Fa-fa-fa-falafelit - kasvisruokaa kullannupuille

Minun on pitänyt kokeilla falafelien tekoa jo iät ja ajat, mutta vasta Josen meze-kirjan resepti sai minut tarttumaan tosissaan toimeen. Tosin siinäkin kesti hetken verran.

Vähältä kuitenkin piti, että olisivat falafelit jääneet tälläkin kertaa tekemättä. Sisälukutaitoa pitäisi harjoitella. Jäi nimittäin kokonaan huomaamatta tuo muutaman tunnin tekeytymisaika. Siinä minä sitten seisoin keittiössä ja jaloissa pyöri kolme nälkäistä pikkukollia... Hamppareiksi se sitten meni sinä iltana, mutta hyvin näytti massa säilyvän seuraavaan päivään,

Kelpasi ihan kaikille. Toto ja Kirppu söivät innolla ja ihastelivat - Esikoinen totesi tyyneen teinitapaansa "Ihan ok". Näistä taitaa tulla meillä vakiokamaa kasvisruokapäiviin.

Falafelit Josen tapaan 

Kuivattuja kikherneitä paketillinen (4dl)
3 valkosipulinkynttä
2tl suolaa
2tl mustapippuria
4tl juustokuminaa
2tl jauhettua korianteria
1rkl paprikajauhetta
1tl Espelette-chilijauhetta
1tl ruokasoodaa
öljyä uppopaistamiseen

Laita kikherneet veteen yön ajaksi. Huuhtele ja kuivaa keittiöpyyhkeellä. Sitten pitää kikherneet saada valkosipulin kanssa hienonnettua. Eikä kannata himmailla niin kuin minä tein. Meni meinaan hetki tajuta, miksei niistä muruista tullut palluroita millään puristusvoimalla. Kunnolla vaan massaksi saakka ja mausteetkin voi kyllä sekoittaa joukkoon jo hienonnusvaiheessa.

Massan voi jättää maustumaan hetkeksi ja sekoittaa soodan sekaan, mutta soodan jälkeen sitten tulisi odotella muutama tunti.,,

Sitten vaan öljy kattilaan kuumaksi ja kämmenissä pallurat kasaan.  Öljy kannattaa pitää suhteellisen kuumana (170-asteessa) eli minä vaan katsoin, että porisi kunnolla, kun lisäsin pallurat. Kolme tai neljä minuuttia öljyssä tuottaa ihanan rapsakan pinnan.

Kaveriksi sekoitetiin harissaa jugurttiin, leikeltiin kurkkua ja kierrettiin porkkanaa spiraaliksi. Isäntä halusi vielä vähän riisiäkin.

Kyökkipsykologiaa ja hummus Josen tapaan

Kyökissä voi tehdä kaikenlaista muutakin kuin ruokaa. Kaikkihan me tiedämme, että bileiden parhaat keskustelut käydään keittiössä ja muutenkin se on paikkana lämmin, luokseenkutsuva ja luottamusta herättävä. Ei liene ihme, että kotoisa keskustelu vastaa moniin henkisiin tarpeisiin ja amatoorianalyysiä kutsutaan usein myös kyökkipsykologiaksi.

Jonkunlaista kyökkipsykologiaa harrastetaan nyt myös kirjablogissani, jossa väitän yöpöydän kirjapinon pohjalta pystyvän arvaamaan millaisesta ihmisestä on kyse, mitkä ovat hänen kiinnostuksenaiheensa ja jopa elämäntilanteensa. Menkääpä kurkkaamaan ja kommentoimaan. Siellä on jo muutamakin tarkka analyysi meikäläisestä.

Minun pinostani löytyy muiden muassa Josen Meze, joka on itse asiassa keikkunyt yöpöydälläni jo pidemmän aikaa. Olen huomannut selailevani sitä suhteellisen useasti sillä Libanonin ruokaperinteitä ja seutuja esittelevässä kirjassa riittää katseltavaa ja siitä löytyy myös monia reseptejä kokeiltavaksi.

Hummusta olen tehnyt monesti, mutta silti päätin tällä kertaa myös kokeilla kirjan reseptiä (suht) tarkasti seuraten. Minulla nimittäin on tapana heitellä kikhernetahnan ainekset vähän noin sinnepäin ja lisäksi lorauttelen sitruunamehua sen verran reilusti, ettei taida enää ihan aidosta hummuksesta olla kyse. Josen hummus oli ihan sikahyvää ja katosi piknikillä alta aikayksikön. Taidan siis olla vähän tarkempi tulevaisuudessakin.

Toiseksi tahnaksi piknikherkutteluun valikoitui Baba Ghanoush ja hyvää sekin oli. Monta muutakin reseptiä mielenkiintoisesta kirjasta löytyisi, mutta niihin palataan sitten myöhemmin.

Hummus 

2 prk kikherneitä (kirjassa käsketään tekemään kuivista liottamalla, mutta näitä sattui olemaan kaapissa)
1 dl vettä
2 valkosipulinkynttä
1,5tl suolaa
1dl tahinia
melkein 1 tl valkopippuria
1dl sitruunamehua

Pistetään koneella sileäksi ja nautitaan.

Tämä tahna on myös kevyempää kuin omani, sillä oliiviöljyä ei sekoiteta laisinkaan itse tahnaan vaan sitä valutetaan vain kulhoon päälle ja ripotellaan vielä chilijauhetta tuomaan väriä ja makua.
Mahtavaa herkkua ja helppoa pikkusuolaista dippinä kasviksille, leivän päällä tai vaikka siemennäkkäripaloilla kulhosta koukattuna.

Kun tarvitsee lämmitystä

Kun ulkona on kylmää, tuulista ja märkää, eikä lumesta tietoakaan, niin... joko arvaatte? Sama vanha virsi taas. Lämmintä, mausteista ja joukkoon jotain kirpakkaa.

Harissa tuo mausteet, munakoiso on uunissa kypsennettyä samoin valkosipuli ja kikherneet. Sipuli marinoidaan etikan, suolan ja pippurin kanssa. Siinä se. Taas kerran. Tätä on tehty meillä ennenkin, ties vaikka löytyisi blogistakin (tai blogeistakin) jo useampaan kertaan. Hyvää se on silti. Siksi se juurikin on moneen kertaan kirjattuna.

Lämmin munakoisosalaatti 

Siivuta sipuli ohuiksi siivuiksi ja laita kulhoon. Ripottele päälle suolaa ja mustapippuria. Sekoita joukkoon valkoviinietikkaa, riisiviinietikkaa tai siiderietikkaa sen verran, että sipulit ovat kaikki etikkaisia. Jätä marinoitumaan ainakin tunniksi.

Leikkaa iso munakoiso suupaloiksi. Sekoita pari teelusikallista harissatahnaa ja puoli desiä oliiviöljyä. Kierittele munakoisopalat seoksessa ja kippaa uunivuokaan. Ripottele päälle monta valkosipulinkynttä ja laita 200 asteiseen uuniin puoleksi tunniksi. Kääntele vähän välillä.

Kaada munakoisojen joukkoon purkillinen kikherneitä ja anna kuumentua uunissa vielä 10 minuuttia. Anna hiukan jäähtyä.

Leikkaa pari halloumi-juustoa palasiksi ja paahda ne pannulla.

Sekoita munakoiso-kikherneseoksen joukkoon sipulia ja rucolaa. Nauti lämpimänä.