Ihan pihalla

Loma lähestyy uhkaavasti loppuaan. Enää viikonloppu ja kaksi päivää jäljellä. Sitten alkavat työt. Paljon on sentään ehditty tekemään. Tänä kesänä on harrastettu kotimaanmatkailua (Särkänniemi, Mikkeli ja Mikkeli) ja nyt viimeiseksi käytiin vähän mökin suunnallakin.  Siellä olivat mustikat parhaimmillaan. 

Menossa ja edessä on kesän paras aika, jolloin metsät ovat pullollaan herkkuja ja pihalla ei tiedä, mistä kulmasta runsautta ensimmäisenä tarkastelisi.  Salaatit, yrtit ja vadelmat ovat sulostuttaneet pöytäämme jo hetken. Tomaatitkin kohta punertavat - tarvittaisiin vaan sitä aurinkoa. 

Ihan pelkästään ei kyse ole kuitenkaan pöydän herkuista. Myös silmänruoka on tärkeää ja olen aina rakastanut papujen herkkiä kukkia. Toinen suosikkini ovat pihalla villiintyneen korianterin valkoiset kukkaset. 

Härkäpapujen kukkaset muistuttavat orkideaa, mutta ihanaa on katsella myös näitä herkkuja lupaavia pötkylöitä. 

Pienellekin pihalle mahtuu paljon kaikenlaista. Vaikka painostava keli on painanut minut lakoon, luonnon antimet houkuttelevat herkuttelemaan. Mustikat ovat varsinaista superruokaa ja vaikka osan laitoin pakkaseen, tuoreet maistuivat vaniljakastikkeen kera sellaisenaan jälkkäriksi. Vadelmapiirakka odottaa valmiina herkuttelijoita.

Ohimennen

Ihan ohimennen tuli laitettua härkäpavuista hummusta, kun niitä nyt kerran sattui kaapista löytymään. Syntyi uusi suosikkini,

Olen kovasti tykästynyt näihin Verson kypsennettyihin härkäpapuihin salaatissakin, mutta hummuksen ne nostivat ihan uusiin sfääreihin. Poikien mukaan nuo ovat välillä vähän jauhoisen makuisia, mutta hyvin näytti maistuvan niin salaatissa kuin keitossa...

Hummustahna on jotenkin pehmeämpi ja maukkaampi kuin kikherneistä tehty vastaava. Hyvää toki sekin, mutta nyt taidetaan vähän aikaa levittää tällaista leivän päälle.

Härkäpapuhummus 

puoli pakettia esikypsennettyjä härkäpapuja
sitruunamehua
1rkl tahinia
1/2  kynsi valkosipulia raastettuna
ripaus savupaprikajauhetta
oliiviöljyä

Pistä ainekset koneeseen ja anna pyöriä sileäksi tahnaksi. Herkku vaikka ruisnachojen päällä, mutta käy muidenkin leipien sulostuttajaksi.

Ruokaa Aito-ateriakassista

Olemme ennenkin kokeilleet ateriapusseja Kauppahalli24-palvelusta tilattuina. Kirjamessuviikonloppuna tiesin ruoanlaiton jäävän pikaiseksi ja väsymysasteen todennäköisesti häiritsevän ruoanlaiton luovaa prosessia. Siksi päätin kokeilla silmiin osunutta Aito ateriakassia.

Jos Anton&Antonin kassi on brändäykseltään luksusversio paperipusseineen, on Aito-ateriakassi konstailematon arjen apu. Aito-kasseissa on mukana ainekset aina vain yhteen ateriaan kerrallaan, mikä ehkä helpottaa vähän ainakin tällaista kokeilutilausta. Annokset on tarkoitettu kahdelle tai neljälle hengelle.

Ensimmäisen kerran valintamme osui Chili sin Carne-reseptiin sunnuntai-illan iloksi. Paketista löytyivät kaikki muut ainekset paitsi suola, pippuri ja öljy (ja valkosipuli, jota jotenkin jäin kaipailemaan, vaikkei sitä reseptissä lukenutkaan). 

Olin varmuuden vuoksi ottanut kaksi pussia, sillä tiesin pöydän ympärillä olevan ainakin 2 aikuista ja kolme lasta, joten kahden hengen annos kuulosti ihan liian naftilta, Vaan kuinkas sitten kävikään? 

Meitä oli pöydässä kolme aikuista ja kolme lasta. jotka vähän kiukuttelivat härkäpavuista (maistuivat kuulemma hiileltä - mokomat lihansyöjäpedot). Lasten annokset siis olivat suhteellisen pienet. Kolme aikuista kuitenkin söi ihan reippaasti ja kyllä lastenkin annoksista yhteensä tuli tosi runsas neljäs annos. Silti chiliä jäi pannuun yli puolet ja lisukettakin jonkin verran. 

Myönnetään, lisäilin kaiken varalta vähän avokadoa ja crème fraîchea reseptin ulkopuolelta, vaikka maun puolesta niitä ei kyllä olisi tarvinnut, Chili sin Carne oli aikuisista oikein hyvää ja maukasta, huolimatta lasten mutinoista. Lisukkeet eivät kuitenkaan millään tavalla vastanneet pannuun jäänyttä määrää. Seuraavalla kerralla sitten tiedän ottaa perheelle vain yhden pussin ja varautua vielä vähän suuremmilla lisukkeilla, jos joku näyttäisi jäävän nälkäiseksi. 

Kuvan jälkeen lisäsin kyllä vielä itse chiliä, sillä sitä ei ollut tässä vielä tarpeeksi

Seuraava kerta tosiaan on varmasti edessä taas jossain välissä. Hintakaan ei nimittäin päätä huimaa (8,50€/kassi, kun osti kaksi eli 17€ neljän hengen ateria). Lisäksi ryynejä jäi vielä 1,5 paketillista kaappiin odottamaan varsinaisten ateriantähteiden lisäksi. 

Aina välillä on mukavaa, kun kiireiden keskellä joku toinen on miettinyt ruokalistan valmiiksi ja ainekset löytyvät valmiina pussista... Lisäbonuksena tulee terveellisyys, johon on mm. Sydänliiton kansa yhteistyössä määritellyn sisällön kehityksessä kiinnitetty huomiota (ja oli kiva huomata mm. härkäpapujen olevan luomua!) Mielenkiintoinen tuote viikon ruokaostoksia täydentämään. 

Pihainspistä eli härkäpapubruschetta

Olen aiemminkin hehkuttanut härkäpapuja puutarhakasveina. Niiden herkät kukat kaunistavat pihan kuin pihan ja pavut maistuvat herkulliselta monella tavalla. Viime vuosina on härkäpapuja näkynyt myös myytävänä marketeissa, mikä on mukava lisä valikoimiin. Tässä välissä ne menivätkin miltei pelkästään rehukäyttöön.

Viimeksi syötiin nuudeleita, tänään sadonkorjuun tuloksista osa päätyi leivän päälle ja herkuteltiin bruschettalla. Nam!

Härkäpapubruschetta

Laita pieneen tehosekoittimeen muutama desi härkäpapuja (perattuina ja isommat pavut kuorittuina ulkokuorestaan). Lisää joukkoon ripaus suolaa, kourallinen mintunlehtiä, pippuria myllystä ja oliiviöljyä kunnon loraus.Surraa karkeaksi seokseksi ja lisää öljyä tarvittaessa. 

Paahda maalaisleivän siivuja pinnalta rapeiksi ja hiero leikatulla valkosipulinkynnellä. Levitä päälle vihreää härkäpapumössöä. Ripottele vielä Espelette-chilijauhetta ja fetajuustoa.

Lopuksi voi pinnalle valuttaa vielä hieman oliiviöljyä. 

Pelkällä bruschetalla ei elä, mutta ketään ei huvittanut kokata. Isommat lapsetkin juoksivat kuka missäkin aktiviteetissa ja saivat (tällä kertaa) luvalla tulla myöhässä ruokapöytään. Keräsimme siis lautasella jääkaapista löytyviä juuston ja savukalan paloja ja täydensimme kinkkusiivuilla. Toiselle lautaselle kerättiin eilisen tortilloista jääneet kasvissuikaleet ja kolmannelle koottiin yksi lempisalaateistamme.

Paahdetut paprikat ovat kotonatehtyinä ihania, mutta purkistakin ihan mukiinmeneviä. Vanha Nigellan ohjelmasta bongattu resepti (vähän riisuttuna versiona) ei petä koskaan.
Siitä on tullut meillä pikainen vakioherkku, joka päätyy pöytään enemmän tai vähemmän säännöllisesti.

Manteli-paprikasalaatti 

Paahda paprikat ja leikkaa suikaleiksi (tai nostele purkista ja pilko) 
Levitä suikaleet lautaselle ja ripottele päälle fetajuustoa ja paahdettuja manteleita. Valuta vielä hiukan oliiviöljyä ja pyöritä myllystä pippuria. Muuta ei tarvita, vaikka toki joukkoon voi silputa vaikka minttua tai muuta lempiyrttiäsi. 

Tämän päivän sadonkorjuusta vielä toinen kulhollinen härkäpapuja ja pyöreät kesäkurpitsat odottavat huomisillan inspraatiota. Mitähän kivaa niistä keksisi? Isäntä puhui jotain "des courgettes farcies".

Tämä on kyllä ehdottomasti kesän parasta aikaa!

Kesän paras ja stressaavin aika

Lomat ovat loppu, mutta muuten nyt on kesän paras aika. Pensaat roikkuvat herkkuja ja muutenkin pihaa kiertäessä löytyy yrttejä (persiljaa, minttua, timjamia, tilliä jne...) ja muuta mukavaa. 

Meidän pihallamme kasvaa vain pari pientä vadelmapensasta, mutta voi, miten me niistä nautimmekaan. Vähän ennen iltapesua kierrämme lasten kanssa pensaita ja jokainen saa suun makeaksi. Piirakkaan saakka ei ole tänä vuonna ehtinyt ensimmäistäkään vadelmaa, mutta ei harmita yhtään!

Härkäpavut ovat myös suosikkejani. Ne käyvät kukkapenkin koristeesta kauniine (vähän orkideamaisine) kukkineen ja voi, miten hyvältä ne maistuvatkin salaateissa, nuudelien kera tai leivän päälle muussattuina. Pienemmistä otetaan vain kuoret ja kannat pois, isot voi vielä kuoria ja herkutella ihanalla vihreällä sisustalla.

Ja sitten on vielä muita herkkuja. Mökkimetsän mustikoita on syöty urakalla ja pakastettu talvisten mustikkapiirakoiden varalle. Kummitätini lahjoitti minulle ämpärillisen mustaherukoita, jotka kuuluvat ehdottomasta marjasuosikkieni joukkoon. Tykkään niistä enemmän kuin mansikoista! Ämpärillisestä riittää moneen - herkkuani on mustaherukka-vaniljahillo, mustaherukkahyytelöstä taas saa ihanaa makua kastikkeisiin ja lihapatoihin, pakastetut herukat kirpeyttävät ja raikastava leivonnaisia sekä maistuvat jäisinä palloina rahkan tai jugurtin kera.

Jaa, että mistä se stressi sitten tulee? No siitä, kun pitäisi ehtiä keräämään ja syömään ja pakastamaan ja hilloamaan herkut niiden lyhyen sesogin aikana. Kivaa hommaa, mutta tunnit ovat vähissä. Kun se lomakin loppui jo...

Kesäisen kevyttä kasviksista ja nuudeleista

Tässä yhtenä iltana kiertelin pihalla ja keräsin ison nipun härkäpapuja. Ne ovat yksi lempikasveistani ja pistelemme lasten kanssa niiden siemeniä eri puolille kukkamaata joka kevät. Minä nimittäin pidän härkäpavuista, melkein yhtä paljon kuin niiden herkistä mustavalkoisista kukista. Kaunista ja hyödyllistä - mikä voisi olla täydellisempää?

Härkäpapuja täydennettiin herneillä ja kesäkurpitsalla. Tuhdimmaksi ateria saatiin udon nuudeleilla. Niitä saimme Saitakulta aikoinaan kokeiltavaksi ja hyviä ovatkin. Tällaista peruskasvislientä olen tehnyt ennenkin monet kerrat erilaisilla nuudeleille, mutta udon-nuudelit taitavat olla yksi herkullisimmista vaihtoehdoista. Ne eivät ole niin hentoja kuin vermisellit ja niissä on enemmän makua kuin perusriisinuudeleissa.

Nämä nuudelit olivat ihan vaaleita, mutta saimme maistettavaksemme myös sobanuudeleita (tattarista tehtyjä käsittääkseni). Niitä sekoitimme "kurkkuspagetin" kanssa ja herkkua oli sekin (kuva alla :-)... Tähänkin ruokaan voisi saada vielä enemmän makua ja täyteläisyyttä käyttämällä sobanuudeleita.

Sanotaan, että lapset usein vierastavat kypsennettyjä kasviksia. Meilläkin muksut ovat niiden suhteen välillä hieman valikoivia, mutta tämä kelpasi ja ottivat vielä lisääkin.


Nuudelit ja niiden kesäinen kasvisliemi
(2 tosi isoruokaiselle tai neljälle vähän pienempiin annoksiin tyytyvälle)

Silppua 1-2 tuoresipulia ohuiksi renkaiksi. Tee sama kahdelle pienehkölle kesäkurpitsalle. Kuumenna tilkka oliiviöljyä pannussa ja laita sipuli ja kesäkurpitsa kuumenemaan. Niiden ei kuulu ruskistua, mutta lämmetä ja pehmetä pikkuisen.

Kaada sipulin ja kesäkurpitsan joukkoon kunnon loraus valkoviiniä (tai puoli desiä sitruunamehua) ja päälle vielä 1,5 litraa kiehuvan kuumaa vettä. Lisää yrttiliemifondi (kuutio). Voit aloittaa puolikkaalla ja lisätä tarpeen mukaan. Lisää iso kourallinen silputtua minttua ja saman verran persiljaa.

Kun vesi poreilee, lisää nuudeleita pakkauksen ohjeen mukainen määrä ja anna kypsyä. Lisää lopuksi muutama kourallinen herneitä ja saman verran härkäpapuja. Anna kuumeta, mutta älä keitä.

Nostele nuudeleita kulhoon kasvisten kanssa ja lisää päälle vielä lientä. Anna ruokailijoiden maustaa annoksensa Espelette-chilijauheella, Mirin- kastikkeella ja tamari-soijalla kunkin maun mukaan.



Ja vielä viimeiseksi

Ja tässä alla vielä kuva sobanuudeleista tehdystä nieriä, kurkkuspagetti-annoksesta. Tilli sopi joukkoon erittäin hyvin ja nuudelit olivat herkullisia. Kurkkuspagettia ei varsinaisesti keitetty, kunhan nopsaan kuumennettiin pannussa ja sekoitettiin sitten tillin kera nuudeleihin. Päälle kaadettiin soijasta, sitruunamehusta, valkosipulista, öljystä, ruskeasta sokerista ja chilijauheesta sekoitettua kastiketta - tai ainakin se oli jotain sinnepäin, sellaista suolaisen kirpeän makeaa... kastikkeen teki isäntä eli yksityiskohtaisen reseptin saaminen ei ei perinteisesti taaskaan onnistunut.

Kiitokset Saitakulle nuudeleista ja Mirin-kastikkeesta. 

Kotikokin kukkapenkki

Kotikokin kukkapenkki näyttää suurin piirten tuolta elokuun alussa. Ainoat väriläiskät vihreän keskellä ovat keltaiset kurpitsankukat. No, onhan meillä tietysti seinän vieressä varjopaikalla sitten ihan "oikeitakin" kukkia - se kun on niin varjossa, etten ole saanut siinä kasvamaan mitään varsinaisesti syötävää.

Pienen pihan tila on käytettävä hyödyksi niin hyvin kuin pystyy. Sitä paitsi, kun noiden lehtien ja harvojen kukkien alta löytyy aarre, niin mieli pysyy hyvänä.

Hyötykasvien kukista saa myös kaunista pihaan. Timjaminkukat ovat herkkiä ja tuoksuvia. 

Härkäpavun kukinnot muistuttava puolestaan jo melkein orkideoita 

Korianterin kukista saisi morsiamellekin ihanan kimpun 

Eikä mikään voita sitä ihanaa tunnetta, kun voi hakea aineksia ruoanlaittoon omalta pihalta. Ensimmäinen kesäkurpitsa syötiin eilen - Tällä kertaa proosallisesti vartaissa lisukkeena. Maistui! 

Härkäpapupastaa ja kirvasotaa

Muurahaiset ilmeisesti tykkäävät kirvoista. Minä en. Olemme päätyneet asemataisteluun, jossa rintamalinja siirtyy sen mukaan, miten paljon meidän perhe reissaa tai on mökillä. Ranskan reissulta palatessa käytiin tähänastisista taisteluista rajuin. Jouduin laittamaan vesiletkun paineen kovemmalle kuin koskaan puhdistaessani härkäpavun varsia ja pavunpalkoja mustasta mönjästä. Pitäisi varmaan tutkia internettiä löytääkseni tehokkaamman torjuntakeinon, mutta mekaaninen vesisuihku kyllä auttaa sekin ja houkuttelee kemikaalittomalla luomuolemuksellaan.

Kirvojakin pahempi vihollinen on sadon kannalta kuitenkin ollut kuiva keli. Härkäpavut kuivuvat nopeasti. Siksi myös kaikenmoiset lomareissut ja mökkistuntit vähentävät saantia, kasvattajan yleisestä laiskuudesta puhumattakaan. Tänä vuonna meillä ei saada suurta määrää härkäpapuja, kun ei ole montaa kasviakaan ja suurin osa kukista kuivui varteen.

Yhden pastan sentään sain edes näennäisesti härkäpavuilla höystettyä. Hyvää. Tämän voi tehdä tietysti ilman pekoniakin, mutta minun teki mieleni jotain suolaista ja rasvaista.

Pastaa muutamalla härkäpavulla ja muilla kasviksilla

Laita pastavesi päälle ja keitä pastat paketin ohjeen mukaan.

Ota puolikas paketti pekonia, leikkaa palasiksi ja ruskista pannulla yhdessä sipulin kanssa. (Sen voit leikata juuri sellaiseksi kuin itse haluat, minä tykkään suikaleista).

Suikaloi pari porkkanaa ja lykkää pannulle. Kypsyttele vähän aikaa. Ne jäävät nopealla paistolla aika koviksi. Minä tykkään, mutta jos haluaa ihan pehmeitä paloja niin sitten voi joko keittää etukäteen tai pistää pannulle jo samaan aikaan sipulin ja pekonin kanssa.

Kun pasta alkaa olla suurin piirtein valmista, lisää joukkoon härkäpapuja, herneitä ja silputtua persiljaa. Kuumenna. Mausta pippurilla, ripauksella suolaa ja Espelette-chilijauheella. Chiliä ei tarvita kovin paljoa sillä tarkoituksena on saada vain sellainen taustahumina kielelle, ei varsinaista makua, poltteesta puhumattakaan.

Kippaa pasta sekaan, sekoita ja lättää lautaselle. Ripottele päälle parmesaaniraastetta ja nauti.