Supersmoothiet - mangosta mustikkaan

Viime lauantaina nelkytplusblogilaiset pääsivät Hellapoliisin tiloihin ihastelemaan sekä herkkuja että ihan uutukaista smoothiekirjaa kirjoittajineen. Eikä tiloissakaan ollut mitään vikaa. Ihanasti pinkeillä ripauksilla väritetyt tilat käsittivät niin oleskelutiloja kuin upeat keittiöt. Erityisesti pinkki biljardipöytä jäi mieleen houkuttelevana yksityiskohtana, (Kannattaa pitää mielessä juhlia tai yritysiltoja järjestäessä. Tiloja nimittäin saa myös vuokrata.)

Maiju ja Kati olivat taikoneet meille ihanat herkut maisteltaviksi. Kookoslaksaa, salaattia ja mahtavia tahnoja maissikakkujen tai kaurasiemennäkkärin päälle laiteltavaksi. Erilaiset ruokarajoitukset oli otettu huolella huomioon - gluteenitonta tai "muuta"-tonta oli tarjolla niitä tarvitseville. 

Kaikki herkut olivat mahtavia (ne marja-marenkimuffinssit - nam!), mutta erityisesti mieleeni jäi vihersmoothie. Olen joskus maistanut vihreää smoothieta, joka toi mieleen lähinnä epäonnistuneen kaalikeiton (huom! En voi sietää edes hyvin tehtyä kaalikeittoa). Sen jälkeen olenkin parhaani mukaan vältellyt kaikkea vihertävää ja nestemäistä. Maijun ja Katin loihtimalla vihersmoothiella kammoni parani kertaheitolla ja kokeilin tätä Citynaisen tehosmoothieta jopa kotonakin. Ohje nimittäin löytyy kirjasta.

Kiitos siis  vielä kerran aivan mahtavan hauskasta iltapäivästä ja kaikista ihanista herkuista! 

Niin, Supersmoothiet mangosta mustikkaan. Kuulimme mielenkiintoisia juttuja kirjan syntyprosessista. Kuvista on osa kuvattu Indonesiassa ja osa mökillä Suomessa. Mehuja ja smoothieita on kokeiltu ja suunniteltu kahden taitavan tekijän toimesta. (Kirja-arviota pian lisää myös kirjablogin puolella)

Minuakin kirjan ohjeet houkuttivat. Lähdin liikkeelle helpommasta eli kookos-vaniljasmoothiesta - Vähän piti tietysti tuunata ja heitin sekaan vielä pakkasesta mustaherukoita. Menestyksestä innostuen sitten päätin kokeilla myös tuota vihersmoothieta. Siinä tuli todettua, että smoothieiden teko lienee vähän välineurheilua. Yleiskoneen blenderipurkki kun osoittautui ehkä hitusen heikoksi lehtikaalin pilkkomiseen. Koostumus jäi palaiseksi, mutta maku oli tosi hyvä.

Varsinainen ongelmani smoothieiden suhteen on kuitenkin se, että minun pitäisi opetella korvaamaan niillä muuta syömistä. Nyt ne tuppaavat vähän tulemaan kaiken muun lisäksi ja silloinhan energian määrä lisääntyy ihan liikaa. Pitänee vielä hiukan harjoitella niin herkkuyhdistelmiä kuin sopivia tarjoiluhetkiä ennen kuin lähden blenderiostoksille.

Tämän kirjan resepteillä pääseekin mukavasti alkuun. Kirja on täynnä toinen toistaan houkuttelevampia juomia, jotka on myös testattu maukkaiksi ainesyhdistelmiksi. Kun onnistuu saamaan kirjan ohjeita seuraamalla vihersmoothienkin muutaman kerran maistumaan hyvältä, saanee uutta rohkeutta myös omiin kokeiluihin.

Kauniin vihreällä smoothiella saa pääsiäissunnuntainkin ihanasti alkuun, joten...

Ihanaa pääsiäistä kaikille! 

Tässä vielä se kookos-mustaherukkasmoothie, jonka ensimmäiseksi surrautin kirjan inspiroimana.

Kookos-mustaherukkasmoothie

Kookosmaitoa purkki
pari desiä pakastettuja mustaherukoita
pari banaania (palasina pakkasesta)
vaniljauutetta runsas 1tl

Sekoita kaikki ainekset keskenään. Anna pakastettujen ainesten pehmetä hetken aikaa ja sitten ei kun surraten. Oli muuten ihan sikahyvää.

Hasselpähkinä-sinihomejuustokiemurat eli joulunajan aperoherkkuja

Tämä on jo melkein retroa. Tosin vähän hirvittää sanoa niin (tulee vanha olo), mutta totta se on. Voitaikinasta tehtiin kaikenlaisia kiemuroita joulutorttujen lisäksi jo hamassa lapsuudessani (silloin 70-luvulla). Hyviä ne ovat vieläkin.

Erona entiseen aikaan on tapa niillä herkutella. Meillä nämä eivät päätyneet kahvipöytään eivätkä edes alkuruoaksi, vaan isännän perinteistä tuttuun aperohetkeen. Ai mihin? No, Ranskassa (ja monissa muissakin latinomaissa) on tapana kokoontua yhteen jo ennen ateriaa. Tarjolla on juotavaa ja kaikenlaista pikkunaposteltavaa. Itse asiassa esim. häissä kutsutaan isompi porukka aperolle (eli aperitiiville), joka voi kestää tunteja, ja sitten vain läheiset vieraat varsinaisesti hääpäivälliselle.

Minusta apero on mukava tapa. Se tarjoaa sellaisen leppoisan lähestymistavan ruoka-aikaan. Makunystyröitä herätellään hiljalleen, eikä emännällä ole paniikki päällä, kun vierailla on pahin nälkä taitettu pikkuherkuilla. Herkut sitten vaihtelevat tilanteen mukaan pähkinöistä ja sipseistä ruokaisiin piirakkapaloihin. Näin joulun aikaan ihan itsestäänselvästi pöytään ilmaantui voitaikinasta kääräistyjä herkkuja. Kaiken lisäksi taikina on kaupan pakastealtaasta, joten työmääräkään ei ole ylivoimainen.

Sinihomejuustokiemurat ja mustaherukkahyytelö

Voitaikinaa esim valmiita levyjä
sinihomejuustoa
hasselpähkinärouhetta (paahdetuista pähkinöistä)
jotain muuta juustoraastetta
(kananmuna)

Sulata pakastettu taikina paketin ohjeen mukaan ja kauli hieman ohuemmaksi ja leveämmäksi. Levitä levylle sinihomejuustomurua, hasselpähkinärouhetta sekä juustoraastetta. Rullaa rullaksi ja leikkaa sitten n.2cm leveiksi siivuiksi.

Nosta siivut leivinpaperille ja paina ne aika littanoiksi. Voit voidella kiekot, mutta se ei ole ihan välttämätöntä. Väri toki on voideltuna kauniinpi. Ripottele lopuksi vielä juustoraastetta päälle ja pistä sitten 225 asteiseen uuniin 10-15min.

Anna jäähtyä pieni hetki ja nosta tarjolle. Lusikallinen mustaherukkahyytelöä kruunaa herkun ja päälle voi ripotella vielä hasselpähkinärouhetta lisää.

Nämä katosivat alta aikayksikön tällä yhdistelmällä, mutta toki näitä voi täyttää ja täydentää oman makunsa mukaan vaikka miten.

Paahdetun juureskeiton twist of the day

Syksy tuo mukanaan myös halun kokata ja syödä entistä enemmän juureksia. Muutaman vuoden ajan ovat uunijuurekset olleet meillä kaksipäiväinen juttu. Ensin herkutellaan uunissa yrttien, hunajan, mausteiden ja välillä balsamiconkin kanssa muhineita juurespaloja. Seuraavana päivänä muussataan loput juurekset kasvisliemen kanssa pyöreän herkulliseksi sopaksi. Mitä enemmän erilisia juureksia, sitä herkullisempi soppa.

Tällä kertaa nautiskeltiin perunan, porkkanan ja punasipulin seoksesta (savupaprikaa, suolaa, pippuria ja timjamia). Lisäksi herkuteltiin päärynä-pasternakkapaloilla sekä timjamilla maustetuilla hunajakeltajuurilla. Tämä ei kaipaa yhtään lihaa seurakseen, mutta eilen lisukkeena oli vielä pannulla nopeasti paistettuja kanan rintafileviipaleita. Komeus kruunattiin vuohenjuustolla (ja ketsupilla halukkaille).

Se on sääli, ettei juureksista tehty sosekeitto oikein vastaa ulkonäöltään makunsa herkullisuutta. Sellainen rusehtava massa kun näyttää melkein luotaantyöntävältä. Ensin loiskin mustaherukkahilloa päälle pääasiassa koristeeksi ajatellen sen sentään sopivan pyöristyneisiin ja maanläheisiin juuresmakuihin. Sitten otin muutaman lusikallisen lisää, kun makuyhdistelmä osoittautui erinomaiseksi. Mustaherukan kirpakkuus ja makeus täydensivät ihanasti juuresten täyteläisyyttä. Tämä twist tulee päätymään soppapäivien vakiovarusteeksi.

Kesän paras ja stressaavin aika

Lomat ovat loppu, mutta muuten nyt on kesän paras aika. Pensaat roikkuvat herkkuja ja muutenkin pihaa kiertäessä löytyy yrttejä (persiljaa, minttua, timjamia, tilliä jne...) ja muuta mukavaa. 

Meidän pihallamme kasvaa vain pari pientä vadelmapensasta, mutta voi, miten me niistä nautimmekaan. Vähän ennen iltapesua kierrämme lasten kanssa pensaita ja jokainen saa suun makeaksi. Piirakkaan saakka ei ole tänä vuonna ehtinyt ensimmäistäkään vadelmaa, mutta ei harmita yhtään!

Härkäpavut ovat myös suosikkejani. Ne käyvät kukkapenkin koristeesta kauniine (vähän orkideamaisine) kukkineen ja voi, miten hyvältä ne maistuvatkin salaateissa, nuudelien kera tai leivän päälle muussattuina. Pienemmistä otetaan vain kuoret ja kannat pois, isot voi vielä kuoria ja herkutella ihanalla vihreällä sisustalla.

Ja sitten on vielä muita herkkuja. Mökkimetsän mustikoita on syöty urakalla ja pakastettu talvisten mustikkapiirakoiden varalle. Kummitätini lahjoitti minulle ämpärillisen mustaherukoita, jotka kuuluvat ehdottomasta marjasuosikkieni joukkoon. Tykkään niistä enemmän kuin mansikoista! Ämpärillisestä riittää moneen - herkkuani on mustaherukka-vaniljahillo, mustaherukkahyytelöstä taas saa ihanaa makua kastikkeisiin ja lihapatoihin, pakastetut herukat kirpeyttävät ja raikastava leivonnaisia sekä maistuvat jäisinä palloina rahkan tai jugurtin kera.

Jaa, että mistä se stressi sitten tulee? No siitä, kun pitäisi ehtiä keräämään ja syömään ja pakastamaan ja hilloamaan herkut niiden lyhyen sesogin aikana. Kivaa hommaa, mutta tunnit ovat vähissä. Kun se lomakin loppui jo...