Arkiston aarteita - Suolaisen makea sipuli-sinihomejuustopiirakka

Mietin tässä pikkujouluaikojen herkkuja ja muistin pitkästä aikaa yhden lemppareistani. Tästä blogista en reseptiä edes löytänyt, joten tottahan se piti kaivaa vanhoista arkistoista näytille. Taidetaan tehdä tätä itsenäisyyspäivän alkuruoaksi (jollei taas keksitä muuta siihen mennessä :-)

Tämä sopii vuoden viimeisen kuukauden juhliin kuin nappi nenään. Sinihomejuuston ja makean sipulihillokkeen liitto saa juhlamielellä pahimmankin kiukkuilijan. 

Makeansuolainen punasipulipiirakka 

Tee hilloke ja pohjataikina jo edellisenä päivänä niin pääset helpommalla.

Hilloke :
25g voita
6 punasipulia
150g sokeria
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria
1 dl balsamicoa
1,5 dl punaviiniä (mielellään jotain vähän tuhdimpaa)
loraus Marsalaa
(2 rkl mustaherukkahilloa)  

Suikaloi sipulit ja hauduta niitä kattilassa voin ja sokerin kanssa puolisen tuntia. Lisää loput aineista ja keitä vielä runsaat puoli tuntia hiljaisesti poristen. Hilloke on hyvinkin nestemäistä vielä lopussa, mutta älä huolestu. Se kyllä jähmettyy kylmetessään.
Pistä purkkiin ja jääkaappiin odottamaan käyttöä.

Rahka-voitaikina :
1 prk (250g) maitorahkaa
250 g pehmeää voita
4 dl vehnäjauhoja

Sekoita nopeasti taikinaksi. Kääri muoviin ja laita jääkaappiin tekeytymään ja jatka seuraavana päivänä. 


Seuraavana päivänä kootaan piirakka 

Kauli taikina levyksi ja nosta piirakkavuoan päälle. Älä tee siitä kauhean ohutta vaan jätä ainakin puolen sentin paksuiseksi.

Levitä sipulihilloketta piirakan pohjalle. Leikkaa sinihomejuustosta paloja ja levitä hillokkeen päälle. Silppua timjamia ja lisää piirakkaan tasaisesti. Sitä saa olla aika tukko. 

Sekoita 2 munaa, 4 keltuaista, 2 dl kermaa ja 2rkl perinteistä Dijon sinappia keskenään ja kaada piirakan päälle.

Ripottele päällimmäiseksi paahdettua hasselpähkinärouhetta. 

Paista uunissa 200 asteessa runsaat 30min. Anna jäähtyä haaleaksi ja tarjoile vihreän sekasalaatin kera. 

Pihan vadelmat piirakassa

Mikään ei voita oman pihan vadelmia piirakassa. Niitä ensimmäisiä en millään raaski laittaa paistettavaan leivonnaiseen, vaan ne syödään suoraan puskista tai muuten tuoreena.
Hiostavan kelin vuoksi ei keittiö myöskään houkuttele uuni viereen, tai sitten on kyse vain lomalaiskuudesta. Sen verran nihkeästi on meillä nimittäin kukaan ruokaa laittanut.

No, tämän piirakan tekeminen vei minulta kaksi päivää. Ei sen takia, että se olisi kovin vaivalloinen ollut, mutta tekemisen sai mukavasti paloiteltua. Ei tuntunut liian työläältä.

Kreemin kanssa olin vähän ongelmissa. Voin lisääminen tuntui ylimääräisen raskauden turhalta kumuloitumiselta, mutta, mutta... kun piirakka sai seistä kylmässä on lopputulos itse asiassa ihanan kevyen tuntuinen. Kuvissa on heti sekoituksen jälkeen laitettu kreemi, joka näytti pikkuisen kokkareiselta. Viilennyksen jälkeen näyttikin paremmalta.

Alkuperäisiä ohjeenpaloja poimin viimeisimmästä Delicious-lehdestä ja sovelsin mieleni mukaan.

Vadelmapiirakka 

Pohja:
130g huoneenlämpöistä voita
50g sokeria
1 kananmuna (+ 1 valkuainen pohjan voiteluun)
puolikkaan sitruunan raastettu kuori
1tl vaniljauutetta (tai 2tl vaniljasokeria, jos uute sattuu olemaan loppu niin kuin minulla)
200g jauhoja
ripaus suolaa

Hiero voi ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Sekoita joukkoon kananmuna, sitruunankuori ja vanilja. Lisää jauhot ja suola ja sekoita taikinaksi.
Laita tunniksi jääkaappiin kelmuun käärittynä levynä. (tai jätä odottamaan seuraavaan päivään)

Kauli ohueksi levyksi ja nosta voideltuun piirakkavuokaan. Pistele haarukalla ja laita puoleksi tunniksi jääkaappiin. Voit täyttää foliolla ja herneillä, mutta reunat pysyivät kyllä ihan nätisti suoraan paistettunakin. 170 astetta ja 20min, minkä jälkeen voitele pohja valkuaisella ja laita vielä uuniin kymmeneksi minuutiksi. Anna jäähtyä.

Kreemi:
3dl kermaa
2tl vaniljauutetta (tai... tiedättehän...)
70g sokeria
7 kananmunankeltuaista
2rkl Maizenaa
75g voita huoneenlämpöisenä ja kuutioituna

Kuumenna kerma kattilassa, mutta älä kiehauta. Vatkaa keltuaiset, sokeri, vanilja ja Maizena tasaiseksi Kaada munaseokseen puolet maidosta reippaasti vatkaten. Kaada seos sitten takaisin kattilaan ja kuumenna hyvin sekoittaen, kunnes se saostuu.

Kaada kreemi syvälle lautaselle ja peitä kelmulla (niin, että kelmu koskee pintaa). Jätä jäähtymään ja lailta sitten jääkaappiin.

Anna kreemin lämmetä huoneenlämpöiseksi ja vatkaa siihen sitten voi sekaan kuutioina. Levitä piirakkapohjalle.

Tässä kohtaa mitä ilmeisemmin kannattaa kreemi ja pohja nostaa vielä vähäksi aikaa kylmään jähmettymään. Minulla ainakin kreemi näytti hivenen erottuneelta ja vähän rasvaiseltakin suoraan sekoituksen jälkeen, mutta jäähdytys teki ihmeitä. Lopputulosta luulisi kevyeksi, jollein tietäisi, mitä kreemiin laitoin.

Ripottele pinnalle haluamasi määrä vadelmia tai muita marjoja ja nauti.

Ihan pihalla

Loma lähestyy uhkaavasti loppuaan. Enää viikonloppu ja kaksi päivää jäljellä. Sitten alkavat työt. Paljon on sentään ehditty tekemään. Tänä kesänä on harrastettu kotimaanmatkailua (Särkänniemi, Mikkeli ja Mikkeli) ja nyt viimeiseksi käytiin vähän mökin suunnallakin.  Siellä olivat mustikat parhaimmillaan. 

Menossa ja edessä on kesän paras aika, jolloin metsät ovat pullollaan herkkuja ja pihalla ei tiedä, mistä kulmasta runsautta ensimmäisenä tarkastelisi.  Salaatit, yrtit ja vadelmat ovat sulostuttaneet pöytäämme jo hetken. Tomaatitkin kohta punertavat - tarvittaisiin vaan sitä aurinkoa. 

Ihan pelkästään ei kyse ole kuitenkaan pöydän herkuista. Myös silmänruoka on tärkeää ja olen aina rakastanut papujen herkkiä kukkia. Toinen suosikkini ovat pihalla villiintyneen korianterin valkoiset kukkaset. 

Härkäpapujen kukkaset muistuttavat orkideaa, mutta ihanaa on katsella myös näitä herkkuja lupaavia pötkylöitä. 

Pienellekin pihalle mahtuu paljon kaikenlaista. Vaikka painostava keli on painanut minut lakoon, luonnon antimet houkuttelevat herkuttelemaan. Mustikat ovat varsinaista superruokaa ja vaikka osan laitoin pakkaseen, tuoreet maistuivat vaniljakastikkeen kera sellaisenaan jälkkäriksi. Vadelmapiirakka odottaa valmiina herkuttelijoita.

Arkistojen aarteita: Pellillinen makeaa

Arkistojen kätköistä tammikuulta 2013 - Tämä on edelleen yksi toisen blogini etsityimmistä resepteistä, joten laitetaan nyt tännekin, Sitruunainen rahkapiirakka eli pellillinen makeaa. 

Peltipiirakat ovat makeannälkäisen perheen ruokahuollon pelastus. Meitä kun istuu pöydässä 5 sokerihiirtä, niin pienempi kakku katoaa kerralla. Uunipelti on sentään kooltaan sen verran iso, ettei tarvitse heti ruveta uudelleen leipomaan, vaikka kyllä minulla tämänkin kanssa meinasi tulla kiire saada edes joitakin paloja pelastettua myös pakkaseen.

Ei tätä kuitenkaan ihan kerralla syöty. Vanhemmat reseptit ovat sen verran tuhtia tavaraa, että yksi pala riittää jälkiruoaksi tai kahvin kanssa. Tällä reseptillä on minunkin vihossani ikää jo yli kaksikymmentä vuotta. Kummitädiltäni sen aikoinaan bongasin ja siitä lähtien on sitruunainen rahkapiirakka ollut osa vakinaista repertuaaria. 

Hiukan kevensin ja vähensin voin määrää, mutta vieläkin taitaisi vähemmällä onnistua. Tässä kuitenkin resepti sellaisena kuin sen tällä kertaa tein.

Sitruunainen rahkapiirakka 

Sekoita keskenään

4 lasia vehnäjauhoja
2 lasia sokeria
2 tl leivinjauhetta
2 tl soodaa
2 tl vaniljasokeria
225g sulaa voita 

Jaa seos kahteen osaan, joista toinen on tortun pintapuoli. Pohjaan lisätään

1 kananmuna
1 lasi piimää

Valmista myös täyte sekoittamalla keskenään

2 purkkia maitorahkaa
1 lasi sokeria
2 kananmunaa
1 tl vaniljasokeria
1 sitruunan mehu (modernina lisäyksenä myös sitruunan kuori niin maistuu vahvemmin)

Levitä pohja pellille, lisää täyte ja ripottele lopputaikina murusina päälle. Paista uunissa 200 asteessa, kunnes pinta ruskistuu. 

Tuorejuustotaikinasta lohipiirakkaa

Löytyi herkkulohi ja lempparivoitaikina, joista yhdessä saatiin ihan huisinhyvää lohipiirakkaa...

Tuossa eräänä iltana pistin ison lohifileen uuniin. Ripottelin päälle suolaa, pippuria, oliiviöljyä, pekoninpaloja, fenkolia, sitruunasiivuja, vuohenjuustoa, kirsikkatomaatteja... Sitten pistin koko komeuden runsaaksi puoleksi tunniksi 200-asteiseen uuniin. Oli muuten hyvää, mutta jopa meidän poppoollamme jäi syötävää reilusti vielä seuraavaksikin päiväksi ja sitä seuraavaksi, paitsi että silloin pistin sen jo piirakkaan piiloon.

Olen aiemmin tehnyt rahkavoitaikinaa, josta pidän itse asiassa enemmän kuin perinteisestä voitaikinasta. Nyt löysin taas uuden lempparin eli tuorejuustopiirakkapohjan. Helposti leivottavaa ja rapsakkaa, mutta siitä puuttuu murotaikinan murenevaisuus ja no, tahmaisuus. Varsinkin suolaisissa piirakoissa murotaikinatyyppinen pohja on vähän äklö - ainakin minusta. Tämä taas on juuri passelia.

Tuorejuustotaikina: 
80g voita
120g Philadelphia-juustoa
puoli desiä maitoa
250g vehnäjauhoja + leivottaessa
vähän suolaa

Anna kaikkien ainesten lämmitä huoneenlämpöisiksi. Sekoita voi, juusto ja maito sileäksi ja sekoita jauhot joukkoon vähitellen. Leivo taikinapalloksi, painele levyksi ja laita jääkaappiin kelmun sisällä ainakin tunniksi.

Täytteeksi pilkoin lohta lisukkeineen ja katkarapuja. Sekoitin 2,5 desiä kermaa, 3 kananmunaa ja kukkuralusikallisen Savoraa. Joukkoon vielä tilliä silputtuna. Sekoitin kaikki yhteen. Voit tehdä oman täytteesi oman makusi mukaan.

Kun taikina oli ollut jääkaapissa, kaulin sen ohueksi levyksi ja täytin pikkupiirakkavuokia ja sydänvuoan. Pistin vuoat taikinoineen pakkaseen siksi aikaa kun uuni lämpeni 200 asteeseen.

Voitelin pohjat ja laitoin uuniin 15 minuutiksi. Sitten laskin uunin lämpötilan 160 asteeseen, laitoin täytettä vuokiin ja pistin ne takaisin uuniin 20-25 minuutiksi.

Piirakoiden kannattaa antaa jäähtyä melko haaleiksi ja ne ovat huippuhyviä vihreän salaatin kanssa lounaalla vielä seuraavanakin päivänä.

Lihapiirakan lempparitaikina eli rahkavoitaikina speltillä

Voitaikina ja lehtitaikina ovat herkkua joulutortuissa ja sen semmoisissa. Jostain syystä kuitenkin vierastan niitä suolaisten (ja makeidenkin) piirakoiden pohjina. Niissä on jotenkin liikaa... liikaa kerroksia, liikaa volyymiä, liikaa kaikkea. Sitä vastoin rahkavoitaikina on aina ollut suosikkini varsinkin suolaisten piirakoden pohjana.

Nyt kun koko ajan "terveellistetään" reseptejä niin tulin laittaneeni tähän taikinaan puolet täysjyväspelttijauhoja...

Menittekö halpaan? Tässä on silti voita 250g vaikka kuinka jauhoihin korvattaisiin täysjyvää eli eipä resepti ainakaan keveäksi muuttunut Ravintoarvo ehkä koheni speltin ja täysjyvän myötä. Itse asiassa lisäsin spelttijauhoja ihan eri (siitä parhaasta) syystä eli maun vuoksi. Speltistä tulee sellainen ihana vähän pähkinäinen maku, joka sopi tähän kuin nappi silmään. Speltti ei myöskään vaikeuttanut laisinkaan leipomista, vaikka niin välillä varoitellaan. Rahkavoitaikina on pienen jääkaappivisiitin jälkeen aina yllättävän helposti kaulittavaa, niin tässäkin.

Piirakkaan täytteeksi lykkäsin lammaspadan jämiä. Isäntä innostui tekemään viikonloppuna hedelmäistä lammaspataa (lampaanpotkia, kuivattuja hedelmiä, sipulia, juureksia, manteleita jne...), joka oli herkkua couscousryynien kanssa, mutta joka hienonnettuna sopi kyllä varsin hyvin myös piirakkaan. Varsinkin kun päälle ripoteltiin vielä vuohenjuustoa ja parmesaania ennen kannen asettelua. Kyllä tätä vihersalaatin ja granaattiomenansiementen kanssa nautti mielellään iltapalaksi.

Spelttirahkavoitaikina lihapadan kääreeksi 

250g voita
2,5-3dl vehnäjauhoja + hyppysellinen leivontaan
3dl täysjyväspelttijauhoja
1tl leivinjauhetta
rippunen suolaa
250g rahkaa

Nypi voi ja kuivat aineet murusiksi ja sekoita rahka joukkoon nopeasti. Lisää jauhoja, jos taikina tuntuu liian kostealta. Ilmakin vaikuttaa tarpeeseen.

Kääri taikina kelmuun ja laita jääkaappiin puoleksi tunniksi.

Hienonna haluamasi lihapata tai kypsennä ryynejä ja jauhelihaa lempimausteidesi kera tai keksi jokin muu täyte - ei sen aina tarvitse olla lihaa.  Sitä tarvitaan noin 2cm kerros piiraaseen.

Kauli 1/2 taikinasta leivinpaperin päällä levyksi ja laita piirakkavuokaan. Levitä täyte päälle. Ripottele vielä juustoja niin halutessasi.

Kauli 1/3 taikinasta levyksi ja nosta täytteen päälle. Käytä lopputaikina koristeluun (tai säästä pikkupiiraita varten) Taikinan tarve riippuu tietenkin vuokasi suuruudesta tai siitä laitatko yksinkertaisesti pellille. Minä käytin suurin piirtein mainitsemani määrät sellaiseen lasiseen Pyrex-piirakkavuokaan.

Voitele piirakka kananmunalla ja pistele haarukalla. Paista  n-25min 200 asteessa. Voi kestää muutaman minuutin kauemminkin. Anna jäähtyä hetki ja nauti raikkaan salaatin kera.

Arkistojen aarteita : Vadelma-timjamipiirakkaa

Katselin tuossa pihan timjamia vähän sillä silmällä ja selasin vanhoja blogiarkistojani. Vadelmat eivät vielä ole kypsiä, mutta tämä täytyy pistää muistiin. Niin, ja löysin timjamille yhden toisen reseptin. Se ilmaantuu blogiin myös kohta, mutta ensin pitää mennä leikkimään legoilla... 

Tässä siis "Arkistojen aarteita" vanhan blogin puolelta. 


Vadelma-timjamipiirakkaa  

Täyte : 

3 kananmunaa + 3 keltuaista

2 dl sokeria

2tl vaniljasokeria

2 tl Maizenaa

7dl kermaa +  2dl maitoa

6 timjaminoksaa

1/2 l vadelmia

pohja :

150g voita

2 dl sokeria

4 keltuaista

vajaat 5 dl jauhoja, hyppysellinen suolaa

Vaahdota pohjan voi ja sokeri ja lisää sitten vähitellen joukkoon keltuaiset. Lisää suola ja jauhot ja sekoita nopeasti taikinaksi. Laita jääkaappiin kovettumaan elintarvikemuoviin käärittynä.

Laita lämpiämään uuni 200 asteeseen. Leikkaa pohjataikinaköntästä ohuita siivuja ja peitä niillä voideltu piirakkavuoka ohuelti. Tasoita saumakohdat ja pistele haarukalla. Laita hetkeksi jääkaappiin kylmenemään. Tämä auttaa siihen, ettei taikina kutistu ja reunat valu, vaikkei pistäisikään kuivia herneitä tai papuja pohjan suojaksi kun se paistetaan uunissa n. 15min ajan.

Vatkaa täytteen munat, keltuaiset, sokeri, vanilja ja Maisena sekaisin kulhossa. Kuumenna kerma ja maito muutaman timjaminoksan kanssa kasarissa melkein kiehuvaksi ja kaada munaseoksen päälle. Sekoita ja siivilöi pohjan päälle vuokaan.

Laske uunin lämpötila 180 asteeseen. Levitä täytteen päälle vadelmia sekä loput timjamista (vain lehdet, ei varsia). Paista kunnes pinnassa muutama rusehtava kohta. (30-40min uunista ja piirakan koosta riippuen).

Tarjoile haaleana ja ripottele päälle vielä tuoreita vadelmia.

Jämät torttuun

Illaksi saa nopeasti herkkua jälkkäriksi, kun tyhjentää kaappeja. Raparperipiirakan pohjataikinan loput saivat loppusijoituspaikan samalla, kun jämämansikat, persikka ja purkinpohja mustaherukkahilloa poistettiin pilaantumasta. Lopputuloksena makea, rapsakka ja jäätelön alla herkullinen piirakka. Hävikistä herkuksi ja vähemmän roskiin, muulloinkin kuin hävikkiviikolla. Kukkarokin kiittää.


Jämätorttu 

Leikkaa taikinapallosta ohuita siivuja ja levitä leivinpapeille piirakkavuokaan. Tasoita. Levitä pinnalle hillo, leikkaa mansikkasiivuja ja persikkapaloja, ripottele lopputaikina murusina.

Paista uunissa 200 asteessa noin 20min.

Äidin vaniljajäätelö raparperipiirakalla

Oi ihanuutta nämä kevään ensimmäiset raparperit! Pakko saada piirakkaa ja sen kanssa tietysti jotain herkullisen makeaa. 

Vaniljaa, vaniljaa ja ihanan täyteläistä kermaa, niistä on raparperipiirakan paras kaveri tehty. Vaan mikä avuksi, kun jäätelökoneet on viety kirpparille ja jätskistä tuppaa tulemaan jääkalikka? No, glukoosisiirappi auttaa, ainakin vähän. 

Äidin vaniljajäätelö

1prk kuohukermaa (3,3dl)
3 keltuaista
1tl vaniljauutetta
0,5dl sokeria
1dl glukoosisiirappia

Kiehauta kerma. Sekoita keltuaiset, sokeri, vanilja ja glukoosisiirappi. Kaada kuuma kerma keltuaisseoksen joukkoon ja sekoita hyvin. Kaada takaisin kattilaan ja keitä, kunnes seos hieman sakeutuu. Kaada pakasterasiaan, anna jäähtyä ja pistä pakkaseen.

Suoraan pakkasesta otettuna oli tämäkin jäätelö kivikovaa. Parhaiten sen varmaan saisi pehmenemään antamalla olla puolentunnin verran jääkaapissa, mutta meillä ei tietenkään kärsivällisyys riittänyt. Kymmenen minuutin jälkeen otettiin ulos ja annettiin hetken verran pehmetä huoneenlämössä. Irti lähti, eikä mikään voita kylmää vaniljakastiketta...

... ainakaan raparperipiirakan päällä. Piirakkapohjassa olen muuten tykästynyt sellaiseen mukavasti manteliseen. Nam!


Mantelinen piirakkapohja ja sen raparperitäyte
(tästä riittää sekä pohjaan että päälliseen)

240g vehnäjauhoja
140g mantelijauhetta
200g huoneenlämpöistä voita
100g sokeria
2 kananmunankeltuaista

Murusta muut ainekset yhteen ja lisää lopuksi keltuaiset. Sekoita nopeasti taikinaksi ja laita jääkaappiin kylmään tunniksi odottamaan.

Keitä täytteeksi 5 raparperinvartta, 200g sokeria, 1tl vaniljauutetta, 1 appelsiinin mehu (ja kuori), kunnes ne ovat pehmeää mössöä. Anna jäähtyä.

Levitä voideltuun piirakkavuokaan ja paista uunissa 200 asteessa. Lisää täyte (ja päällinen+sokeria päälle ripoteltuna) ja paista vielä 15-20min, kunnes päällinen on kypsä ja täyte kuumaa.

Minä halusin tällä kertaa ilman kantta. Täyte on sen verran makeaa, että lopputulos olisi muuten minun makuuni liian taikinainen.

Olisiko tässä uusi suosikkini?

Jenni Höijer, Hanna Löfgren: Sokerileipurin salaisuudet 

Luettavaksi ja leivottavaksi Gummerukselta 

Muutama vuosi sitten leivoin sitruunapiirakoita oikein urakalla. Etsin suosikkiani ja löysin sen lemoncurd -tyyppisen täytteen omaavasta, marengilla hunnutetusta, murotaikinapiirakasta, mutta nyt...

Nyt minun pitää vakavasti harkita suosikkityyppiäni uudelleen. Satuin nimittäin kokeilemaan sitruunapiirakan reseptiä Jenni Höijerin Sokerileipurin salaisuudet kirjasta. Oi nam...

Täytteessä on rutkasti sitruunaa ja se on ihanan kirpakka. Siitä löytyy myös kermaa, joka muutamassa muussa reseptissä on taittanut sitruunan vähän liiankin pliisuksi, mutta ei tässä. Kananmunalla täydennetty perusmurotaikina on helppo leipoa ja maistuu ihanalta. Kaiken lisäksi ohje on kirjoitettu niin, että se tuntui helpolta leipoa.
Ainoa pieni ihmetyksen aihe minulle oli, että jotenkin kuvittelin lukeneeni ainesten riittävän vähän vain vähän pienempään piirakkaan (tein 24cmn irtopohjavuoassa) ja sitten niitä jäikin reilusti yli...

Kaikkiaan kirja on täynnä toinen toistaan herkullisempia reseptejä ja Mikaela Holmbergin kuvat houkuttelevat kokeilemaan. Useimman reseptit ovat ihan perinteisiä, mutta niissä on jotain...
Nutellasydän suklaakekseissä, vadelmakastike marengeissa, laventelikreemiä kuppikakuissa, monta pientä twistiä.

Kirjan lopussa on valikoima täytteitä ja taikinoita, joiden avulla vaihtelu lieneen melko loputonta yhdistettynä omaan mielikuvitukseen. Tämä kirja taitaa löytää tiensä keittiön pöydälle vielä uudestaankin. Seuraavaksi tekisi mieli kokeilla bébé-leivoksia, vaikka onhan tuo kakkuhaastekin vielä pahasti vaiheessa...

Kuvittelenko muuten vain, vai onko musta jotenkin trendiväri keittokirjoissa? Tuntuu, että siihen törmää suhteellisen usein nykyään ja onhan se tyylikäs. Varsinkin leivonnaiset oikein loistavat tummalta pohjalta.

Kirja on saatu luettavaksi ja leivottavaksi Gummerukselta 

Kakkua kunkulle - 2/52

Tuossa taannoin pohdiskelin 2015 kakkuhaastetta ja päätin leipoa Kakkujen kuningattaret-kirjan kakut läpi jollain aikavälillä. Kakku viikossa kuulostaa toki vähän hurjalta tahdilta, mutta vuosi on nyt alkanut kovin kakkuisasti. Ollaan päädytty jo kakkuun nro 2 eli Kuninkaiden kakkuun.

Tämä onkin perinteiden loppiaiskakku, jota meillä on tarjottu vuodesta toiseen. Ranskassa kakkua tarjotaan aina loppiaisena Itämaan tietäjien eli kuninkaiden muistoksi. Kakkuun piilotetaan "fève" eli sattuma. Alunperin se oli kova papu, sitten manteli tai tarkoitusta varten erityisesti valmistettu pieni esine. Meillä hampaitaan saa tänä vuonna varoa sokerilla kuorrutetun mantelin eli dragéen etsinnässä. Fèven itselleen saanut onnekas kruunataan paperi- tai foliokruunulla päivän kuninkaaksi tai kuningattareksi.

Taktikointi ei muuten auta kuninkaaksi kaipaavia, sillä palat leikkaa isäntä ja pöydän nuorin siirtyy pöydän alle jakajaksi. Hän nimeää syöjän kullekin isännän epäjärjestyksessä nostamalle palalle.

"Kenelle tämä pala kuuluu?" 
"Minulle..."


Kuninkaiden kakku

Kakun pohja ja kansi tehdään voitakinasta tai lehtitaikinasta. Minä ostin valmiina kaupan pakastealtaasta.

Täyte on frangipaania eli mantelimassan, kananmunan, voin ja sokerin kuohkeaksi sekoitettua seosta.

Meillä tykätään sellaisesta paksusti täytetystä kakusta, joten määrät ovat sen mukaiset.

Peruspiirakkavuokaan laitetaan :

• 200g mantelijauhetta 
• 140g sokeria
• 3 kevyesti vatkattua kananmunaa
• 100g voita 
• loraus Marsalaa tai mantelilikööriä tai rommia tai mitä nyt sattuu mieli tekemään. Meillä se on aina Marsalaa 

Tosin, kun leipoo kolmevuotiaan kanssa eivät määrät aina ihan täsmää.... mantelijauhetta taisi lipsahtaa vähän runsaammin, mutta hyvältä maistui.

Taikinasta leikataan kakulle pohja ja reunat vuokaan. Täyte levitetään pohjalle. Sitten vaan laitetaan taikinakansi päälle ja koristellaan taikinakuvioilla. Pistellään muutama reikä..

Toiset haluavat voidella munaseoksella kiiltävän pinnan saamiseksi. Meillä sivellään yleensä vaan voilla ja haetaan rustiikinpaa pintaa.

Paistetaan uunissa 220 asteessa, kunnes pinta on kauniin ruskea (n.30-40min).

Sainpahan pinkkiterapiaa

Aina joskus leivonnaisissa on tärkeämpää niiden väri kuin maku. Arvasin jo etukäteen, että vaaleanpunaisista praliineista kerman kanssa sekoitettu piirakkatäyte ei välttämättä tarjoa kovin voimakasta makuelämystä, mutta se väri! Kolmen pojan äitinä sitä säännöllisin väliajoin etsii jotain vaaleanpunaista ihan vain se kaiken maskuliinisuuden ja harmaiden, mustien, ruskeiden ja sinisten sävyjen vastapainoksi.

Kaunis väri piirakkaan tulikin, mutta maku oli odotetusti vähän pliisu. Ihan makealta maistui, eikä muuta tietysti voi sokerikuorrutettuja manteleita käyttämällä odottaakaan.

Huomasin myös matkan varrella, että olinkin ottanut väärää kermaa. Tähän piirakkaan pitäisi käyttää reilusti kuohukermaa tai jotain vielä tuhdinpaa. Kevyemmällä kermalla ei synnyt karamellia ja minun olikin pakko lisätä joukkoon muutamakeltuainen, jotta täyte pysyisi kasassa. Ehkäpä siksikin maku pyöristyi vielä entisestään.

Vaaleanpunainen praliinipiirakka

500g kermaa
400g praliineja
(2-3 keltuaista)
200g jauhoja
50g tomusokeria
180g voita
40g mantelijauhetta
10g vaniljasokeria
1 keltuainen
ripaus suolaa

Edellisenä päivänä

Vatkaa huoneenlämpöinen voi tomusokerin kanssa vaahdoksi. Lisää keltuainen. Lisää jauhot + suola ja vaniljasokeri ja pyöräytä nopeasti taikinaksi koneella.

Laita jääkaapiin kelmun sisään odottamaan seuraavaa päivää 

Leivontapäivänä

Nosta taikina pois jääkaapista ja anna lämmetä 20min ennen kuin levität piirakkavuokaan. Laita takaisin jääkaappiin puoleksi tunniksi. 

Pistele ja paista pohjaa 150 asteessa puolisen tuntia. 

Sekoita kerma ja praliinit kattilassa. Keitä miedolla lämmöllä puolisen tuntia, kunnes seos sakenee. Jos ei sakene niin kuin minulla kävi, niin kaada rikottujen keltuaisten sekaan hieman kermaseosta, sekoita ja palauta kattilaan. Kypsennä vielä jonkin aikaa. Jo sakenee. 

Kaada täyte pohjan päälle. Jos käytit kananmunia niin pistä takaisin uuniin 180 asteeseen 15min ajaksi. Jos käytit pelkkää kermaa ja praliineja niin 5min riittää. 

Arkistojen aarteita : Someron mamman omenapiirakka

Arkistojen aarteita viime vuodelta :

Sain vieläkin ison ämpärillisen omenoita vanhemmiltani. Onneksi sain, sillä olin ihan kokonaan unohtanut tämän jokaisen syksyn vakioreseptini. Meidän mamman aikoinaan jostain bongaama ohje, jossa pehmeän kakun päällä on niin ikään pehmeitä omenoita. Tämä kuuluu ehdottomasti hämärien syysaamujen teekupin seuraksi, tai hämärien syysiltapäivien teekupin seuraksi - ihan miten vain kullekin sopii.

Someron mamman omenapiirakka 

5 dl vehnäjauhoja
3 dl sokeria
1 dl sulatettua voita
2 dl kermamaitoa
1 muna
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria 

omenoita lohkoina, kanelia ja sokeria

Sekoita maito ja sokeri sekä kananmuna. LIsää pieni osa rasvasta ja sekoita. Lisää osa jauhoista leivinjauheen ja vaniljasokerin kera. Sekoita. Jatka rasva ja jauhot vuorotellen loppuun.
Voitele piirakkavuoka ja levitä taikina vuokaan.
Viipaloi omenoita ja peitä piirakka. Ripottele päälle kanelia ja sokeria.

Paista 180 asteessa noin 20-30min, kunnes pinta ja reunat ovat kauniin ruskeat.

Maistuu ihanalta ihan sellaisenaan, mutta sopii myös vaniljakastikkeen kaveriksi.

Mansikka-mantelipiirakkaa

Mansikka on leivonnaisissa vähän vaikea. Mansikkakakut ovat tietysti ihan oma lukunsa, mutta jos mansikkaa alkaa kypsentämään on lopputuloksena usen jotain löllöä ja vetistä. Ei kovin houkuttelevaa siis. Tässä piirakassa mansikka kuitenkin on aivan omiaan - ja se laitetaan piirakkaan hillona. Piirakan saa mukavasti leikattua käsin syötäviksi palasiksi, joten tämä sopii erinomaisesti myös piknik-herkuksi. Me söimme hiekkarannalla lämmöstä ja meri-ilmasta nauttien.

Hillo-mantelipiirakka
(tähän nimittäin käyvät muutkin kuin mansikkahillo)

kaksi pientä sydänpiirakkaa

Pohja :
4 1/3dl  vehnäjauhoja
ripaus suolaa
200g kylmää voita
1 1/2 dl tomusokeria
1 kananmuna

Nypi jauhot, suola, sokeri ja voi muruiksi (yleiskoneella k-vatkaimella onnistuu hyvin). Lisää muna ja sekoita nopeasti tasaiseksi. Kääri muovikelmuun ja anna seisoa jääkaapissa vähintään tunnin ajan. Ilman seisottamista taikina jää turhan pehmeäksi, eikä piirakka onnistu kunnolla. Taikina myös säilyy jääkaapissa muutaman päivän ajan ihan hyvin.

Pane uuni kuumenemaan 200 asteeseen (kiertoilmalla ihan hiukan alle 200).

Leikkaa taikinalevystä ohuita siivuja (2-3mm) ja vuoraa niillä silikoninen piirakkavuoka. Vuoraa myös sivut ihan yläreunaan saakka, sillä ne laskevat uunissa alaspäin. Painele sormilla palojen välit yhteen ja pohja tasaiseksi. Laita jääkaappiin hetkeksi odottamaan.  Muistathan voidella vuoan, jos se ei ole silikonia.

Täyte :
Muutama lusikallinen mansikkahilloa tai jotain muuta haluamaasi hilloa. Minä olen aiemmin käyttänyt mm. raparperihilloa tai mansikka-raparperihilloa.

Ota pohja jääkaapista ja levitä slle ohut kerros hilloa. Pari millimetriä riittää oikein hyvin. 

Laita piirakka uuniin noin vartiksi. Tee sillä aikaa toskakuorrutus.

Kuorrutus (kahteen piirakkaan) :
100g voita (tai pikkuisen vähemmänkin riittää)
1 1/2 dl sokeria
3 rkl vehnäjauhoja
100g mantelilastuja
2 rkl maitoa 

Mittaa kaikki ainekset kattilaan ja lämmitä keskilämmöllä sekoitellen vajaat 10min, kunnes paksunee. Levitä piirakkapohjan päälle ja laita vielä uuniin 10-15min, kunnes pinta on kauniin ruskea.

Anna jäähtyä ja tarjoile.