Isäntä kokkaa pihapommeja eli täytetyt kesäkurpitsat

Keväällä lasten kanssa maahan törkkimiemme siementen joukossa oli pyöreitä kesäkurpitsoita. Kylmä kesän johdosta mietin jo, että niistä jäisi tänä vuonna sato saamatta. Sitten onneksi menin kurkkimaan härkäpapujen keräämisen lomassa lehtien alle. Siellä odotti yllätys! Kolme kauniisti kasvanutta ja komean pyöreää kesäkurpitsaa!

Sotaneuvottelun päätteeksi päätimme tehdä (tai isäntä siis) täytettyjä kesäkurpitsoita anopin perinteisellä reseptillä. Nämä ovatkin ihan "sikahyviä". Kesäkurpitsa pysyy vielä hyvin koossa ja suht kiinteänä ja täytekin saa pientä rapsakkuutta.

Pihapommit eli täytetyt pyöreät kesäkurpitsat

Ohjeessa ei isännän perinteiseen tapaan ole määriä laisinkaan. Hän kun heittää kaiken sekaisin silmämääräisesti. Sinänsä tarkkojen määrien puuttuminen ei haitanne. Yrttejä saa lisätä niin paljon kuin sielu sietää ja juustokin pääasiassa ripotellaan päälle. Riisiä sitten vai 1,5 kertaisesti jauhelihaan nähden ja hyvä tulee.

Sekoita keskenään naudan jauhelihaa ja keitettyä riisiä. Lisää joukkoon vielä nippu persiljaa silputtuna, sipulia silputtuna, pari valkosipulinkynttä (niin ikään  silputtuina), suolaa ja pippuria. Anopin tiedän laittavan joukkoon joskus myös kaltattuja ja mössöksi laitettuja tuoreita tomaatteja. Me emme tällä kertaa menneet niin sofistikoiduiksi.

Leikkaa pyöreistä kesäkurpitsoista "kansi" pois ja koverra siemenet keskeltä. Täytä kolo riisi-lihatäytteellä ja ripottele pinnalle vielä juustoraastetta.

Kypsennä uunissa 200 asteessa noin puoli tuntia - tai kunnes jauheliha on kypsää ja juusto sulanut. Voit paistaa ainakin osan aikaa uunissa ilman "kantta", jotta juusto ruskistuu, mutta ole tarkkana ettei riisi pala päältä.

Täytettä tulee meillä aina liikaa. En ymmärrä miksi, mutta näin on. Asialla lienee jotain tekemistä noiden täsmällisten määrien puuttumisen kanssa. Siksi isäntä teki vielä lisäksi täytteestä palleroita. Massan sisään piilotettiin brie-juustoa ja pyöriteltiin palloksi. (Sellaiseksi lapsen nyrkin kokoiseksi - huom. lapsen, ei vauvan) Sitten pallerot pyöriteltiin korppujauhoissa ja laitettiin uuniin kypsymään. Lopputulos katosi nopeasti uunivuoasta parempiin suihin.

Suvun paras resepti - käykäähän äänestämässä!

Tulipa tuossa osallistuttua Knorrin Suvun paras resepti-kilpailuun... Oikein pohdin, millaisia meidän sukumme parhaat reseptit voisivat olla. Tässä lopputulos.


Resepti I:  RAPARPERIA ATERIAN ALKUUN

Vanhemmillani  on kasvanut kolme isoa raparperia takapihan seinustalla niin kauan kuin voin muistaa. Omalle pihalleni ensimmäisenä lisättiin isäni tuliaisena tuoma raparperinalku. Keväisin tuskin maltamme odottaa varsien kasvamista. Niistä on aina tehty piirakoita, hilloa ja raparperisoppaa, mutta vuodesta toiseen on raparperia kokeiltu eri muodoissa myös suolaisten ruokien höysteenä. Viimeisimpänä kokeiluna on raparperi terästänyt kasviskeiton ihan uusiin sfääreihin. Tämä shotti aterian alussa herättää makunystyrät ja virkistää ruokailijaa.

Resepti II:  PÄÄRUOAKSI LIHAPULLIA 

Meidän perheessämme isä tulee Ranskasta.  Parikymmentä vuotta yhdessä on luonut ruokapöytäämme synteesin suomalaisia ja ranskalaisia vaikutteita. Minun äitini on aina tehnyt lihapullia, isännän kotona erilaiset viinipohjaiset kastikkeet olivat tuttu juttu. Molemmissa ruokakulttuureissa peruna eri muodoissaan on ollut aina kunniapaikalla. Tällä kertaa puettiin perunamuusi vähän fiinimpään asuun ja höystettiin kotoisat lihapullat tuhdilla punaviinikastikkeella.

KUVAT JA RESEPTIT LÖYTYVÄT BLOGIKILPAILUSIVULTA. 

KÄYKÄÄHÄN ÄÄNESTÄMÄSSÄ MIN... öööh... SUOSIKKIANNE! 

Mustikkasaaliista mustikkamuffinssit

Minä en ole hurjan ahkera marjanpoimija. Mustikkametsään minut saa motivoitua vain ajatus herkuista, joita saaliista saa tehtyä. Mietin poimiessani kunkin purkin käyttötarkoituksen. "Nämä menevät mustikkamuffinsseihin. Näistä tehdään piirakka. - Vielä yksi purkki, haluan sen juustokakun!" Näin kävi tänäkin vuonna ja ensimmäiseksi käyttöön pääsi mustikkamuffisseille tarkoitettu purkillinen.

Tässä on luotto-ohjeeni jo vuosien takaa. Hummingbird Bakeryn leivontakirjasta bongattu, toistuvasti testattu ja hyväksi todettu. Kirja on muutenkin sellainen, että se kannattaa ehdottomasti hankkia omaan hyllyyn vähintäänkin inspiraationlähteeksi. 

Tällä kertaa tein taikinan kaksinkertaisena ja laitoin osan pieniin kakkulaatikoihin. Minusta nuo laatikot ovat kovin suloisia ja tuovat mukavaa vaihtelua ainaisiin muffinssivuokiin. 


Mustikkamuffinssit Hummingbird Bakeryn tapaan

5,5 dl jauhoja
4 dl sokeria
1 tl suolaa
1,5 tl leivinjauhetta
vajaa 4 dl piimää
1 muna
1 tl vaniljauutetta
70g vähäsuolaista voita sulatettuna
mustikoita runsas pari desiä  

Lämmitä uuni 170 asteeseen.
Laita kuivat aineet yleiskoneeseen ja sekoita. Paras sekoittamiseen on K-vispilä.
Sekoita piimä, vanilja ja kananmuna keskenään ja kaada kulhoon vähitellen, koko ajan hiljalleen sekoittaen. Kaada voisula sekaan ja anna pyöriä keskinopeudella, kunnes taikina on tasainen.
Sekoita mustikat lopuksi varovasti joukkoon.
Täytä muffinssivuoat 2/3 täyteen ja kypsennä uunissa 20-25 minuuttia (kakkulaatikot ovat vähän isompia, joten aikaa kului melkein puoli tuntia).. Anna jäähtyä hetken muffinssipellillä ennen kuin nostat pois ritilälle.

Beurre d'anchois aateloi tonnikalamunakkaan

Tässä oltiin muutama päivä välissä mökillä mummin murkinoissa, mutta yhtään ei näköjään kokkausinto siitä virkistynyt. Helpolla ja nopealla kesävakiolla siis jatketaan. Tosin vaihteeksi tarjolla oli muutakin kuin pastaa.

Munakas on helppoa ruokaa. Tonnikalamunakas sardellivoilla puolestaan on ikuinen klassikko ja meidän pöydässämme kesävakio. Tällä kertaa seuraksi riivittiin herneitä, ja kerättiin salaatinlehtiä pihalta. Kirpakkuutta toi punaviinietikassa (+suolaa ja pippuria) marinoitu punasipuli ja salaattikin kieräytettiin kevyesti mirin-kastikkeessa.

Huomaattehan muuten, että tässä ovat kyseessä nimenomaan sardellit eli sellaiset pienenpienet silakansukuiset (?) kalat, joita säilötään öljyyn ja myydään pienessä lasipurkissa tai metallirasiassa. Ranskankielinen sana anchois ja englanninkielinen anchovy vievät suomalaisen mielen helposti anjovisten suuntaan, mutta ne ovat sitten ihan asia erikseen eivätkä sovellu tähän käyttöön. Sardelleja käytetään usein esim. kastikkeiden pohjissa. Ne kun sulavat pannulla ruotoineen päivineen nopeasti, eivätkä varsinaisesti maistu lopputuloksessa kuin sellaisena maukkaana suolaisena taustasävynä.

Tässä reseptissä sardelli sekoitetaan ruohosipulin kanssa voihin ja sulatetaan sitten kuuman munakkaan päälle. Lopputulos on herkullinen, vaikkei ehkä sieltä kevyimmästä päästä.


Tonnikalamunakas sardellivoilla 

Riko kulhoon 8 kananmunaa ja sekoita joukkoon hieman (tonnikala voi jo olla suolaista) suolaa ja pippuria sekä yksi purkillinen öljyyn säilöttyä tonnikalaa (MSC-sertifioitua...)

Hienonna 4 sardellifilettä ja sekoita 50g pehmeää voita yhdessä ruohosipulin kera (2rkl hienonnettuna).

Laita pienelle pannulle hieman öljyä ja kaada puolet munakasmassasta keskilämmöllä kuumennelle pannulle. Anna kypsyä (kannen alla) kunnes massa on hyytynyt. Käännä ja jätä pannulle vielä muutamaksi minuutiksi. Laita tarjolle ja nosta päälle 1rkl sardellivoita (tai makusi mukaan) sulamaan. Tarjoile ja paista toinen munakas samalla tavalla.

Piimäsuille

Minä pidän piimästä. Töissä tulee usein valittua ruokajuomaksi lasillinen rasvatonta piimää. Tuo pienesti hapan maku maistuu suussani raikkaalta ja virkistää oloa. Tummassa limpussa piimä on itseoikeutettu neste. Myös piimäjuusto on aina, ja minä tarkoita aina, ollut suuri suosikkini. Sitä löytyy äitini hämäläisestä pitopöydästä kaikkina juhlapyhinä ja välillä sitä on tarjolla muutenkin, varsinkin hänen tietäessään minun olevan tulossa käymään... Isäntä syö kyseistä juustoa ihan jälkiruokana, mieluiten punaherukkahyytelöllä höystettynä.

Noin muuten on piimä loistanut poissaolollaan perheen jälkkäripöydästä. Se on sääli, sillä kyllähän sitä luulisi edes piimävanukkaan tulleen kokeilluksi, vaan ei. Syy kokeilun puutteeseen on liivate, jonka makua ja koostumusta vähän vierastan.

Viimeaikojen raakaruokakokeilut ovat tutustuttaneet minut muutamiin uusiin raaka-aineisiin, joista mielenkiintoisimmaksi ovat osoittautuneet chia-siemenet. Yhdistettynä nesteeseen, chia-siemenet geeliytyvät eli ilmeisesti imevät nestettä itseensä ja muodostavat ympärilleen geelimäisen kerroksen, joka sitoo nesteteen hyytelömäiseksi seokseksi. Niiden avulla sain jo pakastimesta löytyneen "lötkön" marjaseoksen kiinteytettyä hieman tiukaksi hilloksi - ilman pakkoa lisätä sokeria jo ennestäänkin makeahkoon seokseen.

Lisäksi chia-siemenet ova ilmeisen terveellisiä : "...ne sisältävät lukuisia vitamiineja, kivennäisaineita, runsaasti proteiinia, hyviä kasviöljyjä ja omega-3 rasvahappoja. Ne sisältävät myös runsaasti vesiliukoista kuitua..." (Outi Rinne: Raakaruoka-aika! Herkkuja ilman hellaa ja uunia)

Siispä kokeilin, miten onnistuisi jälkiruokavanukas piimästä chia-siementen avulla.


Vaniljainen piimäkiisseli 

Kuten nimestä arvasittekin, ei mennyt ihan niin kuin suunnittelin, mutta lopputulos oli kyllä varsin herkullinen.

Jauhoin chia-siemenet blenderissä, sillä en halunnut koostumukseen kovia siemeniä.

Sitten sekoitin puoli litraa piimää, 1dl intiaanisokeria, 2tl vaniljasokeria ja 4-5rkl chiasiemenjauhetta ja jaoin laseihin. Jätin lasit jääkaappiin yön yli.

Lopputuloksena oli herkullisen makuinen, mutta enemmänkin kiisseliä (tai viiliä) muistuttava seos. Muotista lautaselle kumottaviksi piimävanukkaiksi tästä ei ollut.

En tiedä johtuiko lopputulos vääristä ainesten suhteista, mutta todennäköisesti myöskään chiasiementen teho ei taida olla ihan vanukasluokkaa. Se ei kuitenkaan estä niiden käyttökelpoisuutta. Tämä on nimittäin oikeasti hyvää. Makeaa, muttei liikaa, ja marjojen kanssa ihan mahtava jälkkäri/välipala/aamupalan piristäjä.

Ei minusta raakaruokakokkia taida tulla, mutta on kiva löytää uusia aineksia, joita voi hyödyntää "vanhalla" tavalla.

Äidin vaniljajäätelö raparperipiirakalla

Oi ihanuutta nämä kevään ensimmäiset raparperit! Pakko saada piirakkaa ja sen kanssa tietysti jotain herkullisen makeaa. 

Vaniljaa, vaniljaa ja ihanan täyteläistä kermaa, niistä on raparperipiirakan paras kaveri tehty. Vaan mikä avuksi, kun jäätelökoneet on viety kirpparille ja jätskistä tuppaa tulemaan jääkalikka? No, glukoosisiirappi auttaa, ainakin vähän. 

Äidin vaniljajäätelö

1prk kuohukermaa (3,3dl)
3 keltuaista
1tl vaniljauutetta
0,5dl sokeria
1dl glukoosisiirappia

Kiehauta kerma. Sekoita keltuaiset, sokeri, vanilja ja glukoosisiirappi. Kaada kuuma kerma keltuaisseoksen joukkoon ja sekoita hyvin. Kaada takaisin kattilaan ja keitä, kunnes seos hieman sakeutuu. Kaada pakasterasiaan, anna jäähtyä ja pistä pakkaseen.

Suoraan pakkasesta otettuna oli tämäkin jäätelö kivikovaa. Parhaiten sen varmaan saisi pehmenemään antamalla olla puolentunnin verran jääkaapissa, mutta meillä ei tietenkään kärsivällisyys riittänyt. Kymmenen minuutin jälkeen otettiin ulos ja annettiin hetken verran pehmetä huoneenlämössä. Irti lähti, eikä mikään voita kylmää vaniljakastiketta...

... ainakaan raparperipiirakan päällä. Piirakkapohjassa olen muuten tykästynyt sellaiseen mukavasti manteliseen. Nam!


Mantelinen piirakkapohja ja sen raparperitäyte
(tästä riittää sekä pohjaan että päälliseen)

240g vehnäjauhoja
140g mantelijauhetta
200g huoneenlämpöistä voita
100g sokeria
2 kananmunankeltuaista

Murusta muut ainekset yhteen ja lisää lopuksi keltuaiset. Sekoita nopeasti taikinaksi ja laita jääkaappiin kylmään tunniksi odottamaan.

Keitä täytteeksi 5 raparperinvartta, 200g sokeria, 1tl vaniljauutetta, 1 appelsiinin mehu (ja kuori), kunnes ne ovat pehmeää mössöä. Anna jäähtyä.

Levitä voideltuun piirakkavuokaan ja paista uunissa 200 asteessa. Lisää täyte (ja päällinen+sokeria päälle ripoteltuna) ja paista vielä 15-20min, kunnes päällinen on kypsä ja täyte kuumaa.

Minä halusin tällä kertaa ilman kantta. Täyte on sen verran makeaa, että lopputulos olisi muuten minun makuuni liian taikinainen.

Labnehia

Kivistössä-blogin Marin artikkelit Gloriassa ovat vakiolukemistani kampaajalla. Taitavat jo tietää makuni, sillä Glorian alkuvuoden lehdet odottavat nykyään aina vieressä valmiina hiusvärin vaikutusaikaa. Marin resepteissä on aina jokin juju ja usein myös raaka-aineita, joita en ainakaan minä pidä ihan jokapäiväisinä. Viimeksi huomiotani herätti erityisesti Labneh-kakku, jossa oli yhdistetty itsetehtyä tuorejuustoa ja päärynähilloketta. Namin näköistä.

Labneh on jugurttia ja suolaa eli yhdenlainen tuorejuusto, joka meille on rantautunut lähi-idän ruokatrendin mukana. Aiemmin olen siihen törmännyt ainakin Yotam Ottolenghin kirjassa "Ottolenghi". Jo silloin kokeileminen houkutti, mutta suunnitelmista toteutukseen on välillä pitkä tie.

Reseptin vaikeudesta ei viivettä voi syyttää, sillä aineksia on tasan kaksi ja nekin vain sekoitetaan. Aikaa toki kuluu, mutta ei sitä valumista tarvitse vieressä vahtia.

Tästä se lähtee

Labneh

1kg turkkilaista jugurttia
1 rkl suolaa

Sekoita suola jugurttiin ja laita harsokankaassa valumaan pariksi vuorokaudeksi. Ottolenghin reseptistä sai sen käsityksen, että hän antaisi juuston valua ihan huoneenlämmössä, mutta minua vähän hirvitti. Ehkä meillä Suomessa huoneenlämpö on sen verran englantilaista lämpöisempi, että kaiken varalta pistin kulhon, siivilän ja juuston jääkaappiin.

Kun juusto on tiivistynyt, se on valmista vaikka heti käytettäväksi ihan sellaisenaan. Maistui erinomaiselta leivän päällä, sellaiselta hivenen happamammalta kuin esim. Philadelphia, mutta kuitenkin pehmoiselta ja raikkaalta. Isäntä sanoi lapsuusmuistojen tulevan mieleen Labnehin myötä. Maku on kuulemma ihan tismalleen sama kuin, miltä hän muistaa kotona Ranskassa Kiri-juustojen maistuneen.

Kilon jugurttipurkista tuli juustoa ihan mukavasti useampaankin maisteluun. Osan kierittelin pieniksi palloiksi purkkiin ja laitoin seuraksi timjamia, sitruunankuorta ja oliiviöljyä. Juustopalloja on tarkoitus sitten syödä salaateissa ja napata leivän päälle, kun mieli tekee.

Labneh sopi hyvin vapun kasvisdipin ja papusalaatin seuraksi

Osa juustosta katosi suolaisten vappumuffinssien taikinaan. Loput syötiin sellaisenaan leivän päällä.

Labneh korvasi maitorahkan taikinassa 

Joka päivä oppii jotain - Roses de sables

Roses de sables eli corn flakes suklaakuorrutuksella on varmaan kaikille tuttu herkku. Se on myös niin helppo resepti, että Kirppu 10v teki niitä käytännössä ihan itse koulun kioskia varten.

Alunperin resepti kulkeutui meille ranskantädin kautta ja pohdiskelimme, mistä tuollainen nimi oikein on voinut saada alkunsa. "Hiekkaruusuja" - ovathan corn flakesit tietysti vähän kuivia, mutta silti... en minä niitä nyt varsinaisesti hiekkaisiksi sanoisi.

Internet on kuitenkin ihmeellinen juttu. Wikipediasta tuokin selvisi. Roses de sables on nimitys mineraaleista muodostuineille rakenteille, joiden ulkonäkö muistuttaa ruusun terälehtiä. Tulipahan tänäänkin opittua jotain. Erehdyttävästi ovatkin suklaiset corn flakesit saman näköisiä. Täältä voitte tekin verrata.


Corn Flakes - Hiekkaruusut 

250g tummaa suklaata ( tai maitosuklaan ja tumman suklaan sekoitusta)
15g voita
1tl vaniljasokeria
100g maissihiutaleita

Sulata suklaa ja voi. Sekoita joukkoon vaniljasokeria ja lopuksi maissihiutaleet.  Nostele lusikalla pieniin paperivuokiin ja laita kylmään jähmettymään.

Jos tämän tekisi oikein tosi hyvin, voisi suklaan temperoida ja vaikka jättää voin pois, mutta tällä kertaa mentiin vähän helpommalla. Hyvää tuli ja kaikki menivät mitä ilmeisemmin kaupaksi tai sitten myyjien omaan suuhun.

Ehkä tähän astisista paras nyhtöpossuleipä

Aina vaan paranee. Viimeksi jo luulin, ettei siitä paljon paremmaksi voi mennä. Olin väärässä. Näköjään lisäämällä kaikenlaista sitä välillä onnistuu yhdistämään oikeat asiat keskenään. Toki tähän nyhtöpossuhehkutukseen vaikuttaa varmaan osaltaan se, että myös tuohon leipien väliin lisättiin kauhea määrä kaikenlaisia suosikkimakujani.

Matkalla Mikkeliin eli Heinolassa on Heilan lähiruokatori. Sieltä tarttui mukaan paitsi spelttituotteita ja matkaeväspasteijoita, myös Tannisen Chilisen Savustettua valkosipulihilloketta ja Benjamin lihatorin possunkylkeä. Kahta viimeksimainittua tuli tässä käytettyä. Benjamin possuthan ovat niitä hyvin pidettyjä ja se kaiketi näkyy myös maussa, sekä siinä, ettei padan pohja pahemmin täyttynyt nesteistä vaan liha piti kutinsa ja kokonsa.

Koska possu ostettiin sunnuntaina, piti se kokata viikolla ja lopulta sillä herkuteltiin ihan kaupan leivistä tehdyillä leivillä, kun itsetehdyillä pitaleivillä olisi mennyt ruokailu nuorison sietokykyä myöhäisemmäksi. Paahtoleipien väliin tyhjennettiin possun lisäksi kaikenlaista kaapeista löytyvää.

Paahtoleipiä, avocadoa (sitruunamehua ja suolaa), jugurttia (savuvalkosipulihilloketta ja suolaa), tuoreita ananasrenkaita, kaaliraastetta, porkkanaraastetta, fenkoliraastetta, juustolla täytettyjä pikkuchilejä + tietysti nyhtöpossua ja sen paistosipuleita. 

Nyhtöpossu itsessään on ihanan helppoa, mutta ah, niin hyvää. Pistetään vain uuniin ja kypsennetään muutama tunti 150 asteessa ja sitten lisätään mausteita (inkivääriä ja hunajaa) ja annetaan olla uunissa vielä. Toki lihaa voi halutessaan myös ruskistaa padan pohjalle ennen kuin laittaa uuniin muhimaan.

Tähän asti paras nyhtöpossu

2 punasipulia
3 keltasipulia
4 valkosipulinkynttä
pieni kourallinen kuivattuja aprikooseja
suolaa, pippuria
1,5kg possun kylkeä tai kassleria
Tannisen chilinen savuvalkosipulihilloketta
fenkolinsiemeniä, korianterinsiemeniä
hunajaa
inkivääriä

Rahkasämpylät

Jääkaapissa oli rahkaa, josta piti tehdä jälkkäriä. Purkin kanteen oli ilmestynyt reikä. Kuka tai mikä lie tökännyt, todennäköisesti kauppakassissa kotimatkalla. Jälkkärin tekeminen viivästyi päivästä toiseen, joten päätin käyttää rahkan johonkin muuhun. Leipä oli loppu.

Rahkasämpylät ovat ihanan pehmeitä ja maukkaita, mutta ne pitää syödä pois nopeasti. Tuoreus häviää niistä jo päivässä. Kyllä niitä senkin jälkeen ihan hyvin syö, mutta ihana pehmeys ja kuohkeus on vähentynyt. Hunajalla lempeän makeaksi pyöristetyn kasviskeiton seuraksi nuo sopivat erityisen hyvin, varsinkin sinihomejuustolla terästettyinä.


Rahkasämpylät

1prk maitorahkaa
2,5dl maitoa
3rkl siirappia
runsas puoli desiä oliiviöljyä
2pss kuivahiivaa
pari hyppysellistä suolaa
1 1/2 dl spelttihiutaleita
1dl ruisjauhoja
2dl hiivaleipäjauhoja
5dl vehnäjauhoja

Lämmitä kattilassa rahka, maito ja siirappi. Sekoita kuivat aineet. Vaivaa nesteiden kanssa taikinaksi.
Anna taikinan nousta puolisen tuntia ja leivo sämpylöiksi. Peitä sämpylät leivinliinoilla ja anna nousta vielä 15min. eli sen aikaa, kun uuni lämpiää.
Paista 225asteessa 10-12 min. Nauti lämpiminä ja muutenkin nopeasti.

Oi ihana lauantai

Rakastan lapsiani. Kaikki kolme ovat mahtavia poikia, joita en vaihtaisi pois. Se ei tarkoita sitä, etteikö viikonloppu ilman kahta vanhinta tuntuisi lomalta. Oi, sitä hiljaisuutta ja rauhaa. Kiitolliset ajatukset (ja pieni myötätunnon ailahdus) kiitävät sen kaverin vanhemmille, jotka ystävällisesti ottivat meidän mesoajamme yökylään. Kuopuskin on ollut paljon rauhallisempi, kun ei tarvitse pitää koko ajan puoliaan ja hakea isompien huomiota. Tosin tuossa jo vähän kyselikin isoveljien perään... 

Ruoanlaittokin tuntui helpommalta. Ei tarvinnut ajatella kaiken maailman ainesvierastuksia ja yökkäyksiä. Sen kun tehtiin, mitä mieli teki. Näin kevään edetessä onkin mieli tehnyt yhä useammin salaattia. Ei vielä sellaisia vihreitä ja kevyitä, vaan lämpimiä ja täyteläisiä. Tätä versiota tullaan tekemään meillä useamminkin. Tuo hyvää vaihtelua tähän, johon isäntä tykästyi jo melkein minun kyllästymiseeni saakka. 

Kyllä ruokalehtien selaaminen kannattaa. Pitkästä aikaa ehdin istahtaa sohvalle katselemaan pinoa Delicious- ja Glorian ruoka ja viini -lehtiä. Aika monessa kevät toi mukanaan pientä poltetta ja sitruksen kirpakkuutta. Tässäkin reseptissä Chili-limemarinoitu broileri yllättää piristävästi. 

Kvinoa-kanasalaatti 

4 broilerin paistisanaa (reisiä siis) luuttomina

2rkl oliiviöljyä

2rkl chipotle-kastiketta (meillä oli tällä kertaa Heinzin chipotle-valkosipulikastiketta, kun muuta ei kaupasta löytynyt) 

1 limen kuori raastettuna ja mehu 

Sekoita marinadi ja laita broileripalat marinoitumaan muutamaksi tunniki. 

200g kvinoaa

2 kypsää avokadoa

muutama lime

paketillinen beibipinaattia

kevätsipulia (tai muuta miedohkoa sipulis) 

puolikas nippu korianteria

1rkl balsamicoa

oliiviöljyä 

paketillinen kirsikkatomaatteja

Leikkaa kirsikkatomaatit puoliksi ja laita uunipannlle. Valuta päälle oliiviöljyä, ripottele suokaa ja pippuria ja haluamaasi yrttiä. Laita uunin 30min 150 asteeseen, sammuta uuni ja anna jäähtyä jättäen tomaatit uuniin. Lopputuloksena saat ihania makeita ja samalla pikkuisen kirpakoita puolikuivia tomaatteja. 

Paahda kvinoaa hetki pannulla ja laita sitten kattilaan, Peitä vedellä ja kiehuta hiljalleen n,15min. 

Kuivaa kanapalat ja paahda niitä kuumalla grillipannulla 2min kummaltakin puolelta kovalla lämmöllä ja laske sitten lämpöä ja anna kypsyä vielä viitisen minuuttia käännellen aina välillä. 

Leikkaa avokado palasiksi, pese pinaatti, sippua sipuli ja korianteri. 

Ripottele kvinoaan suolaa, pippuria ja hiukan oliiviöljyä sekä balsamiviinietikkaa ja limemehua, Maistele, että saat makusi mukaan. 

Sekoita kaikki salaatin ainekset kvinoaan ja tarjoile. 

Sellerin uusi elämä ja mitäs muuta?

Mihin juuriselleriä käytetään? Minulle perinteisesti tulevat mieleen lähinnä padanpohjat, keitot ja se koulussa tarjoiltu vähemmän hyvä porkkana-selleriraaste. Kyseessä on kuitenkin huiman paljon monipuolisempi herkku, jonka olen näin vanhemmiten löytänyt uudelleen viime vuosien juuresbuumin myötä.

Tällä kertaa selleristä tehtiin lisuke minuuttipihveille, eikä mikään liene helpompaa. Puolikas iso juuriselleri vain pilkottiin pieniksi kuutioiksi, kieriteltiin ja kuullotettiin oliiviöljyssä padan pohjalla ja maustettiin Provencen yrteillä (kuivatuilla tällä kertaa), suolalla ja pippurilla ja jätettiin hautumaan ihanan pehmeäksi. Aikaa kannattaa varata ja pohjalle lorauttaa pikkuisen vettä palamisen estämiseksi jos näyttää liikaa kuivuvan. Lopputuloksena on maukas ja ihanan pehmeä herkku. Se vähän rautainen raa'an sellerin maku pyöristyy ihanasti.

Mitäs muuta selleristä saa tehtyä? Joku puhui jostain selleripihveistä? Vinkkejä? 

Isäntä hemmottelee : Chorizo-kampasimpukkalinssejä lauantaiksi

Jep, oikein arvasitte. En tänäänkään tehnyt keittiössä mitään. Nautin täysin rinnoin luksuksesta nimeltä "kokkaava aviomies". Tänään minua (ja lapsia tietysti kanssa) hemmoteltiin chorizo-kampasimpukkalinsseillä. Hyvää ja noista väreistä tykkää varmasti krantumpikin.
Ainoa muutos, josta puhuttiin oli chorizon leikkaaminen palasiksi ja kunnon ruskistaminen pannulla. Loppuun voisi vaikka glaseerata portolla. Seuraavalla kerralla sitten.


Chorizo-kampasimpukkalinssejä 

Siivuta pari porkkanaa ja kypsennä pienessä määrää kiehuvaa vettä.
Laita pikkusen vettä ja kanafondia uunikulhon pohjalle. Kaada joukkoon pari purkkia linssejä.
Kuullota pannulla 1 silputtu punasipuli ja pistetyt chorizot. Kun alkaa tiristä niin lisää pieni loraus portoa. Laske lämpöä pienemmälle ja anna hautua.

Sekoita linssit, chorizot ja porkkana uunivuoassa. Laita uuniin 180-200 asteeseen kymmeneksi minuutiksi ja ruskista sillä aikaa kampasimpukat. Laita pannulle suolaa ja Espelette-chilijauhetta. Käytä kapasimpukat nopeasti, jotta pinnat ruskistuvat. Kaada ne uunivuokaan.

Tarjoile salaatin kera tai sellaisenaan.

Vedenjakajaviikonlopun herkut

Joulusta lähtien meillä on hajonnut leivänpaahdin, mikroaaltouuni, höyrykeitin, vedenkeitin ja nyt viimeksi pyykkien kuivausrumpu... Tähän kun iskee jumalattoman työkiireen. yhden uhmaikäisen, yhden esiteinin ja jotain epämääräistä suhjukeliä muistuttavan talvisään, niin valmiina on vähemmän hyvältä maistuva soppa. Kaiken lisäksi esiteini meni hyppäämään lumikasasta (ilmeisesti tehdäkseen vaikutuksen johonkin tyttöön - joko se alkaa?) ja kulkee pari viikkoa keppien kera. 

Nyt viikonloppuna kuitenkin päätimme, että maaliskuussa alkaa uusi elämä. Töissä saatiin asioita valmiiksi ja projektia alkuun, pesutorni on tilattu ja muitakin tarvikkeita hankittu, joten nyt pitäisi homman olla taas ruodussa ja ajankäytön hallinnassa. Varasimme pienen yhden yön yli perhereissun maaliskuulle ja toisen huhtikuulle ja muutenkin kirjasimme aikataulut valmiiksi. Kyllä se tästä tasoittuu taas.

Niin, ja sitten söimme hyvin. Lauantaina mässäiltiin juustofonduella, laitoimme verhot kiinni ja kuvittelimme ulos valkeat hanget. Ihanaa! Varsinkin itävaltalaisen Rieslingin kera (aikuisille).

Tomme de Savoie, Beaufort ja Comté höystettynä lorauksella valkoviiniä, valkosipulinkynnellä ja tilkalla sherryä. Taivaallisen pehmeää ja hyvällä tavalla voimakkaan makuista herkkua.

Fondue tosin on sen verran tuhtia tavaraa, ettei sitä kovin moneen kertaan vuodessa tohdi nauttia. Yleensä odottelemme ihanan talvista ja kylmää talvipäivää. Tänä vuonna odottelu oli turhaa, joten otimme mielikuvituksen avuksi. Hyvin toimi.

Näin sunnuntaina sitten oltiin taas vähäsen järkevämpiä, joskaan ei yhtään vähempää herkkusuita. Isäntä loihti pöytään itämaistyylisiä lemppareitani inkiväärinyhtöpossun seuraksi. Kookosriisi tarjosi pehmeän alustan. Sehän syntyy helppoakin helpommin keittämällä riisi kookosmaidon ja veden sekoituksessa kypsäksi. Kasviswok oli viime aikojen suuri suosikkini eli paksoita ja kavereita runsaan sipulin ja Hoisin-kastikkeen kera. Nyhtöpossu taas... No, nyhtöpossuhan on herkkua ihan aina, mutta jotenkin tällä kertaa maku oli vielä ihanampi. Tiedä sitten johtuiko se pienestä nyhtöpossutauosta vai sekaan laittamastani inkivääriraasteesta.

Inkivääristä nyhtöpossua

possun kassleria, kylkeä tai ulkofilettä rasvareunalla (noin 1-1,5kg)
sipuleita (punasipulia, keltasipulia, echalottea ja valkosipulia) sekalaisesti ja pilkottuina
mustapippuria
suolaa (paitsi, jos liha on valmiiksi suolattua)
Espelette-chilijauhetta
hunajaa
inkivääriä raastettuna tai purkista pari teelusikallista

Päivällä : Pistä sipulipalat padan pohjalle hetkeksi kuullottumaan ja mausta liha pippurilla, (suolalla) ja chilijauheella. Nosta liha rasvapuoli edellä pataan ruskistumaan. Nosta pois, pinoa sipulit padan keskelle ja nosta lihapala rasvapuoli ylöspäin sipuleiden päälle. Valuta päälle pari ruokalusikallista hunajaa. Pistä kansi päälle ja nosta pata 120-asteiseen uuniin 2,5 tunniksi hautumaan. Nosta pata pois uunista ja sekoita pohjalle tulleeseen nesteeseen inkivääriä. Laita takaisin uuniin  ja laita uuni pois päältä.

Illalla: tee kaikki muut lisukkeet pöytää varten ja laita uuni uudelleen päälle 150 asteeseen noin puoleksi tunniksi tai kunnes liha on taas kuumaa.
Herkuttele ja nauti ajatuksesta seuraavan päivän työlounaasta...

Appelsiinista kana-koskenlaskijapastaa

No jaa, ei kai pitäisi toistaa itseäni. Kiire on, juu. Ruokaa pitää tehdä, juu. Onneksi on helppoja ja nopeita reseptejä, juu. Tässä niistä yksi.

Koskenlaskija tuottaa lapsille usein pieniä vaikeuksia sulatejuustomaullaan, mutta pastassa maistui kaikille ainakin meillä. Instassa bongasin jonkun käyttäneen sitä uutta Koskenlaskija Ruokaa ihan sellaisenaan maissilastujen kastikkeena ja tortillassa. Pakko kokeilla sitäkin tässä joskus. Tortillailta tiedossa siis.

Appelsiininen kana-Koskenlaskijapasta

Pari keltasipulia
paketillinen broilerisuikaleita tai leikkaa pari rintafilettä siivuiksi.
suolaa & pippuria
savustettua paprikajauhetta (sweet)
Espelette-chilijauhetta
1 appelsiini "nyljettynä" ja paloiksi leikattuna, sekä lopusta mehu puristettuna
1 sitruunan kuori raastettuna + mehu
salvianlehtiä silputtuina
Koskenlaskijajuustoa muutama iso pala

Avokadoa kaveriksi

Laita pastavesi päälle ja kypsennä pasta paketin ohjeen mukaan.

Silppua sipulit ja kuullota hetki pannussa öljyssä. Lisää broilerisuikaleet ja ruskista kevyesti. Raasta joukkoon sitruuna, ripottele reippaasti savupaprikaa ja vähän varovaisemmin Espelette-jauhetta. Suolaa ja pippuroi. Lisää appelsiinipalat ja mehu. Valuta päälle sitruunamehu. Anna poreilla vähän aikaa. Ripottele päälle salvianlehtiä silputtuina.

Kuutioi kolmasosa Koskenlaskija-paketista ja pistä pannuun. Anna sulaa.

Valuta pasta ja säästä puoli kupillista keitinvettä. Kaada pasta ja vesi kastikkeeseen. Sekoita ja anna tasaantua.

Annostele lautasille ja lisää joukkoon vielä avokadoa maun mukaan. Ripottele päälle vielä Espelette-jauhetta, jos meili tekee.

Nyhtöleipää

Nyhtöpossua, nyhtökanaa, nyhtösitä ja nyhtötätä ja nyt sitten on vuorossa nyhtöleipä. Olinhan minä tästäkin kuullut jo aiemmin, mutta vasta nyt tuli kokeiltua Kotiliedestä bongatulla reseptillä. Ihan hyvää, vaikka meillä kyllä taidettiin taaskin leikata veitsellä eikä nyhtää...

Teki myös hyvää vähän leipoa itsekin jotain. Kakkuhaaste on ihan jäissä ja kiireiden takia muutenkin on jäänyt sekä ruoanlaitto että leipominen aikalailla perheen miesväen kontolle. Hyvin ovat selvinneetkin, niin kuin Instagrammia seuranneet ovat voineet todeta.  Äidin kontribuutio leivontarintamalla on rajoittunut lähinnä juurikatastrofiin (kuvat Instassa nekin) - tässä todettakoon vain, että sekä haisi että näytti pahalta. Uutta yritystä ei liene tiedossa ihan heti ennen kuin ehdin aiheeseen taas oikeasti vähän perehtyä ja keskittyä tekemiseen. Jotain tein pieleen, vaikken tiedä mitä. Ehkä kiireinen ja vähän stressaantunut leipuri lähettää negatiivisia aaltoja, jotka koituivat herkän juuren kohtaloksi. Maailma on julma.

Mutta tässä nyt tuo nyhtöleipä niin kuin minä sen tein.

Nyhtöleipä

2,5dl maitoa
1rkl sokeria
noin 7dl vehnäjauhoja
pussillinen kuivahiivaa
pari lorausta oliiviöljyä
pari hyppysellistä suolaa

Lisäksi 25g pehmeää voita, pari isoa kourallista mozzarellaraastetta, kuivattua oreganoa ja dukka-maustetta (hasselpähkinärouhetta, mantelirouhetta, jeeraa, korianterinsiemeniä, seesaminsiemeniä ja suolaa sekaisin).

Sekoitetaan lämmin maito, sokeri, hiiva ja puolet jauhoista. Sekoitetaan muutama minuutti. Lisätään loput aineksista ja vaivataan koneella vielä viitisen minuuttia. Taikina vaikutti melkein liian kovalta, mutta nousi kuitenkin nätisti, kun pidettiin liinan alla 30 minuuttia.

Kaulitaan taikina puolen sentin paksuiseksi levyksi ja levitetään voi, mozzarella, oregano ja mausteet päälle. Leikellään ruuduiksi.
Minä jatkoin leivän kokoamista siten, että laitoin aina kolme ruutua päällekkäin, taitoin kahtia ja asettelin leipävuokaan avoimet reunat ylöspäin ja taitos kohti pohjaa.

Sitten taas liina päälle, odotellaan puoli tuntia ja sitten paistetaan puolisen tuntia 200 asteessa.

Eihän tämä ihan lehden ohjeen mukaan mennyt (tietenkään),mutta lopputuloksena oli ihanan mausteinen ja pehmeä leipä.

Juu, on siinä ainakin cashew-pähkinöitä

No, on tuossa kaikenlaista muutakin hyvää.

Meillä on kummasti alkaneet mennä iltaruoat kasvisruokien puolelle tai sitten on pääasiassa kasvista ja vähän jotain lihaa. Tänään esimerkiksi syötiin pakastekasviksia hoisinkastikkeella, riisiä ja jokaiselle pari pientä siivua ankan rintafileestä. Hyvää oli, nopeaa eikä todellakaan hinnalla pilattua. Siis ainakaan ne kasvikset. .

Kuva ei ole tältä päivältä. Tuossa toisena iltana jääkaapista löytyi paksoita ja munakoisoja. Niistä tuli oiva herkku riisin kaveriksi.

Laitettiin siis riisi kypsymään. Sitten otettiin 1 punasipuli siivuina ja 3 valkosipulinkynttä siivuttuna myöskin. Kuullotettiin vähän öljyssä ja lisättiin 1 pilkottu munakoiso. Annettiin vähän kypsyä ja lisättiin sitten paksoita pilkottuna. Prismassa oli sen verran massiiviset paksoit tällä kertaa, että käytettiin vain puolikas. Annettiin kuumeta, lisättiin ruokalusikallinen fariinisokeria, puolikas ruokalusikallinen raastettua pakastechiliä ja annettiin kuumeta sokerin sulamiseen saakka. Sitten kaadettiin sekaan roima loraus osterikastiketta, taisi olla melkein desi ja lorauteltiin limemehuakin reilulla kädellä. Maisteltiin ja nostettiin riisin kaveriksi pöytään. Päälle ripoteltiin iso kasa paahdettuja cashew-pähkinöitä. Herkuteltiin.

Variaatioita näihin peruskastikkeisiin saa vaihtelemalla kasviksia ja mausteita. Riisinkin voi keittää laittamalla vettä vain puolet ja toisen puolen kookosmaitoa. Samalla teemalla kastikkeeseen tulee kookosmaitoa kanssa, ja hoisin-kastiketta. Kasviksiksi voi laittaa porkkanoita, paksoita, paprikaa, sipulia ja valkosipulia. Vähän ripoteltiin tuolla kerralla chilijauhetta päälle ja taas maistui. Maistui vielä seuravan päivän lounaallakin.

Että sellaista kokkausta tässä vauhdikkaasta puolipaniikiksi muuttuneessa elämässä. Eilen tosin mentiin Ikean lihapullilla, mutta ainakin saatiin esikoiselle tilattua sänky. Vasta se on sinnikkäästi uudessa huoneessaan nukkunutkin 4 viikkoa telttasängyssä. Siis sellaisessa narisevassa ja kitisevässä telttasängyssä. Ilmeisesti ajatteli, että kyllästyisimme ääneen ja saisimme sängyn nopeammin aikaiseksi. Ei vaan ollut meistä kiinni. Odoteltiin toimitusta Ikeaan.

Huomenna vuorossa taas jotain superhelppoa ja nopeaa. Tekeillä samaan aikaan puupalapeli sängyn muodossa. Oliskos ideoita tuohon kokkaustarpeeseen?

Katkarapusipsirätinää ja muuta melusaastetta

Syötiin siis katkarapusipsejä, poppadumeja, riisiä, satay-kastiketta, hoisin-lehtikaalia ja kanaa. Om, nom,nam ja sen sellaista.

Nuo katkarapusipsit ja poppadumit ovat hauskaa tavaraa. Ne ostetaan sellaisina läpikuultavina ohuina levyinä, pistetään kuumaan öljyyn ja poimitaan muutaman sekunnin kuluttua paisuneina, kipristyneinä ja herkullisen rapeina pois.

Minun piti tehdä teillekin esimerkiksi pieni video, mutta tuntuu olevan tässä huushollissa täysin ylivoimaista. "Äiti, äiti, äitiiiiiii....!! Kuului puolessa yrityksiä keskellä 5 sekunnin operaatiota. Lopuissa sitten kolmevuotias uhmaikäinen esittelee muuten vaan nopeaa reaktiokykyään (huuto) tai sitten isoveljet kavereineen onnistuvat ratkaisevalla hetkellä juoksemaan keittiön oven takaa (huutaen).  Noin kahdestakymmenestä videopätkästä löytyi vain yksi jotenkin käyttökelpoinen ja siinäkin alkaa konsertti viimeisellä sekunnilla. Jäin oikein ihmettelemään, onko meidän poppoo jotenkin erityisen äänekästä (tod.näk.) vai kuuluuko muilla yhtä pahaa melusaastetta KOKO AJAN?

Tässä se yksi ja ainoa - nopeita ovat, tuossa todiste. 

Sinänsä menu oli varsin sopiva perjantai-illan väsymystilaan. Tuota öljyssä kypsennystä lukuunottamatta mentiin helpolla. 

1) Satay-kastikkeen pikaohjeen näkee täältä. 

2) Basmati-riisi keitettiin tutulla ohjeella eli 1/3 riisiä, 2/3 kuumaa vettä, hyppysellinen suolaa. Laitetaan kannen alla pienellä lämmöllä poreilemaan, kunnes vesi on melkein imeytynyt (10-20min määristä riippuen) ja sitten vielä annetaan höyryn haihtua ilman kantta vajaat kymmenen minuuttia. Näin tulee sopivan tahmaista riisiä. 

3) Kanapalat vaan ruskistettiin pienessä öljyssä pannulla

4) Punasipuli ja lehtikaali kuullotettiin pannulla pienessä öljyssä ja lopuksi kaadettiin päälle hoisin-kastiketta. 

Siinä se. Kaveriksi sitten noita katkarapusipsejä, korianterinlehtiä ja poppadumeja... 

Virkistävän kirpakkaa pastaa

Pitäisi varmaan vähän paneutua. Valokuvaamiseen nimittäin. Näyttävät kaikki pastakuvat tässä blogissa aina ihan samanlaisilta. Pläjäys keskellä lautasta ja talven valo lampusta sinnepäin. Vaikka olen minä kuullut muidenkin valittavan pastan kuvaamisen vaikeutta, enkä minä ole, tai edes kuvittele olevani, millään lailla erityisen hyvä tässä hommassa. 

Joka tapauksessa, syötiin pastaan. Maistui hyvältä, sellaiselta pikkuisen kirpakalta ja suolaiselta. Kirpakkuutta toivat sitruuna ja selleri, suolaisuutta itse suolan lisäksi kaprikset. Varsin piristävä ruoka illaksi, jolloin kaikenlaista hommaa on aterian jälkeen vielä erinäisiksi hetkiksi. Eikä tämä ollut edes vaikeaa tai vienyt kauan aikaa. 

Tonnikalaista selleri-sitruunapastaa kapriksilla

(tämä nimi noin suurin piirtein summeeraa jo itse reseptin, mutta voitte toki varmuuden vuoksi jatkaa lukemista vielä alemmaksi) 

2 pientä punasipulia

1 sellerin varsi 

Tonnikalapurkki (MSC-certified) 

1 (bio)sitruunan kuori raastettunaja mehu puristettuna

pieni purkillinen kapriksia

pastaa ja juustoraastetta (Gruyère)

Laita pastavesi kiehumaan, suolaa se ja keitä pasta paketin ohjeen mukaan. 

Leikkaa sipuli suikaleiksi ja sellerin varsi pieniksi kuutioiksi. Ota sellerin lehdet talteen. Kuullota sipuli ja selleri pehmeiksi öljyssä pannulla. Lisää tonnikala, sitruunan kuori, kaprikset ja sitruunamehu. Kuumenna. 

Lisää pari pientä kauhallista pastan keitinvettä kastikkeeseen. Valuta pasta ja sekoita kastikkeeseen. Tarjoile heti. Ripottele lautasella pastan päälle sellerinlehtiä ja taasta juustoa. 

Kakkua kunkulle - 2/52

Tuossa taannoin pohdiskelin 2015 kakkuhaastetta ja päätin leipoa Kakkujen kuningattaret-kirjan kakut läpi jollain aikavälillä. Kakku viikossa kuulostaa toki vähän hurjalta tahdilta, mutta vuosi on nyt alkanut kovin kakkuisasti. Ollaan päädytty jo kakkuun nro 2 eli Kuninkaiden kakkuun.

Tämä onkin perinteiden loppiaiskakku, jota meillä on tarjottu vuodesta toiseen. Ranskassa kakkua tarjotaan aina loppiaisena Itämaan tietäjien eli kuninkaiden muistoksi. Kakkuun piilotetaan "fève" eli sattuma. Alunperin se oli kova papu, sitten manteli tai tarkoitusta varten erityisesti valmistettu pieni esine. Meillä hampaitaan saa tänä vuonna varoa sokerilla kuorrutetun mantelin eli dragéen etsinnässä. Fèven itselleen saanut onnekas kruunataan paperi- tai foliokruunulla päivän kuninkaaksi tai kuningattareksi.

Taktikointi ei muuten auta kuninkaaksi kaipaavia, sillä palat leikkaa isäntä ja pöydän nuorin siirtyy pöydän alle jakajaksi. Hän nimeää syöjän kullekin isännän epäjärjestyksessä nostamalle palalle.

"Kenelle tämä pala kuuluu?" 
"Minulle..."


Kuninkaiden kakku

Kakun pohja ja kansi tehdään voitakinasta tai lehtitaikinasta. Minä ostin valmiina kaupan pakastealtaasta.

Täyte on frangipaania eli mantelimassan, kananmunan, voin ja sokerin kuohkeaksi sekoitettua seosta.

Meillä tykätään sellaisesta paksusti täytetystä kakusta, joten määrät ovat sen mukaiset.

Peruspiirakkavuokaan laitetaan :

• 200g mantelijauhetta 
• 140g sokeria
• 3 kevyesti vatkattua kananmunaa
• 100g voita 
• loraus Marsalaa tai mantelilikööriä tai rommia tai mitä nyt sattuu mieli tekemään. Meillä se on aina Marsalaa 

Tosin, kun leipoo kolmevuotiaan kanssa eivät määrät aina ihan täsmää.... mantelijauhetta taisi lipsahtaa vähän runsaammin, mutta hyvältä maistui.

Taikinasta leikataan kakulle pohja ja reunat vuokaan. Täyte levitetään pohjalle. Sitten vaan laitetaan taikinakansi päälle ja koristellaan taikinakuvioilla. Pistellään muutama reikä..

Toiset haluavat voidella munaseoksella kiiltävän pinnan saamiseksi. Meillä sivellään yleensä vaan voilla ja haetaan rustiikinpaa pintaa.

Paistetaan uunissa 220 asteessa, kunnes pinta on kauniin ruskea (n.30-40min).