien höysteenä. Viimeisimpänä kokeiluna on raparperi terästänyt kasviskeiton ihan uusiin sfääreihin. Tämä shotti aterian alussa herättää makunystyrät ja virkistää ruokailijaa.  

Kasvis-raparperishotit aterian alkuun

(8-12 shottia tai lautaselliset 4:lle)
1 purjon valkoinen osa
2 pientä porkkanaa
hitunen Maldon-suolaa
3rkl oliiviöljyä
1 keskikokoinen raparperinvarsi
puolet pienehköstä bataatista
2 rkl silputtua persiljaa
1 Knorr kanafondikuutio  

Leikkaa purjo pieniksi palasiksi. Kuori ja pilko porkkanat.  Kuutioi bataatti ja siivuta kuorittu raparperinvarsi. Kuullota purjoa ja porkkanapaloja hetki oliiviöljyssä ja ripottele päälle hieman Maldon-suolaa, jotta nesteet lähtevät liikkeelle.

Lisää joukkoon bataatti ja raparperi. Kuumenna vielä hetki sekoitellen. Lisää persilja, fondi sekä vettä niin paljon, että kasvikset peittyvät (noin. runsas 1/2l). Anna poreilla puolisen tuntia, kunnes kasvikset ovat kypsiä. Surraa sauvasekoittimella sileäksi (tai blendaa blenderissä).  Nauti lämpimänä, haaleana tai kylmänä shottilaseista.


Resepti II:  PÄÄRUOAKSI LIHAPULLIA

Meidän perheessämme isä tulee Ranskasta.  Parikymmentä vuotta yhdessä on luonut ruokapöytäämme synteesin suomalaisia ja ranskalaisia vaikutteita. Minun äitini on aina tehnyt lihapullia, isännän kotona erilaiset viinipohjaiset kastikkeet olivat tuttu juttu. Molemmissa ruokakulttuureissa peruna eri muodoissaan on ollut aina kunniapaikalla. Tällä kertaa puettiin perunamuusi vähän fiinimpään asuun ja höystettiin kotoisat lihapullat tuhdilla punaviinikastikkeella.

Pomme de terre Duchesse ja lihapullat tummalla punaviinikastikkeella

(4 hlölle)
Perunoista:
600g jauhoisia perunoita
suolaa, pippuria (1 Knorr yrttifondikuutio)
50g voita
3 kananmunan keltuaista
hieman sulatettua voita voiteluun  

Keitä perunat suolatussa (ja halutessasi Knorr yrttifondilla) maustetussa vedessä kypsäksi (n.30min). Kaada vesi pois  ja anna jäljellä olevan kosteuden höyrystyä pois muutaman minuutin ajan. Kuori perunat ja survo muusiksi. Kaikkein parhaiten tämä onnistuu perunalumipuristimella, joka samalla poistaa myös ylimääräisen kosteuden.

Laita sose kattilaan ja sekoita miedolla lämmöllä voi nokareina joukkoon. Sekoita hyvin. Poista kattila levyltä ja sekoita joukkoon keltuaiset. Maista ja mausta halutessasi vielä suolalla ja pippurilla.

Nostele perunamuusi  pursotinpussiin ja purista tähtityllan läpi leivinpaperille. Voitele sulatetulla voilla ja laita uuniin kiertoilmalla 180-200 asteeseen kunnes pinta on hivenen ruskistunut. Tähän voi mennä muutama minuutti tai melkein kymmenen, riippuen uunisi kiertoilman tehokkuudesta ja perunamassan kuumuudesta.  Nosta pois uunista ja lautasille.  


Kastike
3 dl tuhtia punaviiniä
3dl lihalientä eli vajaa kuutio Knorr Rich Beef fondia ja kuumaa vettä
pari laakerinlehtä ja nippu timjamia
1 porkkana
1 salottisipuli
5 valkosipulinkynttä pilkottuina
5 kokonaista mustapippuria
Maizena tummaa kastikesuurusta paketin ohjeen mukaan
25g suolatonta voita  

Kuullota silputtua salottisipulia hetki oliiviöljytilkassa kattilan pohjalla. Lisää muut ainekset paitsi Maizena ja voi. Anna kiehua hiljalleen poreillen kannen alla ainakin puolen tunnin ajan.
Siivilöi liemi ja lisää Maizenaa liemen määrän ja paketin ohjeen mukaan.  Anna kiehahtaa hetken ajan.

Nosta pois liedeltä ja sekoita joukkoon voi hyvin sekoittaen. Maista ja lisää suolaa ja pippuria makusi mukaan.

  
Lihapullat 

Sekoita lihapullataikina yksinkertaisesti nauta-sika tai naudan jauhelihasta, joka on maustettu suolalla ja pippurilla. Paista lihapullat pannulla voin ja öljyn seoksessa. Tämän voi tehdä vaikka jo edellisenä päivänä ja sitten vain lämmittää lihapullat uunissa.


torstai 17. syyskuuta 2015

Menisitkö tuonne ravintolaan ? Kannattaisi...

Minä itse asiassa kieltäydyin jo kertaalleen kävelemästä kujaa pitkin. Sillä hetkellä siellä ei näkynyt yhtään ihmistä ja ovien edustat olivat täynnä roskapusseja eikä lopussa näkynyt enää edes katulamppuja... 

Isäntä oli kuitenkin tehnyt varauksen jo kuukausia aikaisemmin, joten kiersimme vähän vilkkaampia katuja toiselle puolelle ja vihdoin löysimme oven, jossa diskreetisti luki : Tast-ller 15 Loft. Osuvaa. Olimmehan 15v-hääpäivän kunniaksi viikonloppumatkalla Barcelonassa. 

Hyvä oli, että vähän nähtiin vaivaa. Pienellä lisäkävelyllä saimme nälän kasvamaan edessä olevan koitoksen mittakaavan mukaiseksi. Olisi myös ollut sääli jättää väliin yksi elämäni parhaista ravintolaelämyksistä. 

Tast-ller 15 Loft -ravintolaan pitää pöytä varata vähintään kolme kuukautta etukäteen. Kun ottaa huomioon, että koko ravintolassa on pöytiä vain 4-5, ymmärtää varausajan. Mekin saimme paikan aivan yksityisestä kulmasta alakerrassa. Loput asiakkaat istuivat pienellä parvella huoneiston keskellä olevan keittiön yläpuolella. Oli mahtavaa seurata annosten kokoamista samalla kun nautti herkkuja annoksen toisensa jälkeen.

Jo ovella tuli selväksi ravintolan tyyli. Chef oli itse avaamassa ovea, kätteli vieraat ja toivotti tervetulleeksi, vietti pienen hetken juttelemassa ja kyselemässä, mistä vieraat ovatkaan kotoisin. Sama rento jutustelu jatkui jokaisen ruokalajin kohdalla sisältäen houkuttelevan esittelyn lautasella olevista herkuista. 

Ruoan teemana ovat mielenkiintoiset, toisinaan jopa melkein oudot makuyhdistelmät, mutta aina lopputuloksena on tajunnan räjäyttävä elämys. Kampasimpukka kookosmajoneesin ja mangochutneyn kanssa oli mahtavaa, mutta mustekalan musteella värjätty aioli ehkä hieman turhan vahvaa. Siinä olikin sitten ainoa pieni särö makunystyröiden nautinnossa minun kohdallani koko aterian aikana. Se on aikamoinen saavutus näin pitkän kaavan kohdalla.

Seesamikastikkeella höystetyt cheddar-palat mansikoilla ja vahvoilla yrteillä oli upea yhdistelmä. Samoin ensimmäisenä varsinaisena ruokalajina tarjoiltu perinteinen valkopapuja ja turskaa. Aineksissa maistui myös tuoreus. Se ei olekaan mikään ihme, kun tietää chefin ostavan tuotteensa joka aamu Barcelonan La Boqueria -halleilta. 


Myös vaalea kala karamelisoidulla sipulilla vei kielen mennessään ja yhdistelmä pihviä ja "japanilaisia sieniä" oli uskomattoman onnistunut. 

Lopullisesti potin veivät kuitenkin jälkiruoat. Valikoima suklaaherkkuja - kiisseli, tryffeli ja mansikkajugurttipipetillä varustettu fondant olivat aivan mahtavia. Vadelmainen juustokakku ja -vaahto veivät kielen mennessään, mutta lopullisesti minut hurmasivat koeputki ja hammastahna. Ai että mitäs minä nyt höpisen? No, kuinkahan moni ravintola teettää itselleen karamellituubeja ja piilottaa nestemäisen jälkiruoan koeputkeen. Hauskoja yksityiskohtia, jotka vielä maistuivat mahtavan hyvältä. Itse asiassa tuubista löytynyt mehu myös toi kotikulmat kummasti mieleen. Se kun muistutti erehdyttävästi mummin mustaherukkamehua vähän jollain vahvistettuna.

Jos aterialle pitäisi päätellä jokin teema makuleikittelyn lisäksi, siksi voisi ehkä valikoitua "perinteisestä moderniin". Alun hanhenmaksa ja turskapavut veivät ajatukset klassisiin annoksiin, lopun tuubit ja pipetit jo miltei molekyylikeittiön liepeille. 

Viinit olivat paikallisia ja sopivat annoksiin.Varsinkin punaviini oli ihanan robustia, muttei kuitenkaan peittänyt ruoan aromeja. Alun Cava palveli niin alkudrinkkinä kuin jälkiruoan seuralaisena. Kala- ja äyriäisruokien kaverina ollut valkoinenkaan ei ollut hullumpaa. Minä en edes nähnyt etikettejä, kun viinit tarjoiltiin pyyheliinoihin käärittyinä. Isäntä sitten niitä vähän vilkuili ja nyökytteli. 

Jos siis suunnittelette matkaa Barcelonan suunnalle, varatkaa kipin kapin paikkanne Tast-ller 15 Loft illalliselle. Se kannattaa, eikä muuten syö matkabudjetistakaan kuin ihan kohtuullisen osan. Tänne mekin vielä palaamme, jos suinkin saamme itsemme Barcelonaan uudelleen vähän nopeammin kuin mitä tämän matkan suunnitteluun kului (22v... mutta se tarina sitten joskus myöhemmin - EDIT: löytyy täältä).


MUCHAS GRACIAS Tast-ller 15 Loft !

perjantai 11. syyskuuta 2015

Marrakesh Madness Homestyle

Kun oli ensin katsottu mallia Sandron brunssista, teki mieli samantyyppistä herkkua vielä kotonakin. Brunssi tosin korvaantui myöhäisellä lounaalla, mutta hyvää oli kuitenkin. Jutun jujuhan on muutamissa mausteissa, kasviksissa ja maukkaassa kastikevalikoimassa. Koska kasvikset ovat toisinaan lasten kanssa vähän hankala juttu, eikä kukaan jaksanut edes miettiä kinaamista, piilotettiin niitä huikea määrä couscousiin. Lammaskebakoista ei sitten tarvinnutkaan kinata, ne katosivat alta aikayksikön.



Ateria kannattaa aloittaa kastikkeista. Itse asiassa ne voi tehdä valmiiksi jo edellisenä iltana, jos haluaa oikein päästä helpolla. Tällä kertaa pöydästä löytyi hummusta, munakoisotahnaa ja paprikakastiketta.

Hummus syntyy tuttuun tapaan purkillisesta (tai kahdesta) kikherneitä sekoitettuna pariin runsaaseen ruokalusikalliseen tahinia, desiin sitruunamehua ja yhteen raastettuun valkosipuliin. Lisäksi valutetaan joukkoon oliivitahnaa, jotta seos saadaan sopivan löysäksi.

Munakoisotahnaan puolestaan paahdettiin uunissa munakoisopuolikkaita grillivastuksen alla. Sitten kaavittiin sisus sekoittimeen ja sotkettiin sekaan jugurttia, espelette-chiliä , toiveyrttejä ja vielä vähän oliiviöljyä.

Paprikakastikkeen ohje löytyi viimeisimmästä Maku-lehdestä. Paahdettua paprikaa ja savupaprikajauhetta ja muutamaa muuta ainesta. Ihan hyvän makuista, mutta vähän turhan löysää.



Lammaskebakot olivat yksinkertaistakin yksinkertaisempia. Lampaan jauhelihaa, suolaa ja pippuria. Sitten vaan muotoiltiin tikkujen ympärille kebakoiksi ja laitettiin uuniin vähän päälle 200 asteeseen, kunnes kebakot olivat ruskeita ja herkullisia.



Kasviscouscous puolestaan on meillä vakio. Siihen saa upotettua sellaisia kasviksia kuin haluaa, kunhan pitää huolen, että nestettä riittää.
Paprikaa, tomaattia, kuivattuja tomaatteja, kesäkurpitsaa, sipulia, kurkkua, yrttejä surrattiin oliiviöljytilkan kanssa kastikkeeksi. Sitten vaan pistetään kastike couscousryynien kanssa sekaisin ja päälle kaadetaan kiehuvaa vettä niin, että seos peittyy. Lopuksi päälle nostetaan reilu nokari (tai pari) voita ja sekoitellaan, kunnes se on sulanut. Helppoa kuin heinänteko ja sikahyvää.

maanantai 7. syyskuuta 2015

Luottoresepti eli syksyn herkkuomenat


Joka syksy suurin piirtein tähän aikaan muistuu tämä resepti mieleeni. Sitten sitä on pakko saada. Mantelimassan ja omenan yhdistelmässä vain on jotain sellaista, josta ei pääse eroon millään muulla kuin maistelemalla, monta kertaa, kyllästymiseen saakka. Tietysti vaniljakastikkeen kera.



Manteliset uuniomenat 

Poista omenoista siemenkota. Tee omenan puoliväliin kuorensyvyinen viilto poikittain ympäri, jotta omena pysyy paremmin uunissa koossa. Täytä kodan paikka mantelimassalla. Painele päälle voita, intiaanisokeria ja mantelilastuja.

Pistä uuniin 200 astetta noin puoli tuntia. Nauti runsaan vaniljakastikkeen kera.


sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Currynsävyinen kukkakaalikeitto


Kaalit tuottavat meidän perheessämme vaikeuksia. Keräkaali uppoaa lähinnä raakana salaateissa. Minäkin ryhdyn kakomaan keitetyn keräkaalin hajusta, enkä voi sille mitään. Perineiset laatikot, keitot ja kääryleet siis loistavat poissaolollaan meidän ruokalistallamme. Lehtikaali maistuu wokissa ja salaateissa pieninä annoksina suurin piirtein kaikille, mutta kukkakaali sitten taas jakaa joukkoja. Toisin sanoen minä tykkään, muut eivät.

Aina välillä minä kuitenkin yritän. Nytkin söin kukkakaalikukintoja dipin kanssa kolmasosakukkakaalin verran ja sitten tein lopusta keiton. Tosin jouduin senkin sitten syömään suurin piirtein yksin. Sinänsä se ei tietysti häirinnyt, sillä tämä oli oikein maukas versio kaalikeitosta (jota muuten perinteisenä en pysty minäkään syömään) - eikä tämä tosissaan oikein edes maistunut kukkakaalille.


Currynsävyinen kukkakaalikeitto 

kolme porkkanaa
2/3 kukkakaalia puhdistettuna ja pilkottuna
1rkl curry-maustetta
knorr yrttikuutio
suolaa pippuria
0,5-1 dl kermaa
vettä

Päälle pekonia ja Espelette-chilijauhetta

Kuori ja pilko porkkanat. Pilko kukkakaalikin pienemmäksi. Kaada kattilanpohjalle öljyä tilkka ja kierittele porkkanan ja kukkakaalin paloja siinä hetken aikaa. Lisää päälle curry-mauste. Kyseessähän on aina sekoitus, joten sävy ja voimakkuus vaihtelevat valmistajittain. Maistele siis vähän. Minun curryni on sitä Lidlistä löytyvää ja reipas ruokalusikallinen toi haluamani lämmön keittoon.

Lisää joukkoon yksi Knorr-yrttikuutio (tai haluamiasi tuoreita yrttejä). Kaada päälle vettä sen verran, että kasvikset peittyvät parin sormenleveyden verran yli yläreunan. Anna poreilla noin 20min, tai kunnes porkkanat ja kukkakaalipalat ovat pehmeitä.

Maista ja lisää halutessasi ripaus suolaa ja ainakin pippuria. Lisää kerma. Laita ensin vähemmän ja surraa sileäksi keitoksi. Maista ja lisää kermaa, mikäli haluat vielä pyöristää makua. Meillä riitti hyvin tuo noin puolen desin loraus. Liialla kermalla saa sellaisen vähän tympeän ja pikkuisen äklön kermamaun, josta ainakaan minä en niin välitä.

Paista pekoni rapeaksi ja ripottele lautasella keiton päälle. Halutessasi voit vielä ripotella chilijauhetta väriksi ja lämmöksi.