Lisää lohturuokaa - possun uunikylkeä ja sen speltitto

Rapeaksi paistettu possun pinta, syksyisiä juuresten makuja täynnä oleva speltitto ja kesästä vielä lempeästi muistuttava kesäkurpitsalisuke. Siitä ei taida syksyinen sunnuntailounas paljon parantua.

Eikä muuten ollut edes vaikeaa. 

Possuohjeen bongasin Alkon Etikettilehdestä. Siinä näytti olevan muitakin varsin kokeilemisen arvoiselta vaikuttavia reseptejä. Alla, kuten meillä tehtiin. Speltittoa löytyy vaikka täältä tai täältä tai täältä. Tällä kertaa joukossa on erityisesti porkkanaa ja sipulia.

Kesäkurpitsalisuke on kaikessa yksinkertaisuudessaan pannulla kuullotettua sipulia ja kesäkurpitsapaloja maustettuna parilla valkosipulinkynnellä, suolalla,pippurilla ja sitruunankuorella... 

Possunkylki uunissa

Ota 2kg possunkylkeä. Viiltele rasvapuolelle ristikko ja hiero siihen mausteseosta, jonka olet tehnyt murskaamalla morttelissa muutama valkosipulinkynsi, 2rkl murskattuja fenkolin- ja korianterinsiemeniä, kourallisen timjaminoksia, suolaa, pippuria ja 2rkl rypsiöljyä. Hiero seos possuun ja jätä maustumaan yön yli jääkaapissa tai vähän aikaa pöydällä. Riippuen nyt vähän siitä, miten vahvaa makua haluat. 

Paista huoneenlämpöistä possupaistia ensin 20min 200 asteessa, sitten kaada pinnalle yhden sitruunan mehu ja kypsennä vielä pari tuntia 150-175 asteessa. Meidän uunimme on vähäsen ärhäkkä, joten olisi pitänyt oikeasti laittaa vain tuohon 150 asteeseen. Tuli pinta vähän turhankin tummaksi. 

Lopuksi vielä 20min uudestaan 200 asteessa. 

Kannattaa tosiaan vähän vahtia tuota pintaa ja peittää tarpeen mukaan. Minä satuin olemaan itse hiekkalaatikolla leikkimässä (pojan kanssa tietysti) loppuvaiheessa ja isäntä tietysti teki työtä käskettyä ja otti pois uunista, kun kello soi. Ei siis vahtinut erikseen, kun siitä ei ohjeissa mitään mainittu. Hyvää tämä tosin on näinkin, mutta ehkä hivenen vähemmän musta pinta maistuisi vieläkin herkullisemmalta. 

Sitten tuli spelttitto

1) Muutakin kuin pastaa ja perunaa
2) Uusia tuttavuuksia
3) Jotain ekologisuudesta ja eläintensuojelusta


eli Ruokalistamuutoksia I

Taisin luvata kertoa vähän tarkemminkin, mitä tarkoittavat nuo mainitsemani kolme muutosaluetta ruokatavoissamme. Tässä niistä ensimmäinen.


Muutakin kuin pastaa ja perunaa 

Ensin tuli kuskus (vehnää), sitten kaikenlaiset pavut ja kikherneet, sitten innostuttiin ryyneistä ja erityisesti speltistä ja kvinoasta. Olin lapsesta saakka oppinut, että lautasella pitäisi olla salaattia, perunaa/pastaa ja sitten jokin liha. Poisoppiminen vei aikansa, mutta oli vapauttavaa. Vaihtoehtoja onkin loputtomiin, eikä silti tarvitse nähdä nälkää.

Tämän muutoksen lopputuloksena on pöydässämme syöty viime vuosina esim. seuraavia ruokalistalla vakipaikan valloittaneita herkkuja :


Salaatit, joilla nälkä lähtee 

Johtuu varmaan ihan omasta päästä, mutta pelkistä kasviksista kootun salaatin jälkeen tuntuu nälkä tulevan takaisin tosi nopeasti entistä kovempana. Joukkoon voi toki lisätä juustoja ja lihaa, mutta siinä usein menettää sitten nopeasti sen salaatilla haetun keveyden. Olen huomannut erilaisten ryynien auttavan. Perinteisten pasta- ja riisisalaattien rinnalle tuli ensin kuskus ja nyt viime aikoina sitten spelttiryynit ja kvinoa. Kylmällä kelilläkin saa lämpöä vatsaan, kun laittaa salaattipohjaksi jotain lämmintä.

Nyt viimeksi syötiin kvinoa-salaattia, joka varmasti palaa pöytään useamminkin.

Lime-chilikanaa ja kvinoaa

Toki kuskus on pitänyt pintansa pöydässä, vaikka uusiakin herkkuja löytyy. Edelleen olen heikkona tabbouleh- tyyliseen salaattiin ja tämä kana-kesäkurpitsa-herkku on lastenkin toivelistalla usein.

Kana-kesäkurpitsaa fetan, oliivien ja cashew-pähkinöiden kera

Papuja on niin kovin monenlaisia, että salaateissakin on valinnanvaraa loputtomiin. Kikherneitä toki käytetään, mutta erityisen suosituksi ovat meillä osoittaneet valkoiset pavut. Niihin kun laittaa vähän kirpakan kastikkeen, niin lopputulos käy salaatista tai lisukkeesta nirsommallekin.
Tässä pavut ovat salaatintapaisesti, mutta yhdistettynä vähän muuhunkin. Lopputulos vei kielen mennessään, eikä oikeasti edes tarvitse mitään lihaa seurakseen.

Munakoisotassit 

Sitten tuli Spelttitto

Speltti on meillä ollut leivonnassa ahkerassa käytössä jo useamman vuoden ajan. Siitä kun saa sellaisen ihanan vähän pähkinäisen maun leipiin. Samoin risottoa meillä on syöty eri versioina iät ja ajat.

Ohrattoa kokeiltiin muutaman kerran, mutta sen maku ei mennyt lapsilla läpi, vaikka vanhemmat kovasti tykkäsivätkin. Onhan se vähän sellainen suljettu ja toisten mielestä turhankin viljainen, peräti tympeähkö. Minä tykkään, mutta kun ruokapöydässämme istuu aika monta muutakin.

Sitten tuli spelttitto ja tuli jäädäkseen...  Tajusin jossain vaiheessa, että on olemassa eri kokoisia spelttiryynejä, joita vaihtelemalla saa miedon makuiset, mutta mukavan täyteläiset lisukkeet vaikka mihin. Alla muutama esimerkki...

Syysspelttitto

Lohi-pinaatti spelttitto

Kurpitsaspelttitto ja appelsiinista helmikanaa 

Useimmissa näissä resepteissä on mukana myös lihaa tai kalaa eli puhtaasti kasviksilla ei mennä. Olen kuitenkin huomannut, että herkullisen lisukkeen seuraksi noita tarvitaan huomattavasti vähemmän kuin ennen eikä silti edes kasvavilla pojilla ole "vajaaksi jäänyttä" oloa ateriasta. Ryynit ja pavut ovat myös huomattavasti lihaa halvempaa lautasentäytettä. Lompakkokin tykkää.

Unohdimmeko jotain ? 

Höyrytetyt kookosleivät eli sisälukutaito hakusessa

Jottei elämä menisi ihan kakuiksi...

Neljäs kerta toden sanoo. Olin jo kirjoittamassa ärsyyntynyttä blogikirjoitusta aiheesta: "Miksi leivät eivät nouse", kun tulin lukeneeksi ylöskirjoittamani perusreseptin vielä kertaalleen. "Laita leivinjauhe, ruokasooda ja HIIVA taikinaan". Joopa joo, olin onnistuneesti lukenut reseptin ainakin 10 kertaa siinä ihmetellessäni ja onnistunut hyppäämään hiivan yli sekä aineslistassa että reseptissä. Jep,jep... Edelleenkin kuitenkin ihmettelen, miksi taikinaan laitetaan kaikkia kolmea nostatusainetta?

Osaisiko joku viisaampi kertoa, onko nostatusaineiden yhdistelmällä jokin oikea funktiokin? 

Tällä kertaa sitten tein oikeasti Jamie Oliverilta bongatun perusohjeen tapaan. Vähän mukaellen - tietysti. Lopputulos oli aivan toisenlainen, kun muistin hiivan. Nyt voimme unohtaa ne kolme edellistä testikertaa, joista kahdella kerralla tuli ihan syötäviä ja yhdellä suoraan bioroskikseen päätyviä versioita.

Tarkoituksena siis on saada ihanan pehmeitä ja höttöisiä leipiä täytettäväksi kunkin oman makunsa mukaan valitsemilla herkuilla. Teimme leivät tällä kertaa kookosmaitoon ja jauhoista kolmannes oli spelttiä. Hyvää tuli.

Tämä on ihan huippuresepti siinäkin mielessä, että leipien kypsennykseen ei tarvita uunia. Me käytimme höyrykeitintä, mutta tokihan kypsennys onnistuu myös pannulla sellaisen höyrytyskorin avulla. Niitä saa ostettua etnokaupoista suhteellisen edullisesti. Pidetään siis muistissa kesän mökki- ja leirintäaluekokkailuja silmällä pitäen...

Höyrytetyt kookosleivät lohitäytteellä

1 tlk kookosmaitoa (4dl nestettä)
600g vaaleita jauhoja (200g spelttiä ja 400g vehnää)
50g voita (laktoositonta) - ensi kerralla koitan korvata öljyllä
1rkl sokeria
1pss kuivahiivaa
1 runsas tl leivinjauhetta
1 runsas tl ruokasoodaa

Täytteeksi:
porkkanasuikaleita, kurkkusuikaleita, sipulia, punakaalisuikaleita
yrttejä (minttua)
ituja

Lohta pieniksi paloiksi leikattuna
spelttitalkkunajauhoja (mausta sumakilla, suolalla, pippurilla - eli makusi mukaan)

Sipulia, valkosipulinkynsiä ja lehtikaalisuikaleita

Hastikkeiksi Hoisin-kastiketta (valmis purkki), jugurttia, wasabia jne... mitä mieli tekee ja suu hyväksi maistaa


Sitten hommiin: 

Sekoita leipäainekset taikinaksi ja vaivaa kymmenisen minuuttia. Lisää joukkoon vettä, jos on liian kuivaa. Nostata liinan alla tunnin verran. Vaivaa taikinaa hetki ja leikkaa taikinapalloiksi. Jätä odottamaan vielä peitettynä tunniksi.

Kauli taikinapallot littanoiksi ympyröiksi ja taita puolikuiksi. Asettele puolikuut leivinpaperipalojen päälle ja nostele yhteen kerrokseen höyrykeittimeen. Höyrytä 15min. per erä ja nosta pöytään samantien.

Odotellessasi ensimmäisten leipäerien kypsymistä. Leikkaa kasvikset valmiiksi suikaleiksi. Sekoittele lohipalat maustetuissa talkkunajouhoissa ja paista ne oliivyöljyssä pannulla pinnalta rapeiksi.

Kuullota lehtikaaliseosta varten sipulia öljyssä pannulla muutaman minuutin ajan, lisää valkosipuli ja lehtikaali ja sekoittele hetki eli niin kauan, että kaali on kuumentunut. Ripottele joukkoon hiukan suolaa ja pippuria.

Anna jokaisen avata leipänsä ja täyttää se haluamillaan herkuilla.

Taikinasta tuli meillä 30-40 leipää, joista jäi melkein puolet vielä seuraavaa ateriaa varten. Syöjiä oli kaksi aikuista, kaksi melkein teiniä ja yksi 3v pikkumies, joka kyllä söi leipiä yhtä monta kuin äitinsä (eli 2)

Helmikanaherkkua

Samaan syssyyn mustan possun makkaran kanssa ostettiin isännälle isänpäiväksi myös helmikana (pintade). Se oli vähän tuollainen pienenpuoleinen verrattuna siihen, jota ihastelimme edelliskesänä Ranskanreissulla, mutta maussa ei jääty jälkeen yhtään. Helmikanan maku on vähän kanaa tummempi, vaikka tämä kilon otus tosin oli aika miedonoloinen.

Isäntä kokkasi tyytyväisenä oman isänpäiväateriansa Vasarely-visiitin päälle. Lisukkeena tietysti itseoikeutetusti spelttitto kurpitsan kera. Tällä kertaa pääteema löytyi appelsiinista. Ihan selvästi ollaan joulua ja joulumakuja kohti matkalla.

Helmikanaa appelsiinilla

Sekoita keskenään voita, appelsiininkuorta, appelsiinimehua, suolaa, pippuria, maustepippuria ja hiukan Espelette-chilijauhetta. Tunge maustevoi helmikanan nahan alle ja hiero pintaan ja koipiin. Laita puolikas sitruuna otuksen sisälle. Voitele appelsiinimehulla ja lisää vuokaan helmisipuleita.

Aseta helmikana uunivuokaan ja pistä 200-asteiseen uuniin 15 minuutiksi. Voitele otus vielä valuneilla paistimehuilla laita takaisin uuniin 15min. Sammuta uuni ja lisää helmikanan viereen  pari omenaa lohkoina. Odota vielä 10min ja ota sitten pois uunista. Anna seistä hetken aikaa ennen leikkaamista.

Valmista spelttisuurimot paketin ohjeen mukaan keittämällä vedessä.
Kuullota pannulla 1 punasipuli silputtuna. Lisää joukkoon timjamia ja pari valkosipulinkynttä. Lisää vielä puolikas myskikurpitsa kuutioituna. Sekoita hyvin ja kypsennä, kunnes kurpitsa on pehmeää. Sekoita joukkoon kypsät spelttisuurimot.

Talkkuna toimii

Spelttikirjasta bongasin idean käyttää spelttitalkkunaa leivitykseen. Talkkuna on sellaista vähän happaman makuista ja hienonhienoa, joten ajattelin sen hyvinkin sopivan leivitystarkoitukseen. Sopiihan tuo.

Tänään tehtiin kanalla. Ensi kerralla sitten kokeillaan kalaan.

Perusmuonaa tiistai-iltaan. Eikä tekemiseenkään mennyt kuin runsas puoli tuntia.


Tiistai-illan rintafileet

Ota muutama broilerin rintafile. Sekoita lautaselle spelttitalkkunajauhoja, suolaa, pippuria ja Espelette-chilijauhetta. Kierittele fileet jauhoissa ja ruskista ne pannulla öljyn ja voin sekoituksessa. Laita uunivuokaan ja siivuta päälle sitruunaa. Voit laittaa seuraksi myös kirsikkatomaatteja.
Laita uuniin 200 asteeseen vielä vartiksi.

Tarjoile keitetyn riisin kanssa ja ripottele päälle vielä persiljaa.

Aurinkoa! - Laventeli-kastanjakorput

Kun illat ovat yötä mustempia ja taivaalta ripsottaa vettä, tekee mieli maistella kesää. Laventeli vie minut vääjäämättä Etelä-Ranskaan lomatunnelmiin. Kesälläkin satoi vettä, mutta laventelissa maistuu silti aurinko.

Kaapista löytyi myös pussillinen kastanjajauhoja, joiden käyttöä olen miettinyt moneen kertaan. Kastanjaleipää tehdään pian, mutta nyt laitettiin osa jauhoista kekseihin. Toinen puoli jauhoista sitten tietysti spelttiä, taas...


Laventeli-kastanjakorput

150g manteleita rouhittuina
150g voita
2dl sokeria
0,5dl hunajaa
1 muna
3rkl laventelinkukkia kuivattuina (Voi laittaa vähemmänkin, jos ei pidä suht' voimakkaasta laventelinmausta.)
1-2 tl rouhittua vaniljaa
4,5dl spelttijauhoja (erikoishienoja)
2,5dl kastanjajauhoja
2tl leivinjauhetta
2 kourallista tummaa suklaata rouhittuna

Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja sokeri ja hunaja vaaleaksi ja kuohkeaksi. Sekoita jauhot, vanilja, laventeli, suklaa ja leivinjauhe keskenään.

Sekoita voivaahtoon ensin kananmuna. Lisää sitten jauhot ja sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi.

Tee taikinasta tankoja, jotka litistät leivinpaperille pellin päälle. Laita 200 asteiseen uunin 10-12min. Nosta hetkeksi jäähtymään ja leikkaa sitten poikittain siivuiksi. Laita takaisin uuniin vielä non 10min (voit vähän laskea lämpötilaa). Ota uunista ja anna jäähtyä ennen kuin laitat kannelliseen rasiaan säilöön.

Sunnuntaipaisti ja Speltillä luonnollisesti parempaa

Speltti-innostukseni on nyt jatkunut jo jonkin aikaa ja sai taas uutta vauhtia, kun Kusti polki ja paketti kulki, tai siis se pakettilappu. Sain kuitenkin perjantaina käsiini spelttiteemalla kirjoitetun "Speltillä luonnollisesti parempaa"-kirjan.

Kirja on speltin puhemiehen Kari Kaipaisen puuhaama kokoelma Suomen tunnettujen kokkien spelttireseptejä. Kirjan alussa on myös lyhyt tietopaketti speltistä ja speltin historiasta. Olisin odottanut enemmänkin spelttiasiaa ja varsinkin sen historiasta ja käytöstä muualla olisi ollut mielenkiintoista lukea enemmänkin, mutta hyvää tietoa löytyi tästäkin lyhyehköstä esittelystä.

Pääroolissa kirjassa ovat spelttireseptit. Sasu Laukkonen, Heikki Ahopelto,Teresa Välimäki, Joonas Hämäläinen ja monet muut tutut ruokataitajat ovat miettineet speltin käyttöä tutuissa ja vähän uusissakin resepteissä. Ohjeissa tulee hyvin näkyviin speltin monipuolisuus ja kokeiltavaa riittää spelttirisotosta spelttilakutryffeleihin.

Suurin osa käyttötavoista on spelttiin aiemmin tutustuneelle tuttua, mutta löytyi sieltä jotain aivan uuttakin kokeiltavaa. Olen tottunut ajattelemaan talkkunaa lähinnä "piapon" ainesosana (kuinka moni tietää mitä se on?), mutta nyt löytyi uusia ideoita talkkunan käyttöön. Useammassa kirjan reseptissä sitä käytettiin leivittämiseen ja siitä tuleekin varmaan ihanan rapsakka ja maukas kevyt kuorrutus. Se päätyy ehdottomasti kokeiltavien listalle.

Kaikkiaan kirjaa luki mielellään. Speltti on ihanaa ja sitä soisi käytettävän enemmänkin. Toivottavasti tämän kirjan myötä saadaan lisää speltti-intoilijoita.

Meidän speltti-intoilumme jatkui sunnuntaina sunnutaipaistin lisukkeessa. Tällä kertaa ei tehty varsinaisesti risottoa, vaan kyseessä oli jonkinlainen lämmin salaatti/lisuke.

Aiempia tuotoksiamme voi kurkata vaikka täältä. Spelttiä on tullut käytettyä kakuista risottoon eikä loppua näy.

Sunnuntaipaisti luomubroilerista ja sen spelttilisuke

1 kokonainen luomubroileri (Tällä kertaa Luomu Nokan kokonainen Kauppahalli24-palvelusta)

25g voita

1rkl savupaprikajauhetta

suolaa ja pippuria

korianterinsiemeniä muutama murskattuina

0,5tl kanelia

puolikas sitruuna paloina

Hiero voi mausteiden kanssa sekaisin massaksi. Purista joukkoon vielä sitruunamehua ja hienonna 1 valkosipulinkynsi. Laita broilerin sisälle sitruunapalat ja muutama murskattu valkosipulinkynsi. Työnnä sormilla maustevoita rintafileiden päälle nahan alle ja hiero broileri muutenkin voilla kauttaaltaan. 

Laita 200 asteeseen uuniin n.40min. Broileri on kypsää, kun veitsellä pistämällä paksuimpaan reisipalaan ja rintafileeseen ulos valuva neste on kirkasta. 

Spelttilisuke

vajaa puolet spelttisuurimo-paketista

2 pientä punasipulia

1pss pakasteherneitä

1pss pakastemaissia

Espelette-chilijauhetta

suolaa, pippuria

nippu persiljaa

nippu minttua

Keitä spelttisuurimot kanaliemessä kypsäksi paketin ohjeen mukaan. 

Kuullota sipuli pannussa ja lisää joukkoon herneet ja maissit. Kuumenna. Sekoita joukkoon spelttiryynit. Mausta ja maista. Silppua yrtit ja sekoita speltin joukkoon. Lisää pari kourallista kirsikkatomaatteja kannen alle mukaan hetkeksi kuumenemaan. 

Luettavaksi, kokattavaksi ja blogattavaksi kustantajalta 

Lohi-pinaatti speltitto

Tuo nimi on kyllä vähän huijausta. Tosiasiassa tässä on spelttitto pohjalla ja päälle laitettu uunilohta ja pinaattimössöä. Hyvää kylläkin.

Me olemme jääneet ihan koukkuun spelttirisottoon.


Uunilohi, pinaattia ja kuumia tomaatteja spelttitton seurana

-50min ruoka-ajasta

Kuumenna kattilassa öljy ja kuullota yksi silputtu punasipuli. Lisää 2-3 silputtua valkosipulinkynttä ja spelttiryynit. Sekoittele hetki. Kaada päälle kunnon loraus valkoviiniä (tämä ei ole pakollista, mutta tykkään siitä tulevasta pienestä hapokkuudesta). Sekoita ja anna alkoholin haihtua. Riivi joukkoon timjaminlehtiä muutamasta oksasta. Kaada päälle kanalientä. Kypsennä miedolla lämmöllä 45min ja lisää kanalientä aina tarvittaessa.

Paahda kuivalla pannulla pari kourallista pinjansiemeniä.

-40min ruoka-ajasta

Pyyhi ruodoton lohifile puhtaaksi (huuhtele, jos tarpeen). Suolaa, pippuroi ja ripottele pinnalle vielä pikkuisen Espelette-chilijauhetta. Kastele timjaminoksia oliiviöljyssä ja ripottele nekin päälle. Valuta varovasti vielä pikkuisen oliiviöljyä ja laita 200-asteiseen uuniin.

Sanotaan, että kala on parhaimmillaan juuri ja juuri kypsänä, mutta minä kyllä tykkään ehkä eniten sellaisesta lohkeavan kypsästä ja pinnalta vähän ruskistuneesta. Näin on siis ainakin uunissa kypsennetyn lohen kohdalla. Meillä lohi oli siis uunissa noin puoli tuntia.

-15min ruoka-ajasta 

Kun kypsennysaikaa oli jäljellä noin 10min, paiskaa mukaan pari kourallista kirsikkatomaatteja.
Laita isoon pannuun punasipulisiivuja kuullottumaan oliiviöljyyn. Lisää pari ohueksi siivutettua valkosipulinkynttä ja pari pussillista huuhdeltua babypinaattia. Anna pinaattien "vajota".

-5min ruoka-ajasta

Ota lohi pois uunista ja spelttitto liedeltä. Tarkista maut. Lisää suolaa ja pippuria tarvittaessa.

Tarjoile nälkäisille ja yhdistä kaikki ainekset lautasella.

Syksyinen spelttimenu

Lauantai-illan syysmenu

Osso buccoa spelttittolla ja sienisattumilla

Juomana : Château Talbot 2004 (Saint Julien) 

Siivu Comté-juustoa

Jediritarin sitruunainen spelttikakku 

Kylläpäs minä nyt olen jäänyt spelttikoukkuun. Oli ihan pakko viime viikkoina nauttittujen risoton ja ohraton jälkeen vielä pistää listalle spelttitto (???). Hyvä, että tuli laitettua. Esikoinen irvisteli ohratolle, mutta lievän etukäteismutinan päätteeksi totesi speltin maistuvan itse asiassa ihan hyvältä.

Spelttitto valmistetaan aikalailla samalla tavalla kuin risottokin, mutta maku on jotenkin sellainen pähkinäisen herkullinen ja spelttijyvät säilyttävät paremmin pienen purutuntuman. Speltti on kovaa vauhtia nousemassa lisukkeenakin meidän perheemme suosikiksi.

Alunperin spelttitto tehtiin tosiaan vähän niin kuin lisukkeeksi, mutta kieltämättä se varasti sienien kanssa shown aika täydellisesti. Onhan pitkään juuresten kanssa haudutettu osso buccokin herkullista, mutta juuri speltin kera lautaselta löytyi jotain mieleenjäävän hyvää.

Viinin lievä hapokkuus täydensi täyteläisiä makuja ihanasti. Vähän vanhemman Comtén voimakkuus piristi muuten pehmeiden sävyjen ateriaa ja Sitruuna-juustokreemillä täytetty ja kuorrutettu kakku toi loppuun sen kaivatun makean loppunootin. Ihan täydellinen ateria syyskuun hämärän muuttuessa hiljalleen pimeydeksi.

Spelttititto eli spelttirisotto ja sen sienisattumat

1 punasipuli silputtuna
3 valkosipulinkynttä pienittynä
vähän yli puolet 500g spelttisuurimopaketista
1,5dl valkoviiniä
Kanalientä tai kasvislientä (1-1,5l)
persiljaa ja timjamia
suolaa ja pippuria
parmesaaniraastetta

Kuullota sipulia ja valkosipulia kymmenisen minuuttia oliiviöljyssä. Ripottele aluksi pikkuisen suolaa päälle.
Lisää spelttisuurimot ja kierittele niitä sipulissa muutama minuutti.
Lisää viini. Kun se on sihahdellut pois, lisää lientä niin, että speltti peittyy parin sentin verran.Lisää timjamia ja persiljaa. Anna poreilla hiljalleen, kunnes speltti alkaa näyttää kuivemmalta. Lisää lientä ja anna poreilla yhteensä noin 40min ajan eli kunnes suurimoilla on vielä pieni suutuntuma, eikä speltti ei ole puuroutunut.
Tarkista suola. Muista, että parmesaanikin on suolaista. Lisää pippuria.
Ripottele joukkoon pari kourallista parmesaaniraastetta (meillä ei laitettu, kun isäntä välttää juustoja tällä hetkellä). Voit ripotella lisää lautasella. (Minä ja lapset ripottelimme varsin reippaasti :-)

Sienisattumat

sieniä, voita, persiljaa ja valkosipulia
(meillä oli ystäviltä saatuja sieniä eli tatteja pakkasessa. Sulatettiin ja paahdettiin ensin kuivalla pannulla liiat vedet pois ennen kuin sulatettiin voita päälle ja laitettiin valkosipuli mukaan. Persiljasilppu lisättiin vasta ihan lopuksi)

Jediritarin ranneliikkeitä

Joopa joo, siellä jo useampi mietti, että nyt se Minna menee blogiensa kanssa ihan sekaisin, vaan ehei... Kyseessä ei ole ollenkaan mitään kirjoihin tai elokuviin liittyvää, vaan esikoisen kommentti kakun kreemilevitystekniikasta. Teimme nimittäin kyseistä hommaa yhdessä - ihan Mari Moilasen kirjan hengen mukaisesti.

Marin mukaan "Sitä parempi soppa - mitä yhdessä kokataan" ja näinhän se on. Lasten kanssa kokkaaminen on kivaa ja lopputulos maistuu aina kaikille. Kirjan resepteissä onkin kaikissa korostetusti merkitty ne vaiheet, jotka erityisesti sopivat pikkukokkien touhuttaviksi.

Väreihin jaettu kirja on mukavaa luettavaa. Meillä ensimmäiseksi kokeiltavaksi valikoitui spelttijauhoista tehty sitruunakakku. Tämä kirja toimi sytykkeenä uudistuneeseen speltti-intooni muutenkin kuin kirjan omien reseptien kohdalla (mm. leipää ja muffinsseja). Speltti nimittäin toistuu useammassa reseptissä  Samoin kvinoa ja intiaanisokeri ovat läsnä läpi kirjan ja tulinpa tarttuneeksi myös kirjan mukana saamaani kvinoapakettiin.

Inspiroiva kirja siis, jonka reseptit ovat vähän harvinaisempien ainesten lisäksi muutenkin kivasti uudenlaisia, ja jonka kuvia jaksaa katsoa useammankin kerran. Mari osaa hommansa.

Kakku odottaa keittiössä lisää syöjiä iltalenkiltä. Ainakin kreemi oli herkullista - esikoinen nuoli nuolijan ja vissiin kulhonkin... Itse kakku näyttää ihanan pehmeältä ja mehevältä...

Kirja tuli mukaani mukavista julkkareista

Seesamispelttileipää

Olen taas palannut speltin pariin. Tuossa välissä oli pieni tauko, mutta nyt näköjään taas tungen sitä joka paikkaan. Mikäs siinä. Speltin pähkinäinen maku tuo oman lisänsä tähänkin leipään, samoin kuin seesamisiemenet. Siemenet myös ovat hauskoja mustia pilkkuja leivässä, tietenkin olettaen käytettävien siementen olevan nimenomaan niitä mustia...

Tämä leipä on sellaista tosi pehmeää vuokaleipää, vähän murenevaistakin, kun sitkoa ei varsinaisesti vaivata leipään. Herkullista kuitenkin, melkein kuin kakkua. Omiaan juustojen ja hillon alle.
Ensimmäinen leipä ei irronnut vuoasta, mutta se ei tahtia haitannut. Varsinkin pojat hyökkäsivät siihen kiinni. Keittoillallisen jälkeen leivästä jäi juuri ja juuri pari siivua aamupalaksi...


Seesamispelttileipää

2 kuppia (kuppi = noin 2,5dl tässä tapauksessa) puolikarkeita spelttijauhoja
2 kuppia sämpyläjauhoja (sellaista sekoitusta)
1 kuppi kauraryynejä
1 pss kuivahiivaa
kourallinen seesaminsiemeniä
1rkl suolaa
1rkl hunajaa
1rkl rypsiöljyä
2,5 kuppia lämmintä vettä

Sekoita kuivat aineet. Sekoita nesteet. Sekoita kaikki keskenään taikinaksi ja anna nousta 20min.

Kaada taikina hyvin öljyttyyn ja jauhotettuun leipävuokaan. Kannattaa oikeasti jauhottaa. Ensimmäinen leipäni tuli vuoasta aivan palasina.
Anna nousta vielä 20min ja lämmitä uuni 170 asteeseen.

Paista uunissa 45-60min. Anna hetki jäähtyä vuoassa ja kumoa.

Inkiväärihillosta speltti-kauramuffinsseja

Varoituksen sana: älkää käyttäkö näihin paperisia muffinssivuokia. Niiden irtirepiminen aiheuttaa harmitusta. Kannattaa vain voidella muffinssipelti tai käyttää silikonisia vuokia. En ikinä muista ja aina syksyn ensimmäinen erä harmittaa.

Syy liimautumiseen taitaa olla kaksiosainen - näissä muffinsseissa ei ole lisättyä rasvaa laisinkaan ja lisäksi niissä on hilloa, joka uunissa karamelisoituu. Silti näitä kannattaa tehdä. Ne ovat rakenteeltaan sellaisia ihanan sienimäisiä ja maistuvat terveelliseltä, mutta hyvällä tavalla. Tosin kannattaa muistaa, että hillossa on ihan reippaasti sokeria, joten eivät nämä nyt mitään terveyskakkusia varsinaisesti ole.

Helppojakin nämä ovat, ei tarvitse kuin sekoittaa.

Tällä kertaa sekoitin joukkoon inkivääri-omenahilloa, joten en maustanut sitten enää muulla kuin kanelilla. Muuta hilloa käyttäessä, voi miettiä maustamista taas eri tavalla.

Speltti-kauramuffinssit inkivääri-omenahillolla

1 1/4 kuppia spelttijauhoja (1 kuppi sellainen 2,5 desin kahvikuppi)
1 1/2 kuppia kaurahiutaleita
1tl soodaa
2tl leivinjauhetta
ripaus muskottia
vajaa 1 kuppi inkivääri-omenahilloa
4 kananmunanvalkuaista kevyesti vatkattuina (käytin keltuaiset lemon curdiin)
1/2 kuppia jugurttia
pari omenaa pieninä kuutioina
lisää omenoita siivuina päälle koristeeksi
(voita tai öljyä vuokien voitelemiseen)

Sekoita kuivat aineet keskenään. Sekoita loput aineet (paitsi omena) keskenään. Sekoita kaikki keskenään ja lisää vielä omenakuutiot. Sitten - arvaattekos? - sekoita taikina tasaiseksi.

Jaa taikina voideltuihin muffinssivuokiin. Paina jokaiseen omenasiivu päälle koristeeksi. Paista uunissa 180 asteessa 25-30min. Jäähdytä pieni hetki ja irrota ritilälle jäähtymään.