Tätä (keittiö)elämää

Kirjatoukan keittiöelämää ja kaikkea muuta aina joskus

Näytetään tekstit, joissa on tunniste kakku. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kakku. Näytä kaikki tekstit

maanantai 2. tammikuuta 2017

Uudenvuodenaattona Copycat oli kiireinen


Minulla on ollut tapana laittaa uudenvuodenaaton menu näytille blogiin. Nyt vähän arveluttaa. Joulumatkan jälkeen nimittäin meitä kaikkia vähän väsytti ja menusuunnittelukin jäi aattoa edeltävään iltaan. Hyvää tuli, ei siinä mitään, mutta Copycatilla oli vauhti päällä niin omien vanhojen reseptien kuin myös mm. Pullahiiren jätskikakun osalta. Tosin unohdin ostaa Pätkikset kaupassa käydessäni, mutta toimi varsin hyvin kaapista löytyneen Nutellankin avulla...



Aaton herkuttelu siis oli varsin epämuodollista. Alkuruoka syötiin kolmelta iltapäivällä (ei ehditty/jaksettu lounasta, kun aamulla syötiin englantilainen aamiainen...), välissä lapset mussuttivat sipsejä, pääruoka oli seitsemältä ja jäätelökakkua syötiin sitten vielä vähän myöhemmin... Tämä rytmi sopi meille tänä vuonna ja vietimme rentouttavan uudenvuoden perheen parissa.


Uudenvuoden menu 

Salaattikupit possu-katkaraputäytteellä 
Itämainen kaali-porkkanasalaatti 

Naudansuikale-Satay riisillä 

Kolmen aineen Nutella-jäätelökakku 

Juomana: Moët & Chandon 

'Yksikään menun resepteistä ei varsinaisesti ole uusi. Mitä nyt Satay-kastiketta kokeiltiin vähän uutena versiona. Kopioita vanhoista kokeiluista ja hyviksi todetuista herkuista. 

Eipähän tarvinnut stressata onnistumista. Paitsi tuon jäätelökakun suhteen ja siinäkin pahimmaksi kohdaksi osoittautui valkosuklaalla koristelu. Muistattehan muut tarkistaa, että suklaapalat ovat kaikki hyvin sulaneet. Älkääkä varsinkaan painako lujempaa, jos virtaus katkeaa. Lopputuloksena on nimittäin kuvassakin nähtävissä oleva kasa, kauniiden ohuiden raidoitusten sijasta... 


Kolmen aineen jäätelökakku 

4dl kuohukermaa 
1prk kondensoitua (makeutettua) maitoa 
2 kukkuraista jättimäistä ruokalusikallista Nutellaa 
(2rkl glukoosisiirappia rakenteen ja leikattavuuden parantamiseksi - unohdin) 

Vatkaa kerma ja kondensoitu maito vaahdoksi keskenään. Vatkaa vielä joukkoon Nutella. Voit jättää vähän raidalliseksi, jos haluat. 

Laita pakkasenkestävään kakkuvuokaan ja pakastimeen jäätymään. 

Kasta vuoka kuumaan veteen, jos kakku ei muuten irtoa, toista tarvittaessa ja kumoa tarjoilulautaselle. 

Koristele haluamallasi tavalla. 

Leikkaaminen heti kumoamisen jälkeen voi olla vaikeaa, mutta kuumentamalla leikkuuväline, homma sujuu helpommin. Samoin glukoosisiirapin lisääminen saattaisi hyvinkin auttaa. 

Melkein samalla ohjeella tein muuten aiemmin keksijäätelöä. Ihan sikahyvää sekin! 

Lähettänyt Minna Vuo-Cho klo 17.48 2 kommenttia:
Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
Tunnisteet: copycat, jäätelö, kakku, kermavaahto, kondensoitu maito, Nutella

perjantai 16. joulukuuta 2016

Joulun kolme parasta kakkua

Mitkä ovat joulunajan parhaita tuliaisia? No herkulliset kuivakakut tietenkin!

Tässä minun tämänhetkinen kärkikolmikkoni tähän vuodenaikaan. Kaikki testattuja herkkuja, joita on tehty jo useamman kerran - isoina ja pieninä.

Englantilainen hedelmäkakku vähän tuunattuna maistuu ja säilyy,
Karpalo-valkosuklaakakku on upean näköinen ja herkullisen makuinen
Taateli-inkiväärikakku karamellikuorrutuksella takaa leipojan suosion tilanteessa kuin tilanteessa,

Alla siis ohjeita arkiston kätköistä, vaikka eivät nämä sinne jää pölyttymään. Tänä vuonnakin ovat kaikki reseptit jo olleet käytössä eikä joulu ole vasta kuin viikon päästä.

(Olemme muuten jääneet koukkuun La Fermière-jugurtteihin. Ne ovat herkullisen makuisia, mutta myös jäljelle jäävät purkit ovat ihan mahtavia askarteluun tai keittiökäyttöön.


 Tertun englantilainen hedelmäkakku


Tämä on taas kummitädin reseptejä, pikkuisen omaan makuun muutettuna. Höysteitä nimittäin saa muutella ihan mielialan ja omien lempparien mukaiseksi. 

200g voita
2 dl sokeria
3 kananmunaa
2 tl vaniljasokeria
3 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 dl rusinoita (tämän jätän aina välillä pois) 
1 pikkurasia (100g) hillottuja hedelmäpaloja tai sukaatteja
2 dl manteli- tai hasselpähkinärouhetta (tai sekoitusta)
1 pieni rasiallinen cocktail-kirsikoita pilkottuina

Vaahdota voi ja sokeri. Parhaiten tämä onnistuu, kun voi on lähellä huoneenlämpöä. Lisää kananmunat yksitellen, jokaisen jälkeen hyvin vatkaten. Sekoita loput aineet ensin keskenään ja kääntele ne sitten voi-sokeri-munapohjaan. Pähkinät ja kuivat hedelmät on hyvä jauhottaa ennen varsinaiseen taikinaan lisäämistä. Tämä edesauttaa niiden jakautumista tasaisesti kakun sisälle. Muuten ne jämähtävät helposti joko pohjalle tai nousevat kellumaan... lajista riippuen.

Kaada taikina voideltuun ja jauhotettuun kakkuvuokaan. Paista 150-175 asteessa noin tunnin ajan. Vastusta kiusausta katsoa uuniin ainakin ensimmäiset 45min, ettei kakku laske.




Karpalo-valkosuklaakakku 

Tämä on aina yhtä näyttävä. Syödessä karpalot pirskahtelevat kirpakkaa makeaa suuhun täyteläisen valkosuklaan kaverina. 

200g huoneenlämpöistä voita
2,5dl sokeria
3 kananmunaa
4dl vehnäjauhoja
2tl leivinjauhetta
2tl vaniljasokeria
1/2tl suolaa
100g valkosuklaata
1 korkillinen appelsiininkukkavettä
1dl turkkilaista jugurttia
2dl pakastekarpaloita

Vaahdota voi ja sokeri vaaleaksi ja kuohkeaksi. Sekoita munat joukkoon yksitellen reippasti vatkaten jokaisen jälkeen.

Sekoita kuivat aineet ja lisää ne taikinaan rouhitun valkosuklaan kanssa. Kaada joukkoon appelsiininkukkavesi, jugurtti ja karpalot. Sekoita.

Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan.

Paista uunissa 175 asteessa noin 50min. Anna jäähtyä hetken aikaa ja kumoa kakku. 

Kun kakku on kokonaan jäähtynyt, valuta pinnalle sulatettua valkosuklaata ja koristele marjoilla.






Inkivääri-taatelikakkuset 

Toisinaan voi kuivakakun tehdä pienenä versiona eli kakkusina, toisinaan se maistuu nimenomaan isona ja mehevänä. 
200g (1pss) kuivattuja taateleita
1tl ruokasoodaa
3dl kiehuvaa vettä

Sekoita taatelit, kiehuva vesi ja sooda kulhossa. Jätä likoamaan ja jäähtymään.
Nosta voi pehmenemään huoneenlämpöön.

75g voita
vajaat 3dl ruskeaa sokeria (muscovado, fariini, ruoko...)
3 kananmunaa
2tl jauhettua inkivääriä 

Laita uuni lämpenemään 180 asteeseen. Hiero pehmeä voi ja sokeri vaahdoksi.  LIsää inkivääri. Lisää huoneenlämpöiset kananmunat yksitellen voimakkaasti vatkaten jokaisen jälkeen.

3,5dl vehnäjauhoja
2tl leivinjauhetta

Lisää jauhot ja sekoita voimakkaasti. Lisää taatelit ja liotusneste. Sekoita löysäksi taikinaksi.
Jaa taikina silikonisiin muffinssi- tai kakkuvuokiin.

2-4 palaa hillottua inkivääriä pieninä palasina.

Ripottele inkivääripalasia kakkusten päälle vuokiin ja paina ne taikinaan.
Paista uunissa 25-30min. (Keitä isoa 40-50min) Tarkista kypsyys tikulla. Kun tikku nousee puhtaana kakkuset ovat kypsiä.


Kinuskikuorrutus
.
Sekoita 2dl kuohukermaa ja 2dl fariinisokeria keskenään. Keitä kunnes seos saostuu. Anna jäähtyä. Levitä kakkusten päälle ja ripottele hienonnetulla hillotulla inkiväärillä. 

Kuorrutus tekee kakut melkein ylimakeiksi. Jos haluat vähemmän imelää, jätä kuorrutus pois ja ripottele kakkusten päälle vain tomusokeria.



Mitkä ovat teidän joulunne lempparikakut? 

Lähettänyt Minna Vuo-Cho klo 17.48 Ei kommentteja:
Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
Tunnisteet: coctailkirsikat, hasselpähkinä, joulu, kakku, karpalo, kuivakakku, lemppari, sukaatti, valkosuklaa

torstai 24. marraskuuta 2016

7 minuutin kakku


Näillä keleillä sitä söisi kakkua ihan urakalla, tai ainakin minä söisin. Koko ajan tekee mieli mutustella jotain ja mielellään makeaa. Sitten, jos antaa mieliteolleen vallan, alkaa morkkis ja pahimmillaan huono olo. Varsinkin niinä päivinä jolloin ei jostain syystä ehdi edes lounaalle. Kuten nyt vaikka kolmena päivänä tällä viikolla (kuuluuko äänestäni pientä lounasvajeen aiheuttamaa ärtymystä?)

Olen kuitenkin keksinyt kakkuhimooni ratkaisun! Tai ainakin luulen niin.



Ensinnäkin: 
Kun alkaa tehdä mieli kakkua, ryhdyn toimeen iloisin mielin. Sitten kutsun paikalle pojat ja yhden tietyn heidän kaverinsa, jonka kakkuvatsa tuntuu olevan koko poikaa suurempi.
Näin saan leipomisen tyydytyksen, syön itse vain palan kakkua ja nautin poikien herkuttelun katselemista. Melkein yhtä kivaa ja tyydyttävää kuin useampi pala omaan suuhun.

Toiseksi: 
Teen kuivakakun. Kuvasta tietysti paljastuu, että sitä tuunaamalla saa ihan yhtäläillä kermavaahtoa kuin täytekakustakin, mutta juju onkin edelleen pojissa. Heidän jäljiltään ei kermavaahtoa yleensä kulhoon jää, joten minä syön kiltisti sitten pelkistettyjä kuivakakun palasia - mikäli kakusta jää jotain seuraaviin päiviin.

Itsepetosta? Kyllä kai, mutta mitä siitä, jos mieli jää hyväksi? (ja poikien suu makeaksi)

Tämä kakku oli niin superhelppokin. Kyseessä on vuosia sitten jo kiertänyt resepti, joka päätyi minulle kummitädiltäni (niin kuin muutama muukin kakkuresepti).
Nimen seitsemän minuuttia viittaa kakun tekemisen helppouteen - ainakin niissä talouksista, joista löytyy yleiskone tai sähkövatkain eli kai suurin piirtein nykyään kaikki, joissa enemmän leivotaan.

Mikään kevyt-  tai modernisoitu versio tämä ei ole, kunhan vaan hyvä peruskuivakakku. Maistuu erityisesti teekupillisen kera.


7 minuutin kakku 

4 kananmunaa
vajaat 3dl sokeria
2dl perunajauhoja
1 1/2dl venhäauhoja
3tl leivinjauhetta
1tl vanilliiisokeria
200g voita huoneenlämpöisen pehmeänä

Päälle kermavaahtoa ja passioncurdia (tai lemon curdia), jos siltä tuntuu.

Laitetaan uuni lämpiämään 175 asteeseen.

Sekoitetaan ainekset kulhossa eli vatkataan 7min.
Laitetaan voideltuun ja jauhotettuun vuokaan ja kypsennetään uunissa vajaan tunnin verran. Kannattaa vähän vahtia, otin omani pois jo 50min kohdalla.

Lähettänyt Minna Vuo-Cho klo 15.45 18 kommenttia:
Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
Tunnisteet: curd, kakku, kuivakakku

keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Synttärisankarin toiveiden mutakakku


Esikoinen täyttää neljätoista. Katsoessani jo perheen pisimmäksi venähtänyttä teiniä, tulevat mieleeni kaikki mahdolliset kliseet lasten kasvamisen nopeudesta. Vastahan tuo oli sellainen pieni nyytti, äidin kainaloinen ja nyt en ylety oikein edes halaamaan. Nyyh...

Mutta ei minun pitänyt täällä ruveta ajan kulumista itkemään vaan riemuita viimeinkin onnistuneesta mutakakun kypsennyksestä. Tähän saakka olen nimittäin saanut pauhua joka kerran liian kypsästä kakusta. Nyt tein sitten varman päälle ja otin kakun jo vartin kuluttua ulos ja samantien myös pois vuoasta. Lopputuloksena oli juuri sopivan mutainen kakku, joka katosi sellaista tahtia, että alkoi jo hirvittämään poikien vatsan hyinvoinnin puolesta. Tuhaan kai huolehdin. Eivätkös teinimahat yleensä kestä aika hyvin makeaa?

Kehuja sai myös viime hetken ajatus laittaa valkosuklaapaloja paahtumaan viimeisiksi 5 minuutiksi. Säväytti kuulemma mukavasti.

Suklainen mutakakku 

Laita ensimmäiseksi uuni lämpiämään 200 asteeseen ja vuoraa irtopohjavuoan pohja (halkaisija 26cm) leivinpaperilla, reunat voidellaan.

200g tummaa suklaata (Valrhona Manjari)
200g voita

Sulatetaan yhteen ja annetaan jäähtyä suurin piirtein kädenlämpöiseksi

4 kananmunaa
2dl sokeria

Vatkataan tuhdiksi vaahdoksi, johon sitten varovasti sekoitetaan voi-suklaaseos.

2,5dl vehnäjauhoja
1tl leivinjauhetta

Sekoitetaan ja sihdataan taikinakulhoon. Nostellaan tasaisesti taikina sekaisin ja kaadetaan kakkuvuokaan.

Paistetaan kakkua 10min uunissa ja ripotellaan sitten nopeasti päälle valkosuklaahippuja. Laitetaan takaisin uuniin 5-6minuutiksi.

Nostetaan kakku uunista. Odotetaan pari minuuttia ja otetaan pois vuoasta.

Vatkataan Vispi-vaahtoa tai kermavaahtoa, joka maustetaan runsaalla vaniljalla.

Kolme teiniä, yksi  5v ja äiti... Tämä jäi.

Lähettänyt Minna Vuo-Cho klo 18.58 6 kommenttia:
Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
Tunnisteet: kakku, lasten kanssa, suklaa, synttärit

torstai 20. lokakuuta 2016

"Niin pelottava, ettei voi olla hyvää"



Suklaapunajuurikakkumonsteri - jo pelkkä nimi on aika pelottava. 

Meillä on yksi viisivuotias pieni poika, joka on koko lokakuun ajan hokenut "Halloween, monsterit, vampyyrit, bileet, lepakot, halloween, monsterit, vampyyrit, bileet, lepakot jne..." Sitten ovelle tuli partiolaisten joulukalenterin (!) myyjä. Äiti osti yhden ja sen jälkeen vaihtui hokema : 
"Joulukalenteri, kuvia. legoja suklaata, joulukalenteri..." 

Ihan vain palauttaakseni ajatukset (ja hokemat) enemmän ajankohtaan sopiviksi (kuka kestää joulukalenterin luukkukinuamista koko marraskuun?) tein sitten kakun ja koristelin sen kaapista löytyneillä tarvikkeilla monsteriksi. 

Illalla näytin pojalle kakkua ja kysyin haluaako maistiaisia: 

"En halua. Se on niin pelottava, ettei voi olla hyvää"- kuului tuomio. 

No, ainakin hokemat ovat toistaiseksi kaikki loppuneet (ja kakkukin kelpasi, kun pisti pelkän palan ilman koristeita lautaselle...) 


Esikoisellekin kakku osoittautui ylenmääräisen pelottavaksi, mutta hänen kohdallaan kauhua aiheutti sisältö. Poika nimittäin muistaa vielä taannoiset suklaamuffinssit, joissa myös oli punajuurta ja jotka maistuiva, no punajuurille... En tainnut oikein syödä niitä minäkään. 

Nyt silmiini osui kuitenkin Leivotaan-lehden resepti ja koin valaistumisen. Jos punajuuret kypsentää ennen taikinaan laittamista, pyöristyy niiden maku jo valmiiksi makeammaksi ja samalla ne ovat varmasti tarpeeksi pehmeitä kadotakseen kakkuun. (Esikoinen tosin väitti saaneensa kakusta punajuurenpalasia - ei pidä paikkaansa. Kaikki minulle siirretyt palat olivat vain muuta osaa enemmän punaiseksi värjäytynyttä kakkua) 

Minulle tuo on maistunut ja keskimmäinenkin on syönyt tyytyväisenä todennäköisesti yli oman lakisääteisen osuutensa. 

Punajuurisuklaakakku 

Ihan ensimmäiseksi kuorin 3 punajuurta, leikkelin palasiksi ja kypsensin 200 asteessa 40min folioon käärittynä ja suolalla ja balsamicolla maustettuina. 
Sitten heitin ne tehosekoittimeen ja annoin surrata.

2,5dl vehnäjauhoja
2tl leivinjauhetta 
1/2tl suolaa
2dl kaakaojauhetta
2dl sokeria
3 kananmunaa
punajuuret 
2 dl rypsiöljyä

Kun punajuurimössö on vähän jäähtynyt, sekoitetaan siihen kananmunat ja öljy. Annetaan taas surrata hetki tasaiseksi. 
Toisessa kulhossa sekoitetaan kuivat aineet ja sekoitetaan surraten sitten ne punajuurimössöön. 

Minä kypsensin kakun 20cm halkaisijan silikonivuoassa, jonka olin vuorannut leivinpaperilla. 200 asteessa 55 minuuttia Kapeammassa vuoassa saa korkeamman kakun - fysiikan lakeja kai sekin. 
Uunista otetun kakun annetaan jäähtyä. 

Kuorrutteeksi sitten pari desiä kermaa ja runsaat 200g tummaa suklaata. Eli kerma kuumaksi (ei kiehuteta) ja kaadetaan tumman suklaan päälle. Hetken päästä sekoitetaan tasaiseksi ja kun on hieman jäähtynyt, levitetään kakun päälle. 

Koristeita voi tietysti sitten tehdä melkein mistä vaan. 
Kuivatusta aprikoosista sai leikattua nenän ja hampaat, valkosuklaanapeista suun hampaita ja silmät nyt sattuivat löytymään tämän äidin halloweenvarastosta... 

Lähettänyt Minna Vuo-Cho klo 19.27 35 kommenttia:
Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
Tunnisteet: Halloween, kakku, punajuuri, suklaa

sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Mustia banaaneja = kakkua aamiaisella

Olipa kerran lapset, jotka halusivat koko ajan banaaneja. Niitä kannettiin kotiin pussikaupalla ja silti kinattiin välillä viimeisestä. Sitten ei kukaan enää halunnutkaan yhtään banaania.

Äiti seurasi banaanien hidasta tummentumista päivästä toiseen, kunnes totesi, että eivät ne näköjään siitä kulhosta mihinkään katoa. Pelastustoimenpiteet olivat paikallaan ennen bioroskisvaiheen saapumista ja mikäs sen helpompaa kuin banaanikakku.

Tällä kertaa yritin saada kakusta vieläkin kosteamman ja vähemmän rasvaisen. Niinpä pistin yhden banaanin enemmän ja vähensin kolmasosan voista. Kaiken lisäksi jauhot olivat ihan loppu ja siksi muutin osan jauhoista spelttitäysjyväksi.

Odotin lopputuloksesta enemmän leipämäistä, mutta  kyllä tämä itse asiassa ihan kakusta käy. Hyvää. Tosin vieläkin voisi laittaa voita vähemmän.

Herkkua aamupalalla vaikka hillon kanssa tai kermavaahdon tai jugurtin ja hedelmien tai vaikka ihan sellaisenaan.


Banaanikakku (versio N jotain)

200g fariinisokeria
2 kananmunaa
3 ylikypsää banaania
100g vehnäjauhoja
100g spelttitäysjyväjauhoja
1tl leivinjauhetta
1tl ruokasoodaa
1tl kanelia
100g sulatettua voita
muutama kourallinen saksanpähkinäöitä

Lämmitä uuni 160 asteeseen.

Vatkaa sokeri ja kananmunat hyvin sekaisin ja sekoitaa niihin muussatut banaanit.

Lisää jauhot, leivinjauhe, ruokasooda ja kaneli. Sekoita.

Kaada lopuksi sulatettu voi ja rikotut pähkinät. Sekoita vielä kerran.

Kaada leipävuokaan ja laita uuniin tunniksi.



Lähettänyt Minna Vuo-Cho klo 14.49 34 kommenttia:
Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
Tunnisteet: banaani, hävikistä herkuksi, kakku

torstai 15. syyskuuta 2016

Suklaajuustokakkua



Mitä tekee selän ja käden kipuun kertakaikkiaan kyllästynyt nainen, kun ensi kertaa taas touhuaa keittiössä? Suklaakakkua tietysti. Mikä nostaisi mieltä sen paremmin. Lisäksi uskon suklaan parantavaan vaikutukseen. Ainakin minä voin paremmin aina suklaakakkupalan jälkeen (kunhan se ei ole liian iso!)

Tällä kertaa tein suklaajuustokakkua. Sellainen väikkyi mielessäni useamman päivän ajan. Syytän himosta Kulinaari-blogia, jonka suklaajuustokakun ohje lävähti silmille jossain somekanavassa.

Kun tuossa tuli uhottua herkkujen roolista kodin ruokapöydässä ja kaksitoista kiloa Valrhonaakin odottaa kotiutettuna laatikossa niin.. No, eihän siinä sitten enää ollut mitään syytä olla tekemättä. Jollei nyt sitten ala kohta jo hirvittämään, että tämä ruokablogi muuttuu vallan suklaaleivonnaisblogiksi - riski on mitä ilmeisin. Kymmeneen viimeisimpään artikkeliin mahtuu jo kolme jossain muodossa suklaata sisältävää...

Tämä resepti on sen Nigellan kirjasta luetun pohjalta.


Suklaajuustokakku 

Puolikas pötkö Digestive keksejä murskattuna ja 60g sulatettua voita sekoitetaan keskenään ja taputellaan irtopohjavuoan pohjalle kakkupohjaksi.

Kiedo foliota kahteen kerrokseen pohjan ympäri, jotta vesihauteen vesi ai pääse vuokaan sisälle.

Täyte: 
175g tummaa suklaata
500g Philadelphia-juustoa
150g sokeria
3 kananmunaa + 3 keltuaista
pieni purkki smetanaa
1rkl kuumaa vettä

Lämmitä uuni 175 asteeseen.

Sulata suklaa vesihauteessa tai mikrossa.

Sekoita tuorejuustoa sen verran, että se pehmenee. Lisää siihen sokeri ja sekoita tasaiseksi massaksi.

Lisää sekaan kananmunat ja keltuaiset ja sekoita tasaiseksi. Lisää smetana, sulatettu suklaa ja vesi. Sekoita tasaiseksi massaksi ja kaada pohjan päälle vuokaan.

Laita kakku isoon vuokaan vesihauteeseen 45-60min. Meillä ainakin oli valmis lähempänä 45min kuin tuntia. Kannattaa varoa, ettei kuivu liikaa.

Nosta kakku pois uunista ja anna jäähtyä vuoassa.

Kakun voi sitten koristella haluamallaan tavalla. Minä sulatin valkosuklaata, valutin kakun päälle ja käytin kaapista löytyneet loput vadelmat.

Kakku säilyy hyvänä useamman päivän jääkaapissa, mutta sen kannattaa antaa lämmetä huoneenlämpöiseksi ennen herkuttelua. Maistuu paremmalta ja koostumus on silkkisempi.

Lähettänyt Minna Vuo-Cho klo 18.09 2 kommenttia:
Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
Tunnisteet: kakku, suklaa, valkosuklaa, Valrhona

perjantai 26. elokuuta 2016

Pilvenpehmeää suklaakakkua (synttärien ja joogatunnin kunniaksi )

Taas on perjantai. Viikot vilahtelevat ohitse melkein huomamatta ja nyt taas tämä(kin) loma lähestyy loppuaan. Kolme päivää sentään vielä ensi viikolla. Tänään on myös isännän syntymäpäivä. Koska lomalaisella on tänään ohjelmaa (2 blogiin liittyvää tilaisuutta!), tein kakkua ex tempore jo eilen illalla.

Mikä siinä on, että tuollaiset äkkiä sutaistut kakut ovat usein niitä kaikkein parhaimpia? Pieleen menee yleensä aina, kun oikein keskittyy ja oikeasti pitäisi onnistua. Tästäkin suklaakakusta tuli pilvenpehmeä ja kevyt, vaikka se on tehty ihan oikeasta suklaasta. Yleensä ainakin mnulla oikeaa suklaata (ei siis kaakaojauhetta) sisältävät kakut tuppaavat olemaan aika tymäköitä. (Paitsi tämä, nyt kun tarkemmin mietin)

Ehkä se on tämä ohje, Delicious-lehdestä tietenkin.

(Kuvan kanssa taistelin - pitää oikeasti taas lukea kameran käyttöohjetta. Olen onnistunut muuttamaan jonkin asetuksen, jonka perusteella kameran sulkija-aukko toimii ihan superhitaasti => kuvat ovat yhtä sumua...)



Pilvenpehmeä mantelinen suklaakakku

250g voita
300g hyvälaatuista tummaa suklaata (Valrhonta - tietysti)
5 kananmunaa keltuainen ja valkuainen eroteltuina
250g sokeria
125g mantelijauhetta
kermavaahtoa, vadelmia tai jäätelöa ja jotain muita ihania marjoja/hedelmiä

Laita uuni lämpiämään 160 asteseen.
Sulata voi kattilassa. Anna se kiehahdella ja kuohahdella muutama minuutti eli siihen saakka kunnes se alkaa hivenen väriltään tummentua ja tuoksua paistetuille pikkuleiville.

Sekoita joukkoon suklaa sulamaan ja nosta pois levyltä. Lisää vielä kananmunan keltuaiset ja manteli ja sekoita tasaiseksi.

Vatkaa valkuaiset pehmeäksi vaahdoksi. Lisää ne taitellen (älä siis sekoita pyörittäen) suklaaseokseen. Kaada voideltuun ja pohjalta leivinpaperilla vuorattuun irtopohjavuokaan. (24cm)

Laita uuniin 35-40 minuutiksi. Tarkoituksena on saada sellainen hivenen rapsakka pinta, mutta tahmea sisus.

Anna jäähtyä vuoassa ja tarjoile haluamiesi lisukkeiden kera. Voit myös halutessasi tasoittaa pinnan sihtaamalla sille kaakaojauhetta.


Meillä kakkua syötiin eilen vielä vähän haaleana äidin palattua joogatunnilta.
(Pitihän sitä nyt itsensä jollain palkita. Ihan tiedoksi, että olen tosiaan liittynyt kuntoklubiin ja tämä oli ensimmäinen joogakokeiluni siellä. Ei jää viimeiseksi. )  
Tyyliin sopien kävin nopsaan kaupasta hakemassa valmiin kermavaahtopullon ja siitä sitten pursoteltiin... 
Voi tietysti halutessaan tehdä elegantimminkin.

Lähettänyt Minna Vuo-Cho klo 8.13 4 kommenttia:
Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
Tunnisteet: gluteeniton, jauhoton, kakku, manteli, suklaa

sunnuntai 14. elokuuta 2016

Kerran kesässä - mustikkajuustokakku


Viime vuonna suurin piirtein tähän aikaan valitin kakkuni koostumuksen jähmettyneen kuivikkaaksi. Syytin kermojen muuttumista, enkä kai ihan väärässä ollutkaan. Pienen tutkimuksen (lue: reseptilukujen) jälkeen tosin totesin syyn todennäköisesti löytyvän myös vähän valmistusmetodista. Vesihauteessa kypsentämällä tulee kuulemma koostumuksesta nimenomaan se kaipaamani silkkinen versio.

No, sitähän piti sitten tietysti testata. Ei se vieläkään ihan täydellinen ole, mutta parempi. Lisäksi jätin kakusta jauhot pois. Huonoksi ei tätä tietysti voi sanoa edes pahalla tahdolla. Puolentoista tunnin leikkipuistosta leikkipuistoon johtaneen Pokéjahtikävelyn jälkeen puolet katosi yhdessä vilauksessa... eli kakusta riittänee noin 8-10 syöjälle kaikkiaan.


Mustikkainen juustokakku 2016

1/2pkt Digestive-keksejä
50g sulatettua voita

3prk (600g) Philadelphia-juustoa
125g sokeria (vajaat 2dl)
3 kananmunaa + 2 keltuaista
1 pikkupurkki smetanaa
2rkl sitruunamehua
2tl vaniljasokeria (tai vaniljauutetta)
mustikoita

1 pikkupurkki crème fraîchea ja mustikoita

Laita irtopohjavuoan (24cm) pohjalle leivinpaperia ja kiedo 2 kerrosta foliota ulkopuolelta pohjan ympäri estämään veden kulkua vuokaan.

Murskaa keksit, sekoita niihin sulatettu voi ja painele vuokaan pohjaksi.

Lämmitä uuni 160 asteeseen.

Sekoita juusto pehmeäksi, mutta varo vatkaamasta siihen ilmaa. Lisää sokeri, ja kananmunat - sekoita. Lisää smetana, sitruuna ja vanilja - sekoita.
Valuta taikina vuokaan pohjan päälle ja ripottele pinnalle mustikoita pari kourallista.

Laita suurempaan uunivuokaan ja lisää siihen kiehuvan kuumaa vettä noin vuoan puoleenväliin saakka. Nosta uuniin ja kypsennä tunnin verran.

Ota kakku pois uunista ja anna jäähtyä kunnolla. Parhaimmillaan kakku on jääkaappikylmennyksen jälkeen. Vedin veitsellä kakun irti reunasta, jotta se ei jämähdä kiinni jäähtyessään.

Sekoita crème fraîche löysäksi ja levitä kakun päälle ohueksi kerrokseksi. Ripottele pinnalle vielä tuoreita mustikoita (kakku itsessään onnistuu myös pakastetuista). Nosta tarjolle.


Lähettänyt Minna Vuo-Cho klo 16.19 5 kommenttia:
Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
Tunnisteet: juusto, juustokakku, kakku, kesä, kesävakio, mustikat, tuorejuusto

sunnuntai 7. elokuuta 2016

Marjat & mascarpone appelsiininkukkavedellä eli kesäkakku


Minun ehti tehdä jo jonkin aikaa mieli kesäistä marjakakkua ennen kuin viimein sain sen aikaiseksi. Syynä oli kuva (ja resepti) viimeisimmässä Delicious-lehdessä. Se on jännä, miten jokin jää mielen nurkkaan nakuttamaan eikä siitä pääse eroon kuin yhdellä tavalla, maistamalla. En tiedä teistä muista, mutta minulla nämä normaalielämää häiritsevät reseptit ovat yleensä jotain makeaa...

No, eilen sitten tein kakun, ja hyvällä omallatunnolla. Olinhan juuri ilmoittautunut kuntoklubille ja aamulla kävin salilla hikoilemassa. Tänään mietin, olikohan tuo sittenkään hyvä ajatus. Olkapää on tosi kipeä, eikä sellaisen treenatun lihaksen kipeä, vaan ihan vain kipeä. Harmittaa. En minä mielestäni edes tehnyt mitenkään erityisen rankasti. Näin minulle on viime aikoina käynyt joka kerran, kun olen yrittänyt jotain kuntoiluntapaista aloittaa. Ehkä sitä mieli kuvittelee olevansa edelleen nuori ja sitä tekee rankempaa kuin aikoo, eikä kroppa sitten pysy perässä. No, katsotaan, miten tässä käy. Taitaa tämä koneella kirjoittaminenkin jäädä minimiin lähiaikoina. Pah.

Mutta kakku on hyvää ja sitä syötiin vielä tänään aamullakin englantilaisen aamiaisen osana. Appelsiininkukkavesi mascarponekreemissä toi ihanaa raikkautta ja vastapainoa pohjan valkosuklaasattumille. Se myös yllättää. Sopivasti annosteltuna saat ihanan, salaperäisen häivähdyksen, jota voi sitten herkuttelijoiden parissa arvuutella. Kyseessä kun on Suomessa hivenen tuntemattomampi ainesosa.


Kesämarjakakku 

250g huoneenlämpöistä voita
185g sokeria
1 sitruunan raastettu kuori
4 kananmunaa
100g vehnäjauhoja
150g mantelijauhoja
2tl leivinjauhetta
2 pientä kourallista valkosuklaahippuja
2 sitruunan mehu + 3rkl sokeria

Vaahdota voi ja sokeri vaaleaksi ja kuohkeaksi. Vatkaa kananmunat yksitellen reippaasti vatkaten jokaisen jälkeen ja lisää sitruunankuori.
Sekoita jauhot, mantelijauhot ja leivinjauhe ja kääntele seos taikinaan.
Lisää valkosuklaat lempeästi sekoittaen.

Laita suorakulmaiseen, leivinpaperilla vuorattuun uunivuokaan (30x20cm... noin) ja kypsennä 170 asteisessa uunissa puolisen tuntia.

Sekoita sitruunamehu ja sokeri ja kaada juuri uunista nostetun kakun päälle. Anna jäähtyä vuoassa.

Päälle
250g mascarponea
1dl tomusokeria
2dl Flora Vispiä vaahdotettuna (tai muuta "kerma"vaahtoa)
2tl vaniljasokeria (tai vastaava määrä vaniljauutetta)
Muutama pisara appelsiininkukkavettä - ei pakollinen
muuta ropposellinen haluamiasi marjoja

Vatkaa vaahto ja vatkaa sitten siihen mascarpone, vaniljasokeri ja appelsiininkukkavesi. Viimeksimainittu on tosi ytyä tavaraa, joten tarvitaan oikeasti vain ihan muutama pisara. Laitoin noin 1/3 korkillista ja siitä tuli juuri sopiva raikas häivähdys, joka ei kuitenkaan peitä mascarponen ja vaniljan makua.

Levitä vaahto kakun päälle ja sitten marjat. Minulla on tapana huuhdella pensasmustikat ja mansikat ja kuivata ne talouspaperilla ennen tarjoilua.


Lähettänyt Minna Vuo-Cho klo 10.13 8 kommenttia:
Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
Tunnisteet: appelsiininkukkavesi, kakku, mansikat, manteli, marjat, mascarpone, mustikat, vadelma

keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

Jauhoton suklaakakku


Minun piti pistää tämän kakun päälle kermavaahtoa ja raparperi-mansikkacurdia ja sitten kauhean paljon marjoja, mutta joku ehti sitten ottamaan palasen ennen kuin ehdin marjakaupoille... Mitäs olin niin hidas.

Eikä tämä ole ollenkaan huonoa näinkään. Itse asiassa tämä on varsin herkullista ilman marjojakin ja vain curdilla ja kermalla höystettynä. Maitosuklaan ja tumman suklaan sekoitus on herkullinen, mutta taidan silti ensi kerralla tehdä pelkästään tummasta suklaasta. Kaipaan sitä pientä terää, jonka maitosuklaa taittaa. Jauhoja ei tässä kakussa ole laisinkaan, joten taitaa mennä gluteenittomana. Suklaassa ei kai gluteenia kuitenkaan ole (?)


Jauhoton suklaakakku

Fazerin sinistä 100g
Valrhonan tummaa suklaata 200g
2,5dl sokeria
225g voita
2dl kiehuvan kuumaa vettä
1rkl pikakahvijauhetta
1rkl vaniljauutetta
6 kananmunaa keltuainen ja valkuainen eroteltuina

Jauha suklaat ja sokeri montoimikoneessa hienoksi. Sekoita joukkoon voi kuutioina, vesi, kananmunankeltuaiset, kahvi ja vanilja.
Vatkaa valkuaiset tiukaksi vaahdoksi ja sekoita ne nopeasti ja kevyesti suklaaseokseen.

Kaada taikina 24cm halkaisijan silikonivuokaan, jonka pohjalle olet laittanut leivinpaperia ja reunat voidellut.
Laita vuoka 160 asteiseen uuniin 45-55 tunniksi.

Ota kakku uunista. Anna sen lätsähtää ja jäähtyä. Peitä kermavaahdolla ja muilla haluamillasi herkuilla (curdilla, marjojilla, hedelmillä...).
Kakku maistuu yhtä hyvältä myös seuraavana päivänä - itse asiassa melkein paremmalta tiiviistyneenä.

Lähettänyt Minna Vuo-Cho klo 17.49 Ei kommentteja:
Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
Tunnisteet: kakku, makea, suklaa

torstai 30. kesäkuuta 2016

Nutellakakkua aamiaiseksi, muttei mansikoita?

Lomalaisen suurin dilemma päivittäin lienee ruoka. Milläs sitä ruokkisi muksut ja itsensä ja mielellään niin, että myös tuntuu lomalta? Maistuisiko juustokakku aamupalaksi? Tämä on ainakin meillä lasten toivekakku.

Eikä se hullumpaa olekaan. Nutella-juustokakku oli meillä jo toiseen kertaan lomanaloituksen herkkuna. Viime vuonna sillä juhlistettiin koulun päättymistä ja nyt äidin kesälomaa. On se kyllä tosi hyvää. Edelleen, vaikka hypetys onkin vähän laantunut. Alkuperäinen resepti on Lunni leipoo -blogista, josta se viime vuonna levisi kulovalkean tavoin ympäri maata.

Muuten meillä on menty perinteisillä kesäherkuilla. Uusia perunoita, loimulohta, herneitä (pussikaupalla) ja jätskiä litroittain. Vaan yksi on yllättänyt. Meillä ei syödä enää mansikoita!

En tiedä, onko vika mansikoissa, (tänä vuonna lähikaupan ropposten sisältö tuntuu pahentuvan ennätysnopeasti), vai makujen muuttumisessa, mutta olen pariin kertaan joutunut heittämään bioroskikseen melkein puolet purkista. Kun eilen mansikkarasiaa näytti uhkaavan sama kohtalo, päätin tehdä jotain.

Nappasin pihalta pari raparperinvartta ja pistin ne mansikoiden kanssa curdiksi. Nyt pitää sitten enää keksiä mihin curdin käyttäisi...


Mansikka-raparpericurd

puolisen litraa mansikoita ja kaksi raparperinvartta pilkottuina
2dl hillosokeria
4 keltuaista
70g voita

Mansikoista ja raparperista tulee sen verran nestettä, että keltuaisia pitää laittaa pikkuisen normicurdin suhdetta enemmän. Toinen vaihtoehto olisi kaataa nestettä pois ja vähentää yksi keltuainen.

Keitä mansikoita ja raparperia hillosokerin kera kunnes kaikki pehmenee. (Tässä kohtaa voi kaataa halutessaan nestettä pois)
Vedä sauvasekoittimella sileäksi.

Vatkaa keltuaiset rikki kulhossa ja kaada mansikkia-raparperiseos päälle koko ajan vatkaten. Pistä takaisin kattilaan ja kuumenna koko ajan sekoittaen kunnes seos sakenee kunnolla.
Sekoita kylmä voi kuutioina sulaksi sekaan ja kaada puhtaaseen lasipurkkiin odottamaan käyttöä.

Mitäs ehdotatte? Mihin curdin käyttäisitte?

Lähettänyt Minna Vuo-Cho klo 9.50 4 kommenttia:
Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
Tunnisteet: curd, juustokakku, kakku, mansikat, Nutella, raparperi

sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

"Hei! Sieltä tulee karkkeja...!" eli Toton Pinata-kakku


Ne ovat sitten taas yhdet synttärit takanapäin. Toto on virallisesti 5v ja isoa poikaa juhlittiin 5 kaverin voimin.

Vanhasta kokemuksesta tiesimme välttää sokeria. Juomaksi ei siis tarjoiltu limonadia, vaan vissyllä kuplivaksi laimennettua mansikkamehua tai sitten vaan mehua kuplia inhoaville pienille miehille.

Ensin vatsat täytettiin popcorneilla, nakeilla ja kasvisdipeillä ja sitten vasta oli tarjolla pullaa. Karkkeja ei pöydästä löytynyt ollenkaan...

Kunnes kakusta leikattiin ensimmäinen pala.

Oli se sen arvoista. Toton englantilaisesta leivontalehdestä bongaama pinata-kakku vähän hirvitti äitiä, mutta oli kuitenkin ulkonäköään helpompi toteuttaa. Vaivan korvasivat moninkertaisesti pöydän ympärillä hämmästyksestä pyöristyvät silmät.

"Hei! Sieltä tulee karkkeja...!"

Arvasitten oikein. Osalta lapsista jäi kakkua vähän syömättä (niin kuin käy aina). Karkkeja ei lautasilta löytynyt ainuttakaan.


Toton Pinata-kakku

Kakku on yhdistelmä voipohjaista kaakao-suklaakakkua. Perinteinen kuivakakkuresepti on ehkä pikkuisen kova ja kuiva, varsinkin kun en hurjasti uskaltanut kostuttaa, mutta ainakin sokeripäällysteiset karkit pysyivät sen sisällä priimakunnossa.

Pohja:
350g voita huoneenlämpöisenä
350g sokeria
225g jauhoja
2tl leivinjauhetta
100g kaakaojauhetta
6 kananmunaa
loraus maitoa

Hiero voi ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Sekoita jauhot, leivinjauhe ja kaakao keskenään.

Lisää kananmunat yksitellen voi-sokeriseokseen ja vatkaa jokaisen jälkeen voimakkaasti.
Sekoita joukkoon kuivat ainekset ja loraus maitoa.

Laita leivinpaperiympyrä kahden 20cm pyöreän silikonivuoan pohjalle ja jaa taikina tasan vuokiin.

Kypsennä 175 asteessa noin 30min. Anna jäähtyä hetki vuoissa ennen kuin kippaat. Anna jäähtyä.

Tee kuorrute:
250g philadelphia- tuorejuustoa
100g voita huoneenlämpöisenä
600g tomusokeria

Vatkaa ensin tomusokeri ja voi tasaiseksi. Lisää juusto ja vatkaa kunnolla kuorrutteeksi. Voit lisätä tomusokeria, jos kuorrute vaikuttaa liian löysältä.




Kokoa kakku:
2 pussia M&M-karkkeja (tai muita haluamiasi)

Leikkaa kakkupohjat kahtia. Aseta 1 pohjaksi. Leikkaa vielä kahteen keskelle ympyrän muotoinen reikä.

Levitä kuorrutusta pohjalle ja laita yksi rei'itetty rengaspohja päälle. Levitä kuorrutetta renkaalle ja laita toinen rengas päälle. Täytä kolo karkeilla.

Levitä kuorrutusta vielä renkaan päälle ja aseta kokonainen pohja kanneksi. Levitä kuorrutusta päälle ja ihan hiukan sivuille. Tarkoituksena oli tehdän jonkunmoinen "naked cake".  (Lue kuorrutusta ei riittänyt tarpeeksi reunoille)

Ripottele pinnalle strösseleitä tai koristele muuten haluamallasi tavalla. Meillä koristelun hoiti itse päivänsankari.

Pohjaa olisi varmasti voinut kostuttaa kokoamisvaiheessa, jotta se olisi ollut mehukkaampi. Esim. vaniljamaito tai aikuisille kahvi olisi ollut hyvää. En uskaltanut, kun pelkäsin karkkien kostuvan myös, mutta luulen että olisivat kestäneet vähän kosteammankin odotuksen.




Lähettänyt Minna Vuo-Cho klo 18.46 6 kommenttia:
Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
Tunnisteet: kakku, karkit, lasten kanssa, suklaa, synttärit

keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

Banaanikakku ja sen sattumat hillotusta inkivääristä


Banaanikakku on ihanaa, mutta kun sen tuunaa vielä hillotulla inkiväärillä...

Näitä kakkuja on meillä syöty jo kaksi ja juuri katsoin himoiten hedelmäkulhosta löytyviä tummentuneita banaaneja. Huomenna on ihan varmasti vuorossa kolmas,

Kermavaahdolla ja mangonpaloilla (tai muilla hedelmillä) tuunattuna juhlisti tämä kakku ihanasti maanantai-iltaa.



Banaani-inkiväärikakku

100g voita
3dl sokeria
2 kananmunaa
3dl vehnäjauhoja
1tl vaniljauutetta
1tl soodaa
0,5dl kevytmaitoa (tai kermaa)
2 tummunutta banaania
1 iso inkiväärinpala (hillottu) sekä loraus lientä purkista

Laita uuni lämpiämään 150 asteeseen.

Hiero huoneenlämpöinen voi ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Lisää joukkoon kananmunat yksi kerrallaan ja vatka hyvin kunkin jälkeen. Sekoita joukkoon jauhot, vanilja, sooda ja maito.
Muussaa banaanit ja sekoita taikinaan. Pilko inkivääri pieniksi paloiksi ja sekoita viimeiseksi joukkoon sokeriliemen kanssa.

Laita voideltuun silikonivuokaan (tai voideltuun ja jauhotettuun tavalliseen vuokaan) ja kypsennä uunissa 1h ajan.


Lähettänyt Minna Vuo-Cho klo 21.21 Ei kommentteja:
Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
Tunnisteet: banaani, inkivääri, kakku, kuivakakku

sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Suklaahalko ja sen vaaleanpunaiset praliinit


Jo ennen joulua sain isännältä sähköpostia. Siinä oli kuva, linkki Madame Figaron reseptiin ja viesti: "Je veux ca..." "Mikäs siinä", vastasin.
Joulu meni eikä halkoa näkynyt, tosin emme olleet jouluna kotonakaan. Välipäivinä reissattiin ja sitten palasin töihin. Halko oli kyllä suunnitelmissani, mutta isäntä taisi haluta pelata varman päälle. Hän pisti töpinäksi. Lopputulos oli upean näköinen ja superherkullinen suklaahalko vaaleanpunaisilla praliineilla.

Kuorrutettu kääretorttuhalko on perinteinen ranskalainen joulujälkiruoka ja siitä on varmasti satoja, jollei tuhansia versioita. Periaate on kuitenkin aina sama. Tehdään kääretorttu, täytetään herkkullisella kreemillä ja kuorrutetaan suklaalla. Koristellaan halon näköiseksi. Tässä versiossa erikoisuutena ovat vaaleanpunaiset praliinit eli vaaleanpunaisella sokerilla kuorrutetut mantelipalat. Lisäksi kuorrutukseen tarvittiin praliinisuklaata, jonka isäntä luovana miehenä teki itse kaupan valmiin puuttuessa. Eipä tuo tietysti mitään kamalan vaikeaa olekaan. Paahdetaan hasselpähkinöitä, jauhetaan ja sekoitetaan sulaan suklaaseen. Määristä ei isännällä ollut taas hajuakaan. "Silleen sopivasti."

Onneksi itse halkoon oli resepti valmiina. Isäntä vannoi seuranneensa tällä kertaa reseptiä "grammalleen". En tiedä uskonko, mutta tässä nyt kuitenkin käännettynä.



Bûche aux pralinés roses

kääretorttu 
4 kananmunaa
120g sokeria
100g jauhoja
50g sulatettua voita
hyppysellinen suolaa
tai tee omalla perusohjeellasi :-)

Kuorrutus ja täyte: 
150g vaaleanpunaisia praliineja murskattuna tai murskaa manteleita ja kieritä ne tomusokerissa. Vähän eri juttu, mutta maistunee hyvältä sekin. Suomesta ei oikein löydy näitä praliineja valmiina.
200g praliinisuklaata (ks. yllä) toki voi käyttää myös ihan vain tummaa suklaata, jollei halua pieniä sattumia kuorrutukseen ja täytteeseen. Pähkinäinen maku silloin vaan puuttuu.
100g tummaa suklaata
1,5dl kermaa
50g voita
3rkl vaahterasiirappia
1rkl rommia

Kuumenna uuni 210 asteeseen. Vatkaa keltuaiset ja sokeri vaahdoksi. Sekoita varovasti joukkoon sihdatut jauhot ja sulatettu voi. Vatkaa valkuaiset vaahdoksi suolan kanssa ja sekoita taikinan joukkoon. Levitä pellille leivinpaperin päälle. Kypsennä uunissa 10min.

Kieritä taikina leivinpaperinsa kanssa vielä lämpimänä rullalle.

Sulata suklaat vesihauteessa. Lisää joukkoon lämmitetty kerma vähitellen, sitten voi. Sekoita tasaiseksi. Anna jäähtyä ja laita tunniksi jääkaappiin.
Ota suklaaseos pois jääkaapista ja vatkaa vaahdoksi.

Aukaise kääretortturulla ja kostuta rommilla maustetulla vaahterasiirapilla. Levitä päälle noin kolmasosa suklaaseoksesta. Ripottele päälle praliineja ja kääri uudestaan rullalle. Laita rulla tiukasti kelmun sisään ja laita pariksi tunniksi jääkaappiin.

Kuorruta lopulla suklaaseoksella ja koristele haluamallasi tavalla. 

Lähettänyt Minna Vuo-Cho klo 10.09 Ei kommentteja:
Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
Tunnisteet: halko, isäntä kokkaa, jälkiruoka, kakku, praliini, suklaa

maanantai 7. joulukuuta 2015

Itsenäisyyspäivän karpalot

Tapiolassa on koju, jonka ohi en pääse koskaan ostamatta jotain. Kävelen sen ohi joka lauantai kuopuksen nauttiessa tanssitunnistaan. Sanon nauttiessa, sillä vaikka isoveljetkin aikoinaan tanssimisesta pitivät, ei tanssitunnin väliin jäämisellä uhkailulla ollut heidän käytökseensä mitään vaikutusta. Kuopus taas... ei tarvitse kuin vihjata, ettei hän ehkä pääsisikään lauantaina tanssimaan ja riehuminen loppuu samantien. Viikolla lasketaan suurin piirtein öitä lauantaihin. Näyttää siltä, että meillä on tulossa laulua ja tanssia rakastava stara,

Mutta siis, minun piti puhua karpaloista, joita löysin kyseisestä kojusta lauantaina. Toki niistä osa oli jo vähän olivat kärsineitä, mutta hyvin saatiin herkkuja aikaiseksi.




Kotilieden leivontanumeroiden resepteistä löytyy aina jotain ihanaa kokeiltavaa. Nyt iskin silmäni karpalo-valkosuklaakakkuun. Hieman tuunasin appelsiininkukkavedellä ja lopputulos sulaa suussa. Onneksi pakkaseen jäi vielä pieni purkillinen karpaloita niin saadaan joulun viemisiksi toinen kakku.

Karpalo-valkosuklaakakku 

200g huoneenlämpöistä voita
2,5dl sokeria
3 kananmunaa
4dl vehnäjauhoja
2tl leivinjauhetta
2tl vaniljasokeria
1/2tl suolaa
100g valkosuklaata
1 korkillinen appelsiininkukkavettä
1dl turkkilaista jugurttia
2dl pakastekarpaloita

Vaahdota voi ja sokeri vaaleaksi ja kuohkeaksi. Sekoita munat joukkoon yksitellen reippasti vatkaten jokaisen jälkeen.

Sekoita kuivat aineet ja lisää ne taikinaan rouhitun valkosuklaan kanssa. Kaada joukkoon appelsiininkukkavesi, jugurtti ja karpalot. Sekoita.

Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan.

Paista uunissa 175 asteessa noin 50min.

Anna jäähtyä hetken aikaa ja kumoa kakku.

Kun kakku on kokonaan jäähtynyt, valuta pinnalle sulatettua valkosuklaata ja koristele marjoilla.


Karpaloinen pataleipä

Karpalot höystävät myös pataleivän ihanan jouluiseksi. Taikinaan kun sekoittaa vähän ruisjauhoja ja spelttitäysjyväjauhoja, niin herkulta maistuu.

Tällä kertaa leipä tehtiin neljän tunnin raskilla eli sekoitettiin ensin 3dl lämmintä vettä, 3dl vehnäjauhoja ja ripaus kuivahiivaa. Jätettiin seos seisomaan huoneenlämmössä neljäksi tunniksi.

Sitten joukkoon sekoitettiin pari desiä spelttijauhoja ja desi ruisjauhoja ja lisättiin jauhoja tarpeen mukaan. Taikinaa nostatettiin vielä tunnin verran samalla kun pata kansineen kuumeni uunissa.

Sitten paistettiin pataleivän tapaan 30min kannen alla 220 asteisessa uunissa ja vielä 10min ilman kantta ruskean pinnan aikaansaamiseksi.

Ihanaa juustojen alla.



Lopuksi sitten vielä tehtiin yksinkertaistakin yksinkertaisempia karkkeja eli lumikarpaloita.

Sekoitetaan tuoreita karpaloita tomusokerissa. Nautitaan yksitellen tai kouralla suuhun kipaten.

Kiristää leukaperiä kirpeydellään ja muikistaa suuta makeudellaan. Luonnon herkkua parhaimmillaan.

Karpaloita tulee itse asiassa hankittua ihan liian harvoin, kun itse emme käy niitä mistään poimimassa. Onneksi niitä nykyään löytää paremmin myynnissäkin.

 Näissä marjoissa on jotain jännän juhlavaa.


Lähettänyt Minna Vuo-Cho klo 20.17 Ei kommentteja:
Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
Tunnisteet: joulu, kakku, karpalo, leipä, lempileipä, makeiset

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Yksinkertainen on kaunista (ja parhaimman makuista)

Se on taas se aika vuodesta, kun äitien työlistalle ilmaantuvat koulujen myyjäiset ja muut kissanristiäiset. Minä en jostain syystä koskaan muista vanhoja hyviä reseptejä ja sitten pitää kokeilla uusia. Kuulostaako tekosyyltä? Sitä se onkin.

Ihanan aurinkoisen marraskuun päivän - kyllä, luitte oikein - kävelyretken jälkeen teki tänään mieli leipoa jotain hyvää. Pitäähän sitä reseptejä kokeilla ennen kuin laittaa myyntipöydälle.  Raikas ilma sai kaikkien posket punottamaan. Ilma oli kertakaikkisen ei-marraskuinen auringon lämmittäessä ja miltei tyynen merenpinnan kimaltaessa. Valohoitoa pimeimpään aikaan - tuli tarpeeseen.

Vietimme koko sakki ulkona miltei pari tuntia harhaillen puistosta rantaan ja sitten takaisin. Ruokahalu oli sitten sen mukainen. Lounaaksi nautittiin lampaanpotkaa hedelmäisessä juureskastikkeessa couscousryynien kera, mutta silti jäi vatsanpohjalle vielä tilaa pienelle herkulle.

Monessakin kirjassa (ainakin Hummingbird Bakery ja Vaaleanpunaisen Nonparellin Kakut) on silmiin osunut tuorejuustoraidoilla höystetyt suklaamuffinssit. Sellaisia siis piti kokeilla tänään. Yleensä raitoihin on laitettu sitruunaa tai limeä, joten ruiskaisin limemehua joukkoon minäkin. Virhe. Kyllä se niin on, että yksinkertainen on kaunista leivonnaisissakin, ja suklaa-vaniljayhdistelmä se kaikkein paras. Unohdetaan siis limet ja muut sitrukset tällä kertaa.

Taitaa muuten olla vasta toinen resepti tähän mennessä pitkässä listassa kokeiluja, jossa sulatettua suklaata sisältävä taikinapohja jää ihanan kevyeksi ja ilmavaksi. Yleensä niistä tulee tymäköitä. Se ensimmäinen sattuu olemaan juurikin tuo, jonka juuri arkistoista postasin. Kameraa en ole vieläkään onnistunut uusimaan, mutta mennään nyt näillä kännykkäkuvilla sitten vielä vähän aikaa.


Suklaa-tuorejuustokakkuset

Paistettu pahvisissa muffinssi/kakkuvuoissa. Hyvin pelittävät.

100g voita
100g tummaa suklaata

Sulata voi ja sekoita siihen pieneksi paloiteltu suklaa.

2 kananmunaa
1,5dl sokeria

Vatkaa munat ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Sekoita joukkoon sula, mutta hivenen jäähtynyt suklaa-voiseos ohuena nauhana.

Sekoita kuivat aineet keskenään ja nostele taikinaan, kunnes seos on tasainen-
1,5dl vehnäjauhoja
1tl leivinjauhetta
vaniljaa myllystä noin puolisen teelusikallista
ripaus suolaa (aina suklaisiin leivonnaisiin, nostaa maun uusiin ulottuvuuksiin)

Kaada kakkuvuokiin pohjalle.

Sekoita nopeasti tasaiseksi seokseksi :
purkillinen tuorejuustoa (200g)
3rkl sokeria
1tl vaniljasokeria

Nostele muffinssivuokiin ja sekoita hieman tiikerimäiseksi.

Paista uunissa 160 asteessa (kiertoilma)  noin vajaat 25min.
Anna jäähtyä.

Meillä syötiin jälkkärimäisesti kermavaahdon kera, mutta kelpaavat nuo ihan sellaisenaankin. Päälle ripoteltiin jouluisia nonparelleja, mutta vielä parempaa olisi varmaan ollut tuoreiden marjojen kanssa. Ehkä huomenna sitten viimeisiin vielä jäisiä mustaherukoita. Nam!

Jaa, että näitäkö sitten myyjäisiin ? Katsotaan nyt. Ei sitä vielä tiedä, missä fiiliksissä mennään, kun on h-hetki.

Lähettänyt Minna Vuo-Cho klo 18.11 Ei kommentteja:
Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
Tunnisteet: kakku, leivos, muffinssit, suklaa, tuorejuusto, vanilja

sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Arkiston aarteita ja kamerakuumetta

Kamerani sanoi työsopimuksensa irti, joten olen aivan puhelimen kuvien varassa. Jokainen bloggaaja tietää, miten mukava ja inspiroiva tilanne on varsinkin tähän vuodenaikaan. Valoa ei ole, eikä halvemman hintaluokan älypuhelimen kamera kertakaikkiaan riitä. Siksipä ruokablogini on nyt parhaimmillaankin lähinnä kitunut viime ajat. 

Kamerakuume on nyt pahimmillaan. Olisiko teillä jotain ehdotuksia? 

Vaatimuksina: 
  • helpot säädöt, että tälläainen perusharrastelijakin pärjää ja oppii. (Tosin edellisen kamerankin kanssa menin lähinnä automaattisäädöillä. Pyhästi lupaan seuraavan kanssa opetella. 
  • pieni koko - kameraa pitää viedä milloin minnekin ja mielellään niin, ettei tarvitse matkalaukkutyylistä koteloa kuljetukseen... pieni ja huomaamaton on monessa tilanteessa tarpeen. Vihaan kaikkea ylimääräistä kannettavaa ja painoa mukanani. 
  • Hyvät kuvat - tietty. Bloggaaja kuvaa monenlaista, mutta meillä kai erityisesti ruokaa, kirjoja ja lapsia. Välillä jossain tilaisuuksissa sitten laajempaakin. 



Jotta nyt olisi sitten jotain ruokaankin viittaavaa blogissa,niin tässä vielä eräs ikisuosikeistani arkiston kätköistä. Sopii hyvin isänpäivään! 

Tumma suklaa on ihan ehdotonta leivonnassa, mutta suklaata sisältävät kakkupohjat ovat yleensä vähän kovia ja raskaita. Tämä ei ole. Lempparisuklaastani eli Valrhonan mistä tahansa tummasta tehty kakku en pehmeä ja kevyt, täyteläisestä suklaisuudesta huolimatta. 

Kuva on jollain vanhalla laitteella otettu vuonna 1 ja 2, mutta menköön. En minä muutenkaan parempaa kai saisi... 
. 

Cake au Chocolat de Valrhona

3 kananmunaa
vajaa 1 dl hunajaa
1 dl hienosokeria
vajaa 1 dl mantelijauhetta
80g crème fraîchea
1,25 dl jauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 rkl kaakaojauhetta
50g sulatettua voita
1 rkl rommia tai muuta alkoholia maun mukaan 
30g suklaata sulatettuna 

Yhdistä kananmunat, hunaja ja sokeri. Lisää mantelijauhe ja sihtaa joukkoon jauhot, kaakaojauhe ja leivinjauhe. Sekoita joukkoon crème fraîche ja sula voi. Lisää rommi ja viimeiseksi sulatettu suklaa. 

Kaada kakkuvuokaan (leipävuoka) ja kypsennä uunissa 160 asteessa noin 45 min. 

Anna jäähtyä hetki vuoassa ennen kuin käännät kakun siitä pois. 



Toisinaan kuorrutan kakun myös hyvin yksinkertaisella kuorrutteella. Sulata yhdessä 100g suklaata ja vajaat 50g voita. Sekoita ja anna jäähtyä hetken aikaa. Ole kärsivällinen. Minä kuorrutan aina liian aikaisin, jolloin osa kuorrutuksesta valuu lautaselle. Valuta kakulle ja jäähdytä loppuun. 


HYVÄÄ ISÄNPÄIVÄÄ! 

Lähettänyt Minna Vuo-Cho klo 10.49 Ei kommentteja:
Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
Tunnisteet: kakku, kamera, suklaa, Valrhona

sunnuntai 2. elokuuta 2015

Kesävakio: mustikka-juustokakku


Joka kesä teen ainakin yhden juustokakun mustikoilla. Yleensä käytän samaa reseptiä vuodesta toiseen, vaikka tämän suhteen onkin tapahtunut jotain outoa. Ehkä juustojen tai kerman koostumus on Suomessa jotenkin muuttunut, mutta en enää millään saa tästä sellaista ihanan pehmeän silkkistä. Hyvää se on silti, mutta syksyllä lienee edessä uuden parhaan juustokakkureseptin metsästys. Tätä nimittäin voi tehdä myös talvella pakastetuista marjoista.


Mustikat poimin omin kätösin metsästä ja vadelmat hain sunnuntai-aamun iloksi omalta pihalta. Kyllä kesä on ihanaa!


Mustikkainen juustokakku

Murskaa puolikas paketillinen Digestive keksejä Sekoita joukkoon 1 dl (fariini)sokeria ja ripaus suolaa sekä 75g voita sulatettuna. Levitä kostea keksimuru irtopohjavuoan pojalle (laita leivinpaperipyörylä pohjalle ja voitele reunat) ja pistä vuoka jääkaappiin ainakin hetkeksi tai sitten vaikka yöksi odottamaan.

Sekoita 600g tuorejuustoa (esim. Philadelphia), 1-2dl sokeria ja purkillinen (200g) crème fraîchea tasaiseksi seokseksi. Lisää joukkoon 3 kananmunaa yksi kerrallaan hyvin sekoittaen ja lisää vimeiseksi loraus vaniljauutetta. Siivilöi sekaan vielä 50g vehnäjauhoja ja sekoita tasaiseksi taikinaksi.

Levitä muutama lusikallinen pakastemustikoita (tai jotain suosikkihilloasi) pohjan päälle ja kaada täyte vuokaan. Ripottele lisää mustikoita päälle. 

Kypsennä kakkua 160 aseisessa (kiertoilma) uunissa 45-60 min. Kun kakku on pinnalta reunoilta ruskistunut, mutta vielä keskeltä ihan hiukan höllyvää, niin ota kakku pois uunista ja anna jäähtyä vuoassa. Laita jääkaappiin yön yli tai ainakin muutamaksi tunniksi. .

Tarjoilupäivänä levitä pinnalle vielä toinen purkillinen crème fraîchea ja tarjoile marjojen kera
.


Lähettänyt Minna Vuo-Cho klo 10.00 2 kommenttia:
Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
Tunnisteet: juusto, juustokakku, kakku, kesävakio, mustikat, vadelma

sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Kesäkakku timjamilla


Villissä puutarhssamme kasvaa ja kukoistaa sitkeä timjami. Olen sen vuosia sitten kasvattanut siemenistä ja ruukun kautta se päätyi kukkamaan kulmaan. Siinä kasvissa on voimaa. Joka kevät timjamini on ruskea ja kuivunut. Useammin kuin kerran olen harkinnut koko kasvin kaivamista maasta. Onneksi en sitä ole tehnyt. Aina se on puskenut vihreää ja tarjonnut ihanaa tuoksua ja makua koko kesän, syksyn ja lumettomaan aikaan talvellakin tammikuuhun saakka.

Arvaatteko lempiyrttini? Ei liene vaikeaa. Timjamia meillä löytyy lautaselta todella usein. Pieni aukko on ollut jälkiruokien kohdalla. Ihan turhaan, sillä timjami antaa myös leivonnaisiin sellaisen ihanan hienostuneen sävyn. Toisin kuin voisi luulla, se ei myöskään dominoi, melkein päinvastoin. Timjamia saa laittaa reilusti,jos sen haluaa maistuvan.

Vadelmat ja timjami ovat yksi parhaimpia yhdistelmiä, mutta marjat ovat vasta kukkina odottamassa mehiläisiä. Niinpä kokeilin sitruunalla maustettua timjamikakkua.

Sunnuntaifiiliksellä mentiin. Kakun tein lauantaina, koristeet ja kastikkeet jäivät sunnuntai-aamuun. Voitte varmasti kuvitella,miten silmät ristissä otan tomusokeripaketin kaapista ja huomaan siinä olevan vain puolet tarvitusta määrästä... onneksi hyllyn perältä löytyi myös mansikkatomusokeripurkin pohjasta lisää (väriä) kuorrutteeseen. Sitruunamehuakin onnistuin kaatamaan teekuppiini tomusokerikupin sijasta, mutta lopulta sain kuin sainkin kuorrutteen suurin piirtein kakun päällä pysyvään muotoon. Koristeiksi pääsivät itseoikeutetusti timjamin ovat kukat, jotka tällä hetkellä ovat kauneimmillaan.


Timjamikakku 

175g huoneenlämpöistä voita
vajaa 300g sokeria (3,5dl)
1 sitruunan raastettu kuori (tai kahden pienen)
3 kananmunaa
350g jauhoja (n.5dl)
200g turkkilaista jugurttia
ripaus suolaa
1 rkl leivinjauhetta
2rkl tuoreita timjaminlehtiä hienonnettuina

kuorrutus:
175g tomusokeria
1rkl sitruunamehua
2tl kiehuvaa vettä

koristeeksi timjamia

sitruunasiirappi: 4rkl sitruunamehua + 3rkl sokeria


Kuumenna uuni 160 asteeseen ja voitele/jauhota rengasvuoka.

Hiero voi ja sokeri vaahdoksi. Sekoita joukkoon sitruunankuori. Lisää kananmunat yksitellen jokaisen jälkeen voimakkaasti vatkaten ja jokaisen välissä sekoittaen taikinaan 1rkl jauhoja.
Sekoita joukkoon puolet jugurtista ja pieni ripaus suolaa. Lisää puolet jauhoista, joihin olet sekoittanut leivinjauheen. Kääntele joukkoon vielä loput jugurtista, jauhot ja timjami.

Kaada kakkuseos vuokaan ja paista uunissa 50-55min. Koita kypsyys tikulla. (Puhdas tikku = kypsä, taikinaa tikussa = jätä vielä hetkeksi).

Jätä vuokaan viideksi minuutiksi ja kaada sitten jäähtymään.

Sekoita kuorrutteen ainekset, valuta hiljalleen kakulle ja koristele timjamilla.

Sekoita sitruunamehu ja sokeri ja kiehauta nopeasti.

Voit tarjoilla kakun joko ihan sellaisenaan tai valuttaa lautasella kakkupalan päälle pari teelusikallista sitruunakastiketta ja ripotella päälle ihania kesän marjoja.


Lähettänyt Minna Vuo-Cho klo 10.03 Ei kommentteja:
Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
Tunnisteet: kakku, kesä, kuivakakku, piha, puutarha, timjami
Vanhemmat tekstit Etusivu
Tilaa: Blogitekstit (Atom)

Tietoja minusta

Minna Vuo-Cho
Tarkastele profiilia

Sähköpostiosoitteeni

vuo-cho(at)hotmail.com

Sivut

  • Etusivu

Blogiarkisto

  • ▼  2017 (11)
    • ▼  tammikuuta (11)
      • Tämän blogin loppu - tai jotain sinnepäin
      • Kielletyn kiehtovuus eli keisarillinen musta riisi
      • Pikanttia iltanaposteltavaa
      • Kokki-korteista nettivideoihin
      • Fa-fa-fa-falafelit - kasvisruokaa kullannupuille
      • Maapähkinäkastike eli Satee nro 3
      • Pikabreikki eli Gustavo ja Centro Hotel Turussa
      • Turhakkeita, joista en ole valmis luopumaan - keit...
      • Greippiposset ja sen höysteet
      • Uudenvuodenaattona Copycat oli kiireinen
      • Taustapeili 2016
  • ►  2016 (156)
    • ►  joulukuuta (11)
    • ►  marraskuuta (9)
    • ►  lokakuuta (13)
    • ►  syyskuuta (8)
    • ►  elokuuta (14)
    • ►  heinäkuuta (14)
    • ►  kesäkuuta (16)
    • ►  toukokuuta (14)
    • ►  huhtikuuta (11)
    • ►  maaliskuuta (13)
    • ►  helmikuuta (15)
    • ►  tammikuuta (18)
  • ►  2015 (137)
    • ►  joulukuuta (13)
    • ►  marraskuuta (10)
    • ►  lokakuuta (11)
    • ►  syyskuuta (8)
    • ►  elokuuta (14)
    • ►  heinäkuuta (12)
    • ►  kesäkuuta (11)
    • ►  toukokuuta (16)
    • ►  huhtikuuta (12)
    • ►  maaliskuuta (11)
    • ►  helmikuuta (7)
    • ►  tammikuuta (12)
  • ►  2014 (189)
    • ►  joulukuuta (16)
    • ►  marraskuuta (13)
    • ►  lokakuuta (24)
    • ►  syyskuuta (26)
    • ►  elokuuta (30)
    • ►  heinäkuuta (18)
    • ►  kesäkuuta (27)
    • ►  toukokuuta (35)

Löydä suosikkisi

Löydä suosikkisi

Lukijat

Kirjoista ja kaikkea muuta

Kirjoista ja kaikkea muuta
Se toinen blogini

Näitä on luettu

  • Nutellakakkua aamiaiseksi, muttei mansikoita?
    Lomalaisen suurin dilemma päivittäin lienee ruoka. Milläs sitä ruokkisi muksut ja itsensä ja mielellään niin, että myös tuntuu lomalta? Ma...
  • Piknikillä - kvinoasalaattia, tahnoja ja hyvää seuraa
    Mitä mahtaa tiirailla?  Kauniit kelit innostivat meidätkin kavereiden kanssa suunnittelemaan ulkoruokailua rannan ja puiston suunnalla. ...
  • Kielletyn kiehtovuus eli keisarillinen musta riisi
    Kielletty katkarapuriisi  (6-8 henkilöä) paketillinen mustaa riisiä 1 iso punasipuli 3 valkosipulinkynttä 1 sellerinvarsi suolaa, pippuria...
  • Mustia banaaneja = kakkua aamiaisella
    Olipa kerran lapset, jotka halusivat koko ajan banaaneja. Niitä kannettiin kotiin pussikaupalla ja silti kinattiin välillä viimeisestä. Si...
  • Kyselyn tulokset - eniten hypetystä, vähiten tykkäämistä (?)
    Joka puolella puhuttiin (ja puhutaan vähän vieläkin) erilaisista "lihankorvikkeista", joita markkinoille ilmaantui useampia samoih...
  • "Niin pelottava, ettei voi olla hyvää"
    Suklaapunajuurikakkumonsteri - jo pelkkä nimi on aika pelottava.  Meillä on yksi viisivuotias pieni poika, joka on koko lokakuun ...
  • Pikanttia iltanaposteltavaa
    Kaupan hyllyllä pienet vihreät chilit suorastaan huusivat päästä mukaan. Sekä isäntä että minä ojensimme kätemme niitä kohti ja kotiinhan...
  • Turhakkeita, joista en ole valmis luopumaan - keittiössä tietenkin
    Isäntä sai joululahjaksi uuden trendiraastimen. Siis minkä? No, sellaisen, jossa on pyöreitä reikiä, joilla tehdä porkkanaspagettia tai j...
  • Salve ja historian havinaa
    Illallisen nelkytplusblogilaisille tarjosi HOK/Elanto  Matka elintarvikkeiden kioskimyynnistä (1897) merimieskapakan kautta taiteilij...
  • Muille maille jouluksi
    Olemme perinteisesti aina olleet joulun Suomessa, muutamaa seurustelun alkuaikoihin osunutta poikkeusta lukuunottamatta. Itse asiassa poj...
etsiresepti.fi
Top 100 Ruokablogit

Aineksia ja muita hakuja

Savora ananas ankka appelsiini aprikoosi avocado avokado balsamico banaani basilika brie broileri butternut squash cake cashew chia chili chipotle chorizo chutney corn flakes couscous crème fraïche curd curry endiivi fenkoli feta filotaikina fondi fudge glukoosisiirappi granaattiomenamelassi harissa hasselpähkinä hedelmät helmikana herneet hillo hoisin hummeri härkäpapu inkivääri jauheliha jugurtti juurekset juuriselleri juusto juustokakku jäätelö kaakao kaali kahvi kakku kala kalkkuna kampasimpukka kana kananmuna kaneli kapris kardemumma karpalo kastanja kasvikset kasvis kasvisruoka katkaravut kaura kebab keitto keksit kerma kermavaahto kesäkurpitsa kikherneet kinkku kivipiira klementiini kondensoitu maito kookos korianteri korppujauho korppujauhot kukat kurpitsa kuskus kvinoa kyyhky lakritsi lammas laventeli lehtikaali leipä leipäjuuri leivokset leivos lemon curd letut liekitetty liha lihapullat lime linssit lohi luumu lämmin salaatti maa-artisokka maalaiskana maalaisleipä maapähkinä macarons maissi majoneesi makaroni makea piirakka makeiset makkara makrilli mansikat mansikka manteli mantelimassa marenki marjat marsipaani masariinit mascarpone minttu mocktail mozzarella muffinssit munakas munakoiso mustaherukka mustekala mustikat mustikka myskikurpitsa nauris nauta nektariini nuudelit ohra oliivi oliiviöljy omena omenahillo osterikastike paksoi pallerot pannupizza paprika parmankinkku parmesaani pasta pata pavut pekoni pepperoni persikka persilja peruna pihvit piimä piirakka pikkuleivät pikkusuolainen piment d'Espelette pinaatti pinjansiemenet pistaasi pita pizza porkkana possu praliini punajuuri pähkinä pähkinäöljy päärynä rahka raparperi ricotta riisi riisipaperi risotto rommi rosmariini rosé rucola rullat ruusu saaristolaisleipä saksanpähkinä salaatti salami sardiini satay savulohi seesaminsiemenet selleri sienet siideri sikuri sinihomejuusto sipuli sitruuna sitruunakreemi speltti spelttitalkkuna suklaa sumakki sämpylät taateli tahna talkkuna tapenade tilli timjami tomaatit tomaatti tonnikala tsatsiki tuorejuusto uunijuurekset uunitomaatit vaahtokarkit valkoiset pavut valkosipuli vanilja viikuna vinegretti vohvelit vuohenjuusto wasabi

KEITTOKIRJOJA

KEITTOKIRJOJA
viimeisin lemppari

Marskin illallinen

Marskin illallinen
Huhtikuun mielenkiintoisin elämys

Oma blogiluettelo

  • Campasimpukka
    Tour de Francen viimeinen päivä ja siihen sopivat crepet
  • Puutarhan ja hellan välissä
    Kaikkea ei voi saada
  • Pastanjauhantaa
    Kesäloma käyntiin Lapissa
  • LIEMESSÄ - RUOKABLOGI
    10 VINKKIÄ RUOKAMATKALLE NAANTALIIN
  • appelsiinejahunajaa
    Herkkubataatit Airfyer-laitteella
  • Kaikki äitini reseptit
    MUNAKOISOA, SARDELLIKASTIKETTA JA BURRATAA
  • PUNAVUORI GOURMET
    Vuosi 2023
  • Baking Instinct
    HLV HAGL tin Hà Nội sẽ vô địch V.League 2020
  • Maistuis varmaan sullekin!
    Jäätelöpiparkakut
  • SILLÄ SIPULI
    Joulumenu 2020
  • Kivistössä
    Kivistössä-podcast jakso 3
  • Kokit ja Potit
    Korvasienipasta
  • Syötävän hyvä
    HERKULLISET RAAKAPALLEROT (GF, V)
  • Veikeä Verso
    MikroPiirakkaa (myös gluteeniton versio)
  • Siskot kokkaa
    Yotamin nopeutetut munakoisot
  • Gurmee
    Raudanpuute ilman anemiaa?
  • Andalusian auringossa-ruokablogi
    10 kiehtovaa asiaa, jota et tiennyt Eestistä
  • Huhmare
    Izmailovo Market
  • Muista syödä välillä...
    Piimäjuusto
  • Jokihaka Kokkaa | Valokuvia, ruokaa ja reseptejä
    Savumakrillipasta
  • 52 Weeks of Deliciousness
    Kiitos Maku ja uusi blogiosoite
  • Pumpkin Jam
    22. OMENAINEN SIENISALAATTI
  • Kirjoja ja kakkuja
    Vera Valan dekkarit maistuvat Italian auringosta ja jännityksestä nauttivalle (Kuolema sypressin varjossa)
  • Omenaminttu
    Avokadosmoothie
  • SOUL KITCHEN
    Kurpitsagnocchit
  • Keittiössä, kotona ja puutarhassa
    Blogi on muuttanut
  • tyrniä ja tyrskyjä
    Uusia tuulia
  • Onko Nälkä?
    Juhannuksen menu ja päätähtenä mehevät kyljykset
  • herkku ja koukku
    Uutta, uutta, eli uutisia!
Näytä 10 Näytä kaikki

Going here

Going here
Teema: Yksinkertainen. Sisällön tarjoaa Blogger.