Tuunataan tuttua couscous-salaattia ja vielä yksi uusi suosikki

Couscous-ryynit ovat meillä olleet jos vuosia supersuosikin asemassa. Ne ovat vehnää, jonka välttelystä on tullut kai jo jonkinlainen muotijuttu, mutta kun en kohtuumäärissä ole mitään sen kummempia oireita siitä saanut, niin eipä tuota ole tullut pahemmin välteltyäkään. Kohtuudella kaikkea!- siinä minun mottoni.

Viime aikoina olen tosin korvannut couscus-ryynit aina välillä samantyyppisessä salaatissa kvinoalla. Pääasiassa maun vuoksi. Vaihtelu virkistää. Molempi parempi ja mitä niitä muita aiheeseen sopivia sanontoja taas onkaan? Niinpä tällä kertaa ryhdyin tuunaamaan yhtä tutuista lemppareistamme.  Kana kinkuksi, broccolinit kehiin... siitä se sitten lähti.

Niin, ja siitä, että löysin taas uuden suosikin. Purkeista löytyvät oliivit ovat usein pliisuja. Niistä puuttuu kokonaan yty ja kitalakea kipristelevä vahva maku. Gaea oliivisekoitus oli siitä parhaimmasta päästä. Ilman kiviä tarkoittaa yleensä maun miedontumista, mutta nämä olivat yllättävän hyviä, niin salaatissa kuin tapenade-tahnaa tehtäessä.

Tuunattu lemppari 
(6:lle isoruokaiselle)

Ota paketillinen couscous-ryynejä ja kaada kulhoon. Kaada päälle kiehuvaa vettä niin, että ryynit peittyvät. Sekoita keskenään runsas desi sitruunamehua sekä saman verran viinirypäleensiemenöljyä. Lisää kastikkeeseen vielä ripaus suolaa ja pippuria ja sekoita ryyneihin. Laita kannen alle noin 10 minuutiksi.

Kaada oliivipussin sisältö ryynien sekaan. Sekoita.

Pilko 1 kesäkurpitsa ja paahda paloja pannulla tilkassa öljyä, kunnes ne ovat vähän pehmenneet ja pinnassa näkyy ruskeaa (n.10min). Raasta lopuksi joukkoon 1 pieni valkosipulinkynsi ja sekoittele vielä hetki. Kaada couscousryynien sekaan.

Leikkaa nippu broccolineja pieniksi suupaloiksi ja paahda niitä pannulla tilkassa öljyä kymmenisen minuuttia. Lopussa raasta joukkoon 1 sitruunan kuori ja purista sen mehu. Sekoittele ja kaada couscousryynien joukkoon.

Murusta ryyneihin vielä 1pkt fetajuustoa sekä ripottele joukkoon muutama kourallinen cashew-pähkinöitä.

SEkoita kaikki ainekset sekaisin ja kaada tarjoilukulhoon. Asettele pinnalle kylmäsavustettua kinkkua (Parma, Schwarzwald...) Tarjoile lisäksi sitruunamehua halukkaille ja herkuttele.

Kotona tuoksuu savu(makrilli)

Ah ja voi ja nam... helppoa kesäruokaa eikä tarvinnut lähteä edes mökille savustamaan. Savustuspussi on kätevä ratkaisu kotisavustukseen. Sitä voi käyttää uunissa tai grillissä ja savun makua tulee ruokaan helposti ja siististi.

Pakkasesta löytyi vielä muutama makrillifile. Rillette on ihanaa, mutta tällä kertaa päätettiin kokeilla savustamista ja salaattia. Sinänsä hauskaa, että makrillista on tulossa minun virallinen lukumaratonevääni. Sillä herkuttelin viimeksi ja taas nyt.

Savustus oli isännän heiniä ja lopputuloksena oli savulta tuoksuva (sillain vienosti) koti ja ihanat kullanruskeat makrillifileet. Leppälastuilla savusta nautti, eikä se hallinnut liikaa sen paremmin kalassa kuin lopulta siinä salaatissakaan.

Koska päätin aika pikaiseen tuosta lukumaratonpätkästäni (lue: en ollut ehtinyt oikein seuraamaan kirjabloggaajien viimeisimpiä maratonsuunnitteluja) niin salaatti noin muuten koostui vähän siitä, mitä kotoa sattui löytymään.

Ihan hyvin löytyikin kaikenlaista.

Keitettyä perunaa, valmista salaatinlehtisekoitusta, uunissa karamelisoitua nektariinia, cheddar-kuutioita, pientä punasipulia siivuina ja pannulla nopeasti kuullotettuina.

Kastikkeeksi sekoitettiin perinteistä sinappia (sitä, missä siemenet näkyvät) ja valkoviinietikkaa ja oliiviöljyä (viimeksimainittua huomattavasti pienemmällä suhteella kuin normivinegretissä), suolaa ja pippuria.

Ei ollut yhtään hullumpaa. Kyllä nyt jaksaa lukea. Varsinkin, kun dopauskin on varsin sopivaa.

Kello onkin jo melkein kahdeksan. Nyt pitää hakea kirja ja pistää toimeksi.

Kesäarjen perunasalaatti

Kotiin töistä, kauhea nälkä ja kello vaikka mitä - kuulostaako tutulta? Meillä noin käy aika usein. Tämä perunasalaatti pelasti meidät tässä yhtenä iltana. 

Toki perunoiden keittämiseen menee oma aikansa, mutta äkkiäkös ne pistää kiehumaan. Sillä aikaa voi perata herneet ja leikata avokadon ja sekoittaa jugurttikastikkeen (chipotle-chili hienonnettuna, paprikajauhetta, suolaa, pippuria ja hivenen ketsuppia sekoitetaan jugurttiin maun mukaisella suhteella) - Niin ja paahtaa pinjansiemenet ja silputa pienen sipulin. Jos sattuu omaamaan edellisestä ateriasta jääneitä jo keitettyjä perunoita, niin tämähän on nopeaakin nopeampi.

Seuraksi paistettiin nopeasti myös muutama ohut kalkkunan filepihvi. Ensin ne tietysti maustettiin reippaasti suolalla, pippurilla, paprikajauheella ja Espelette-chilijauheella. 

Sitten on juuri sopivasti vielä aikaa vaihtaa vaatteet, komentaa lapset kattamaan pöytä ja sekoittaa vielä kuumista perunapaloista salaatti muiden ainesten ja jugurttikastikkeen kanssa. 

Tämä ruoka kelpasi aivan kaikille. Tai no, kissalle en edes koittanut. Ja kylmänä perunasalaatti oli vieläkin parempaa. 

Kesävakioita - erilainen makaronilaatikko ja chili-sitruunapastaa

On tiettyjä reseptejä, joita tulee tehtyä kesälomalla aina. Itse asiassa, vanhetessa sitä kohta käy niin, ettei lomalla tarvitse pahemmin ruokalehtiä selailla (ihan toinen juttu onkin sitten se, että se on tosi kivaa). Sen kun vain toistaa vakionsa ja, hups, loma loppui.

Tässä siis pari vakiota, joita meillä on nytkin jo maisteltu, eikä lomastani ole kulunut vielä kuin ensimmäinen viikko...

Tämä tuunattu makaronilaatikko on meillä pelastanut useammin kuin kerran, kun on äidin mielikuvitus pettänyt ja lapset ruokittava. Alunperin resepti on bongattu Jamies Dinners-kirjasta vuosia sitten, vielä se kulkee mukana ja toistuu säännöllisesti. Tällä viikolla se pelasti myös päivän, äidin pahantuulisuuden (loma + siivouspäivä - ymmärrättehän... ) haihtuessa basilikan, timjamin ja mintun tuoksujen myötä ilmaan.

Kesäisin jopa suomalaisissa tomaateissa on jonkin verran makua, mutta silti olen vaihtanut tomaattien ja kerman välistä suhdetta. Enemmän punaista ja vähemmän valkoista. Lisäbonuksena reseptikin kevenee...

Toinenkin resepti on pastaa. Se nyt ei tietysti ole ollenkaan yllättävää. Ainakin meillä pasta on varmin tapa saada myös lapset iloisina ruokapöytään. Eikä vanhempienkaan suu pastasta mutruun mene. Paitsi ehkä tämän reseptin sitruunasta, mutta se on sellainen iloinen mutru suupielet oikeinpäin. Chilin määrää voi säädellä vielä lautasella, joten kelpaa herkemmillekin makunystyröille ja on pahemman kerran addiktoivaa, kuten poppoomme voi asian todistaa jo vuosien kokemuksella.

Tomaatti-yrtti mac'n cheese

paketti pieniä simpukkamakaroneja
muutama siivu kuivaa leipää
12 kypsää tomaattia
2 valkosipulinkynttä
nippu basilikaa
iso kourallinen mintunlehtiä
muutama aurinkokuivattu tomaatti
3 sardellifileetä
suolaa ja pippuria
muutama iso kourallinen parmesaaniraastetta
3dl kermaa
punaviinietikkaa
muskottipähkinää
muutama mozzarella
timjamia
oliiviöljyä

Keitä pastat melkein kypsiksi.

Sekoita tehosekoittimessa leipä murusiksi timjamin kanssa ja laita sivuun odottamaan.

Surraa tomaatit, basilika, valkosipuli, minttu, aurinkokuivatut tomaatit, sardellit, hyppysellinen suolaa ja pippuria. Lisää parmesaania 2/3 raasteesta, kerma, etikka ja muskotti. Sekoita.

Lisää tomaattiseokseen vielä kauhallinen pastan keitinvettä ja valutetut pastat.

Kaada pastaseos vuokaan (tai kahteen), revi päälle mozzarella palasiksi. Ripottele leipämuruset pinnalle ja sitten vielä loput parmesaanista. Valuta vielä päällimmäiseksi oliiviöljyä.

Laita 200 asteiseen uuniin 15-20 minuutiksi. Malta vielä kymmenisen minuuttia, että vuoka lakkaa kiehumasta - Sitten herkutellaan.

Aina uudelleen chili-sitruunapastaa

Laita pastavesi kiehumaan ja kypsennä spagettia tarpeen mukainen määrä (jos teet spagettia enemmän kuin neljän suht pieniruokaisen ihmisen tarpeisiin, niin lisää kastikkeen aineksia samassa suhteessa).

Lorauta pannulle muutama ruokalusikallinen oliiviöljyä. Leikkaa paketillinen kirsikkatomaatteja puoliksi ja lisää pannulle. Raasta yhden sitruunan kuori ja purista mehu pannulle. Ripottele noin puoli teelusikallista kuivattuja chilihiutaleita pannulle (maun ja syöjien sietokyvyn mukaan - meillä isäntä lisää vielä lautaselle). Anna kuumentua hiljaisella lämmöllä saman aikaa kuin spagetti kypsyy.

Valuta spagetista vähän keitinlientä pannulle ja lisää spagetit. Sekoita. Lisää muutama kourallinen rucolaa ja sekoita taas. Nakkaa päälle vielä parmankinkkusiivuja maun ja syöjien mieltymysten mukainen määrä. Meillä menee yleensä vähintään paketti kerralla eli pari siivua per nuppi (4 nuppia).

Addiktoivaa. 


Lopuksi vielä kerrottakoon, että Rillette de maquereaux teki myös encoren viikonloppuna. Purkki on jo tyhjä. Onneksi pakkasessa on vielä muutama makrillifile seuraavaa satsia varten. 

Onnea on salaatti omalta pihalta

Juuri tässä ihmettelin pihaani ja siellä olevien herkkujen kasvuintoa. Nyt salaatit ovat ryhtyneet rehottamaan sellaisella voimalla, että lähipäivinä syötäneen vihreää urakalla. Eikä se ole yhtään hullumpi juttu.

Kesällä salaatteja tulee muutenkin syötyä enemmän. Tämä salaatti kruunasi äidin "yksinäisen" illan kotosalla. Lapset lomareissulla, isäntä työmatkalla - äidillä rauhallinen ilta ihan itsekseen. Kampin marjatori on houkuttanut minua jo useampanakin iltana bussille juostessa, mutta vasta nyt ehdin pysähtymään. Lopputuloksena jättilasti marjoja ja herneitä. Siitä riitti vielä pariin seuraavaankin ateriaan.

Kastikkeeksi poimin vanhan suosikin eli sitruuna-wasabin, varsinkin kun pakkasesta löytyi yksi tonnikalapalakin salaatin seuraksi.Tiedän, tonnikalaa pitää ostaa valistuneesti. Yleensä katsonkin, että kyljessä on MSC-leima, mutta nyt täytyy myöntää Kala-auton tarjoaman houkuttaneen liikaa. Jälkitarkastuksessa huomasin, että kyseinen keltaevätonnikala kuuluu luokkaan "silmällä pidettävä" eli siinä rajoilla, kannattaako ostaa, muttei sentään uhanalainen. Menköön nyt tällä kertaa.

Sattumia toivat savumantelit. Niistä saa ihanaa purutuntumaa ja savuista suolaisuutta muuten aika makeaan salaattiin.

Mansikkasalaattia tonnikalapihvillä 

Sekoita kastike maustumaan eli 1rkl wasabia, vajaa desi sitruunamehua, suolaa ja pippuria, ruokaöljyä maun mukaan. Minä tykkään sellaisesta vähän tujummasta.

Hae salaattia (rucolaa, pikkulehtiä) ja yrtteja (minttua, persiljaa, korianteria) pihan kasvulaatikosta. Pese ne hyvin, vedä muutama kierros salaattilingossa ja kippaa lautaselle.

Leikkele joukkoon kurkunpaloja ja pilko mansikoita. Riivi halusi mukaan herneitä ja ripottele päälle savumanteleita.

Jos haluat lihaisampaa lisuketta, paahda kuivalla pannulla suola+pippuripedillä tonnikalafileen pala molemmin puolin ruskeaksi. Jos tykkäät enemmän sisältä ihan punaiseksi jäävästä niin sitten ole tosi tarkkana paahtoajan kanssa ja tarkkaile paistorajan nousua reunalla.

Nosta pihvi lautaselle salaattipedille ja valuta runsaasti kastiketta päälle. Syö heti.

Kun tarpeeksi ei riitä...

Ihan kohtuullisen näköinen annos kuvassa, eikös vain ? 

Niin minustakin. Se oli se ENSIMMÄINEN lautasellinen... 

On joitakin ruokia, joiden kohdalla mikään ei tunnu riittävän. Minä söisin niin kauan, että kulhon pohja näkyy ja reunat on kaavittu puhtaiksi. Tämä salaatti on yksi niistä. Se on jonkinlainen tabbouleh, josta olen tainnut hyristä aiemminkin. Yksi lemppareistani jo ainakin 20 vuotta.


Helppo kuin mikä. 

Kaada couscous-ryynit (1/2 pkt) kulhoon ja päälle kiehuvaa vettä niin että peittyvät. Sekoita 1dl sitruunamehua, 1dl rypsiöljyä (tai viinirypäleensiemenöljyä), suolaa ja pippuria ja sekoita ryyneihin.

Silppua pieni kourallinen mintunlehtiä ja sekoita joukkoon.  Leikkaa 4 tomaattia ja 1 (puna)sipuli pieniksi kuutioiksi ja lisää salaattiin. Leikkaa 1 paprika ja puolikas kurkku samoin. Sekoita.

Paista paketillinen pekonia paloina pannuilla ja kaada salaattiin. Lisää viimeiseksi vielä kuutioitu avokado (jollei huushollista löydy avokadonkammoajia niin kuin meillä - tänään siis avokado tarjoiltiin kulhossa erikseen sitruunalla valeltuna)


On niitä muitakin ruokia, joiden kanssa minun itsehillintäni eri riitä, kuten nyt vaikka jäätelö, tai nyhtöpossu pitaleivässä, tai varhaiskaalisalaatti Savora-kastikkeella, tai herneet, tai...

Mites te muut ? Onko teillä jotain "heikkoja kohtia"? 

Varhaiskaalisalaattia vielä kerran - Savora-kastikkeella

Varhaiskaali on yksi alkukesän suuria nautintoja. Kun sen yhdistää Savoralla maustettuun jugurttikastikkeeseen, niin lopputuloksena on herkku, jota meillä valehtelematta syötiin kolme päivää putkeen. Kaali on nimittäin paitsi halpaa ja herkullista, myös erittäin riittoisaa. Emme vieläkään kyllästyneet, mutta tämä kaali loppui.

Savoraa hamstrattiin lomareissulla kolmen purkin verran. Sitä löytää aina välillä kyllä Suomestakin (esim. Hietalahden kauppahallista sitä on saanut Love to meat Helsinki-liikkeestä). Hinta vain on vähän eri luokkaa.

Kyseessä ei ole varsinaisesti sinappi, vaikka sinapinsiemeniä herkusta löytyykin. Tämä on jonkinlainen sinappimainen maustekastike - 11 erilaista maustetta sisältävä tahna. Joukosta löytyy kanelia, sinapinsiemeniä, muskottia, inkivääriä, cayennepippuria, rakuunaa, kurkumaa, valkosipulia, sinappia - sekä tietysti viinietikkaa, öljyä ja hunajaa. Kaikkinensa riippuvuutta aiheuttavaa ihanuutta, jota voi syödä sellaisenaan lihan tai kalan seurana, käyttää piirakoissa tai maustamassa kastikkeita. Suosittelen kokeilemaan.

Varhaiskaalisalaatti Savorakastikkeella

1/4 varhaiskaalia raastettuna
1 porkkana raastettuna
mansikoita koristeeksi ja makeuden tuojiksi

Kastike :
2 dl jugurttia
2 rkl Savoraa
ripaus suolaa ja pippuria
kourallinen tilliä silputtuna

Sekoita kaali ja porkkana. Sekoita kastikkeen ainekset keskenään. Pyörittele raasteet ja kastike hyvin sekaisin. Ripottele päälle mansikoita mausteeksi.

Tarjoile lihapullien (kuvassa broileripullien) kera ja varaudu tekemään pian uudelleen.

Hyvän vinegretin jäljillä ja kevyttä kesäsalaattia

Kesä ja salaatit kuuluvat yhteen. Perusaineksiinkin saa mukavaa vaihtelua lisäämällä jotain pientä. Kurkku-paprika-tomaatti kuulostaa tylsältä yhdistelmältä, vai mitä ? Kun joukkoon lisää persiljaa, minttua ja tuoreita herneitä, ollaan taas jo ihan eri maailmassa. Päälle ripotellaan sitten vielä fetapaloja (tai ihan suomalaisittain salaattijuustoa) ja valutetaan tujua vinegrettiä valkosipulilla tai ilman...

Onko teillä muuten jotain perusreseptiä vinegretin tekoon ? 

Klassinen resepti käskee sekoittamaan 1rkl Dijon-sinappia,  1rkl punaviinietikkaa ja 3rkl mietoa öljyä. Mausteeksi sitten pelkästään ripaukset suolaa ja pippuria.

Meidän makuumme perusresepti on turhan mietoa ja uskallan väittää vakiokastikkeessamme sinapin ja etikan osuuden olevan alkuperäistä ohjetta suurempi. Tarkkoja määriä tosin en edes tiedä, kun mennään yleensä aika silmämääräisesti. Lisäksi meillä maustetaan kastike usein sipulisilpulla tai valkosipulimurskalla. Muutenkin kastikkeeseen saa vaihtelua muuttamalla punaviinietikan toiseksi tai peräti sitruunamehuksi ja myös eri öljyillä on hauska leikitellä. Toisinaan unohdamme sinapin...

Parhaiten salaatinkastike maustaa salaatin, kun sen tekee salaattikulhon pohjalle ja kääntelee salaatin reippaasti sekaan. Tällöin tosin pitää salaattia olla juuri kerralla syötävä määrä ja se pitää tarjota heti kääntelyn jälkeen. Muuten päädytään vetiseen, happojen polttamaan mössöön.

Klassisella ohjeella maustaa ihan mukavasti perussalaatin neljälle. Määrien arviointi onkin ihan oma taitolajinsa salaattien kanssa. Kukaan ei halua kastikkeessa lilluvia lehtiä, mutta makua pitäisi riittää jokaiseen suupalaan. Kokemuksen kautta oppii arvioimaan oikein.

Kesä ja kesäsalaatit - Vuorossa varhaiskaali

Se on kesä ja salaatteja tekee mieli muodossa jos toisessa. On tiettyjä vakioita kuten mansikkasalaatti ja leipäsalaatti ja sitten uusia kokeiluja. Yhteistä kaikille on nauttia vuodenajan ihanista antimista täysin rinnoin.

Copycat on vieraillut blogeissa ahkerasti ja viimeksi mieleen jäi kaihertamaan tillillä maustettu varhaiskaalisalaatti Keittiössä, kotona ja puutarhassa -blogissa. Enhän minä tietysti kerinnyt koneelle siinä vaiheessa, kun itse salaattia tein, mutta tilli ja Dijon-sinapilla maustettu kastike ovat lainaa toiselta Minnalta.

Hyvää tuli.

Varhaiskaalisalaatti
(2-3 syöjää)

Silppua puolikas kaali suupaloiksi. Samoin 1 pieni tai puolikas iso omena ja yksi sipuli (jos haluat ytyä. Meillä jakoi vähän mielipiteitä). Sekoita ainekset. 

Laita kulhoon 2 dl jugurttia, 2tl Dijon sinappia, 3tl hunajaa, suolaa, pippuria ja iso kourallinen silputtua tilliä. Sekoita hyvin, maista ja mausta tarpeen mukaan. Lisää salaatin joukkoon ja sekoita taas. Jätä hetkeksi maustumaan. 

Seuraksi tehtiin ihan peruslihapullia. Maistuivat tosi hyvältä kaikkien mausteisten, juustoisten ja muiden erityisversioiden jälkeen. Niin, ja tietysti uusia perunoita. Tosin ruotsalaisia.

Pihalta löytää jo yrttejä!

Nyt alkaa se vuoden paras aika! Pihalta saa yrttejä. Mintusta ja persiljasta uskaltaa jo napata yksittäisiä lehtiä ja timjamikin herää vähitellen henkiin. Ihanaa!

Ihan ensimmäiseksi tehtiin isännän sämpyläerän lopuista Panzanellaa. Tiedättehän, sitä italialaista salaattia, johon saa upotettua kaikki hieman jo kuivahtaneet leivänpalat.

Muistattehan, että kastikkeen tulee olla oikeasti vahvaa ja salaatin seassa niin paljon yrttejä kuin raaskii pihamaan kasvustosta nyppiä. Meillä tämä salaatti muuttuu kesän edetessä aina vaan minttuisemmaksi ja persiljaisemmaksi...

Leipäsalaatti

Sekoita kulhon pohjalla 1rkl (iso) Dijon-sinappia, 2rkl punaviinietikkaa, 4rkl oliiviöljyä, suolaa, pippuria ja iso valkosipulinkynsi raastettuna. Sekoita joukkoon 1 silputtu sipuli.

Leikkaa 2 ison sämpylän verran kuivahtanutta leipää kuutioiksi ja sekoita kulhossa kastikkeeseen. Leikkaa tomaattikuutioita saman verran kuin leipää, samoin kurkkua. Silppua niin paljon minttua ja persiljaa kuin sielu sietää. (Tänään lisättiin vähän basilikaakin yrttejä täydentämään.)

Sekoita kaikki salaatin ainekset yhteen ja jätä puoleksi tunniksi tekeytymään.

Otetaan laatikollinen mansikoita - stressittömästi

Tiedän, kuuluisi ostaa vain suomalaisia ja lähellä tuotettuja. Ne ovat parhaimman makuisia ja, no, lähellä tuotettuja... Silti en voi vastustaa keväällä lähikauppaan tulevia parin kilon laatikoita kevään ensimmäisiä mansikoita, enkä oikein ymmärrä, miksi edes pitäisi.

En minäkään talvella osta toiselta puolelta maapalloa rahdattuja mansikoita ja kesällä niiden on ehdottomasti oltava kotimaisia, mutta välillä tuntuu ruokaostosten tekemisen jo olevan, miltei masentavaa puuhaa kaikkine pohdintavaatimuksineen. On ruokamaileja ja kotimaisen työn tukemista ja myrkkyjen välttämistä ja luomun suosimista ja eläinsuojelua. Lisäksi pitäisi pyrkiä monipuolisuuteen, keveyteen ja terveellisyyteen, jotta perhe saisi parasta mahdollisa ruokaa, jonka tulisi vielä kaiken lisäksi maistua hyvältä (ei unohdeta tuota pääasiaa kuitenkaan).

Vähemmästäkin sitä tulee jo stressipäänsärkyä.

Välillä voi ostaa jotain ihan vain mielikseen, sen kummemmin pohtimatta. Espanjasta tai Portugalista tulevat nämä kevään ensimmäiset mansikat. Eivät ole yhtä makeita kuin kotimaiset kesällä, mutta niillä on omat hyvät puolensa.

Näissä laatikoissa mansikat ovat isoja ja kiinteitä. Ne eivät tosiaankaan muussaannu edes salaattiin sekoitettaessa. Koska ne ovat vähemmän makeita kuin kotimaiset yleensä, ovat ne juurikin omiaan salaattiin. Suolaisen halloumin, cashew-pähkinöiden ja "salaattimansikoiden" yhdistelmä balsamico-siirapin kanssa on meidän perheessämme jo klassikon asemassa.

Salaattipohjaksi ihan vain vihreää lehtisalaattia, kurkkua ja mausteeksi oliiveja.

Jälkiruoaksikin nämä mansikat taipuvat helposti, kun niihin sekoittaa vähän vaniljaa, limemehua ja tomusokeria. Vielä kun malttaa odottaa tunnin tai pari, ja koukkaa lusikalla päälle kunnon pläjäyksen kermavaahtoa... Mitäpä siitä muuta sanomaan.

Toinen jälkiruoka onnistuu toki ihan peruspakastemansikoistakin, mutta jotenkin sellaiset pikaiseen, enintään vuorokauden verran pakastetut mansikat maistuvat vielä paremmalta. Edellisen illan jälkiruoan kermanloput sekaan, hitunen maitoa, tomusokeria ja vaniljaa. Sitten annetaan mansikoiden vähän sulaa, pistetään surraten kaikki sekaisin ja herkullinen pirtelö on valmis. Jäätelöksikin tuosta olisi, varsinkin jos sekoittaa joukkoon vielä pakastettuja banaanipaloja. Meillä vaan ei niitä tällä kertaa ollut jäljellä yhtään.

Eikä mansikkalaatikon pohjalta löydy enää yhtään punaista marjaa...