torstai 31. heinäkuuta 2014

Kun tarpeeksi ei riitä...


Ihan kohtuullisen näköinen annos kuvassa, eikös vain ? 

Niin minustakin. Se oli se ENSIMMÄINEN lautasellinen... 

On joitakin ruokia, joiden kohdalla mikään ei tunnu riittävän. Minä söisin niin kauan, että kulhon pohja näkyy ja reunat on kaavittu puhtaiksi. Tämä salaatti on yksi niistä. Se on jonkinlainen tabbouleh, josta olen tainnut hyristä aiemminkin. Yksi lemppareistani jo ainakin 20 vuotta.


Helppo kuin mikä. 

Kaada couscous-ryynit (1/2 pkt) kulhoon ja päälle kiehuvaa vettä niin että peittyvät. Sekoita 1dl sitruunamehua, 1dl rypsiöljyä (tai viinirypäleensiemenöljyä), suolaa ja pippuria ja sekoita ryyneihin.

Silppua pieni kourallinen mintunlehtiä ja sekoita joukkoon.  Leikkaa 4 tomaattia ja 1 (puna)sipuli pieniksi kuutioiksi ja lisää salaattiin. Leikkaa 1 paprika ja puolikas kurkku samoin. Sekoita.

Paista paketillinen pekonia paloina pannuilla ja kaada salaattiin. Lisää viimeiseksi vielä kuutioitu avokado (jollei huushollista löydy avokadonkammoajia niin kuin meillä - tänään siis avokado tarjoiltiin kulhossa erikseen sitruunalla valeltuna)


On niitä muitakin ruokia, joiden kanssa minun itsehillintäni eri riitä, kuten nyt vaikka jäätelö, tai nyhtöpossu pitaleivässä, tai varhaiskaalisalaatti Savora-kastikkeella, tai herneet, tai...


Mites te muut ? Onko teillä jotain "heikkoja kohtia"? 

keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Nuorena tyttönä kebabilla

Nuorena tyttönä Turussa kävin toisinaan kebabilla. Yliopistonkadun päässä oli Woti-kebab, josta sai kaupungin parhaat täytetyt pitaleivät. Kasvikset olivat aina tuoreita, kastikkeet kai itse tehtyjä ja liha maistui herkulliselle. Hyvä paikka siis. Säännöllisin väliajoin iski kebabinhimo ja askelet suuntasivat Wotille.

Suosikkiversion oli yhdistelmä, jossa oli sitä tulisempaa punaista kastiketta lihalle ja valkosipulikastiketta tomaattien sipulin ja kiinankaalin päällä. Suolakurkut, pepperonit (tai jalapenot) ja muut hörhelöt jätin suosiolla tiskiin.

En ole Wotissa käynyt varmaan 15 vuoteen, mutta kun perheen kanssa päädyttiin tekemään kebabia muistot tulvivat mieleen ja kastikkeina pöydässä olivat tietysti punainen tulinen ja valkosipulijugurtti.

Netin mukaan Woti muuten on edelleen paikallaan. Onko se vielä alkuperäisen maineensa mukainen ? Tietääkö joku ?

Tässä myös takuuvarma pitaleipien ohje. Joka kerta ovat pullistuneet.

Pitaleivät

5dl lämmintä vettä
2pss kuivahiivaa
1tl suolaa
1rkl hunajaa
12-13dl venhnäjauhoja

Sekoita suola ja hunaja veteen hiivan kanssa. Vaivaa joukkoon jauhot vähitellen. Anna taikinan nousta tunnin verran.

Lämmitä uuni 250 asteseen.

Vaivaa taikina ja jaase sitten haluamasi kokoisiksi palasiksi ja kauli ne noin sentin paksuisiksi ohuiksi leiviksi. Kypsennä uunissa 4-6min, kunnes ne ovat kohonneet ja pikkuisen ruskistuneet pinnalta.

Anna jäähtyä ja täytä.

Kebabliha

800g jauhelihaa (lammasta tai nautaa - saa olla vähän rasvaisempaa)
2rkl merisuolaa
mustapippuria
paprikajauhetta

Sekoita jauheliha mausteineen tiiviiksi massaksi. Voit myös sekoittaa sitä tehosekoittimen teräosalla vielä tiiviimmäksi massaksi. Minä en tällä kertaa niin tehnyt, mutta ihan syötävää tuli silti.

Jaa jauheliha kahdeksi makkaraksi ja kääri tiiviisti folioon. Kypsennä 100-asteisessa uunissa noin 4h.

Jäähdytä ja viipaloi ohuiksi siivuiksi (juustohöylällä, mandoliinilla, veitsellä...). Paista siivut pannulla tai uunissa öljyssä pikkuisen rapeaksi.


Punainen kastike
Tein punaisen kastikkeeni Mutti-purkista. Olisiko tämä nyt siis minun versioni Muttisoosista ?

1prk tomaattimurskaa
runsas 1tl savustettua paprikaa (hot)
ripaus suolaa ja pippuria
1rkl kuivattua oreganoa
muutama timjaminoksa
1rkl okeria
1rkl granaattiomenamelassia
1rkl punaviinietikkaa

Sekoita kattilassa muut ainekset kuin melassi ja etikka. Anna poreilla hiljalleen puolisen tuntia. Lisälä lopuksi granaattiomenamelassi ja etikka. Sekoita hyvin ja kuumenna. Jos tomaattimurska on kovin karkeaa, voit hienontaa kastiketta sauvasekoittimella. Mutti-purkista tuli sopivaa ihan suoraan.


Valkosipulijugurtti

2dl kreikkalaista jugurttia
1 iso valkosipulinkynsi
1rkl hunajaa
suolaa ja pippuria
1rkl valkoviinietikkaa

Sekoita kastikkeen ainekset keskenään ja anna maustua vähän aikaa.


Kebabiin lisäksi

varhaiskaali-porkkanaraastetta, tomaattisiivuja, sipulisiivuja

Täytä pitaleivät ja herkuttele.


tiistai 29. heinäkuuta 2014

Ohra-kaurasämpylät


Sämpylöitä tulee tehtyä suhteelisen harvoin. Tuntuu, että niissä on jotenkin kamalan paljon työtä. No, tässä reseptissä taikina vaan levitetään levyksi ja siitä leikellään palaset pellille. Ei siis mitenkään kovinkaan työlästä pyörittelyä. Minulla myös on ohrahiutaleita kaapissa parikin pussia siltä ajalta, kun ajattelin saavani perheen tykkäämään pehmeästä ohrapuurosta. Arvannette, kuinka siinä kävi ? Ihan samoin kuin kaikkien muidenkin puurojen kanssa.

Joka tapauksessa, ohrahiutaleita siis on ja siksi kaikki reseptit, joissa niitä käytetään, pistävät silmään erityisen helposti. Tämän bongasin alunperin Kotiliedestä, mutta eihän tätä nyt tietenkään ihan samalla tavalla voinut tehdä.

Ohra-kaurasämpylät

2dl ohrahiutaleita
1dl kauralesettä
1dl auringonkukansiemeniä
2tl suolaa
5dl kuumaa vettä (+ pari desiä vähän kädenlämpöistä lämpimämpää)
1pss + 2/3pss kuivahiivaa
2rkl siirappia
2dl ruisjauhoja
5dl vehnäjauhoja + 1dl leivontaan

Laita ohrahiutaleet, kauraleseet, siement, suola ja kuuma vesi kulhoon. Sekoita ja annajäähtyä melkein kädenlämpöiseksi. Sekoita joukkoon siirappi, lisävesi, hiiva ja jauhot. Vaivaa löysäksi taikinaksi ja jätä nousemaan 1,5tunniksi (tai että taikina tuplaantuu).

Ripottele leivinlaudalle runsaasti jauhoja ja taputtele taikina varovasti levyksi. Leikkaa levy ensin kolmeen osaan ja sitten kuudeksi kolmioksi. Nostele leivinpaperille ja puristele hiukan sämpylän muotoon.

Paista 225 asteessa uunin keskitasossa noin 12 min.

Sämpylät ovat parhaimmillaan tuoreina, mutta säilyvät kyllä pari päivää.

maanantai 28. heinäkuuta 2014

Härkäpapupastaa ja kirvasotaa

Muurahaiset ilmeisesti tykkäävät kirvoista. Minä en. Olemme päätyneet asemataisteluun, jossa rintamalinja siirtyy sen mukaan, miten paljon meidän perhe reissaa tai on mökillä. Ranskan reissulta palatessa käytiin tähänastisista taisteluista rajuin. Jouduin laittamaan vesiletkun paineen kovemmalle kuin koskaan puhdistaessani härkäpavun varsia ja pavunpalkoja mustasta mönjästä. Pitäisi varmaan tutkia internettiä löytääkseni tehokkaamman torjuntakeinon, mutta mekaaninen vesisuihku kyllä auttaa sekin ja houkuttelee kemikaalittomalla luomuolemuksellaan.

Kirvojakin pahempi vihollinen on sadon kannalta kuitenkin ollut kuiva keli. Härkäpavut kuivuvat nopeasti. Siksi myös kaikenmoiset lomareissut ja mökkistuntit vähentävät saantia, kasvattajan yleisestä laiskuudesta puhumattakaan. Tänä vuonna meillä ei saada suurta määrää härkäpapuja, kun ei ole montaa kasviakaan ja suurin osa kukista kuivui varteen.

Yhden pastan sentään sain edes näennäisesti härkäpavuilla höystettyä. Hyvää. Tämän voi tehdä tietysti ilman pekoniakin, mutta minun teki mieleni jotain suolaista ja rasvaista.

Pastaa muutamalla härkäpavulla ja muilla kasviksilla

Laita pastavesi päälle ja keitä pastat paketin ohjeen mukaan.

Ota puolikas paketti pekonia, leikkaa palasiksi ja ruskista pannulla yhdessä sipulin kanssa. (Sen voit leikata juuri sellaiseksi kuin itse haluat, minä tykkään suikaleista).

Suikaloi pari porkkanaa ja lykkää pannulle. Kypsyttele vähän aikaa. Ne jäävät nopealla paistolla aika koviksi. Minä tykkään, mutta jos haluaa ihan pehmeitä paloja niin sitten voi joko keittää etukäteen tai pistää pannulle jo samaan aikaan sipulin ja pekonin kanssa.

Kun pasta alkaa olla suurin piirtein valmista, lisää joukkoon härkäpapuja, herneitä ja silputtua persiljaa. Kuumenna. Mausta pippurilla, ripauksella suolaa ja Espelette-chilijauheella. Chiliä ei tarvita kovin paljoa sillä tarkoituksena on saada vain sellainen taustahumina kielelle, ei varsinaista makua, poltteesta puhumattakaan.

Kippaa pasta sekaan, sekoita ja lättää lautaselle. Ripottele päälle parmesaaniraastetta ja nauti.



sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Pogne St Genix - briossia ja vaaleanpunaista praliinia


Ranska on briossien luvattu maa. Erilaisia versioita löytyy paikkakunnittain. Jotkut niistä ovat saaneet vankan klassikon aseman. Pogne on termi,jota käytetään usein Etelä-Ranskassa kuvaamaan briosseja ja Pogne St Genix on yksi noita toistuvasti vastaan tulevia erikoisherkkuja, erityisesti kaakkois-Ranskan suunnalla. Tämän briossin erityispiirre on sisältä löytyvä vaaleanpunainen yllätys.

Pralines roses eli vaaleanpunaiset praliinit ovat värjätyllä sokerilla kuorrutettuja manteleita. Niitä on perinteisesti valmistettu Lyonin alueella ja niitä käytetään erityisesti juuri näihin briosseihin tai piirakoihin. Sellaisenaan ne ovat vähän turhan kovia hampaille.

Sain kälyltäni kaksi isoa vaaleanpunaista pussillista. Niitä kelpaa käyttää reseptejä kokeillessa. Tässä Pogne St Genix suomalaisena versiona. Näyttää aika samanlaiselta kuin tämä reissulla nautittu paikallinen pogne, vai mitä ? Makukin oli kohdallaan. Appelsiininkukkavedestä tulee ihana säväys leivonnaisiin.

Tältä näytti leipomon tuotos Ranskassa 


Sisältä löytyi ihanaa praliinia!

Olen siis ihan tyytyväinen lopputulokseen muuten, mutta muotoilua pitää vielä hioa. Vaaleanpunaista saisi olla vähän tasaisemmin briossin sisällä ja nyt sisälle jäi kummallinen ontto kolo, jot ei ainakaan samassamäärin huomaa tuosta leipomon tuotoksesta...

Valmistusaika pognella on aika pitkä, mutta suurin osa siitä kuluu taikinan nousemisen tai tekeytymisen odottamiseen. Leipurin kannalta tämä ei ole ollenkaan työläs resepti.



Pogne St Genix

1 vajaa pussi kuivahiivaa
2rkl maitoa
170g kirkastettua voita
3 kananmunaa
20g sokeria
350g vehnäjauhoja
ripaus suolaa
korkillinen appelsiininkukkavettä
200g vaaleanpunaisia praliineja
raesokeria

Edellisenä iltana : 
Sekoita hiiva maitoon. Sulata vajaat 200g voita kattilassa ja valuta kirkas voi maitoon. Jätä vaalea massa kattilan pohjalle.
Sekoita kananmunat yksitellen joukkoon, jokaisen jälkeen hyvin vatkaten.
Sekoita erillisessä kulhossa sokeri, suola ja jauhot. Kaada taikinaan ja vaivaa, kunnes taikina irtoaa kulhon reunoista. Yleiskoneella siihen ei mennyt montaa minuuttia. Sekoita joukkoon vielä pieni korkillinen appelsiininkukkavettä (jos haluat).

Seuraavana aamuna :
Ota taikina jääkaapista ja kauli se jauhotetulla alustalla levyksi. Taita puoliksi ja sitten vielä puoliksi. Kauli uudelleen ja taittele. Tee sama vielä kolmannen kerran. Kauli vielä leveäksi ja ripottele neliön reunoille praliineja. Kääri taikina sisällepäin ja muotoile palloksi. Laita leivinpaperilla vuorattuun vuokaan nousemaan avoin puoli alaspäin.
Tämä muotoiluhomma oli minulle vähän arvausta, mutta tällä tavalla toimi ihan hyvin ja praliinit olivat mukavasti jakautuneina briossin sisällä. Vuokana minulla oli pieni irtopohjainen kakkuvuoka (16cm halkaisija). Se oli ehkä hieman liian pieni, mutta ainakin briossi kohosi komeasti korkeaksi.

Nostata pognea pari tuntia. Voitele pinta kananmunalla ja ripottele päälle vielä vähän praliineja ja raesokeria. Voit myös tehdä pintaan haluamasi koristeviillot.

Paista 160 asteessa noin 30min. Jäähdytä.


lauantai 26. heinäkuuta 2014

Kahden kerroksen fudge - suklaata ja kermatoffeeta



Englannissa käydessä pitää aina ostaa edes hiukan fudgea. En ollut koskaan oikein tullut edes ajatelleeksi, että samaa herkkua voisi tehdä kotonakin, tai että se olisi jopa suhteellisen helppoa. Onneksi on nuo ruokalehdet, jotka väsymättömästi sivistävät meitä kotikokkeja. Delicious-arkistostani löytyi tämäkin herkku.

Eihän tämä varsinaisesti ole hellekelien herkku. Fudge nimittäin sulaa helposti käsiin. Siitä saa kuitenkin herkullisen jälkkärin, kun pistää fudge-palan kippoon ja ripottelee päälle mansikoita, mustikoita, vadelmia ja muita kauden herkkuja.


Kahden maun suklaa-kermatoffee fudge

rypsiöljyä vuoan öljyämiseen (tai pieniä paperisia muffinssivuokia ja muffinssipelti)

Suklaafudge
500g sokeria
2rkl glukoosisiirappia
3dl kuohukermaa
150g voita (ohje sanoi suolatonta, mutta minusta suolainenkin kävi oikein hyvin)
150g tummaa suklaata (Valrhonan Caraïbe)

Kermatoffeefudge
500g ruokosokeria (tai sekoitus fariinisokeria ja tavallista hienosokeria)
2rkl glukoosisiirappia
3dl kuohukermaa
150g voita
1rkl vanljasokeria
1rkl tomusokeria

Öljyä kevyesti neliönmallinen uunivuoka (20cm) tai käytä tavallista pientä suorakaiteen muotoista Pyrex-lasivuokaa, kuten minä tein. Laitoin myös pieniä muffinssivuokia muffinssipellille.

Sulata suklaafudgen ainekset kattilassa. Kun seos alkaa kuplia laita levyä vähän pienemmälle. Anna porista hiljalleen, kunnes lämpötila 117 astetta. Minulla tuo kesti noin 15min.

Kaada kulhoon ja anna jäähtyä 10min. Vatkaa voimakkaasti noin 10min. Tarkoituksena on saada paksun toffeen kaltainen seos. Kaada seosta muffinssivuokien pohjalle ja lasivuokaan. Anna jäähtyä ja laita vähintään 5h jääkaappiin.

Tee kermatoffeefudge samoin eli sulata kaikki muut ainekset paitsi tomusokeri. Kuumenna kuten yllä. Ennen vatkaamista ripottele vielä tomusokeri sekaan.

Kaada lopuksi suklaatoffeen päälle, jäähdytä ja anna jähmettyä kylmässä.

Leikkaa kuutioiksi ja herkuttele.

perjantai 25. heinäkuuta 2014

Piknik-cake


Piknikille, aperitiivin kanssa tai cocktailkutsuille (no joo, viimeksimainittuja meillä järjestetään suhteellisen harvoin eli noin kerran 20 vuodessa) tarvitaan pientä suolaista, joka on helppo tehdä, tarjoilla ja syödä. Ranskassa ovat suurta muotia erilaiset suolaiset kakut, ovat itse asiassa olleet jo jokusen vuoden ajan. Niitä tarjoiltiin mm. häissä, joihin kesälomalla osallistuimme.

Oma versiomme syötiin rantapiknikillä ja hyvin maistui. Kuumalla ilmalla tekee mieli jotain suolaista naposteltavaa ja tämähän sopii siihen tarkoitukseen erinomaisesti.

Tätä helppoa tarjottavaa tullaan meillä näkemään varmasti useamminkin.

Piknik Cake Pekoni-paprika-feta-sattumilla

1pkt pekonia
puolikas iso punainen paprika pieninä kuutioina
pari kourallista fetakuutioita
persiljaa
hyppysellinen chilijauhetta (d'Espelette)

3 kananmunaa
1dl maitoa
2dl jauhoja
1,5tl leivinjauhetta
1dl rypsiöljyä
suolaa, pippuria

Lämmitä uuni 180 asteeseen.
Leikkaa pekoni paloiksi ja ruskista niitä vähän aikaa pannulla pienessä öljytilkassa.

Sekoita kananmunat, maito, jauhot, leivinjauhe ja öljy keskenään taikinaksi. Mausta suolalla ja pippurilla.

Sekoita joukkoon 2/3 pekonista  paprikakuutiot, 2/3 fetakuutioista, persilja ja hiukan chilijauhetta. Sekoita tasaiseksi taikinaksi ja kaada voideltuun (tai leivinpaperilla vuorattuun) leipävuokaan (tai silikoniseen vuokaan). Ripottele päälle loput pekonista ja juustosta.

Laita uuniin ja kypsennä 45minuuttia. Anna jäähtyä hetki ja kumoa/nosta pois vuoasta. Tarjoile haaleana tai kylmänä. Kakun voi valmistaa jo edellisenä päivänä, mutta jääkaapissa rakenteesta tulee tiiviimpää ja vähemmän "kakkumaista".

torstai 24. heinäkuuta 2014

Mansikka-mantelipiirakkaa


Mansikka on leivonnaisissa vähän vaikea. Mansikkakakut ovat tietysti ihan oma lukunsa, mutta jos mansikkaa alkaa kypsentämään on lopputuloksena usen jotain löllöä ja vetistä. Ei kovin houkuttelevaa siis. Tässä piirakassa mansikka kuitenkin on aivan omiaan - ja se laitetaan piirakkaan hillona. Piirakan saa mukavasti leikattua käsin syötäviksi palasiksi, joten tämä sopii erinomaisesti myös piknik-herkuksi. Me söimme hiekkarannalla lämmöstä ja meri-ilmasta nauttien.

Hillo-mantelipiirakka
(tähän nimittäin käyvät muutkin kuin mansikkahillo)

kaksi pientä sydänpiirakkaa

Pohja :
4 1/3dl  vehnäjauhoja
ripaus suolaa
200g kylmää voita
1 1/2 dl tomusokeria
1 kananmuna

Nypi jauhot, suola, sokeri ja voi muruiksi (yleiskoneella k-vatkaimella onnistuu hyvin). Lisää muna ja sekoita nopeasti tasaiseksi. Kääri muovikelmuun ja anna seisoa jääkaapissa vähintään tunnin ajan. Ilman seisottamista taikina jää turhan pehmeäksi, eikä piirakka onnistu kunnolla. Taikina myös säilyy jääkaapissa muutaman päivän ajan ihan hyvin.

Pane uuni kuumenemaan 200 asteeseen (kiertoilmalla ihan hiukan alle 200).

Leikkaa taikinalevystä ohuita siivuja (2-3mm) ja vuoraa niillä silikoninen piirakkavuoka. Vuoraa myös sivut ihan yläreunaan saakka, sillä ne laskevat uunissa alaspäin. Painele sormilla palojen välit yhteen ja pohja tasaiseksi. Laita jääkaappiin hetkeksi odottamaan.  Muistathan voidella vuoan, jos se ei ole silikonia.

Täyte :
Muutama lusikallinen mansikkahilloa tai jotain muuta haluamaasi hilloa. Minä olen aiemmin käyttänyt mm. raparperihilloa tai mansikka-raparperihilloa.

Ota pohja jääkaapista ja levitä slle ohut kerros hilloa. Pari millimetriä riittää oikein hyvin. 

Laita piirakka uuniin noin vartiksi. Tee sillä aikaa toskakuorrutus.

Kuorrutus (kahteen piirakkaan) :
100g voita (tai pikkuisen vähemmänkin riittää)
1 1/2 dl sokeria
3 rkl vehnäjauhoja
100g mantelilastuja
2 rkl maitoa 

Mittaa kaikki ainekset kattilaan ja lämmitä keskilämmöllä sekoitellen vajaat 10min, kunnes paksunee. Levitä piirakkapohjan päälle ja laita vielä uuniin 10-15min, kunnes pinta on kauniin ruskea.


Anna jäähtyä ja tarjoile. 

keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Viimeinen silaus - pähkinäinen pepperonipasta


Taas pastaa ? Kyllä, mutta tällä kertaa vähän erilaisella viimeisellä silauksella.

Erilaisilla öljyillä saa muutettua perusreseptit aivan eri makuisiksi. Tryffeliöljy lienee tunnetuin, mutta meillä on ongelmana tryffelin hajustakin irvistelevä äiti. Kesälomareissulta napattiin tuliaisina mukaan saksanpähkinäöljyä, joka kelpaa nirsollekin. Sillä saa ihanan pähkinäistä makua vaikka pastaan, salaattiin, munakkaaseen, bruschettaan tai mihin sitä nyt toivookin. Kunhan muistaa, että öljyä ei saa kypsentää tai liikaa kuumentaa. Se muuttuu kitkeräksi.

Tällä kertaa tehtiin pepperoni-pastaa ja maustetiin se lopuksi pienellä lorauksella pähkinäöljyä.

Pähkinäinen pepperonipasta

Laita pasta kiehumaan paketin ohjeen mukaan.

Kuullota sipuli-sellerisilppua pannussa oliiviöljyssä (muistattehan - pähkinäöljyä ei saa kuumentaa) ja ripottele päälle hiukkasen suolaa. Lisää joukkoon toivottu määrä pilkottua pepperonimakkaraa, jota löytää siivutettuna ihan marketista. Anna kuumeta ja ripottele sekaan persiljaa. Halutessaan voi lisätä vähäsen sitruunankuoriraastettakin.

Kaada kypsä pasta pannulle kastikkeen kanssa ja lisää kauhallinen pastan keitinlientä. Tarjoile lautasille. Ripottele päälle mustapippuria ja parmesaania ja halutessasi lisää persiljasilppua. Lorauta haluamasi määrä saksanpähkinäöljyä (vajaa 1rkl per runsas annoslautanen antaa makua jo aika hyvin). Herkuttele heti.

Yksinkertaista ja edullista herkkua, joka ei jää maussa yhtään jälkeen "hienommistakaan" ruokalajeista.


maanantai 21. heinäkuuta 2014

Varhaiskaalisalaattia vielä kerran - Savora-kastikkeella


Varhaiskaali on yksi alkukesän suuria nautintoja. Kun sen yhdistää Savoralla maustettuun jugurttikastikkeeseen, niin lopputuloksena on herkku, jota meillä valehtelematta syötiin kolme päivää putkeen. Kaali on nimittäin paitsi halpaa ja herkullista, myös erittäin riittoisaa. Emme vieläkään kyllästyneet, mutta tämä kaali loppui.

Savoraa hamstrattiin lomareissulla kolmen purkin verran. Sitä löytää aina välillä kyllä Suomestakin (esim. Hietalahden kauppahallista sitä on saanut Love to meat Helsinki-liikkeestä). Hinta vain on vähän eri luokkaa.

Kyseessä ei ole varsinaisesti sinappi, vaikka sinapinsiemeniä herkusta löytyykin. Tämä on jonkinlainen sinappimainen maustekastike - 11 erilaista maustetta sisältävä tahna. Joukosta löytyy kanelia, sinapinsiemeniä, muskottia, inkivääriä, cayennepippuria, rakuunaa, kurkumaa, valkosipulia, sinappia - sekä tietysti viinietikkaa, öljyä ja hunajaa. Kaikkinensa riippuvuutta aiheuttavaa ihanuutta, jota voi syödä sellaisenaan lihan tai kalan seurana, käyttää piirakoissa tai maustamassa kastikkeita. Suosittelen kokeilemaan.

Varhaiskaalisalaatti Savorakastikkeella

1/4 varhaiskaalia raastettuna
1 porkkana raastettuna
mansikoita koristeeksi ja makeuden tuojiksi

Kastike :
2 dl jugurttia
2 rkl Savoraa
ripaus suolaa ja pippuria
kourallinen tilliä silputtuna

Sekoita kaali ja porkkana. Sekoita kastikkeen ainekset keskenään. Pyörittele raasteet ja kastike hyvin sekaisin. Ripottele päälle mansikoita mausteeksi.

Tarjoile lihapullien (kuvassa broileripullien) kera ja varaudu tekemään pian uudelleen.

sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Lomahemmotteluvälipala ja kermavaahdon uusi elämä


Lettuja, mansikoita ja kermavaahtoa suklaamuruilla. Mitäpä siihen muuta sanomaan ?

Paitsi, että kermavaahdossa yleensä harmittaa, ettei se meinaa millään pysyä letun sisällä vaan valahtaa leikatessa lautaselle. Asiaa helpottaa, kun vaahdon saa tuhdimmaksi. Tässä männä viikolla tulin huomanneeksi kaupassa purkillisen Lindahlsin ranskalaista crème fraîchea. Tiedä sitten, mikä siitä tekee varsinaisesti ranskalaista, mutta ainakin se oli ihanan jähmeää, melkein kovaa ja sellaista melkein rahkamaisen hapanta. Se oli siis aivan täydellistä Vispi-vaahdon tymäköittäjäksi.

Muutama ruokalusikallinen tätä ranskankermaa kermavaahdon sekaan ja kiivas vatkaus päälle. Tämä toiminee upeasti myös pursotuksissa.

Letuissa käytettiin vanhaa, hyväksi todettua reseptiä eli kulhoon 4dl vehnäjauhoja, joiden joukkoon sekoitetaan 6dl maitoa ja kaksi kananmunaa. Kun taikina on tasaista, letut paistetaan voissa pannulla.  Eli taikinan suhteet aina 3 maitoa, 2 jauhoja ja 1 munaa. Helppo muistaa ja kertoa tarpeen mukaan suuremmaksi.





lauantai 19. heinäkuuta 2014

Voileipäpöydän kunkku ilman leipää

Ranskalaisia ruokalehtiä selatessani silmiin osui oiva voileipäkakun korvike. Oli ihan pakko kokeilla ja lopputulos olikin juuri niin herkullinen kuin saattoi olettaakin. Kelpasi oivasti myöskin kevyeksi lounaaksi.

Ainoa hivenen harmittava seikka oli valmiista kakusta valunut neste. Ensin pelästyin, ettei kananmuna ollutkaan kypsynyt sisältä, mutta tosiasiassa kyseessä oli kasviksista valunut neste. Todettakoon siis, että kesäkurpitsoja tulee paahtaa uunissa vähän reseptiä kovemmassa lämpötilassa tai sitten kakun voi tarjoilla haaleana nesteen valuttamisen jälkeen. Itse asiassa kaikkein parasta kakku olikin seuraavana päivänä kevyesti uudelleen lämmitettynä.

Kastikkeeksi tehtiin valkosipulinen tsatsiki mintulla maustettuna. Se yhdistyi mainiosti kakun omiin mietoihin Provence-makuihin. Varsinkin, kun olin ripotellut kakun sisälle runsaalla kädellä persiljaa ja pikkuisen kevyemmin myös tuoretta timjamia.


Voileipäpöydän kakku ilman leipää
(6-8 hengelle, riippuu muiden tarjoomusten määrästä)

2 munakoisoa
2 kesäkurpitsaa
3 tomaattia
8 kananmunaa
2rkl crème fraîchea
2 mozzarellapalloa
suolaa, pippuria, savupaprikaa, hyppysellinen muskottipähkinää
iso kourallinen persiljaa silputtuna
muutama oksa timjamia riivittynä
oliiviöljyä

Lämmitä uuni 180 asteeseen. Pese kasvikset. Leikkaa munakoisot ja kesäkurpitsa pitkittäin siivuiksi ja levitä ne uunipannulle. Valuta päälle oliiviöljyä, ripottele suolaa ja pippuria, ja paista uunissa 10min per puoli.

Siivuta tomaatit ja mozzarella. Vatkaa keskenään kananmunat ja crème fraîche. Mausta suolalla, pippurilla, savupaprikalla ja muskotilla.

Laita leivinpaperia kakkuvuoan tai keraamisen uunivuoan pohjalle. Vuoan materiaali vaikuttaa kakun "ruskeuteen" ja todennäköisesti myöskin nesteen määrään. Levitä kulhon pohjalle munakoiso- ja kesäkurpitsasiivuja pariin kerrokseen (noin puolet määrästä), levitä mozzarellasiivuja yksi kerros, sitten tomaattisiivuja ja taas mozzarellaa. Ripottele väleihin yrttejä. Levitä päälle vielä loput kesäkurpitsasiivut ja munakoisosiivut.

Kun vuoka on täynnä kasviksia, valuta kananmunaseos päälle ja kopauta vuokaa pöytään, jotta sitä valuu pohjaan saakka. Aseta vuoka kuumalla vedellä täytettyy vähän isompaan vuokaan (bain-marie eli vesihaude) ja kypsennä uunissa noin 45min.

Ota vuoka pois uunista ja anna jäähtyä haaleaksi. Alkuperäisen ohjeen mukaan kakku tulisi kumota jo muutaman minuutin kuluttua ja tarjoilla kuumana, mutta silloin voi varautua nesteen valumiseen. Lisäksi kuumaa kakkua on vaikea liikutella. Haaleana voi kaataa nesteet pois ja siirtää kakun sitten tarjoiluastiaan.

Koristele yrteillä, salaateilla, tomaateilla tms. ja nauti joko sellaisenaan tai haluamasi kastikkeen kera.




perjantai 18. heinäkuuta 2014

Hyvän vinegretin jäljillä ja kevyttä kesäsalaattia


Kesä ja salaatit kuuluvat yhteen. Perusaineksiinkin saa mukavaa vaihtelua lisäämällä jotain pientä. Kurkku-paprika-tomaatti kuulostaa tylsältä yhdistelmältä, vai mitä ? Kun joukkoon lisää persiljaa, minttua ja tuoreita herneitä, ollaan taas jo ihan eri maailmassa. Päälle ripotellaan sitten vielä fetapaloja (tai ihan suomalaisittain salaattijuustoa) ja valutetaan tujua vinegrettiä valkosipulilla tai ilman...

Onko teillä muuten jotain perusreseptiä vinegretin tekoon ? 

Klassinen resepti käskee sekoittamaan 1rkl Dijon-sinappia,  1rkl punaviinietikkaa ja 3rkl mietoa öljyä. Mausteeksi sitten pelkästään ripaukset suolaa ja pippuria.

Meidän makuumme perusresepti on turhan mietoa ja uskallan väittää vakiokastikkeessamme sinapin ja etikan osuuden olevan alkuperäistä ohjetta suurempi. Tarkkoja määriä tosin en edes tiedä, kun mennään yleensä aika silmämääräisesti. Lisäksi meillä maustetaan kastike usein sipulisilpulla tai valkosipulimurskalla. Muutenkin kastikkeeseen saa vaihtelua muuttamalla punaviinietikan toiseksi tai peräti sitruunamehuksi ja myös eri öljyillä on hauska leikitellä. Toisinaan unohdamme sinapin...

Parhaiten salaatinkastike maustaa salaatin, kun sen tekee salaattikulhon pohjalle ja kääntelee salaatin reippaasti sekaan. Tällöin tosin pitää salaattia olla juuri kerralla syötävä määrä ja se pitää tarjota heti kääntelyn jälkeen. Muuten päädytään vetiseen, happojen polttamaan mössöön.

Klassisella ohjeella maustaa ihan mukavasti perussalaatin neljälle. Määrien arviointi onkin ihan oma taitolajinsa salaattien kanssa. Kukaan ei halua kastikkeessa lilluvia lehtiä, mutta makua pitäisi riittää jokaiseen suupalaan. Kokemuksen kautta oppii arvioimaan oikein.

torstai 17. heinäkuuta 2014

Ranskalaiset maalaishäät ja perinnemenu


Aperitiivi & juhlamenu

Meillä oli onni päästä osallistumaan ranskalaisiin maalaishäihin. Tai oikeastaan matka oli suunniteltu häiden ympärille, olihan kyse sentään kälystäni... Häät pidettiin Vercorsin alueella, pienessä kylässä kukkuloilla ja tarjoilusta huolehti sulhasen äiti ystävineen. Teemana olivat alueen perinneruoat ja mikäs siinä, ainekset hankittiin luottotuottajilta ja pääruoan kanat omasta kanalasta.

Ranskalaisten häiden kulku on hieman erilainen kuin suomalaisten. Vihkiminen tapahtui maistraatissa, kirkko ja rekisterit kun ovat Ranskassa tiukasti erillään. Vieraat myös kutsutaan kahteen eri tilaisuuteen. Isompi porukka ensin aperitiiville(näissä häissä yli 100) ja sitten lähimmät (60) syömään juhlapaikkaan. Aperitiivi ei sitten olekaan mikää ihan pikku juttu. Näissä häissä se kesti useamman tunnin ja vieraat viihdyttivät itseään ja toisiaan paitsi maistelemalla herkkuja myös pelaamalla erilaisia puisia pelejä. Löytyipä joukosta suomalainen Mölkkykin, joka herätti kiivasta innostusta ja kinaa pelin tuoksinassa.


Aperitiiviherkkuina oli erilaisia suolaisia cake-paloja, pizzaa, quichekuutioita ja tapenade-leipäsiä. Minä ihastuin varsinkin mustaan tapenadeen, joka oli ihanan vahvan makuista. Juomana tietysti seudun kuohuva Clairette de Die.



Ruoka on vakava asia juhlissakin

Ateriointi on Ranskassa aina vakava asia ja siihen paneudutaan huolella. Menusuunnittelu oli aloitettu jo ennen kutsujen lähettämistä ja testaukset kestivät suurin piirtein vuoden. Lopputulos olikin sitten upea kokoelma paikallisia herkkuja seudun parhaista raaka-aineista.

La Rotie de pigeon ei itse asiassa ole ollenkaan sama asia kuin le rôti (paisti). La rotie on paikallisista riistalinnuista valmistettu patée, joka ainesten saatavuuden varmistamiseksi oli tällä kertaa valmistettu kyyhkysistä. Kyseessä on perinteinen ruoka, jota seudulla on valmistettu lihan säilyvyyden varmistamiseksi metsästysajan ulkopuolellekin. Uunissa pekonikäärössä kypsennettyjen lintujen liha riivitään, maustetaan konjakilla ja umpioidaan purkkeihin. Siitä sitten levitetään ihanan maalaisleivän päälle ja nautitaan salaatin kera.


La Grise du Vercors

Meidän ranskanmatkamme tuntuvat aina pyörivän kanojen ympärillä (kuten täällä ja täällä ja täällä). Edes nämä häät eivät tehneet poikkeusta tähän sääntöön. Pääruoan kanat kun olivat sulhasen äidin omasta kanalasta. Madame Eveline on väsymätön luomun ja eläinten eettisen kasvatuksen puolestapuhuja. Hän on myös herättänyt henkiin kanarodun La Grise du Vercors, joka oli toisen maailmansodan jälkeen jo käytännössä kadonnut Ranskasta. Häiden pääruoan tähti oli siis selvä. Padassa kypsennetty, tummahko liha haudutetun ratatouillen ja spätzliä muistuttavan besantïes-pastan oli mahtava makuelämys.


Rex-kakun alkuperäislähde ? 

Jälkiruokakin oli perinteistä. Macaronsit ovat tietysti kaikille tuttuja, samoin kuin vaniljajäätelö. Suklainen keksikakku on osa alueen ruoka- ja kulttuuriperintöä. Kekseinä käytetään biscuits Thé Brun, joita valmisti Brunin perhetehdas Grenoblessa 1800-luvun lopusta lähtien. Toisen maailmansodan aikaan keksit saivat lisämainetta, kun tehtaan henkilökunta salakuljetti keksejä vastarintaliikkeen eväiksi... Nykyään keksit tunnetaan nimellä Thé LU.

Keksikakku muistuttaa erehdyttävästi monelle tuttua isoäitien tekemään Rex-kakkua. Ennen sotia kakun resepti oli kirjoitettuna keksipaketin kylkeen ja spekuloimme Madame Evelinen kanssa sen mahdollista matkaa Suomeen. Ehkäpä Pariisin taiteilijaelämään tutustumaan matkanneet suomalaiset taiteilijat toivat tuliaisina taulujen ja sävellysten lisäksi myös keksejä ja makoisan kakkureseptin ? Ken tietää.

Häitä tanssittiin pitkälle yöhön. Pienimmät juhlijat vain laskettiin uinailemaan patjalle salin nurkkaan. Siellä meidänkin Totomme (3v) veteli sikeitä huolimatta samassa tilassa pauhaavasta musiikista ja taputuksista. Oli ihanat juhlat.

Merci à tous! 

Tous nos voeux de bonheur à Frédérique & Erwan !






keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Auto täynnä viinejä ja muita herkkuja



Kun palaamme Ranskasta, on automme aina ääriään myöten täynnä. Pääasiallinen syy tähän on isännän tapa ostaa viinit jo tuotantovaiheessa (primeurs) eli hän varaa tiettyä merkkejä tietyn pullomäärän jo rypäleiden kypsyttyä. Tilauksen jättämisen jälkeen sitten odotellaan muutama vuosi viinin valmistumista ennen kuin viinit toimitetaan. Tällä ostotavalla hinnat ovat edullisemmat, mutta ostaja kantaa riskin viinin onninstumisesta. Parhaimmillaan kotiin saa laatuviinejä noin kolmasosalla vähittäiskaupan hinnasta, pahimmillaan maksaa huonon vuoden huonosta litkusta. Riskiä saa minimoitua tilaamalla luottotuottajilta pidempään säilytykseen tarkoitettuja viinejä. Me nautimme parhaillaan isännän harrastuksen alkuaikojen ostoksista eli yli kymmenen vuotta sitten tilatuista viineistä.

Käytännöllinen tapaa ostaa viininsä, mutta Suomen verokäytäntö aiheuttaa pieniä rajoituksia kuljetusten suhteen. Siispä viinit toimitetaan anopille ja joudumme ne itse kuljettamaan Suomeen. Kysehän on tosiaankin omaan kellariin ja käyttöön (toki ystävien kanssa yhdessä herkutellen) tulevista viineistä, joten niitä saa kuljettaa isommankin määrän ilman veroseuraamuksia.

Tästä johtuen autosta vievät lasten lisäksi tilaa myös viinilaatikot. Eihän niitä nyt ihan hurjia määriä ole, mutta kyllä 30 pulloa jo vie tilaa takaluukusta. Jo etukäteen vannotamme toisiamme olemaan ostamatta liikaa muita tuliaisia kotiinkuljetettavaksi - vaan näin siinä aina käy...


Vähän taas karkasi mopo käsistä. Vuohenjuustoja, suklaata, nougata, Savoraa, hunajaa ja muita herkkuja tarttui toreilta mukaan taas kiitettävä määrä. Puolustuksekseni täytyy kuitenkin sanoa, että osan herkuista saimme lahjaksi ja kokeiltavaksi. Tiedossa onkin mielenkiintoista testausta vaikka sokerikuorrutetuilla vaaleanpunaisilla manteleilla ja laventelilla leivonnaisissa (luomulaventelia kälyni anopin pihalta!)

Lopputulos oli kyllä ennustettavissa jo katselemalla matkasuunnitelmaamme. Yllättäen siitä löytyi useampiakin ruokaan liittyviä kohteita, kuten esim. Valrhonan suklaatehtaan uusi lisäys La Cité du Chocolat sekä saksanpähkinäfarmin tilamyymälä.

Tilamyymälän idyllinen pihapiiri oli jo nähtävyys sinänsä ja kellarissa sai maistella mm. pähkinächutneytä, saksanpähkinäöljyä, pähkinäsinappia ja muita pähkinäisiä herkkuja... mukaan lähti tietysti tuota öljyä, nougata ja sinappia, mutta myös pähkinäviiniä. Se onkin on aivan mahtavaa aperitiivina - Kun tuoreita (vihreitä) pähkinöitä, punaviiniä ja sokeria yhdistetään ja niiden annetaan käydä,on lopputulos täyteläinen ja hivenen makea.



p.s. tiedän - rommi ei varsinaisesti ole ranskalainen juoma, mutta kun ne liekitetyt banaanit jäivät sittenkin mökillä tekemättä niin pakkohan tuokin oli pakaaseihin lykätä...

p.p.s. muita lomamuistoja täällä

tiistai 15. heinäkuuta 2014

Ranskalainen aamiainen


Se oli sitten siinä se kesälomareissu. Pakollinen melkein kahden viikon tauko netin käytössä muutamaa satunnaista linjayhteyttä lukuun ottamatta on takana ja täytyy sanoa, että selvisin paremmin kuin odotin. Pieniä vierotusoireita oli toki huomattavissa – varsinkin kun bongasin Jean d’Ormessonin Strasbourgilaisen ravintolan seinällä poseeraamassa tai kun faisselle de chèvre oli aivan niin hyvää kuin muistinkin kävi mielessä, miten mukava olisi jakaa noita ajatuksia kaikkien blogilukijoidenkin kanssa.

Ranska on meille ennen kaikkea paikka tavata sukulaisia ja ystäviä, mutta hyvänä kakkosena matkan tarkoituksesta kilpailee hyvä ruoka. Tämäkään kerta ei tee poikkeusta. Tulipa taas tankattua juustoja ja APRIKOOSEJA ja muitakin herkkuja. Se on jännä, miten anopin tekemät yksinkertaiset ruokalajit voivatkin maistua niin ihanalle. Ehkä kyse on vain vaihtelusta normikotiruokaamme, ehkä ainekset ovat jotenkin parempia tai sitten ranskalainen ruoka vaan yksinkertaisesti on hyvää. Herkut eivät tarvitse välttämättä edes sen kummempaa valmistusta.


Lomapaikkana tänäkin vuonna oli tuttuun tapaan Valence, mutta lisäksi vietimme viikon verran Vercorsin upeissa vuoristomaisemissa.  Matkaohjelmassa oli yhdet häät ja leirintäaluemökkeilyä sukulaisvierailujen lisäksi. Leirintäalueella kokkailu rajoittui lähinnä raviolien lämmittämiseen tai planchalla paistoon, joten itse hankitut ja tehdyt ruoat painottuivat aamupalaan.

Alla siis ote aamiaisia... 

(1)

Faisselle au chèvre eli tuorettakin tuoreempi vuohenjuusto sokeriliemessä pikaiseen keitettyjen aprikoosinpuolikkaiden kanssa on aamiaisten aatelia. Tätä on pakko saada lomalla ainakin kerran!

(2)

Ranskalaisten aamupala painottuu usein makeaan. Croissant, suklaapulla tai vaalea leipä voin ja hillon kera  maitokahvin seurana taitaa olla se standardiversio ranskalaisesta aamiaisesta. Me olemme suomalaisittain tottuneet syömään jotain suolaisempaa, mutta kyllä meillekin makea kelpasi.

Mini”salamat” (éclairs) vanilja, suklaa ja kahvi. I rest my case… 

(3)

Onko kukaan nähnyt ranskalaisia elokuvia Camping I ja Camping II ? 
Me valmistauduimme lomamatkaan katsomalla molemmat koko perheen voimin. Elokuvat nähneet tunnistanevat Bencon ainakin nimeltä. Tämä makea kaakaojuoma oli itseoikeutettu osa meidänkin leirielämäämme. ”Juomaa ystäville… ” -Patrickin tapaan. 

(4)

Ranskalainen leiriaamupala summeerattuna. Pain au chocolat, leipää aprikoosihillolla, madeleines ja radiosta uutiset, musiikkia tai stand-up komiikkaa. Kuvasta puuttuu vain iso kulhollinen maitokahvia. Näillä saatiin sateinenkin päivä hyvin alkuun. 

torstai 10. heinäkuuta 2014

Lempileivästä lempileipään


Usein sitä yrittää tehdä leivästä niinsanotusti terveellisempää eli käyttää täysjyväjauhoja tai ruisjauhoja. Tummemmilla jauhoilla saa leipään myös enemmän makua. Aina välillä kuitenkin tekee mieli, lapsilla jostain syystä useammin kuin aikuisilla, sellaista vaaleaa hötöleipää. Kaupan muovipussihötöleivät ovat pääsääntöisesti aika kumisia (poikkeuksena ehkä Pågenin paahtoleivät), mutta voihan sitä tehdä vaaleaa leipää ihan itsekin.

Tämän(kin ) reseptin inspiraationlähde on ollut jossain Delicious-lehdessä. Hiukan tuli muunneltua kaapista löytyvien tarvikkeiden ja oman laiskuuden mukaan.

Vaalea vuokaleipä 

3dl hiivaleipäjauhoja
4dl leivontakarkeita vehnäjauhoja
hyppysellinen suolaa
vajaa pussillinen kuivahiivaa
3,5dl lämmintä vettä

Sekoita vesi ja suola keskenään ja anna suolan liueta. Sekoita jauhot ja hiiva keskenään ja lisää nesteeseen. Sekoita pikaisesti taikinaksi ja jätä kannen alle lepäämään 10minuutiksi.

Ohjeessa käskettiin laittamaan öljyä pöydälle ja käsiin, mutta minä vaan öljysin kulhon pohjan ja käteni ja etenin pienemmällä tiskillä. Eli taikina venytetään kevyesti ja taitetaan takareuna etureunan päälle. Painele litteämmäksi, ja käännä sivureuna toisen sivureunan päälle. Toista molemmat manööverit muutamaan kertaan ja jätä taikina lepäämään 10minuutiksi.

Toista kerran. Odota 10min. Toista toisen kerran ja jätä  lepäämään 30minuutiksi. Tässä vaiheessa taikina on ihanan kevyt, hötöinen ja lupaa herkkua.

Ripottele päälle hiukan jauhoja, muotoile leiväksi ja asettele öljyttyyn leipävuokaan. (Minä tosin unohdin öljytä silikonivuokani - siksi oli ilmassa pientä jännitystä kypsymistä odottaessani). Laita liinan alle kohoamaan vielä 45 minuutiksi. Leikkaa pintaan terävällä terällä viilto.

Paista 200 asteisessa uunissa 35-45 minuuttia. Anna levätä hetken aikaa ja ota pois vuoasta ja ritilälle jäähtymään.

keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Pastaa pangrattato salamin ja fenkolin kera

Timjaminkukat ovat yksi lempikukistani - varsinkin lautasella


Kun salamipötköstä on enää loppu jäljellä tai leikkele uhkaa vanhentua, on pasta täydellinen loppujen käyttöpaikka. 
Ja kun leipä uhkaa kuivua, tehdään niin kuin italialaiset. Vedetään muruiksi, paistetaan pannulla rapeaksi oliiviöljyn, yrttien ja mausteiden kera ja ripotellaan pastan päälle. 

Tämän pastan myötä on virallinen matkaa edeltävä jääkaapintyhjennys toteutettu. 

(Vaikka näin korvaan salaisuutena kuiskaten voin vielä paljastaa, että välillä ostamme salaminkantoja kaupasta ihan vain tätä reseptiä varten - ne kun ovat aika edullisiakin.)


Pastaa pangrattato salamin/chorizon ja fenkolin kera 
(Jamie Oliverin reseptin pohjalta)

Paahda pangrattato oliiviöljyssä. Tällä kertaa laitettiin leivänmurujen mausteeksi pikkuisen chiliä (d'Espelette - kun kohta pääsen ranskalaiseen supermarkettiin ostamaan lisää), timjamia ja suolaa ja pippuria

Leikkaa salami/chorizo pieniksi palasiksi ja laita pannulle oliiviöljytilkan kanssa hetkeksi. Lisää 2 valkosipulinkynttä, teelusikallinen murskattuja fenkolinsiemeniä, sekä yksi iso fenkoli pilkottuna. Laita kansi päälle ja anna hautua viitisen minuuttia. 

Lisää 1prk tomaattimurskaa ja hiukan vettä. Ripottele päälle 1tl sokeria, suolaa ja pippuria. Jätä kannen alle hautumaan vajaaksi puoleksi tunniksi ja keitä spagetti

Kun spagetti on kypsää, sekoita se ja pari kauhallista keitinvettä kastikkeeseen. Tarjoile lautasille ja ripottele päällä pangrattatoa makusi mukaan. Jos haluat, voit lisätä vielä vaikka pinjansiemeniä (niitäkin oli vähän vielä jäljellä edellisestä kerrasta).