Empiiristä tutkimusta eli kurpitsakeitosta kurpitsakeittoon

Kurpitsahan ei ole mitenkään kauhean vahvan makuinen ruoka-aine. Ehkä juuri siksi se taipuu niin tosi moneksi. Erityisen usein olen tänä syksynä huomannut syöväni kurpitsasta tehtyä keittoa.

Oma vakioni on sellainen aika arkinen kasviskeitto. Siihen laitetaan saman verran kurpitsaa, bataattia, sipulia ja porkkanaa. Keitetään kypsäksi kasvisliemessä seuranaan käsiin osuvia yrttejä eli meillä yleensä timjamia ja persiljaa. Suolataan ja pippuroidaan maun mukaan. Surrataan tasaiseksi sauvasekoittimella.

Minusta mukavan täyteläistä ja ennen kaikkea terveellisen kevyttä kasvisruokaa. Perhe on viime aikoina tuosta mutissut. Edellisen kattilan jouduin syömään ihan itse kokonaan... Silloin rupesi jo hieman tökkimään minullakin. Siispä tein pientä empiiristä tutkimusta kurpitsakeittosuuntauksista.

Ensimmäiseksi syyniin pääsi Turussa Pinellan kermainen kurpitsakeitto. Se vaikutti siltä, kuin kurpitsa, hyvä liemi ja kunnon kerma olisi vaahdotettu ihanan pehmäksi annokseksi. Rapsakat kurpitsansiemenet, siivu tummaa leipää ja vähän versoja päällä loivat yhdessä erittäin tyydyttävän makuelämuksen.

Pinellan versio minulla oli alkuun mielessäni, kun aloin tekemään uudenlaista kurpitsakeittoa, Kermaa ei löytynyt... Jotain muuta kyllä.

 Toinen testattu kurpitsakeitto tuli sitten vastaan työillallisella Kalastajatorpan Meritorppa-ravintolassa. Tämä olikin aika mielenkiintoinen versio. Keitto itsessään oli taas kermaisen täyteläistä (eli tosi hyvää). Aistit heräsivät savun tuoksuun ja menun mukaan keittoa oli savustettu katajalla. Maussa en savua sitten enää kauheasti löytänyt, joten shown veivät kuitenkin lisukkeet.

Lautanen tuotiin pöytään ilman keittoa ja pohjalla köllötteli kampasimpukkaa, rapsakkaa possua ja jopa pieni siivu tryffeliä. Siihen keitto sitten kaadettiin päälle. Tryffeliä en kovasti maistanut, mikä lienee hyvä juttu huomioonottaen, etten siitä oikeastaan pidä. Kampasimpukka oli keitossa herkullista, mutta voiton veivät kuitenkin possupalat. Nam, nam, nam...  Oli muuten makoisa keitto.


Kotona sitten. No, jääkaapissa oli melkein kokonainen myskikurpitsa ja siitä se sitten lähti. Kerman sijasta löysin laatikosta kookosmaitoa, joten maku lähti viiraamaan itämaiseksi heti alkuun. Hyvää tuli.

Kotoisa kurpitsakeitto

Kurpitsaa
porkkanaa puolet kurpitsan määrästä
sipulia puolet kurpitsan määrästä
3 valkosipulinkynttä
pari kynnen kokoista palaa sitruunan kuorta
1rkl sitruunamehua
Espelette chiliä jauheena ja kurkumajauhetta  sekä ripaus kanelia
kanaliemikuutio (tai kasvisliemi-kuutio, jos mieluummin)
korianterin varret
pippuria, timjamisuolaa
1 laakerinlehti
1prk kookosmaitoa
pieni loraus kalakastiketta

Schwartzwaldin kinkkua paloina ja paahdettuna
korianterin lehtiä
savulohta, katkarapuja

Leikkaa kurpitsa, porkkanat ja sipulit paloiksi. Kuullota sipuleita kattilassa oliiviöljyssä hetki. Ripottele 1/2 rkl espelette-chiliä, 1tl kurkumaa ja ripaus kanelia joukkoon. Lisää kurpitsa ja porkkanat sekä valkosipulit ja sitruuna. Sekoittele vielä hetki.

Lisää liemifondikuutio, korianterin varret, laakerinlehti ja vettä niin paljon, että kasvikset peittyvät. Anna kiehua hiljalleen n. 40min.

Ota laakerinlehti pois ja soseuta keitto sauvasekoittimella. Kaada joukkoon kookosmaito ja kuumenna. Mikäli keitto kaipaa mielestäsi vielä suolaa, lorauta joukkoon tilkkanen kalakastiketta.

Paahda kinkkupaloja kuivalla pannulla kunnes ne alkavat rapsakoitua. Paahda katkarapuja (voit lisätä valkosipulia ja chiliä makusi mukaan)

Tarjoile keittoa ja ripottele lisukkeita päälle. Meillä oli ensin tarjolla valmiita savulohi-tuorejuusto-katkarapurullia, joita murenneltiin pinnalle korianterinlehtien kanssa. Sitten kokeiltiin kinkkulastujen ja korianterin kera. Molemmat toimivat.

Kurpitsalyhty ja sisälmykset käyttöön

Kurpitsalyhty on jokavuotinen tehtävä, jonka olen onnistuneesti delegoinut isännälle. Työnjako on selvä. Minä hankin kurpitsan, isäntä kaivertaa ja sitten minulle palautuu kulhollinen kurpitsaa, joka pitää käyttää johonkin.

Tänä vuonna kurpitsalyhty tehtiin silmälläpitäen kuopuksen halloweenjuhlia. Muistattehan sen pienen pojan, joka pelästyi monsterikakkua niin, että unohti koko halloweenin? No, sitä muistinmenetystä kesti tasan kaksi päivää. Sitten voitiin kutsua kaverit bilettämään.

Kakusta viisastuneena jätin pelottavimmat aiheet pois. Niinpä lepakkoleipien ketsuppisilmät herättivätkin pojissa lähinnä hilpeyttä ja muffinssien kummitustaloteema tipahti tarjoilulautaselle samalla kuin paperiset koristeetkin.

Yhdessä kohtaa jouduin vähän vetämään takaisin. Kurkkusiivut ja kirsikkatomaatit oli leikattu sahalaitaisiksi ja tarjoillessa keksin nimittää ne nopeasti vampyyrinhampaiksi.

Kysymys:" Miksi noi toiset on tollaisia keltasia?" (tomaatit)

Hätäluikuri "No, kun ne vampyyrit eivät ole pesseet hampaitaan ja ne ovat muuttuneet keltaisiksi. Ei sitä turhaan äidit käske hammasharjaa käyttämään" 

Pojat:"Yääääkkk...." ja katseet kääntyivät pois kasvislautasesta. 

Korjausliike:"Hei, eikun nää on oikeesti vaan kurkkua ja tomaattia - ne on vaan nimitetty!" 

Lautanen tyhjeni. 

Juhlat olivat muuten oikein onnistuneet. On aivan mahtavaa, miten pienistä asioista viisivuotiaat ovat innoissaan. Tarinakuutiot, fluotikut (Heureka-kaupasta) ja "kuumaa-kylmää" aarteenetsintä suklaakolikoista saivat mahdottoman hyvän vastaanoton. Luullakseni kaikille jäi hyvä mieli (ja halu pestä hampaat...)

Se kurpitsa vielä

Se alun kurpitsa muuten ei ihan uponnut kokonaan noihin muffinsseihin, vaikka niitä ison satsin teinkin. (Reseptinä vanha tuttu). Lisäksi tein vielä kurpitsapiirakan ja loput vain keitin ja soseutin sauvasekoittimella keitonpohjaksi.

Tässä siis vielä ohje varsin makoisaan kurpitsapiirakkaan.

Kurpitsapiirakan pohjaksi vaikka tällainen murotaikina:
200g voita
100g ruskeaa sokeria
280g (runsas 4dl) vehnäjauhoja
0,5tl leivinjauhetta
1 kananmuna

Hiero huoneenlämpöinen voi ja sokeri vaahdoksi. Sekoita joukkoon kuivat aineet ja lopuksi kananmuna. Kääri kelmuun ja laita jääkaappiin vähintään tunniksi.
Kauli taikina levyksi ja nosta voideltuun piirakkavuokaan (26cm halkaisija)
tai leikkaa ohuita siivuja ja painele ne vuoan pohjalle.

Paista 200 asteessa vajaat kymmenen minuuttia


Kurpitsapiirakan täyte

noni puoli kiloa kurpitsaa palasiksi leikattuna (vaikka sitten kurpitsalyhdyn sisusta)
3dl ruokosokeria (tai muuta ruskeaa sokeria)
3 kananmunaa
1,5dl maitoa (tai kermaa)
vajaa desi appelsiinimehua
kanelia, inkivääriä (jauhetta) ja muita jouluisia mausteita maun mukaan

Laita kattilan pohjalle pieni tilkka vettä, kurpitsa ja puolet sokerista. Kiehuta hiljalleen, kunnes kurpitsa pehmenee ja soseutuu. Lopuksi kannattaa muistaa surrata sauvasekoittimella kurpitsa sileäksi, vaikka kyllä se hyvältä maistui tämä vaihe unohtuneenakin...

Sekoita loput täytteen ainekset kurpitsaseoksen joukkoon ja kaada se piirakkapohjan päälle.

Kypsennä 160 asteisessa uunissa vajaan tunnin verran.

Tarjoile vaniljalla maustetun kermavaahdon kera.

·         

Helmikanaherkkua

Samaan syssyyn mustan possun makkaran kanssa ostettiin isännälle isänpäiväksi myös helmikana (pintade). Se oli vähän tuollainen pienenpuoleinen verrattuna siihen, jota ihastelimme edelliskesänä Ranskanreissulla, mutta maussa ei jääty jälkeen yhtään. Helmikanan maku on vähän kanaa tummempi, vaikka tämä kilon otus tosin oli aika miedonoloinen.

Isäntä kokkasi tyytyväisenä oman isänpäiväateriansa Vasarely-visiitin päälle. Lisukkeena tietysti itseoikeutetusti spelttitto kurpitsan kera. Tällä kertaa pääteema löytyi appelsiinista. Ihan selvästi ollaan joulua ja joulumakuja kohti matkalla.

Helmikanaa appelsiinilla

Sekoita keskenään voita, appelsiininkuorta, appelsiinimehua, suolaa, pippuria, maustepippuria ja hiukan Espelette-chilijauhetta. Tunge maustevoi helmikanan nahan alle ja hiero pintaan ja koipiin. Laita puolikas sitruuna otuksen sisälle. Voitele appelsiinimehulla ja lisää vuokaan helmisipuleita.

Aseta helmikana uunivuokaan ja pistä 200-asteiseen uuniin 15 minuutiksi. Voitele otus vielä valuneilla paistimehuilla laita takaisin uuniin 15min. Sammuta uuni ja lisää helmikanan viereen  pari omenaa lohkoina. Odota vielä 10min ja ota sitten pois uunista. Anna seistä hetken aikaa ennen leikkaamista.

Valmista spelttisuurimot paketin ohjeen mukaan keittämällä vedessä.
Kuullota pannulla 1 punasipuli silputtuna. Lisää joukkoon timjamia ja pari valkosipulinkynttä. Lisää vielä puolikas myskikurpitsa kuutioituna. Sekoita hyvin ja kypsennä, kunnes kurpitsa on pehmeää. Sekoita joukkoon kypsät spelttisuurimot.

Kurpitsamuffinssit - aina ja ikuisesti

Joka syksy ja aina, kun muulloin osuu myskikurpitsaa silmiin kaupassa. Jamie Oliverin reseptillä aina ja ikuisesti. Onnistuvat joka kerta ja maistuvat herkullisilta. 
Siispä taas arkistojen aarteita talteen. Kuva sentään on näistä viimeisimmistä. Osaan valutettiin tomusokeri-appelsiinimehukuorrutus, joka koristeltiin laventelinkukilla ja appelsiininkuorella.

Kurpitsamuffinssit

400g hienonnettua Butternut Squashia (pesty, ei kuorita eikä keitetä)
2-3 dl Demerara sokeria
4 munaa
hiukan suolaa
4,5 dl jauhoja
2 kukkurallista tl leivinjauhetta
1 tl kanelia
iso kourallinen hienonnettuja saksanpähkinöitä
alkuperäisessä reseptissä käsketään laittamaan melkein 2 dl öljyä, mutta toimii kyllä vähemmälläkin. Laitamme nykyään varmaan sellaisen reilun desilitran verran.

Hienonna ja sekoita kaikki ainekset löysäksi taikinaksi. Laita muffinssivuokiin ja paista 180 asteessa n.20-30min, kunnes tikulla koitettaessa kypsiä.

Surkealta näyttää

Koko kesä niitä odotettiin, mutta vasta nyt niitä näkyy. Siis, tomaatinkukkia. Eikä meillä ole edes kasvihuonetta. Että sellainen syksyn sato. Muutenkin näyttää pihalla aika surkealta... 

Lempikeittoa

Tämä on minulle SE keitto, edelleenkin.

Kurpitsainen syyskeitto

2 punasipulia
2 isoa porkkanaa
2 pientä bataattia tai 1 iso bataatti
bataatin kokoinen pala myskikurpitsaa
1tl Espelette chilijauhetta
suolaa ja pippuria
vajaa liemihyytelökuutio ja vettä tai sitten kanalientä

Kuullota sipulit öljyssä kattilan pohjalla. Lisää muut kasvikset ja kääntele hetki. Ripottele päälle chilijauhe, hiukan suolaa (määrä riippuu liemen suolaisuudesta) ja pippuria.

Kaada kasvisten päälle kiehuva vesi ja sekoita joukkoon liemikuutio.

Anna poreilla puolisen tuntia. Surraa sauvasekoittimella sileäksi ja kuumenna kiehuvan kuumaksi.
Tarjoile lautasille ja ripottele päälle haluamiasi sattumia. Tällä kertaa laitettiin sinihomejuustoa.

Jep - taas kurpitsaa eli kalaisa kurpitsalaksa

Juu, tämä on se laksa eli kaikenlaista hyvää sekaisin, joukkoon nuudeleita ja päälle (pakaste)kalaa paistettuna lisäsattumiksi. Kurpitsasta riittää.

Jos ei satu olemaan itse kalastettua kalaa eikä kaupan kalatiskistäkään oikein löydy mitään houkuttelevaa, niin pakastekala on ihan oiva vaihtoehto. Niissä myös on useimmiten hyvin merkittynä, jos tuotteen kalalla on MSC sertifikaatti. Silloin sen ainakin pitäisi olla kestävästi kalastettu.


Kurpitsalaksa

Silppua tehosekoittimessa tahnaksi

1 iso sipuli
puolikas chili (tai enemmän, jos haluat kunnon potkua. Me vähän himmailimme lasten takia) 
korianterinipun varret
2 isoa valkosipulinkynttä
2rkl inkiväärisilppua
2rkl kalakastiketta
1 rkl soijakastiketta
1 limen mehu ja kuori
1 kukkurallinen rkl maapähkinävoita
1rkl seesamiöljyä

Kaada tahna syvään pannuun, jossa on pieni loraus rypsiöljyä. Anna kuullottua hetki. Lisää joukkoon 1/3 myskikurpitsaa silputtuna.
Kaada päälle kalalientä (1 litra) ja anna kiehua noin 20min.
Lisää lopuksi joukkoon purkillinen kookosmaitoa ja reipas kasa silputtuja pinaatinlehtiä (maun mukaan). Anna kiehahtaa.

Sekoita joukkoon vielä paketillinen riisinuudeleita ja anna lämmitä. Tarkista maku ja lisää halutessasi limemehua.

Ripottele kulhoon korianterinlehtiä ja halutessasi kalapaloja.


Lisukekalat

Ota valkoista (MSC sertifioitua) kalaa ja pilko se suupaloiksi. Kierittele palat jauhojen ja viismausteen sekoituksessa ja paista pannulla öljyssä kullanruskeiksi. Ripottele laksan päälle yhdessä korianterinlehtien kanssa.

Syksyinen kurpitsarisotto

Syyskausi alkaa tässä vähitellen ja se tarkoittaa meidän huushollissamme kurpitsaa, ja sitten vielä vähän kurpitsaa. Niitä kasvaa pihallakin muutama, mutta ensin aloitetaan myskikurpitsalla.

Ja mikäs siinä - kurpitsa taipuu moneksi. Nytkin tehtiin yhdestä kurpitsasta ensi laksa ja sitten risotto. Silti on vielä jäljellä vielä sopiva pala myös kurpitsamuffinssien vakioreseptiä varten.

Risotto oli rosmariininen ja herkullinen. Tosin edelleenkin ihmettelen, miksen enää saa aikaiseksi sellaisia ihanan kermaisia risottoja. On vissiin taito kadonnut hyppysistä - tai sitten riisit muuttuneet toisenlaisiksi.

Kurpitsarisotto

1/3 isoa myskikurpitsaa
1 iso punasipuli silppuna
muutama siivu pekonia
2 isoa valkosipulinkynttä
loraus valkoviiniä
2 rosmariininoksaa
isot kouralliset parmesaania
2 kananmunan keltuaista
suolaa ja mustapippuria
voita
risottoriisiä neljälle paketin ohjeen mukainen määrä
kanalientä (keitettiin näistä jämistä)

Laita pekoni palat ja hiukan öljyä kylmään pannuun. Ala lämmittää. Kun pannu on lämmin ja pekoneista vähän irronnut rasvaa, lisää sipuli. Ripottele päälle pikkuisen suolaa ja kuullota.

Sipulien ollessa pehmeitä, lisää rosmariininlehdet silputtuna sekä riisi, valkosipuli ja kurpitsa hienonnettuna. Sekoittele hetki, jotta riisit pikkuisen kuullottuvat nekin. Kaada joukkoon valkoviini ja kiehauta.

Lisää joukkoon kanalientä kauhallinen kerrallaan. Anna porista kuivemmaksi ja lisää lientä tarpeen mukaan. (20-30min).

Sekoita kahteen keltuaiseen iso kourallinen parmesaania ja kaada seos pannuun. Sekoita hyvin ja jaa heti lautasille. Lisää vielä isot nokareet voita, anna sulaa, ripottele mustapippuria ja sekoita. Tarkista suolaisuus ja lisää tarpeen vaatiessa.

Tarjoile heti ja ripottele lautasella vielä lisää parmesaania (ja halutessasi pippuria) risottoannoksiin.