Empiiristä tutkimusta eli kurpitsakeitosta kurpitsakeittoon

Kurpitsahan ei ole mitenkään kauhean vahvan makuinen ruoka-aine. Ehkä juuri siksi se taipuu niin tosi moneksi. Erityisen usein olen tänä syksynä huomannut syöväni kurpitsasta tehtyä keittoa.

Oma vakioni on sellainen aika arkinen kasviskeitto. Siihen laitetaan saman verran kurpitsaa, bataattia, sipulia ja porkkanaa. Keitetään kypsäksi kasvisliemessä seuranaan käsiin osuvia yrttejä eli meillä yleensä timjamia ja persiljaa. Suolataan ja pippuroidaan maun mukaan. Surrataan tasaiseksi sauvasekoittimella.

Minusta mukavan täyteläistä ja ennen kaikkea terveellisen kevyttä kasvisruokaa. Perhe on viime aikoina tuosta mutissut. Edellisen kattilan jouduin syömään ihan itse kokonaan... Silloin rupesi jo hieman tökkimään minullakin. Siispä tein pientä empiiristä tutkimusta kurpitsakeittosuuntauksista.

Ensimmäiseksi syyniin pääsi Turussa Pinellan kermainen kurpitsakeitto. Se vaikutti siltä, kuin kurpitsa, hyvä liemi ja kunnon kerma olisi vaahdotettu ihanan pehmäksi annokseksi. Rapsakat kurpitsansiemenet, siivu tummaa leipää ja vähän versoja päällä loivat yhdessä erittäin tyydyttävän makuelämuksen.

Pinellan versio minulla oli alkuun mielessäni, kun aloin tekemään uudenlaista kurpitsakeittoa, Kermaa ei löytynyt... Jotain muuta kyllä.

 Toinen testattu kurpitsakeitto tuli sitten vastaan työillallisella Kalastajatorpan Meritorppa-ravintolassa. Tämä olikin aika mielenkiintoinen versio. Keitto itsessään oli taas kermaisen täyteläistä (eli tosi hyvää). Aistit heräsivät savun tuoksuun ja menun mukaan keittoa oli savustettu katajalla. Maussa en savua sitten enää kauheasti löytänyt, joten shown veivät kuitenkin lisukkeet.

Lautanen tuotiin pöytään ilman keittoa ja pohjalla köllötteli kampasimpukkaa, rapsakkaa possua ja jopa pieni siivu tryffeliä. Siihen keitto sitten kaadettiin päälle. Tryffeliä en kovasti maistanut, mikä lienee hyvä juttu huomioonottaen, etten siitä oikeastaan pidä. Kampasimpukka oli keitossa herkullista, mutta voiton veivät kuitenkin possupalat. Nam, nam, nam...  Oli muuten makoisa keitto.


Kotona sitten. No, jääkaapissa oli melkein kokonainen myskikurpitsa ja siitä se sitten lähti. Kerman sijasta löysin laatikosta kookosmaitoa, joten maku lähti viiraamaan itämaiseksi heti alkuun. Hyvää tuli.

Kotoisa kurpitsakeitto

Kurpitsaa
porkkanaa puolet kurpitsan määrästä
sipulia puolet kurpitsan määrästä
3 valkosipulinkynttä
pari kynnen kokoista palaa sitruunan kuorta
1rkl sitruunamehua
Espelette chiliä jauheena ja kurkumajauhetta  sekä ripaus kanelia
kanaliemikuutio (tai kasvisliemi-kuutio, jos mieluummin)
korianterin varret
pippuria, timjamisuolaa
1 laakerinlehti
1prk kookosmaitoa
pieni loraus kalakastiketta

Schwartzwaldin kinkkua paloina ja paahdettuna
korianterin lehtiä
savulohta, katkarapuja

Leikkaa kurpitsa, porkkanat ja sipulit paloiksi. Kuullota sipuleita kattilassa oliiviöljyssä hetki. Ripottele 1/2 rkl espelette-chiliä, 1tl kurkumaa ja ripaus kanelia joukkoon. Lisää kurpitsa ja porkkanat sekä valkosipulit ja sitruuna. Sekoittele vielä hetki.

Lisää liemifondikuutio, korianterin varret, laakerinlehti ja vettä niin paljon, että kasvikset peittyvät. Anna kiehua hiljalleen n. 40min.

Ota laakerinlehti pois ja soseuta keitto sauvasekoittimella. Kaada joukkoon kookosmaito ja kuumenna. Mikäli keitto kaipaa mielestäsi vielä suolaa, lorauta joukkoon tilkkanen kalakastiketta.

Paahda kinkkupaloja kuivalla pannulla kunnes ne alkavat rapsakoitua. Paahda katkarapuja (voit lisätä valkosipulia ja chiliä makusi mukaan)

Tarjoile keittoa ja ripottele lisukkeita päälle. Meillä oli ensin tarjolla valmiita savulohi-tuorejuusto-katkarapurullia, joita murenneltiin pinnalle korianterinlehtien kanssa. Sitten kokeiltiin kinkkulastujen ja korianterin kera. Molemmat toimivat.

Linssikeittoa äidille

Onko teidän mielestänne linsseissä jotain vikaa? Maistuuko linssikeitto suussanne kamalalle? 

Minusta vastaus molempiin on ei. Yleensä pidän lähes kaikista linssiruoista ja tämä keitto on sieltä herkullisimmasta päästä - vaikka itse sanonkin.

Menestys meidän huushollissamme jäi kuitenkin lievästi sanottuna surkeaksi. Miesväestä ei tainnut kukaan maistaa lusikallistakaan. Minun mielestäni tuo suoraan jäävää heidät kommentoimasta, mutta vastassa oli neljä eri irvistyksen tasoa, kun yritin tarjota keittoa päivällä, illalla ja jossain muussakin välissä.

Miksi sitten tarjosin? No, kun innoissani tein aika ison kattilallisen ja vaikka keitosta tykkäänkin, niin ehkä viikko putkeen samaa olisi kuitenkin jo vähän liikaa. Osa siis päätyi pakkaseen odottamaan seuraavia etäpäiviä (ei vielä tämän viikon, mutta ehkä sitten jo seuraavan)

Sen myönnän, että heti keittämisen jälkeen oli palsternakka vähän turhan voimissaan. Kannattaa odottaa seuraavaan päivään. Silloin maut ovat tasaantuneet ja keitto parhaimmillaan. Ihanteellista siis myös lokakuun arki-illan vieraita varten. Sopat ovat muutenkin minusta mahtavia vierastarjottavia. Sopivan rentoa, mutta parhaimmillaan lämmittävää ja makunystyröitä hivelevää.

Niin, ja lisukkeethan tekevät sopasta kuin sopasta gurmeeta... Tähän soppaan pistin ensin Mifua ja Mimis lehtikaali (ja jotain muuta sekoitettuna) versoja ja oli ihan sikahyvää. Sitten tungin Mifun loputtua seuraavilla kerroilla myös avokadopaloja, eikä ollut ollenkaan huonoa sekään.

L

Äidin linssikeitto 

pari punasipulia
iso palsternakka
pari porkkanaa
2 valkosipulinkynttä
2 kasvisliemifondikuutiota
1prk tomaattimurskaa (Mutti)
vettä
suolaa, pippuria
1tl savupaprikajauhetta
pari desiä punaisia linssejä

Mimi's versot lehtikaaliversoja
Mifua italialaisittain
avokadoa kuutioina

Kuori ja leikkaa sipuli, palsternakka ja porkkanat suurehkoiksi palasiksi. Kuori ja pilko valkosipuli.

Kuumenna tilkka öljyä kattilassa ja kuullota siinä sipulia hetkinen. Lisää valkosipuli, palsternakka ja porkkana ja sekoittele vähän aikaa. Mausta suolalla (maltillisesti, jos käytät reippaasti kasvisliemifondia), pippurilla ja savupaprikalla.

Lisää kasvisliemikuutiot ja tomaattimurska sekä vettä niin, että ainekset kelluvat väljästi. Anna kiehua puolisen tuntia pienellä lämmöllä, kunnes porkkanatkin ovat pehmenneet. Surraa sauvasekoittimella sileäksi.

Lisää linssit ja keitä kunnes kypsiä (katso ohje paketista). Jäähdytä keitto ja laita yöksi jääkaappiin.

Nosta keitto huoneenlämpöön vähän ennen kuin ryhdyt lämmittämään ja lämmitä se miedolla lämmöllä tulikuumaksi.

Paahda Mifu pannulla.

Tarjoile soppa kulhoihin ja ripottele päälle Mifua ja versoja.

Kesäfuskukeitto

Lukumaraton-suorituksesta selvittiin pääasiassa napostelemalla lukemisen lomassa. Isäntä huolehti lasten ruokahuollon ja muutenkin miesväki lähti ovesta ulos jättäen äidin nenä kirjaan sohvannurkkaan.

Pähkinöitä, suklaata, jugurttirusinoita, suklaakakkua (viimeisimmästä Glorian ruoka ja viini -lehdestä)... no, lämmitin minä sentään edellisen päivän nuudeleitakin vähäsen. Ruokavalio oli kuitenkin sellainen, että tänään teki lounaalle mieli jotain lämmintä ja maistuvaa - oikeaa ruokaa.

Sen verran väsytti, että kokkauksestapiti päästä helpolla. Sitten muistin Master Chef-tasoisen fuskujen fuskun...

Fuskupapusoppaa 

Ota purkki Heinzin tomaattipapuja ja kaada kattilaan. Kuumenna ja sekoita joukkoon loraus maitoa ja noin desi kermaa. Surraa sileäksi sauvasekoittimella. Kuumenna ja maista. Lisää suolaa makusi mukaan (ja muutama tippa sitruunamehua, jos kaipaat terää). Kuumenna ja laita lautaselle.

Päälle kuuluu ehdottomasti ripotella ainakin chilijauhetta. Minun suosikkini on (yllätys, yllätys) Piment d'Espelette. Se tuo lämpöä, muttei polta. 

Lisäksi voi sitten vaikka pilkkoa kirsikkatomaatteja, punasipulia ja persiljaa salsaksi. Lisätä vähän pippuria ja suolaa ja lusikoida keiton päälle. 

Lopputuloksena on ihanaa lohturuokaa, jonka hienostuneesta mausta ja ulkonäöstä ei ihan heti arvaisi sen tulevan (melkein) suoraan purkista. 

Lapsuuden ruokatraumoja parantamassa

Lapsena äidin tekemät etikkapunajuuret olivat suurta herkkuani eikä minulla muutenkaan ollut mitään punaisia juuria vastaan (oi, rosolli - ikuinen rakkauteni). Olikin järkytys todeta sitten koulussa, että borssikeitto oli kamalaa, etovaa ja kertakaikkisen yököttävää. Kaiken lisäksi sääntöjen mukaan oli pakko syödä. Borssikeittopäivinä vietin ruokavälituntini lautasen vieressä katkeria kyyneliä vuodattaen ja kirjaimellisesti yökkien. En voinut sille mitään. Punainen keitto ei vain kertakaikkiaan mennyt alas.

Toinen vähän vastaava koetus olivat kaikki kypsennettyä kaalia sisältävät ruokalajit. Kaalilaatikko, kaalikeitto, kaalikääryleet - jo ruokalasta tuleva haj... anteeksi, tuoksu... sai minut huonovointiseksi. Niitä tosin sain sentään nieltyä, väkisin. Pahin kaalikammo oli vasta edessä, eikä ole oikein kadonnut vieläkään.

Sain siis elinkäisen trauman borssikeitosta ja välttelin punajuuria (paitsi rosollissa) vuosia ja taas vuosia. Sitten vähitellen huomasin pitäväni punajuurista monella muulla tavalla valmistettuina ja olen innolla kokeillut erilaisia punajuurireseptejä... paitsi keittoa. No, poikkeuksena silloin kerran, kun tehtiin punajuurivuohenjuustokeittoa pojan Halloween-synttäreille. Se kuvasi osuvasti kamalaa Draculan soppaa... ja punajuuret oli sen verran hyvin hukutettu vuohenjuustoon, ettei niiden mausta ollut tietoakaan.

Tällä viikolla sitten päätin, että nyt saa riittää. En minä vielä borssikeittoa uskaltanut valmistaa, mutta punajuurikeittoa kuitenkin. Ja tiedättekö mitä? Se oli ihan sikahyvää. Enkä minä edes lisännyt sen paremmin kermaa kuin juustoakaan (kovin paljon). Punajuuria ja vain vähän muita aineksia. Lopputuloksena oli herkullinen, jännästi makeahko keitto, josta pidin kovasti. Toivoa siis on ehkä borssinkin suhteen.

Punajuurikeitto 

2 isoa punajuurta
1 sipuli
1 sellerinvarsi
2 valkosipulinkynttä
kasvislientä (fondikuutiosta)
suolaa ja pippuria
rosmariininoksia pari
pieni nokare vuohen tuorejuustoa

Kuori ja kuutioi punajuuret, sipuli ja sellerinvarsi. Laita kattilanpohjalle kevyesti kuullottumaan. Lisää valkosipuli ja rosmariini, sekoita. Lisää kasvislientä niin, että kasvikset peittyvät kunnolla ja jätä hiljalleen poreilemaan, kunnes punajuuret ovat kunnolla pehmenneet. Tarkista suola ja lisää pippuria.

Vedä keitto blenderissä ihan sileäksi.

Nauti piparjuurella höystetyn smetanan ( ja vaikkapa juuresvohveleiden) kera.

Pakkasta ja lumipyryä eli kylmän päivän Suup

Pakkasasteita ja lumipyryä Helsingin keskustassa. Ratikka tyhjensi matkustajansa Rautatientorille kuskin ilmoittaessa kääntävänsä kesken reitin takaisin päin. "Ollaan niin paljon myöhässä, että otetaan reitti kiinni". Ihan sama vaikka matkustajat olisivat olleet menossa loppureitin pysäkeille. Onneksi seuraava samannumeroinen näytti olevan tulossa melkein perässä. 

Minua ei seisautus häirinnyt, sillä juuri tuolla pysäkillä minun pitikin jäädä pois. Aseman nurkille sovittu palaveri kun mahdollisti vierailun minua jo jonkin aikaa kiinnostaneessa lounaspaikassa. Foodlabin uusi konsepti Suup oli perjantain piristykseksi juuri omiaan. 

Suup eli soppapaikka tarjoaa kävijölle mahdollisuuden tuunata oma soppansa. Tiskin reunalta kulho käteen ja lisukkeet pohjalle, valitaan proteiini (kanaa tänään) ja liemi ja ripotellaan lopuksi yrttejä tai muita mausteita päälle, jollei ole niitä kasannut jo alle. 

Omaksi Suupikseni valikoitui nuudeleita, kevätsipuli amuita yrttejä, kikherneitä, maissia, kanaa, pähkinöitä... ja muita herkkuja,joita en enää muistakaan. Liemeksi kaadettin makoisa ramen-liemi. Nam. Oli muuten huikean herkullinen soppa. 

Vain yhden valituksen aiheen keksin: 

Mitä tapahtuu, kun kylmään kulhoon laitetaan kylmiä lisukkeita ja sitten kaadetaan kattilasta liemi päälle? No, ihanasta höyryävän kuumasta keitosta tulee haaleaa soppaa ärsyttävän nopeasti. Varsinkin tänään olisi keitto saanut olla polttavaa edes vähän kauemmin. Mitäpä jos kulhot pitäisi jonkin lämmittimen päällä? Auttaisiko asiaa? 

Foodlabin edellinen konsepti eli kesäinen jäätelöbaari Tötterökin tuli aikoinaan testattua

"Ai jaa, nyt sä otat kuvia puoliksi syödystä sopasta...", ihmetteli isäntä

Joo, tiedän - Tuo kuva on oikea ruokastylistin painajainen, mutta kun blogitekstissä kuuluu aina olla joku kuva. Ai, eikö? No, tuo nyt kuitenkin on. Linssikeitto oli hyvää kuvasta huolimatta.

Keskeneräisenä ja hutiloituna tuo myös kuvaa hyvin tämän aamun tunnelmia. Innokkaana lähdin aamulla pirtsakassa pakkasessa pyhätauon jälkeen töihin, Matkasin bussilla, kuljin metrolla ja päästyäni päätepysäkille nousin rullaportaisiin. Silloin se iski. Muistin jotain. Läppäri... tuo tärkein ja välttämätön työvälineeni. Se odotteli edelleen kiltisti kassissa olohuoneen nurkassa.

Ei siinä muu auttanut kuin vaihtaa rullaportaiden yläpäässä suunta alaspäin ja matkata kohti kotia. Että sellainen työpäivä tänään. No, ei vaiskaan. Tein etänä ihan hyvän päivän. Onneksi ei ollut mitään kriittisiä tapaamisia, joita ei olisi saanut siirrettyä.

Toivon kuitenkin, että tämä ei ole mikään ennakkotapaus ja vihje vuoden jatkosta. Huomenna pitää skarpata. Jos pääsisi edes toimistolle saakka..

Etäpäivä oli kuitenkin ihan mukava. Ulkona on sen verran kylmää (miten se voikin lämpimien syyskelien jälkeen tuntua niin jäätävältä), että kuuma linssikeitto oli paikallaan. Itse tehdyn pataleivän kera se oli aidosti talvinen lounas. Mainitsinko jo sen olleen myös todella maukasta?

Kotoinen linssikeitto 

3dl punaisia linssejä (huuhtele ne paketin ohjeen mukaan)
2 keltasipulia
1 punainen paprika
2 porkkanaa
2 varsisellerin varsi
1tl savupaprikajauhetta (dolce)
0,5tl chilijauhetta (espelette)
suolaa & pippuria
1 kasvisliemifondikuutio

Leikkaa sipuli siivuiksi, pilko paprika, porkkana ja varsiselleri pieniksi kuutioiksi. Laita vedenkeittimeen vettä kiehumaan.

Kuullota sipulia muutama minuutti kattilan pohjalla oliiviöljyssä suolaripauksen kanssa. Kaada joukkoon porkkanat, paprika ja selleri. Sekoittele muutama minuutti.
Ripottele päälle savupaprika ja chili, kierrä mustapippuria muutama kierros myllystä. Sekoita taas.

Kaada joukkoon linssit ja liemikuutiofondi. Sekoita ja kaada päälle niin paljon vettä, että kasvikset ja linssit huljuvat väljästi. Anna poreilla vähintään 15min.

Toiset haluavat linssit suurin piirtein kokonaisina.  minä tykkään, kun ne melkein muussaantuvat. Siksi keitin keittoa yli puoli tuntia, vaikka paketin mukaan 10min olisi riittänyt. Parasta keitto oli seuraavana päivänä lämmitettynä. Sitä jäi juuri lounaaksi. Väljensin vedellä kun rupesin lämmittämään, mutta jätin kuitenkin suht paksuksi.

Tauko jouluruoasta

Ai, että ei vielä?

No, minun kyllä alkaa jo kohta tekemään mieli jotain muutakin ja mietin vaihtoehtoja. Vakiot ilmaantuvat pöytään yleensä viimeistään tapaninpäivänä.

Joka joulu tehdään : Ananas-uunileipiä kinkunjämistä - koska vietämme joulun mummilla ja pappalla, he osaavat jo varautua kinkun koossa leipähimooni... Näissä vaan on ihan oma makunsa joulukinkusta tehtyinä.

Sitten siirrytään kasviskeittoon, joka tosin tällä kertaa oli ruokapöydässä jo ennen joulua - silloin kun kukaan ei ehtinyt tekemään mitään erityistä ja oli menty vähän huonolla syömisellä remppa- ja jouluvalmistujen vuoksi. Maistui muuten tosi herkulliselta. Varsinkin kun seuraksi sai ruisnaksujen lisäksi saaristolaisleivän nopeaa serkkua eli Sikke Sumarin mallasleipää. (Reseptit molempin lempileivistä eli täältä)

Nuo ruisnachot ovatkin aika jännä juttu. Silloin, kun niitä ilmaantui markkinoille, maistoin yhden pussin ja totesin sen olevan pahaa. En tiedä, onko resepti muuttunut vai mistä on kyse, mutta siskon tuomat nachopussit hävisivät tiuhaa tahtia. Päälle vähän tuorejuustoa ja varsinkin seesamimaustetut nachot upposivat ihan itsekseen.

Paahdetun juureskeiton twist of the day

Syksy tuo mukanaan myös halun kokata ja syödä entistä enemmän juureksia. Muutaman vuoden ajan ovat uunijuurekset olleet meillä kaksipäiväinen juttu. Ensin herkutellaan uunissa yrttien, hunajan, mausteiden ja välillä balsamiconkin kanssa muhineita juurespaloja. Seuraavana päivänä muussataan loput juurekset kasvisliemen kanssa pyöreän herkulliseksi sopaksi. Mitä enemmän erilisia juureksia, sitä herkullisempi soppa.

Tällä kertaa nautiskeltiin perunan, porkkanan ja punasipulin seoksesta (savupaprikaa, suolaa, pippuria ja timjamia). Lisäksi herkuteltiin päärynä-pasternakkapaloilla sekä timjamilla maustetuilla hunajakeltajuurilla. Tämä ei kaipaa yhtään lihaa seurakseen, mutta eilen lisukkeena oli vielä pannulla nopeasti paistettuja kanan rintafileviipaleita. Komeus kruunattiin vuohenjuustolla (ja ketsupilla halukkaille).

Se on sääli, ettei juureksista tehty sosekeitto oikein vastaa ulkonäöltään makunsa herkullisuutta. Sellainen rusehtava massa kun näyttää melkein luotaantyöntävältä. Ensin loiskin mustaherukkahilloa päälle pääasiassa koristeeksi ajatellen sen sentään sopivan pyöristyneisiin ja maanläheisiin juuresmakuihin. Sitten otin muutaman lusikallisen lisää, kun makuyhdistelmä osoittautui erinomaiseksi. Mustaherukan kirpakkuus ja makeus täydensivät ihanasti juuresten täyteläisyyttä. Tämä twist tulee päätymään soppapäivien vakiovarusteeksi.

Pari reseptiä alkukesältä arkistoa varten

Alkukesästä innostuin osallistumaan Knorrin järjestämään reseptikilpailuun Suvun parhaasta reseptistä. Eihän siitä kisasta tietenkään voittoa tullut, mutta kotikansioihin ilmaantui varmasti pöytään uudelleenkin ilmaantuva alkukeitto ja sain vimeinkin kokeiltua Duchesse-perunat. Sinänsä Knorrin tuotteiden hyvyys ei ollut minulle mikään yllätys. Fondikuutioita tulee käytettyä muutenkin aika säännöllisesti arkea helpottamassa. Ei meillä ainakaan keritä liemiä keittelemään kuin korkeintaan joskus viikonloppuisin.

Tässä nyt kuitenkin reseptit, jotka kisaan lähetin - omaksi arkistokseni ja ehkä jonkun lukijankin iloksi.

Resepti I:  ATERIAN ALKUUN  

Vanhemmillani  on kasvanut kolme isoa raparperia takapihan seinustalla niin kauan kuin voin muistaa. Omalle pihalleni ensimmäisenä lisättiin isäni tuliaisena tuoma raparperinalku. Keväisin tuskin maltamme odottaa varsien kasvamista. Niistä on aina tehty piirakoita, hilloa ja raparperisoppaa, mutta vuodesta toiseen on raparperia kokeiltu eri muodoissa myös suolaisten ruokien höysteenä. Viimeisimpänä kokeiluna on raparperi terästänyt kasviskeiton ihan uusiin sfääreihin. Tämä shotti aterian alussa herättää makunystyrät ja virkistää ruokailijaa.  

Kasvis-raparperishotit aterian alkuun

(8-12 shottia tai lautaselliset 4:lle)
1 purjon valkoinen osa
2 pientä porkkanaa
hitunen Maldon-suolaa
3rkl oliiviöljyä
1 keskikokoinen raparperinvarsi
puolet pienehköstä bataatista
2 rkl silputtua persiljaa
1 Knorr kanafondikuutio  

Leikkaa purjo pieniksi palasiksi. Kuori ja pilko porkkanat.  Kuutioi bataatti ja siivuta kuorittu raparperinvarsi. Kuullota purjoa ja porkkanapaloja hetki oliiviöljyssä ja ripottele päälle hieman Maldon-suolaa, jotta nesteet lähtevät liikkeelle.

Lisää joukkoon bataatti ja raparperi. Kuumenna vielä hetki sekoitellen. Lisää persilja, fondi sekä vettä niin paljon, että kasvikset peittyvät (noin. runsas 1/2l). Anna poreilla puolisen tuntia, kunnes kasvikset ovat kypsiä. Surraa sauvasekoittimella sileäksi (tai blendaa blenderissä).  Nauti lämpimänä, haaleana tai kylmänä shottilaseista.


Resepti II:  PÄÄRUOAKSI LIHAPULLIA

Meidän perheessämme isä tulee Ranskasta.  Parikymmentä vuotta yhdessä on luonut ruokapöytäämme synteesin suomalaisia ja ranskalaisia vaikutteita. Minun äitini on aina tehnyt lihapullia, isännän kotona erilaiset viinipohjaiset kastikkeet olivat tuttu juttu. Molemmissa ruokakulttuureissa peruna eri muodoissaan on ollut aina kunniapaikalla. Tällä kertaa puettiin perunamuusi vähän fiinimpään asuun ja höystettiin kotoisat lihapullat tuhdilla punaviinikastikkeella.

Pomme de terre Duchesse ja lihapullat tummalla punaviinikastikkeella

(4 hlölle)
Perunoista:
600g jauhoisia perunoita
suolaa, pippuria (1 Knorr yrttifondikuutio)
50g voita
3 kananmunan keltuaista
hieman sulatettua voita voiteluun  

Keitä perunat suolatussa (ja halutessasi Knorr yrttifondilla) maustetussa vedessä kypsäksi (n.30min). Kaada vesi pois  ja anna jäljellä olevan kosteuden höyrystyä pois muutaman minuutin ajan. Kuori perunat ja survo muusiksi. Kaikkein parhaiten tämä onnistuu perunalumipuristimella, joka samalla poistaa myös ylimääräisen kosteuden.

Laita sose kattilaan ja sekoita miedolla lämmöllä voi nokareina joukkoon. Sekoita hyvin. Poista kattila levyltä ja sekoita joukkoon keltuaiset. Maista ja mausta halutessasi vielä suolalla ja pippurilla.

Nostele perunamuusi  pursotinpussiin ja purista tähtityllan läpi leivinpaperille. Voitele sulatetulla voilla ja laita uuniin kiertoilmalla 180-200 asteeseen kunnes pinta on hivenen ruskistunut. Tähän voi mennä muutama minuutti tai melkein kymmenen, riippuen uunisi kiertoilman tehokkuudesta ja perunamassan kuumuudesta.  Nosta pois uunista ja lautasille.  


Kastike
3 dl tuhtia punaviiniä
3dl lihalientä eli vajaa kuutio Knorr Rich Beef fondia ja kuumaa vettä
pari laakerinlehtä ja nippu timjamia
1 porkkana
1 salottisipuli
5 valkosipulinkynttä pilkottuina
5 kokonaista mustapippuria
Maizena tummaa kastikesuurusta paketin ohjeen mukaan
25g suolatonta voita  

Kuullota silputtua salottisipulia hetki oliiviöljytilkassa kattilan pohjalla. Lisää muut ainekset paitsi Maizena ja voi. Anna kiehua hiljalleen poreillen kannen alla ainakin puolen tunnin ajan.
Siivilöi liemi ja lisää Maizenaa liemen määrän ja paketin ohjeen mukaan.  Anna kiehahtaa hetken ajan.

Nosta pois liedeltä ja sekoita joukkoon voi hyvin sekoittaen. Maista ja lisää suolaa ja pippuria makusi mukaan.

  
Lihapullat 

Sekoita lihapullataikina yksinkertaisesti nauta-sika tai naudan jauhelihasta, joka on maustettu suolalla ja pippurilla. Paista lihapullat pannulla voin ja öljyn seoksessa. Tämän voi tehdä vaikka jo edellisenä päivänä ja sitten vain lämmittää lihapullat uunissa.

Currynsävyinen kukkakaalikeitto

Kaalit tuottavat meidän perheessämme vaikeuksia. Keräkaali uppoaa lähinnä raakana salaateissa. Minäkin ryhdyn kakomaan keitetyn keräkaalin hajusta, enkä voi sille mitään. Perineiset laatikot, keitot ja kääryleet siis loistavat poissaolollaan meidän ruokalistallamme. Lehtikaali maistuu wokissa ja salaateissa pieninä annoksina suurin piirtein kaikille, mutta kukkakaali sitten taas jakaa joukkoja. Toisin sanoen minä tykkään, muut eivät.

Aina välillä minä kuitenkin yritän. Nytkin söin kukkakaalikukintoja dipin kanssa kolmasosakukkakaalin verran ja sitten tein lopusta keiton. Tosin jouduin senkin sitten syömään suurin piirtein yksin. Sinänsä se ei tietysti häirinnyt, sillä tämä oli oikein maukas versio kaalikeitosta (jota muuten perinteisenä en pysty minäkään syömään) - eikä tämä tosissaan oikein edes maistunut kukkakaalille.


Currynsävyinen kukkakaalikeitto 

kolme porkkanaa
2/3 kukkakaalia puhdistettuna ja pilkottuna
1rkl curry-maustetta
knorr yrttikuutio
suolaa pippuria
0,5-1 dl kermaa
vettä

Päälle pekonia ja Espelette-chilijauhetta

Kuori ja pilko porkkanat. Pilko kukkakaalikin pienemmäksi. Kaada kattilanpohjalle öljyä tilkka ja kierittele porkkanan ja kukkakaalin paloja siinä hetken aikaa. Lisää päälle curry-mauste. Kyseessähän on aina sekoitus, joten sävy ja voimakkuus vaihtelevat valmistajittain. Maistele siis vähän. Minun curryni on sitä Lidlistä löytyvää ja reipas ruokalusikallinen toi haluamani lämmön keittoon.

Lisää joukkoon yksi Knorr-yrttikuutio (tai haluamiasi tuoreita yrttejä). Kaada päälle vettä sen verran, että kasvikset peittyvät parin sormenleveyden verran yli yläreunan. Anna poreilla noin 20min, tai kunnes porkkanat ja kukkakaalipalat ovat pehmeitä.

Maista ja lisää halutessasi ripaus suolaa ja ainakin pippuria. Lisää kerma. Laita ensin vähemmän ja surraa sileäksi keitoksi. Maista ja lisää kermaa, mikäli haluat vielä pyöristää makua. Meillä riitti hyvin tuo noin puolen desin loraus. Liialla kermalla saa sellaisen vähän tympeän ja pikkuisen äklön kermamaun, josta ainakaan minä en niin välitä.

Paista pekoni rapeaksi ja ripottele lautasella keiton päälle. Halutessasi voit vielä ripotella chilijauhetta väriksi ja lämmöksi.

Sienikeittopeilailua

Pakastimesta löytyi vielä ystäviltä saatu sienipussi. Koska ruuhka kylmään on kova kaikkien ihanien marjojen takia, syötiin eilen keittoa. Kylläpäs tekikin hyvää. Illat ovat kuitenkin jo sen verran viileitä, että keiton mukana vatsaan valuva ja sieltä kaikkialle leviävä lämpö tuntuu jo suorastaan nautinnolliselta. Ihan vielä en salaattikautta suostu sulkemaan ja keittoihin siirtymään, mutta ei se enää kovin kaukanakaan ole.

Sienikeiton salaisuus on siinä, ettei piilota sieniä liian vahvaan liemeen eikä turruta aisteja liialla kermalla. Pari ruokalusikallista crème fraîchea riitti vallan mainosti ja liemeksi kelpasi kanaliemi Knorriin fondikuutiosta. À propos... kävittehän jo äänestämässä suosikkianne tämän kilpailun resepteistä? Siellä on käytetty Knorrin fondia varsin luovasti ja minäkin olen mukana lihapullilla ja raparperikasviskeittoshoteilla. Kipin kapin klikkaamaan, jollette vielä ole ehtineet! Siinä voi voittaa itselleen Sarpanevan padan.


Metsäsienkeitto

litran pussi metsäsieniä pakkasesta
3 pientä punasipulia (noista uusista ihanista nipuista)
2 valkosipulinkynttä
oliiviöljyä ja voita melkein ruokalusikallisen kokoinen nokare
2 runsasta ruokalusikallista Balsamico-etikkaa
5 timjaminvarren lehdet riivittyinä
kanalientä  (eli vajaa litra vettä ja 1 Knorr - kanafondikuutio)
2rkl crème fraîchea
(ruskeaa suurustetta)

Silppua sipulit ja valkosipuli ja kuullota niitä hetki oliiviöljyn ja voin sekoituksessa kattilan pohjalla. Lisää sulatetut ja valutetut ja silputut sienet joukkoon ja sekoittele. Suolaa (varovasti) ja pippuroi. Lorauta joukkoon balsamico ja sekoita timjami. Anna etikan vähän haihtua ja lisää kanaliemi. Keitä sopivasti kokoon ja lisää kerma. Anna vielä vähän kiehahtaa ja surraa sauvasekoittimella. Jos haluat keitosta vähän paksumpaa niin suurusta sitä makusi mukaan.

Tämä keitto maistui ihanasti metsältä ja sen pinnasta sai peilattua oman kuvansa.

Suvun paras resepti - käykäähän äänestämässä!

Tulipa tuossa osallistuttua Knorrin Suvun paras resepti-kilpailuun... Oikein pohdin, millaisia meidän sukumme parhaat reseptit voisivat olla. Tässä lopputulos.


Resepti I:  RAPARPERIA ATERIAN ALKUUN

Vanhemmillani  on kasvanut kolme isoa raparperia takapihan seinustalla niin kauan kuin voin muistaa. Omalle pihalleni ensimmäisenä lisättiin isäni tuliaisena tuoma raparperinalku. Keväisin tuskin maltamme odottaa varsien kasvamista. Niistä on aina tehty piirakoita, hilloa ja raparperisoppaa, mutta vuodesta toiseen on raparperia kokeiltu eri muodoissa myös suolaisten ruokien höysteenä. Viimeisimpänä kokeiluna on raparperi terästänyt kasviskeiton ihan uusiin sfääreihin. Tämä shotti aterian alussa herättää makunystyrät ja virkistää ruokailijaa.

Resepti II:  PÄÄRUOAKSI LIHAPULLIA 

Meidän perheessämme isä tulee Ranskasta.  Parikymmentä vuotta yhdessä on luonut ruokapöytäämme synteesin suomalaisia ja ranskalaisia vaikutteita. Minun äitini on aina tehnyt lihapullia, isännän kotona erilaiset viinipohjaiset kastikkeet olivat tuttu juttu. Molemmissa ruokakulttuureissa peruna eri muodoissaan on ollut aina kunniapaikalla. Tällä kertaa puettiin perunamuusi vähän fiinimpään asuun ja höystettiin kotoisat lihapullat tuhdilla punaviinikastikkeella.

KUVAT JA RESEPTIT LÖYTYVÄT BLOGIKILPAILUSIVULTA. 

KÄYKÄÄHÄN ÄÄNESTÄMÄSSÄ MIN... öööh... SUOSIKKIANNE! 

Kun alkuun päästiin... keittokirjainspiksiä

Kun alkuun pääsin taas keittokirjojen kanssa, niin muutama ilta kuluikin sitten rattoisasti hyllyjä koluten. Hakusessa oli nopeita ja helppoja reseptejä, joilla saataisiin hiukan hukassa ollut keittiöinspiraatio taas viriämään ja löytyihän niitä.

Keittokirjojen lisäksi toinen inspiraationlähde on usein pakastin tai ruokakomero. Nytkin löysin pakkasesta "jotain lihaa". Ensin luulin sen olevan kalkkunanjämiä, mutta lopulta se osoittautui lihapadan loppusijoituspaketiksi. Näin hyvin meillä on pakastimen sisältö tiedossa. Onneksi tiedän, ettei paketti voi kovin vanha sentään olla sillä pakkasen siivouksesta ja sulatuksesta ei ole hurjan montaa kuukautta... 

Sitten taas viriteltiin. Lihapadan loput hauduteltiin sipulin ja chipotlechilien kera melkein mössöksi. Sekaan kaadettiin säilykepurkillinen kirsikkatomaatteja ja voilà! Lopputuloksena oli sopivasti kieltä poltteleva chili, joka sopi tortillatäytteeksi kuin nenä päähän. 

Kun lihaa jäi vieläkin jäljelle niin loput nautittiin Mari Moilasen ensimmäisestä kirjasta bongattujen kesäkurpitsalettujen kera. Olivat muuten ihan sikahyviä. (Olen selkeästi saanut vaikutteita talon nuorisolta - sikahyvä ei ole kuulunut sanavarastooni, mutta viime aikoina olen saanut itseni kiinni sen käytöstä useammin kuin kerran).

Kesäkurpitsaletut 

Sekoita keskenään 1,5dl maitoa ja 2 munaa. Sekoita joukkoon ripaus suolaa ja pippuria sekä puolen sitruunan kuori raastettuna. Lisää vielä 1rkl sitruunamehua ja 1,5dl täysjyväspelttijauhoja sekä lopuksi 1 keskikokoinen kesäkurpitsa raastettuna (tai 2 pientä). Makeuta halutessasi hunajalla. Sekoita tasaiseksi ja anna hetki levätä.

Paista letut pannulla voissa kauniin ruskeiksi. Tarjoile heti.

Lisukkeeksi voi maustaa jugurttia tai ranskankermaa, päälle voi ripotella kinkkua tai vaikka savulohta. Meillä syötiin chilinjämät jugurtin, avokadon ja paprikan kera.
Kelpasi kaikille.

Toinen kirja, johon hyllykierroksellani taas törmäsin oli Marc Aulénin Sopat!. Peruslohikeitto valkoviinillä ja sambal oelekilla terästettynä maistui oikein hyvältä, mutta koko homman juju oli kuitenkin tillipestossa.

Nippu tilliä, parmesaaniraastetta, ripaus suolaa, sitruunankuorta ja -mehua sekä pinjansiemeniä hienoksi mössöksi. Joukkoon oliiviöljyä sen verran, että notkistuu. Pieni vaiva, suuri muutos. Kannattaa kokeilla.

Isäntä kokkaa : Vappupäivän pirskahdukset

Vappu on täynnä värejä. On ilmapalloja, serpentiinejä ja kaikenlaista muuta kirjavaa. Nurmikoilla kukkivat kevätkukkaset sitkeästi hetkittäisestä räntäsateesta huolimatta. Vappu on myös täynnä meteliä, torvia, pillejä ja päristen tyhjentyviä ilmapalloja, lapset pihalle mekkaloimaan komentavia vanhempia...

Onneksi vappu on myös hyvää ruokaa. Minut käskettiin vappupäivänä taas ulos keittiöstä, jonne esikoinen isännän kanssa sulkeutui. Koko päivä oli supistu nurkissa ja keittiöstä löytyi salaperäisiä purkkeja ja nyssyköitä, joita ei saanut avata.

Mikäs siinä. Minä luin kirjaa ja seurustelin pesueen pienimpien kanssa ja istuin sitten valmiiseen pöytään. Vapun värit löytyivät lautaselta, mutta onneksi meteli oli jäänyt pihaleikkeihin tai mennyt nuorimmaisen kanssa aikaisille iltaunille.

Vappumenu

Crème Vappu eli minttuhernekeittoa shamppanjalla

Paahdettua lohta kurkkupedillä ja wasabimajoneesilla 

Valkohomejuustoa leipätikuilla 

Jäätelöä, vadelmia ja balsamicoa

Juomana kuohuva Vouvray

Paitsi silmänruokaa, ateria tarjosi mielenkiintoisia makuja ja mukavan olon. Tunsi syöneensä, mutta ei liikaa. Varsinkin "hernekeiton" makumaailma oli jännittävä. Mintun raikkaus tuli pehmoisen ja täyteläisen hernekeiton läpi ja kuplat olivat vielä tallella. Täyteläinen ja hivenen pirskahteleva keitto sai makunystyrät innostumaan ja aivosolut karuselliin, mutta annos oli hiukan liian antelias. Tämä keitto on parhaimmillaan sellaisena 5-10 lusikallisen pikkuannoksena. Syötävän suloiset orvokit sopivat vapun keväiseen teeman täydellisesti. 

Lohi oli herkullista ja täydellisesti kypsennettyä, sisältä ihanan pinkkiä ja pehmeää, päältä melkein rapsakan ruskeaa. Wasabi-majoneesissa oli ytyä kohtuudella, se ei peittänyt lohen hienostuneisuutta, mutta toi mukavasti pientä terää. 

Inspiraatio menun kokoamiseen löytyi kuulemma viimeisimmän (kuohu)Viini-lehden resepteistä. Tässä hernekeitto, kuten sen tulkitsin isännän "sinnepäin" reseptistä. Omalla vastuulla ja soveltaen, eikös vaan? 

Crème Vappu 

Kourallinen mintunlehtiä 

pussillinen pakasteherneitä 

kanalientä
voita

shamppanjaa viimeistelyyn 

kampasimpukoita 

syötäviä kukkia ruohosipulia, mätiä

Kuumenna herneet kattilassa voinokareen kanssa ja lisää pari lasillista kanalientä. Surraa herneet tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella ja lisää hienonnettu minttu. Jätä maustumaan muutamaksi tunniksi.
Valuta keitto siivilän läpi, niin saat siitä ihanan sileää. 

Mausta kampasimpukat ja paahda ne pannulla ja valmistele muutkin koristeet. 

Lorauta keiton joukkoon shamppanjaa (vajaa puolikas piccolopullollinen), koristele lautaselliset ja tarjoile heti, jotta kuplat säilyvät pirskahtelevina keitossa. 

Keitto lienee parhaimmillaan sellaisena hivenen haaleana. 

Kun vähän on paljon, mutta hyvää

On olemassa herkkuja, jotka maistuvat ihanalta sellaiset viisi tai kymmenen ensimmäistä lusikallista. Sitten rupeaa tökkimään. En tiedä, mistä se johtuu. Ehkä ne ovat niin tymäkkää tavaraa, että kroppa toteaa pienen määrän riittävän? Ehkä maku on jotenkin niin täyteläinen, että makunystyröiden vastaanottokyky turtuu?

Punajuuri-vuohenjuustokeitto on yksi näistä ruokalajeista. Se on aivan superihanaa - pieninä annoksina. Siksipä se onkin ihanteellinen alkuruoka. Lounaskeittona se menee, kun ei ole kova nälkä.


Punajuuri-vuohenjuustokeitto

Uunissa kypsennettyjä punajuuria eli suolaa, pippuria, balsamicoa ja timjamia + 200 astetta kunnes kypsää. Varaudu vähänkään isoilla paloilla ainakin tunnin kypsennysaikaan.

Punasipulia silputtuna 1/3 punajuuren määrästä

Kuumaa kanalientä niin, että punajuuripalat peittyvät kunnolla kattilassa.

Suolaa, pippuria ja yrttejä maun mukaan.
Vuohen tuorejuustoa noin 1/4 punajuuren määrästä.

Kuullota sipulipalat kattilassa oliiviöljyssä pehmeiksi. Lisää punajuuret ja kanaliemi. Anna poreilla 20 min. Lisää vuohenjuusto ja sekoita. Surraa sauvasekoittimella tai blenderissä.

Jos haluat oikein sileän keiton, niin painele se vielä siivilän läpi.

Tarkoile kuumana tai haaleana. Ripottele pinnalle sattumia, kuten esimerkiksi paahdettuja saksanpähkinämuruja tai ruiskrutonkeja.

Syyssoppaa sattumilla

Selleriä ja omenaa sopassa - ei yhtään hullumpaa. Päälle sitten messuilta mukaan tarttunutta chorizoa ja ruisnaksuja.

Selleri-omenasoppa

2 punasipulia
n.2 juuriselleriä (sellainen runsas kilo)
2 pienehköä omenaa
1 kanaliemi"hyytelö" siis sellainen hyytelömäinen kuutio + vettä
timjaminoksia
laakerinlehti

Sattumat päälle: chorizopaloja ja ruisnaksuja rapeaksi paistettuina eli kylmältä pannulta alkuun, pienessä öljytilkassa hitaasti kuumentaen
omenapaloja ja persiljaa

Kuori ja silppua sipulit ja kuullota niitä oliiviöljyssä kattilan pohjalla muutama minuutti. Kuori ja pilko selleri ja omenat ja heitä sekaan. Sekoita minuutin verran kattilassa ja lisää sitten liemikuutio ja vesi sekä yrtit. Anna poreilla sellerit kypsiksi eli noin 20min.

Ota laakerinlehti pois, sekä samoin timjaminoksat, jos laitoit ne kokonaisina. Sekoita sileäksi tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella. Jos olet oikein tarkka, voit vieä painella sihdin läpi. Minä en kotitarpeisiin viitsinyt.

Tarkista tarvitaanko vielä suolaa.

Uunijuuresten jälkikeitto

Olen joskus lukenut reseptin, jossa lihan kanssa uunissa kypsennetyt juurespalat heitettiin pois ennen tarjolle asettelua. Kauhistuin. Eiväthän ne tietenkään ole kovin kauniita vaan sellaisia vähän mössömäisiä ja ovathan ne luovuttaneet makuaan liemeen ja lihaan, mutta ... ne ovat myös imeneet makua itseensä. Jos ei halua tarjoilla kypsennysvaiheen juureksia vaan laittaa lopussa uudet ja kauniit tulemaan, niin siitä vaan. Ei silti tarvitse heittää täysin käyttökelpoista ruokaa pois.

Viikonloppuna söimme syysmenuun osana osso buccoa. Meillä osso buccoon lyödään lihan seuraksi vuori erilaisia juureksiä. Tällä kertaa pataan eksyi sipulien lisäksi palsternakkaa, juuriselleriä, purjoa, porkkanoita ja varmaan jotain muutakin kaapista löytynyttä. Niitä herkuteltiin hyvällä halulla jo varsinaisen aterian aikana, mutta jäi niitä ylikin. Määrä riitti juuri mukavasti lounaskeittoon. Oli muuten hyvää. Koukin lihan luuydintä mukaan ja se antaa kyllä ihan oman säväyksensä.


Uunijuuresten jälkikeitto

uunijuureksia vähän yli puolet pienestä kattilasta
pieni nippu vahvaa lehtipersiljaa
puolet kanaliemikuutiosta ( tai mikä hyytelökasa se taas on)
vettä vedenkeittimestä
loraus kermaa

Kuumenna uunijuurekset kattilassa. Lisää persilja ja liemikuutio. Sekoita ja peitä kuumalla vedellä. Kuumenna kiehuvaksi. Lorauta joukkoon kermaa ja surraa sauvasekoittimella sileäksi.

Nauti leivän kanssa. Esimerkiksi sinihomejuusto leivän päällä (Saint Agur - tahnaversio) sopi erityisen hyvin, varsinkin kun leipänä oli vähän tummempi (2dl vehnäjauhoja korvattuina sämpyläjauhosekoituksella), kuivatuilla hedelmillä höystetty versio perussekaleivästä.

Lempikeittoa

Tämä on minulle SE keitto, edelleenkin.

Kurpitsainen syyskeitto

2 punasipulia
2 isoa porkkanaa
2 pientä bataattia tai 1 iso bataatti
bataatin kokoinen pala myskikurpitsaa
1tl Espelette chilijauhetta
suolaa ja pippuria
vajaa liemihyytelökuutio ja vettä tai sitten kanalientä

Kuullota sipulit öljyssä kattilan pohjalla. Lisää muut kasvikset ja kääntele hetki. Ripottele päälle chilijauhe, hiukan suolaa (määrä riippuu liemen suolaisuudesta) ja pippuria.

Kaada kasvisten päälle kiehuva vesi ja sekoita joukkoon liemikuutio.

Anna poreilla puolisen tuntia. Surraa sauvasekoittimella sileäksi ja kuumenna kiehuvan kuumaksi.
Tarjoile lautasille ja ripottele päälle haluamiasi sattumia. Tällä kertaa laitettiin sinihomejuustoa.

Jep - taas kurpitsaa eli kalaisa kurpitsalaksa

Juu, tämä on se laksa eli kaikenlaista hyvää sekaisin, joukkoon nuudeleita ja päälle (pakaste)kalaa paistettuna lisäsattumiksi. Kurpitsasta riittää.

Jos ei satu olemaan itse kalastettua kalaa eikä kaupan kalatiskistäkään oikein löydy mitään houkuttelevaa, niin pakastekala on ihan oiva vaihtoehto. Niissä myös on useimmiten hyvin merkittynä, jos tuotteen kalalla on MSC sertifikaatti. Silloin sen ainakin pitäisi olla kestävästi kalastettu.


Kurpitsalaksa

Silppua tehosekoittimessa tahnaksi

1 iso sipuli
puolikas chili (tai enemmän, jos haluat kunnon potkua. Me vähän himmailimme lasten takia) 
korianterinipun varret
2 isoa valkosipulinkynttä
2rkl inkiväärisilppua
2rkl kalakastiketta
1 rkl soijakastiketta
1 limen mehu ja kuori
1 kukkurallinen rkl maapähkinävoita
1rkl seesamiöljyä

Kaada tahna syvään pannuun, jossa on pieni loraus rypsiöljyä. Anna kuullottua hetki. Lisää joukkoon 1/3 myskikurpitsaa silputtuna.
Kaada päälle kalalientä (1 litra) ja anna kiehua noin 20min.
Lisää lopuksi joukkoon purkillinen kookosmaitoa ja reipas kasa silputtuja pinaatinlehtiä (maun mukaan). Anna kiehahtaa.

Sekoita joukkoon vielä paketillinen riisinuudeleita ja anna lämmitä. Tarkista maku ja lisää halutessasi limemehua.

Ripottele kulhoon korianterinlehtiä ja halutessasi kalapaloja.


Lisukekalat

Ota valkoista (MSC sertifioitua) kalaa ja pilko se suupaloiksi. Kierittele palat jauhojen ja viismausteen sekoituksessa ja paista pannulla öljyssä kullanruskeiksi. Ripottele laksan päälle yhdessä korianterinlehtien kanssa.

Papusoppaa melkein kuin Masterchef

Tai ei oikeastaan niin kuin MasterChef vaan niin kuin Matt Preston, Australian MasterChef-kilpailun armoitettu ruokakriitikkotuomari. Tulin tuossa seuranneeksi televisiosta kautta 2012, jolloin hän esitteli omia helppoja bravuureitaan. Kokiskanan ja banaanijäätelön (siis surrataan pakastettua banaania sellaisenaan jäätelöksi - neroutta!) lisäksi mieleeni jäi ehdottoman kokeiltava resepti eli papusoppa.

Ohjelmassa kandidaatteja kehotettiin maistamaan kaunista sileää keittoa ja tunnistamaan sen ainesosat. "Tomaattia, papuja, appelsiinia...." - tuli vastauksena. Kaikki ihan oikein, mutta leuat loksahtivat siinä vaiheessa, kun ainekset kannettiin pöytään käytettäväksi. Nimittäin papu ja tomaatti tulivat... Heinz Baked Beans with Tomato Sauce- purkista!

Minä itse olen suuri papujen ystävä, varsinkin englantilaista aamiaista tehtäessä, joten tämä oli aivan must resepti kokeiltavaksi. Yllä näette lopputuloksen, joka oli muuten oikein hyvää.

Baked Beans in a Soup

Ota purkki Heinzin tomaattipapuja ja kaada kattilaan. Kuumenna ja sekoita joukkoon loraus maitoa ja noin desi kermaa. Surraa sileäksi. Kuumenna ja maista. Lisää suolaa makusi mukaan (ja muutama tippa sitruunamehua, jos kaipaat terää). Kuumenna ja laita lautaselle.

Raasta päälle hiukan luomuappelsiinin kuorta, ripottele chilijauhetta (D'Espelette) ja pilko avokadoa. Nopea lounas kahdelle on valmis. Seuraksi vielä isot palat hyvää leipää - paahtoleipää tekisi mieleni sanoa.