Kertokaa nyt viisaammat, mitä minä teen väärin ?

Pidän kovasti tästä tämän hetken terveystrendistä. Pitäisin vielä enemmän, jos onnistuisin itsekin tekemään niitä herkullisia raakakakkuja ja terveellisia namiaamupaloja, joita niin paljon hehkutetaan. Minulla vain tuntuu olevan peukalo keskellä kämmentä kaikkien näiden uusien ainesten kanssa. Ensimmäinen tekemäni raakakakku on ainoa kakuntapainen, joka meidän huushollissamme on koskaan päätynyt lähellekään bioroskista. (Toinen oli sentään jo  hyvänmakuinen).

Myös chiasiemenet ovat aiheuttaneet minulle päänsärkyä jo muutamaan kertaan. Toiset näyttävät tekevän niillä kauniita vanukkaita, minun laseissani on epämääräisen näköistä valuvaa mössöä.

Kertokaa nyt viisaammat, mitä minä teen väärin?

Viimeksi sekoitin banaanimössöön ja mantelimaitoon chiasiemeniä ja odotin hetken, että saisin Jamie Oliverin ohjeen mukaan kiwistä tehdyn vastaavan mössön nätisti toiseksi kerrokseksi lasiin. Vielä mitä.... kuten kuvasta näkyy.

Olinko liian kärsimätön eli olisiko pitänyt odottaa kauemmin? Paljonko niitä siemeniä oikein pitää suhteessa laittaa? Tiedän, että tein vähän silmämääräisesti, mutta tuntui jo noinkin olevan siemenä aika runsaasti. Mitäs muuta suosittelisitte? 

Kyllä tämä tästä varmaan jossain vaiheessa. Maistuu nimittäin kuitenkin tosi hyvältä, vaikkei kauneuskilpailuja voittaisikaa. Tosin hivenen tunnen pienen kateuden piston katsellessani Jamie Oliverin kirjan kuvaa, vaikka talvivalossa otettu valokuva ei teekään ollenkaan oikeutta.

Muita ajatuksiani Jamie Oliverin Arjen superruokaa-kirjasta voi lukea täältä.

Laventelikeksit ja chia-mansikkahillo eli kesä lautasella

Mikään ei tuo kesää niin lähelle kuin laventelin tuoksu. Talvella käytän laventelilla hajustettua saippuaa silloin kun on mustaa ja märkää ja tarvitsen pienen ripauksen aurinkoa (tai sen muistoa) piristämään päivääni. Kuivattu laventeli on ihanaa saippuoiden lisäksi myös leivonnassa (kunhan muistaa käyttää niitä ruiskuttamattomia kukkia) ja vaikka hilloissakin.

Tällä kertaa kurkistin legoleikkien lomassa kahteen lemppariini keittokirjahyllyltä. Baking Instinct ei petä koskaan ja inspiraatio löytyi tälläkin kertaa keksien muodossa, pikkuisen maustoin eri tavalla. Tuorehilloon puolestaan sain ajatusta monestakin suunnasta, mutta viimeksi sellaista ihastelin Sitä parempi soppa II - kirjassa.

Tässä siis tämänkertainen tapani pistää kesäinen auringonpaiste tarjolle kahvihetkeen. Tarvetta tälle vähän olikin sateen ropistessa jatkuvien kuurojen myötä ikkunaan.


Laventelikeksit 

150g voita
2dl tummaa siirappia
1dl sokeria
2rkl kuivattuja laventelinkukkia
1dl kuohukermaa
1 korkillinen appelsiininkukkavettä
1tl leivinjauhetta
n.9dl vehnäjauhoja

ja mansikkatuorehillo

vajaa 0,5l mansikoita
2rkl jauhettuja chia-siemeniä
2rkl hunajaa

Aloita keksien tekeminen edellisenä iltana. Mittaa kattilaan voi, siirappi, sokeri, laventelinkukat ja appelsiininkukkavesi. Viimeksimainittu on aika vahvaa tavaraa, joten korkillinen riittää sellaiseen pieneen taustahuminaan. Jos haluat maun ja tuoksun vahvempana, lisää annosta.
Anna ainesten kuumeta, kunnes sokeri on liuennut seokseen. Anna jäähtyä.

Lisää kerma seokseen. Sekoita joukkoon jauhot ja leivinjauhe nopeasti tasaiseksi taikinaksi. Kääri taikina muovikelmuun ja laita jääkaappiin seisomaan yöksi.

Nosta taikina noin 20min ennen leipomista pois jääkaapista. Kauli se ohueksi levyksi jauhotetulla pöydällä ja vedä taikinapyörällä (tai muoteilla) kekseiksi. Nosta leivinpaperin päälle.

Paista noin 8min 175 asteessa. Jäähdytä ja tarjoile hillon kera.

Sekoita hilloa varten tehosekoittimessa kaikki ainekset ja jätä 10 minuutiksi hyytymään. Chia-siemenillä ei saa marmeladimaista tahmeaa hilloa tai hyytelöä, mutta ainakaan mansikkamassa ei valuta mehua. Toimii hyvin keksien päällä, välistä saa hillon puserrettua syliinsä, vaikkei tahtoisikaan...

Mansikoiden, laventelin ja appelsiininkukkien makuyhdistelmä on raikas, mutta samalla pehmeän pyöreä. Pelkkää kesää ja auringonpaistetta kielen päällä.

Piimäsuille

Minä pidän piimästä. Töissä tulee usein valittua ruokajuomaksi lasillinen rasvatonta piimää. Tuo pienesti hapan maku maistuu suussani raikkaalta ja virkistää oloa. Tummassa limpussa piimä on itseoikeutettu neste. Myös piimäjuusto on aina, ja minä tarkoita aina, ollut suuri suosikkini. Sitä löytyy äitini hämäläisestä pitopöydästä kaikkina juhlapyhinä ja välillä sitä on tarjolla muutenkin, varsinkin hänen tietäessään minun olevan tulossa käymään... Isäntä syö kyseistä juustoa ihan jälkiruokana, mieluiten punaherukkahyytelöllä höystettynä.

Noin muuten on piimä loistanut poissaolollaan perheen jälkkäripöydästä. Se on sääli, sillä kyllähän sitä luulisi edes piimävanukkaan tulleen kokeilluksi, vaan ei. Syy kokeilun puutteeseen on liivate, jonka makua ja koostumusta vähän vierastan.

Viimeaikojen raakaruokakokeilut ovat tutustuttaneet minut muutamiin uusiin raaka-aineisiin, joista mielenkiintoisimmaksi ovat osoittautuneet chia-siemenet. Yhdistettynä nesteeseen, chia-siemenet geeliytyvät eli ilmeisesti imevät nestettä itseensä ja muodostavat ympärilleen geelimäisen kerroksen, joka sitoo nesteteen hyytelömäiseksi seokseksi. Niiden avulla sain jo pakastimesta löytyneen "lötkön" marjaseoksen kiinteytettyä hieman tiukaksi hilloksi - ilman pakkoa lisätä sokeria jo ennestäänkin makeahkoon seokseen.

Lisäksi chia-siemenet ova ilmeisen terveellisiä : "...ne sisältävät lukuisia vitamiineja, kivennäisaineita, runsaasti proteiinia, hyviä kasviöljyjä ja omega-3 rasvahappoja. Ne sisältävät myös runsaasti vesiliukoista kuitua..." (Outi Rinne: Raakaruoka-aika! Herkkuja ilman hellaa ja uunia)

Siispä kokeilin, miten onnistuisi jälkiruokavanukas piimästä chia-siementen avulla.


Vaniljainen piimäkiisseli 

Kuten nimestä arvasittekin, ei mennyt ihan niin kuin suunnittelin, mutta lopputulos oli kyllä varsin herkullinen.

Jauhoin chia-siemenet blenderissä, sillä en halunnut koostumukseen kovia siemeniä.

Sitten sekoitin puoli litraa piimää, 1dl intiaanisokeria, 2tl vaniljasokeria ja 4-5rkl chiasiemenjauhetta ja jaoin laseihin. Jätin lasit jääkaappiin yön yli.

Lopputuloksena oli herkullisen makuinen, mutta enemmänkin kiisseliä (tai viiliä) muistuttava seos. Muotista lautaselle kumottaviksi piimävanukkaiksi tästä ei ollut.

En tiedä johtuiko lopputulos vääristä ainesten suhteista, mutta todennäköisesti myöskään chiasiementen teho ei taida olla ihan vanukasluokkaa. Se ei kuitenkaan estä niiden käyttökelpoisuutta. Tämä on nimittäin oikeasti hyvää. Makeaa, muttei liikaa, ja marjojen kanssa ihan mahtava jälkkäri/välipala/aamupalan piristäjä.

Ei minusta raakaruokakokkia taida tulla, mutta on kiva löytää uusia aineksia, joita voi hyödyntää "vanhalla" tavalla.