sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Kesäkakku timjamilla


Villissä puutarhssamme kasvaa ja kukoistaa sitkeä timjami. Olen sen vuosia sitten kasvattanut siemenistä ja ruukun kautta se päätyi kukkamaan kulmaan. Siinä kasvissa on voimaa. Joka kevät timjamini on ruskea ja kuivunut. Useammin kuin kerran olen harkinnut koko kasvin kaivamista maasta. Onneksi en sitä ole tehnyt. Aina se on puskenut vihreää ja tarjonnut ihanaa tuoksua ja makua koko kesän, syksyn ja lumettomaan aikaan talvellakin tammikuuhun saakka.

Arvaatteko lempiyrttini? Ei liene vaikeaa. Timjamia meillä löytyy lautaselta todella usein. Pieni aukko on ollut jälkiruokien kohdalla. Ihan turhaan, sillä timjami antaa myös leivonnaisiin sellaisen ihanan hienostuneen sävyn. Toisin kuin voisi luulla, se ei myöskään dominoi, melkein päinvastoin. Timjamia saa laittaa reilusti,jos sen haluaa maistuvan.

Vadelmat ja timjami ovat yksi parhaimpia yhdistelmiä, mutta marjat ovat vasta kukkina odottamassa mehiläisiä. Niinpä kokeilin sitruunalla maustettua timjamikakkua.

Sunnuntaifiiliksellä mentiin. Kakun tein lauantaina, koristeet ja kastikkeet jäivät sunnuntai-aamuun. Voitte varmasti kuvitella,miten silmät ristissä otan tomusokeripaketin kaapista ja huomaan siinä olevan vain puolet tarvitusta määrästä... onneksi hyllyn perältä löytyi myös mansikkatomusokeripurkin pohjasta lisää (väriä) kuorrutteeseen. Sitruunamehuakin onnistuin kaatamaan teekuppiini tomusokerikupin sijasta, mutta lopulta sain kuin sainkin kuorrutteen suurin piirtein kakun päällä pysyvään muotoon. Koristeiksi pääsivät itseoikeutetusti timjamin ovat kukat, jotka tällä hetkellä ovat kauneimmillaan.


Timjamikakku 

175g huoneenlämpöistä voita
vajaa 300g sokeria (3,5dl)
1 sitruunan raastettu kuori (tai kahden pienen)
3 kananmunaa
350g jauhoja (n.5dl)
200g turkkilaista jugurttia
ripaus suolaa
1 rkl leivinjauhetta
2rkl tuoreita timjaminlehtiä hienonnettuina

kuorrutus:
175g tomusokeria
1rkl sitruunamehua
2tl kiehuvaa vettä

koristeeksi timjamia

sitruunasiirappi: 4rkl sitruunamehua + 3rkl sokeria


Kuumenna uuni 160 asteeseen ja voitele/jauhota rengasvuoka.

Hiero voi ja sokeri vaahdoksi. Sekoita joukkoon sitruunankuori. Lisää kananmunat yksitellen jokaisen jälkeen voimakkaasti vatkaten ja jokaisen välissä sekoittaen taikinaan 1rkl jauhoja.
Sekoita joukkoon puolet jugurtista ja pieni ripaus suolaa. Lisää puolet jauhoista, joihin olet sekoittanut leivinjauheen. Kääntele joukkoon vielä loput jugurtista, jauhot ja timjami.

Kaada kakkuseos vuokaan ja paista uunissa 50-55min. Koita kypsyys tikulla. (Puhdas tikku = kypsä, taikinaa tikussa = jätä vielä hetkeksi).

Jätä vuokaan viideksi minuutiksi ja kaada sitten jäähtymään.

Sekoita kuorrutteen ainekset, valuta hiljalleen kakulle ja koristele timjamilla.

Sekoita sitruunamehu ja sokeri ja kiehauta nopeasti.

Voit tarjoilla kakun joko ihan sellaisenaan tai valuttaa lautasella kakkupalan päälle pari teelusikallista sitruunakastiketta ja ripotella päälle ihania kesän marjoja.


Arkistojen aarteita : Vadelma-timjamipiirakkaa

Katselin tuossa pihan timjamia vähän sillä silmällä ja selasin vanhoja blogiarkistojani. Vadelmat eivät vielä ole kypsiä, mutta tämä täytyy pistää muistiin. Niin, ja löysin timjamille yhden toisen reseptin. Se ilmaantuu blogiin myös kohta, mutta ensin pitää mennä leikkimään legoilla... 

Tässä siis "Arkistojen aarteita" vanhan blogin puolelta. 


Vadelma-timjamipiirakkaa  


Täyte : 
3 kananmunaa + 3 keltuaista
2 dl sokeria
2tl vaniljasokeria
2 tl Maizenaa
7dl kermaa +  2dl maitoa
6 timjaminoksaa
1/2 l vadelmia

pohja :
150g voita
2 dl sokeria
4 keltuaista
vajaat 5 dl jauhoja, hyppysellinen suolaa

Vaahdota pohjan voi ja sokeri ja lisää sitten vähitellen joukkoon keltuaiset. Lisää suola ja jauhot ja sekoita nopeasti taikinaksi. Laita jääkaappiin kovettumaan elintarvikemuoviin käärittynä.
Laita lämpiämään uuni 200 asteeseen. Leikkaa pohjataikinaköntästä ohuita siivuja ja peitä niillä voideltu piirakkavuoka ohuelti. Tasoita saumakohdat ja pistele haarukalla. Laita hetkeksi jääkaappiin kylmenemään. Tämä auttaa siihen, ettei taikina kutistu ja reunat valu, vaikkei pistäisikään kuivia herneitä tai papuja pohjan suojaksi kun se paistetaan uunissa n. 15min ajan.
Vatkaa täytteen munat, keltuaiset, sokeri, vanilja ja Maisena sekaisin kulhossa. Kuumenna kerma ja maito muutaman timjaminoksan kanssa kasarissa melkein kiehuvaksi ja kaada munaseoksen päälle. Sekoita ja siivilöi pohjan päälle vuokaan.

Laske uunin lämpötila 180 asteeseen. Levitä täytteen päälle vadelmia sekä loput timjamista (vain lehdet, ei varsia). Paista kunnes pinnassa muutama rusehtava kohta. (30-40min uunista ja piirakan koosta riippuen).

Tarjoile haaleana ja ripottele päälle vielä tuoreita vadelmia.

perjantai 26. kesäkuuta 2015

Makrillipatee se lukumaratoonarin sivuilla pitää

Tänään on lukumaratonpäivä. Yli 50 kirjabloggaajaa ja muita innokkaita lukijoita lukee 24h putkeen - tai siis sen verran kuin kunto lukemista kestää. Oman maratonini etenemisestä voi lueskella täällä.

Lukumaratonista selviää tietysti parhaiten hyvällä tankkauksella ja huoltojoukkojen aktiivisella tuella. Tänään sain lukuenergiaa juuri oikeanlaisella eväällä.

Kyseessä on tietenkin meidän isännän rillette de maquereaux... eli makrillipatee. Sitä tehdään meillä säännöllisin väliajoin ja aina se on yhtä hyvää. Tänään herkuttelin pateella Alsacen Wolfberger Pinot Gris viinin kera ja yhdistelmä oli varsin miellyttävä. Kyllä taas jaksaa jatkaa lukemista.

MUISTATTEHAN MUUTEN VASTATA TÄHÄN KYSELYYN LUKUHERKUISTANNE. SIELLÄ ON ARVONTAKIN.

Rillettes de maquereaux

Ota 4 makrillifilettä, poista niistä mahdolliset ruodot. Laita fileet palasiksi, samoin kuin paketillinen pekonia. Lisää molemmat pannulle. Ripottele päälle reilu ripaus suolaa ja pippuria sekä pikkuisen jauhettua muskottipähkinää. Lisää 1,25dl valkoviiniä ja anna poreilla hiljalleen kannen alla vartin verran.

Laita makrillimassa tehosekoittimella sileäksi. Massan pitää olla kosteaa,joten lisää tarvittaessa hieman vettä. Sekoita joukkon3 laakerinlehteä ja 5 katajanmarjaa. Jaa massa kahteen pieneen uunivuokaan.

Laita vuoat vesihauteeseen isompaan vuokaan ja laita vähän alle 100 asteiseen uuniin pariksi tunniksi. Tarkoituksena ei ole kiehuttaa vettä tai kalamassaa, vaan antaa se tekeytyä rauhassa. .

Rillette on lämpimänä vähän liiankin suolaista, mutta maku tasaantuu massan kylmetessä. Parhaimmillaan se on seuraavana päivänä tekeydyttyään jääkaapissa.

tiistai 23. kesäkuuta 2015

Viimeinkin! - Grillauskyselyn mustekala, ei kun kalmari

Tuossa jokin aika sitten kyselin teiltä, mitäs meillä oikein grillattaisiin. Mustekala sai eniten ääniä, joten mustekalaa, tai oikeastaan kalmaria, kuten reseptiä tarkemmin kääntäessäni tajusin, sen sitten piti olla. Grilli oli tarkoitus kuumentaa jo kesäkuun alkupuolella, mutta sitten satoi ja oli kylmä ja satoi - eikä kaupoistakaan löytynyt tarkoitukseen sopivaa raaka-ainetta. Vasta juhannusviikonlopun sunnuntaiksi osuivat kaikki tähdet oikeaan linjaan ja saimme valkoiset läpyskät tulille. Niin, ja kuinkas siinä sitten kävikään...?



Ensinnäkin, jäin pohtimaan eroa tuoreen ja pakastetun kalmarin käytön eroa. Niin kuin kaikissa merenelävissä tuoreutta korostetaan aina hyvän lopputuloksen takeena. Vaan, mitä tehdä, kun merestä ei nouse, kalmari saapuu valmiiksi pakastettuna eikä autonrenkaiden kumiakaan huvittaisi syödä?

Kala-auton mies heitti ovesta lähteissään vinkin kiehauttaa kalmari ennen grillausta ja samaa kertoi pikainen googlaus. Siispä pistin kalmarit muutamaksi minuutiksi poreilevaan veteen ennen ritilää ja lopputulos oli ihanan pehmeä. Sitkeydestä ja kumimaisuudesta ei ollut tietoakaan. Kikka kuulemma toimii kaikkien lonkeroisten kanssa, joten kannattaa muistaa.


Toinen tämän grillauksen löydös ei liity kalmariin, eikä itse asiassa myöskään grilliin. Olen ennenkin mirin-kastiketta lykännyt mm. lihapataan ja munakkaaseen hyvällä menestyksellä, mutta nyt testasin sitä ihan yksinään salaatinkastikkeena. Tarkemmin ottaen maustoin salaattiin tulevat kurkunpalat muutamalla tipalla miriniä ja kierittelin kevyesti tillisilpussa. Oli muuten tähän mennessä tämän kesän paras kokeilu!

Luulen, että koko salaatissa Saitakun Mirin-kastikkeen täyteläinen ja makeahko maku olisi voinut olla vähän liikaa, mutta kurkkujen kanssa se oli napakymppi ja maustoi sopivasti muitakin salaatin kasviksia.

Niin, se salaatti.

Taas menin pihalle sakset kädessä ja tulin takaisin salaattipohjan kanssa. Rucolaa, salaatinlehtiä, persiljaa, minttua, korianteria... Niillä päästiin hyvin alkuun. Grillissä sai väriä myös keltainen pikkupaprika, josta tuli väriä ja makua mukaan.

Lopuksi sitten siivutettiin päälle grillattu kalmari, joka oli grillauksen jälkeen valeltu vihreällä marinadilla. Grillissä kalmari vietti muutaman minuutin per puoli, kun se oli ensin leikattu puoliksi eli yksinkertaiseksi kerrokseksi ja pinnalle vedetty veitsellä ristiviillot ristikoksi.

Marinadi on Ranskasta joskus lahjaksi saadusta Stéphane Reynaud'n kirjasta Barbeque & Plancha - vähän sovellettuna toki. Jotain tällaista tuli tehtyä.


Marinadi kalmarille

1 sitruunaruoho hienonnettuna
1-2 kiinansipulin vartta silputtuna
iso kourallinen tilliä silputtuna
n.0,5dl oliiviöljyä
1rkl intiaanisokeria
1 sitruunan mehu
teelusikallinen curryjauhetta (sitä perussekoitusta)
1-2rkl kalakastiketta

Sekoita ainekset ja maistele sopivaksi. Sivele grillistä juuri nostettujen kalmaripuolikkaiden alle ja päälle. Siivuta kalmari ja nostele salaattiin.


p.s. Mirin-kastikkeen sain Saitakulta testattavaksi. Muitakin tuotteita paketista löytyi, joten japanilaistyylistä herkuttelua tiedossa lähiaikoina. 

p.p.s. olettehan jo vastanneet tällä hetkellä käynnissä olevaan kyselyyn - siellä on ARVONTAkin.

maanantai 22. kesäkuuta 2015

Onnea on salaatti omalta pihalta


Juuri tässä ihmettelin pihaani ja siellä olevien herkkujen kasvuintoa. Nyt salaatit ovat ryhtyneet rehottamaan sellaisella voimalla, että lähipäivinä syötäneen vihreää urakalla. Eikä se ole yhtään hullumpi juttu.

Kesällä salaatteja tulee muutenkin syötyä enemmän. Tämä salaatti kruunasi äidin "yksinäisen" illan kotosalla. Lapset lomareissulla, isäntä työmatkalla - äidillä rauhallinen ilta ihan itsekseen. Kampin marjatori on houkuttanut minua jo useampanakin iltana bussille juostessa, mutta vasta nyt ehdin pysähtymään. Lopputuloksena jättilasti marjoja ja herneitä. Siitä riitti vielä pariin seuraavaankin ateriaan.

Kastikkeeksi poimin vanhan suosikin eli sitruuna-wasabin, varsinkin kun pakkasesta löytyi yksi tonnikalapalakin salaatin seuraksi.Tiedän, tonnikalaa pitää ostaa valistuneesti. Yleensä katsonkin, että kyljessä on MSC-leima, mutta nyt täytyy myöntää Kala-auton tarjoaman houkuttaneen liikaa. Jälkitarkastuksessa huomasin, että kyseinen keltaevätonnikala kuuluu luokkaan "silmällä pidettävä" eli siinä rajoilla, kannattaako ostaa, muttei sentään uhanalainen. Menköön nyt tällä kertaa.

Sattumia toivat savumantelit. Niistä saa ihanaa purutuntumaa ja savuista suolaisuutta muuten aika makeaan salaattiin.


Mansikkasalaattia tonnikalapihvillä 

Sekoita kastike maustumaan eli 1rkl wasabia, vajaa desi sitruunamehua, suolaa ja pippuria, ruokaöljyä maun mukaan. Minä tykkään sellaisesta vähän tujummasta.

Hae salaattia (rucolaa, pikkulehtiä) ja yrtteja (minttua, persiljaa, korianteria) pihan kasvulaatikosta. Pese ne hyvin, vedä muutama kierros salaattilingossa ja kippaa lautaselle.

Leikkele joukkoon kurkunpaloja ja pilko mansikoita. Riivi halusi mukaan herneitä ja ripottele päälle savumanteleita.

Jos haluat lihaisampaa lisuketta, paahda kuivalla pannulla suola+pippuripedillä tonnikalafileen pala molemmin puolin ruskeaksi. Jos tykkäät enemmän sisältä ihan punaiseksi jäävästä niin sitten ole tosi tarkkana paahtoajan kanssa ja tarkkaile paistorajan nousua reunalla.

Nosta pihvi lautaselle salaattipedille ja valuta runsaasti kastiketta päälle. Syö heti.


sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

Steak&Lobstertime

Juhannus oli ja meni aikalailla tien päällä, mutta vilkaistaanpa vielä, minne päädyimme viikolla ennen pyhärupeamaa.

Isäntä tuli nimittäin tässä viikolla ihan innoissaan kertomaan Helsingistä löytyvästä paikasta, jossa KATSOTAAN RUGBYA telkkarista ja jossa torstaisin on tarjolla surf'n turf -annos alennuksella. Eihän siinä mikään sitten auttanut. Mentävä oli, kun kerran oltiin puolittain kesälomallakin (= lapset mummin ja pappan hoteissa).





















Läpi tuulen ja sateen eli rautatieaseman katettuja kujia hyväksi käyttäen, päädyimme nurkilla sijaitsevaan Woolshed-aussiepubiin. Pubiksi sitä kai pitää sanoa, kun tiskiltä tilataan ja juomia riittää. Meillä oli oikein pöytäkin varattuna, mikä osoittautui itse asiassa varsin hyväksi ideaksi. Paikka nimittäin täyttyi reipasta tahtia.

Kaikki istumapaikat näyttivät olevan varattuja jo ennen seitsemää. Porukka oli mukava sekoitus nuoria opiskeilijoita, vanhempia kävelyllä olijoita ja perheitä. Kieliäkin tuntui sorisevan monenlaisia, mikä nyt ei sinänsä ole mikään ihme aseman vieressä ja turistiaikaan, varsinkin kun palvelua sai englanniksi mukavalla aussie-aksentilla.

Pidin paikasta kovasti. Huolimatta täyttymisestä, tila ei tuntunut ollenkaan ahtaalta. Omistajat eivät ole liikaa ahnehtineet istumapaikkoja, vaan pöydät ovat sen verran väljästi, että seuran kanssa saa peräti juteltua ihan huutamatta. Toki varmaan myöhemmin illalla ja urheiluturnasten aikaan, lienee pubissa huomattavasti tiiviimpi ja äänekkäämpi tunnelma. Se kuuluu asiaan.

Näin torstai-illan ruokailuun, oli tohina juuri sopivaa. Ruoka oli hyvää. Hummerin puolikas isolla pihvillä maistui todella maukkaalta. Pihvissä oli hieman jänteitä, mutta liha oli silti herkullista ja hyvin paistettu toivomani kypsyysasteen mukaisesti. Hummeri taisi olla yksi parhaista maistamistani (voisulan kanssa.). Ja ne ranskalaiset!!! Aina välillä on tullut testattua kaupungin perunatarjontaa ja tässä on kyllä selvä ehdokas tämän turnauksen voittajaksi.

Nälkä lähti, eikä sateinen keli lannistanut paikan iloisenreipasta tunnelmaa. Tiedänpähän, mistä isäntää etsiä seuraavan rugbyn World Cupin aikoihin...  Kymmeneen saakka kuulemma ovat lapsetkin tervetulleita, joten meidän isommat taitavat myös päästä syksyn tullen kunnon rugbytunnelmaan tai ainakin kokeilemaan, millaista se voi olla.

maanantai 15. kesäkuuta 2015

Ihan hitusen villi

Meidän pihamme ei ole suuren suuri, mutta kesällä sieltä löytyy vaikka mitä. Osaksi löydökset ovat suunniteltuja, kuten nyt vaikka tämän kesän kasvulaatikon salaatit. Olen ylpeä niistä. Joukossa ei ole kuin yksi salaatti, joka ilmestyi paikalle ilmeisesti edellisen kesän vuoden kukkimaan päässeen salaatin jälkeläisenä. Se syötiin sunnuntaina.

Myönnetään, joukosta löytyy myös muutama viime (ja sitä edellisen) vuoden korianterinsiementen tuotos... Korianterin kukat ovat itse asiassa tosi herkkiä ja kauniita, joten olen useamman kerran antanut niiden kukkia rauhassa ja kerännyt lopussa siemenet kuivattavaksi. Mitä ilmeisimmin osa on päässyt myös multaan saakka, sillä korianteria meillä kasvaa pitkin pihaa.

Odotan innolla myös kesän vadelmasatoa. Tosin seinän viereen alunperin istutetut taimet näyttävät pahasti vanhentuneen ja kuivettuneen. Onneksi kuitenkin syyshortensian juurella kasvaa terhakka uusi alku, joka on täynnä kukkia. Puhumattakaan kukkamaahan asettautuneesta parivuotiaasta taimesta. Jos kaikki  nuo kukat pääsevät marjoiksi saakka, niin saamme taas nauttia punaisista aarteista melkein joka ilta kokonaisen kuukauden ajan.

Vadelmien lisäksi, meiltä löytyy pihalta metsämansikoita ruukusta, laattojen reunoilta, nurmikon laidalta... Ainakin luulen noiden olevan metsämansikoita, vaikka marjat kyllä välillä näyttävät kokonsa puolesta harrastaneen ylenmääräisesti kehonrakennusta.  Alunperin taimet löytyivät havupensaiden juuresta, kun raivasimme tilaa pihavarastolle. Pelastin taimet ruukkuun ja siitä ne ovat sitten ahkerasti levinneet, joskus vähän yllättäviinkin paikkoihin.


Puutarhamme ei ehkä ole kaikkein järjestelmällisin, mutta minä pidän siitä juuri tuollaisena. Se on luonteeltaan vähän ennalta-arvaamaton, ei kovin organisoitu ja ihan hitusen villi, mutta joka vuosi se uskollisesti tuottaa meille hurjasti iloa ja hyviä makuja pitkälle syksyyn.


p.s. muistattehan kyselyn ja arvonnan

lauantai 13. kesäkuuta 2015

Aperopalleroita riisistä ja tonnikalasta


Tehtiin taas riisitonnikalapalleroita. Niitä vaan tekee mieli aina välillä. Itse asiassa tämä herkku suunniteltiin jo ennen kuin keitettiin riisiä ja tarkoituksella laitettiin kattilaan yli ensimmäisen aterian tarpeen.

Versioita tästä on yhtä monta kuin tekokertoja. Usein höystämme pallerot mozzarellalla tai jollain muulla venyvällä juustolla, mutta tällä kertaa sellaista ei löytynyt jääkaapista Lisättiin siis vähän enemmän yrttejä.

Aina yhtä hyviä aperopalleroita.

(Apero= se hetki Ranskassa, ennen ateriaa, jolloin nautitaan pieniä herkkuja aperitiivien kera. Voi kestää tunteja. )


Riisi-tonnikalapallerot

Keitettyä riisiä
tonnikalaa purkista (MSC-sertifioitua)
Mausteita makusi mukaan, samoin kuin yrttejä. Tällä kertaa meillä sekoitettiin pihalta poimittua minttua ja loput savustetun paprikan purkista, suolaa ja pippuria.

vehnäjauhoja (suolaa & pippuria)
kananmuna
Speltti-talkkunajauhoja

ruokaöljyä friteeraukseen

Sekoita taikinan ainekset keskenään massaksi. Pyörittele teelusikallisen verran kerrallaan palleroiksi.
Jauhota, kieritä kananmunassa ja lopuksi talkkunajauhoissa. Friteeraa kattilassa kuumassa öljyssä, kunnes pinta on kauniisti ruskistunut.

Nauti heti vaikka jugurttikastikkeen kera (jugurttia, ketsuppia, suolaa ja pippuria).

torstai 11. kesäkuuta 2015

Kysely & ARVONTA! - Ruoka ja kirjat, herkut ja lukijat


Viime lukumaratonilla eväänä oli mm. herneitä

Ruoka ja romaanit kuuluvat yhteen monessakin mielessä. Varsinkin dekkareissa tuntuvat etsivät usein olevan paitsi älykkäitä, myös herkkusuita. Kukapa ei olisi joskus hymähdellyt Hercule Poirotin yrityksillä sivistää kapteeni Hastingsin ruokavaliota. Nero Wolfe ei olisi mitään ilman herkullisia aterioita, jotka mitä ilmeisemmin ovat ilmaantuneet myös hänen vyönseudulleen. Arianna de Bellis käyttää ruoanlaittoa rentoutumiseen ja aivosolujen aktivoimiseen. Anna Laine puolestaan kokkaa gourmet- tasolla jännittävien tarinoiden ytimessä ja on myös saanut oman keittokirjan. Samoin Komisario Guido Brunettin vaimon herkullisia reseptejä voi kokeilla keittokirjan sivuilta.

Ja tuossa oli vasta muutama!

Näin Dekkariviikon kunniaksi ajattelin siis kääntää kysymyksen myös toisinpäin. Kirjoissa syödään ja juodaan hyvällä halulla, vaan mitä syövät ja juovat lukijat tarinoista nauttiessaan?

Sen tiedän, että hyvästä ruosta pitävät usein myös lukevat kirjoja, ja varsinkin dekkareita. Minulla on tästä oikein evidenssiä. Edelliskesänä olivat kirja- ja ruokajuttuni vielä samassa blogissa ja tuo blogi (Ja kaikkea muuta) yhden ainoan kerran Ruokablogit TOP100 listan kärkivitosessa - tietenkin artikkelilla DEKKAREISTA!

Siis - käykääpä kliksuttelemassa ja lisäämässä lukuherkkujanne alla. Vaihtoehtoja on alkuun jo muutama, lisätkää loppuu listalta puuttuvia.

Jos haluat osallistua myös ARVONTAAN, niin jätä kommentti tämän artikkelin kommenttikenttään. Kommentointiaikaa on kyselyn loppuun saakka eli kesäkuun viimeisen päivän loppuun ja heinäkuun alussa arvon kahdelle kommentoijalle Elisa Kirjan lahjoittaman koodin, jolla saa ladattua  kirjan luettavaksi

Jos ei ihan tiedä, mitä lataisi, niin käykääpä lukemassa kirjablogeja tällä viikolla. Dekkariviikon sadosta löytyy varmasti mielenkiintoista luettavaa kullekin. Minua houkuttaisivat esim. Vera Valan uusin Tuomitut tai äänikirjoista lapsille Jules Vernen Sukellusveneellä maailman ympäri, muiden muassa

Create your own user feedback survey

Arvonta yhteistyössä Elisa Kirjan kanssa - kiitokset palkinnoista!


sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Kesälauantaina Vanhassa Kauppahallissa


Espoo on pääkaupunkiseutua, mutta jotenkin kauppahalliin lähteminen tuntuu täältä välillä ihan ylivoimaiselta. Tänä viikonloppuna isommat lapset ovat kesäreissussa, joten lähdimme ekskursiolle ihan vain kuopuksen kanssa, julkisilla tietenkin. Kaikista pääkaupungin kauppahalleista suunta oli nyt nimenomaan Vanhaan Kauppahalliin, sinne Kauppatorin kupeeseen.

Rempan jälkeen halli on entistä ehompi. Meitä sinne houkuttelee nimenomaisesti kaksi evakosta palannutta tai muuten sinne siirtynyttä kauppiasta.


Ensimmäinen pakollinen pysähdyspaikka hallissa on Paalasen juustokauppa. Sieltä lähtee poikkeuksetta mukaan iso pala Comté-juustoa, sellaista hyvin vanhentunutta.




Tällä kertaa napattiin mukaan myös parmesaania, lampaanmaidosta valmistettua Margalet-juustoa sekä meidän perheen äidin suurta suosikkia eli italialaista valkohomejuustoa Rognoni Umbertoa.




Toinen suosikkipaikkamme on Love to Meat Helsinki. Sieltä löytyy aina herkullista lisää pöydän lihaisampaan tarjontaan. Monet tuotteista ovat sellaisia, että niitä ei muualta Helsingistä taida saadakaan. Niin kuin nyt esimerkiksi nuo ranskalaiset kesäherkut chipolatas ja merguez. Niitä oli ihan pakko napata mukaan.

Kuulimme, että viikottaista valikoimaa on vähän supistettu, mutta määriä lisätty. Näin saatavuus on parempi, mutta pitää tietää, mitä milloinkin hakea. Minä ehdotin jotain helposti seurattavaa paikkaa, josta asiakkaat voisivat seurata kunkin viikon tuotteet ja suunnitella ostoksensa sen mukaan. Jäänkin mielenkiinnolla seuraamaan Love to Meat HKI FB-sivua, jotta sieltäkö valikoimalistaa voisi kenties käydä katsomassa... ?

EDIT toukokuu 2016: Valitettavasti Love to Meat Helsinki on lopettanut toimintansa. Harmi...


Makkarat säästimme illaksi, mutta kotiinpalattuamme päätimme syödä viikonlopun kunniaksi "patee"-lounaan, kun noita juustojakin tuli hankittua. Kanipatee ja maalaispatee kirpakoilla etikkakurkuilla vie nälän herkullisesti ja tehokkaasti.

Niin, ja kerrottakoon vielä se, että Love to Meat Helsingistä löytyy myös joka kodin pakollista maustetahnaa eli Savoraa.


Leipä ostettiin Vanhan Kauppahallin keskiöstä löytyvästä Story-kahvilasta. Käntyllä oli vähän suolainen hinta (yli 9€), mutta tällä kertaa en kokenut maksaneeni liikaa. Leivällä on nimittäin kokoa parin-kolmen markettileivän verran ja maku on ihan omissa sfääreissään. Kannatti siis.

Samalla istahdettiin virkistäytymään mansikkamehulla ja seljankukkalimonadilla.




Vanhassa Kauppahallissa on kiva käydä, vaikka joutuukin pujottelemaan turstivirtojen seassa. Ruuhka ei kuitenkaan lauantai-aamupäivällä ollut mitenkään ylivoimaisen painostava. Reissu siellä kävi ihan viikonlopun virkistyksestä.



tiistai 2. kesäkuuta 2015

Kesällä syödään tietysti jäätelöä



Minulla ei ole jäätelökonetta. Pakastin on liian pieni (ja täynnä) jäätelökonekulhon jäädyttämiseen, enkä sopivaa itse jäähdyttävää jäätelökonetta ole löytänyt  sen jälkeen, kun tyhmänä jätin tarjouksessa olleen sopivan vehkeen kauppaan pikaisessa kitsauskohtauksessa. Pidän kuitenkin ihanan kermaisesta ja pehmeästä jäätelöstä. Sellaisesta, joka valuu paksuna piirakan päältä tai muuten vaan jäätelökulhossa.


Olen minä toki saanut kotona aikaiseksi kylmää herkkua ilman jäätelökonettakin eli glukoosisiirapin avulla. Esimerkiksi suklaajäätelöstä saa ihan yhtä herkullista kuin kaupan pakastealtaasta löytyvät kalliimmat merkit. 

Suklaajäätelön tein ihan perinteisellä jäätelöreseptillä (glukoosisiirappia lukuunottamatta), mutta jätskiä voi toki valmistaa muutenkin. Yksi parhaista kokeiluistani kautta aikojen on ollut kookosmaitoon tehty jäätelöpohja, jonka maustoin mansikka-raparperilla. Ihan tajuttoman hyvää. 



Kookosjäätelömassankin keitin, mutta nyt pääsi Copycat testaamaan helppoakin helpompaa reseptiä. Instasta bongasin ensin kuvia ja sitten löysin useammankin kondensoidusta maidosta kerman kanssa ilman keittämistä valmistetun jäätelömassan reseptin. En nyt kuollaksenikaan muista, mistä loppujen lopuksi tämän nappasin, mutta täyteläisen hyvää on Tosin massa kyllä kovettuu pakkasessa ihan kivikovaksi, mutta pehmenee hetken malttamisen jälkeen ja pysyy koossa ihanan kermaisena.


Kylmää ilman kuumaa

6dl vispattavaa kermaa
1prk kondensoitua maitoa
0,5dl glukoosisiirappia
haluamiasi makuaineita. Minä murskasin joukkoon tummia täytekeksejä.

Sekoita jäätelömassan ainekset ja vatkaa ne tiukaksi vaahdoksi. Sekoita varovasti joukkoon keksimurut (tai muut haluamasi makuaineet).

Pistä kannelliseen pakasterasiaan ja vähintään muutamaksi tunniksi jäätymään. Jos jätät pidemmäksi aikaa, niin nosta rasia pois pakastimesta ainakin 15mi ennen kuin haluat tarjota jäätelön.


P.S. Kesällä myös grillataan ja kyselyn tuloksena meillä laitetaan hiilloksen päälle äänestyksen naftisti voittanutta mustekalareseptiä! Heti, kun on yksi sateeton grillauspäivä!