perjantai 31. lokakuuta 2014

Kysynpä kuitenkin... Käykää ruksaamassa.



Tänä vuonna kurpitsalyhdyn pitää hymyillä. Isoveljet vaativat, ettei pikkuveljeä pelottaisi.

Lyhdyn lisäksi meillä tullaan tekemään synttäritarjoiluja kevyellä halloween-teemalla ja eilen oli päiväkodissa pieni merihirviö suloisen Toton sijasta. Oville en poikia päästä kerjäämään, vitsat viedään keväisin. Pyhäinpäivänä rauhoitutaan ainakin hetkeksi.

Halloween kirvoittaa monenlaisia ajatuksia. Toiset haluavat viettää perinteistä pyhäinpäivää, toiset bilettää zombiemeiningillä.

Mites teillä ? 

Tuolla kirjablogin puolella on oikein sivupalkissa ruksipaikka valittavana. Klikatkaapa tästä merkkaamaan omanne.



torstai 30. lokakuuta 2014

Aurinkoa! - Laventeli-kastanjakorput



Kun illat ovat yötä mustempia ja taivaalta ripsottaa vettä, tekee mieli maistella kesää. Laventeli vie minut vääjäämättä Etelä-Ranskaan lomatunnelmiin. Kesälläkin satoi vettä, mutta laventelissa maistuu silti aurinko.

Kaapista löytyi myös pussillinen kastanjajauhoja, joiden käyttöä olen miettinyt moneen kertaan. Kastanjaleipää tehdään pian, mutta nyt laitettiin osa jauhoista kekseihin. Toinen puoli jauhoista sitten tietysti spelttiä, taas...


Laventeli-kastanjakorput

150g manteleita rouhittuina
150g voita
2dl sokeria
0,5dl hunajaa
1 muna
3rkl laventelinkukkia kuivattuina (Voi laittaa vähemmänkin, jos ei pidä suht' voimakkaasta laventelinmausta.)
1-2 tl rouhittua vaniljaa
4,5dl spelttijauhoja (erikoishienoja)
2,5dl kastanjajauhoja
2tl leivinjauhetta
2 kourallista tummaa suklaata rouhittuna

Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja sokeri ja hunaja vaaleaksi ja kuohkeaksi. Sekoita jauhot, vanilja, laventeli, suklaa ja leivinjauhe keskenään.

Sekoita voivaahtoon ensin kananmuna. Lisää sitten jauhot ja sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi.

Tee taikinasta tankoja, jotka litistät leivinpaperille pellin päälle. Laita 200 asteiseen uunin 10-12min. Nosta hetkeksi jäähtymään ja leikkaa sitten poikittain siivuiksi. Laita takaisin uuniin vielä non 10min (voit vähän laskea lämpötilaa). Ota uunista ja anna jäähtyä ennen kuin laitat kannelliseen rasiaan säilöön.


tiistai 28. lokakuuta 2014

Sienihalko

Minä en voi vastustaa kaikenlaisia vähän omituiselta kuulostavia kokeiluja. Kun i love me -messuilla silmiin osui kaljuja, halon näköisiä mötiköitä, niin pakkohan niitä oli ostaa kokeiltavaksi. Silmissä siintelivät siitakesienet 

1.päivä : Tästä lähdettiin. Muovi päältä pois ja kostutettuna jääkaappiin yöksi. Tosin sillä ei vielä saanut alkuja aikaiseksi, joten pistin halon vielä muovipussissa ulos sateiseen ilmaan toiseksi vuorokaudeksi. 



4. kokeilupäivä toi mukanaan oudon näköisiä kyhmyjä. Tulisiko niistä sieniä? 



5. päivä Sitten kun sienet pääsivät alkuun niin vauhti oli huima. Alkuja oli jo monta näkyvissä. 



7. päivä Viikon kuluttua kokeilun aloittamisesta piti jo ruveta miettimään reseptejä. 



8. päivä Ja tällaista sitten tehtiin tällä kertaa. Pannussa vaan sipulin, valkosipulin kera ja lopuksi päälle persiljasilppua. Sopii hyvin yhteen tällä kertaa kurpitsalla höystetyn spelttitton kanssa.



Täytyy sanoa, että kokeilu onnistui alun pienen epätoivon jälkeen yllättävänkin hyvin. Sieniä tuli ihan mukava määrä pannulle laitettavaksi. Seuraavaksi halko jätetään lepäämään ja kuivumaan pariksi viikoksi. Sitten pitäisi samalla metodilla tulla vielä sato numero kaksi.  


maanantai 27. lokakuuta 2014

Oli siellä ruokaakin, mutta enimmäkseen näin kirjoja ja kirjailijoita ja kirjoja ja kirjabloggaajia ja kirjoja...


Se on sitten tämän syksyn messurupeamat takanapäin. Torstaina tuli kierreltyä messuilla enemmänkin ruoka mielessä, mutta lauantai ja sunnuntai oli pyhitetty kirjoille ja kirjailijoille.

Toki sitä pitää kirjabloggaajankin syödä aina välillä... Lauantai meni bloggaribrunssilla ja henkilöstölounaalla, mutta sunnuntaina sitten

Aamu alkoi mukavasti Wine Cornerissa kuplilla. Ihan perus Freixenet rosé, mutta siitä se päivä lähti käyntiin. Olikin ainoa lasillinen koko messujen aikana, kun autoileva bloggaaja ei edes uskaltautunut viinipuolelle.

Hengenravintoa oli kirjapuolella tarjolla ähkyyn saakka, mutta ei edes kirjabloggaaja elä pelkästään kirjailijoita kuuntelemalla (tai sitten syy on tämä toinen blogini.) Ruokaa siis piti saada taas aika pian lasillisen jälkeen...

Kaikkiaan ateriatarjonta oli Italiateemaisilla messuilla yllättävänkin raskasta. Pizzaa, makkaraa jne. oli tarjolla useammassakin kohdassa. Italialainen herkkulautanenkin kinkkuineen ja juustoineen tuntui vähän tuhdilta. Niinpä lounaaksi valikoituivatkin sitten itämaiset kasviskääryleet. Olikin hyvää, varsinkin tuo kastike vei kielen mennessään. (Mitäs siinä taas olikaan : palmusokeria, pähkinää, inkivääriä, valkosipulia, kalakastiketta, vähän chiliä, limeä.... pitää testata)

Jälkkäriksi sitten toisesta paikalla näkyvästä ruokarekasta (tosin tämä oli enemmänkin pieni pakettiauto) belgialaista vohvelia. Kerrankin oli annoksessa tarpeeksi kermavaahtoa ja kunnolla vaniljaa,

Muuten meni viikonlopun messuilu ihan kirjoiksi. Niitä ajatuksia voi lukea halutessaan lauantaista täältä tai sunnuntaista täältä.


perjantai 24. lokakuuta 2014

Syyssoppaa sattumilla


Selleriä ja omenaa sopassa - ei yhtään hullumpaa. Päälle sitten messuilta mukaan tarttunutta chorizoa ja ruisnaksuja.

Selleri-omenasoppa

2 punasipulia
n.2 juuriselleriä (sellainen runsas kilo)
2 pienehköä omenaa
1 kanaliemi"hyytelö" siis sellainen hyytelömäinen kuutio + vettä
timjaminoksia
laakerinlehti

Sattumat päälle: chorizopaloja ja ruisnaksuja rapeaksi paistettuina eli kylmältä pannulta alkuun, pienessä öljytilkassa hitaasti kuumentaen
omenapaloja ja persiljaa

Kuori ja silppua sipulit ja kuullota niitä oliiviöljyssä kattilan pohjalla muutama minuutti. Kuori ja pilko selleri ja omenat ja heitä sekaan. Sekoita minuutin verran kattilassa ja lisää sitten liemikuutio ja vesi sekä yrtit. Anna poreilla sellerit kypsiksi eli noin 20min.

Ota laakerinlehti pois, sekä samoin timjaminoksat, jos laitoit ne kokonaisina. Sekoita sileäksi tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella. Jos olet oikein tarkka, voit vieä painella sihdin läpi. Minä en kotitarpeisiin viitsinyt.

Tarkista tarvitaanko vielä suolaa.




torstai 23. lokakuuta 2014

Messupäivä 1 : Ruokafokuksella


No niin, ensimmäinen messupäivä takana. Tänään keskityin pääasiassa Viini, ruoka & hyvä elämä -messuihin. Näin torstaina kun on yleensä vähemmän porukkaa ja siis helpompaa maistella herkkuja.

Tänä vuonna tuntuikin maisteltavaa olevan jotenkin enemmän kuin viime vuonna. En tiedä johtuiko se minusta ja torstain suhteellisen vähäisestä ruuhkasta, mutta jotenkin tuntui meno anteliaammalta.

Edelleenkin tosin olisi viinipuolella saanut olla enemmän myös ruokaa tarjolla. Tämä Suomen alkoholilainsäädäntö edistää näissä paikoissa vähän outoa juomakäyttäytymistä, kun viinien luokse pitää mennä nimenomaan JUOMAAN eikä maistelemaan erilaisia ruoka-viiniyhdistelmiä tai nauttimaan hyvästä ruoasta viinin kera. Tänään tosin olin autolla liikenteessä, joten jäivät viinit maistelematta ihan kokonaan. Kunhan pikaiseen kiepsautin alueen kautta.

Tässä muutama parhaiten mieleen jäänyt tuote, joista kyllä iso osa päätyi myöskin kassiin.


  1. Suklaat! Fazer maistatti maissilla maustettua tummaa suklaata sekä kardemummalla ja kahvilla maustettua tummaa suklaata. Molemmat tosi herkullisia. Lindtillä oli ihanaa pistaasisuklaata ja Leonidas maistatti kahvisuklaata. Nam,nam, nam... hyvän suklaakierroksen saa aikaiseksi :-) Italialaisiakin namuja oli tarjolla.
  2. Suomalaiset ruisnaksut. Varsinkin Ruislandian ruisnapit ovat herkullisia ja niitä tulikin tuossa naposteltua erinäisiä Sillankorvan valkosipulisen yrttijuuston kanssa.
  3. Valkosipulinmakua päätyi kassiin myös Karhunlaukan muodossa. Kyseessähän on tietysti yrtti, jolla saa maun ilman hajua. 
  4. Lisäksi messujen Italia-teeman mukaisesti oli tarjolla Parmesaania ja muita italiaisia juustoja useammassakin kohdassa, ja ilmakuivattua Parmankinkkua, ja salamia jne... Minä tosin nappasin mukaani juustojen lisäksi tulista Chorizoa, joka on pikemminkin Espanjan suunnalta. 
  5. Tulista on myös ostamani savustettu chipotle-tabasco. Sitä pistetään vielä moneen kastikkeeseen ja pataan (tai pizzan päälle!) 

Siinä ne pikaisimmat tärpit, joita kannatta pitää silmällä messuilla kierrellessä. 

Kirjamessujen puolella kävin kuuntelemassa hetken Milja Kauniston jutustelua Olavinsa seikkailuista ja niiden jatkosta (trilogian kolmatta osaa odotellessa!). Lopuksi hän totesi ranskalaisen kotikylänsä tunnelmaan pääsevän helposti myös herkuttelun kautta. Lautaselle vain Roquefort-sinihomejuustoa ja lasiin hyvää, tuhtia punaviiniä... Eipä kuulosta yhtään hullummalta kylältä. 

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Syksyistä ihanuutta


Vaikka kuva näyttääkin jo ihan jouluiselta (johtuu noista punaisista omenista), oli tarkoituksena jutustella syksyn ihanuudesta. Niistä leimuavista väreistä pihalla ja puistoissa, kynttilänvalosta ja takkatulesta pimeinä iltoina, raikkaista tuulen tuulahduksista tai kasvoille iskevästä sateesta, hytinää aiheuttavasta kylmyydestä, kuorrutetuista kurahousuista...

No, ehkä syksyssä ei kaikki olekaan niin ihanaa, mutta on se silti yksi neljästä lempivuodenajastani!

Omenat tietysti ovat yksi syksyn parhaista jutuista. Tällä kertaa hedelmäkulhossa oli myös tummumassa pari banaania. Arvannette, mitä tästä kakusta löytyy?
Juu, niitä ja spelttiä.



Omena-bananaani-saksanpähkinäkakku

100g voita sulatettuna
2 kypsää banaania
100g sokeria
3 omenaa kuutioina (kotimaiset kuorineen!)
1rkl vaahterasiirappia
muutama kierros vaniljamyllystä tai 1tl vaniljasokeria
1 kananmuna
150g puolikarkeita spelttijauhoja
1tl leivinjauhetta
1tl soodaa
pari kourallista rouhittuja saksanpähkinöitä

Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen.

Muussaa banaanit ja sekoita joukkoon voi ja sokeri. Lisää omenakuutiot, siirappi ja kananmuna. Sekoita jauhot, leivinjauhe, sooda ja vanilja keskenään ja lisää taikinaan. Lisää lopuksi rouhitut pähkinät varovasti sekoittaen.

Laita leipävuokaan leivinpaperia pohjalle ja reunoille ja kaada taikina vuokaan. Paista uunissa noin 45min. Jäähdytä hetki vuoassa ja sitten ritilällä kylmäksi.


tiistai 21. lokakuuta 2014

Jotain lämmintä ja mausteista


Ei siellä ulkona nyt niin kamalan kylmä ole, mutta kosteaa ja vaatteista viis veisaava, läpitunkeva tuulenvire. Kyseessä ei siis ole kunnollinen tuuli, Tämä ei saa edes lehtiä kahisemaan, mutta silti tuntui iholla asti. Ruoaksi siis jotain lämmintä kiitos, ja mausteista.

Pari numeroa vanhassa Delicious-lehdessä oli Setsuanin munakoisoksi nimetty resepti. Kerkesin jo harmittelemaan, kun en edelleenkään ole kyseisen maakunnan pippuria saanut kotiin hankittua. Sitten luin reseptin, eikä siinä sellaista edes tarvittu. Ilmeisesti resepti vain pohjautuu paikalliseen vitsikkääseen ohjeeseen, jonka nimi on Setsuanin kalaa, vaikkei ruoasta kalaa löydä hakemallakaan. Siinä vaan kuulemma käytetään paikallisesti kalaruoissa yleensä suosittuja mausteita.

Oli miten oli, hyvää tuli, ja lämmitti mukavasti. Alla taas niin kuin meillä tehtiin eli vielä varmaan alkuperäisestä vähän kaukaisempi versio, mutta kun en sitä ole koskaan maistanut niin antaa mennä vaan.

Setsuanin munakoiso Espoolaiseen tapaan
(2 aikuista)

2 munakoisoa
oliiviöljyä
muutama valkosipunlinkynsi
rypsiöljyä
puolikas iso tai 1 pieni punasipuli
1rkl raastettua inkivääriä
pakastettua chiliä raastettuna noin 1/3 chili (maistelkaa makunne mukaan ja chilinne voimakkuuden mukaan)
1tl seesamiöljyä
2rkl soijakastiketta
2rkl tomaattipyreetä
1rkl sokeria
seesaminsiemeniä (paahdettuina) ja persiljaa (tai korianteria) koristeeksi

riisiä seuraksi

Halkaise munakoisot pitkittäin. Vedä muutama viilto ja laita niihin valkosipulin siivu kuhunkin. Valuta päälle oliiviöljyä ja laita uunivuoassa 200-asteiseen uuniin noin 40 minuutiksi. Anna jäähtyä.

Leikkaa munakoisot siivuiksi.

Kuullota silputtua sipulia, valkosipulia, inkivääriä ja chiliä muutama minuutti. Lisää munakoisopalat, seesamiöljy, soija, tomaattipyree ja sokeri.

Minä halusin nämä vähän tällaisina paistettuina tällä kertaa, mutta toinen vaihtoehto olisi lisätä noin 1,5dl vettä ja antaa poreilla hiljalleen, kunnes vesi on haihtunut ja tuloksena kiiltävä munakoisoseos.

Laita tarjolle riisin kera ja ripottele pinnalle seesaminsiemeniä ja persiljaa. Korianteri tietysti olisi tyyliin sopivampaa, mutta kun ei naapurikaupassa ollut ja pihalta lötyy vielä persiljaa.

Ohjeen mukaan tätä voisi syödä ihan kylmänäkin, vaikka seuraavan päivän lounaana, mutta meillä ei kyllä jäänyt murustakaan aikuisten jäljiltä. Lapsille ei edes yritetty, kun munakoiso tuntuu tällä hetkellä tuottavan epämukavia väristyksiä perheen nuorisolle.


maanantai 20. lokakuuta 2014

Harissajugurttia lammaslihapullilla

Siis yleensähän jugurttikastike on se lisuke, mutta minun täyty myöntää, että tuota tuli ahnehdittua isompikin kasa lautaselle.
Harissaa voisi toki laittaa tomaattikastikkeeseenkin mausteeksi, mutta näin oli vähän helpompi säätää tuota tulisuutta lasten lautasilla.
Niin, ja mukana oli sitten vielä riisiäkin.

Lammaslihapullat, tomaattikastike ja harissajugurtti

500g lampaan jauhelihaa
suolaa, pippuria
1tl savustettua paprikajauhetta
0,5tl jeeraa

oliiviöljyä
1 sipuli silputtuna
3 valkosipulinkynttä murskattuina
1prk tomaattimurskaa
1tl murskattuja korianterinsiemeniä
muutamasta timjaminoksasta riivityt lehdet
suolaa & pippuria
0,5rkl sokeria
1rkl punaviinietikkaa

Jugurttia ja harissatahnaa purkista yhteen sekoitettuina kastikkeeksi.  Korianterinlehtiä mausteeksi ja koristeeksi.

Harissa on Pohjois-Afrikassa paljon käytettyä chilitahnaa, josta löytyy merkin mukaan erilaisia mausteita, kuten kuminaa, valkosipulia, korianteria jne... . Joissain on jopa ruusuvettä mausteena. Tahnan voi toki tehdä ihan itsekin, mutta mille on kelvannut kaupan versiokin ihan hyvin.

Lihapullat
Anna jauhelihan lämmetä huoneenlämpöiseksi, mausta ja muotoile pieniksi lihapulliksi öljyttyyn uunipannuun kypsymään. Uuni 200 astetta ja kypsymisaika riippuu lihapullien koosta. Tuollaiset aika pienet kypsyivät noin 20minuutissa. Voi toki paistaa pannullakin tai kypsentää tuossa tomaattikastikkeessa.

Tomaattikastike
Kuullota sipuli pannulla öljyssä ja lisää valkosipuli, tomaattimurska, korianterinsiemenet, timjami, suolaa ja pippuria. Anna poreilla hiljalleen puolisen tuntia. Lisää sokeria ja sekoita. Maista ja mausta. Kaada lopuksi joukkoon loraus punaviinietikkaa ja tarjoile.

Lisukkeeksi voit keittää riisiä pakkauksen ohjeen mukaan.

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Lippuja messuille ja ruoanystävän kirjamessuvinkit


Jos tämän viikonlopun i love me -messujen jälkeen jäi vielä messunälkää, niin ensi viikolla voi suunnata Helsingin Messukeskukseen Kirjamessuille. Samalla voi vierailla myös Viini, ruoka & hyvä elämä -messuilla tai Musiikkimessuilla.

Kirjamessuilla on mielenkiintoisia juttuja myös ruoasta kiinnostuneille. Näytöskeittiössä nimittäin tutustutaan useampaankin mielenkiintoiseen keittokirjaan ja niiden tekijöihin :

TO : Keittiössä mm. Verna  Kaunisto-Feodorow ja Reseptien aarteet. Ihania perinteitä ja hyvää ruokaa.
PE: Ruokabloggaajien ihania kirjoja kuten Mari Moilasen "Sitä parempi soppa-mitä yhdessä kokataan" ja Aniko Lehtisen "Yks olut!"
LA: Ihana Baking Instinct ja Eleanora von Smöör tarjoavat makeaa ja makeampaa. Tom Björck ja Matti Wikberg puolestaan ovat tehneet kirjan Gaijin-ravintolan ystäville.
SU: Minua ainakin kiinnostaa erityisesti Saimi Hoyerin ja Petri Salmelan Sieniä & Ihmisiä, jonka Glorian ruoka&viini -lehti valitsi vuoden keittokirjaksi




Olen itse Kirjamessuilla mukana mm. Anna-Leena Härkösen "Kaikki oikein"-kirjan lukupiirissä ja sain sen johdosta Helsingin Messukeskuksesta lippuja jaettavaksi lukijoille. Tarjolla olisi siis 4 lippua, jotka menevät nopeimmin tähän postaukseen kommentoiville.

Halutessasi lipun toimi siis seuraavasti :

  1. Ilmoittaudu blogin lukijaksi (tai jos jo olet sellainen, niin hyppää suoraan seuraavaan vaiheeseen) Voit myös halutessasi käydä tykkäämässä FB-sivustani
  2. Kirjoita kommentti tähän postaukseen ja kerro kommentissasi haluatko 1 vai 2 lippua
  3. Kun olen varmistanut liput niin pistä osoitteesi sähköpostilla vuo-cho@hotmail.com lippujen lähettämistä varten 
Nähdään Kirjamessuilla!

EDIT : Liput loppuivat jo, mutta toivottavasti törmäillään silti!


Sponssi: Liput jaettavaksi Helsingin Messukeskukselta

Reseptien aarteet ja oman äidin lusikkaleivät

ARKISTOSTA 


Verna Kaunisto-Feodorow: Reseptien aarteet 
Luettavaksi ja kokattavaksi Gummerukselta 

"Lapsena mikään ei ollut niin suurta herkkua kuin lusikkaleivät, varsinkin äidin tekeminä. Niitä kävin salaa varastamassa kaapista ja kinusin joka aterian päätteeksi jälkkäriksi tai iltapäivän välipalaksi. Kyläillessä äiti aina varoitti ottamaan vain yhden joka lajia ja valvoi tarkasti ohjeen toteutumista. Kahvihetkien päätteeksi kummitätäni nappasi joka kerta pöydältä lusikkaleipälautasen ja tyhjensi sen asetilleni äidin selän takana. Luulenpa äidin kulmien rypistyksen takana kareilleen lempeän hymyn hänen katsellessaan sokeristen herkkujen nopeaa katoamista..."

Ylläolevan kirjoitin yli vuosi sitten muistellessani ruokaan liittyviä mukavia hetkiä. Jokin aika sitten palasin taas ruokamuistojen pariin selatessani Gummerukselta saamaani Reseptien aarteet kirjaa. Siihen Verna Kaunisto on kerännyt omia ruokamuistojaan, sukunsa perintöreseptejä sekä omia hyviksi havaittuja ja moneen kertaan testattuja ohjeitaan.

Jokaisella meistä on omat ruokamuistomme, jotka luovat jatkumoa sukupolvien välille. Lusikkaleivät vievät minut välittömästi lapsuuden juhlahetkiin. Kääretortun teen kuten äitini ja mammani sen ovat aina tehneet. Kirjan kanssa tunnelmoidessa löysin jo unohtuneen reseptin mamman salaatinkastikkeeseen, siihen kermaisen etikkaiseen, jossa on mukana kananmunaa... Kirja tarjoaakin nostalgisen lukukokemuksen, joka varmasti suo suomalaiselle lukijalle "tuollaista meilläkin syötiin"-elämyksiä. On myös mielenkiintoista lukea, millainen sukutarina reseptien myötä avautuu. Verna Kaunisto kirjoittaa tavoitteenaan olleen myös kirjata lapsilleen muistiin suvun historiaa ja näin hän on myös tehnyt.

Lukemisen lisäksi kirjaa voi tietysti kokata. Siitä löytyy useampia kokeilemisen arvoisia reseptejä. Kirja myös inspiroi. Reseptien aarteet rohkaisi minua pyytämään äidiltäni lusikkaleipien reseptin, jota - uskokaa tai älkää - en kaikkina näinä vuosina ole vielä uskaltautunut kokeilemaan. Syystäkin - ainakin ensimmäinen erä meni lievästi sanottuna pieleen. Olisi pitänyt soittaa äidille. Kaikkea kun ei aina resepteissä lue, vaan osa kikoista tehdään automaattisesti kokemuksen pohjalta. Niin tietysti oli tässäkin reseptissä. Taikinan pitää antaa seistä ja jäähtyä kunnolla jauhojen lisäämisen jälkeen, kertoi äiti puhelimessa. Kuvat ovatkin toisesta erästä... (ne epäonnistuneet löytyvät täältä).

Verna Kauniston kirjassa lusikkaleipiin ei laitettu leivinjauhetta, mutta lorautettiin taikinaan pikkuisen rommia. Alla on kuitenkin äitini vihosta kopioitu resepti, johon olen lisännyt omat huomautukseni. Näin ne reseptit elävät ja kehittyvät, sukupolvesta toiseen.

Lusikkaleivät

n.30 kpl
200g margariinia (laitoin voita)
125g (1,5dl) sokeria
vanilliinisokeria (laitoin vaniljaa myllystä!)
1tl leivinjahetta
250g (4dl) vehnäjauhoja

Aineet mitataan.
Margariini  ruskistetaan taikinanvalmistuskulhossa (tai sulatetaan kattilassa...).

Kuumaan margariiniin lisätään sokeri sekä vanilliini ja seosta hämmennetään siksi, kunnes se on jäähtynyt.(Uskokaa - kannattaa odottaa hetki)  

Jauho-leivinjauheseos seulotaan edellisten joukkoon.

(Oma lisäys : Sekoita taikinaksi ja pistä vielä jääkaappiin 30-60 minuutiksi. Taikina kovettuu helpommin muotoiltavaksi eikä leviä uunissa) 

Taikinaa painellaan soikeanmuotoiseen teelusikkaan, josta leipä sujutetaan pellille.

Leivät paistetaan n.150 lämmössä. Jäähtyneinä leivät pannaan kaksittain, marmeladia väliin. 

Nämä minun lusikkaleipäni ovat lajinsa mammutteja sillä käytin ruokalusikkaa teelusikan sijasta. Pitää löytää jostain sellainen vanhanaikainen syvempi lusikka ihan näitä varten...



Reseptien aarteet luettavaksi ja kokattavaksi Gummerukselta, Lusikkaleipien resepti oman äidin arkistoista

perjantai 17. lokakuuta 2014

Spelttiä messuilla!

I love me -messut Messukeskuksessa ovat täysillä päällä tämän viikonlopun ajan. Minäkin kokeilin messukuntoani ensi viikon Kirjamessuja ajatellen ja kävin piipahtamassa. Messuilla on useampikin kauneuteen ja hyvinvointiin liittyä teema, mutta minua kiinnosti erityisesti "Luonnollisesti"-osasto. 


Käväisin bloggaajana kuuntelemassa, kun Kari Kaipaisen kirjaa Speltillä luonnollisesti parempaa -kirjaa (kustantajana Tammi) esiteltiin medialle. Kuvassa kirjan tuottaneen Helsinki Food Companyn Teresa Välimäki kertoo kirjaprojektin olleen varsin mielenkiintoinen "ilmavien ja lennokkaiden" keittiöpersoonien parissa työskennellessä. Meno onkin ollut varmasti inspiroivaa, kun joukossa on sellaisia nimiä kuin Arto Rastas, Sasu Laukkonen ja Heikki Ahopelto.

Heikki Ahopelto muistutti kuuntelijoita siitä, että lähiruoan ja luonnollisesti tuotetun ruoan valinta ei pelkästään tarkoita terveellisemmän ja paremmalta maistuvan ruoan valintaa, vaan on myös selkeä päätös omien arvojen suuntauksesta. Kukin miettiköön, mitä se omalta osaltaan voisi tarkoittaa, mutta kaipa siinä eettisyys ja ekologisuus tulevat päällimmäisinä mieleen.

Masterchef Joonas Hämäläisen lausunto lähiruoasta sai myös ainakin minut nyökyttelemään. Hän kun mainitsi nykyisin niin muodikkaan ruokatrendin tarkoittavan lähinnä paluuta juurille. Näinhän se on. Kun ajattelen omia vanhempiani, niin he syövät erittäinkin lähiruokaa, kuten marjoja omalta pihalta ja metsästä, yrttejä, omenoita, kurpitsoita jne... mökiltä. Muutenkin he ovat aina katsoneet, että ostavat ruokaa, joiden tuottajan parhaassa tapauksessa jopa tuntevat. Samoin komposti on kovassa käytössä ja muutenkin kierrätys tuntuu olevan enemmänkin luontainen elämäntapa kuin tietoinen arvovalinta. Ehkä meidän lapsemme tulevat olemaan taas samoilla linjoilla, vaikkakin varmaan vähän tietoisemmin suuntauksen valiten.

Päivän vitsistä vastaa speltin puuhamies Kari Kaipainen : Miksi nunna Hildegard halusi välttämättä kehittää keksireseptin? No, kun hän oli saanut tarpeekseen munkeista...heheheheee...

Speltistä siis taas puhuttiin ja spelttiä tarttui mukaan muutama tuote, jotka vielä ovat jääneet kokeilematta. Melkein jo maistan suussani juureskeiton, jossa on mukana sattumina spelttijyviä...

Muutakin toki tarttui messuilta mukaan, vaikken siellä kauan ehtinytkään kiertelemään. Mielenkiintoisimman voitte bongata kuvakollaasista ja pötkylöiden taivalta ruokapöytään saatte seurattua FB-sivultani.
Lisäksi nappasin mukaani Masajon Jaksamisleipää eli keksejä, joissa on paljon proteiinia, ja joiden avulla pitäisi jaksaa pitkään. Kokeiluun menee. Niissäkin on muuten spelttiä idätetyn täyssoijan lisäksi. Minä ostin maisteltaaksi makeutetun version, mutta noitahan on 4 lajia myös suolaisenhimoon.

Että sellainen reissu tällä kertaa. Ensi viikonloppuna sitten on tiedossa vähän rankempaa messuilua - teemana kirjat.


SPONSSI: Messulipun ja spelttituotteet tarjosi SunSpelt

torstai 16. lokakuuta 2014

Lomalaisten lettukestit


Se on sitten syysloma ja kotona kaksi vapaasta nauttivaa koululaista. Siispä vuorossa oli lomalaisten lettukestit, joihin mukaan kutsuttiin yksi koululainen vielä lisää. Kuopuskin haettiin päiväkodista jo iltapäivällä mukaan lettuilemaan.

Kyllä ne pojat sitten pistelivätkin. Ei kulunut kuin kymmenen minuuttia niin Kirppu tuli keittöön kuikuilemaan. Kysyessäni syytä ruokapöydästä poistumiseen tuli vastaukseksi tyhjä lettulautanen. Siis, kolme koulupoikaa tuhosi kuvassa olevan pinon niin, ettei kolmevuotias saanut kuin yhden letun eikä äiti yhtään! Paitsi, että olen kokemuksesta oppinut ja paistoin muutaman vielä lopputaikinasta, pinon jo kulkeuduttua ruokapöytään...

Seuraksi annettiin mummin omenahilloa ja äidin raparperi-mansikkahilloa sekä tietysti iso kulhollinen kermavaahtoa.

Hyvää oli, täytyy myöntää. Mitäs teillä nautitaan lettujen kera? 


Perusletut 

1 muna
2dl jauhoja
3dl maitoa

Siinä se perustaikina, jonka voi kertoa niin suurella kertoimella, että varmasti riittää. Tänään tein noin kolminkertaisena eli litrasta maitoa.

Miten te muuten sekoitatte lettutaikinan? 

Minä en ennen ajatellut, että sekoitusjärjestyksellä olisi välia, mutta kyllä sillä taitaa olla. Nykyään sekoitan ensimmäiseksi kananmunat jauhoihin ja lisään sitten maidon taikinaan vähitellen. Taikinasta tulee paljon tasaisempi ja sileämpi kuin toisinpäin tehdessä. Jännä juttu.

Sekoittamisen jälkeen taikina kannattaa jättää vaikka vajaaksi puoleksi tunniksi seisomaan, niin jauhot vähän turpoavat.

Sitten vaan paistetaan pannussa (voissa tai voimariinissa, toiset suosivat jopa öljyä) kukin oman kokoisensa pannun mukaan. Meillä tuo on sellainen pieni munakaspannu.

Letun kääntäminen on tietysti sitten ihan oma lukunsa...

Lettupannuista taas on lätisty täällä.

tiistai 14. lokakuuta 2014

Punajuurisatay


Keittiössä odotti kahden kilon pussi punajuuria. Mieli teki jotain uutta, punajuurista toki edelleen. Jotenkin ajatus lähti kiikkumaan itään päin (johtuen todennäköisesti siitä, että ostin kokeiltavaksi juuri tamari-soijakastiketta.)

Oli myös ilta ja pimeää ja märkää ja teki mieli jotain lohdullisen täyteläistä. Eihän tuosta voi olla loppuloksena kuin maapähkinäinen satay ja riisi. Entäs ne punajuuret? No, mukaan vaan, vaikka etukäteen vähän hirvittikin.

Punajuuri-satay osoittautui yhdeksi niistä kombinaatioista, jotka kuulostavat ainakin minusta oudoilta ja miltei vastenmielisiltä, vaikka todellisuudessa sopivat yhteen kuin olisivat aina olleet kavereita keskenään. Jotenkin tuo punajuuren makeus ja lievä etikkaisuus vaan sulautui satayn täyteläisyyden kanssa juuri sellaiseksi lohtua tuottavaksi makuyhdistelmäksi, jota kaivattiin.

Tätä tehdään toistekin.

Punajuurisatay 

Punajuuret 

Punajuuria
riisiviinietikkaa
tamarisoijakastiketta (pelkistä soijapavuista tehty ja gluteeniton)
korianterin siemeniä murskattuina
seesaminsiemeniä (+ pienen pieni liraus seesamiöljyä)

Kuori punajuuret ja leikkaa ristikkäin halki melkein pohjaan saakka. Laita uunivuokaan foliopaperin päälle ja lorauta jokaisen punajuuren päälle 1tl etikkaa ja saman verran tamarisoijakastiketta. Ripottele vielä päälle seesaminsiemeniä ja korianterinsiemeniä muutama. Voit lisätä seesamiöljyä ihan tipan jokaiseen punajuureen, jos haluat vahvemman seesamisen maun (en nyt laittanut, kun ne maapähkinät...)

Kääri folioon ja laita uuniin 175 asteeseen noin tunniksi. Aika riippuu punajuurten koosta, tarkista avaamalla paketti ja pistelemällä terävällä veitsellä.

Satay

Kuullota pannussa öljyssä yksi silputtu punasipuli. Lisää joukkoon 3-4 rkl maapähkinävoita ja sekoita tasaiseksi. Lisää puoli desiä makeaa chilikastiketta sekä pari hienonnettua valkosipulinkynttä. Lisää puolen sitruunan mehu ja loraus soijakastiketta. Kuumenna ja sekoita tasaiseksi. Kaada joukkoon vähitellen kookosmaitoa koko ajan hyvin sekoittaen, kunnes saat haluamasi koostumuksen ja vahvuuden. Maistele ja lisää joko happoa (sitruunamehu), tulisuutta (chilikastike) tai suolaisuutta (soija) makusi mukaan tasapainotellen.

Jätä odottamaan ja kuumenna juuri ennen tarjoilua tasaiseksi sekoittaen.

Keitä riisi (basmati tai jasmiini) paketin ohjeen mukaan.

Yhdistä riisi, punajuuret ja satay lautasella ja ripottele päälle korianterinlehtiä.




maanantai 13. lokakuuta 2014

Leivästä lounaaksi?

No, onko ? 

Minä olin vuosia sitä mieltä, ettei tietenkään ole. Kuka sitä nyt pienellä leivällä selviäisi työpäivästä iltaan?

Tämä jyrkkä asenne oli seurausta työurani vaiheesta, jolloin kävin Brysselissä toimittajan luona melkein viikottain. Olin omalla toimistolla tottunut syömään lämpimän lounaan melkein joka päivä, tai ainakin sitten salaattia, jollen ruokalaan saakka ehtinyt. Belgialainen tapa puolestaan suosi vaaleasta hötöleivästä tehtyjä coctailpalan kokoisia kolikoita.

En tiedä, oliko kyseessä asiakasta varten hankittu erityistilaus, sillä olivathan leivät toki hienon näköisiä vaikkakin kuivakkaita. Lounaaksi niistä ei ollut. Eihän niitä kehdannut syödä kuin ihan muutaman ja silloin annos jäi normaalia aamiaisleipää pienemmäksi. Nälkä oli kova, eikä lentokoneaterioilla sitä saanut sammumaan.

Sinänsä hassua, kun Belgiassakin kuitenkin on upea ruokakulttuuri ja Brysseli täynnä toinen toistaa herkullisempia ravintoloita. Tosin niitäkään en päässyt testaamaan matkojen tappoaikataulujen vuoksi. Enhän minä yleensä päässyt lentokenttähotellia ja lentokentän viereistä bisnesaluetta lähemmäksi itse kaupunkia... Ei oikein kehdannut edes sanoa Brysselissä käyneensä...

Mutta siis,  leivät lounaana... 

Asenteeni alkoi vähitellen muuttua, kun pääsin itse kehittelemään lounasleipieni kokoa ja sisältöä. Todellisen oivalluksen lounasleivän olemuksesta sain ymmärtäessäni nimikkeen alle kelpaavan minkä vain kasan herkkuja, kunhan alla on jonkinlainen leipään viittaava läpyskä... Siispä lounasleipäni kuulostavat vaikka seuraavanlaisilta :

Hummus-lammaspaisti-paahdettu munakoiso-sipuli-paahdettu etikkapaprika-jugurttikastike-leipä

tai

Savora-kinkku-sinihomejuusto-jugurttikastike-tomaatti-etikkakurkkuleipä

tai

munakas-vuohenjuusto-minttu+korianteri-tomaatti-avokado-rieskarulla

tai kuten kuvassa

Wasabijugurtti-possunkylki-etikkaporkkana-avokado-kurkku-korianterileipä 
(inspiraatiota ja ohjeita tästä kirjasta)


Kuten noista suosikeistani huomaatte, ihanteellinen lounasleivän koostumus sisältää mielestäni seuraavia elementtejä :

  1.  Leipä, joka ei hajoa käsiin, vaan pitää tuhdimmatkin täytteet siististi kasassa. Voi olla tummaa tai vaaleaa. Jos haluan syödäkin veitsellä ja haarukalla, ei tälläkään ole niin väliä. 
  2. Jonkunlainen kastike. Se voi olla majoneesia, jugurttia tai vinegrettiä, mutta sen pitää kosteuttaa leipä ja täytteet sekä koota kauniisti niiden maut kokonaisuudeksi. 
  3. Jotain kirpakkaa tai hapanta. Tähän tarkoitukseen sopii kaikki etikkainen. Toisinaan tulisuus ajaa saman asian, mutta itse kaipaan mieluummin kieltä kipristävää kuin polttavaa. Sipulikin käy, varsinkin etikalla ja sokerilla pehmitettynä. 
  4. Jotain täyteläistä. Minun lihansyöjäolemukseni tulee näköjään noissa esimerkkileivissä esille, mutta mikään ei estä korvaamasta lihaa vaikka munakoisolla, avokadolla, sienillä tai juustolla. Pääasiana on saada pientä purutuntumaa ja sellaista umamimaista täyteläisyyttä suuhun kirpakoiden makujen taustaksi. 
  5. Jotain raikasta - yleensä tuoreet kasvikset ajavat tämän asian erittäin hyvin. 

Mitäs tuumitte? Onko leivästä lounaaksi ja millaisesta? 



perjantai 10. lokakuuta 2014

Leikitellään liekeillä



Ihan hiljalleen ja varovasti ja kaukana liesituulettimesta (pois päältä!) tai lampuista yläpuolella voi hedelmiä liekittää. Banaani lienee se perinteisin, mutta rommi ja ananas ovat vähintäänkin yhtä herkullinen yhdistelmä. Eikä tämä oikeasti ole ollenkaan vaikeaa, kunhan muistaa varoa tulta pannulla siinä missä kynttilöissä tai takassakin.

Mikä olisikaan lämmittävämpi päätös aterialle sateisena ja mustana perjantai-iltana?


Liekitetty rommiananas

Tuoretta ananasta ohuina siivuina tai paloina tai renkaina oman mielialan mukaan. Meillä tehtiin tänään rustiikkia ja ronskia.

Laita pannulle kunnon nokareet voita ja reippaasti sokeria. Kaada päälle ananaspalat ja anna kuumentua. Kypsyysasteen ja karamelisoitumisen tason voi valita ihan oman mielensä mukaan. Me halusimme säilyttää ananaksen tuoreuden, kun kotoa kerrankin löytyi aivan parhaimmillaan oleva kokonainen hedelmä.
On kuitenkin tärkeää, että neste pannulla ja hedelmäpalojen pinta on kuuma, jotta rommi ei jäähdy, kun se lorautetaan päälle.

Eli kaadetaan kunnon loraus rommia, kallistetaan pannua ja sytytetään rommi HETI! Nautitaan liekkien katselusta ja syödään herkku niiden sammuttua. Päälle voi kaataa kermavaahtoa tai nostaa vaniljajäätelönokareen sulamaan.Vielä vähän minttua, niin ollaan taas astetta fiinimmässä jälkkärissä.

Turhan harvoin tulee tehtyä.




keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Oi, että tekee välillä hyvää...


Oi että tekee välillä hyvää syödä jotain voissa paistettua miettimättä kaloreita tai kevennystä tai jotain muuta välillä harmitusta aiheuttavaa rajoitusta. Hauskemmaksi tämän teki vielä se, että resepti on mallin keittokirjasta... eikös malleista yleensä tulekin mieleen sellaiset nälkäkurjet, jotka eivät herkuttelusta tiedä mitään vaan aiheuttavat muillekin huonon omatunnon kurkkudieeteillään ja salaatinlehtilounaillaan?

Vaan ei tässä kirjassa. Myönnän, olin hiukan epäluuloinen. Vera Jordanova on kuitenkin tehnyt kansainvälisen mallinuran. Mitä hän muka voisi tietää hyvästä ruoasta? Mielelläni tunnustan olleeni täysin väärässä.

Vera Jordanovan Don't Miss a Bite- Makuja ja muistoja maailmalta on tuhti paketti herkullisia reseptejä ja mielenkiintoisia muistoja reissuvuosilta. Itse asiassa, noita muistoja olisi mielellään lukenut enemmänkin. Vaikuttaa nimittäin siltä, että mallinelämä on muutakin kuin castingeissa juoksemista ja kameran edessä keikistelyä tai catwalkeilla tarpomista. Hauskoja hetkiä on Vera Jordanova tallentanut kirjaansa. Oli mielenkiintoista lukea esimerkiksi viimeisestä Calvados-pullosta, joka vei hänet takaisin vuosien taakse. Se toi samalla itselleni mieleen, kun...

No sen, kun maistelimme toisen maailmansodan pommituksista ja saksalaisten miehityksestä selvinnyttä vuosikerta Calvadosia. Bacchus lienee ollut asialla, kun ympäriltä oli maa pommien mylläämä, mutta puutarhassa säilynyt juuri se nurkkaus, johon omenainen aarre oli haudattu piiloon janoisilta miehittäjiltä.

Näinhän parhaat kirjat toimivat, erityisesti keittokirjat. Ne tuovat lukijalle mieleen omia makumuistoja tai houkuttavat luomaan uusia mielenkiintoisella kerronnallaan. Vera Jordanova on onnistunut tuomaan kirjassa esiin omaa persoonaansa, taustaansa ja elämäntapaansa. Aidolta tuntuvaa tarinointia on mukava lukea, varsinkin kun reseptit tukevat juttujen aiheita.

Pieni miinus kirjalle tulee siitä, että maailmalla ehkä normikeittiöön kuuluvat ainekset eivät välttämättä ole Suomen oloissa niin helposti löydettävissä. Vai osaatteko suoraan sanoa, mistä saisin luumuviiniä ensi viikonlopun testireseptiin?

Kanaa kokeiluun

Merkkasin kirjasta useamman reseptin kokeiltavaksi. Viikonloppuna tullaan syömään ylikypsää possunkylkeä retkileipinä omenasiiderietikassa säilötyn porkkanaraasteen kera. Ihan ensimmäiseksi kuitenkin käytettiin jääkaapissa odottaneet pari kanafilettä.


Kirjan mukaan lisukkeeksi olisi tehty perunoita pannussa paistaen, mutta minun teki mieleni riisiä. Hyvin sopi sekin ja kastiketta oli juuri tarpeeksi antamaan makua yksinkertaiselle basmatiriisille.



Kevyesti leivitetyt kanafileet  ja niiden valkoviinikastike 

2 broilerin rintafilettä
2rkl jauhoja
suolaa ja pippuria
oliiviöljyä ja voita
2dl valkoviiniä
puolikas luomusitruuna
2rkl kapriksia
kourallinen persiljanlehtiä

1 kupillinen Basmati-riisiä
2 kupillista kuumaa vettä
hyppysellinen suolaa

Laita riisi kattilaan ja kaada vesi päälle. Lisää ripaus suolaa ja sekoita ja laita kannen alle pienelle lämmölle hautumaan. Muista vahtia, sillä riisi ottaa helposti pohjaan kiinni. Sekoita siis aina välillä.
Kun vesi on melkein imeytynyt, nosta kattila pois levyltä ja jätä hautumaan.

Leikkaa rintafileet kahtia pitkittäin ohuiksi leikkeiksi ja nuiji ne vielä ohuemmiksi. Sekoita suola ja pippuri ja jauhot. Leivitä kanaleikkeet jauhoissa.

Sulata paistinpannulla nokare voita tilkassa oliiviöljyä. Ruskista kanaleikkeitä keskilämmöllä 2-3min per puoli tai kunnes ne ovat haluamasi värisiä. Nosta ne pois pannulta.

Lisää pannuun valkoviiniä ja sekoita. Anna poreilla hetki. Lisää kanaleikkeet pannuun ja laita sitruunasiivut niiden päälle. Anna kypsyä kannen alla 5-7min. Nosta kanat riisin päälle tarjoilulautaselle.

Lisää kastikkeeseen kaprikset ja anna kuumentua. Kaada kastike kanaleikkeiden päälle ja ripottele vielä päälle silputtua persiljaa.
Vähän harmittaa, etten tullut kokeilleeksi tässä nyt sitä talkkunaleivitystä, josta luin spelttikirjassa. No, ensi kerralla sitten.

Luettavaksi ja blogattavaksi kustantajalta 

tiistai 7. lokakuuta 2014

Sunnuntaipaisti ja Speltillä luonnollisesti parempaa



Speltti-innostukseni on nyt jatkunut jo jonkin aikaa ja sai taas uutta vauhtia, kun Kusti polki ja paketti kulki, tai siis se pakettilappu. Sain kuitenkin perjantaina käsiini spelttiteemalla kirjoitetun "Speltillä luonnollisesti parempaa"-kirjan.

Kirja on speltin puhemiehen Kari Kaipaisen puuhaama kokoelma Suomen tunnettujen kokkien spelttireseptejä. Kirjan alussa on myös lyhyt tietopaketti speltistä ja speltin historiasta. Olisin odottanut enemmänkin spelttiasiaa ja varsinkin sen historiasta ja käytöstä muualla olisi ollut mielenkiintoista lukea enemmänkin, mutta hyvää tietoa löytyi tästäkin lyhyehköstä esittelystä.

Pääroolissa kirjassa ovat spelttireseptit. Sasu Laukkonen, Heikki Ahopelto,Teresa Välimäki, Joonas Hämäläinen ja monet muut tutut ruokataitajat ovat miettineet speltin käyttöä tutuissa ja vähän uusissakin resepteissä. Ohjeissa tulee hyvin näkyviin speltin monipuolisuus ja kokeiltavaa riittää spelttirisotosta spelttilakutryffeleihin.

Suurin osa käyttötavoista on spelttiin aiemmin tutustuneelle tuttua, mutta löytyi sieltä jotain aivan uuttakin kokeiltavaa. Olen tottunut ajattelemaan talkkunaa lähinnä "piapon" ainesosana (kuinka moni tietää mitä se on?), mutta nyt löytyi uusia ideoita talkkunan käyttöön. Useammassa kirjan reseptissä sitä käytettiin leivittämiseen ja siitä tuleekin varmaan ihanan rapsakka ja maukas kevyt kuorrutus. Se päätyy ehdottomasti kokeiltavien listalle.

Kaikkiaan kirjaa luki mielellään. Speltti on ihanaa ja sitä soisi käytettävän enemmänkin. Toivottavasti tämän kirjan myötä saadaan lisää speltti-intoilijoita.

Meidän speltti-intoilumme jatkui sunnuntaina sunnutaipaistin lisukkeessa. Tällä kertaa ei tehty varsinaisesti risottoa, vaan kyseessä oli jonkinlainen lämmin salaatti/lisuke.

Aiempia tuotoksiamme voi kurkata vaikka täältä. Spelttiä on tullut käytettyä kakuista risottoon eikä loppua näy.




Sunnuntaipaisti luomubroilerista ja sen spelttilisuke

1 kokonainen luomubroileri (Tällä kertaa Luomu Nokan kokonainen Kauppahalli24-palvelusta)
25g voita
1rkl savupaprikajauhetta
suolaa ja pippuria
korianterinsiemeniä muutama murskattuina
0,5tl kanelia
puolikas sitruuna paloina

Hiero voi mausteiden kanssa sekaisin massaksi. Purista joukkoon vielä sitruunamehua ja hienonna 1 valkosipulinkynsi. Laita broilerin sisälle sitruunapalat ja muutama murskattu valkosipulinkynsi. Työnnä sormilla maustevoita rintafileiden päälle nahan alle ja hiero broileri muutenkin voilla kauttaaltaan. 

Laita 200 asteeseen uuniin n.40min. Broileri on kypsää, kun veitsellä pistämällä paksuimpaan reisipalaan ja rintafileeseen ulos valuva neste on kirkasta. 

Spelttilisuke

vajaa puolet spelttisuurimo-paketista
2 pientä punasipulia
1pss pakasteherneitä
1pss pakastemaissia
Espelette-chilijauhetta
suolaa, pippuria
nippu persiljaa
nippu minttua

Keitä spelttisuurimot kanaliemessä kypsäksi paketin ohjeen mukaan. 
Kuullota sipuli pannussa ja lisää joukkoon herneet ja maissit. Kuumenna. Sekoita joukkoon spelttiryynit. Mausta ja maista. Silppua yrtit ja sekoita speltin joukkoon. Lisää pari kourallista kirsikkatomaatteja kannen alle mukaan hetkeksi kuumenemaan. 




Luettavaksi, kokattavaksi ja blogattavaksi kustantajalta 

maanantai 6. lokakuuta 2014

Sainpahan pinkkiterapiaa


Aina joskus leivonnaisissa on tärkeämpää niiden väri kuin maku. Arvasin jo etukäteen, että vaaleanpunaisista praliineista kerman kanssa sekoitettu piirakkatäyte ei välttämättä tarjoa kovin voimakasta makuelämystä, mutta se väri! Kolmen pojan äitinä sitä säännöllisin väliajoin etsii jotain vaaleanpunaista ihan vain se kaiken maskuliinisuuden ja harmaiden, mustien, ruskeiden ja sinisten sävyjen vastapainoksi.

Kaunis väri piirakkaan tulikin, mutta maku oli odotetusti vähän pliisu. Ihan makealta maistui, eikä muuta tietysti voi sokerikuorrutettuja manteleita käyttämällä odottaakaan.

Huomasin myös matkan varrella, että olinkin ottanut väärää kermaa. Tähän piirakkaan pitäisi käyttää reilusti kuohukermaa tai jotain vielä tuhdinpaa. Kevyemmällä kermalla ei synnyt karamellia ja minun olikin pakko lisätä joukkoon muutamakeltuainen, jotta täyte pysyisi kasassa. Ehkäpä siksikin maku pyöristyi vielä entisestään.

Vaaleanpunainen praliinipiirakka

500g kermaa
400g praliineja
(2-3 keltuaista)
200g jauhoja
50g tomusokeria
180g voita
40g mantelijauhetta
10g vaniljasokeria
1 keltuainen
ripaus suolaa

Edellisenä päivänä

Vatkaa huoneenlämpöinen voi tomusokerin kanssa vaahdoksi. Lisää keltuainen. Lisää jauhot + suola ja vaniljasokeri ja pyöräytä nopeasti taikinaksi koneella.

Laita jääkaapiin kelmun sisään odottamaan seuraavaa päivää 

Leivontapäivänä

Nosta taikina pois jääkaapista ja anna lämmetä 20min ennen kuin levität piirakkavuokaan. Laita takaisin jääkaappiin puoleksi tunniksi. 

Pistele ja paista pohjaa 150 asteessa puolisen tuntia. 

Sekoita kerma ja praliinit kattilassa. Keitä miedolla lämmöllä puolisen tuntia, kunnes seos sakenee. Jos ei sakene niin kuin minulla kävi, niin kaada rikottujen keltuaisten sekaan hieman kermaseosta, sekoita ja palauta kattilaan. Kypsennä vielä jonkin aikaa. Jo sakenee. 

Kaada täyte pohjan päälle. Jos käytit kananmunia niin pistä takaisin uuniin 180 asteeseen 15min ajaksi. Jos käytit pelkkää kermaa ja praliineja niin 5min riittää. 



sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Marsipaaniomenat uunista


Tämä on taas yksi "niitä" reseptejä, joka on ihan pakko saada talteen tähänkin blogiin.

Vaniljakastikkeen voi tehdä itse, mutta meillä on viime aikoina oikaistu Flora Vanillalla. Kelpaa ihan hyvin.

Viimeksi syötiin eilen lauantai-illan menun jälkiruokana.


Marsipaaniomenat uunista

Ota kotimaisia omenoita ja pese ne hyvin. Viillä kuoreen omenan ympäri viilto noin puoliväliim omenaa. Sen pitäisi estää "räjähtämistä". Ei tosin taida estää kokonaan, mutta vähän sentään hidastaa...

Paina omenakairalla siemenkota pois. Täytä kolo mantelimassalla tai marsipaanilla. Paina päälle vielä nokare voita, fariinisokeria ja mantelilastuja.

Laita uuniin 150 asteeseen noin 15-20min. Nosta lopuksi lämpötila 200 asteeseen, jos haluat mantelien ruskistuvan. Kypsymisnopeus ja räjähdysalttius riippuvat omenalajikkeesta ja omenoiden koosta, joten tarkkaile...

Nosta pois uunista ja nauti vaniljakastikkeen kera.

lauantai 4. lokakuuta 2014

Pieni koira ja sen menu

Hedelmäinen punaviini, joka tuhoa ruokabudjettia. Sitäpaitsi, sillä on kiva nimi!


Menu

La Griotte

Karitsan ulkofilee ja sinihome-pähkinä-päärynät
Juomana Le Petit Longue-Dog (de Languedoc - huomaattehan sanaleikin?)

Marsipaaniuuniomena  


Ennen se oli sunnuntai-lounas, nyt se on lauantaipäivällinen. Siis se ateria, jota eniten suunnitellaan ja mietitään, ja jonka eteen nähdään vaivaa. Vaikka eipä tämäkään ateria nyt taas työmäärältään ollut ollenkaan ylenmääräinen.  Ehdin päivällä jopa päiväunille, mikä oli ihana ja vähän välttämätönkin juttu viikon rikkonaisten unien jälkeen. 

Tämän illan alkuruoka oli ihan vain pieni lasillinen kirsikkaviiniä aperitiiviksi. La Griotte oli löytö rasnkalaisen kylän viinikellarista kesällä. Ensi kesänä sinne palataan ja tuodaan pulloja useampikin. On se sen verran hyvää. 

Iltapäivällä ennen päiväunia 

Kaada kulhoon yhden sitruunan mehu ja saman verran oliiviöljyä. Pilko sekaan puolikas sitruuna ja pari valkosipulinkynttä. Murskaa kymmenkunta korianterin siementä ja tipauta kulhoon. Ripauta suolaa ja pippuria. Silppua kourallinen persiljanlehtiä ja saman verran tuoretta timjamia. Sekoita kaikki yhteen. 

Lisää kulhoon pari karitsan ulkofilettä ja sekoita niin, että marinadi peittää ne joka puolelta. Laita kansi kiinni, kulho jääkaappiin ja painele päiväunille. 

Ruoka-aika -1h

Nosta liha pois jääkaapista. 

Siivuta kymmenkunta jauhoista perunaa ja pari päärynää. Sekoita perunapaloihin 1tl savupaprikaa ja ripaus Espelette-chilijauhetta. Sekoita vielä joukkoon oliiviöljyä ja timjaminlehtiä. 
Valuta päärynöiden päälle hiukan sitruunamehua ja muutama pilkottu saksanpähkinä. 

Laita uuniin ja uuni kiertoilmalle 150 asteeseen 15-20minuutiksi. 

Valmistele uuniomenat. 



Ruoka-aika -30min

Nosta uunin lämpö 200 asteeseen. 

Pyyhi marinadi lihan pinnasta ja ruskista ne pannulla. Laita uunivuokaan ja nosta marinadin sitruunapalat lihan päälle. 

Jos käytät uunin lihan lämpömittaria, aseta se 58 asteeseen. Nosta liha uuniin. Se ei kaipaa kuin 5-10min, riippuen siitä, kuinka paljon ruskistit sitä pannulla 

Lisää haluamasi määrä sinihomejuustoa päärynöiden päälle uunivuokaan.

Valmista halutessasi vihreä salaatti aterialle. 

Nosta liha pois uunista ja peitä se 10min vetäytymään. 

Tarkista perunoiden kypsyys ja nosta ne pois uunista, jos ovat valmiita. 


Ruoka-aika-5min

Leikkaa liha siivuiksi ja nosta tarjolle perunoiden ja päärynöiden kanssa. Voit valuttaa päälle halutessasi saksanpähkinäöljyä vahvistamaan päärynöiden pähkinäisyyttä.

Laita omenat uuniin. Ne ehtivät kypsyä sillä aikaa, kun syödään. Vatkaa vaniljakastike valmiista purkista, jos et ole viitsinyt tehdä sitä aiemmin iltapäivällä valmiiksi. 


perjantai 3. lokakuuta 2014

Arkistojen aarteita : Tuurileipää juuresta

Arkistojen aarteita : Antti Tuurin juurileipä - sopivasti ennen tämän vuoden kirjamessuja

Ostin Helsingin kirjamessuilta Grantan. Granta on Cambridgessa jo 1889 perustettu lehti, joka koko elinaikansa on julkaissut erilaisia kirjallisia harjoituksia, ensin opiskelijoiden tekeleitä, mutta myöhemmin myös aloittelevien ja tunnettujenkin kirjailijoiden tekstejä. Tänä syksynä näki päivänvalon ensimmäinen suomalainen Granta.

Suomalaisen Grantan teemana on ruoka. Sekin on jo kiinnostavaa, mutta sitten luin jostain lehdestä löytyvän Antti Tuurin kirjoitus hänen innostuksestaan juurileivän tekoon. Granta oli pakko saada luettavaksi. Enkä pettynyt. Minä tiedän, että tämä tuskin vastaa ruokaa romaaneista sarjan kriteerejä, mutta silläkin uhalla...

Tuurin kirjoitus ei edes ole kovin pitkä, vain 8 sivua, mutta voi, miten rakastavasti ja innostuneesti hän kuvaakaan ensimmäisiä kokeilujaan juurileivän teossa. Olen itse laittanut juuren alkuun useammin kuin kerran, välillä vähän paremmalla ja välillä huonommalla menestyksellä. Aina olen  kuitenkin onnistunut tappamaan juuren suhteellisen nopeasti. Olin siis vapaa kokeilemaan taas uutta ohjetta. Grantasta löytyvä Tuurin ohje onkin mukava siitä, että sillä ei tule kovin suurta määrää. Silloin ei tule niin suurta painetta tehdä leipää ihan niin ahkerasti.

Leipäjuuren teko vaatii aikaa ja huolenpitoa. Työlästä se ei ole, mutta joka päivä pitää muistaa ainakin vilkaista lasipurkkiin tai ruokkia juurta lisäaineksilla. Tuossa taisi olla minun juuritekeleeni suurin ongelma. Kiireisen viikon aikana menin sekaisin päivistä juuren suhteen jo kolmannen kohdalla ja epäilen ainakin yhden päivän jääneen väliin ja tekeytymisen siis pysähtyneen liialliseen odottamiseen. Ainakaan juuri ei kuplinut niin kuin sen pitäisi.

No, pienet hankaluudet eivät ole minua ennenkään estäneet viemästä kokeilua loppuun asti. Eivät siis myöskään tällä kertaa. Rohkaisuna tietysti toimii myös se, että lisäämällä hitunen hiivaa taikinaan, saadaan nousuun lisää ytyä, vaikka juuri olisikin heikonlainen. Kokeilu myös kannatti. Leivästä tuli makoisaa ja se myös nousi kauniisti. Vähän tosin oli liiankin suuria ilmakuplia toisissa kohdissa - johtuen ehkä siitä, etten vielä ole keksinyt keinoa keikauttaa leipä kauniisti uunivuokaan kypsymään. Aina se menee kurtuille ja taitoksille.

Reseptit on tehty sovellettaviksi. Tässä siis (suurin piirtein) niin kuin leivät tällä kertaa tein. Sen oikean, Tuurin reseptin löytää Grantasta ja samalla saa myös monta herkullista lukukokemusta muistakin tarinoista.
  1. Sekoita luomuruisjauhoja (1rkl) ja lämmintä vettä (2rk) lasipurkissa ja laitaa odottelemaan lämpimään paikkaan. 
  2. Ravistele hiukan seuraavana iltana
  3. Lisää kolmantena päivänä luomuruisjauhoja purkkiin (1rkl). Sitten menivät minulla päivät sekaisin, mutta jotenkin seuraavanlaisesti tämä jatkui.
  4. Lisää neljäntenä päivänä ruisjauhoja (2rkl) ja lämmintä vettä saman verran. Sekoita hyvin. 
  5. Tee viidentenä päivänä alkutaikina eli sekoita keskenään 2rkl juurta (jonka pitäisi kauniisti kuplia), 1 dl haaleaa vettä ja 2 dl spelttijauhoja. Jos juuri ei oikein kupli (kuten minulla kävi) niin ripauta joukkoon puoli teelusikallista kuivahiivaa. Peittele ja jätä huoneenlämpöön odottelemaan seuraavaan päivään. 
  6. Lisää taikinaan 4 dl lämmintä vettä, 4 dl täysjyvävehnäjauhoja, 5 dl spelttijauhoja ja pari ripausta Maldon suolaa. Jätä nousemaan peitettynä 45 minuutiksi. Käännä taikina kulhossa ja jätä nousemaan peitettynä toiset 45 minuuttia. Jaa taikina kahtia, pyöräytä jauhoissa leivänmallisiksi ja laita koriin nousemaan peitettynä tunniksi. 
  7. Uuni saa olla kuuma, 225 astetta ja uunivuoka kuumentua samalla kuin uunikin. Kiepauta toinen leivistä leivinpaperille kuumalle uunipellille ja toinen kannelliseen uunivuokaan. Kypsennä 20min 225 asteessa. Laske sitten lämpö vajaaseen 200 asteeseen ja anna kypsyä vielä vartin verran. Poista uunivuoasta kansi ja tarkista, miten kypsä on pellillä paistuva leipä. Sen voi joutua jo ottamaan pois. Vuoassa oleva leipä saa ruskistua vielä 10-15min ilman kantta. 
Anna leipien jäähtyä hiukan ja nauti siivuina voin kera, tai juuston, tai miten nyt mielesi tekee. Takaan, että pari kertaa itse tällaista leivottuasi eivät kaupan pussileivät kelpaa perheessä enää kenellekään.