Itsenäisyyspäivän herkkuja - chorizorullia ja ihan parasta poroa

Sen verran hyvää oli tämän itsenäisyyspäivän lounasmenu, että pitää laittaa tännekin muistiin, Ihan siltä varalta, että inspiraatio ensi vuonna on taas hakusessa - tai sopivathan nämä tietysti myös uuden vuoden herkutteluun, jos joku sattuu innostumaan,,,

Itsenäisyyspäivämenu 2016

Chorizo-rullat ja vihreää 

Timjaminen porofilee sipulihillokkeen ja lisukkeiden kera 

Mozartinkuulia ja vaahtokarkkisuklaita 

ruokajuomana: Château Beaucaillou 2013 (St Julien) 

Joulukuu on meillä voitaikina / torttutaikinakuukausi. Ensin sitä tungetaan vohvelirautaan, sitten tehdään torttuja ja sitten ruvetaan soveltamaan. Joka vuosi löytyy jokin uusi herkku ja tänä vuonna siksi osoittautuivat chorizorullat.

Muuta ei tarvitse tehdä kuin levittää torttutaikinalevyt. Sitten päälle vuorotellen tuorejuustoa (pippurimaustettua tänään), kypsän chorizo-makkaran paloja ja emmental-raastetta. Levy rullalle. Päälle voitelu munalla ja lisää juustoa,

Uunissa 200 asteessa kestää noin 20-30min ihan uunista ja rullan paksuudesta riippuen. Sitten annetaan hetki seistä ja leikataan sellaisiksi parin suupalan kokoisiksi. Tarjoillaan jonkin vihreän kanssa.

Vihreäksi valikoituivat valkolupiinin versot - ihan uusi tuttavuus sekin. Rapsakkaa ja vähän herneenversolle maistuvaa (hitusen ehkä makeampaa). Hyvin maistui,

Pääruoaksi sulatin poron fileetä pakkasesta. Seuraksi tehtiin sinihomejuustolla höystetty palsternakka-päärynävuoka, punajuurta , duchesse-perunoita sekä ihan sikaonnistunut sipulihilloke.

Poro

Ihan ensimmäiseksi laitettiin fileet maustumaan eli siivottiin pienet kalvot pois, suolattiin ja hierottiin timjamilla ja laitettiin kelmun sisään odottelemaan muutaman katajanmarjan kanssa.
Fileen kypsentäminenhän vie pannulla voin ja oliiviöljyn sekoituksessa vähän keskilämpöä kuumemmassa vain muutaman minuutin per puoli, joten se kannattaa tehdä aikalailla loppuvaiheessa, vaikka lihaa sitten kymmensen minuuttia vielä folioon käärittynä seisottaisikin ennen leikkaamista.


Sipulihilloke 

Siivuta kolme isoa keltasipulia ja muutama salottisipuli. Kuullota kattilassa voin ja oliiviöljyn sekoituksessa, suolaa hieman ja sekoita joukkoon iso kourallinen kuivattua timjamia.

Kun sipulit ovat kuullottuneet, lisää joukkoon loraus punaviiniä, 3rkl mustaherukkahilloa, 1rkl ruskeaa sokeria ja loraus balsamicoetikkaa (laitettiin viikunalla maustettua tällä kertaa). Sitten vaan haudutetaan kannen alla muita ruokia tehtäessä. Jos hilloke näyttää liian nestemäiseltä, anna lopussa poreilla hiljalleen ilman kantta.


Palsternakka-päärynävuoka

Leikkaa pari palsternakkaa palasiksi, ripottele niille suolaa ja kierittele oliiviöljyssä. Laita uuniin 200 asteeseen 15 minuutiksi.
Leikkaa iso päärynä palasiksi ja sekoittele uunivuokaan palsternakan seuraksi.
Ripottele lopuksi pinnalle sinihomejuustoa ja anna olla uunissa, kunnes se on sulanut. Lisää pippuria makusi mukaan.

Punajuuret olimme kypsentäneet jo edellistä ateriaa varten foliopaketissa suolalla, timjamilla ja vaalealla balsamicolla höystettyinä. Nyt vaan kuumennettiin, eikä muuta tarvittu. Ihan "au naturel".


Duchesse-perunoihin löytyy ohje jo täältä...

Jälkkäriä ei kukaan ollut ehtinyt sen kummemmin miettimään, joten mentiin suklailla. Hyvin kelpasivat nekin.

Nyt on sitten syöty jo perinteisetkin tortut ja kohta pitää sytyttää kynttilät ikkunalle, ja komentaa pojat pois pelaamasta telkkarin vierestä, kun Linnanjuhlat alkavat, En tiedä katsooko niitä kukaan tänä(kään) vuonna kovin keskittyneesti, mutta pitäähän niiden nyt edes vähän aikaa olla päällä. Ihan vain perinteen vuoksi,

Hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille! 

Arkiston aarteita - Suolaisen makea sipuli-sinihomejuustopiirakka

Mietin tässä pikkujouluaikojen herkkuja ja muistin pitkästä aikaa yhden lemppareistani. Tästä blogista en reseptiä edes löytänyt, joten tottahan se piti kaivaa vanhoista arkistoista näytille. Taidetaan tehdä tätä itsenäisyyspäivän alkuruoaksi (jollei taas keksitä muuta siihen mennessä :-)

Tämä sopii vuoden viimeisen kuukauden juhliin kuin nappi nenään. Sinihomejuuston ja makean sipulihillokkeen liitto saa juhlamielellä pahimmankin kiukkuilijan. 

Makeansuolainen punasipulipiirakka 

Tee hilloke ja pohjataikina jo edellisenä päivänä niin pääset helpommalla.

Hilloke :
25g voita
6 punasipulia
150g sokeria
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria
1 dl balsamicoa
1,5 dl punaviiniä (mielellään jotain vähän tuhdimpaa)
loraus Marsalaa
(2 rkl mustaherukkahilloa)  

Suikaloi sipulit ja hauduta niitä kattilassa voin ja sokerin kanssa puolisen tuntia. Lisää loput aineista ja keitä vielä runsaat puoli tuntia hiljaisesti poristen. Hilloke on hyvinkin nestemäistä vielä lopussa, mutta älä huolestu. Se kyllä jähmettyy kylmetessään.
Pistä purkkiin ja jääkaappiin odottamaan käyttöä.

Rahka-voitaikina :
1 prk (250g) maitorahkaa
250 g pehmeää voita
4 dl vehnäjauhoja

Sekoita nopeasti taikinaksi. Kääri muoviin ja laita jääkaappiin tekeytymään ja jatka seuraavana päivänä. 


Seuraavana päivänä kootaan piirakka 

Kauli taikina levyksi ja nosta piirakkavuoan päälle. Älä tee siitä kauhean ohutta vaan jätä ainakin puolen sentin paksuiseksi.

Levitä sipulihilloketta piirakan pohjalle. Leikkaa sinihomejuustosta paloja ja levitä hillokkeen päälle. Silppua timjamia ja lisää piirakkaan tasaisesti. Sitä saa olla aika tukko. 

Sekoita 2 munaa, 4 keltuaista, 2 dl kermaa ja 2rkl perinteistä Dijon sinappia keskenään ja kaada piirakan päälle.

Ripottele päällimmäiseksi paahdettua hasselpähkinärouhetta. 

Paista uunissa 200 asteessa runsaat 30min. Anna jäähtyä haaleaksi ja tarjoile vihreän sekasalaatin kera. 

Punaiset juuret pussissa

Kävipä tässä eräänä päivänä niin, että punajuuria sai 2kg pussissa sellaiseen aika edulliseen hintaan. Pihistelevä emäntä sitten osti oikein kaksi pussia miettimättä laisinkaan, missä niitä säilyttäisi. Jääkaappi on meillä kovin pieni. Pihavarasto pakkasella ja keittiössä vähän turhan lämmintä.

Ei siinä sitten muu auttanut, kuin ryhtyä miettimään punajuurireseptejä. Herkkua ovat ihan sellaisenaan vähän maustettuina ja uunissa kypsennettyinä, mutta rajansa kaikella. Varsinkin, kun kolmesta muksusta ei tietenkään kukaan ole punaisten juurten fani. Onneksi niitä voi piilotella vähän sinne sun tänne.

Aloitimme punajuuri-sinihomejuustovuoalla ja jatkoimme punajuurisämpylöillä...

Punajuuri-sinihomevuoka

5-6 suht isoa punajuurta
1 sipuli silputtuna
2 valkosipulinkynttä
4dl kermaa
150g sinihomejuustomurua
kuivattua basilikaa (tai muita yrttejä)
1prk ananasmurskaa
Paahdettuja hasselpähkinöitä murskattuna pari pientä kourallista

Kuori ja raasta punajuuret. Kuullota sipuli ja punajuuret pannulla. Sekoita joukkoon loput ainekset ja laita uunivuokaan ja sitten uuniin 175 asteeseen pariksi tunniksi. Anna lämmön tasoittua ennen tarjoilua.

Sämpylät tehtiin soveltaen porkkanasämpylöiden ohjetta:

1,5 punajuurta rastettuna (olivat aika isoja)
1pss kuivahiivaa
5dl heraa (juustohommeleista)
2dl spelttitäysjyväjauhoja
2dl ruisjauhoja
2dl 4 viljan hiutaleita
4dl vehnäjauhoja
1tl suolaa
50g voita huoneenlämpöisenä

Sekoita lämmin hera, punajuuriraaste ja hiiva keskenään. Jätä tekeytymään tunniksi.

Vaivaa joukkoon jauhot ja hiutaleet sekä suola. Taikina on aika löysää, joten kannattaa käyttää yleiskonetta ja taikinakoukkua. Annoin pyöriä hyvinkin vartin verran ja lopuksi annoin pyöriä vielä muutaman minuutin verran voita sekaan. Jätä sitten nousemaan taas tunniksi.

Nostele kahdella lusikalla isohkoja kökkäreitä leivinpaperille ja laita 225 asteiseen uuniin 12-15 minuutiksi. Tarjoile heti. Nämä sämpylät eivät montaa päivää säily, mutta kyllä ne vielä seuraavana päivänä herkkua ovat. Jos vielä on jäljellä, niin kannattaa laittaa pakkaseen. Sieltä kun lämmittää uunissa tai mikrossa, niin saa taas ihan tuoreen leivän veroista.


Vielä olisi pari kiloa punajuuria jäljellä? Ideoita? 

Lämmittävää ilman lämmintä ja pulkkamäessäkin jaksaa

Tässä salaatissa ei ole mitään lämmintä ainesosaa,mutta silti se lämmittää. Miten ihmeessä?

Minun teoriani on, että voimakkaat maut saavat ihmiskropassa aikaan samanlaisen reaktion kuin lämpö. Puhutaanhan vahvasti maustetusta ruoasta tulisena! Ei tässä kyllä ole chiliäkään, joka  hien pintaan nostaa, mutta endiivi (sikuri), sinihomejuusto ja saksanpähkinät, puhumattakaan vahvasta vinegretistä, saavat aikaiseksi sellaisen sinfonian, että lumikelilläkin maistuu.

Tietysti ilmakin lämpeni. Tänään ei enää ollut yli 20 asettta pakkasta vaan pyörittiin siinä kymmenen asteen tuntumassa. Lisäksi täällä on satanut lunta koko päivän. Ihanaa, ihanaa! Poikien (ja ilmeisesti kaikkien muidenkin seudun lapsien) kanssa käytiin pulkkamäessä heti lounaan jälkeen. Maassa oli siinä vaiheessa vielä enemmän lehtiä kuin lunta, mutta hyvin liukui. Tätä menoa huomenna jumiudutaan hankeen, mutta mitäs siitä. Lumessa möyriminen on ollut talvista lempipuuhaani niin kauan kuin muistan.

Endiivi ja sen kaverit salaatissa 

2 endiiviä pilkottuna
kourallinen rucolaa per syöjä
1 iso omena kuorittuna ja kuutioituna
muutama kourallinen pilkottuja saksanpähkinöitä
siivu vahvaa sinihomejuustoa per syöjä

vinegretti ; 
1rkl Dijonin sinappia
suolaa ja pippuria
2rkl punaviinietikkaa
öljyä maun mukaan, mutta tänään taisi mennä vain noin 4 rkl

Sekoitetaan sinappi ja etikka tasaiseksi. Kaadetaan öljy vähitellen ja sekoitetaan voimakkaasti, niin että vinegretti vähän emulsifioituu (näinkö se kirjoitetaan?). Kastike kannattaa tehdä vasta sitten, kun on saanut salaatin muuten valmiiksi eli sekoittanut ainekset keskenään. Minä tykkään vinegretistä eniten juuri näin, kunnolla sekoitettuna. Isäntä puolestaan sekoittaa suurpiirteisemmin, eikä kaikkien ainesten tarvitse niin varsinaisesti olla kunnolla sekaisinkaan.

Hasselpähkinä-sinihomejuustokiemurat eli joulunajan aperoherkkuja

Tämä on jo melkein retroa. Tosin vähän hirvittää sanoa niin (tulee vanha olo), mutta totta se on. Voitaikinasta tehtiin kaikenlaisia kiemuroita joulutorttujen lisäksi jo hamassa lapsuudessani (silloin 70-luvulla). Hyviä ne ovat vieläkin.

Erona entiseen aikaan on tapa niillä herkutella. Meillä nämä eivät päätyneet kahvipöytään eivätkä edes alkuruoaksi, vaan isännän perinteistä tuttuun aperohetkeen. Ai mihin? No, Ranskassa (ja monissa muissakin latinomaissa) on tapana kokoontua yhteen jo ennen ateriaa. Tarjolla on juotavaa ja kaikenlaista pikkunaposteltavaa. Itse asiassa esim. häissä kutsutaan isompi porukka aperolle (eli aperitiiville), joka voi kestää tunteja, ja sitten vain läheiset vieraat varsinaisesti hääpäivälliselle.

Minusta apero on mukava tapa. Se tarjoaa sellaisen leppoisan lähestymistavan ruoka-aikaan. Makunystyröitä herätellään hiljalleen, eikä emännällä ole paniikki päällä, kun vierailla on pahin nälkä taitettu pikkuherkuilla. Herkut sitten vaihtelevat tilanteen mukaan pähkinöistä ja sipseistä ruokaisiin piirakkapaloihin. Näin joulun aikaan ihan itsestäänselvästi pöytään ilmaantui voitaikinasta kääräistyjä herkkuja. Kaiken lisäksi taikina on kaupan pakastealtaasta, joten työmääräkään ei ole ylivoimainen.

Sinihomejuustokiemurat ja mustaherukkahyytelö

Voitaikinaa esim valmiita levyjä
sinihomejuustoa
hasselpähkinärouhetta (paahdetuista pähkinöistä)
jotain muuta juustoraastetta
(kananmuna)

Sulata pakastettu taikina paketin ohjeen mukaan ja kauli hieman ohuemmaksi ja leveämmäksi. Levitä levylle sinihomejuustomurua, hasselpähkinärouhetta sekä juustoraastetta. Rullaa rullaksi ja leikkaa sitten n.2cm leveiksi siivuiksi.

Nosta siivut leivinpaperille ja paina ne aika littanoiksi. Voit voidella kiekot, mutta se ei ole ihan välttämätöntä. Väri toki on voideltuna kauniinpi. Ripottele lopuksi vielä juustoraastetta päälle ja pistä sitten 225 asteiseen uuniin 10-15min.

Anna jäähtyä pieni hetki ja nosta tarjolle. Lusikallinen mustaherukkahyytelöä kruunaa herkun ja päälle voi ripotella vielä hasselpähkinärouhetta lisää.

Nämä katosivat alta aikayksikön tällä yhdistelmällä, mutta toki näitä voi täyttää ja täydentää oman makunsa mukaan vaikka miten.

Mikä tekee salaatista syksyisen?

Miksi tämä salaatti näyttää ja maistuu syksyiseltä?
Sitä se kuitenkin on. Ainakin minusta. Piste.

Pohditaan nyt kuitenkin. Todennäköisesti syynä ovat punajuuret ja pähkinät. Ne ovat syksyn sanoa ja suorastaan huutavat punastuvia ja kellastuvia lehtiä ja ikkunaan ropisevaa sadetta. Myönnetään, tuo viimeinen tuli mieleen, kun juurikin korvan vieressä lasin takana sataa. Sinihomejuustokin on jotenkin syksyn ja talven herkku.

Hyvää tämä oli. Siitä ei pääse yli eikä ympäri. Eikä se nyt kai mitään kamalan lihottavaakaan ollut, paitsi ehkä se sinihomejuusto. Kastikettakaan ollut kuin vähän saksanpähkinäöljyä. Ei se vaan tarvinnut mitään muuta.

Pohjaksi keitettiin suolatussa vedessä kvinoaa ja sekaan sekoitettiin uunipunajuurikuutioita ja kurpitsapaloja. Vihreäksi valikoitui pinaatti ja jonkinlainen salaattisekoitus. Tomaatit vastaavat raikkaasta hapokkuudesta ja pähkinät rapsakoista sattumista. Kermainen sinihomejuusto taas... tiedättehän? .

Joka tapauksessa. Tätä tehdään toistekin.

Encoren arvoiset porkkanat ja muutakin oranssia

Se on kuulkaas joulu mailla! Sisällä joulukuusi kimaltelee koristeissaan ja ulkona hehkuu... no ei ehkä ihan vielä hanki, mutta ihanan valkoista on kuitenkin! Sen verran siellä kuulemma oli lunta jo illalla, että pojat kaivoivat isot liukurinsa ja lähtivät pimeään mäkeen. Takaisin tuli lumiukkoja posket innosta hehkuen.

Joulu maistuu myös ruokapöydässä ja näin ennen varsinaisia jouluruokia se tarkoittaa meillä paljon oranssia sitrusta. Appelsiinit ja klementiinit virkistävät jo pelkästään kulhossa hehkuessaan, mutta juomana ja ruokana ne tuovat paitsi vitamiinipiikin flunssakauden viruksia vastaan, myös ihanaa makua ruokiin.

Viimeksi appelsiini päätyi maustamaan meillä jo perinteeksi muodostunutta endiivi-ankkasalaattia. Mikä siitä endiivin, sinihomejuuston, appelsiinin ja pähkinöiden yhdistelmässä voikin tehdä niin ihanan? Päälle vähän saksanpäjkinäöljyä ja siivut ankan rintafileetä.

Suurin tämän joulunalusajan makuelämyksistä koettiin kuitenkin yksinkertaisista porkkanoista. Bongasin Jamie Oliverin jouluohjelmasta pannulla makeaksi karamelisoituneet klementiiniporkkanat ja voi että... Nämä porkkanat tulevat saamaan itseoikeutetun encoren uudenvuodenaaton menussa!

Klementiiniporkkanat

Porkkanoita (8-10)
40g voita (+ hiukan hanhenrasvaa tai ankanrasvaa haluttaessa)
2rkl fariinisokeria
5 valkosipulinkynttä
timjaminoksia
2 klementiinin mehu
suolaa + pippuria

Kuori porkkanat ja leikkaa haluamiksesi paloiksi, mutta älä pilko liian pieneksi.

Sulata pannulla voi (ja linnunrasva) ja lisää siihen veitsen lappeella rikki painetut valkosipulinkynnet, sokeri ja timjami. Sekoita joukkoon porkkanat. Purista päälle vielä klementiinien mehu.

Anna kypsyä kannen alla vähän alle keskilämmöllä noin 20min. Poista kansi ja kääntele porkkanat karamelisoituneessa kastikkeessa. Anna vielä kypsyä välillä sekoitellen noin 10 minuuttia. Suolaa ja pippuroi makusi mukaan. Nauti lisukkeena tai syö sellaisenaan.

Poikien pizzabileissä sai äitikin omansa (tietty, kun kerran teki ne muutkin)

Pizzaa oli toiveena, joten ei siinä muukaan auttanut. Pannupizzan pohja tulee nopeasti vain puolen tunnin nostatuksella ja kelpaa hyvin. Pojat halusivat juustoa ja pepperoni-makkaraa, mutta äidin oma pizza olikin sitten ihan toisenlainen.

Äidin punajuuripizza

Pannupizzapohja (vaikka Katuruoka-kirjasta)

Päälle: smetanaa, juustoraastetta (Emmental-mozzarella suoraan pussista), punajuurisiivuja (kypsennettyjä), sinihomejuustokökkäreitä, ananasta ja lopuksi pinnalle raastetaan parmesaania.
Laitetaan uuniin 225 asteeseen runsaaksi 10 minuutiksi.

Ripotellaan pinnalle lopuksi ituja tai vaikka rucolaa.

Laitoin mielestäni täytteitä reippaasti, mutta vieläkin enemmän olisi varmaan mahtunut.

Pieni koira ja sen menu

Hedelmäinen punaviini, joka tuhoa ruokabudjettia. Sitäpaitsi, sillä on kiva nimi!

Menu

La Griotte

Karitsan ulkofilee ja sinihome-pähkinä-päärynät

Juomana Le Petit Longue-Dog (de Languedoc - huomaattehan sanaleikin?)

Marsipaaniuuniomena  

Ennen se oli sunnuntai-lounas, nyt se on lauantaipäivällinen. Siis se ateria, jota eniten suunnitellaan ja mietitään, ja jonka eteen nähdään vaivaa. Vaikka eipä tämäkään ateria nyt taas työmäärältään ollut ollenkaan ylenmääräinen.  Ehdin päivällä jopa päiväunille, mikä oli ihana ja vähän välttämätönkin juttu viikon rikkonaisten unien jälkeen. 

Tämän illan alkuruoka oli ihan vain pieni lasillinen kirsikkaviiniä aperitiiviksi. La Griotte oli löytö rasnkalaisen kylän viinikellarista kesällä. Ensi kesänä sinne palataan ja tuodaan pulloja useampikin. On se sen verran hyvää. 

Iltapäivällä ennen päiväunia 

Kaada kulhoon yhden sitruunan mehu ja saman verran oliiviöljyä. Pilko sekaan puolikas sitruuna ja pari valkosipulinkynttä. Murskaa kymmenkunta korianterin siementä ja tipauta kulhoon. Ripauta suolaa ja pippuria. Silppua kourallinen persiljanlehtiä ja saman verran tuoretta timjamia. Sekoita kaikki yhteen. 

Lisää kulhoon pari karitsan ulkofilettä ja sekoita niin, että marinadi peittää ne joka puolelta. Laita kansi kiinni, kulho jääkaappiin ja painele päiväunille. 

Ruoka-aika -1h

Nosta liha pois jääkaapista. 

Siivuta kymmenkunta jauhoista perunaa ja pari päärynää. Sekoita perunapaloihin 1tl savupaprikaa ja ripaus Espelette-chilijauhetta. Sekoita vielä joukkoon oliiviöljyä ja timjaminlehtiä. 

Valuta päärynöiden päälle hiukan sitruunamehua ja muutama pilkottu saksanpähkinä. 

Laita uuniin ja uuni kiertoilmalle 150 asteeseen 15-20minuutiksi. 

Valmistele uuniomenat. 

Ruoka-aika -30min

Nosta uunin lämpö 200 asteeseen. 

Pyyhi marinadi lihan pinnasta ja ruskista ne pannulla. Laita uunivuokaan ja nosta marinadin sitruunapalat lihan päälle. 

Jos käytät uunin lihan lämpömittaria, aseta se 58 asteeseen. Nosta liha uuniin. Se ei kaipaa kuin 5-10min, riippuen siitä, kuinka paljon ruskistit sitä pannulla 

Lisää haluamasi määrä sinihomejuustoa päärynöiden päälle uunivuokaan.

Valmista halutessasi vihreä salaatti aterialle. 

Nosta liha pois uunista ja peitä se 10min vetäytymään. 

Tarkista perunoiden kypsyys ja nosta ne pois uunista, jos ovat valmiita. 

Ruoka-aika-5min

Leikkaa liha siivuiksi ja nosta tarjolle perunoiden ja päärynöiden kanssa. Voit valuttaa päälle halutessasi saksanpähkinäöljyä vahvistamaan päärynöiden pähkinäisyyttä.

Laita omenat uuniin. Ne ehtivät kypsyä sillä aikaa, kun syödään. Vatkaa vaniljakastike valmiista purkista, jos et ole viitsinyt tehdä sitä aiemmin iltapäivällä valmiiksi. 

Ei niin kevyttä katkarapupastaa

Kauan sitten opiskeluaikoina tuli isännän kanssa säännöllisesti tehtyä kermaista katkarapupastaa. Helppoa, nopeaa, muttei tosiaankaan mitään maailman keveintä ruokaa. Nykyäänkin tätä tekee mieli aina välillä, mutta linjat eivät anna periksi tehdä kuin joskus arki-illan erikoisherkkuna. Sekin on muuttunut, että pastaa ei nykyään enää uiteta kastikkeessa, maun kun saa vähemmälläkin.

Arki-illan katkarapupasta (kahdelle aikuiselle)

Laita pastavesi päälle. Kun se melkein kiehuu, aloita kastikkeen teko.

Leikkaa purjo pieniksi paloiksi ja laita pannulle öljyn ja voin seokseen kuullottumaan. Ripottele päälle hiukan suolaa (nykyään useimmiten väinönputkisuolaa...).

Laita pasta kiehuvaan ja suolattuun veteen kypsymään.

Kun purjo on kuullottunut pehmeäksi, ripottele päälle sulatetut katkaravut  (2 pientä kourallista),purista päälle reilusti ketsuppia ja kunnon loraus kermaa (vajaa desi). Kuumenna ja lisää sitten oman makusi mukainen määrä sinihomejuustoa. Jätä sulamaan ja ripottele päälle vähän ruohosipulia.

Kun pasta on kypsää, laita kastikkeeseen pieni kauhallinen keitinvettä. Valuta pasta ja sekoita pannuun kastikkeen joukkoon. Tarjoile heti.

Ripottele lautasella päälle vielä parmesaania ja ruohosipulisilppua.