Erävoitto kaurapuurokammoisista

Viimeisiä lomapäiviä viedään eikä kesästäkään ole enää tietoakaan. Myrskyää ja vettä valuu niskaan heti, kun uskaltautuu ovesta ulos. Lohturuokaa siis kaivataan, vaikka kokkausjumi on pahimmillaan (edelleen). 

Viimeisiä lomapäiviä viedään eikä kesästäkään ole enää tietoakaan. Myrskyää ja vettä valuu niskaan heti, kun uskaltautuu ovesta ulos. Lohturuokaa siis kaivataan, vaikka kokkausjumi on pahimmillaan (edelleen).

Onneksi on ruokablogit. Teki mieli jotain lämmintä aamupalaksi ja muistin parikin Baked Oats reseptiä blogikierrokselta. ( Veera R & Sweet Food of Mine ). Kaura leivonnaisissa on aina hyvää, joten ei kun testiin. Mentiin tuolla maitoversiolla, johon ainekset löytyivät valmiina kotoa.

Unohdin vain yhden seikan. Meillä ollaan pahemman kerran kaurapuurokammoisia. Leivonnaiset rapsakalla kauralla ovat yksi asia, kauraryynit maidossa uunissa kypsennettyinä ovat edelleen kaurapuuroa, vaikkakin paistettuna.

Keskimmäinen söi vähän, vaikka meni mökeltämiseksi. Kuopus vilkaisi ja lähti päiväkotiin. Esikoinen taas:

"Mä en tykkää kaurapuurosta" 
"Ei tämä ole kaurapuuroa! Baked Oats!"
Halveksiva katse teiniltä (tiedättehän, silleen toinen kulma kohollaan ja suu vinossa) 
"Kaurapuuro maistuu samalta englanniksikin"

Myönnetään, en ole minäkään syönyt koskaan kaurapuuroa. En edes lapsena. Urheasti lisäsin tähänkin marjoja ja söin - vähän - Ei se nyt varsinaisesti pahaa ollut, mutta edelleen kaurapuuromaista.

Pistin melkein täysinäisen uunivuoan jääkaappiin ja ryhdyin miettimään. Miksi ihmeessä meillä ei kaurapuuro uppoa, vaikka muotokin muuttuisi?Sehän olisi terveellistä, edullistakin! Eikä reseptissä tosiaankaan ollut mitään vikaa, vaan tuonhan pitäisi olla suorastaan himoa aiheuttavaa herkkua. Siitä todistavat kaikki ne vastaavat reseptit ja hehkutukset, joita netti on pullollaan.

Päättelin syyn olevan rakenteessa. Se pehmeän tahmea ja venyvä massa vain jää meillä suuhun mökeltämään eikä mene alas millään.

Vaan mitäs jos... 

Seuraavana aamuna uusi yritys.

Tekniikka: köyhät ritarit 
Raaka-aine: kaurapaistosjämät 

Siivutin jääkaapissa kiinteytyneen kaurapaistoksen ja paistoin puolet voissa pannulla rapsakoiksi.

Johan alkoi lyyti kirjoittamaan. Olisi varmaan uponnut ihan jugurtin kanssakin, mutta varmistin asian vaniljakastikkeella (kai sitä nyt joskus, kun äiti on lomalla...) ja vadelmilla.

Keskimmäinen söi hyvällä halulla, kuopus söi hyvällä halulla, sikoinen, no, hän myönsi sen varmasti olevan hyvää, muttei kuulemma ollut nälkä.

Äiti söi kahden edestä ja hykerteli tyytyväisenä, kun sai vuoasta jämät pois ennen bioroskisuhkaa.

Onhan nyt sentään hävikkiviikkokin. 

Raakaruokaa ja hyvinvointia Karita Tykän ohjeilla

Myllärin tarjosi mukavan illan ja kevyitä herkkuja,
 sekä tietysti tietoa mielenkiintoisista kauratuotteista 

Myllärin ja Karita Tykän hyvinvointi-ilta viikolla oli leppoisa parituntinen. Pääsimme katselemaan Myllärin kauratuotteita ja sieltä löytyikin monia vähän uudempia tuttavuuksia kuten esim Vireä annospuurot, joilla päivän proteiinitarpeesta saa aimo osan. Lisäksi Karita kertoi ajatuksistaaan ja kokemuksistaan ruokavalion vaikutuksista omaan hyvinvointiinsa. Oli mukava kuunnella ihmistä, joka uskoo asiaansa, muttei saarnaa. Puheessa toistui moneen kertaan "tämä sopii minulle, mutta jokaisen tulee kuunnella omaa kehoaan".

Kuuntelu ja läsnäolo olivatkin tärkeänä teemana mukana. Kaikkihan me tiedämme, miten lehteä lukiessa ihan huomaamattaan tulee syötyä paljon enemmän kuin oikein aikoikaan, eikä silti ole kylläinen olo. Toisaalta makusteleminen ja ruokahetkeen keskittyminen tuovat mukanaan tyytyväisyyden, joka kantaa paremmin seuraavaan ruoka-aikaan. Tämän allekirjoitan täysin minäkin. Siksi meillä on aina pyritty rauhoittamaan ruokahetki. Iltaruokailu on myös usein se ainoa hetki päivästä, jolloin koko perhe on samaa aikaan koolla. Meillä joutuukin pyytämään erikoisluvan, jos aikoo olla poissa ruoka-aikaan...

Keskustelu velloi paljon myös sokerissa ja erityisesti karkeissa. Karita on saanut itsensä vierotettua irtokarkeista ja sokerilimsoista, mikä taitaa olla monen vanhemman unelma lapsensa kohdalla. Puhuimme siitä, miten tottumukset lähtevät kotoa ja esimerkin voimasta. Minun tosin täytyy tässä kohtaa sanoa, että ei meillä ole ollut karkkipäivää eikä limsoja kuin ehkä juhlissa vähän tai hampurilaisten seurana. (Kyllä, meillä syödään niitäkin aina välillä). Silti olen huomannut esiteiniyden tekevän tuhojaan tällä saralla. Pientä kapinahenkeä ole aistivinani siinä, kun keskimmäisen taskuista löytyy karkkipapereita kourakaupalla tai esikoisen huoneessa lojuu kokispullo. Ajattelin vain antaa mennä ja tarjota parempia vaivihkaa parempia vaihtoehtoja. Saa nähdä, meneekö vaiheena ohi.

Halusta syödä puhdasta ruokaa olimme kaikki liikuttavan yksimielisiä. Sitähän haluavat kaikki, oli kyse sitten lihasta tai kasvikunnan tuotteista. Totesimme myös maun olevan usein luomuversiossa parempi.

Juhlavia raakaherkkuja
Vaikka patukkapaloja mainittin myös koiranjauhelihakuutioidn näköisiksi.
Maku on sentään ihan eri...

Karita korosti koko illan sitä, että pitää kuunnella omaa kehoaan ja tarjota sille sen tarvitsemia ravintoaineita. Aivan selvästi hänellä myös oli hurjasti tietoa siitä, mitä mitkäkin vitamiinit ja kivennäisaineet tekevät ja mistä niitä saa. Mielessä kävi, että pitäisi jostain repiä itsellekin aika opetella lisää - se vaan ei tietysti aina ole niin yksinkertaista.

Jälleen kerran tuli myös huomattua, että pelkkä kehon kuunteleminen ei taitaisi ainakaan minulla riittää esim. raakaruokaan siirtymisessä - oli se sitten miten tahansa juuri minulle sopivaa ravintoa. Tekeminen nimittäin vaatii pohdintaa, keskittymistä ja ennakointia eli aikalailla uuden opettelua. Lisäksi pitäisi mieli ja kroppa saada tottumaan ja tyytymään uusiin makuihin ja se taas vaatisi todennäköisesti huomattavasti kovempaa mielenlujuutta  kuin mitä minulta äkkiseltään tuntuisi löytyvän.

Oma ainoa raakakakkukokeiluni meni komeasti pieleen. Siitä kakusta päätyi puolet roskikseen, eikä sellaista ole meidän perheessämme tapahtunut ikinä äidin omituisimpienkaan kakkukokeilujen kohdalla. Karitan valmistamat appelsiiniset raakakakut maistuivat toki huomattavasti omaa tekelettäni paremmalta, mutta silti... Minun aivoni eivät tuotakaan kakkua mitenkään osanneet tulkita kakuksi. Maistui hyvälle, mutta ei sellaiselle makealle herkulle, jota on kakusta oppinut odottamaan. Tiedän, kyse on tottumuksesta ja itsensä opettamisesta uusille tavoille, mutta... Toki jatkan vieläkin raakakakkureseptien testaamista. Ehkä niistä joku osuisi.

Illan lopuksi Karita näytti meille, miten helposti syntyvät marjaisat kaurapatukat. Niistä tykkäsin kovasti ja voisin hyvin kuvitella syöväni niitä välipalaksi tai aamulla teen kera. Saimme mukaamme anteliaan kokeilupaketin Myllärin kauratuotteita ja näitä olikin pakko testata. Onneksi kassissa oli mukana myös Karitan kirja Hyvää huomenta, sillä muuten olisi varmaan ainakin yksi patukan aineksista jäänyt hankkimatta. Nyt ohje löytyi kätevästi kirjasta.

Siispä tänään oli välipalaksi smoothieta ja marjaisia kaurapatukoita. Raati (eli kolme poikaa ja yksi mies) maistelivat innokkaina. Lopputulos? Isäntä tykkäsi, pojat vähän nyrpistelivät. Ehkä heidät kuitenkin saadaan vielä kärsivällisyydellä käännytettyä. Ei kai vielä ole liian myöhäistä?

Omat herkut muistuttkivat illan malliherkkuja ja makukin oli kohdillaan

Patukoiden resepti ja monia muita löytyy TÄÄLTÄ

Kiitokset Myllärin väelle kutsusta mukavaan iltaan ja kokeilupaketeista tuotteille. Suurkiitos myös Karitalle mielenkiintoisesta jutustelusta ja resepteistä. Lupaan jatkaa ruokakokeiluja ja kuunnella kehoni kommentteja niihin liittyen :-)

Seesamispelttileipää

Olen taas palannut speltin pariin. Tuossa välissä oli pieni tauko, mutta nyt näköjään taas tungen sitä joka paikkaan. Mikäs siinä. Speltin pähkinäinen maku tuo oman lisänsä tähänkin leipään, samoin kuin seesamisiemenet. Siemenet myös ovat hauskoja mustia pilkkuja leivässä, tietenkin olettaen käytettävien siementen olevan nimenomaan niitä mustia...

Tämä leipä on sellaista tosi pehmeää vuokaleipää, vähän murenevaistakin, kun sitkoa ei varsinaisesti vaivata leipään. Herkullista kuitenkin, melkein kuin kakkua. Omiaan juustojen ja hillon alle.
Ensimmäinen leipä ei irronnut vuoasta, mutta se ei tahtia haitannut. Varsinkin pojat hyökkäsivät siihen kiinni. Keittoillallisen jälkeen leivästä jäi juuri ja juuri pari siivua aamupalaksi...


Seesamispelttileipää

2 kuppia (kuppi = noin 2,5dl tässä tapauksessa) puolikarkeita spelttijauhoja
2 kuppia sämpyläjauhoja (sellaista sekoitusta)
1 kuppi kauraryynejä
1 pss kuivahiivaa
kourallinen seesaminsiemeniä
1rkl suolaa
1rkl hunajaa
1rkl rypsiöljyä
2,5 kuppia lämmintä vettä

Sekoita kuivat aineet. Sekoita nesteet. Sekoita kaikki keskenään taikinaksi ja anna nousta 20min.

Kaada taikina hyvin öljyttyyn ja jauhotettuun leipävuokaan. Kannattaa oikeasti jauhottaa. Ensimmäinen leipäni tuli vuoasta aivan palasina.
Anna nousta vielä 20min ja lämmitä uuni 170 asteeseen.

Paista uunissa 45-60min. Anna hetki jäähtyä vuoassa ja kumoa.

Inkiväärihillosta speltti-kauramuffinsseja

Varoituksen sana: älkää käyttäkö näihin paperisia muffinssivuokia. Niiden irtirepiminen aiheuttaa harmitusta. Kannattaa vain voidella muffinssipelti tai käyttää silikonisia vuokia. En ikinä muista ja aina syksyn ensimmäinen erä harmittaa.

Syy liimautumiseen taitaa olla kaksiosainen - näissä muffinsseissa ei ole lisättyä rasvaa laisinkaan ja lisäksi niissä on hilloa, joka uunissa karamelisoituu. Silti näitä kannattaa tehdä. Ne ovat rakenteeltaan sellaisia ihanan sienimäisiä ja maistuvat terveelliseltä, mutta hyvällä tavalla. Tosin kannattaa muistaa, että hillossa on ihan reippaasti sokeria, joten eivät nämä nyt mitään terveyskakkusia varsinaisesti ole.

Helppojakin nämä ovat, ei tarvitse kuin sekoittaa.

Tällä kertaa sekoitin joukkoon inkivääri-omenahilloa, joten en maustanut sitten enää muulla kuin kanelilla. Muuta hilloa käyttäessä, voi miettiä maustamista taas eri tavalla.

Speltti-kauramuffinssit inkivääri-omenahillolla

1 1/4 kuppia spelttijauhoja (1 kuppi sellainen 2,5 desin kahvikuppi)
1 1/2 kuppia kaurahiutaleita
1tl soodaa
2tl leivinjauhetta
ripaus muskottia
vajaa 1 kuppi inkivääri-omenahilloa
4 kananmunanvalkuaista kevyesti vatkattuina (käytin keltuaiset lemon curdiin)
1/2 kuppia jugurttia
pari omenaa pieninä kuutioina
lisää omenoita siivuina päälle koristeeksi
(voita tai öljyä vuokien voitelemiseen)

Sekoita kuivat aineet keskenään. Sekoita loput aineet (paitsi omena) keskenään. Sekoita kaikki keskenään ja lisää vielä omenakuutiot. Sitten - arvaattekos? - sekoita taikina tasaiseksi.

Jaa taikina voideltuihin muffinssivuokiin. Paina jokaiseen omenasiivu päälle koristeeksi. Paista uunissa 180 asteessa 25-30min. Jäähdytä pieni hetki ja irrota ritilälle jäähtymään.

Ohra-kaurasämpylät

Sämpylöitä tulee tehtyä suhteelisen harvoin. Tuntuu, että niissä on jotenkin kamalan paljon työtä. No, tässä reseptissä taikina vaan levitetään levyksi ja siitä leikellään palaset pellille. Ei siis mitenkään kovinkaan työlästä pyörittelyä. Minulla myös on ohrahiutaleita kaapissa parikin pussia siltä ajalta, kun ajattelin saavani perheen tykkäämään pehmeästä ohrapuurosta. Arvannette, kuinka siinä kävi ? Ihan samoin kuin kaikkien muidenkin puurojen kanssa.

Joka tapauksessa, ohrahiutaleita siis on ja siksi kaikki reseptit, joissa niitä käytetään, pistävät silmään erityisen helposti. Tämän bongasin alunperin Kotiliedestä, mutta eihän tätä nyt tietenkään ihan samalla tavalla voinut tehdä.

Ohra-kaurasämpylät

2dl ohrahiutaleita
1dl kauralesettä
1dl auringonkukansiemeniä
2tl suolaa
5dl kuumaa vettä (+ pari desiä vähän kädenlämpöistä lämpimämpää)
1pss + 2/3pss kuivahiivaa
2rkl siirappia
2dl ruisjauhoja
5dl vehnäjauhoja + 1dl leivontaan

Laita ohrahiutaleet, kauraleseet, siement, suola ja kuuma vesi kulhoon. Sekoita ja annajäähtyä melkein kädenlämpöiseksi. Sekoita joukkoon siirappi, lisävesi, hiiva ja jauhot. Vaivaa löysäksi taikinaksi ja jätä nousemaan 1,5tunniksi (tai että taikina tuplaantuu).

Ripottele leivinlaudalle runsaasti jauhoja ja taputtele taikina varovasti levyksi. Leikkaa levy ensin kolmeen osaan ja sitten kuudeksi kolmioksi. Nostele leivinpaperille ja puristele hiukan sämpylän muotoon.

Paista 225 asteessa uunin keskitasossa noin 12 min.

Sämpylät ovat parhaimmillaan tuoreina, mutta säilyvät kyllä pari päivää.