Luottoresepti eli syksyn herkkuomenat

Joka syksy suurin piirtein tähän aikaan muistuu tämä resepti mieleeni. Sitten sitä on pakko saada. Mantelimassan ja omenan yhdistelmässä vain on jotain sellaista, josta ei pääse eroon millään muulla kuin maistelemalla, monta kertaa, kyllästymiseen saakka. Tietysti vaniljakastikkeen kera.

Manteliset uuniomenat 

Poista omenoista siemenkota. Tee omenan puoliväliin kuorensyvyinen viilto poikittain ympäri, jotta omena pysyy paremmin uunissa koossa. Täytä kodan paikka mantelimassalla. Painele päälle voita, intiaanisokeria ja mantelilastuja.

Pistä uuniin 200 astetta noin puoli tuntia. Nauti runsaan vaniljakastikkeen kera.

Syyssoppaa sattumilla

Selleriä ja omenaa sopassa - ei yhtään hullumpaa. Päälle sitten messuilta mukaan tarttunutta chorizoa ja ruisnaksuja.

Selleri-omenasoppa

2 punasipulia
n.2 juuriselleriä (sellainen runsas kilo)
2 pienehköä omenaa
1 kanaliemi"hyytelö" siis sellainen hyytelömäinen kuutio + vettä
timjaminoksia
laakerinlehti

Sattumat päälle: chorizopaloja ja ruisnaksuja rapeaksi paistettuina eli kylmältä pannulta alkuun, pienessä öljytilkassa hitaasti kuumentaen
omenapaloja ja persiljaa

Kuori ja silppua sipulit ja kuullota niitä oliiviöljyssä kattilan pohjalla muutama minuutti. Kuori ja pilko selleri ja omenat ja heitä sekaan. Sekoita minuutin verran kattilassa ja lisää sitten liemikuutio ja vesi sekä yrtit. Anna poreilla sellerit kypsiksi eli noin 20min.

Ota laakerinlehti pois, sekä samoin timjaminoksat, jos laitoit ne kokonaisina. Sekoita sileäksi tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella. Jos olet oikein tarkka, voit vieä painella sihdin läpi. Minä en kotitarpeisiin viitsinyt.

Tarkista tarvitaanko vielä suolaa.

Syksyistä ihanuutta

Vaikka kuva näyttääkin jo ihan jouluiselta (johtuu noista punaisista omenista), oli tarkoituksena jutustella syksyn ihanuudesta. Niistä leimuavista väreistä pihalla ja puistoissa, kynttilänvalosta ja takkatulesta pimeinä iltoina, raikkaista tuulen tuulahduksista tai kasvoille iskevästä sateesta, hytinää aiheuttavasta kylmyydestä, kuorrutetuista kurahousuista...

No, ehkä syksyssä ei kaikki olekaan niin ihanaa, mutta on se silti yksi neljästä lempivuodenajastani!

Omenat tietysti ovat yksi syksyn parhaista jutuista. Tällä kertaa hedelmäkulhossa oli myös tummumassa pari banaania. Arvannette, mitä tästä kakusta löytyy?
Juu, niitä ja spelttiä.

Omena-bananaani-saksanpähkinäkakku

100g voita sulatettuna
2 kypsää banaania
100g sokeria
3 omenaa kuutioina (kotimaiset kuorineen!)
1rkl vaahterasiirappia
muutama kierros vaniljamyllystä tai 1tl vaniljasokeria
1 kananmuna
150g puolikarkeita spelttijauhoja
1tl leivinjauhetta
1tl soodaa
pari kourallista rouhittuja saksanpähkinöitä

Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen.

Muussaa banaanit ja sekoita joukkoon voi ja sokeri. Lisää omenakuutiot, siirappi ja kananmuna. Sekoita jauhot, leivinjauhe, sooda ja vanilja keskenään ja lisää taikinaan. Lisää lopuksi rouhitut pähkinät varovasti sekoittaen.

Laita leipävuokaan leivinpaperia pohjalle ja reunoille ja kaada taikina vuokaan. Paista uunissa noin 45min. Jäähdytä hetki vuoassa ja sitten ritilällä kylmäksi.

Marsipaaniomenat uunista

Tämä on taas yksi "niitä" reseptejä, joka on ihan pakko saada talteen tähänkin blogiin.

Vaniljakastikkeen voi tehdä itse, mutta meillä on viime aikoina oikaistu Flora Vanillalla. Kelpaa ihan hyvin.

Viimeksi syötiin eilen lauantai-illan menun jälkiruokana.


Marsipaaniomenat uunista

Ota kotimaisia omenoita ja pese ne hyvin. Viillä kuoreen omenan ympäri viilto noin puoliväliim omenaa. Sen pitäisi estää "räjähtämistä". Ei tosin taida estää kokonaan, mutta vähän sentään hidastaa...

Paina omenakairalla siemenkota pois. Täytä kolo mantelimassalla tai marsipaanilla. Paina päälle vielä nokare voita, fariinisokeria ja mantelilastuja.

Laita uuniin 150 asteeseen noin 15-20min. Nosta lopuksi lämpötila 200 asteeseen, jos haluat mantelien ruskistuvan. Kypsymisnopeus ja räjähdysalttius riippuvat omenalajikkeesta ja omenoiden koosta, joten tarkkaile...

Nosta pois uunista ja nauti vaniljakastikkeen kera.

Lauantain syyssalaatti

Curryjauheet menivät jossain kohtaa keittiöharrastajilla vähän pannaan. Johtuen siis siitä, että ne ovat sekoituksia ja niiden laatu vähän vaihtelee valmistajasta riippuen. Minäkin vähän unohdin tämän lapsuudesta tutun "eksotiikan yleismausteen" muutamaksi vuodeksi, mutta nyt se on taas noussut meillä esille ihan Lidlistä hankitun perussekoituksen ansiosta. Maistuu nimittäin hyvältä, ihan omilta lapsuusmuistoilta, ja kelpaa omille muksuillekin.

Yksi vakioista onkin nykyään helppoakin helpompi kanan uunifile. Rintafilepalojen päälle vaan ripotellaan curryjauhetta ja sitten laitetaan oliiviöljyiselle uunivuoalle ja uuniin 200 asteeseen puoleksi tunniksi. Tältä pohjalta on sitten hyvä tehdä kastikkeita pastalle ja riisille, tai vaikkapa sekoittaa lounassalaatti niin kuin tänään. Curry nimittäin sopii erityisen hyvin omenoiden kaveriksi.

Tämän salaatin voi toki tehdä myös vaikka ihan ilman kanaa. Se maistuu hyvältä niinkin.


Syyssalaatti currykanasta 

Currykanafilettä siivuina
Tammenlehväsalaattia
kotimaisia omenoita paloiteltuna (3 tällä kertaa)
puolikas kurkku paloiteltuna
pari kourallista saksanpähkinöitä lievästi paahdettuina
Brie-juustoa

Sekoita salaatin ainekset keskenään ja tarjoile. Vinegretin voi joko sekoittaa valmiiksi salaatinlehtiin, omenoihin ja kurkkuun, mutta meillä tykätään enemmän laittaa oman maun mukaan lautaselle.

Omena-hunajavinegretti 

Sekoita kukkurallinen teelusikallinen Dijon-sinappia, 2rkl omenaviinietikkaa ja 2tl hunajaa. Valuta joukkoon hitaasti oliiviöljyä, kunnes kastike on haluamasi vahvuista. Ripottele joukkoon hyppysellinen suolaa ja sekoita. Mustapippurin voit laittaa kastikkeeseen tai jauhaa myllystä suoraan salaattiin.

Punajuurikammosta lempisalaattiin

Tämä on taas sellainen resepti, jonka ilmestymisestä ruokapöytään voisi tarkistaa kalenterin oikeellisuuden. Kyllä, nyt on syyskuu ja kauppoihin ovat ilmestyneet hurjat kasat kesän sadon juureksia. Punajuuri on yksi lemppareistani.

Näin ei tosin ole ollut aina. Lapsena punajuuri yhdistyi mielessäni koulun borssikeittoon, jonka pakkosyömisestä minulle taisivat jäädä elinikäiset traumat. Borssikeittoa en nimittäin ole vielä edes yrittänyt tehdä ja olen sentään jo yli neljänkymmenen. Jo pelkästä ajatuksesta nousee kurkkuuni pala ja muistan yksinäiset hetket koulun ruokalassa. Muut olivat lähteneet jo välitunnille, mutta minun lautasellani oli vielä keittoa jäljellä... Nousta ei saanut, ennen kuin oli syönyt.

Lähimmäksi kauhukeittoa on meidän ruokapöydässämme vienyt punajuuri-vuohenjuustokeitto. (Se tosin oli oikein maistuvaa.) Itse asiassa taisin olla reippaasti yli kolmenkymmenen ennen kuin suostuin edes maistamaan punajuurta muuten kuin etikkaliemessä liotettuina. Lienee äidin herkullisten etikkapunajuurten ansiota, että yleensä edes päätin testata jotain muutakin.

Yksi suosikeistani on nykyään uunissa foliopaketissa balsamicon kanssa kypsennetty punajuuri. Näin alkusyksystä punajuuret ovat jo itsessään ihanan makeita, mutta makeutta saa korostettua vielä lisäämällä pakettiin yhden omenan pieninä kuutioina. Lisäksi suolaa, pippuria ja pieni nippu timjamia. Paketti kiinni ja uuniin puoleksi tunniksi 200 asteeseen tai pidemmäksi aikaa pienempään lämpöön. Ihanaa herkkua, joka toimii erityisen hyvin salaatissa omenan, fetan tyyppisen juuston ja pinjansiementen kera.

Inkiväärihillosta speltti-kauramuffinsseja

Varoituksen sana: älkää käyttäkö näihin paperisia muffinssivuokia. Niiden irtirepiminen aiheuttaa harmitusta. Kannattaa vain voidella muffinssipelti tai käyttää silikonisia vuokia. En ikinä muista ja aina syksyn ensimmäinen erä harmittaa.

Syy liimautumiseen taitaa olla kaksiosainen - näissä muffinsseissa ei ole lisättyä rasvaa laisinkaan ja lisäksi niissä on hilloa, joka uunissa karamelisoituu. Silti näitä kannattaa tehdä. Ne ovat rakenteeltaan sellaisia ihanan sienimäisiä ja maistuvat terveelliseltä, mutta hyvällä tavalla. Tosin kannattaa muistaa, että hillossa on ihan reippaasti sokeria, joten eivät nämä nyt mitään terveyskakkusia varsinaisesti ole.

Helppojakin nämä ovat, ei tarvitse kuin sekoittaa.

Tällä kertaa sekoitin joukkoon inkivääri-omenahilloa, joten en maustanut sitten enää muulla kuin kanelilla. Muuta hilloa käyttäessä, voi miettiä maustamista taas eri tavalla.

Speltti-kauramuffinssit inkivääri-omenahillolla

1 1/4 kuppia spelttijauhoja (1 kuppi sellainen 2,5 desin kahvikuppi)
1 1/2 kuppia kaurahiutaleita
1tl soodaa
2tl leivinjauhetta
ripaus muskottia
vajaa 1 kuppi inkivääri-omenahilloa
4 kananmunanvalkuaista kevyesti vatkattuina (käytin keltuaiset lemon curdiin)
1/2 kuppia jugurttia
pari omenaa pieninä kuutioina
lisää omenoita siivuina päälle koristeeksi
(voita tai öljyä vuokien voitelemiseen)

Sekoita kuivat aineet keskenään. Sekoita loput aineet (paitsi omena) keskenään. Sekoita kaikki keskenään ja lisää vielä omenakuutiot. Sitten - arvaattekos? - sekoita taikina tasaiseksi.

Jaa taikina voideltuihin muffinssivuokiin. Paina jokaiseen omenasiivu päälle koristeeksi. Paista uunissa 180 asteessa 25-30min. Jäähdytä pieni hetki ja irrota ritilälle jäähtymään.

Vieläkin omenaa eli omena-inkiväärihillo

Omenahillo on ihanaa, mutta senkin syömisessä tulevat rajat vastaan. Pohtiessani vaihtoehtoja perushillon mausteiksi mielessä kävivät rosmariini (pitää vielä kokeilla), chili (käytetty jo chutneyssä), minttu (jotenkin ei kuulosta omenan kaverilta) ja muutama muu. Lopulta päädyin inkivääriin, koska

a) se on tarpeeksi vahvan makuista muuttaakseen omenahillon oikeasti toisenlaiseksi
b) inkivääri on hyvää

Lopputulos?
No, inkivääriltä maistuva omenahillo. Se ei ole liian makeaa, eikä myöskään polttele inkiväärin lailla. Varsin onnistunut yhdistelmä siis, joka sopii niin paahtoleivän päälle kuin juustotarjottimelle.


Omena-ikiväärihillo

runsas puoli kiloa omenoita kuorittuna ja paloina
hillosokeria paketin osoittama määrä
3 kukkurallista teelusikallista raastettua inkivääriä (tosin tällä kertaa purkista)
noin 0,5dl sitruunamehua

Laita muut ainekset kuin sitruunamehu kattilaan ja keitä pehmeäksi (noin 20min) hiljaisesti poreillen.
Kaada sitruunamehu sekaan ja surraa tehosekoittimessa sileäksi.

Omenapossua padassa

Omenoiden määrä ei tunnu yhtään vähenevän, vaikka tungen niitä joka paikkaan. Hillo, chutney, kakku ja loputon määrä omenapaloja lapsille on tehty. Viimeksi tungin monta omenaa myös padan pohjalle possupaistia makeuttamaan. Se ei ollutkaan yhtään hullumpi idea.

Omenainen kasslerpaisti

1,5kg possun kassleria

sipulia
omenoita
valkosipulia
laakerilehtiä
timjamia
1rkl fenkolin siemeniä

suolaa, pippuria, chilijauhetta
vanhanajan sinappia (sitä, missä siemenet ovat vielä kokonaisina)

1,5dl valkoviiniä

perunoita ja porkkanoita paloina

Hiero possupaistin pintaan suolaa, pippuria ja chilijauhetta. Kaada uunipadan pohjalle loraus oliiviöljyä ja sulata iso nokare voita. Ruskista paisti padassa ja nosta se odottamaan.

Leikkaa sipulit ja omenat paloiksi ja peitä niillä padan pohja. Lisää kourallinen valkosipulinkynsiä, nippu timjamia, fenkolinsiemeniä ja pari laakerinlehteä. Levitä tasainen kerros sinappia paistin päälle ja laita se pataan.

Lorauta joukkoon valkoviini ja laita kansi päälle. Anna muhia 150 asteisessa uunissa pari tuntia, jos haluat syödä lihan siivuina ja 3-4 tuntia, jos haluat nyhtöpossua.

Laita perunat ja porkkanapalat pataan ja anna kypsyä uunissa vielä noin puoli tuntia.

Suklainen pähkinä-omenakakku

Kun nyt kerran on noita omenoita...

Eihän tähän kakkuun omenoita nyt niin hurjaa määrää uppoa, mutta piti kokeilla myös voin korvaamista rypsiöljyllä. Ihan hyvin onnistui - paitsi, että kakku oli aika murenevainen ja takertui vuokaan.. Se taas johtunee ennemminkin silikonivuoasta kuin öljystä.

Olen aiemminkin joskus ihmetellyt, miten välillä silikonivuoka toimii niin hurjan hyvin ja toisinaan taas jättää leivonnaiset liian kosteiksi. Varsinkin tuo Tuppervaaran paksua silikonia oleva vuoka on vähän arvaamaton. Taidan kokeilla seuraavaksi ihan perusmetallista vuokaa.

Hyvää tämä on... ihan liian hyvää. Nimim. kesällä jo tuli kolme kiloa ylimääräistä.

Suklainen omena-pähkinäkakku

150g (n.2dl) rypsiöljyä
2 kananmunaa
140g demerara-sokeria
2-3 omenaa kuorittuina ja pieninä kuutioina
1rkl kanelia
2-3 rkl mansikka-raparperihilloa (tai jotain muuta hilloa)
140g jauhoja
1 rkl leivinjauhetta
100g saksanpähkinöitä rouhittuina
50g tummaa suklaata rouhittuna

Sekoita kaikki ainekset kulhossa keskenään ja laita leipävuokaan. (Jos se ei ole silikonia, niin voitele ja jauhota).

Paista 170 asteessa 50-60min tai kunnes tikkutesti on puhdas.
Anna jäähtyä vähän ja kumoa vuoasta.

Tämä on superherkkua jälkkärinä lämpimänä, mutta maistuu ihanalta myös seuraavana päivänä.

Ämpärillisiä omenoita

Aurinko paistaa ja tuntuu ihan kesältä. Syksyn tietää kuitenkin tulleen heti vilkaistessaan omenapuun suuntaan. Oksat taipuvat painon alla melkein maahan saakka. Puun juurella saa varoa kuhmuja aiheuttavia pyöreitä pommeja, joita muksahtelee nurmikolle koko ajan.

Ämpäreitä, kasseja ja pahvilaatikoita on rivissä terassin reunalla. Pienet kädet kantavat itse tikkailta kurkotettuja keltaisia aarteita, isommat sohivat poimimisvarrella latvaan. Ne kauneimmat ja muhkeimmat omenat ovat tietysti ihan ylhäällä, siellä missä aurinko on päässyt ne kypsyttämään ilman lehtien varjoa.

Äitiä melkein hirvittää. Montakohan kiloa noista päätyy vielä omaan autoon. Ihania, mutta samalla paniikki hiipii mieleen. Valkeakuulas ei säily. Se pitää käyttää heti! Mitään ei saa tietenkään mennä hukkaan. Hilloa, sipuli-chili-chutneytä, toista hilloa, ainakin paria piirakkaa, omenamuffinsseja, uuniomenoita - tuoreena joka aamu omena mieheen. Ehkä sillä vältetään flunssakauden pahemmat haasteet. Vasta yksi on antibioottikuurilla.

Vaan on niitä silti tosi paljon...


Apua siis tarvittaneen - mikä on oma suosikkireseptisi omenalle? Saisiko Copycat kokeilla?

Arkistojen aarteita : Karibialainen omenahillo

Taas arkistosta omenakauden iloksi. Tämä pitää ehdottomasti ottaa työlistalle ja tuplata määrä viime vuodesta.

  
Copycat on huono tekemään hilloja - varsinkin omenasta. Omenahilloa kun tuppaa tulemaan mummilta sen verran paljon, että enempää ei yhteen viiden hengen perheeseen enää saa uppoamaan. Nyt sitten kuitenkin osui silmiin sekä Pumpkin Jamin että Kokit ja Potit - blogin versiot uunissa tehdystä omenahillosta ja sitä ohjettahan piti tietysti päästä kokeilemaan.

Tosin keittiövaaka ei toimi, ilmeisesti patterin väsähtämisen vuoksi, joten sokerien määrä meni vähän arvailuksi. Olettaisin kuitenkin, että painon suhteen mennään noin suurin piirtein kopioitujen reseptien linjoilla eli 2 osaa omenoita ja 1 osa sokeria.

Omenoihin ja sokerin määrään copycat sitten tällä kertaa taisikin jättää uskollisen reseptin seuraamisen ja törkkäisi sekaan vähän omia juttuja. Hillosokerikin itseasiassa muuttui puoliksi muscovadoksi. Lisäksi kaneli sai kaverikseen vaniljaa. Ja kun tumma sokeri + vanilja tuo auttamatta mieleen Karibialaisen tunnelman, niin hilloon tempaistiin vielä kunnon loraus rommia. Kesäistä tunnelmaa talteen talveksi siis !

Lopputuloksena on melkein musta hillo. Pikkuisen rommin terävyyttä sisältävää, ei yltiömakeaa hilloa tullaan varmasti maistelemaan ainakin juustojen seurana. Myös jouluisten kakkujen kumppanina tämä lienee varsin herkullista. 

Kesän karibialaisin omenahillo 

1kg omenoita
500g hillosokeria (puolet hillosokeria ja puolet muscovadoa - tämä hillo ei välttämättä säily ilman pakastinta koko vuotta...)
2 kanelitankoa
1 tl jauhettua vaniljaa
iso loraus rommia
sitruunamehua 

Laita ainekset sitruunamehua lukuunottamatta uunivuokaan ja laita 150 asteiseen uuniin 1-1/2 tunniksi. Minä laitoin ilman kantta - tiedä sitten, onko se oikeaoppista. Ota pois uunista, vetäise sileäksi sauvasekoittimella tai blenderissä ja sekoita joukkoon tilkka sitruunamehua, jos siltä tuntuu. Purkita puhtaisiin purkkeihin.

Arkistojen aarteita : Someron mamman omenapiirakka

Arkistojen aarteita viime vuodelta :

Sain vieläkin ison ämpärillisen omenoita vanhemmiltani. Onneksi sain, sillä olin ihan kokonaan unohtanut tämän jokaisen syksyn vakioreseptini. Meidän mamman aikoinaan jostain bongaama ohje, jossa pehmeän kakun päällä on niin ikään pehmeitä omenoita. Tämä kuuluu ehdottomasti hämärien syysaamujen teekupin seuraksi, tai hämärien syysiltapäivien teekupin seuraksi - ihan miten vain kullekin sopii.

Someron mamman omenapiirakka 

5 dl vehnäjauhoja
3 dl sokeria
1 dl sulatettua voita
2 dl kermamaitoa
1 muna
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria 

omenoita lohkoina, kanelia ja sokeria

Sekoita maito ja sokeri sekä kananmuna. LIsää pieni osa rasvasta ja sekoita. Lisää osa jauhoista leivinjauheen ja vaniljasokerin kera. Sekoita. Jatka rasva ja jauhot vuorotellen loppuun.
Voitele piirakkavuoka ja levitä taikina vuokaan.
Viipaloi omenoita ja peitä piirakka. Ripottele päälle kanelia ja sokeria.

Paista 180 asteessa noin 20-30min, kunnes pinta ja reunat ovat kauniin ruskeat.

Maistuu ihanalta ihan sellaisenaan, mutta sopii myös vaniljakastikkeen kaveriksi.

Omena-sipuli-chili-chutneytä tehdään tänäkin syksynä

Arkistoja tuli taas pengottua, kun etsin omenareseptejä.

Syksyisin saan omenoita vanhempieni puista. Viikonloppuna mennään taas auttamaan omenoiden poimimisessa. Pojat saavat kiivetä ja äiti miettii käyttöä. Omena päivässä per nuppi pitää tietysti lääkärin loitolla, mutta aina tulee silti kiire käyttää kaikki ennen kuin pahenevat. Varsinkin valkeakuulas vaatii vipinää. Onneksi juuri valkeakuulaista tulee ihanan pehmeä chutney, joten siihen niitä saa uppoamaan jonkin verran. Kuvassa viime syksyn purkkeja, ensi viikolla tehdään tämän vuoden eka satsi.

Resepti on bongattu vuosia sitten jostain - todennäköisesti Glorian ruoka ja viini - lehdestä.

Omena-chili-sipuli-chutney

14 omenaa (n.1kg) kuorittuna ja pilkottuna
2 dl omenaviinietikkaa
2dl hillosokeria
2 chiliä
4 pientä punasipulia (2 isompaa riittää)
2tl suolaa 

Laita kaikki ainekset kattilaan ja anna kiehua miedolla lämmöllä vartin verran. Laita puhtaisiin (ja kuumennettuihin) purkkeihin. Anna jäähtyä ja pistä jääkaappiin odottamaan käyttöä.

Chutney on herkkua kaikenlaisten vaaleiden lihojen kanssa.