Fa-fa-fa-falafelit - kasvisruokaa kullannupuille

Minun on pitänyt kokeilla falafelien tekoa jo iät ja ajat, mutta vasta Josen meze-kirjan resepti sai minut tarttumaan tosissaan toimeen. Tosin siinäkin kesti hetken verran.

Vähältä kuitenkin piti, että olisivat falafelit jääneet tälläkin kertaa tekemättä. Sisälukutaitoa pitäisi harjoitella. Jäi nimittäin kokonaan huomaamatta tuo muutaman tunnin tekeytymisaika. Siinä minä sitten seisoin keittiössä ja jaloissa pyöri kolme nälkäistä pikkukollia... Hamppareiksi se sitten meni sinä iltana, mutta hyvin näytti massa säilyvän seuraavaan päivään,

Kelpasi ihan kaikille. Toto ja Kirppu söivät innolla ja ihastelivat - Esikoinen totesi tyyneen teinitapaansa "Ihan ok". Näistä taitaa tulla meillä vakiokamaa kasvisruokapäiviin.

Falafelit Josen tapaan 

Kuivattuja kikherneitä paketillinen (4dl)
3 valkosipulinkynttä
2tl suolaa
2tl mustapippuria
4tl juustokuminaa
2tl jauhettua korianteria
1rkl paprikajauhetta
1tl Espelette-chilijauhetta
1tl ruokasoodaa
öljyä uppopaistamiseen

Laita kikherneet veteen yön ajaksi. Huuhtele ja kuivaa keittiöpyyhkeellä. Sitten pitää kikherneet saada valkosipulin kanssa hienonnettua. Eikä kannata himmailla niin kuin minä tein. Meni meinaan hetki tajuta, miksei niistä muruista tullut palluroita millään puristusvoimalla. Kunnolla vaan massaksi saakka ja mausteetkin voi kyllä sekoittaa joukkoon jo hienonnusvaiheessa.

Massan voi jättää maustumaan hetkeksi ja sekoittaa soodan sekaan, mutta soodan jälkeen sitten tulisi odotella muutama tunti.,,

Sitten vaan öljy kattilaan kuumaksi ja kämmenissä pallurat kasaan.  Öljy kannattaa pitää suhteellisen kuumana (170-asteessa) eli minä vaan katsoin, että porisi kunnolla, kun lisäsin pallurat. Kolme tai neljä minuuttia öljyssä tuottaa ihanan rapsakan pinnan.

Kaveriksi sekoitetiin harissaa jugurttiin, leikeltiin kurkkua ja kierrettiin porkkanaa spiraaliksi. Isäntä halusi vielä vähän riisiäkin.

Poro pivossa

Poro pivossa tai ainakin melkein. Tuollainen perusrieska kun on nopsaan vähän kuivaa ja halkeilevaa, niin varmemmin päätyi herkku suuhun haarukalla.

Oli kyllä oikein suomalaistakin suomalaisempi ilta-ateria, vaikka sipulista vähän valkoista balsamicoa löytyikin. Rieskaa, poroa, puolukkaa, kaalia, porkkanaa, sipulia - kuulostaako tutulta? Tarjoilutapa taitaa olla tuontitavaraa tuolta Etelä-Amerikan suunnalta ja toiminee tämä ihan tortillalettujenkin kanssa.

Jouluviikon kiireissä sitä arvostaa myöskin nopeaa ruoanlaittoa. Kun porkkanan vetäisee nopsaan raasteeksi, sipulin pilkkoo ja lihan paistaa, on iltaruoka valmiina yhdessä hujauksessa - ainakin nopeammin kuin lopputuloksesta nauttivat ehkä olettaisivat.

Jos haluaa, voi tähän tietysti tehdä jotain kastiketta. Minusta tuorejuusto rieskan päälle levitettynä riitti mainiosti puolukkahillon kera kääröä kostuttamaan. Esikoinen korvasi Philadelphian vuohenjuustolla, niin saatiin vähän ranskalaistakin twistiä - kuinkas muuten.

Lisää kuvateksti

 Poroiset rieskat 

valmiita ohuita rieskoja

poron sisäpaistia leikattuna suikaleiksi
porkkanaa
kaalia
punasipulia (suolaa, pippuria, vaaleaa balsamicoa)

puolukkahillo ( 1kg puolukkaa, 1 paketti hillo/marmeladisokeria - siis se pieni pahvinen paketti - keitettynä siitä löytyvän ohjeen mukaan)

Eikä tämän tekeminen sitten kovin paljon työtä vaadi.

Kuori ja raasta porkkanoita haluamasi määrä.
Siivuta kaalia suikaleiksi.
Leikkaa sipuli suokaleiksi ja laita purkkiin suolan, pippurin ja etikan kanssa. Parhaimmillaan tämä on, jos ehtii maustumaan vähintään puoli tuntia, mutta kelpaa kyllä lyhyemmälläkin marinointiajalla (samoin kuin loput sitten seuraavana päivänä).

Paista lihasuikaleet pannulla oliiviöljyn ja voin sekoituksessa. Anna pinnan ruskistua kunnolla, mutta älä päästä liikaa kuivumaan.

Lämmitä rieskoja hetki uunissa (tai mikrossa, jossa kosteus varmaan säilyy paremmin).

Nosta kaikki pöytään ja anna kunkin ruokailijan rakentaa haluamansa rieska. Riskiä rakastavat voivat kääriä rieskan ja syödä tortillaan tapaan, mutta onnistuu kyllä veitsellä ja haarukallakin.

Mahtisalaattia uudesta keittokirjasta

Sain tuossa kustantajalta luettavaksi ja kokattavaksi keittokirjan, johon ihastuin ikihyviksi. Olen jo selitellyt perusteluja kirjablogin puolella. Niitä voi lukea täällä. Tässä sanottakoon, että kevennetyt ja terveelliset lohturuokareseptit sopivat kaikille herkuttelijoille vaikka uudenvuodenlupauksen aiheeksi.

No, myönnän. Jotkut aineksista ja resepteistä ovat ehkä meidän perheelle vähän turhankin terveellisiä (eksoottisia), mutta kyllä sellaisiakin pitänee kokeilla. Jo ihan tiedostamatta olemme muutenkin siirtyneet kasvispitoisempaan ruokavalioon, ehkäpä sitä pienellä tietoisella yrittämisellä voisi päästä vieläkin terveellisempään lopputulokseen herkuttelua unohtamatta.

Lohturuokaa - Tietoista herkuttelua (Outi Rinne) antaa hyvät eväät herkuttelun terveellistämiseen. Kaiken lisäksi kirjasta löytyy myös asiapitoista pohdintaa, joka kannattaa lukea. Sieltä löytyy syitä ja perusteluja - lempeästi ja saarnaamatta.

Ihan ensimmäiseksi kokeiluun päätyi bataattihummuspohjainen salaatti.

Jep, taidettiin vähän liiotella, Lautaselle piti saada tarpeeksi erilaisia herkkuja, jotta jokainen löysi suosikkinsa. Niinpä kypsällä bataatilla kevennetyn hummuksen päälle päätyikin jos jonkinlaista herkkua. Porkkanoita, punajuurta , kurkkua, paprikaa, herkkusieniä. rucolanversoja, alkolupiiin versoja, halloumisiivuja, tomaatteja,,, Minä jäin hummukseen totaalisen koukkuun ja esikoinenkin (joka muuten inhoaa hummusta) söi hyvällä halulla. Eritysesti tykkäsin, kun lipsahti kaksi isoa valkosipulinkynttä...

Ideana tahnan päälle levitelty salaatti osui ja upposi. Siinähän on kastike samassa ja salaatti taatusti tarpeeksi ruokaisaa.

Outi Rinne: Lohturuokaa - tietoista herkuttelua 

Kaunis kirja täynnä herkullisia reseptejä, kauniita kuvia ja asiaa siitä, miksi ruoka lohduttaa ja miksi lohturuokaa kannattaa muuttaa terveellisempään suuntaan.

Outinhan monet jo tuntevatkin Keittiökameleonttina tai Mieliruoka-blogin takaa sekä kahden muunkin keittokirjan kirjoittajana.
- Raakaruoka-aika
- Mielekkäät eväät

Seuraavaksi pitää kokeilla punaisista linsseistä tehtyjä suklaakeksejä. Saa nähdä huomaavatko pojat, mitä herkkuja äiti sillä kerralla syöttää. En nimittäin ajatellut kertoa etukäteen...
Varovaisuus lienee tarpeen sillä sen verran kauhistuneita ilmeitä ja huudahduksia oli vastassa asiasta mainitakseni. Ehkäpä vanha sanonta "hiljaa hyvä tulee" pätee tässäkin asiassa.

Linssikeittoa äidille

Onko teidän mielestänne linsseissä jotain vikaa? Maistuuko linssikeitto suussanne kamalalle? 

Minusta vastaus molempiin on ei. Yleensä pidän lähes kaikista linssiruoista ja tämä keitto on sieltä herkullisimmasta päästä - vaikka itse sanonkin.

Menestys meidän huushollissamme jäi kuitenkin lievästi sanottuna surkeaksi. Miesväestä ei tainnut kukaan maistaa lusikallistakaan. Minun mielestäni tuo suoraan jäävää heidät kommentoimasta, mutta vastassa oli neljä eri irvistyksen tasoa, kun yritin tarjota keittoa päivällä, illalla ja jossain muussakin välissä.

Miksi sitten tarjosin? No, kun innoissani tein aika ison kattilallisen ja vaikka keitosta tykkäänkin, niin ehkä viikko putkeen samaa olisi kuitenkin jo vähän liikaa. Osa siis päätyi pakkaseen odottamaan seuraavia etäpäiviä (ei vielä tämän viikon, mutta ehkä sitten jo seuraavan)

Sen myönnän, että heti keittämisen jälkeen oli palsternakka vähän turhan voimissaan. Kannattaa odottaa seuraavaan päivään. Silloin maut ovat tasaantuneet ja keitto parhaimmillaan. Ihanteellista siis myös lokakuun arki-illan vieraita varten. Sopat ovat muutenkin minusta mahtavia vierastarjottavia. Sopivan rentoa, mutta parhaimmillaan lämmittävää ja makunystyröitä hivelevää.

Niin, ja lisukkeethan tekevät sopasta kuin sopasta gurmeeta... Tähän soppaan pistin ensin Mifua ja Mimis lehtikaali (ja jotain muuta sekoitettuna) versoja ja oli ihan sikahyvää. Sitten tungin Mifun loputtua seuraavilla kerroilla myös avokadopaloja, eikä ollut ollenkaan huonoa sekään.

L

Äidin linssikeitto 

pari punasipulia
iso palsternakka
pari porkkanaa
2 valkosipulinkynttä
2 kasvisliemifondikuutiota
1prk tomaattimurskaa (Mutti)
vettä
suolaa, pippuria
1tl savupaprikajauhetta
pari desiä punaisia linssejä

Mimi's versot lehtikaaliversoja
Mifua italialaisittain
avokadoa kuutioina

Kuori ja leikkaa sipuli, palsternakka ja porkkanat suurehkoiksi palasiksi. Kuori ja pilko valkosipuli.

Kuumenna tilkka öljyä kattilassa ja kuullota siinä sipulia hetkinen. Lisää valkosipuli, palsternakka ja porkkana ja sekoittele vähän aikaa. Mausta suolalla (maltillisesti, jos käytät reippaasti kasvisliemifondia), pippurilla ja savupaprikalla.

Lisää kasvisliemikuutiot ja tomaattimurska sekä vettä niin, että ainekset kelluvat väljästi. Anna kiehua puolisen tuntia pienellä lämmöllä, kunnes porkkanatkin ovat pehmenneet. Surraa sauvasekoittimella sileäksi.

Lisää linssit ja keitä kunnes kypsiä (katso ohje paketista). Jäähdytä keitto ja laita yöksi jääkaappiin.

Nosta keitto huoneenlämpöön vähän ennen kuin ryhdyt lämmittämään ja lämmitä se miedolla lämmöllä tulikuumaksi.

Paahda Mifu pannulla.

Tarjoile soppa kulhoihin ja ripottele päälle Mifua ja versoja.

On se vaan niin helppoa

Eilen meille tuli kuorma - siis monta kassillista hyvää ruokaa. Paljon hedelmiä ja kasviksia, vähän possua ja kanaa. Kymmenen litraa maitoa ja muutakin tarpeellista. On se vaan niin helppoa. Sen kun istuu koneen vieressä ja joku toinen kantaa kotiin. Tarkoitan tietenkin netissä tehtäviä ruokaostoksia. Kauppahalli24 toimii ainakin meillä. Säästyy aikaa ja näillä keleillä myös hermoja, kun ei tarvitse liukastella autolla tai kävellen kaupan suuntaan.

Ainoa ongelma tässä on suunnitelmallisuuden vaatimus ja sehän ei minulle tunnetusti ole mikään helppo juttu. Tälläkin kertaa sitten vaan seisoin jääkaapin edessä ja mietin. Nostelin ulos hyvältä näyttäviä juttuja ja ryhyin kokkaamaan. Onneksi oli mistä ottaa ja lopputulos maistui herkulliselta. Kesti vaan vähän turhan kauan. Ei se kokkaaminen itsessään siis, vaan se pohtiminen.

Huomenna pohditaan lisää ja isäntä pääsee ihmettelemään jo päivälläkin. Tuijotin nimittäin koko ruokailun ajan kuopuksen otsaa, jossa oli oudon näköinen punainen jälki. Sitten huomasin toisen käsivarressa, pari niskassa ja paidanhelman heilahtaessa myös kyljessä vilahti punaista. Vesirokko! No, sitä on ollut päiväkodissa liikkeellä. Seuraavan viikon ajalta menevät siis aikataulut uusiksi... Onneksi ei tarvitse lähteä ihan heti ainakaan kauppaan.

Arki-illan possupihvit ja niiden lisukkeet

Valmistetaan kvinoaa 4 hengen annos paketin ohjeen mukaan kypsennettynä.Sekoitetaan joukkoon kastikkeena yhteen sekoitetut 0,5dl sitruunamehua, saman verran viinirypäleensiemenöljyä sekä suolaa & pippuria.

Paahdetaan muutama kourallinen pinjansiemeniä.

Siivutetaan pari pientä punasipulia ja sekoitetaan kulhossa joukkoon ripaus suolaa, pippuria ja punaviinietikkaa ja jätetään maustumaan.

Leikataan pari porkkanaa ja puolikas iso vihreä paprika paloiksi ja laitetaan pannulle öljyyn hljalleen muhimaan kannen alle. Kun ne ovat pehmenneet, raastetaan joukkoon 0,5 sitruunan kuori ja puristetaan mehu,

Nuijitaan 4 possun ulkofilesiivua ohuiksi pihveiksi. Maustetaan suolalla, pippurilla ja savupaprikajauheella ja paistetaan pannussa kypsiksi. Nostetaan porkkanoiden päälle toiseen pannuun. Lorautetaan ihan hiukan vettä porkkanapannun pohjalle ja nostetaan parsakaalikukintoja höyrystymään päällimmäiseksi.

Kaadetaan pihvipannuun hieman lisää öljyä ja lisätään paketillinen siivutettua herkkusieniä. Ruskistetaan.

Nostetaan kaikki pöytään ja jaetaan lautasille. Syödään tyytyväisinä.

Ei muista, kadottaa ja kiukuttaa - onneksi on hyvä ruoka

Keskellä työpäivää iski inspiraatio. Mielessäni näin jääkaapista löytyvän lohen ja fenkolin muuttuvan illalla herkuksi perheen ruokapöytään. Panerointiin käyttäisin spelttitalkkunaa ja ajatuksissani arvelin kaapista löytyvän kaikenlaista muutakin.

No, ei löytynyt. Spelttitalkkuna oli loppu, fenkolia olin näköjään vain luullut ostaneeni ja muutenkin paljon peruskamaa oli kadonnut jonnekin. Arvannette mielialani. Isäntäkin lähti keittiöstä karkuun.

Puhisin siinä sitten kiukkuisena aikani ja katselin töistä tuomaani uutta lautasta. Meillä muutetaan remontin tieltä ja kollegat tyhjensivät kaappejaan pistäen ylimääräiset jakoon. Hyvin pystyin vastustamaan rohmuamista mutta lopulta nappasin mukaani oranssireunaisen tarjoilulautasen. Arvelin värille löytyvän tarvetta ja oikeassa olin.  Hetken siinä silmien edessä loistaessaan se sai minut hieman paremmalle tuulelle... ja tajuamaan, ettemme ehkä sittenkään kuolisi nälkään.

Saa sillä lautasella nimittäin nuudelitkin tarjolle. Eikä tämä sekoitus ollut yhtään hullumpaa.

Lohinuudelit 

riisinuudeleita keitettyinä pakkauksen mukaan

1-2 punasipulia
1-2 porkkanaa
suikaleina pannulle

Sekaan 1 kokonainen kesäkurpitsa paloina
ja jonkin ajan kuluttua myös
1/2 punaista chiliä
2 valkosipulinkynttä silputtuina

Sekoitellaan vielä hetki ja raastetaan päälle sitten yhden sitruunan kuori (paitsi vähän menee lohelle) ja lorotellaan maun mukaan Hoisin -kastiketta maun mukaan. Vettä voi matkan varrella lisätä tarpeeseen, ettei kuivu liikaa tai pala kiinni.

Samaan aikaan toisaalla... 

Leikkaa puolikas lohifile siivuiksi. Mausta suolalla, maustepippurilla ja mustapippurilla.
Paista pannussa öljyssä (meillä tosin tänään meni pekonirasvassa... piti paistaa, ettei pahennu) kauniin ruskeiksi.  Palat voi käytännössä laittaa pannulle samaan aikaan kuin aloittaa sipulien kanssa. Kestää yllättävän kauan saada tuo rapea pinta. Minä teen nimittäin keskilämmöllä, kun haluan nimenomaan rapsakkaa, en nopeasti palanutta, Raasta lopuksi joukkoon osa sitruunan kuoresta ja sekoittele vielä hetki.

ja vielä toisaalla...

Leikkaa puolikas kurkku palasiksi ja pistä kulhoon. Pistä kaveriksi yksi silputtu kevätsipuli. Lisää joukkoon vajaa 1rkl mirin-kastiketta ja ripottele päälle paahdettuja seesaminsiemeniä.

Lopuksi sitten vaan kaikki sekaisin keskenään ja kulhoihin. Päälle vielä maun mukaan Hoisin-kastiketta ja/tai sitruunamehua.

Mestarimössö eli kyyttö olutkylvyssä

Kun pistää kasvikset neljäksi tunniksi pataan lihapalan ja oluen kanssa, on lopputuloksena harmaa ja tylsän näköinen mössö. Maku onkin sitten ihan toiselta planeetalta. Mössöjä meillä onkin viime aikoina syöty oikein urakalla, talvi, tiedättehän, ja pataruoat.

Eipä tuo harmaa väri kyllä ruokailijoita tuntunut häiritsevän. Pata tyhjeni huimaa vauhtia. Silti, olisi varmaan pitänyt loppuvaiheessa tajuta lisätä jotain kirkkaanvärisiä kasviksia (porkkanoita? herneitä?), mutta eipä taas siinä lapsia harrastuksesta kotiin kuskatessa tullut mieleen.

Silti, kyllä sai kyytön keittopala arvoisensa kohtelun. Maistui taivaalliselta. Keittoluun ympäriltä ei ihan kamalasti sitä varsinaista lihaakaan oikein riitä, mutta ei sillä ole niin kamalasti väliäkään. Maku on uinut ja uuttunut padassa lihapalan seurana oleviin kasviksiin.

Olut naudanlihan kanssa oli myös ihan uusi tuttavuus. Sen pitänee mieluummin olla tummaa (Laitilan tummaa Kukkoa tällä kertaa) niin lopputulos saa sellaisia ihanan lämpöisiä sävyjä, joita neilikka ja katajanmarjat sitten vaan korostivat.

Kyyttö olutkylvyssä 

1,5kg kyytön keittolihaa luulla
2 isoa palsternakkaa
pussillinen salottisipuleita (kymmenkunta)
3 isoa porkkanaa
3 sellerinvartta
3 valkosipulinkynttä
timjamia nippua
3 laakerinlehteä
5-10 katajanmarjaa
5 neilikkaa
tölkillinen tummaa Kukkoa
suolaa, pippuria
kasviliemifondihyytelö
vettä

Kuutioi juurekset/kasvikset suurin piirtein sormenpään kokoisiksi paloiksi. Leikkaa sipulit renkaiksi.

Ruskista lihapala kunnolla öljyssä padan pohjalla ja suolaa pinta. Nosta liha pois padasta.

Lisää öljyä ja sipulit pataan. Ripottele hieman suolaa ja anna kuullottua muutama minuutti. Kaada joukkoon loput kuutiot ja sekoittele hetki. Lisää mausteita, katajanmarjat ja olut. Sekoita. Nosta liha pataan.

Lisää kasvisfondi ja kaada päälle kiehuvaa vettä niin paljon, että liha peittyy puoliksi.

Laita kansi päälle ja 160 asteiseen uuniin 4 tunniksi.

Minulla on Staubin pata, jonka kannessa on höyrynystyrät eli suurin osa höyrystyneestä nesteestä valuu takaisin pataan. Siksi minun ei varsinaisesti tarvinnut lisätä nestettä. Muuten kannattaa parin tunnin jälkeen vahtia, ettei pääse liikaa kuivumaan.

Viimeiseksi vajaaksi tunniksi voi joukkoon tietysti lisätä jotain kauniin väristä, jos siltä tuntuu. Samoin nestettä voi laittaa (olutta + vettä), jos haluaa enemmän varsinaista kastiketta.

Meillä tarjoiltiin tällä kertaa pastan kera, mutta tämä olisi todellista herkkua myös peruna- tai juuresmuusin kera.

Crique eli herkkua halvalla

Naapurikaupassa oli pari perunapussia kolmella eurolla. Jääkaapista löytyi pari porkkanaa ja loput viikonlopun nyhtöpossusta. Lopuksi päälle tuikattiin vielä muutama kevyellä uunikuivatuksella pelastettu melkein ylikypsäksi päässyt kirsikkatomaatti.

Ei tainnut tämän iltapalan hinnaksi tulla montaakaan euroa, vaikka se tehtiin viidelle. Se myös maistui kaikille Totosta 4v aina isäntään saakka. Yhtään valitusta ei kuulunut ja sen meidän huushollissamme jonkinlainen ennätys taas vähään aikaan.

Crique on ranskalainen versio röstistä. Siinä vain yksinkertaisesti raastetaan perunoita ja sekoitetaan raaste sitten porkkanasta, palsternakasta tai muista herkuista tehdyn vastaavan kanssa. Sitten suolataan, pippuroidan, lisätään yrttejä tai muita mausteita ja sekoitetaan taas.

Lopuksi laitetaan öljyä ja voita paistinpannulle ja taputellaan peruna-juureskakkunen ohueksi levyksi pohjalle ja paistetaan keskilämmöllä alta kauniin ruskeaksi. Kun "lettu" pysyy kasassa, se keikautetaan ympäri ja ruskistetaan vielä toiselta puolelta.

Kypsä crique sitten vaan valutetaan lautaselle ja nautitaan haluttujen lisukkeiden kera. Tähän käy melkein mikä vaan... eikä mikään estä pelastamasta tällä reseptillä perunapussin pohjalla itämisät odottavia mukuloita, vaikka minä satuinkin ostamaan perunoita ihan varta vasten.

Piristystä peruseväisiin

Höyrytetyt kookosleipäset nyhtöpossulla ja kasviksilla alkaa olla meidän huushollissamme jo klassikon asemassa. Aina siihen keksitään jotain pientä uutta ja aina se tekee yhtä hyvin kauppansa.

Tällä kertaa nyhtöpossuun lyötiin pohjalle omenoita ( the season you know...) ja sipulinpaloja. Maustettiin korianterinsiemenillä, sinapinsiemenillä ja fenkolinsiemenillä suolan ja pippurin lisäksi. Terästettiin inkiväärillä ja valkoviinietikalla, pyöristettiin hunajalla ja omenamehutilkalla. Annettiin muhia 6h 125 asteessa. Kyllä kelpasi.

Leipäset saivat taikinaansa entistä enemmän spelttiä täysjyvämuodossa. Hyvää, mutta hieman hajoavaista.

Herkullisin uudistus oli, kun tähänkin kasvikset marinoitiin. Kurkku mirinillä ja porkkana ja kesäkurpitsa riisiviinietikalla ja fenkolinsiemenillä.Vähän leipään vielä hoisinia ja shirachaa. Mitäpä sitä muuta?

Ai niin, juomaksi oli shamppanjaa...

Lisää lohturuokaa - possun uunikylkeä ja sen speltitto

Rapeaksi paistettu possun pinta, syksyisiä juuresten makuja täynnä oleva speltitto ja kesästä vielä lempeästi muistuttava kesäkurpitsalisuke. Siitä ei taida syksyinen sunnuntailounas paljon parantua.

Eikä muuten ollut edes vaikeaa. 

Possuohjeen bongasin Alkon Etikettilehdestä. Siinä näytti olevan muitakin varsin kokeilemisen arvoiselta vaikuttavia reseptejä. Alla, kuten meillä tehtiin. Speltittoa löytyy vaikka täältä tai täältä tai täältä. Tällä kertaa joukossa on erityisesti porkkanaa ja sipulia.

Kesäkurpitsalisuke on kaikessa yksinkertaisuudessaan pannulla kuullotettua sipulia ja kesäkurpitsapaloja maustettuna parilla valkosipulinkynnellä, suolalla,pippurilla ja sitruunankuorella... 

Possunkylki uunissa

Ota 2kg possunkylkeä. Viiltele rasvapuolelle ristikko ja hiero siihen mausteseosta, jonka olet tehnyt murskaamalla morttelissa muutama valkosipulinkynsi, 2rkl murskattuja fenkolin- ja korianterinsiemeniä, kourallisen timjaminoksia, suolaa, pippuria ja 2rkl rypsiöljyä. Hiero seos possuun ja jätä maustumaan yön yli jääkaapissa tai vähän aikaa pöydällä. Riippuen nyt vähän siitä, miten vahvaa makua haluat. 

Paista huoneenlämpöistä possupaistia ensin 20min 200 asteessa, sitten kaada pinnalle yhden sitruunan mehu ja kypsennä vielä pari tuntia 150-175 asteessa. Meidän uunimme on vähäsen ärhäkkä, joten olisi pitänyt oikeasti laittaa vain tuohon 150 asteeseen. Tuli pinta vähän turhankin tummaksi. 

Lopuksi vielä 20min uudestaan 200 asteessa. 

Kannattaa tosiaan vähän vahtia tuota pintaa ja peittää tarpeen mukaan. Minä satuin olemaan itse hiekkalaatikolla leikkimässä (pojan kanssa tietysti) loppuvaiheessa ja isäntä tietysti teki työtä käskettyä ja otti pois uunista, kun kello soi. Ei siis vahtinut erikseen, kun siitä ei ohjeissa mitään mainittu. Hyvää tämä tosin on näinkin, mutta ehkä hivenen vähemmän musta pinta maistuisi vieläkin herkullisemmalta. 

Pikku pupun porkkanakakku - Kakkuhaaste 7/52

Vaikka tässä viime päivinä on oltukin niin kovin "terveyslinjalla" niin piti viikonlopuksi sentään saada vielä kakku. Kakkuhaastekin on ollut niin kovin hiljaisella tässä viime aikoina, että jotain oli tehtävä. Muuten joutuu olemaan ihan häpeissään vuoden lopussa.

Sen verran lipsuin haasteajatuksesta, etten leiponut porkkanakakkua Kakkujen kuningattaret kirjasta, vaan käytin luotto-ohjettani. Sen olen jossain vaiheessa bongannut The Hummingbird Bakeryn reseptikirjasta ja se vaan on ylivoimaisesti paras - varsinkin tuolla juustokuorrutteella. Erinäisiä porkkanakakkuja vuosien varrella leiponeena ja maistaneena uskallan näin väittää.

Pikku pupun piti päästä kakun päälle istuskelemaan jo pääsiäisenä, mutta sitten oltiinkin reissussa enkä ehtinyt leipomaan. Tallinnasta tuliaiseksi napattu Kalevin pupunen on kuitenkin sen verran suloinen, että pakkohan se oli päästää porkkanakakun kunkuksi. Hyvin tuo näyttää näin "kevätkakussakin" istuskelevan.

Pikku pupun porkkanakakku 

4 dl  ruokosokeria
3 kananmunaa
3 dl rypsiöljyä
4,5 dl vehnäjauhoja
1 tl soodaa
1 tl leivinjauhetta
1 rkl kanelia
1 tl jauhettua inkivääriä
ripaus suolaa
loraus vaniljauutetta (n. 1rkl)
2 - 3 isoa porkkanaa raastettuna
pari isoa kourallista saksanpähkinöitä murskattuna (paitsi ne joilla ajattelit koristella kakun) 

Laita uuni lämpiämään 170 asteeseen ja sekoita sokeri, kananmunat, vaniljauute ja öljy keskenään. Sekoita mausteet, sooda, leivinjauhe ja jauhot keskenään ja lisää munaseokseen vähitellen, hyvin sekoittaen. 
Lisää vielä raastetut porkkanat ja suurin osa pähkinöistä tasaiseksi sekoittaen.

Jaa kahteen 20cm vuokaan ja paista uunissa 20-25min. Anna jäähtyä.

Tee juustokuorrutus vatkaamalla ensin hyvin sekaisin 100g pehmeää voita ja runsas paketillinen tomusokeria (600g). Lisää joukkoon yksi paketti Philadelphia-juustoa (200g) ja vatkaa voimakkaasti seos tasaiseksi. Levitä toiselle kakkupohjalle, aseta toinen päälle ja kuorruta haluamallasi tavalla. Koristele saksanpähkinöillä ja ripottele vaikka kanelia vielä päälle. Näin keväiseen kakkuun pisteltiin vielä noita Dr. Oetkerin vohvelikukkia. Minä olen niihin tykästynyt koristeena. Niin helppoja ja paljon kevyemmän oloisia kuin sokerimassasta tai marsipaanista tehdyt koristeet. 

Tällainen olisi ollut kirjan kakku - ehkä ensi kerralla...

Kakkua, kaalisalaattia ja pääsiäisen jälkivaikutukset

Poikien koristelema kakku - karkkeja, totta kai

Pääsiäinen on meillä perinteisesti melkein jouluakin herkumpi juhla. Tämä johtuu sen ajoituksesta. Lähisuvussa osuvat 5 synttärit kuukauden sisään suurin piirtein pääsiäisen aikoihin - kyllä, luitte oikein. Viidet synttärit ja kakkuja suurin piirtein samaa tahtia.

Nytkin pääsiäisenä syötiin ensin yhden pienen tyttösen ihanaa vaaleanpunaista ponikakkua. Sitten meidän mummimme päätti, että ainakin yksi kakku pitää saada vielä "omien" synttärisankarien kunniaksi (meitä on neljä). Viis siitä, että kaikilla oli jo vatsat täynnä kakkua. Loput kermaherkusta voidaan sitten pakata meille mukaan, kun "kyllä pojat syövät". Paitsi, että eivät muuten syö. Kermakakkuja nuo tuntuvat syövän korkeintaan kerran viikossa. Arvatkaapa kuka sen kakun sitten syö, kun mitään ei tietenkään saa laittaa hukkaan? Niin, ja ne lusikkaleivät...

Onneksi sitten voi syödä iltaruoaksi muuten jotain kevyempää. Itämainen kanasalaatti pelastaa aina. Se on alunperin bongattu Nigella Bites -kirjasta, vaikken kyllä ole ihan varma nykyisen muodon samanlaisuudesta. Hyvää se on aina. Vaikka tällä kertaa yrttejä oli vain muutama ruppainen mintunlehti tarjolla, oli vaikutus silti ihanan piristävä. Toki yrttejä useimmiten lisätään joukkoon muutaman kourallisen muutaman lehden sijasta.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan salaattiin sekoitetaan kaaliraastetta ja porkkanaraastetta, molempia saman verran. Sekaan lisätään kanaliemessä kypsennettyä kanafilettä, mahdollisimman paljon minttua ja korianteria sekä paahdettuja maapähkinöitä. Varsinainen salaisuus tosin on kastikkeessa : 2rkl ruokosokeria, 2rkl lime- tai sitruunamehua, 2rkl kalakastiketta, 4 rkl mietoa ruokaöljyä, 1 iso valkosipulinkynsi raastettuna, puolikas chili pilkottuna.

Nam! Melkein en edes olisi kakkua ottanut, melkein...

Jaa, että mikä se pääsiäisen jälkivaikutus on? No, tuossa juuri kuuntelin puoli tuntia huomenna 4v täyttävän kuopuksen huutoa : "Tahtoo, Kinderii, tahtoo...!!!" Äiti oli sitä mieltä, että ensin piti syödä ruokaa. Äiti voitti - tällä kertaa.

Salaattikupit thai-tyyliin

Joulunajan mässäilyn päätteeksi alkaa tehdä mieli jotain pirteän itämaista. Samalla pitää tyhjentää mahdollisia loppuja, kuten nyt meillä porkkanoita ja possun jauhelihaa.  Niistä saa helposti vaikka näitä thaityylisiä salaattikuppeja. Alunperin täyte kääritään kananmunasta pannulla paistettuihin verkkoihin nyyteiksi, mutta askartelu ei nyt innostanut. Enkä sitä paitsi ole koskaan oikein onnistunut noita nyyttejä saamaan oikein pysymään koossakaan. Salaatilla siis.

Sekin tuli näitä syödessä huomattua, että annoskoot ovat joulunaikaan kasvaneet jokaisella. Yllättyikö kukaan? Tietysti kyltymättömyyttä selittää osin myös kuppien herkullisuus.


Salaattikupit thai-tyyliin

3 porkkanaa raastettuna
Ituja tai muita haluamiasi kasviksia
korianterinippu
2 sydänsalaattia

pari kourallista maapähkinöitä

4 valkosipulin kynttä
korianterinipun varret silputtuna (alkuperäisessä ohjeessa korianterinjuurta, mutta toimii näinkin)
1tl jauhettua valkopippuria
1/2tl suolaa
2,5dl possun jauhelihaa
2dl eli pieni paketti kypsiä katkarapuja, mutta mieluiten raakoja, jos niitä löytyy
1 sipuli viipaloituna
3 rkl kalakastiketta
3rkl fariinisokeria

Kastike (sama kuin rullissa)

Kalakastiketta 1/4

lime mehua ja limen kuorta 1/4
fariinisokeria (tai palmusokeria) 1/4

öljyä 1/4
chiliä silputtuna
valkosipulia silputtuna
kevätsipulia silputtuna
korianteria silputtun

Sekoita kastike, paahda maapähkinät ja valmista sitten liha.

Murskaa valkosipuli, korianterinvarret, valkopippuri ja suola huhmareessa tahnamaiseksi. Kuumenna tahnaa pannulla öljyssä minuutin verran. Lisää possu ja sipuli (sekä raa'at katkaravut silputtuina, jos niitä on). Ruskista ja kypsennä hiljalleen sekoittaen, kunnes kypsää.

Kaada joukkoon kalakastike, sokeri ja 1/2dl murskattuja paahdettuja maapähkinöitä. Sekoita ja maista. Mikäli käytät kypsiä katkarapuja, niin silppua ne pieneksi ja lisää vasta lopuksi. Kuumenna nopeasti.

Irrota salaatinlehdet toisistaan ja huuhtele ne. Kuivaa salaattilingolla tai keittiöpyyhkeellä painelemalla.

Raasta porkkanat. Pese ja raasta tarvittaessa muut haluamasi kasvikset. Meillä oli tarkoituksena nimenomaan tyhjentää jääkaappia, joten ei ostettu kuin salaatti. Porkkanoita sattui olemaan valmiina.

Laita pohjalle lihaa salaattikuppeihin. Ripottele päälle porkkanaraastetta ja maapähkinöitä sekä korianterinlehtiä. Valuta päälle kastiketta ja koita syödä tuhrimatta.

Kinkunpiilotusta leikkimässä

Joulukinkku on hyvää, mutta totta puhuen minulle riittää aattonakin pari ohutta siivua. Silti pyydän äidiltä kinkkua runsaan doggybagin verran mukaan kotiin. Miksi? Osasyy on tietysti, että minulla ei ole paljon vaihtoehtoja. Paketti tulee mukaan, pyysin tai en, mutta minä olen itse asiassa kinkunjämistä enemmän kuin tyytyväinen. Minä nimittäin nautin tähteistä tehdyistä herkuista miltei enemmän kuin aattopöydän kunkusta.

Tänä jouluna paketista riiti kolmeen herkkuun.

1) Kinkku-papu tacos

Mahdoton syödä, mutta maistuu herkulliselta.

Leikkaa kinkkujämät pieniksi kuutioiksi ja ruskista pannulla. Ripottele joukkoon runsaasti savustettua paprikaa sekä suolaa ja pippuria. Voit jatkaa seosta valkoisilla pavuilla purkista tai itse kuivatuista liotettuina ja keitettyinä. Pistä levy kovalle ja anna papujen vielä vetää itseensä makuja ja vähän poksahdella.

Tarjoile kinkkumössö tacoissa pikapikkelöidyn punakaalin (sekoita pari tuntia ennen punakaalisiivuja valkoviinietikkalorauksen, suolan, pippurin ja sokerihyppysellisen kanssa), avokadon, jugurtin, porkkanasiivujen, tomaattipalojen, limen ja muiden sinua kutsuvien herkkujen kera.

Koita syödä, tuhri vaatteesi ja pöytä, kerää palaset, luovuta ja syö loput haarukalla ja veitsellä...

2) Kinkkumunakas (chipotle-tabascolla) 
 (yhdelle) 

Tämä hiljensi meidänkin lievästi sanottuna äänekkään katraamme. Paitsi, että lopuksi kehuivat superherkuksi.

Leikkaa kinkkua silpuksi ja paista pannulla pikkuisen pinnalta rapeaksi. Mausta haluamallasi tavalla. Lisää jukkoon purkista tai pakastepussista (sulatettuina) maissinjyviä. Anna kuumentua. Vatkaa kevyesti 2 kananmunaa. Lisää suolaa ja pippuria ja kaada kinkku-maissiseoksen päälle.

Vedä ranskalaisittain reunoilta kypsää massaa keskemmälle ja kaada raakaa massaa reunoille. Toista pari kertaa. Anna kypsyä, kunnes kananmuna on noin suurin piirtein hyytynyt päältä. Halutessasi voit pistää munakkaan hetkeksi uuniin grillivastuksen alle.

3) Kinkku-ananasleivät 

Tästä se alkoi ja näitä äiti odottaa meillä koko vuoden.

Ensin voidellaan joululimppusiivut sekä voilla että Turun sinapilla. Sitten päälle ripotellaan kinkkukuutioita ja purkkiananasta. Päälle vielä Edam-juustoa (tai sitä arkijuustoa) reilulla kädellä. Uuniin 200 asteeseen noin 10-12 minuuttia. Annetaan jäähtyä hetki.

Näitä pitää aina tehdä niin paljon, että jopa meidän porukan jäljiltä jää myös seuraavan aamun aamupalalle...

Encoren arvoiset porkkanat ja muutakin oranssia

Se on kuulkaas joulu mailla! Sisällä joulukuusi kimaltelee koristeissaan ja ulkona hehkuu... no ei ehkä ihan vielä hanki, mutta ihanan valkoista on kuitenkin! Sen verran siellä kuulemma oli lunta jo illalla, että pojat kaivoivat isot liukurinsa ja lähtivät pimeään mäkeen. Takaisin tuli lumiukkoja posket innosta hehkuen.

Joulu maistuu myös ruokapöydässä ja näin ennen varsinaisia jouluruokia se tarkoittaa meillä paljon oranssia sitrusta. Appelsiinit ja klementiinit virkistävät jo pelkästään kulhossa hehkuessaan, mutta juomana ja ruokana ne tuovat paitsi vitamiinipiikin flunssakauden viruksia vastaan, myös ihanaa makua ruokiin.

Viimeksi appelsiini päätyi maustamaan meillä jo perinteeksi muodostunutta endiivi-ankkasalaattia. Mikä siitä endiivin, sinihomejuuston, appelsiinin ja pähkinöiden yhdistelmässä voikin tehdä niin ihanan? Päälle vähän saksanpäjkinäöljyä ja siivut ankan rintafileetä.

Suurin tämän joulunalusajan makuelämyksistä koettiin kuitenkin yksinkertaisista porkkanoista. Bongasin Jamie Oliverin jouluohjelmasta pannulla makeaksi karamelisoituneet klementiiniporkkanat ja voi että... Nämä porkkanat tulevat saamaan itseoikeutetun encoren uudenvuodenaaton menussa!

Klementiiniporkkanat

Porkkanoita (8-10)
40g voita (+ hiukan hanhenrasvaa tai ankanrasvaa haluttaessa)
2rkl fariinisokeria
5 valkosipulinkynttä
timjaminoksia
2 klementiinin mehu
suolaa + pippuria

Kuori porkkanat ja leikkaa haluamiksesi paloiksi, mutta älä pilko liian pieneksi.

Sulata pannulla voi (ja linnunrasva) ja lisää siihen veitsen lappeella rikki painetut valkosipulinkynnet, sokeri ja timjami. Sekoita joukkoon porkkanat. Purista päälle vielä klementiinien mehu.

Anna kypsyä kannen alla vähän alle keskilämmöllä noin 20min. Poista kansi ja kääntele porkkanat karamelisoituneessa kastikkeessa. Anna vielä kypsyä välillä sekoitellen noin 10 minuuttia. Suolaa ja pippuroi makusi mukaan. Nauti lisukkeena tai syö sellaisenaan.

Taas syyssalaatti eli sunnuntai-illan jääkaapintyhjennys

Sunnuntai-illalla todettiin, että kaapeista löytyi useampaa lajia juureksia ja muutenkin pieniä tähteitä, jotka pitäisi käyttää pois. Ei muuta kuin toimeen.

1. Ensin punajuuret foliopaketissa uuniin (suolaa, timjamia, mustapippuria ja balsamicoa).

2. Porkkanapaloja, sipulilohkoja ja valkosipulia uunipannuun ja punajuurten perään.

3. Kvinoapaketin loppu kattilaan kanaliemeen.

4. Appelsiinin loppu (muffinssien kuorrutuksesta) mehuna vinegrettiin oliiviöljyn, silputtujen mintunlehtien ja vanhanajan sinapin kanssa.

5. Lapsille lauantain loppukana lämpiämään täydennykseksi, kaiken varalta.

Ei ollut yhtään hullumpi syyssalaatti sunnuntai-iltaan. Syötiin tv-ateriana Tintin aarteenetsintää jännittäen. Hyvä päätös viikolle ja energiaa seuraavalle.

Aurinkoa syysviikkoon teille kaikille muillekin!

Lempikeittoa

Tämä on minulle SE keitto, edelleenkin.

Kurpitsainen syyskeitto

2 punasipulia
2 isoa porkkanaa
2 pientä bataattia tai 1 iso bataatti
bataatin kokoinen pala myskikurpitsaa
1tl Espelette chilijauhetta
suolaa ja pippuria
vajaa liemihyytelökuutio ja vettä tai sitten kanalientä

Kuullota sipulit öljyssä kattilan pohjalla. Lisää muut kasvikset ja kääntele hetki. Ripottele päälle chilijauhe, hiukan suolaa (määrä riippuu liemen suolaisuudesta) ja pippuria.

Kaada kasvisten päälle kiehuva vesi ja sekoita joukkoon liemikuutio.

Anna poreilla puolisen tuntia. Surraa sauvasekoittimella sileäksi ja kuumenna kiehuvan kuumaksi.
Tarjoile lautasille ja ripottele päälle haluamiasi sattumia. Tällä kertaa laitettiin sinihomejuustoa.

Paperilla on väliä - muffinssivuokatestausta

Muffinssien teko on ainakin osittain välinelaji. Ensinnäkin siinä mielessä, että muffinssivuoka auttaa saamaan leivonnaisista oikean muotoiset. Useimmat paperivuoat leviävät sivuttain, mikä tarkoittaa matalia ja leveitä muffinsseja ilman metallisen tai silikonisen vuoan tukea taikinan nousta ylöspäin. Toiseksi, paperilla on väliä.

Vuosien testauksessa on ollut monia, joista rasva valuu läpi kuin paperia ei olisikaan. Kauniista ja värikkäästä koristeesta muffinssin ympärillä tuleekin rasvainen, läikikäs ja suttaisen näköinen kääre.  Se harmittaa.

Tähänastisten kokeilujen pohjalta viime kevään löytö eli Dr.Oetkersin erityisvahvat muffinssivuoat ovat olleet ehdottomasti parhaimpia. Niistä en vielä ole rasvaa saanut läpi voisimmistakaan taikinoista.

Näin kävi myös näillä porkkanamuffinsseilla. Ostin Ikeasta halvan setin muffinssivuokia, jotka näyttivä suhteellisen tukevilta. Testin lopputuloksen näette vieressä.

Ylempi kuva on Dr. Oetkers vuoasta. Pisaraakaan ei ole tullut paperin läpi, joka näyttää käytännössä aivan samalta kuin uuniin laitettaessa.

Alemmassa kuvassa näkyy Ikean vuoan lopputulos. Se ei ole hullumpi - se täytyy sanoa. Hintaansa nähden paperi on pitänyt hyvin ja näyttää vielä nätiltä. Rasvaa on kuitenkin jonkin verran päässyt paperin ulkopuolellekin. Kun otetaan huomioon, että porkkanamuffinssit eivät ole sieltä rasvaisimmasta päästä (ja rasvana öljyä, ei voita), niin testin lopputulos lienee selvä ?

Onko teillä muilla jotain omia suosikkejanne ? 

Porkkanamuffinssit tuorejuustokuorrutteella - Varoitus, aiheuttaa riippuvuutta

Tämä on jo moninkertaisesti hyväksi todettu porkkanakakun ohje, joka taipuu myös muffinsseiksi. Alkujaan Humminbirdsin leivontakirjasta bongattu, omassa keittiössä usein käytetty (ja yleensä jotenkin pikkuisen muutettu). Ainoa ongelma tämän reseptin kanssa on, että siihen tulee himo...

Vaikka ei kai se haittaa? Taikinassa on paljon porkkanaa eli se on jo melkein kuin terveysruokaa, eikös vaan? Joohan?

Porkkanamuffinssit

4 dl  ruokosokeria
3 kananmunaa
3 dl rypsiöljyä
1 tl soodaa
1 tl leivinjauhetta
1 rkl kanelia
0,5 tl kuivattua inkivääriä jauhettuna
ripaus suolaa
2tl vaniljasokeria
5 pientä porkkanaa raastettuna
pari isoa kourallista saksanpähkinöitä murskattuna

Laita uuni lämpiämään 170 asteeseen ja sekoita sokeri, kananmunat, ja öljy keskenään. Sekoita mausteet, sooda, leivinjauhe ja jauhot keskenään ja lisää munaseokseen vähitellen, hyvin sekoittaen. 
Lisää vielä raastetut porkkanat ja pähkinät tasaiseksi sekoittaen.

Jaa muffinssivuokiin ja paista isoja noin 25min ja pieniä n.15min. Muista tarkistaa kypsyyttä aina välillä kaiken varalta. 

Tee juustokuorrutus vatkaamalla ensin hyvin sekaisin 100g pehmeää voita ja 300g tomusokeria. Lisää joukkoon yksi paketti Philadelphia-juustoa (200g) ja vatkaa voimakkaasti seos tasaiseksi.

Pursota tai levitä kuorrutus jäähtyneille muffinsseille ja koristele haluamallasi tavalla.

Härkäpapupastaa ja kirvasotaa

Muurahaiset ilmeisesti tykkäävät kirvoista. Minä en. Olemme päätyneet asemataisteluun, jossa rintamalinja siirtyy sen mukaan, miten paljon meidän perhe reissaa tai on mökillä. Ranskan reissulta palatessa käytiin tähänastisista taisteluista rajuin. Jouduin laittamaan vesiletkun paineen kovemmalle kuin koskaan puhdistaessani härkäpavun varsia ja pavunpalkoja mustasta mönjästä. Pitäisi varmaan tutkia internettiä löytääkseni tehokkaamman torjuntakeinon, mutta mekaaninen vesisuihku kyllä auttaa sekin ja houkuttelee kemikaalittomalla luomuolemuksellaan.

Kirvojakin pahempi vihollinen on sadon kannalta kuitenkin ollut kuiva keli. Härkäpavut kuivuvat nopeasti. Siksi myös kaikenmoiset lomareissut ja mökkistuntit vähentävät saantia, kasvattajan yleisestä laiskuudesta puhumattakaan. Tänä vuonna meillä ei saada suurta määrää härkäpapuja, kun ei ole montaa kasviakaan ja suurin osa kukista kuivui varteen.

Yhden pastan sentään sain edes näennäisesti härkäpavuilla höystettyä. Hyvää. Tämän voi tehdä tietysti ilman pekoniakin, mutta minun teki mieleni jotain suolaista ja rasvaista.

Pastaa muutamalla härkäpavulla ja muilla kasviksilla

Laita pastavesi päälle ja keitä pastat paketin ohjeen mukaan.

Ota puolikas paketti pekonia, leikkaa palasiksi ja ruskista pannulla yhdessä sipulin kanssa. (Sen voit leikata juuri sellaiseksi kuin itse haluat, minä tykkään suikaleista).

Suikaloi pari porkkanaa ja lykkää pannulle. Kypsyttele vähän aikaa. Ne jäävät nopealla paistolla aika koviksi. Minä tykkään, mutta jos haluaa ihan pehmeitä paloja niin sitten voi joko keittää etukäteen tai pistää pannulle jo samaan aikaan sipulin ja pekonin kanssa.

Kun pasta alkaa olla suurin piirtein valmista, lisää joukkoon härkäpapuja, herneitä ja silputtua persiljaa. Kuumenna. Mausta pippurilla, ripauksella suolaa ja Espelette-chilijauheella. Chiliä ei tarvita kovin paljoa sillä tarkoituksena on saada vain sellainen taustahumina kielelle, ei varsinaista makua, poltteesta puhumattakaan.

Kippaa pasta sekaan, sekoita ja lättää lautaselle. Ripottele päälle parmesaaniraastetta ja nauti.