Vielä hetki lomalla eli joulu Nizzassa

Eilen palasimme mustaan (kyllä, kirjaimellisesti) Suomeen, mutta muisto auringosta kantoi ainakin tämän päivän. Ensimmäinen loman jälkeinen työpäiväkään ei tuntunut yhtään pahalta, eikä hymy hävinnyt minnekään. Onhan sentään perjantai.

Nizza jäi mieleen kaupunkina, jonne varmasti palaamme joskus. Vaikka se ei varsinaisesti pieni kai olekaan, oli siellä leppoisa tunnelma. Kesän kauhunhetket eivät tuntuneet suuremmin painavan ja niin sen kuuluu ollakin. Elämä jatkuu, eikä terroristeille anneta periksi. Kukkia näkyi tapahtumapaikalla eli emmehän unohda, mutta mitään ei muuteta.

 Joulu toi katukuvaan tietysti omat lisänsä. Mekin kävimme joulumarkkinoilla sekä tietysti pyörähtämässä suuressa maailmanpyörässä. Sieltä olikin mahtavat maisemat.

Jouluruokia oli talo täynnä sen verran, että emme käyneet ulkona syömässä kuin tasan kerran viimeisenä päivänä lounaalla, Brasserie oopperan vieressä osoittautui varsin perinteiseksi paikaksi. Harmillisesti nälkä oli niin kova, ettei tullut kuvattua sen paremmin paikkaa kuin ruokaakaan. Todettakoon siis, että pizzat olivat varsin hyviä ja hampurilainen bistrotapaan minulle sopiva eli pohja ja kansi erikseen.

Puistossa tuli kierreltyä huvipuiston lisäksi muutenkin. Ihan keskustassa oli mahtavan isot leikkialueet, joilla kuopuksen myötä viihdyttiin suhteellisen kauan. Isommat vähän jo valittivat, mutta rannasta tykkäsivät hekin - eikä ihme. Oli se aika tunnelmallinen paikka.

Itse pidin ehkä eniten torin seudusta. Ensimmäisellä kierroksella se oli kirpputorina, toisella taas paikalla olivat paikalliset kauppiaat erinäisine tuore- ja turistituotteineen. Laventelisaippuoita oli siis ihan pakko ostaa ja männynpihkakarkkeja isännälle.

Arvaatteko, mitä muuten ostin itselleni tuliaisiksi niiden saippuoiden lisäksi? Annan vinkin.
Se kiiltää, se sopii uudenvuodenpöytään ja liittyy ruoanlaittoon... (Vastaus löytyy ihan lopusta)


Mutta sitä ennen toivotan vielä kaikille mukavaa juhlaviikonloppua, jota meilläkin nyt ryhdytään kohta valmistelemaan ja viettämään.

Niin, ja tietysti myös...

SUPERHYVÄÄ UUTTA VUOTTA

Ja se vastaus tuliaiskysymykseen.... 

Kullanväristä sinappia ja pippuria uudenvuodenpöytään

Jouluherkuista voi lukea täältä ja muita reissutunnelmia täältä  

Joulun herkut Ranskanmaalla

Yksi asia on tismalleen samanlainen sekä Suomessa että Ranskassa. Molemmissa maissa jouluna syödään ylenmääräisen paljon. Ranskassa ruokailu myös kestää vielä pidempään kuin Suomessa. Ensin on aperitiivi, sitten on alkupalat, sitten pääruoka, (sitten elokuva - no ei vaiskaan, se nyt vaan sattui noin tänä vuonna), sitten juustot ja sitten, jos vielä mahtuu jotain, jotain jälkiruokaa.

Alkuruokavalikoima muistuttaa kummasti suomalaistakin joulupöytää, eikös vain? Siianmäti ja oeufs de lompe (rasvakalan mäti) endiivinlehdillä ja kylmäsavustetut kalasiivut. Tosin savukala oli tällä kertaa taimenta eikä lohta.
Sitten ilmaantuvat erot. Vuoden lopun juhlia ei kai Ranskassa voi viettää ilman hanhenmaksa-toasteja ja pientä tilkkaa Sauternens-viiniä. Muuten juomana olikin Moët Champagne läpi aterian.

Isännän oli ihan pakko saada ostereita,

Kaikki tosin eivät ihan heti niistä innostuneet... söivät kuitenkin :-) 

Pääruoaksi Isännän sisko toi anoppinsa maankuuluja kanoja, Kyseessä on uudelleen henkiin herätetty rotu La Grise de Vercors, joka on uskomattoman maukas. Tästä herkusta kirjoittelin jo aiemmin ranskalaisten maalaishäiden yhteydessä, eivät olleet joulumenussa yhtään huonompia.  Kaksi yli kahden kilon lintua paistuivat oliivien kera padassa ihanan maukkaiksi ja meheviksi. Joka pala juhlan arvoista.

Mistäköhän Suomesta (ja koskakohan) löytäisi vapaasti kasvatettuja maalaiskanoja, jotka ovat tuon kokoisia ja samaa makuluokkaa? Ostaisin ihan heti.

Kanan seuraksi syötiin perinteistä lisuketta eli gratinoituja kardonin (sellainen artisokan sukuinen kasvi) varsia ja päälle valeltiin tietysti paistinlientä. Varret on kesän aikaan pilkottu ja säilötty ja nyt ne vain gratinoitiin voimakkaan Emmentalin kaverina. Herkullista!

Koska joulumme ei ollut millään tasolla virallinen, päätimme näiden herkkujen jälkeen siirtyä hetkeksi olohuoneen puolelle katsomaan esikoisen joululahjaelokuvaa. (Brice de Nice - myönnän, torkuin sen ajan. Ei ihan minun elokuvani) 

Elokuvan jälkeen sitten herkuteltiin suomalaisilla pipareilla ja sinihomejuustolla ja halukkaille oli lisäjälkkäriksi suklaata, suklaata ja vähän vielä suklaata. Lasten suosikkeja täällä ovat "papillotes" eli paperiin käärityt suklaamakeiset. Niiden sisältämiä pieniä paukkupanoksia sitten hätkähdettiin milloin missäkin, kunnes aikuiset laativat säännön - "vain pihaterassilla". Säästyttiin pahemmilta sydänkohtauksilta. 

Joulupäivä mentiinkin sitten suomalaisittain, sillä pääruokana oli poronkäristystä ja perunamuusia! Kelpasi ranskalaisillekin herkkusuille. 

Muutakin reissusta löytyy täältä 

Ja Instagrammissa myös eli @minna_vuocho 

Muille maille jouluksi

Olemme perinteisesti aina olleet joulun Suomessa, muutamaa seurustelun alkuaikoihin osunutta poikkeusta lukuunottamatta. Itse asiassa pojat eivät ole koskaan olleet jouluna Ranskassa ja esikoinen on sentään jo neljätoista. Syy on minun ja ranskalaisten lakkoiluinnon. Olemme nimittäin erinäisiä kertoja odotelleet junaa tai muuta kuljetusta lakkojen sotkettua kaikki aikataulut, Lakkoja on myös aina joulunpyhinä, kesälomakautena tai muuten, kun tiedetään isojen ihmismassojen olevan liikkeellä.

Ihmismassoihin liittyy myös elämäni säikähdys, joka lopulta katkaisi kamelin selän ja sai minut kategorisesti kieltäytymään kaikesta julkisesta liikenteestä Ranskassa pyhien aikaan. Jouduimme nimittäin lakon takia ihmisiä täyteen ahtautuneelle Gare de Lyonille ja etelään päin suuntautuva juna kuulutettiin ennen kuin ehdimme ovesta ulos. Tilanne oli vähintäänkin pelottava vauvaa rintarepussa kantaneelle äidille, joka joutui miehestään eroon koko pakkautuneen massan lähtiessä liikkelle laituria kohti.

Ei tilanteessa varsinaisesti paniikkia ollut, mutta todettakoon sen verran, että käsivarsien mustelmista päätellen en tiedä, mitä vauvan päälle olisi tapahtunut, jollei kaksi miestä olisi tullut muuriksi eteeni meidän ja joka suuntaan liikkeessä olevien matkalaukkujen väliin. Sen jälkeen ei meidän muksuja ole Ranskan maassa junissa kuljeteltu,

Kunhan pääsee perille... 

Nyt sitten tajusimme, että Airbnb tarjoaa mahdollisuuden vuokrata tarpeeksi iso talo koko jouluseurueelle ja lentokone lentää Helsingistä suoraan Nizzan kentälle. Ei muuta kuin menoksi ja jouluksi Ranskaan.

Nizza on meille aivan uusi tuttavuus, sillä yleensä suuntaamme muutaman tunnin ajomatkan verran lännen suuntaan ja hitusen pohjoiseen.

Ensi vaikutelma ajomatkasta talolle oli erittäinkin sekava.Yksisuuntaisia katuja joka puolella, superkapeat tiet ja parkkeeraus ranskalaiseen tyyliin joka kohdassa sekä kaikista pienistä tienhaaroista sekaisin menevä navigaattori (+ kuski) aiheuttivat kirjaimellisesti pieniä mutkia matkaan. Vihdoin umpikujasta peruuttamalla selvittyämme päätimme pitää autolla ajelun minimissään.

Kannattaa siis varautua sekä puhelimen karttapalvelulla että hyvällä navigaattorilla, jos aikoo Nizzassa kulkea yhtään autolla. Emme vielä kertaakaan ole päässeet edes lähimpään supermarkettiin kääntymättä ainakin kerran väärään suuntaan.
Tosin julkinen liikennekin toimii tosi hyvin, Keskustavierailu oli käytännöllistä hoitaa bussilla ja raideliikenteellä ihan kukkulan laeltakin.

Kyllä kelpaa... 

Talo itsessään edustaa ihanaa perinteistä rakennustyyliä. Kesäisin tämä olisi aivan mahtava rakennus viileänä pysyvine sisätiloineen. Näin joulukuussa... no, tämä on edelleen aivan mahtava talo, mutta villapaidalle ja paksuille villasukille on tarvetta kiviseinien sisäpuolella. Silti, tosi hieno paikka.

Maisemat ikkunoista kaupungin yli merelle ovat henkeäsalpaavat ja ison pihan tila pingispöytineen takaavat myös jälkikasvulle tarpeeksi puuhaa.

Eikä kelissäkään ole valittamista. Tähän saakka on joka päivä paistanut aurinko ja lämpötila keikkunut 15 asteen yläpuolella. Ihanaa terapiaa Suomen lumettomaan ja mustanmärkään keliin viime aikoina tottuneelle.

Uima-altaan vesi tosin osoittautui sen verran viileäksi, että minulta jäi Nizzalainen traditio joulukastautumisesta kokeilematta. Tosin se pitäisi kai muutenkin tehdä meressä eikä uima-altaassa, muta ei nyt olla turhantarkkoja.

Joulu tietysti vietetään perheen parissa ja onkin mukavaa kerrankin kokoontua myös Ranskan suvun kanssa yhteen. Tarpeeksi iso talo poistaa tarpeen edestakaisin ajelusta pyhien aikana, jotan siinäkin mielessä tämä on rento ja mukava ratkaisu.

Ja mitä sitten kuuluu ranskalaiseen jouluun? 

No, ruokaa ja lahjoja ja iloista yhdessäoloa. Ihan niin kuin Suomessakin. Iloinen sekoitus perinteitä Euroopan kahdelta laidalta saa kaikkien silmät loistamaan ja luo muistoja tuleviin aikoihin.

Yleensä joulupukki käy Ranskassa vasta yön aikana, mutta teimme pienen myönnytyksen Suomen tavoille ja lahjat jaettiin jo aattona. Saivat aikuiset rauhan niin aattoillan pitkään päivälliseen kuin joulupäivän levollekin. Samoin toimme Suomesta pipareita ja koristetuubeja - saatiin jälkikasvu hetkeksi rauhoittumaan siihenkin puuhaan.

Mikäs tässä on joulua viettäessä.

Ihanaa joulunajan jatkoa kaikille! 

Minä palaan nyt herkkujen ääreen. Niistä lisää sitten jokus myöhemmin. (EDIT; täällä kuvia ja selostusta)

Poro pivossa

Poro pivossa tai ainakin melkein. Tuollainen perusrieska kun on nopsaan vähän kuivaa ja halkeilevaa, niin varmemmin päätyi herkku suuhun haarukalla.

Oli kyllä oikein suomalaistakin suomalaisempi ilta-ateria, vaikka sipulista vähän valkoista balsamicoa löytyikin. Rieskaa, poroa, puolukkaa, kaalia, porkkanaa, sipulia - kuulostaako tutulta? Tarjoilutapa taitaa olla tuontitavaraa tuolta Etelä-Amerikan suunnalta ja toiminee tämä ihan tortillalettujenkin kanssa.

Jouluviikon kiireissä sitä arvostaa myöskin nopeaa ruoanlaittoa. Kun porkkanan vetäisee nopsaan raasteeksi, sipulin pilkkoo ja lihan paistaa, on iltaruoka valmiina yhdessä hujauksessa - ainakin nopeammin kuin lopputuloksesta nauttivat ehkä olettaisivat.

Jos haluaa, voi tähän tietysti tehdä jotain kastiketta. Minusta tuorejuusto rieskan päälle levitettynä riitti mainiosti puolukkahillon kera kääröä kostuttamaan. Esikoinen korvasi Philadelphian vuohenjuustolla, niin saatiin vähän ranskalaistakin twistiä - kuinkas muuten.

Lisää kuvateksti

 Poroiset rieskat 

valmiita ohuita rieskoja

poron sisäpaistia leikattuna suikaleiksi
porkkanaa
kaalia
punasipulia (suolaa, pippuria, vaaleaa balsamicoa)

puolukkahillo ( 1kg puolukkaa, 1 paketti hillo/marmeladisokeria - siis se pieni pahvinen paketti - keitettynä siitä löytyvän ohjeen mukaan)

Eikä tämän tekeminen sitten kovin paljon työtä vaadi.

Kuori ja raasta porkkanoita haluamasi määrä.
Siivuta kaalia suikaleiksi.
Leikkaa sipuli suokaleiksi ja laita purkkiin suolan, pippurin ja etikan kanssa. Parhaimmillaan tämä on, jos ehtii maustumaan vähintään puoli tuntia, mutta kelpaa kyllä lyhyemmälläkin marinointiajalla (samoin kuin loput sitten seuraavana päivänä).

Paista lihasuikaleet pannulla oliiviöljyn ja voin sekoituksessa. Anna pinnan ruskistua kunnolla, mutta älä päästä liikaa kuivumaan.

Lämmitä rieskoja hetki uunissa (tai mikrossa, jossa kosteus varmaan säilyy paremmin).

Nosta kaikki pöytään ja anna kunkin ruokailijan rakentaa haluamansa rieska. Riskiä rakastavat voivat kääriä rieskan ja syödä tortillaan tapaan, mutta onnistuu kyllä veitsellä ja haarukallakin.

Kortteliravintola ja esillepanon autuus

Varsinkin kiireiseen joulunalusaikaan nousevat lähikorttelien ravintolat arvoon arvaamattomaan. Paikasta toiseen juoksemisen lomassa, kun ei toisinaan kertakaikkiaan saa ateriaa aikaiseksi. Meidän pikkusudet on kuitenkin pakko ruokkia tai tiedossa on kaikille ikävä ilta.

Haukilahdessa valikoima ulkonasyömiselle on aika rajallinen. Kesäaikaan ruokapaikkoja löytyy useampiakin, mutta näin talvella on rantakahviloissa hiljaista. Onneksi on tuo ostari. Sinne lmaantui jokin aika sitten Yuzu-sushi (jonka lounastarjous on meillä käytössä aina kuin mahdollista) ja jokin aika sitten valikoimaa tuli täydentämään myös kreikkalainen ravintola Tavernaki.

Sinne siis suuntasimme eräänä iltana koko konkkaronkka eli vanhemmat + 3 poikaa. Eikä muuten jäänyt nälkä kellään.

Otimme yhteisen alkupalalautasen ja vähän ranskalaisia. Meitä kyllä varoitettiin myös pääruoka-annosten reilusta koosta, mutta teinipoikien äitinä ajattelin kaiken uppoavan. No, alkuruoat katosivatkin vauhdilla ja olivat maistuvia. Mitä nyt vähän isännän kanssa jäimme pohtimaan, oliko jossain kohtaa kokilla niiden kanssa muuta tekemistä kuin purkin avaaminen... olisi pitänyt kysyä.

Pääruoista minun possuvartaani oli erittäin maukasta ja hyvin kypsennettyä ja salaatti raikasta. Tykkäsin kovasti ja taputtelin itseäni selkään, kun olin älynnyt jättää ranskalaiset pois ja korvata ne lisäsalaatilla.

Pojillakin oli nimittäin vaikeuksia saada lautasensä tyhjiksi, eikä sellaista tapahdu meidän perheessämme yleensä kovin usein.

Itse asiassa koimme myös toisen ihmeen. Kukaa pöydässä ei halunnut jälkiruokaa! Niipä ostimme kreikkalaisia pieniä leivonnaisia rasian kotiin vietäväksi. 

Kotiin palattuamme jäimme isännän kanssa miettimään, miksi aluksi ravintolasta poistuessamme ei ruoasta jäänyt kovinkaan kummoinen mielikuva. Tarkemmin ruoasta keskustellessamme nimittäin huomasimme, että kaikki olivat pitäneet annoksensa mausta ja olivat tyytyväisiä. Liha oli hyvin kypsennettyä, ranskalaiset ihan rapeita ja salaatti raikaista. Ruoassa ei siis ollut mitään vikaa eikä alle satasen lasku viiden hengen kahden ruokalajin ruokailusta + kokikset ja soodavedet ollut mitenkään ylenmääräisen kalliskaan. Mistä siis kiikasti? 

Lopulta päädyimme siihen, että annokset eivät näyttäneet huolitelluilta, jolloin assosiaatiot vievät heti sellaiseen huoltsikkamättöön ruoan makoisuudesta riippumatta. Ehkä siis hiukan tomaatteja toisin leikkaamalla ja annosten asettelua miettimällä (hieman pienemmätkin riittäisivät!) saisi lisää arvostusta myös kortteliravintolana varsin mukavalle Tavernakille. 

Itse asiassa tykkäsimme ulkonäöllisesti eniten kuopuksen (ylimmän kuvan) rullasta ja seuraavalla kerralla taidamme käydä nappaamassa tuollaiset mukaan, sillä Tavernakista saa helposti päivällisen myös kotiin vietäväksi. 

Käykää ihmeessä kokeilemassa, jos liikutte tuolla suunnalla.  Ulkonäkömutinoistamme (ja pienistä purkkiviboista) huolimatta, oli meillä oikein maistuva ilta ja Tavernaki mainio lisä korttelimme ravintolatarjontaan. 

Joulun kolme parasta kakkua

Mitkä ovat joulunajan parhaita tuliaisia? No herkulliset kuivakakut tietenkin!

Tässä minun tämänhetkinen kärkikolmikkoni tähän vuodenaikaan. Kaikki testattuja herkkuja, joita on tehty jo useamman kerran - isoina ja pieninä.

Englantilainen hedelmäkakku vähän tuunattuna maistuu ja säilyy,
Karpalo-valkosuklaakakku on upean näköinen ja herkullisen makuinen
Taateli-inkiväärikakku karamellikuorrutuksella takaa leipojan suosion tilanteessa kuin tilanteessa,

Alla siis ohjeita arkiston kätköistä, vaikka eivät nämä sinne jää pölyttymään. Tänä vuonnakin ovat kaikki reseptit jo olleet käytössä eikä joulu ole vasta kuin viikon päästä.

(Olemme muuten jääneet koukkuun La Fermière-jugurtteihin. Ne ovat herkullisen makuisia, mutta myös jäljelle jäävät purkit ovat ihan mahtavia askarteluun tai keittiökäyttöön.


 Tertun englantilainen hedelmäkakku

Tämä on taas kummitädin reseptejä, pikkuisen omaan makuun muutettuna. Höysteitä nimittäin saa muutella ihan mielialan ja omien lempparien mukaiseksi. 

200g voita
2 dl sokeria
3 kananmunaa
2 tl vaniljasokeria
3 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 dl rusinoita (tämän jätän aina välillä pois) 
1 pikkurasia (100g) hillottuja hedelmäpaloja tai sukaatteja
2 dl manteli- tai hasselpähkinärouhetta (tai sekoitusta)
1 pieni rasiallinen cocktail-kirsikoita pilkottuina

Vaahdota voi ja sokeri. Parhaiten tämä onnistuu, kun voi on lähellä huoneenlämpöä. Lisää kananmunat yksitellen, jokaisen jälkeen hyvin vatkaten. Sekoita loput aineet ensin keskenään ja kääntele ne sitten voi-sokeri-munapohjaan. Pähkinät ja kuivat hedelmät on hyvä jauhottaa ennen varsinaiseen taikinaan lisäämistä. Tämä edesauttaa niiden jakautumista tasaisesti kakun sisälle. Muuten ne jämähtävät helposti joko pohjalle tai nousevat kellumaan... lajista riippuen.

Kaada taikina voideltuun ja jauhotettuun kakkuvuokaan. Paista 150-175 asteessa noin tunnin ajan. Vastusta kiusausta katsoa uuniin ainakin ensimmäiset 45min, ettei kakku laske.

Karpalo-valkosuklaakakku 

Tämä on aina yhtä näyttävä. Syödessä karpalot pirskahtelevat kirpakkaa makeaa suuhun täyteläisen valkosuklaan kaverina. 

200g huoneenlämpöistä voita
2,5dl sokeria
3 kananmunaa
4dl vehnäjauhoja
2tl leivinjauhetta
2tl vaniljasokeria
1/2tl suolaa
100g valkosuklaata
1 korkillinen appelsiininkukkavettä
1dl turkkilaista jugurttia
2dl pakastekarpaloita

Vaahdota voi ja sokeri vaaleaksi ja kuohkeaksi. Sekoita munat joukkoon yksitellen reippasti vatkaten jokaisen jälkeen.

Sekoita kuivat aineet ja lisää ne taikinaan rouhitun valkosuklaan kanssa. Kaada joukkoon appelsiininkukkavesi, jugurtti ja karpalot. Sekoita.

Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan.

Paista uunissa 175 asteessa noin 50min. Anna jäähtyä hetken aikaa ja kumoa kakku. 

Kun kakku on kokonaan jäähtynyt, valuta pinnalle sulatettua valkosuklaata ja koristele marjoilla.

Inkivääri-taatelikakkuset 

Toisinaan voi kuivakakun tehdä pienenä versiona eli kakkusina, toisinaan se maistuu nimenomaan isona ja mehevänä. 
200g (1pss) kuivattuja taateleita
1tl ruokasoodaa
3dl kiehuvaa vettä

Sekoita taatelit, kiehuva vesi ja sooda kulhossa. Jätä likoamaan ja jäähtymään.
Nosta voi pehmenemään huoneenlämpöön.

75g voita
vajaat 3dl ruskeaa sokeria (muscovado, fariini, ruoko...)
3 kananmunaa
2tl jauhettua inkivääriä 

Laita uuni lämpenemään 180 asteeseen. Hiero pehmeä voi ja sokeri vaahdoksi.  LIsää inkivääri. Lisää huoneenlämpöiset kananmunat yksitellen voimakkaasti vatkaten jokaisen jälkeen.

3,5dl vehnäjauhoja
2tl leivinjauhetta

Lisää jauhot ja sekoita voimakkaasti. Lisää taatelit ja liotusneste. Sekoita löysäksi taikinaksi.
Jaa taikina silikonisiin muffinssi- tai kakkuvuokiin.

2-4 palaa hillottua inkivääriä pieninä palasina.

Ripottele inkivääripalasia kakkusten päälle vuokiin ja paina ne taikinaan.
Paista uunissa 25-30min. (Keitä isoa 40-50min) Tarkista kypsyys tikulla. Kun tikku nousee puhtaana kakkuset ovat kypsiä.


Kinuskikuorrutus
.
Sekoita 2dl kuohukermaa ja 2dl fariinisokeria keskenään. Keitä kunnes seos saostuu. Anna jäähtyä. Levitä kakkusten päälle ja ripottele hienonnetulla hillotulla inkiväärillä. 

Kuorrutus tekee kakut melkein ylimakeiksi. Jos haluat vähemmän imelää, jätä kuorrutus pois ja ripottele kakkusten päälle vain tomusokeria.

Mitkä ovat teidän joulunne lempparikakut? 

Chef's Umami eli ihan paras lohi ja luksusluokan pannupizza

Lohi on hyvää eikös vaan? Kaikki vähänkin lohituotteita maistelleet kuitenkin tietävät, että on lohta ja sitten on LOHTA, Meilläkin on kylmäsavulohi haettu aina tietystä paikasta. Silloin on tiennyt sen olevan pehmeää, juuri oikean savuista ja kaikille maistuvaa. Tämä lohi kohtasi nyt voittajansa ja vieläpä ihan kirkkaasti!

Helsingin World Trade Centerin TRE-joulumarkkinoilla on kaikilla mahdollisuus jouluun saakka käydä maistelemassa Chef's Umamin lohta. Kyseessä on tällä hetkellä vain ravintoloihin myytävä, Suomen ainoa sashimitason lohituote, joten tarjotut maistiaiset kannattaa käydä nappaamassa kielen päälle.

Kala päätyy stressiä aiheuttamattomalla metodilla (ja verestä kokonaan tyhjennettynä) ruoanvalmistukseen. Stressittömyys mahdollistaa luontaisen umamin kehittymisen kalan makuun ja verettömyys ilmeisesti auttaa rakenteen täydelliseen muotoutumiseen.

Sain palasen Chef's umami kylmäsavulohta myös kotiin kokeiltavaksi ja täytyy sanoa, etteivät turhaan tuotettaan kehuskele. En ole varmaan koskaan syönyt näin täydellisen oloista lohta. Lapsetkin huomasivat eron ja sain näpäytellä sormille yhtä ja toista pitkäkynteä saadakseni edes jonkun kuvan aikaiseksi.

Kuvista pystynee katsomaankin, miten ihanan pehmeää ja samalla kiinteää lohi on. Kylmäsavulohta toisinaan haittaavasta pienestä "limaisuudesta" ei tämän tuotteen kohdalla ollut tietoakaan. Myös savun maku oli oikealla tasolla sillä se ei hallinnut, mutta tuntui mukavasti varsinkin jälkimaussa.

Parhaimmillaan näin hyvä lohi on tietysti ihan sellaisenaan. Alle kun pistää voilla sipaistua tummaa leipää ja päälle ripottelee tilliä, niin herkku on aika lähellä täydellistä. Sitruunaa varoittelivat kovasti laittamasta, se on kuulemma liian hapokasta, mutta lime tai appelsiini käyvät. Minä olen koko ikäni sitruunaa tunkenut kylmäsavulohen päälle, mutta tässä sitä ei tosiaan tarvittu. Pizzassa sitten vähän kiersin sääntöä...

Toinen saamani vinkki nimittäin kehotti laittamaan lohisiivut 190 asteeseen kiertoilmauuniin 2 minuutin ajaksi maun nostamiseksi vielä paremmin esiin. Pizzan kanssa paistoaikojen kerrostaminen onnistuu varsin mainiosti, joten eilen illalla sitten saatiin pöytään luksusversio pannupizzasta - höystettynä sitruunankuorella maustetulla smetanapohjalla.

Kuva on surkea sillä valo on tähän vuodenaikaan iltaisin tosiaankin kadoksissa. Pizza itsessään oli kuvaansa miljoona kertaa parempaa.

Pizzapohjan perusohjeen olen joskus bongannut Liemessä-blogin Jennin Katukeittiö-kirjasta. Melkein samalla mennään, mutta paistoaikoja olen lyhentänyt vähän ohuemmaksi kaulitun pizzapohjan vuoksi.

Luksusluokan pannupizza 
(n.2-3 pizzaa vähän pannun koosta ja pohjan paksuudesta riippuen)

2dl maitoa vähän kädenlämpöistä kuumempana
1pss kuivahiivaa
5,5dl vehnäjauhoja
2tl sokeria
0,5dl oliiviöljyä
0,5tl suolaa

Sekoita ainekset ja vaivaa pizzataikinaa yleiskoneella kymmenisen minuuttia ja anna sen sitten nousta puoli tuntia.

Lämmitä uuni noin 200 asteeseen ja kuumenna myös (valurauta)pannu uunissa.

Sekoita purkilliseen smetanaa yhden sitruunan raastettu kuori, tillisilppua pieni kourallinen, suolaa ja pippuria maltillisesti. (1 pikkupurkki smetanaa = kahden pizzan pohjat meidän 26cm pannulla).
Siivuta haluamasi määrä lohta.

Kauli uuniin menevän paistinpannun pohjaa hieman suurempi pizzapohja parin millin paksuiseksi ja nosta se (valurauta)pannun päälle kuumenemaan. Anna sen nousta muutama minuutti ja levitä sitten päälle smetanaa. Raasta smetanan päälle reilusti parmesaania ja levittele vielä jotain hyvin sulavaa juustorastetta (vaikka sitä valmista mozzarellaraastetta. Juuston kuuluu olla aika mietoa, sillä lohi on pääroolissa).

Laita pizza uuniin noin 10 minuutiksi ilman kiertoilmaa. Levittele lohipalat päälle, muuta kiertoilmalle ja palauta pannu pariksi minuutiksi uuniin. Ripottele päälle vielä lisää tilliä ja nosta pizza heti tarjolle.


Kiitokset Chef's Umamille herkullisesta lohipalasta ja menkää nyt ihmeessä kaikki maistelemaan WTC:n TRE-joulumarkkinoille. Tammikuun puolessa välissä kuulemma on tulossa ainakin pääkaupunkiseudun kuluttajille mahdollisuus myös ostaa tätä herkkua nettikaupasta. 

Mahtisalaattia uudesta keittokirjasta

Sain tuossa kustantajalta luettavaksi ja kokattavaksi keittokirjan, johon ihastuin ikihyviksi. Olen jo selitellyt perusteluja kirjablogin puolella. Niitä voi lukea täällä. Tässä sanottakoon, että kevennetyt ja terveelliset lohturuokareseptit sopivat kaikille herkuttelijoille vaikka uudenvuodenlupauksen aiheeksi.

No, myönnän. Jotkut aineksista ja resepteistä ovat ehkä meidän perheelle vähän turhankin terveellisiä (eksoottisia), mutta kyllä sellaisiakin pitänee kokeilla. Jo ihan tiedostamatta olemme muutenkin siirtyneet kasvispitoisempaan ruokavalioon, ehkäpä sitä pienellä tietoisella yrittämisellä voisi päästä vieläkin terveellisempään lopputulokseen herkuttelua unohtamatta.

Lohturuokaa - Tietoista herkuttelua (Outi Rinne) antaa hyvät eväät herkuttelun terveellistämiseen. Kaiken lisäksi kirjasta löytyy myös asiapitoista pohdintaa, joka kannattaa lukea. Sieltä löytyy syitä ja perusteluja - lempeästi ja saarnaamatta.

Ihan ensimmäiseksi kokeiluun päätyi bataattihummuspohjainen salaatti.

Jep, taidettiin vähän liiotella, Lautaselle piti saada tarpeeksi erilaisia herkkuja, jotta jokainen löysi suosikkinsa. Niinpä kypsällä bataatilla kevennetyn hummuksen päälle päätyikin jos jonkinlaista herkkua. Porkkanoita, punajuurta , kurkkua, paprikaa, herkkusieniä. rucolanversoja, alkolupiiin versoja, halloumisiivuja, tomaatteja,,, Minä jäin hummukseen totaalisen koukkuun ja esikoinenkin (joka muuten inhoaa hummusta) söi hyvällä halulla. Eritysesti tykkäsin, kun lipsahti kaksi isoa valkosipulinkynttä...

Ideana tahnan päälle levitelty salaatti osui ja upposi. Siinähän on kastike samassa ja salaatti taatusti tarpeeksi ruokaisaa.

Outi Rinne: Lohturuokaa - tietoista herkuttelua 

Kaunis kirja täynnä herkullisia reseptejä, kauniita kuvia ja asiaa siitä, miksi ruoka lohduttaa ja miksi lohturuokaa kannattaa muuttaa terveellisempään suuntaan.

Outinhan monet jo tuntevatkin Keittiökameleonttina tai Mieliruoka-blogin takaa sekä kahden muunkin keittokirjan kirjoittajana.
- Raakaruoka-aika
- Mielekkäät eväät

Seuraavaksi pitää kokeilla punaisista linsseistä tehtyjä suklaakeksejä. Saa nähdä huomaavatko pojat, mitä herkkuja äiti sillä kerralla syöttää. En nimittäin ajatellut kertoa etukäteen...
Varovaisuus lienee tarpeen sillä sen verran kauhistuneita ilmeitä ja huudahduksia oli vastassa asiasta mainitakseni. Ehkäpä vanha sanonta "hiljaa hyvä tulee" pätee tässäkin asiassa.

Itsenäisyyspäivän herkkuja - chorizorullia ja ihan parasta poroa

Sen verran hyvää oli tämän itsenäisyyspäivän lounasmenu, että pitää laittaa tännekin muistiin, Ihan siltä varalta, että inspiraatio ensi vuonna on taas hakusessa - tai sopivathan nämä tietysti myös uuden vuoden herkutteluun, jos joku sattuu innostumaan,,,

Itsenäisyyspäivämenu 2016

Chorizo-rullat ja vihreää 

Timjaminen porofilee sipulihillokkeen ja lisukkeiden kera 

Mozartinkuulia ja vaahtokarkkisuklaita 

ruokajuomana: Château Beaucaillou 2013 (St Julien) 

Joulukuu on meillä voitaikina / torttutaikinakuukausi. Ensin sitä tungetaan vohvelirautaan, sitten tehdään torttuja ja sitten ruvetaan soveltamaan. Joka vuosi löytyy jokin uusi herkku ja tänä vuonna siksi osoittautuivat chorizorullat.

Muuta ei tarvitse tehdä kuin levittää torttutaikinalevyt. Sitten päälle vuorotellen tuorejuustoa (pippurimaustettua tänään), kypsän chorizo-makkaran paloja ja emmental-raastetta. Levy rullalle. Päälle voitelu munalla ja lisää juustoa,

Uunissa 200 asteessa kestää noin 20-30min ihan uunista ja rullan paksuudesta riippuen. Sitten annetaan hetki seistä ja leikataan sellaisiksi parin suupalan kokoisiksi. Tarjoillaan jonkin vihreän kanssa.

Vihreäksi valikoituivat valkolupiinin versot - ihan uusi tuttavuus sekin. Rapsakkaa ja vähän herneenversolle maistuvaa (hitusen ehkä makeampaa). Hyvin maistui,

Pääruoaksi sulatin poron fileetä pakkasesta. Seuraksi tehtiin sinihomejuustolla höystetty palsternakka-päärynävuoka, punajuurta , duchesse-perunoita sekä ihan sikaonnistunut sipulihilloke.

Poro

Ihan ensimmäiseksi laitettiin fileet maustumaan eli siivottiin pienet kalvot pois, suolattiin ja hierottiin timjamilla ja laitettiin kelmun sisään odottelemaan muutaman katajanmarjan kanssa.
Fileen kypsentäminenhän vie pannulla voin ja oliiviöljyn sekoituksessa vähän keskilämpöä kuumemmassa vain muutaman minuutin per puoli, joten se kannattaa tehdä aikalailla loppuvaiheessa, vaikka lihaa sitten kymmensen minuuttia vielä folioon käärittynä seisottaisikin ennen leikkaamista.


Sipulihilloke 

Siivuta kolme isoa keltasipulia ja muutama salottisipuli. Kuullota kattilassa voin ja oliiviöljyn sekoituksessa, suolaa hieman ja sekoita joukkoon iso kourallinen kuivattua timjamia.

Kun sipulit ovat kuullottuneet, lisää joukkoon loraus punaviiniä, 3rkl mustaherukkahilloa, 1rkl ruskeaa sokeria ja loraus balsamicoetikkaa (laitettiin viikunalla maustettua tällä kertaa). Sitten vaan haudutetaan kannen alla muita ruokia tehtäessä. Jos hilloke näyttää liian nestemäiseltä, anna lopussa poreilla hiljalleen ilman kantta.


Palsternakka-päärynävuoka

Leikkaa pari palsternakkaa palasiksi, ripottele niille suolaa ja kierittele oliiviöljyssä. Laita uuniin 200 asteeseen 15 minuutiksi.
Leikkaa iso päärynä palasiksi ja sekoittele uunivuokaan palsternakan seuraksi.
Ripottele lopuksi pinnalle sinihomejuustoa ja anna olla uunissa, kunnes se on sulanut. Lisää pippuria makusi mukaan.

Punajuuret olimme kypsentäneet jo edellistä ateriaa varten foliopaketissa suolalla, timjamilla ja vaalealla balsamicolla höystettyinä. Nyt vaan kuumennettiin, eikä muuta tarvittu. Ihan "au naturel".


Duchesse-perunoihin löytyy ohje jo täältä...

Jälkkäriä ei kukaan ollut ehtinyt sen kummemmin miettimään, joten mentiin suklailla. Hyvin kelpasivat nekin.

Nyt on sitten syöty jo perinteisetkin tortut ja kohta pitää sytyttää kynttilät ikkunalle, ja komentaa pojat pois pelaamasta telkkarin vierestä, kun Linnanjuhlat alkavat, En tiedä katsooko niitä kukaan tänä(kään) vuonna kovin keskittyneesti, mutta pitäähän niiden nyt edes vähän aikaa olla päällä. Ihan vain perinteen vuoksi,

Hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille! 

Arkiston aarteita - Suolaisen makea sipuli-sinihomejuustopiirakka

Mietin tässä pikkujouluaikojen herkkuja ja muistin pitkästä aikaa yhden lemppareistani. Tästä blogista en reseptiä edes löytänyt, joten tottahan se piti kaivaa vanhoista arkistoista näytille. Taidetaan tehdä tätä itsenäisyyspäivän alkuruoaksi (jollei taas keksitä muuta siihen mennessä :-)

Tämä sopii vuoden viimeisen kuukauden juhliin kuin nappi nenään. Sinihomejuuston ja makean sipulihillokkeen liitto saa juhlamielellä pahimmankin kiukkuilijan. 

Makeansuolainen punasipulipiirakka 

Tee hilloke ja pohjataikina jo edellisenä päivänä niin pääset helpommalla.

Hilloke :
25g voita
6 punasipulia
150g sokeria
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria
1 dl balsamicoa
1,5 dl punaviiniä (mielellään jotain vähän tuhdimpaa)
loraus Marsalaa
(2 rkl mustaherukkahilloa)  

Suikaloi sipulit ja hauduta niitä kattilassa voin ja sokerin kanssa puolisen tuntia. Lisää loput aineista ja keitä vielä runsaat puoli tuntia hiljaisesti poristen. Hilloke on hyvinkin nestemäistä vielä lopussa, mutta älä huolestu. Se kyllä jähmettyy kylmetessään.
Pistä purkkiin ja jääkaappiin odottamaan käyttöä.

Rahka-voitaikina :
1 prk (250g) maitorahkaa
250 g pehmeää voita
4 dl vehnäjauhoja

Sekoita nopeasti taikinaksi. Kääri muoviin ja laita jääkaappiin tekeytymään ja jatka seuraavana päivänä. 


Seuraavana päivänä kootaan piirakka 

Kauli taikina levyksi ja nosta piirakkavuoan päälle. Älä tee siitä kauhean ohutta vaan jätä ainakin puolen sentin paksuiseksi.

Levitä sipulihilloketta piirakan pohjalle. Leikkaa sinihomejuustosta paloja ja levitä hillokkeen päälle. Silppua timjamia ja lisää piirakkaan tasaisesti. Sitä saa olla aika tukko. 

Sekoita 2 munaa, 4 keltuaista, 2 dl kermaa ja 2rkl perinteistä Dijon sinappia keskenään ja kaada piirakan päälle.

Ripottele päällimmäiseksi paahdettua hasselpähkinärouhetta. 

Paista uunissa 200 asteessa runsaat 30min. Anna jäähtyä haaleaksi ja tarjoile vihreän sekasalaatin kera. 

Se on taas pikkujouluvohvelien aika

Ja pikkujouluvohvelithan tehdään tietysti voitaikinasta ja päälle laitetaan herkkuja kunkin maun mukaan.

En enää muista, mistä blogista tämän idean aikoinaan bongasin, mutta hyvä idea joka tapauksessa. Voitaikina ja vohvelirauta rakastavat toisiaan ja lopputuloksena ovat ihanan rapsakat alustat vaikka lohimousselle (mössölle...) tai savuporosta tehdylle vastaavalle.

Voitaikinavohvelit ovat meillä jo muodostuneet perinteeksi näin pikkujouluaikaan. Usein herkun tekeminen myös delegoidaan nuoremmalle polvelle. Aina ovat onnistuneet.

Voitaikinavohvelit

Tee ensimmäisenä täyte. 

Tällä kertaa sekoitimme puolikkaan Philadelphia-purkin, pari desiä jugurttia, muutaman siivun kylmäsavulohta hienonnettuna, kourallisetn tilliä hienonnettuna ja yhden keltaisen paprikan pieninä kuutioina. Mausteeksi puolikkaan sitruunan kuori, suolaa ja pippuria. Nam!

Savuporovastaava tehdään vaihtamalla savulohi savuporoon ja tilli persiljaan. Sitruunaakin voi laittaa vähän hintsummin. Muuten ihan samalla periaatteella tai sitten vaihtoehtoisesti omalla tyylillä ja oman maun mukaan. Poroversioon voi muuten pistää puolukkahilloakin pienen lusikallisen lopuksi päälle...

ja sitten vohvelit

Sitten vaan valmista voitaikinaa sulaksi ja palasiksi ja vohvelirautaan. Kestää noin 4min per satsi keskilämpöä hitusen kovemmalla.

Tarjoillaan heti.

Nopeaa ja helppoa väriterapiaa arki-iltoihin

Suuren kasvisruokabuumin keskellä on meilläkin kummasti lihansyönti vähentynyt. Kyseessä ei edes ole mikään tietoinen päätös - vastaan on vain tullut niin paljon kivoja kasvisreseptejä ja marketin hevi-osastokin on jostain syystä muuttunut inspiroivammaksi. Kasviksilla saa ruokaan myös ihanasti väriä. Se piristää, kun ulkona näkyy pelkkää mustaa.

Viime viikolla huomasin ruokalistalla komeili kaksi omaa suosikkiani kasvispitoisista arkipäivällisistä. Vaikka toisesta annoksesta löytyi kanaa, oli se lähinnä pienen lisukkeen roolissa eikä ollenkaan edes välttämätön lisä lautasella.

Tässä siis kaksi arki-reseptiä, jotka ovat -
1) Nopeita (molemmat kastikkeet valmistuvat samassa ajassa kuin riisi tai pasta kypsyy),
2) helppoja (leikkaa ja sekoita) ja
3) maistuvia (sitruunaa tai vihreää currytahnaa + ihania tuoreita kasviksia)

ja joiden avulla saa väriä pimeään aikaan.

Vihreä curry riisin kera oli ensimmäinen.

Varsinainen maku tulee currytahnapurkista. Sitten ei tarvitsekaan tehdä muuta kuin keittää riisi kaveriksi samalla kun sekoittaa kasvikset kastikkeeksi. Tällä kertaa laitettiin pannulle ensin oliiviöljyä ja puolikas kanaliemifondikuutio sekä  sipulia ja erivärisiä porkkanakuutioita.  Lilasta porkkanasta tuli ihana sävy, jonka perusteella kyseessä oli "lila" curry enemmän kuin vihreä.

Kun sipuli ja porkkanat ovat pehmenneet, lisättiin joukkoon kesäkurpitsa kuutioituna ja taas sekoiteltiin. Tässä vaiheessa lisäsin myös lusikallisen currytahnaa, muutama silputtu valkosipulinkynsi ja korianterin silputut varret. Sitten lisättiin keltainen paprika kuutioina ja taas sekoiteltiin.

Kun kasvikset olivat melkein kypsiä, lisäsin joukkoon puolikkaan kookosmaitopurkin. Halusin lopputuloksen maistuvan enemmän kasviksilta kuin kookokselta, joten en pistänyt koko purkillista. Tässä kohtaa kannattaa maistaa suolan tarve ja lisätä myös pippuria.

Kun riisi oli jo valmista, sekoitin kastikkeeseen vielä pieniä lehtikaalin ja ruusukaalin risteytyksenä syntyneitä kaalinuppuja ja lorautin sitruunamehua Pikainen kuumennus ja riisin kera lautaselle. Lisukkeeksi oli kypsennetty pannulla paketillinen kanasuikaleita pelkästään suolalla ja pippruilla maustettuina, mutta tätä voi kyllä syödä ihan kasvisversionakin.

Toinen resepti onkin sitten melkein kokonaan kasvisruokaa ja tietysti pastaa.

Tomaatti-kesäkurpitsa-mozzarellapastaa ja vähän oliiveja

Tämä perustuu vakkari sitruunapastaamme ja helpolla mennään.

Laita pastavesi kiehumaan ja kypsennä pasta paketin ohjeen mukaan.

Pilko sipuli ja kesäkurpitsa. Laita sipuli pannulle kuullottumaan oliiviöljyyn. Sekoittele ja sipulien pehmennyttyä lisää kesäkurpitsakuutiot. Sekoittele taas ja raasta sitten joukkoon puolikkaan sitruunan kuori.

Kun pasta on suurin piirtein kypsää, lisää kastikkeeseen vielä rasiallinen kirsikkatomaatteja sekä pieni pussillinen pinaatinlehtiä. Halutessasi voit repiä sekaan vielä kermaisen mozzarella-pallon.

Kaada pasta kastikkeen joukkoon ja lisää vähän sen keitinvettä. Sekoita. Lisää lopuksi vielä oliiveja ja raasta päälle parmesaania reilulla kädellä. Tarkista suola ja lisää vähän pippuria. 

Tarjoile heti.

Tasapainoilua eli kotitekoiset kananuggetit

Kotitekoiset kananuggetit voittavat teolliset serkkunsa mennen tullen. Paitsi, että vaativat pikkuisen enemmän työtä. En minä näitä kuitenkaan luokittelisi työläiden reseptien joukkoon millään ja kaipa sekin jotain merkkaa, että nugeteista löytyy tasan tarkkaan vain niitä aineita, joita sinne olen itse päättänyt laittaa.

Näitä voi myös maustaa haluamallaan tavalla. Oma suosikkini on avokadolla maustettu (eli jugurttiin muussataan mukaan avokadoa) tai sitten voi pistää chilijauhetta makunsa mukaan tai sinappia tai... no, mitä nyt mieli halajaa.

Sitten kun on saanut hyvän omantunnon kananuggettien osalta, voikin hyvillä mieliin pistää kaveriksi pakkasesta mozzarellatikkuja. Lisäksi tasapainotetaan keskenään sipsit ja porkkana-kurkkudippi. Tämä on tarkkaa työtä ja vaatii laskemista.

No, ei vaiskaan. Kerättiin pöytään, mistä tykätään ja kaikilla oli kiva perjantaifiilis. Vaikka voi näitä syödä lauantainakin...

Pimeän ajan väriterapiaa juuressipseillä ja erivärisillä porkkanoilla 

Kananuggetit

Broilerin rintafileitä
jugurttia
paprikajauhetta, suolaa, pippuria, lusikallinen Savoraa (tai mitä nyt sitten mieli tekee mausteeksi)
japanilaisia panko-korppujauhoja - Näillä saa rapsakamman pinnan ihan uunissa kypsentämällä. Toki tavallisetkin korppujauhot käyvät, mutta lopputulos on erilainen)

Sekoita jugurttikastikkeen ainekset keskenään.
Leikkaa broilerin rintafileet palasiksi ja sekoita hyvin jugurtissa. Jätä hetkeksi maustumaan.
Kierittele kanapalat korppujauhoissa ja nosta leivinpaperille pellin päälle.

Laita uuniin 200 asteeseen, kunnes korppujauhot ruskistuvat kauniisti ja liha on kypsää (20-30min vähän uunista ja palojen koosta riippuen)

Tarjoile heti chilikastikkeen, jugurttikastikkeen tai ketsupin kera.
Seuraksi sitten haluamiasi herkkuja.

7 minuutin kakku

Näillä keleillä sitä söisi kakkua ihan urakalla, tai ainakin minä söisin. Koko ajan tekee mieli mutustella jotain ja mielellään makeaa. Sitten, jos antaa mieliteolleen vallan, alkaa morkkis ja pahimmillaan huono olo. Varsinkin niinä päivinä jolloin ei jostain syystä ehdi edes lounaalle. Kuten nyt vaikka kolmena päivänä tällä viikolla (kuuluuko äänestäni pientä lounasvajeen aiheuttamaa ärtymystä?)

Olen kuitenkin keksinyt kakkuhimooni ratkaisun! Tai ainakin luulen niin.

Ensinnäkin: 
Kun alkaa tehdä mieli kakkua, ryhdyn toimeen iloisin mielin. Sitten kutsun paikalle pojat ja yhden tietyn heidän kaverinsa, jonka kakkuvatsa tuntuu olevan koko poikaa suurempi.
Näin saan leipomisen tyydytyksen, syön itse vain palan kakkua ja nautin poikien herkuttelun katselemista. Melkein yhtä kivaa ja tyydyttävää kuin useampi pala omaan suuhun.

Toiseksi: 
Teen kuivakakun. Kuvasta tietysti paljastuu, että sitä tuunaamalla saa ihan yhtäläillä kermavaahtoa kuin täytekakustakin, mutta juju onkin edelleen pojissa. Heidän jäljiltään ei kermavaahtoa yleensä kulhoon jää, joten minä syön kiltisti sitten pelkistettyjä kuivakakun palasia - mikäli kakusta jää jotain seuraaviin päiviin.

Itsepetosta? Kyllä kai, mutta mitä siitä, jos mieli jää hyväksi? (ja poikien suu makeaksi)

Tämä kakku oli niin superhelppokin. Kyseessä on vuosia sitten jo kiertänyt resepti, joka päätyi minulle kummitädiltäni (niin kuin muutama muukin kakkuresepti).
Nimen seitsemän minuuttia viittaa kakun tekemisen helppouteen - ainakin niissä talouksista, joista löytyy yleiskone tai sähkövatkain eli kai suurin piirtein nykyään kaikki, joissa enemmän leivotaan.

Mikään kevyt-  tai modernisoitu versio tämä ei ole, kunhan vaan hyvä peruskuivakakku. Maistuu erityisesti teekupillisen kera.


7 minuutin kakku 

4 kananmunaa
vajaat 3dl sokeria
2dl perunajauhoja
1 1/2dl venhäauhoja
3tl leivinjauhetta
1tl vanilliiisokeria
200g voita huoneenlämpöisen pehmeänä

Päälle kermavaahtoa ja passioncurdia (tai lemon curdia), jos siltä tuntuu.

Laitetaan uuni lämpiämään 175 asteeseen.

Sekoitetaan ainekset kulhossa eli vatkataan 7min.
Laitetaan voideltuun ja jauhotettuun vuokaan ja kypsennetään uunissa vajaan tunnin verran. Kannattaa vähän vahtia, otin omani pois jo 50min kohdalla.

Talven muistoksi yhteisöllistä seurusteluruokaa

Lumiset kelit ovat muisto vaan, mutta silti voidaan nautti talvisesta ruoasta. Meillä talven tuovat raclettet ja fonduet, joita ilmaantuu ruokapöytään vuodenvaihteen molemmin puolin.

Rakastan fondueta sen kaikissa muodoissa. Fondue Bourgignonne on mahtavaa lihaisuudessaan ja kastikkeineen. Kiinalainen fondue keventää, kun vaihdetaan öljy kasvis- tai kanaliemeen. Kaikkein eniten onnenhuokauksia aiheuttaa kuitenkin fondue Savoyarde eli juustofondue (jollei sitten oteta huomioon suklaafondueta).

Juustofonduen koostumus meillä vähän vaihtelee, mutta yleensä siihen sekoitetaan kolmea juustoa. Tällä kertaa laitettiin 300g Toupin-juustoa (sellaista kuin Beaufort) ja vähän vähemmän kumpaakin Gruyèreä ja Comtéta. Lopputuloksena oli voimakas, mutta pehmeä fondue. Se venyi, muttei vanunut, jolloin leipäpalan ympärille sai kiedottua valuvaa herkkua juuri sopivasti eikä joutunut liian usein tehtäviä suorittamaan.

Ai mitä tehtäviä? No, tiedättehän... jos tiputtaa leipäpalan pataan, joutuu tekemään hassuja juttuja. Vähän samaan tyyliin kuin puollonpyörityksessä.

Toinen varoituksen sana. Muistattehan jättää limsat ja muut hiilihappoiset juomat pois pöydästä juustofondue-iltana. Muuten on lopputuloksena vatsanpohjaan jymähtänyt pallo ja vatsanväänteitä, kuten isäntä muistaa muistuttaa joka kerta.

Juustofondue

Laita lasiin kuivaa valkoviiniä (esim. Riesling) ja laita siihen laakerinlehti ja muutama katajanmarja. Jätä maustumaan pariksi tunniksi.
Nosta juustot pois jääkaapista huoneenlämöpöön samaan aikaan.

Ota mausteet pois ja kaada viini fonduepataan ja raasta joukkoon yksi valkospulinkynsi. Muistathan, että metallinen fonduepata ei yleensä toimi juustofonduen kanssa, vaan sitä varten on parasta olla keraaminen tai valurautainen pata.

Leikkaa juustot pieniksi paloiksi ja sulata ne hitaasti valkoviiniin hellalla miedosti lämmittäen. Aloita Toupin/Beaufort-juustolla, lisää sitten vähitellen loputkin juustot. Muista sekoittaa koko ajan.

Kun juustot ovat sulaneet tahmaksi, nosta pata fonduelämmittimen päälle. Vahdi lämmittimen palamista koko ajan. Liiaksi jäähtyessään fondue jäykistyy, kiehuminen polttaa pohjaan. Tarkkana siis.

Nauti, naura ja herkuttele. Vietä ihana ilta perheen tai ystävien seurassa. Tämä on yhteisöllistä seurusteluruokaa parhaimmillaan.

Ruokamuistoja työmatkalta

Turistimeininkiä

Työreissut ovat aina ihan oma lukunsa matkojen joukossa. Tällä kertaa lensin peräti San Franciscoon saakka - istumaan toimistossa... Hieman turhauttavaa olla uudessa paikassa eikä ehtiä katselemaan kuin parina iltana pikkuisen. Oma vika tosin - minimoin kotoa poissaoloajan, vaikka viikonlopuista olisi voinut vähän pidentää. No, ensi kerralla sitten.

Giving back 

Olen töissä yrityksessä, joka ottaa sosiaalisen vastuunsa vakavasti. "Giving back"  on yksi perusarvoista ja se näkyy myös firman käytännöissä ja mittaristoissa aivan eri tavalla konkreettisesti kuin aiemmissa työpaikoissani. 

Salesforce laskee työntekijöilleen 7 päivää vuodessa työaikaa vapaaehtoistyöhön ja päivien käyttämistä myös seurataan. Myös työntekijöiden antamat rahalahjoitukset tuplataan vuosittain tiettyyn summaan saakka. Oli siis itsestäänselvää, että uusien työntekijöiden perehdytyskoulutukseen kuului muutama tunti hyväntekeväisyyttä. Ruokabloggaaja valitsi ruoka-avun pakkaushommia - kuinkas muuten. 

Pakkasimme maissia ja broccolia jaettavaksi. Paikka oli hurjan kokoinen varasto, josta ruokaa lähtee jakelupaikkoihin jatkuvalla syötöllä. Oli aika herättävää nähdä suuren rivit ruokapakkauksia, joiden kiertoaika vaihteli vuorokauden ja neljän vuorokauden välillä. 

Jopa 25% alueen asukkaista on väliaikaisen tai jatkuvan ruoka-avun tarpeessa. Se on muuten hurjan iso määrä ihmisiä, jotka eivät päivittäin tiedä, mistä saisivat seuraavan ateriansa. 

Syödä pitää työmatkallakin

Syödä tietysti pitää myös työmatkalla. Päivällä mentiin lähilounasravintoloiden ja ruokarekkojen valikoimien varassa. Paras lounas löytyikin toimiston viereen parkkeeranneesta rekasta. 

Korealaiset riisihampparit olivat supermaukkaita. Pitänee opetella tuo riisikakun teko, että voi kotona kokeilla samaa. Höyrytetyiksi väittivät. 

Liha oli myös maustettu todella hyvin. Ei polttavaa, mutta ihanan täyteläistä ja lämmittävää. Sopi hyvin mukaan laitetun ananaksen kanssa. 

Kaiken kaikkiaan lounaat olivat ihan syötäviä. Noita riisikakkuja lukuunottamatta aikalailla suomalaisten lounasravintoloiden tasoa. Riisihampparit voittivat mennen tullen suurimman osan elämäni lounaspaikoista. (Kanttiineja ei edes lasketa... ;-)

Iltaruokien osalta kokeilin erilaisia vaihtoehtoja. Ensimmäisenä iltana aikaero iski pahasti ja jäin hotelliin syömään. Huonepalvelu toi jättimäisen tonnikalasandwichin ja yhtälailla isot macaronsit. 

Toisena iltana lähdimme porukalla Forrest Gumpin jäljille eli Bubba Gump teemaravintolaan. Siellä syötiin... arvasitte oikein! Katkarapuja! 

Olemme kaikki syöneet teemaravintoloissa, joissa ruoka on siinä siedettävän rajamailla. Bubba Gumpissa teema ja krääsä olivat paikoillaan, tarjoilija piti tietovisan ruokalajien välissä (totesin unohtaneeni elokuvasta suurin piirtein kaiken -or blame the jet lag), mutta myös ruoka oli todella maistuvaa. 

Alkuruoaksi maistelimme katkarapuja eri tavoin valmistettuina ja pääruoaksi söin Cajun-maustettua kalaa perunamuusilla. Jättimäinen juomani kävi myös jälkiruoasta. Kookos-hedelmä-rommicocktail nimittäin oli sopivasti makeaa. 

Ravintolan teema muuten alkoi jo ulko-ovelta... Thanks Mark for the Forrest Gump pose! 

Pier 39 oli muutenkin hauska paikka. Turistikauppoja, ravintoloita ja tietenkin valtava karuselli. 

Kolmantena iltana sitten kävimme hotellin lähellä italialaisessa ravintolassa. Hyvää ruokaa ja jättimäiset annokset. 

Jättimäiset annokset olivatkin kaikkia ruokailuja yhdistävä tekijä. Amerikassa kaikki on suurta, talot korkeita ja lautaset leveitä. 

Ruokalehtituliaisia 

Yksi asia on matkoillani pakollinen eli ruokalehdet. Niitä tarttuu mukaan lentokentiltä, vaikken lentokoneissa niitä luekaan (lukulistalla on kaikkea muuta). Ruokalehtivalikoimasta ja niiden sisällöstä voi myös analysoida syömisen trendejä. 

Tällä kertaa totesin kasvisruokien jylläävän täydellä voimalla. Erilaiset vege-lehdet olivat erityisesti Amerikassa jo enemmistönä ruokalehtien joukossa. Heathrown kentälläkin oli paljon kasvisruokalehtiä, mutta trendi oli ehkä yleisemminkin enemmän kasviksiin suuntautuva eli "yleis"-lehdissäkin oli kasvisteemoja mm. joulua varten. Amerikan lehdissä kahtiajako oli selvempi. 

Muuten voidaan puhua normaalista vuoden lopun "entertaining" -teemasta. Marras-joulukuussa ilmeisesti pelkästään juhlitaan... ainakin ruokalehtien otsikoista päätellen. Pitkästä aikaa kuitenkin minun myös teki mieli ostaa jouluisiakin teemanumeroita ja tarjolla tuntui olevan muutakin kuin perinteisesti vuodesta toiseen toistuvat reseptit (kalkkuna, kinkku, joulukakku jne...). 

Hotelli Westin St Francis tarjosi vilauksen luksusta

Tulipa käytyä Amerikassa 

En ollut koskaan ennen käynyt Amerikan mantereella eli mielenkiintoinen reissu kaikkiaan. 

Vaikken ehtinytkään varsinaisesti kiertelemään, antoi hotellin keskeinen sijainti mahdollisuuden katsella kaupunkin keskustan tarjontaa. Kadut olivat täynnä Jimmy Choota, Chanelia, Yves Saint Laurentia ja kumppaneita. Shoppailu ei siis varsinaisesti kuulunut ohjelmaan. 

Luksuksen lisäksi keskustasta löytyy toimistorakennuksia. En yhtään ihmettele paikallisten valituksia siitä, että keskusta on hivenen jähmettyneessä tilassa. Varsinainen elämä tuntuu olevan jossain muualla. 

Vilauksen luksuksen vastapoolista sai kadulla oleilevien kodittomien määrästä (mitei joka kadunkulmassa) tai mittasuhteita miettiessä ruoka-avun varastorakennuksessa. 

Ääripäät kohtasivat tässä reissussa. Ensi kerralla pitää ottaa aikaa käydä keskustaa kauempana ja tutustua myös tavallisten amerikkalaisten elämänmenoon.