Hävikkiviikon kaappityhjennystä

Ryhdyinpä Hävikkiviikon kunniaksi minäkin tässä katselemaan kaappeja vähän "sillä silmällä". Aina sieltä tuntuu löytyvän jotain. Koko kesän olemme isännän kanssa molemmat käyneet vuorotellen ja yhdessä kaupassa, minkä seurauksena ei kumpikaan ole ollut ihan perillä jääkaapin sisällöstä ja suunnitelmatkin ruokien suhteen saattoivat mennä ristiin. Myönnän kesällä päätyneen bioroskikseen enemmän kuin normaalisti.

Huomenna alkaa sitten molemmilla uusi työ ja edessä on kurinpalautus, niin aikatauluissa kuin ruokasuunnittelussakin. Itse asiassa ensimmäinen nettiruokakaupan tilaus on jo laitettu ja sen perusteella sitten mennään.

Tänään kuitenkin tarkastin sekä kaapit että pakkasen. Kyllähän sitä muutakin syötävää löytyi, mutta näillä mentiin. Pakkasesta löytyi yksi jo keväällä hankittu pussi herneitä. Juuri sopivasti flunssaiselle esikoiselle, kuopukselle ja minulle lounaaksi. Punasipulin kanssa ja sitruunamehulla höystettynä tuo on herkkua. Eiliseltä oli jäänyt vähän loimulohta, joka sopii herneiden kanssa kuin sipuli pekonin. Rucolanversot kävin hakemassa naapurimarketista, että saatiin vähän tuoretta vihreääkin mukaan.

Tomaatit puolestaan olivat jo ihan siinä rajoilla, joten ei kun uuniin. Tämä onkin vakkariresepti, jota tehdään säännöllisin väliajoin ja joka varmaan jossain vaiheessa on jo blogissakin vilahtanut. Tässä vielä uudelleen. Se on sen arvoinen. 

Kypsiä (tai jo vähän ylikypsiä tomaatteja) halkaistaan kahtia. Sitten poistetaan suurimmat siemenet nesteen minimoimiseksi ja asetellaan puolikkaat uunivuokaan. Ripaukset suolaa ja pippuria.

Päälle ripotellaan valkosipuliraastetta (1 iso kynsi eli tervemenoa flunssa!) ja persiljasilppua. Sitten vielä korppujauhoja ja haluamaasi juustoa. Tänään juustoina olivat cheddar ja parmesaani.

Uunissa 200 asteessa, kunnes juusto sulaa ja hieman ruskistuu.

Esikoinen ahmi noista melkein puolet ja niistäkin suurimman osan suoraan vuoasta. Haarukalla kiinni ja nassuun... Katsoin toisaalle. Vähän hymyilytti.

Äitienpäivänilta

Oi, miten sää onkaan hellinyt viimeisen viikon aikana! Isäntä vaihtoi jo aamukahvipaikkansa pihalle ja sai kuopuksesta seuraa (vähän vain tarvittiin peittoja avuksi)

Tämä äitienpäiväkin on mennyt helteisissä merkeissä ja vaikka vähän tulikin reissattua mummilan suuntaan, niin silti olemme ehtineet myös nauttimaan ulkonaolosta. Hiekkalaatikkoiltojen kausikin tuli virallisesti avattua. Niin, ja tänään söimme ensimmäistä kertaa illalla ulkoterassilla tänä vuonna. Aika huikeaa, eikä tarvittu edes toppatakkeja. 

Ruokana meillä oli yksinkertaisesti pihvisalaattia. Taas todennettiin sekin, miten siivutettuna kaksi pihviä riittää vallan mainiosti neljälle ja puolelle syöjälle. Pohjalle ihan perussalaattia eli kurkkua, tomaattia ja vihreää salaattia. Höysteeksi basilikaa ja paahdettuja manteleita, päälle taas viikuna-taatelibalsamicoa. 

Ennen salaattia maisteltiin viininlehtikääryleitä, retiisejä ja pannulla paistettuja pekoni-luumukääröjä. Tästä se kesä alkaa! 

Ihanaa äitienpäivän iltaa vielä kaikille! 

Äitienpäivän aperopalat

Meillä on viime aikoina vakiintunut joulupurkkiin siemennäkkärivarasto. Siinä se purkki könöttää keskellä keittiön pöytää ja noin kerran viikossa huomaan harovani metallipohjaa ja pistän kiireen vilkkaa näkkärin uuniin.

Suupaloja-kirjasta alkuun lähtenyt reseptikokeilu on elänyt omaa elämäänsä ja tänään kokeilin äitienpävää silmällä pitäen seesaminsiemennäkkäriä pohjaksi aperopaloille. Hyvinhän tuo toimi ja toi mukavan uutta fiilistä tuttuun bruschetta-päälliseen ja lohitahnaan.

Olen myös törkännyt näkkäriin sekä heraproteiinia että kuitulisää. Varsinainen superruokakokki siis...


Kaksi näkkäripäällistä 

Bruschetta-päällinen on yksinkertaisesti tomaattikuutioita (ilman siemeniä), punasipulikuutioita, basilikaa ja hyvää oliiviöljyä. Vähän mustapippuria päälle myllystä.

Lohitahnaan sekoitan aina pari ruokalusikallista tuorejuustoa, tuplasti jugurttia ja sitten jotain yrttejä, paprikapaloja, kevätsipulia ja lohta - tällä kertaa loimusellaista, jota tuli viikolla hankittua jääkaappiin isompi pala. Suolaa ja pippuria keveällä kädellä. Toisinaan laitan vielä sitruunankuorta tai -mehua. Tänään ei jääkaapista löytynyt yhtään sitruunaa.

Vedän ihan reilusti sähkövatkaimella sekaisin, jolloin lopputuloksena on ihanan pehmeä tahna raikkailla paprikasattumilla.

Kuvan ottamisen jälkeen painoin lohitahnan päälle vielä kurkkusiivun. Se toikin mukavaa raikkautta muuten aika täyteläiseen tahnaan.

Seesaminsiemennäkkäri 

1dl auringonkukansiemeniä
1dl seesaminsiemeniä
hyppysellinen suolaa
0,5dl SunSpelt kuitulisää
0,5dl heraproteiinia
runsas 0,5dl vehnäjauhoja
runsas 0,5dl ruisjauhoja
2rkl oliiviöljyä
2dl lämmintä vettä

Sekoita ainekset keskenään. Anna turvota muutaman minuutin ajan. Levitä ohueksi kerrokseksi leivinpaperilla peitetylle uunipellille ja kuivata 150 asteisessa uunissa noin 30min. Pistä uuni pois päältä ja jätä sinne vielä noin 10min. Ota pois uunista ja jäähdytä.

Talven vihreää - koitan muistaa

Miten minä aina unohdankin pakasteet? Talvella sitä aina välillä katselee toivottoman tylsää ja vähän nahistuneenkin näköistä hevi-tiskiä ja tuskailee ruokamailien määrän ja mielikuvituksen puutteen kanssa, Silloin kannattaisi katse kääntää pakastealtaan suuntaan. Ei, kaikki siellä ei ole hyvää, mutta esimerkiksi herneet eivät pakkasesta pelästy ja tuovan ihanan kesäistä makeuttaan keskellä pimeää alkuvuotta. Lupaan muistaa,

Uunilohen kanssa herne, sipuli, pinaatti sekoitus oli omiaan. Varsinkin sitruunalla höystettynä.

Uunilohi ja sen kaverit

Perunat täydentämään: 
Laita perunat kiehumaan tai höyrykeittimeen. Muista laittaa ajoissa, että ovat kypsiä samaan aikaan lohen ja sen kavereiden kanssa.

Lohi: 
Pistä loraus oliiviöljyä uunivuoan pohjalle. Laita päälle lohifile. Suolaa, pippuroi ja tiputtele päälle tilliä, chilipaloja, kirsikkatomaatteja ja sitruunansiivuja, Sitten vielä muutama nokare voita ja vähän öljyä.

Pistä vuoka uuniin 200 asteeseen kunnes kypsää (n.30min fileen suuruudesta ja paksuudesta riippuen -niin ja siitä, miten kypsänä kalasi haluat).

Kaverit tehdään, kun lohi on melkein valmista:
Kuullota sipulia pannussa öljyssä ja lisää joukkoon herneet (2pss). Sekoita ja anna kuumentua. Ripottele joukkoon 1 sitruunan kuori ja puolet sen mehusta, hyppysellinen suolaa ja muutama kierros pippurimyllystä. Lopuksi kääntele joukkoon vielä tuoretta pinaattia ja tilliä, ja anna kuumentua, mutta älä varsinaisesti kypsennä.

Kiehauta sokeriherneet vedessä, valuta nopeasti ja kuullota voissa pannulla. Ripottele päälle hiukan suolaa ja pippuria,

Nostele lopuksi nopeasti tarjolle. Kesä tuli ja räntäsateet unohtuvat - ainakin seuraavan aamun töihinlähtöön saakka.

"Äiti, haluaisitko sä ison pepun?"

Toto 4v : "Äiti, haluaisitko sä ison pepun?"
Äiti: "No, en oikeastaan..."
Toto: "Mä haluun - kun sitten voi mennä että poing, poing, poing.... " - pomppii kuin pomppupallolla

Jep, perjantai.

Eikä poika päässyt vesirokon takia ulos koko päivänä ja äiti yritti tehdä kotona töitä energiaa pursuavan pilkullisen pikkumiehen kanssa. Se on kumma tauti tuo vesirokko. Jollei pilkkuja olisi, en uskoisi pojalla sitä olevankaan.

Tilanne vaati illaksi jotain lämmintä, lämmittävää ja täynnä makua, siis broileria tomaatti-oliivikastikkeessa.
Niin, ja jälkkäriksi äiti kävi hakemassa naapurikaupasta jätskiä - kaksi isoa pakettia. Olimme ne ansainneet.

Tomaattinen broileri-oliivikastike 

Broilerin paistileikkeitä
1 iso keltasipuli
1 sellerinvarsi
3 laakerinlehteä
1tl korianterinsiemeniä
1tl fenkolinsiemeniä
1rkl rosmariininlehtiä silputtuna
pieni pala chiliä
2 valkosipulinkynttä
1rkl tomaattpyreetä
1dl valkoviiniä
1 prk tomaattimurskaa
0,5 kasvis- (tai kana-) fondikuutiota
1 prk oliiveja

Ruskista broilerinpalat nahkapuolelta hyvin öljyn ja voin sekoituksessa pannussa. Sitten toiselta puolelta. Suolaa ja pippuroi ja nosta pois pannulta. Lisää pannulle vähän öljyä (kaada ensin pois ylimääräiset nesteet, jos niitä on kertynyt)

Silppua sipuli ja keltasipuli. Kuullota niitä pannussa. Lisää joukkoon korianterinsiemenet, fenkolinsiemenet, rosmariini, chili ja valkosipuli. Sekoittele pari minuuttia.
Kaada sekaan valkoviini ja kiehauta. Lisää tomaattipyree ja laakerinlehdet. Sekoita.

Kaada pannulle tomaattimurska ja vähän vettä sekä fondikuution puolikas. Sekoita ja jätä pienellä lämmöllä kannen alle poreilemaan puoleksi tunniksi.

Kaada joukkoon oliivit ja anna poreilla vielä toinen puoli tuntia.

Pistä broileripalat takaisin pannulle ja anna poreilla kuumaksi (ja kypsäksi, jos eivät sitä vielä olleet).

Tarjoile riisin , broccolin ja sokeriherneiden kera.

Ruokaa Aito-ateriakassista

Olemme ennenkin kokeilleet ateriapusseja Kauppahalli24-palvelusta tilattuina. Kirjamessuviikonloppuna tiesin ruoanlaiton jäävän pikaiseksi ja väsymysasteen todennäköisesti häiritsevän ruoanlaiton luovaa prosessia. Siksi päätin kokeilla silmiin osunutta Aito ateriakassia.

Jos Anton&Antonin kassi on brändäykseltään luksusversio paperipusseineen, on Aito-ateriakassi konstailematon arjen apu. Aito-kasseissa on mukana ainekset aina vain yhteen ateriaan kerrallaan, mikä ehkä helpottaa vähän ainakin tällaista kokeilutilausta. Annokset on tarkoitettu kahdelle tai neljälle hengelle.

Ensimmäisen kerran valintamme osui Chili sin Carne-reseptiin sunnuntai-illan iloksi. Paketista löytyivät kaikki muut ainekset paitsi suola, pippuri ja öljy (ja valkosipuli, jota jotenkin jäin kaipailemaan, vaikkei sitä reseptissä lukenutkaan). 

Olin varmuuden vuoksi ottanut kaksi pussia, sillä tiesin pöydän ympärillä olevan ainakin 2 aikuista ja kolme lasta, joten kahden hengen annos kuulosti ihan liian naftilta, Vaan kuinkas sitten kävikään? 

Meitä oli pöydässä kolme aikuista ja kolme lasta. jotka vähän kiukuttelivat härkäpavuista (maistuivat kuulemma hiileltä - mokomat lihansyöjäpedot). Lasten annokset siis olivat suhteellisen pienet. Kolme aikuista kuitenkin söi ihan reippaasti ja kyllä lastenkin annoksista yhteensä tuli tosi runsas neljäs annos. Silti chiliä jäi pannuun yli puolet ja lisukettakin jonkin verran. 

Myönnetään, lisäilin kaiken varalta vähän avokadoa ja crème fraîchea reseptin ulkopuolelta, vaikka maun puolesta niitä ei kyllä olisi tarvinnut, Chili sin Carne oli aikuisista oikein hyvää ja maukasta, huolimatta lasten mutinoista. Lisukkeet eivät kuitenkaan millään tavalla vastanneet pannuun jäänyttä määrää. Seuraavalla kerralla sitten tiedän ottaa perheelle vain yhden pussin ja varautua vielä vähän suuremmilla lisukkeilla, jos joku näyttäisi jäävän nälkäiseksi. 

Kuvan jälkeen lisäsin kyllä vielä itse chiliä, sillä sitä ei ollut tässä vielä tarpeeksi

Seuraava kerta tosiaan on varmasti edessä taas jossain välissä. Hintakaan ei nimittäin päätä huimaa (8,50€/kassi, kun osti kaksi eli 17€ neljän hengen ateria). Lisäksi ryynejä jäi vielä 1,5 paketillista kaappiin odottamaan varsinaisten ateriantähteiden lisäksi. 

Aina välillä on mukavaa, kun kiireiden keskellä joku toinen on miettinyt ruokalistan valmiiksi ja ainekset löytyvät valmiina pussista... Lisäbonuksena tulee terveellisyys, johon on mm. Sydänliiton kansa yhteistyössä määritellyn sisällön kehityksessä kiinnitetty huomiota (ja oli kiva huomata mm. härkäpapujen olevan luomua!) Mielenkiintoinen tuote viikon ruokaostoksia täydentämään. 

Koska pekoni...

Pahus vieköön tätä syksyn pimeyttä kuvien ottamisen kiusaa

No, on siinä kesäkurpitsaa ja riisiä ja tomaatteja (ja juustoa..). Hyvää ja oikein sopivaa arki-illan herkuksi. Tätä tehdään meillä syksyn tullen joka vuosi ainakin kerran.

Pitänee perustaa blogiin jokin uusi sarja nimeltään "arkiruokien aatelia" tai "vuoasta vuokaan". Sellaisia reseptejä tuntuu nyt olevan tarjolla. Vaan torstaina pääsenkin yhdistämään herkullisen ruoan ja jännittävän teatterin! Siitä lisää myöhemmin.

Pekoninen kesäkurpitsa-riisivuoka

Kaada öljyttyyn uunivuokaan pari desiä riisiä.

Pilko yksi isohko kesäkurpitsa palasiksi. Lohko pari punasipulia ja 3 isohkoa tomaattia.Kuutioi puoli pakettia Koskenlaskija-juustoa ja sekoita kasvisten joukkoon. Mausta suolalla (varovasti), pippurilla, oreganolla ja haluamillasi muilla yrteillä. Sekoita hyvin.

Kaada kasvis-juustoseos riisin päälle. Valuta vuokaan vielä pari desiä ruokakermaa ja desin verran kevytmaitoa.

Pistä uuniin noin 40 minuutiksi (225 astetta) ja levitä pinnalle sitten paketti (tai 2 kuten meillä) pekonia palasina. Laita takaisin uuniin kunnes pekonit ovat ihanasti ruskistuneet. Anna seistä kymmenisen minuuttia ja pistele poskeen. Tai lämmitä seuraavana päivänä uudelleen herkuttelua varten.

Spiromaatti tositoimissa - kesäkurpitsapasta ja sen tomaattikastike

Spiromaatti eli vihannessorvi on meillä ollut ahkerassa käytössä. Kesän suuri suosikki on naurispasta, jota meillä syötiin jo tuossa jokin aika sitten. Nyt laitettiin testiin pikainen kesäkurpitsapasta. Kannatti.

Tuo vehje on tosissaan kätevä muuten, mutta nuo jalkojen imukupit eivät kyllä pidä kiinni ihan niin kuin pitäisi. Toimii silti ja parasta tässä on se, ettei tarvita sen paremmin sähköjohtoa kuin pattereitakaan. Pyörii puhtaasti käsivoimilla ja hyvin pyöriikin :-) (ks. alla).

Pastan ohje on bongattu Delicious-lehdestä ja muokattu vähän vastaamaan oman pihan yrttitarjontaa. Kyseinen lehti on ollut ehdoton suosikkini jos useamman vuoden ajan. Jokaisesta lehdestä tulee vähintäänkin inspiroiduttua, jollei ihan orjallisesti tehtyä useampi resepti. Kannattaa napata mukaan, jos sattuu lehtihyllyillä osumaan silmiin (ja pyytämällä sen kai saa lähikauppaankin, ainakin meille tuli).

Toki samantyyppistä pastaa on tehty monessa blogissakin ja varsinkin raakaruoasta innostuneet käyttävät kesäkurpitsaa tällä tavalla korvaamaan perinteiset vehnämakaronit. Tämä versio ei käy raakaruoasta, sillä kastiketta kypsennettiin kunnolla ja kesäkurpitsatkin laitoin ihan kuumiksi saakka. Sateisella kesäkelillä kun ainakin minun tekee mieleni jotain lämmittävää.

Kesäkurpitsapasta ja sen tomaattikastike

Vedä 2-3 keskikokoista hieman suurempaa kesäkurpitsaa spiromaatista läpi. Sekoita joukkoon muutama hyppysellinen suolaa ja laita siivilään valumaan. Puristele aina välillä liiallisia nesteitä pois.

1,5pkt kirsikkatomaatteja eli kai noin 30-40kpl.
4 sardellifilettä
4 valkosipulinkynttä
iso kourallinen persiljaa
iso kourallinen mintunlehtiä
suolaa & pippuria

tarjoiluun: paahdettuja pinjansiemeniä ja parmesaania raastettavaksi

Paahda tomaatteja pannulla hetki, kunnes niiden pinnassa on vähän tummaa... makusi mukaan. Lisää joukkoon hienonnetut sardellifileet ja valkosipuli. Sekoita ja lisää pannun pohjalle tilkka vettä. Anna kypsyä viitisen minuuttia. Lisää melkein kaikki yrtit ja sekoita. Anna vielä hautua hetki ja painele tomaatit rikki kastikkeeksi. Maista ja lisää hitunen suolaa. Älä liioittele suolan kanssa, sillä sitä on kesäkurpitsassa.

Purista kesäkurpitsasta vielä pois nesteitä ja sekoita ne kastikkeeseen. Jos kesäkurpitsa on kovin suolaista, huuhtele se, mutta muista valuttaa ja puristaa vesi pois.
Kuumenna, mutta älä enää kypsennä. Lisää pippuria Nosta lautasille ja ripottele päälle pinjansiemeniä ja parmesaaniraastetta sekä loput yrteistä.

Kesävakioita - erilainen makaronilaatikko ja chili-sitruunapastaa

On tiettyjä reseptejä, joita tulee tehtyä kesälomalla aina. Itse asiassa, vanhetessa sitä kohta käy niin, ettei lomalla tarvitse pahemmin ruokalehtiä selailla (ihan toinen juttu onkin sitten se, että se on tosi kivaa). Sen kun vain toistaa vakionsa ja, hups, loma loppui.

Tässä siis pari vakiota, joita meillä on nytkin jo maisteltu, eikä lomastani ole kulunut vielä kuin ensimmäinen viikko...

Tämä tuunattu makaronilaatikko on meillä pelastanut useammin kuin kerran, kun on äidin mielikuvitus pettänyt ja lapset ruokittava. Alunperin resepti on bongattu Jamies Dinners-kirjasta vuosia sitten, vielä se kulkee mukana ja toistuu säännöllisesti. Tällä viikolla se pelasti myös päivän, äidin pahantuulisuuden (loma + siivouspäivä - ymmärrättehän... ) haihtuessa basilikan, timjamin ja mintun tuoksujen myötä ilmaan.

Kesäisin jopa suomalaisissa tomaateissa on jonkin verran makua, mutta silti olen vaihtanut tomaattien ja kerman välistä suhdetta. Enemmän punaista ja vähemmän valkoista. Lisäbonuksena reseptikin kevenee...

Toinenkin resepti on pastaa. Se nyt ei tietysti ole ollenkaan yllättävää. Ainakin meillä pasta on varmin tapa saada myös lapset iloisina ruokapöytään. Eikä vanhempienkaan suu pastasta mutruun mene. Paitsi ehkä tämän reseptin sitruunasta, mutta se on sellainen iloinen mutru suupielet oikeinpäin. Chilin määrää voi säädellä vielä lautasella, joten kelpaa herkemmillekin makunystyröille ja on pahemman kerran addiktoivaa, kuten poppoomme voi asian todistaa jo vuosien kokemuksella.

Tomaatti-yrtti mac'n cheese

paketti pieniä simpukkamakaroneja
muutama siivu kuivaa leipää
12 kypsää tomaattia
2 valkosipulinkynttä
nippu basilikaa
iso kourallinen mintunlehtiä
muutama aurinkokuivattu tomaatti
3 sardellifileetä
suolaa ja pippuria
muutama iso kourallinen parmesaaniraastetta
3dl kermaa
punaviinietikkaa
muskottipähkinää
muutama mozzarella
timjamia
oliiviöljyä

Keitä pastat melkein kypsiksi.

Sekoita tehosekoittimessa leipä murusiksi timjamin kanssa ja laita sivuun odottamaan.

Surraa tomaatit, basilika, valkosipuli, minttu, aurinkokuivatut tomaatit, sardellit, hyppysellinen suolaa ja pippuria. Lisää parmesaania 2/3 raasteesta, kerma, etikka ja muskotti. Sekoita.

Lisää tomaattiseokseen vielä kauhallinen pastan keitinvettä ja valutetut pastat.

Kaada pastaseos vuokaan (tai kahteen), revi päälle mozzarella palasiksi. Ripottele leipämuruset pinnalle ja sitten vielä loput parmesaanista. Valuta vielä päällimmäiseksi oliiviöljyä.

Laita 200 asteiseen uuniin 15-20 minuutiksi. Malta vielä kymmenisen minuuttia, että vuoka lakkaa kiehumasta - Sitten herkutellaan.

Aina uudelleen chili-sitruunapastaa

Laita pastavesi kiehumaan ja kypsennä spagettia tarpeen mukainen määrä (jos teet spagettia enemmän kuin neljän suht pieniruokaisen ihmisen tarpeisiin, niin lisää kastikkeen aineksia samassa suhteessa).

Lorauta pannulle muutama ruokalusikallinen oliiviöljyä. Leikkaa paketillinen kirsikkatomaatteja puoliksi ja lisää pannulle. Raasta yhden sitruunan kuori ja purista mehu pannulle. Ripottele noin puoli teelusikallista kuivattuja chilihiutaleita pannulle (maun ja syöjien sietokyvyn mukaan - meillä isäntä lisää vielä lautaselle). Anna kuumentua hiljaisella lämmöllä saman aikaa kuin spagetti kypsyy.

Valuta spagetista vähän keitinlientä pannulle ja lisää spagetit. Sekoita. Lisää muutama kourallinen rucolaa ja sekoita taas. Nakkaa päälle vielä parmankinkkusiivuja maun ja syöjien mieltymysten mukainen määrä. Meillä menee yleensä vähintään paketti kerralla eli pari siivua per nuppi (4 nuppia).

Addiktoivaa. 


Lopuksi vielä kerrottakoon, että Rillette de maquereaux teki myös encoren viikonloppuna. Purkki on jo tyhjä. Onneksi pakkasessa on vielä muutama makrillifile seuraavaa satsia varten. 

Kvinoa-pinaatti-sitruuna-kanelisipuli (ja muutaman muun jutun) salaatti nuijilla

Kvinoa on mitä ilmeisemmin tullut meidän ruokapöytäämme jäädäkseen ja juurikin tällaisessa lämpimän salaatin muodossa. Ihanan lämmittävää kosteaan ja viilentyneeseen kevätsäähän. Salaatin voimalla jaksoi myös etsiä keskimmäisen puhelinta (+avainta) pitkin eilistä kavereiden kanssa kuljettua reittiä. Äiti sai iltalenkkinsä ja puhelinkin löytyi... kotiportin lukosta. No, emme me kovin pahasti kierroksellamme kastuneet... Huoh, olisi pitänyt mennä reitti nurinperin. Tosin silloin olisimme tulleet portin toiselta puolelta, emmekä varmaan huomanneet koko puhelinta, joka roikkui kotelossaan avaimesta.

Tämä on taas yksi niitä salaatteja, joista ei tiedä,miten sen oikein nimeäisi. Mikään osa ei dominoi, mutta kaikki ovat tarpeellisia täydelliseen lopputulokseen. Tämä olikin jo aika lähellä täydellistä minun makumieltymyksissäni. Ihanan pehmeä kvinoa sai ripauksen sähäkkyyttää sitruunasta, pyöristyi täyteläisen kanelisesta sipulista, kasvatti voimaa vahvasta valkosipulista ja raikastui pinaateilla ja tomaateilla. Runolliseksi aterian teki sen täydentyminen vielä hunaja-sitruunanuijilla. Lihaa karttava voisi maustaa vielä vaikka Labneh-juustolla tai fetalla tai ehkä jopa tuoreella vuohenjuustolla.


Kvinoaa ja muutamaa muuta juttua salaatissa 

ruokkii neljä vähän isoruokaisempaa ja yhden pikkumiehen

Puoli paketillista kvinoaa - keitä suolavedessä paketin ohjeen mukaan ja valuta

Sekoita 1 sitruunan mehu, saman verran mietoa ruokaöljyä (rypsi, auringonkukka, viinirypäleensiemen...) sekä suolaa ja mustapippuria. Sekoita kvinoaan 2 pienen sitruunan raastetun kuoren kanssa.

Siivuta 2 pientä punasipulia pannulla vähässä öljyssä ja ripauksella suolaa höystettyinä. Anna niiden kuullottua kevyesti ja ripottele päälle n. 1tl kanelia. Raasta joukoon 2 valkosipulinkynttä ja anna niiden pehmetä sipulin sekaan. Lisää 2rkl balsamicoa ja sekoita. Kaada kvinoan sekaan.

Sekoita salaattiin vielä paketillinen (eli noin 5 reipasta kourallista) babypinaatinlehtiä, puolitettuja kirsikkatomaatteja sekä 1 kokonainen avokado.

Nauti lämpöisenä tai haaleana. Voit halutessasi lisätä jotain pehmeä juustoa, mutta meillä laitettiin tällä kertaa seuraksi hunajaisien broilerinuijia.


Hunajaiset broilerinuijat (9 kpl)

1,5 sitruunan mehu
2 tl hunajaa
savustettua paprikajauhetta ( tai tavallista)
tulisempaa savustettua paprikajauhetta (tai Expelette-chiliä tai cayennepippuria)
suolaa

Kiehauta pikkukattilassa ja anna hitusen saostua.

Ruskista nuijat pannulla ja lado uunivuokaan vierekkäin. Levitä päälle kastiketta siveltimellä ja laita uuniin 200 asteeseen, kunnes ne ovat mukavan ruskeita ja kypsiä. Valele nuijia kypsentämisen aikana. (noin puolisen tuntia siinä kai meni).

Oi ihana lauantai

Rakastan lapsiani. Kaikki kolme ovat mahtavia poikia, joita en vaihtaisi pois. Se ei tarkoita sitä, etteikö viikonloppu ilman kahta vanhinta tuntuisi lomalta. Oi, sitä hiljaisuutta ja rauhaa. Kiitolliset ajatukset (ja pieni myötätunnon ailahdus) kiitävät sen kaverin vanhemmille, jotka ystävällisesti ottivat meidän mesoajamme yökylään. Kuopuskin on ollut paljon rauhallisempi, kun ei tarvitse pitää koko ajan puoliaan ja hakea isompien huomiota. Tosin tuossa jo vähän kyselikin isoveljien perään... 

Ruoanlaittokin tuntui helpommalta. Ei tarvinnut ajatella kaiken maailman ainesvierastuksia ja yökkäyksiä. Sen kun tehtiin, mitä mieli teki. Näin kevään edetessä onkin mieli tehnyt yhä useammin salaattia. Ei vielä sellaisia vihreitä ja kevyitä, vaan lämpimiä ja täyteläisiä. Tätä versiota tullaan tekemään meillä useamminkin. Tuo hyvää vaihtelua tähän, johon isäntä tykästyi jo melkein minun kyllästymiseeni saakka. 

Kyllä ruokalehtien selaaminen kannattaa. Pitkästä aikaa ehdin istahtaa sohvalle katselemaan pinoa Delicious- ja Glorian ruoka ja viini -lehtiä. Aika monessa kevät toi mukanaan pientä poltetta ja sitruksen kirpakkuutta. Tässäkin reseptissä Chili-limemarinoitu broileri yllättää piristävästi. 

Kvinoa-kanasalaatti 

4 broilerin paistisanaa (reisiä siis) luuttomina

2rkl oliiviöljyä

2rkl chipotle-kastiketta (meillä oli tällä kertaa Heinzin chipotle-valkosipulikastiketta, kun muuta ei kaupasta löytynyt) 

1 limen kuori raastettuna ja mehu 

Sekoita marinadi ja laita broileripalat marinoitumaan muutamaksi tunniki. 

200g kvinoaa

2 kypsää avokadoa

muutama lime

paketillinen beibipinaattia

kevätsipulia (tai muuta miedohkoa sipulis) 

puolikas nippu korianteria

1rkl balsamicoa

oliiviöljyä 

paketillinen kirsikkatomaatteja

Leikkaa kirsikkatomaatit puoliksi ja laita uunipannlle. Valuta päälle oliiviöljyä, ripottele suokaa ja pippuria ja haluamaasi yrttiä. Laita uunin 30min 150 asteeseen, sammuta uuni ja anna jäähtyä jättäen tomaatit uuniin. Lopputuloksena saat ihania makeita ja samalla pikkuisen kirpakoita puolikuivia tomaatteja. 

Paahda kvinoaa hetki pannulla ja laita sitten kattilaan, Peitä vedellä ja kiehuta hiljalleen n,15min. 

Kuivaa kanapalat ja paahda niitä kuumalla grillipannulla 2min kummaltakin puolelta kovalla lämmöllä ja laske sitten lämpöä ja anna kypsyä vielä viitisen minuuttia käännellen aina välillä. 

Leikkaa avokado palasiksi, pese pinaatti, sippua sipuli ja korianteri. 

Ripottele kvinoaan suolaa, pippuria ja hiukan oliiviöljyä sekä balsamiviinietikkaa ja limemehua, Maistele, että saat makusi mukaan. 

Sekoita kaikki salaatin ainekset kvinoaan ja tarjoile. 

Harissajugurttia lammaslihapullilla

Siis yleensähän jugurttikastike on se lisuke, mutta minun täyty myöntää, että tuota tuli ahnehdittua isompikin kasa lautaselle.
Harissaa voisi toki laittaa tomaattikastikkeeseenkin mausteeksi, mutta näin oli vähän helpompi säätää tuota tulisuutta lasten lautasilla.
Niin, ja mukana oli sitten vielä riisiäkin.

Lammaslihapullat, tomaattikastike ja harissajugurtti

500g lampaan jauhelihaa
suolaa, pippuria
1tl savustettua paprikajauhetta
0,5tl jeeraa

oliiviöljyä
1 sipuli silputtuna
3 valkosipulinkynttä murskattuina
1prk tomaattimurskaa
1tl murskattuja korianterinsiemeniä
muutamasta timjaminoksasta riivityt lehdet
suolaa & pippuria
0,5rkl sokeria
1rkl punaviinietikkaa

Jugurttia ja harissatahnaa purkista yhteen sekoitettuina kastikkeeksi.  Korianterinlehtiä mausteeksi ja koristeeksi.

Harissa on Pohjois-Afrikassa paljon käytettyä chilitahnaa, josta löytyy merkin mukaan erilaisia mausteita, kuten kuminaa, valkosipulia, korianteria jne... . Joissain on jopa ruusuvettä mausteena. Tahnan voi toki tehdä ihan itsekin, mutta mille on kelvannut kaupan versiokin ihan hyvin.

Lihapullat
Anna jauhelihan lämmetä huoneenlämpöiseksi, mausta ja muotoile pieniksi lihapulliksi öljyttyyn uunipannuun kypsymään. Uuni 200 astetta ja kypsymisaika riippuu lihapullien koosta. Tuollaiset aika pienet kypsyivät noin 20minuutissa. Voi toki paistaa pannullakin tai kypsentää tuossa tomaattikastikkeessa.

Tomaattikastike
Kuullota sipuli pannulla öljyssä ja lisää valkosipuli, tomaattimurska, korianterinsiemenet, timjami, suolaa ja pippuria. Anna poreilla hiljalleen puolisen tuntia. Lisää sokeria ja sekoita. Maista ja mausta. Kaada lopuksi joukkoon loraus punaviinietikkaa ja tarjoile.

Lisukkeeksi voit keittää riisiä pakkauksen ohjeen mukaan.

Dieetti eli ei, mutta ei tarvitse pelätä hyttysiä tänä yönä

Juupa juu, lapset vetelivät mac'n cheese -vuokaa tämän lisäksi, mutta äiti söi kiltisti isännän kanssa pelkkää lämmintä salaattia. Paitsi, että kävin kyllä salaa nappaamassa kaapista pienen suklaan jälkkäriksi. Pateettista ja säälittävää?

Ehkä, mutta kun tuo mokoma isäntä jaksaa vaan pitää kuntokuuriaan yllä ja tarkkailee syömistään haukan silmin, niin kaipa sitä pitää minunkin pikkuisen edes yrittää. Siis ei sitä kuntokuuria (ainakaan vielä), mutta ehkä sitä saisi edes tuon vaa'an viisarin oikealle etenemisen jotenkin pysäytettyä... tai edes hidastettua.

Tämä oli kyllä niin hyvää, että ei tullut ollenkaan mikään dieettiolo. Eikä se tietysti tällä oliiviöljymäärällä varsinaista laihdutusruokaa olekaan.


Lämmin puna-vihreä salaatti "balko" -kastikkeella

Siis tuo balko nyt oli alkuun ihan typo, mutta kuvastaa kyllä sinänsä hyvin kastiketta. Kyseessä kun on nippu basilikaa hienonnettuna yhden valkosipulinkynnen kanssa ja löysennettynä kastikkeeksi vajaalla desillä oliiviöljyä. Siinä siis se salaatin kastike.

Noin muutenkin salaatti syntyy helposti. Kesäkurpitsaa vaan siivuiksi ja pannuille oliiviöljyyn ruskistumaan. Kun ne ovat hiukan saaneet väriä niin sekaan kirsikkatomaatteja ja kansi päälle. Tomaattien kuumennuttua ja melkein poksahdettua, jaetaan seos lautasille.

Sekaan lisätään papuja purkista, maissinjyviä (tällä kertaa purkista nekin) ja päälle valutetaan tujakan valkosipulista basilikakastiketta.

Ei tarvitse pelätä hyttysiä tänä yönä - tippuvat tällä hengityksellä saletisti kanveesiin ennen kuin ehtivät pistämään. Hyvää ja hyödyllistäkin vielä.

Couscous-ryynit ja makua mössöön

Couscous-ryynit (tai suomalaisittain kuskus) tehdään useimmiten vehnästä. Ne voivat olla vaaleita ja hötöjä, tai sitten kokojyvästä valmistettuja. Täysjyväisten kypsennys kestää yli puoli tuntia, vaaleille esikypsennetyille riittää kuuman veden kaataminen päälle. Sitten vaan kansi kiinni ja kovat ryynit muuttuvat ihanan pehmeiksi ja hötöisiksi muruiksi.

Perinteisesti couscous tulee valmistaa höyryttämällä ja "couscoussier" onkin höyrykattilaa muistuttava vekotin, jossa alapuolella valmistetaan ryynien päälle tuleva pata ja yläpuolella höyrytetään ryynit padan ihanissa aromeissa. Esikypsennetty couscous on höyrymetodilla kuulemma valmis sitten, kun päälle asetellut voinokareet sulavat joukkoon.

Haasteina vaaleiden ryynien kanssa on maku - ne eivät itsessään maistu oikein miltään. Suolalla ja voilla tilannetta saa parannettua huomattavasti. Silloin couscous on omiaan ihanien mausteisten kastikkeiden kera. Samoin salaatissa käytettävällä maukkaalla kastikkeella (kuten esim. tässä lempparissamme) saa herkullisia vivahteita ryyneihin. Sitruunamehu tuo tarvittavan terän ja raikkauden.

Toisinaan couscous-ryyneistä tehty lisuke on vähän kuivaa. Etouffe belle-mère sanoo meidän isäntä, eli anopin tukahduttajaa. Tästä efektistä pääsee eroon, kun kyllästää ryynit jollain hyvänmakuisella nesteellä. Suuri suosikkimme on tomaattipohjainen yrttikastike, jolla ryynit saa ihan uusiin sfääreihin.

Viimeksi sekoitimme puolikkaan kesäkurpitsan, puolikkaan kurkun, sipulin, pari valkosipulinkynttä, pari tomaattia, suolaa, pippuria, persiljaa (nippu) ja minttua (kourallinen lehtiä) tehosekoittimessa. Kastike sitten sekoitettiin kuivien ryynien sekaan ja joukkoon kaadettiin kiehuvaa vettä, niin että ne peittyivät parin sentin verran yli. Sitten odoteltiin vartin verran ja sekoiteltiin ihanan tuoksuva seos hötöisiksi muruiksi. 

Seuraksi jauhelihapihvejä ja pannukasviksia - kastikkeeksi paahdetulla munakoisolla terästettyä jugurttia.  Toisen version näkee vaikka täältä.

Couscous taipuu moneksi ja maltamme tuskin odottaa syksyn kurpitsacouscous-patoja. Välillä kuitenkin tuntuu siltä, että vaihtelu tekisi terää. Seuraavaksi onkin katseemme suuntautunut kvinoan suuntaan.

Hyvä kvinoareseptejä kellään heittää ?  

Mari Moilasen uudesta keittokirjasta "Sitä parempi soppa-mitä yhdessä keitetään" niitä kyllä löytyy ilokseni jo muutama, mutta ei lisä pahaa tee.

Kasvisvuokaa arki-illan pelastukseksi

Blogiarkistoa talvelta 2013 : 

Sydäntalvella tekee aina välillä mieli kasviksia, vaikkei niitä meinaa löytää oikein mistään. Varsinkin tomaatit ovat varsinainen murheenkryyni. Tomaattisen maun saamiseksi ruokaan on olemassa monenmoisia vippaskonsteja. Niistä tuoretomaatin käyttö kastikkeessa ei ole ollenkaan huonoin.

TV:n kokkieohjelman inspiroimana alkoi tehdä mieli jonkunlaista kasvispaistosta. Jamie Oliverin resepteistä mieleen muistui pastavuoka, jonka kastike sopisi kesäkurpitsan ja munakoison seuraksi. Näistä syntyi hybridi, joka maistuu talvisena arki-iltana ja tuo mieleen kesäisen lämmön.

Bonusetuna tässä reseptissä käytettiin myös vähän pieleen menneen leivänleivontasession lopputuloksesta tehtyjä korppujauhoja. Niitä käytettiin myös seuraksi tehdyissä peruslihapullissa. Eihän mitään pidä heittää hukkaan.  

Tomaatti-munakoiso-kesäkurpitsavuoka

4 terttutomaattia
2 dl kermaa
puolikas nippu basilikaa varsineen
suolaa, pippuria
oliiviöljyä
2 kourallista karkeita korppujauhoja
1 rkl punaviinietikkaa
parmesaaniraastetta maun mukaan

1 munakoiso
1 kesäkurpitsa
(mozzarellaa siivutettuna) 

Siivuta munakoiso ja kesäkurpitsa ja laita siivut uunipellille 200 asteeseen grillivastuksen alle noin vartiksi.
Tee sillä aikaa kastike eli laita kaikki kastikkeen ainekset tehosekoittimeen ja blitzaa kunnolla sekaisin ja hienoksi.

Öljyä uunivuoka. Levitä pohjalle hiukan kastiketta ja päälle kerros munakoiso- ja kesäkurpitsasiivuja. Sitten taas kastiketta, siivuja, kastiketta ja niin edelleen, kunnes sekä kastike että siivut ovat loppu. Päällimmäiseksi on tarkoitus laittaa kastiketta ja parmesaaniraastetta sekoitettuna vielä korppujauhoihin. Jos haluaa, voi päälle ja väliin siivuttaa myös mozzarellaa.

Kypsennä vielä 200 asteessa uunissa, kunnes pinta on kauniisti ruskistunut eli 20-30 minuuttia.

Ei niin kaunista, mutta ehdottoman syötävää...

Kaikki pastavuoat ja padat yleensä ovat vaikeita kuvattavia. Tuloksena näyttää olevan aina epämääräinen mössö. Siltä ruoka tietysti näyttää todellisuudessakin, mutta makuja lienee yhtä monta kuin ainessekoituksiakin. Tämä on yksi meidän ehdottomista suosikeistamme. Jamie Oliverin kirjasta joskus bongattu tuunattu macaroni cheese. Kesäinen tomaattiversio, jota tomaattien sesonkina kannattaa ehdottomasti tehdä.

Kesämakaroonivuoka

paketti makarooneja
pari kourallista korppujauhoja
vajaa kilo kypsiä tomaatteja
2 valkosipulinkynttä
2 isoa kourallista basilikaa (tai muuta yrttiä. Meillä tehtiin tällä kertaa persiljasta ja mintusta, kun ei ollut kaupassa basilikaa ja noita löytyi omasta pihalaatikosta)
pieni kourallinen aurinkokuivattuja tomaatteja
2 sardellifilettä
suolaaja pippuria
3 kourallista raastettua parmesaania
5dl kermaa
2rkl punaviinietikkaa
hyppysellinen muskottipähkinää
1 mozzarellapallo
muutama oksa timjamia
oliiviöljyä

Keitä makaroonit paketin ohjeen mukaan.

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen.

Sekoita tehosekoittimessa pilkotut tomaatit, valkosipuli, basilika (tai muut yrtit), aurinkokuivatut tomaatit, sardellifileet kunnolla soosiksi. Lisää suolaa, pippuria, 2 kourallista parmesaania, kerma, muskotti ja viinietikka, ja sekoita taas.

Kaada kypsät makaroonit ja hiukan keitinvettä kulhoon. Sekoita joukkoon tomaattikastike ja kaada koko komeus uunivuokaan.

Palastele mozzarella ja levitä palat makarooniseoksen päälle. Ripottele pinnalle korppujauhoa ja timjamia sekä loput parmesaaniraasteesta. Valuta lopuksi päälle oliiviöljyä, se auttaa pintaa ruskistumaan rapeaksi.

Laita komeus uuniin ja kypsennä 15min (tai kunnes pinta on kauniisti ruskistunut ja soosi kiehuu ihanasti.
Nosta pois uunista ja anna tasaantua 15min.

Tarjoile vihreän salaatin ja päälle ripoteltavan lisäparmesaanin kera. Muuta ei tarvita.

Ukkoskuuron lohturuokaa eli tomaattirisottoa

Nyt on saatavilla edullisia ja ihanan punaisia tomaatteja. Kun löytää oikein tuoksuvia ja kauniita, mutta pikkuisen liian kypsiä ja pehmeitä salaattiin, ovat ne omiaan tomaattirisottoon!

Tomaatin makea hapokkuus, parmesaanin terävä suolaisuus ja riisin valuva pehmeys ovat syynä siihen, että tätä kannattaa tehdä kerralla kunnon padallinen. Risottoa tulee aina syötyä yllättävän paljon kerralla.

Ukkoskuuron jälkeisessä raikkaudessa on risotto omiaan iltaruoaksi. Tästä tulee hyvä mieli. Eikä muuten tänään edes kastuttu matkalla kotiin (rannalta :-). Sadepisaroita alkoi hiljalleen tippumaan, kun avasimme pihaportin.

Tomaattirisotto

60g voita
1 iso sipuli hienonnettuna
9dl kasvislientä
500g kypsiä tomaatteja
350g risottoriisiä (Carnaroli, Arborio...)
timjamia tai 1 rosmariininoksa
suolaa + pippuria, hitunen chilijauhetta
1,5dl valkoviiniä (esim. Pinot Noir)
parmesaania

Sulata puolet voista ja sekoita joukkoon sipuli. Kuullota hiljalleen 10min.
Kuumenna kasvisliemi.

Kalttaa ja kuori tomaatit. Valuta siemenistä mehu siivilän läpi kulhoon ja leikkaa hedelmäliha mehun joukkoon pieniksi kuutioiksi.

Sekoita tomaatti ja mehu sipulin kanssa ja kypsennä 8min, kunnes saat paksun tahnan. Mausta ja lisää riisi ja rosmariini/timjami. Sekoita pari minuuttia ja lisää sitten viini. Kiehauta. Lisää kasvislientä vähitellen tasaisesti sekoitellen. Anna risoton poreilla koko ajan, mutta maltillisesti.

Jatka kunnes kaikki liemi on imeytynyt (n.20min) ja riisi on kypsää, mutta siinä on vielä pikkuisen purutuntumaa.

Nosta pannu hellalta ja sekoita joukkoon parmesaania ja loppu voista. Peitä 1-2min kannella, sekoita ja tarjoile lisäparmesaanin kera.

Pikaruokana tomaattiyritticouscous ja kalkkunapihvit

Tätä tehdessä nauratti. Tuli mieleen Jamie Oliverin 15minuutin ateriat. Ei nimittäin kestänyt tämäkään kauemmin ja kovasti oli Jamien tyylinen. "Heitetään tehosekoittimeen tavaraa ja sitten sekoitetaan ja paistetaan ja mausteita vaan heilutellaan"

No, joka tapauksessa, tämä on arki-iltaan sopiva pikainen herkku, joka maistui myöskin sunnuntai-illan ulkoilun päätteeksi. Ei se näytä oikein kummoiseltakaan, mutta se maku... ihanan kesäinen ja yrttinen

Tomaattiyritticouscous

1pkt couscousryynejä
3 isoa tomaattia
2/3 kurkkua
iso kourallinen mintunlehtiä
iso kourallinen basilikanlehtiä
suolaa, Espelette chiliä
kuumaa vettä
1 sitruunan mehu
oliiviöljyä
voita

Laita tomaatit, kurkku ja yrtit pilkottuina tehosekoittimeen suolan (2 kunnon hyppysellistä), sitruunamehun  ja chilin kanssa. Surrur, lisää vielä loraus oliiviöljyä ja couscousin sekaan. Lisää kuumaa vettä, kunnes ryynit peittyvät n. 1cm verran. Laita päälle kolme nokaretta voita. Sekoita.

Kun ryynit ovat paisuneet eli noin 10-15min kuluttua, tarkista niiden pehmeys ja lisää vettä tarvittaessa.

Tarjoile.

Tällä kertaa seurana oli pikaiseen paistettua, ohueksi nuijittuja kalkkunapihvejä. Niihin vaan mausteita pintaan ja pannulle. Ei kestä kauan ja kelpaa kaikille.

Italiafiilistelyä

Vera Vala : Kuolema sypressin varjossa
Luettavaksi ja blogattavaksi - ja tällä kertaa kokattavaksikin - saatu Elisa Kirjalta 
Varsinainen kirjajuttu täällä

Vera Valan Kuolema sypressin varjossa sijoittuu Italiaan. Päähenkilö Arianna pitää ruoanlaitosta ja Kobolla tuli merkittyä useampikin inspiroiva sivu muistiin. Eniten mieleen jäi pyörimään kesäkurpitsa pasta Gorgonzola-juustolla. Harmikseni vain ei kaupasta löytynyt Gorgonzolaa. En viitsinyt ottaa mitään muuta sinihomejuustoa, kun maut ovat kuitenkin aina vähän erilaisia. Se sitten siitä ideasta.

Kuten Ariannallakin kirjassa, minunkin ruoanlaittoinspiraationi on kovasti kiinni päivän mielialasta. Tänään oli aika kiireinen päivä ja nyt illalla sataa. Pastaa lohturuoaksi siis ehdottomasti. Gorgonzolan puuttumisesta huolimatta en päässyt irti Italia -fiiliksestä, joka on minua ympäröinyt kirjan loppumisen jälkeen. Siinä oli jotenkin niin ihanat maisemat ja tarina henki italialaista rentoa elämäntapaa vaikka murhaa selvitettiinkin. Siispä unohdetaan sinihomejuusto, mutta käytetään silti se kesäkurpitsa jääkaapista ja inspiroidutaan ihan vain tunnelmasta.

Siispä, punaista, vihreää ja valkoista eli kliseinen Italia -yhdistelmä basilikaa, tomaattia ja mozzarellaa. Niin ja jonkin verran kaikkea muutakin. Lukekaa tuosta alta, mitä kaikkea. Tästä saattaa hyvinkin tulla meillä yksi vakiopasta kotiruokarepertuaariin. Sitä en sitten tiedä, miten oikeasti italialaista tämä loppujen lopuksi oli, mutta liekö tuolla niin väliä. Maistui ihanalta ja Ariannakin varmaan tykkäisi (?)

Kesäkurpitsa-sitruunapastaa mozzarellalla (ja parilla muullakin jutulla)

2,5:lle

1 pieni kesäkurpitsa pilkottuna
2 pientä kevään sipulia silputtuna
suolaa ja mustapippuria
oliiviöljyä
kuivattua chiliä
kirsikkatomaatteja
yhden sitruunan kuori ja mehu
1 mozzarellapallo
iso kourallinen basilikaa
parmesaaniraastetta
tuorepastaa

Laita pastavesi kiehumaan ja suolaa se kun poreilee..

Lorauta pannuun oliiviöljyä ja kuumenna se vähän yli keskilämmöllä. Lisää kesäkurpitsapalat ja sipuli ja pikkuisen suolaa. Anna kypsyä hetken ajan. Raasta mukaan sitruunankuori ja lorauta joukkoon puolet sitruunamehusta. Lisää 1/2 tl kuivattuja chilihiutaleita. Odota muutama minuutti ja sekoita aina välillä.

Lisää joukkoon pari kourallista puolitettuja kirsikkatomaatteja, kun kesäkurpitsa näyttää kypsältä mutta vielä purutuntumaa omaavalta. revi joukkoon mozzarellapallo. Lisää vielä iso kourallinen silputtuja basilikanlehtiä.

Keitä tuorepasta paketin ohjeen mukaan, valuta ja kaada pannulle. Ota mukaan pikkuisen keitinlientä. Sekoita pannuun kastikkeen kanssa ja annostele heti lautasille.

Raasta päälle parmesaania ja ripottele pikkuisen mustapippuria. Koristele vielä halutessasi basilikanlehdillä.

Nauti. Laita silmät kiinni ja kuvittele olevasi Italian auringon alla.

Kalasta se lähti - kevennetty fish'n chips & sitruunainen caprese

Caprese on salaatti, jossa perinteisesti on mozzarellasiivuja tomaattisiivujen kera. Seuraksi vielä basilikanlehtiä, päälle loraus oliiviöljyä ja herkku on valmis. Siitä vielä seuraavalle tasolle herkku nousee kun päälle raastaa sitruunankuorta - ihan vain sellaisen juuri maistuvan ripottelun verran.

Pääruoaksi oli vaaleaa kalaa ja tartar-kastiketta lohkoperunoiden kera. Kastike turkkilaiseen jugurttiin tehtynä, kala vain päältä korppujauhoilla ripoteltuna - kevennetty versio siis. Tosin tuli taas kerran huomattua, että vaikka uunissa kypsennetty kala on ihan hyvää, se ei aiheuta sellaista "oih, ihanaa" -elämystä kuin pannussa voin ja öljyn seoksessa paistettu.

Rapea sitruunakala ja jugurttitartar
(inspiraationa viimeisin Delicious-lehti)

Sekoita ensin tartar-kastike

2-3dl jugurttia
yksi kananmuna silputtuna
10 pientä coctailkurkkua silputtuna
1rkl pikkukapriksia
1/2 dl silputtua tilliä
2rkl valkoista balsamietikkaa

Leikkaa kala annospaloiksi.
Sekoita keskenään kuorrutteen ainekset eli
1dl korppuauhoja
1 sitruunan raastettu kuori
puolen sitruunan menhu (toinen puoli pöytään)
hiukan persiljaa silputtuna

Levitä kuorrute kalapaloille ja valuta päälle vielä oliiöljyä.

Kypsennä uunissa 200 asteessa grillivastuksen alla 8-10min. Riippuen filepalojen paksuudesta ja siitä, miten kypsänä kalasi haluat. Minä tykkään keittiömestarien mielestä vähän ylikypsästä, sellaisesta että menee jo vähän palasiksi. Siihen olisi mennyt ainakin tuo 10min, mutta otettiin hiukan etuajassa kuvaan ulos.

Tarjoile lohkoperunoiden tai ranskalaisten kera.