Kaksi päivää Tukholmassa miehen kanssa ja arvatkaapa mitä teimme? Kävelimme, kävelimme ja kävelimme vähän lisää, jotta jaksaisimme syödä. Niin, ja nukuimme varmaan enemmän kuin koko jouluna yhteensä.
Teemana meillä oli rentous, rustiikki ja lämpö- Viimeksimainittu tosin katosi joulukuun viimaan. Aurinko paistoi, mutta ensimmäisen päivän palelin koko ajan.
Veto ja viileys oli myös ainoa haittapuoli Östermalmin kauppahallin Lisa Elmqvist ravintolassa. Meriantura sitruunavoilla, punajuurella ja pienillä uusilla perunoilla oli yksi elämäni parhaista.
Enhän minä tietysti merianturaa ole kamalan monta kertaa syönytkään, mutta tämä oli kyllä uskomattoman hyvää... ja se voi, melkein lusikoin sitä ihan sellaisenaan, mutta kun oli vai veitsi ja haarukka. Tyydyin vain murskaamaan perunat joukkoon...
Muutenkin kauppahallissa oli herkkuja tarjolla, juurikin sellaiseen vähän torimaiseen husmanskost-tyyliin. Kaikki näytti hyvältä, mutta tällä kertaa halusimme istua kunnolla pöydän viereen.
Kauppahallista kulku kävi Gamla Stanin puolelle. Sieltä löytyy kahviloita rivissä. Ensimmäinen oli hauskan luolamainen (takaseinä oli kuin olikin kiveä). Kahvi oli kuumaa ja kanelipulla kunnon bullaa.
Illalla jouduimme tyytymään Opera Bariin Opera Källarin sijasta. Jälkimmäinen oli joulun välipäivinä kiinni. No, söimme ihan hyvin ja liikaa.
Raputoast majoneesilla oli maukas, mutta ihan liian suuri. Unohdin sanoa tarjoilijalle haluavani puolikkaan annoksen. Häränposki oli pehmeää, mutta harmillisen mautonta. Teki mieli muistuttaa keittiömestaria vahvan keittoliemen ja suolan olemassaolosta, mutta ainakin tuo täytti vatsan. Oskarin-leivos oli juuri niin voinen kuin pitikin, vaikkakin vähän turhan kylmä.
Nälkää emme siis nähneet, mutta päivän kauppahalli-ihanuuden jälkeen tämä oli pieni mahalasku. Miljöö tosin jatkui upeana art deco-tyylillään.
Niin hyvin kyllä vatsa täyttyi, että ruokaa ei tarvinnut etsiä ennen seuraavan päivän brunssia. Ei siitä sen enempää, kahvi oli ok ja kakku syötävää, bagel vähän sinnepäin. Valitettavasti Gamla Stanissa taitaa huomata pienen turistivivahteen myös tarjonnassa. Miljöö, taas kerran, oli kerrassaan mahtava.
Koko matkan ajan tunsin olevani keskellä elokuvaa. Tukholma on mahtava kaikkine historiallisine rakennuksineen ja tunnelma on jotenkin kiehtovan "vanhanaikainen" vaikka teknologiaa näkyykin kaikkialla (mm. kahvilan ovikoodisysteemi kahvassa oli jännä :-)
Silti mieleeni jäi sellainen vnnhemman ranskalaisen elokuvan tunnelma... jotain tällaista. Ehkä se alkoi noista kauppahallin ruutuliinoista.
p.s. Kuvia kävelyltä myös täällä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun aina kommenteista!