Pakkasesta löytyi vielä muutama makrillifile. Rillette on ihanaa, mutta tällä kertaa päätettiin kokeilla savustamista ja salaattia. Sinänsä hauskaa, että makrillista on tulossa minun virallinen lukumaratonevääni. Sillä herkuttelin viimeksi ja taas nyt.
Savustus oli isännän heiniä ja lopputuloksena oli savulta tuoksuva (sillain vienosti) koti ja ihanat kullanruskeat makrillifileet. Leppälastuilla savusta nautti, eikä se hallinnut liikaa sen paremmin kalassa kuin lopulta siinä salaatissakaan.
Koska päätin aika pikaiseen tuosta lukumaratonpätkästäni (lue: en ollut ehtinyt oikein seuraamaan kirjabloggaajien viimeisimpiä maratonsuunnitteluja) niin salaatti noin muuten koostui vähän siitä, mitä kotoa sattui löytymään.
Ihan hyvin löytyikin kaikenlaista.
Keitettyä perunaa, valmista salaatinlehtisekoitusta, uunissa karamelisoitua nektariinia, cheddar-kuutioita, pientä punasipulia siivuina ja pannulla nopeasti kuullotettuina.
Kastikkeeksi sekoitettiin perinteistä sinappia (sitä, missä siemenet näkyvät) ja valkoviinietikkaa ja oliiviöljyä (viimeksimainittua huomattavasti pienemmällä suhteella kuin normivinegretissä), suolaa ja pippuria.
Ei ollut yhtään hullumpaa. Kyllä nyt jaksaa lukea. Varsinkin, kun dopauskin on varsin sopivaa.
Kello onkin jo melkein kahdeksan. Nyt pitää hakea kirja ja pistää toimeksi.