Chef's Umami eli ihan paras lohi ja luksusluokan pannupizza

Lohi on hyvää eikös vaan? Kaikki vähänkin lohituotteita maistelleet kuitenkin tietävät, että on lohta ja sitten on LOHTA, Meilläkin on kylmäsavulohi haettu aina tietystä paikasta. Silloin on tiennyt sen olevan pehmeää, juuri oikean savuista ja kaikille maistuvaa. Tämä lohi kohtasi nyt voittajansa ja vieläpä ihan kirkkaasti!

Helsingin World Trade Centerin TRE-joulumarkkinoilla on kaikilla mahdollisuus jouluun saakka käydä maistelemassa Chef's Umamin lohta. Kyseessä on tällä hetkellä vain ravintoloihin myytävä, Suomen ainoa sashimitason lohituote, joten tarjotut maistiaiset kannattaa käydä nappaamassa kielen päälle.

Kala päätyy stressiä aiheuttamattomalla metodilla (ja verestä kokonaan tyhjennettynä) ruoanvalmistukseen. Stressittömyys mahdollistaa luontaisen umamin kehittymisen kalan makuun ja verettömyys ilmeisesti auttaa rakenteen täydelliseen muotoutumiseen.

Sain palasen Chef's umami kylmäsavulohta myös kotiin kokeiltavaksi ja täytyy sanoa, etteivät turhaan tuotettaan kehuskele. En ole varmaan koskaan syönyt näin täydellisen oloista lohta. Lapsetkin huomasivat eron ja sain näpäytellä sormille yhtä ja toista pitkäkynteä saadakseni edes jonkun kuvan aikaiseksi.

Kuvista pystynee katsomaankin, miten ihanan pehmeää ja samalla kiinteää lohi on. Kylmäsavulohta toisinaan haittaavasta pienestä "limaisuudesta" ei tämän tuotteen kohdalla ollut tietoakaan. Myös savun maku oli oikealla tasolla sillä se ei hallinnut, mutta tuntui mukavasti varsinkin jälkimaussa.

Parhaimmillaan näin hyvä lohi on tietysti ihan sellaisenaan. Alle kun pistää voilla sipaistua tummaa leipää ja päälle ripottelee tilliä, niin herkku on aika lähellä täydellistä. Sitruunaa varoittelivat kovasti laittamasta, se on kuulemma liian hapokasta, mutta lime tai appelsiini käyvät. Minä olen koko ikäni sitruunaa tunkenut kylmäsavulohen päälle, mutta tässä sitä ei tosiaan tarvittu. Pizzassa sitten vähän kiersin sääntöä...

Toinen saamani vinkki nimittäin kehotti laittamaan lohisiivut 190 asteeseen kiertoilmauuniin 2 minuutin ajaksi maun nostamiseksi vielä paremmin esiin. Pizzan kanssa paistoaikojen kerrostaminen onnistuu varsin mainiosti, joten eilen illalla sitten saatiin pöytään luksusversio pannupizzasta - höystettynä sitruunankuorella maustetulla smetanapohjalla.

Kuva on surkea sillä valo on tähän vuodenaikaan iltaisin tosiaankin kadoksissa. Pizza itsessään oli kuvaansa miljoona kertaa parempaa.

Pizzapohjan perusohjeen olen joskus bongannut Liemessä-blogin Jennin Katukeittiö-kirjasta. Melkein samalla mennään, mutta paistoaikoja olen lyhentänyt vähän ohuemmaksi kaulitun pizzapohjan vuoksi.

Luksusluokan pannupizza 
(n.2-3 pizzaa vähän pannun koosta ja pohjan paksuudesta riippuen)

2dl maitoa vähän kädenlämpöistä kuumempana
1pss kuivahiivaa
5,5dl vehnäjauhoja
2tl sokeria
0,5dl oliiviöljyä
0,5tl suolaa

Sekoita ainekset ja vaivaa pizzataikinaa yleiskoneella kymmenisen minuuttia ja anna sen sitten nousta puoli tuntia.

Lämmitä uuni noin 200 asteeseen ja kuumenna myös (valurauta)pannu uunissa.

Sekoita purkilliseen smetanaa yhden sitruunan raastettu kuori, tillisilppua pieni kourallinen, suolaa ja pippuria maltillisesti. (1 pikkupurkki smetanaa = kahden pizzan pohjat meidän 26cm pannulla).
Siivuta haluamasi määrä lohta.

Kauli uuniin menevän paistinpannun pohjaa hieman suurempi pizzapohja parin millin paksuiseksi ja nosta se (valurauta)pannun päälle kuumenemaan. Anna sen nousta muutama minuutti ja levitä sitten päälle smetanaa. Raasta smetanan päälle reilusti parmesaania ja levittele vielä jotain hyvin sulavaa juustorastetta (vaikka sitä valmista mozzarellaraastetta. Juuston kuuluu olla aika mietoa, sillä lohi on pääroolissa).

Laita pizza uuniin noin 10 minuutiksi ilman kiertoilmaa. Levittele lohipalat päälle, muuta kiertoilmalle ja palauta pannu pariksi minuutiksi uuniin. Ripottele päälle vielä lisää tilliä ja nosta pizza heti tarjolle.


Kiitokset Chef's Umamille herkullisesta lohipalasta ja menkää nyt ihmeessä kaikki maistelemaan WTC:n TRE-joulumarkkinoille. Tammikuun puolessa välissä kuulemma on tulossa ainakin pääkaupunkiseudun kuluttajille mahdollisuus myös ostaa tätä herkkua nettikaupasta. 

Onko parempaa kuin itsetehdyt sämpylät?

Minun oli tehnyt mieli porkkanasämpylöitä ainakin viikon verran. Oli vain olevinaan niin kiire (no, myönnetään, tein töitä iltoja myöten), etten ehtinyt tekemään. Viikonloppuna sitten tulin poikenneeksi Pullahiiren leivontanurkkaan ja lueskelin atesaanisämpylöiden reseptiä. Kummasti alkoi porkkanoiden raastaminen tuntua työltä ja suunnitelmat vaihtoivat oikeasti helppoon reseptiin, varsinkin kun Copycat pisti oikaisten matkan varrella. Hyviä kuitenkin tuli!

Copycatin artesaanisämpylät 

5dl lämmintä vettä
2tl suolaa
1pss kuivahiivaa
noin puolitoista rkl sokeria
4dl vehnäjauhoja +1dl
3dl speltti täysjyväjauhoja
5,5dl hiivaleipäjauhoja
pari lorausta (n,2rkl oliiviöljyä)

Sekoitin yleiskoneen kulhossa kuivat aineet. Lisäsin veden ja annoin pyöriä muutaman minuutin. Sitten lisäsin vielä vähän jauhoja, kun näytti liian kostealta. (Johtui todennäköisesti tästä superkosteasta ilmasta.)
Lopuksi öljy sekaan ja vielä vähän vaivausta.

Annoin taikinan nousta liinan alla tunnin verran.

Pullahiiri kehoitti kaatamaan taikinan jauhotetulle alustalle, mutta minua laiskotti. Siispä ripottelin vain jauhoja kulhoon ja leikkelin sämpylänkokoiset palat lusikalla ja lastalla. Nostelin palat leivinpaperille ja nostatin vielä puolisen tuntia liinan alla.
Toimi!

Sitten vaan 15min uuniin 225 asteeseen, ulos uunista, sämpylä halki ja Oivariinia päälle. Arvatkaapa oliko herkkua?

Kesän paras eväsleipä

Ensimmäinen kesäreissu plakkarissa! Vielä ei olla kesälomalla, mutta harjoiteltiin su-ma lomailua huvipuistomeiningillä. Mentiin nimittäin koko konkkaronkka junalla Tampereelle ja juostiin kaksi päivää Särkänniemessä.

Juna osoittautuikin tällä kertaa oivaksi kulkuvälineeksi, sillä hotellimme oli Solo Sokos Hotel Torni siinä aseman vieressä. Oli rentouttavaa, kun ei tarvinnut miettiä ajamista tai auton parkkeerausta. Asemalaiturilta vaan tunnelia pitkin hotellille, tavarat säilöön ja bussilla hurvittelemaan. VR on myös kummasti tullut alaspäin hinnoissa, en muista, että aiemmin olisin voinut saada viiden hengen perheelle liput alta satasella...

Eväitä ei hotellille vaiheessa enää ollut jäljellä yhtään. Äidin valmistamat eväsleivät katosivat vauhdilla junamatkan aikana ja kirvoittivat matkaajilta haltioituneita kommentteja. Herkkua ne olivatkin, vaikka itse sanonkin - itse asiassa saattaa olla, että onnistuin tekemään kesän parhaat eväsleivät jo juhannukseen mennessä.

Kesän parhaat eväsleivät 

Tallinnan työreissulla mukaani tarttui Saarenmaan leppäsavulla höystettyä juustoa. Sitä oli ihan pakko kokeilla kanan kanssa.

Kolme broilerin rintafilettä leikattuna "auki" eli ensin yläreunasta yhteen suuntaan ja sitten leikkauskohdasta toisin päin.
2 kevätsipulia silputtuna, suolaa, pippuria ja savujuustoa palasina aseteltiin broilerilevylle ja sitten vaan rullattiin.

Rullat asettelin uunipannulle kevätsipulin varsien päälle. Ripottelin pippuria ja paprikajauhetta pinnalle ja törkkäisiin 200 asteiseen uuniin noin puoleksi tunniksi.

Broilerirullat olivat herkkua näinkin, mutta tällä kertaa annettiin jäähtyä sandwicheja varten.

Ohueksi siivutettujen broilerifilerullien lisäksi leipiin tarvittiin:

Paahtoleipää
majoneesia
ketsuppia
rucolaa
Muutama tomaatti leikattuna ohuiksi siivuiksi

Sitten vaan koottiin leivät, painettiin tiiviiksi, leikattiin kolmioiksi niille, jotka kolmioita halusivat.

Pakkasin eväsleivät ensimmäistä kertaa Sagan eväslepäpusseihin ja täytyy sanoa, että ovat käteviä.

Ei sitä pelkillä leivillä jaksanut koko päivää, joten jätskitankkaus oli paikallaan. Jumbotuutti oli melkein yhtä iso kuin syöjänsä, mutta lasten jätskivatsa on mitä ilmeisimmin täysin pohjaton. Onneksi kelikin suosi ja muuttui päivän loppua kohden yhä aurinkoisemmaksi. Jätski oli siis ehdottomasti paikallaan.

Illalla oltiin kaikki sen verran väsyjä, ettemme lähteneet edes yrittämään ravintolailtaa. Burger King oli onneksi aika lähellä...

Mikäs siinä oli hotellihuoneessa vatsan vieressä köllötellessä. Solo Sokos Hotel Tornin yläkerroksissa on jänniä huoneita ja hyvät maisemat.

Huoneet on suunniteltu niin, että kylpyhuoneesta lavuaari on itse asiassa "makkarin puolella". Itse suihku ja wc ovat toki oven takana, mutta noin muuten koko huone on avointa tilaa.

Minä pidin väliverhon ja seinän puuttumisen tuomasta kivasta väljyyden tunnelmasta. Myös puna-musta väritys ja junateemaiset kuviot toivat huoneeseen mukavan tunnelman.

Kun valot oli saatu testattua, istahti kuopus ikkunalaudalle. 21.  kerros tarjosi huikeat näkymät eikä poika väsynyt radan junaliikenteen seuraamiseen... Väsymys tuli ihan jostain muualta eli vauhdikkaasta päivästä Angry Birds -kiipeilypuiston ja muiden hupilaitteiden parissa.

Kelpasi siinä isännän ja isoveljien istua toisessa huoneessa jalkapallomatsia katsomassa, kun äiti ja pikkuveli simahtivat unten maille - vaan arvatkaapa, ketkä jaksoivat eniten juosta paikasta toiseen sitten toisena päivänä?

Punaiset juuret pussissa

Kävipä tässä eräänä päivänä niin, että punajuuria sai 2kg pussissa sellaiseen aika edulliseen hintaan. Pihistelevä emäntä sitten osti oikein kaksi pussia miettimättä laisinkaan, missä niitä säilyttäisi. Jääkaappi on meillä kovin pieni. Pihavarasto pakkasella ja keittiössä vähän turhan lämmintä.

Ei siinä sitten muu auttanut, kuin ryhtyä miettimään punajuurireseptejä. Herkkua ovat ihan sellaisenaan vähän maustettuina ja uunissa kypsennettyinä, mutta rajansa kaikella. Varsinkin, kun kolmesta muksusta ei tietenkään kukaan ole punaisten juurten fani. Onneksi niitä voi piilotella vähän sinne sun tänne.

Aloitimme punajuuri-sinihomejuustovuoalla ja jatkoimme punajuurisämpylöillä...

Punajuuri-sinihomevuoka

5-6 suht isoa punajuurta
1 sipuli silputtuna
2 valkosipulinkynttä
4dl kermaa
150g sinihomejuustomurua
kuivattua basilikaa (tai muita yrttejä)
1prk ananasmurskaa
Paahdettuja hasselpähkinöitä murskattuna pari pientä kourallista

Kuori ja raasta punajuuret. Kuullota sipuli ja punajuuret pannulla. Sekoita joukkoon loput ainekset ja laita uunivuokaan ja sitten uuniin 175 asteeseen pariksi tunniksi. Anna lämmön tasoittua ennen tarjoilua.

Sämpylät tehtiin soveltaen porkkanasämpylöiden ohjetta:

1,5 punajuurta rastettuna (olivat aika isoja)
1pss kuivahiivaa
5dl heraa (juustohommeleista)
2dl spelttitäysjyväjauhoja
2dl ruisjauhoja
2dl 4 viljan hiutaleita
4dl vehnäjauhoja
1tl suolaa
50g voita huoneenlämpöisenä

Sekoita lämmin hera, punajuuriraaste ja hiiva keskenään. Jätä tekeytymään tunniksi.

Vaivaa joukkoon jauhot ja hiutaleet sekä suola. Taikina on aika löysää, joten kannattaa käyttää yleiskonetta ja taikinakoukkua. Annoin pyöriä hyvinkin vartin verran ja lopuksi annoin pyöriä vielä muutaman minuutin verran voita sekaan. Jätä sitten nousemaan taas tunniksi.

Nostele kahdella lusikalla isohkoja kökkäreitä leivinpaperille ja laita 225 asteiseen uuniin 12-15 minuutiksi. Tarjoile heti. Nämä sämpylät eivät montaa päivää säily, mutta kyllä ne vielä seuraavana päivänä herkkua ovat. Jos vielä on jäljellä, niin kannattaa laittaa pakkaseen. Sieltä kun lämmittää uunissa tai mikrossa, niin saa taas ihan tuoreen leivän veroista.


Vielä olisi pari kiloa punajuuria jäljellä? Ideoita? 

Tauko jouluruoasta

Ai, että ei vielä?

No, minun kyllä alkaa jo kohta tekemään mieli jotain muutakin ja mietin vaihtoehtoja. Vakiot ilmaantuvat pöytään yleensä viimeistään tapaninpäivänä.

Joka joulu tehdään : Ananas-uunileipiä kinkunjämistä - koska vietämme joulun mummilla ja pappalla, he osaavat jo varautua kinkun koossa leipähimooni... Näissä vaan on ihan oma makunsa joulukinkusta tehtyinä.

Sitten siirrytään kasviskeittoon, joka tosin tällä kertaa oli ruokapöydässä jo ennen joulua - silloin kun kukaan ei ehtinyt tekemään mitään erityistä ja oli menty vähän huonolla syömisellä remppa- ja jouluvalmistujen vuoksi. Maistui muuten tosi herkulliselta. Varsinkin kun seuraksi sai ruisnaksujen lisäksi saaristolaisleivän nopeaa serkkua eli Sikke Sumarin mallasleipää. (Reseptit molempin lempileivistä eli täältä)

Nuo ruisnachot ovatkin aika jännä juttu. Silloin, kun niitä ilmaantui markkinoille, maistoin yhden pussin ja totesin sen olevan pahaa. En tiedä, onko resepti muuttunut vai mistä on kyse, mutta siskon tuomat nachopussit hävisivät tiuhaa tahtia. Päälle vähän tuorejuustoa ja varsinkin seesamimaustetut nachot upposivat ihan itsekseen.

Itsenäisyyspäivän karpalot

Tapiolassa on koju, jonka ohi en pääse koskaan ostamatta jotain. Kävelen sen ohi joka lauantai kuopuksen nauttiessa tanssitunnistaan. Sanon nauttiessa, sillä vaikka isoveljetkin aikoinaan tanssimisesta pitivät, ei tanssitunnin väliin jäämisellä uhkailulla ollut heidän käytökseensä mitään vaikutusta. Kuopus taas... ei tarvitse kuin vihjata, ettei hän ehkä pääsisikään lauantaina tanssimaan ja riehuminen loppuu samantien. Viikolla lasketaan suurin piirtein öitä lauantaihin. Näyttää siltä, että meillä on tulossa laulua ja tanssia rakastava stara,

Mutta siis, minun piti puhua karpaloista, joita löysin kyseisestä kojusta lauantaina. Toki niistä osa oli jo vähän olivat kärsineitä, mutta hyvin saatiin herkkuja aikaiseksi.

Kotilieden leivontanumeroiden resepteistä löytyy aina jotain ihanaa kokeiltavaa. Nyt iskin silmäni karpalo-valkosuklaakakkuun. Hieman tuunasin appelsiininkukkavedellä ja lopputulos sulaa suussa. Onneksi pakkaseen jäi vielä pieni purkillinen karpaloita niin saadaan joulun viemisiksi toinen kakku.

Karpalo-valkosuklaakakku 

200g huoneenlämpöistä voita
2,5dl sokeria
3 kananmunaa
4dl vehnäjauhoja
2tl leivinjauhetta
2tl vaniljasokeria
1/2tl suolaa
100g valkosuklaata
1 korkillinen appelsiininkukkavettä
1dl turkkilaista jugurttia
2dl pakastekarpaloita

Vaahdota voi ja sokeri vaaleaksi ja kuohkeaksi. Sekoita munat joukkoon yksitellen reippasti vatkaten jokaisen jälkeen.

Sekoita kuivat aineet ja lisää ne taikinaan rouhitun valkosuklaan kanssa. Kaada joukkoon appelsiininkukkavesi, jugurtti ja karpalot. Sekoita.

Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan.

Paista uunissa 175 asteessa noin 50min.

Anna jäähtyä hetken aikaa ja kumoa kakku.

Kun kakku on kokonaan jäähtynyt, valuta pinnalle sulatettua valkosuklaata ja koristele marjoilla.

Karpaloinen pataleipä

Karpalot höystävät myös pataleivän ihanan jouluiseksi. Taikinaan kun sekoittaa vähän ruisjauhoja ja spelttitäysjyväjauhoja, niin herkulta maistuu.

Tällä kertaa leipä tehtiin neljän tunnin raskilla eli sekoitettiin ensin 3dl lämmintä vettä, 3dl vehnäjauhoja ja ripaus kuivahiivaa. Jätettiin seos seisomaan huoneenlämmössä neljäksi tunniksi.

Sitten joukkoon sekoitettiin pari desiä spelttijauhoja ja desi ruisjauhoja ja lisättiin jauhoja tarpeen mukaan. Taikinaa nostatettiin vielä tunnin verran samalla kun pata kansineen kuumeni uunissa.

Sitten paistettiin pataleivän tapaan 30min kannen alla 220 asteisessa uunissa ja vielä 10min ilman kantta ruskean pinnan aikaansaamiseksi.

Ihanaa juustojen alla.

Lopuksi sitten vielä tehtiin yksinkertaistakin yksinkertaisempia karkkeja eli lumikarpaloita.

Sekoitetaan tuoreita karpaloita tomusokerissa. Nautitaan yksitellen tai kouralla suuhun kipaten.

Kiristää leukaperiä kirpeydellään ja muikistaa suuta makeudellaan. Luonnon herkkua parhaimmillaan.

Karpaloita tulee itse asiassa hankittua ihan liian harvoin, kun itse emme käy niitä mistään poimimassa. Onneksi niitä nykyään löytää paremmin myynnissäkin.

 Näissä marjoissa on jotain jännän juhlavaa.

Ehkä tähän astisista paras nyhtöpossuleipä

Aina vaan paranee. Viimeksi jo luulin, ettei siitä paljon paremmaksi voi mennä. Olin väärässä. Näköjään lisäämällä kaikenlaista sitä välillä onnistuu yhdistämään oikeat asiat keskenään. Toki tähän nyhtöpossuhehkutukseen vaikuttaa varmaan osaltaan se, että myös tuohon leipien väliin lisättiin kauhea määrä kaikenlaisia suosikkimakujani.

Matkalla Mikkeliin eli Heinolassa on Heilan lähiruokatori. Sieltä tarttui mukaan paitsi spelttituotteita ja matkaeväspasteijoita, myös Tannisen Chilisen Savustettua valkosipulihilloketta ja Benjamin lihatorin possunkylkeä. Kahta viimeksimainittua tuli tässä käytettyä. Benjamin possuthan ovat niitä hyvin pidettyjä ja se kaiketi näkyy myös maussa, sekä siinä, ettei padan pohja pahemmin täyttynyt nesteistä vaan liha piti kutinsa ja kokonsa.

Koska possu ostettiin sunnuntaina, piti se kokata viikolla ja lopulta sillä herkuteltiin ihan kaupan leivistä tehdyillä leivillä, kun itsetehdyillä pitaleivillä olisi mennyt ruokailu nuorison sietokykyä myöhäisemmäksi. Paahtoleipien väliin tyhjennettiin possun lisäksi kaikenlaista kaapeista löytyvää.

Paahtoleipiä, avocadoa (sitruunamehua ja suolaa), jugurttia (savuvalkosipulihilloketta ja suolaa), tuoreita ananasrenkaita, kaaliraastetta, porkkanaraastetta, fenkoliraastetta, juustolla täytettyjä pikkuchilejä + tietysti nyhtöpossua ja sen paistosipuleita. 

Nyhtöpossu itsessään on ihanan helppoa, mutta ah, niin hyvää. Pistetään vain uuniin ja kypsennetään muutama tunti 150 asteessa ja sitten lisätään mausteita (inkivääriä ja hunajaa) ja annetaan olla uunissa vielä. Toki lihaa voi halutessaan myös ruskistaa padan pohjalle ennen kuin laittaa uuniin muhimaan.

Tähän asti paras nyhtöpossu

2 punasipulia
3 keltasipulia
4 valkosipulinkynttä
pieni kourallinen kuivattuja aprikooseja
suolaa, pippuria
1,5kg possun kylkeä tai kassleria
Tannisen chilinen savuvalkosipulihilloketta
fenkolinsiemeniä, korianterinsiemeniä
hunajaa
inkivääriä

Rahkasämpylät

Jääkaapissa oli rahkaa, josta piti tehdä jälkkäriä. Purkin kanteen oli ilmestynyt reikä. Kuka tai mikä lie tökännyt, todennäköisesti kauppakassissa kotimatkalla. Jälkkärin tekeminen viivästyi päivästä toiseen, joten päätin käyttää rahkan johonkin muuhun. Leipä oli loppu.

Rahkasämpylät ovat ihanan pehmeitä ja maukkaita, mutta ne pitää syödä pois nopeasti. Tuoreus häviää niistä jo päivässä. Kyllä niitä senkin jälkeen ihan hyvin syö, mutta ihana pehmeys ja kuohkeus on vähentynyt. Hunajalla lempeän makeaksi pyöristetyn kasviskeiton seuraksi nuo sopivat erityisen hyvin, varsinkin sinihomejuustolla terästettyinä.


Rahkasämpylät

1prk maitorahkaa
2,5dl maitoa
3rkl siirappia
runsas puoli desiä oliiviöljyä
2pss kuivahiivaa
pari hyppysellistä suolaa
1 1/2 dl spelttihiutaleita
1dl ruisjauhoja
2dl hiivaleipäjauhoja
5dl vehnäjauhoja

Lämmitä kattilassa rahka, maito ja siirappi. Sekoita kuivat aineet. Vaivaa nesteiden kanssa taikinaksi.
Anna taikinan nousta puolisen tuntia ja leivo sämpylöiksi. Peitä sämpylät leivinliinoilla ja anna nousta vielä 15min. eli sen aikaa, kun uuni lämpiää.
Paista 225asteessa 10-12 min. Nauti lämpiminä ja muutenkin nopeasti.

Nyhtöleipää

Nyhtöpossua, nyhtökanaa, nyhtösitä ja nyhtötätä ja nyt sitten on vuorossa nyhtöleipä. Olinhan minä tästäkin kuullut jo aiemmin, mutta vasta nyt tuli kokeiltua Kotiliedestä bongatulla reseptillä. Ihan hyvää, vaikka meillä kyllä taidettiin taaskin leikata veitsellä eikä nyhtää...

Teki myös hyvää vähän leipoa itsekin jotain. Kakkuhaaste on ihan jäissä ja kiireiden takia muutenkin on jäänyt sekä ruoanlaitto että leipominen aikalailla perheen miesväen kontolle. Hyvin ovat selvinneetkin, niin kuin Instagrammia seuranneet ovat voineet todeta.  Äidin kontribuutio leivontarintamalla on rajoittunut lähinnä juurikatastrofiin (kuvat Instassa nekin) - tässä todettakoon vain, että sekä haisi että näytti pahalta. Uutta yritystä ei liene tiedossa ihan heti ennen kuin ehdin aiheeseen taas oikeasti vähän perehtyä ja keskittyä tekemiseen. Jotain tein pieleen, vaikken tiedä mitä. Ehkä kiireinen ja vähän stressaantunut leipuri lähettää negatiivisia aaltoja, jotka koituivat herkän juuren kohtaloksi. Maailma on julma.

Mutta tässä nyt tuo nyhtöleipä niin kuin minä sen tein.

Nyhtöleipä

2,5dl maitoa
1rkl sokeria
noin 7dl vehnäjauhoja
pussillinen kuivahiivaa
pari lorausta oliiviöljyä
pari hyppysellistä suolaa

Lisäksi 25g pehmeää voita, pari isoa kourallista mozzarellaraastetta, kuivattua oreganoa ja dukka-maustetta (hasselpähkinärouhetta, mantelirouhetta, jeeraa, korianterinsiemeniä, seesaminsiemeniä ja suolaa sekaisin).

Sekoitetaan lämmin maito, sokeri, hiiva ja puolet jauhoista. Sekoitetaan muutama minuutti. Lisätään loput aineksista ja vaivataan koneella vielä viitisen minuuttia. Taikina vaikutti melkein liian kovalta, mutta nousi kuitenkin nätisti, kun pidettiin liinan alla 30 minuuttia.

Kaulitaan taikina puolen sentin paksuiseksi levyksi ja levitetään voi, mozzarella, oregano ja mausteet päälle. Leikellään ruuduiksi.
Minä jatkoin leivän kokoamista siten, että laitoin aina kolme ruutua päällekkäin, taitoin kahtia ja asettelin leipävuokaan avoimet reunat ylöspäin ja taitos kohti pohjaa.

Sitten taas liina päälle, odotellaan puoli tuntia ja sitten paistetaan puolisen tuntia 200 asteessa.

Eihän tämä ihan lehden ohjeen mukaan mennyt (tietenkään),mutta lopputuloksena oli ihanan mausteinen ja pehmeä leipä.

Pieleen meni, mutta hyvältä maistuu

Taas! Minulla on tämän Vera Jordanovan leipäreseptin kanssa lieviä vaikeuksia. Ensimmäisellä kerralla tuli testattua ohjeen mukaista patakypsennysmetodia, mikä kyllä tällä kertaa vahvisti omaa näkemystäni siitä, että padan pitää olla kuumentunut samalla kuin uunikin ennen kuin taikina siihen kaadetaan. Kylmään pataan laittamalla (jauhotuksista huolimatta) ainakin minä sain aikaiseksi vain pohjasta palasina kaavittavan, tiukkaan takertuneen leivän. Hyvää se oli maultaan silloinkin, mutta hermoparkojani säästääkseni päätin tehdä jatkossa oman tapani mukaan.

Tällä kerralla siis pistettiin taikina suoraan tulikuumaan pataan ja leipä irtosi kyllä kauniisti. Jostain syystä vain taikinaa oli perus-Kokkipataan liikaa ja leipä painautui reunoja ja kantta vasten enemmänkin tuollaiseksi Panettonen näköiseksi leivonnaiseksi. Maku on edelleen hyvä, mutta hiukan nauratti tuo rustiikiksi tarkoitettu leipä-kakku. Taas opittiin. Isompi pata kehiin ensi kerralla, tai kypsennys kahdessa erässä.

No, eikös Panettone ole nimenomaan joululeivonnainen? Tämä viikunoilla ja pähkinöillä höystetty leipä sopii siis hyvin loppuvuoden juhlien ajankohtaan ihan tällaisenakin. Leivästä kolmanteen muuten...Ihan vinkkinä, että karpalotkin maustavat leivän ihanasti. Sellainenkin tuli tehtyä tuossa pyhien aikana.


Viikuna-hasselpähkinäleipä padasta 
Inspiraatio Vera Jordanovan kirjasta ja muutokset reseptiin kaapista löytyneiden ainesten ja oman tarkkaamattomuuden (lue: unohdin lukea reseptin kokonaan) mukaan

Paketillinen kuivattuja viikunoita
kaksi kourallista hasselpähkinöitä
7-8dl vehnäjauhoja
3 1/2 dl sämpyläjauhosekoitusta
1rkl fariinisokeria
2tl suolaa
pussi kuivahiivaa
2 1/2dl lämmintä viikunoiden liotusvettä
2 1/2 dl maustamatonta jugurttia
4 rkl hunajaa
1 rkl oliiviöljyä

Kaada kiehuvaa vettä viikunoiden päälle ja jätä ne likoamaan kymmeneksi minuutiksi.
Sekoita pilkotut hasselpähkinät, jauhot, sokeri, suola ja hiiva keskenään. Sekoita toiseen kulhoon vesi, jugurtti, hunaja ja oliiviöljy.
Yhdistä ainekset ja vaivaa 10 minuuttia joustavaksi taikinaksi. Sekoita joukkoon viikunat hyvin vaivaten.

Kohota lämpimässä paikassa tunnin verran. Poksauta nyrkillä "ilmat pihalle" ja nostata vielä tunnin verran. Laita uuni lämpiämään 250 asteeseen ja laita pata uuniin samalla.

Kun uuni on lämmin, laita leipätaikina pataan ja kansi päälle. Kypsennä uunissa 25min ja ota sitten kansi pois. Anna vielä kypsyä 10-15min, että pinta ruskistuu.

Kumoa padasta pois ja anna jäähtyä. Maistuu herkulta erilaisten pateiden kanssa tai juuston ja hillon kera.

Kinkunpiilotusta leikkimässä

Joulukinkku on hyvää, mutta totta puhuen minulle riittää aattonakin pari ohutta siivua. Silti pyydän äidiltä kinkkua runsaan doggybagin verran mukaan kotiin. Miksi? Osasyy on tietysti, että minulla ei ole paljon vaihtoehtoja. Paketti tulee mukaan, pyysin tai en, mutta minä olen itse asiassa kinkunjämistä enemmän kuin tyytyväinen. Minä nimittäin nautin tähteistä tehdyistä herkuista miltei enemmän kuin aattopöydän kunkusta.

Tänä jouluna paketista riiti kolmeen herkkuun.

1) Kinkku-papu tacos

Mahdoton syödä, mutta maistuu herkulliselta.

Leikkaa kinkkujämät pieniksi kuutioiksi ja ruskista pannulla. Ripottele joukkoon runsaasti savustettua paprikaa sekä suolaa ja pippuria. Voit jatkaa seosta valkoisilla pavuilla purkista tai itse kuivatuista liotettuina ja keitettyinä. Pistä levy kovalle ja anna papujen vielä vetää itseensä makuja ja vähän poksahdella.

Tarjoile kinkkumössö tacoissa pikapikkelöidyn punakaalin (sekoita pari tuntia ennen punakaalisiivuja valkoviinietikkalorauksen, suolan, pippurin ja sokerihyppysellisen kanssa), avokadon, jugurtin, porkkanasiivujen, tomaattipalojen, limen ja muiden sinua kutsuvien herkkujen kera.

Koita syödä, tuhri vaatteesi ja pöytä, kerää palaset, luovuta ja syö loput haarukalla ja veitsellä...

2) Kinkkumunakas (chipotle-tabascolla) 
 (yhdelle) 

Tämä hiljensi meidänkin lievästi sanottuna äänekkään katraamme. Paitsi, että lopuksi kehuivat superherkuksi.

Leikkaa kinkkua silpuksi ja paista pannulla pikkuisen pinnalta rapeaksi. Mausta haluamallasi tavalla. Lisää jukkoon purkista tai pakastepussista (sulatettuina) maissinjyviä. Anna kuumentua. Vatkaa kevyesti 2 kananmunaa. Lisää suolaa ja pippuria ja kaada kinkku-maissiseoksen päälle.

Vedä ranskalaisittain reunoilta kypsää massaa keskemmälle ja kaada raakaa massaa reunoille. Toista pari kertaa. Anna kypsyä, kunnes kananmuna on noin suurin piirtein hyytynyt päältä. Halutessasi voit pistää munakkaan hetkeksi uuniin grillivastuksen alle.

3) Kinkku-ananasleivät 

Tästä se alkoi ja näitä äiti odottaa meillä koko vuoden.

Ensin voidellaan joululimppusiivut sekä voilla että Turun sinapilla. Sitten päälle ripotellaan kinkkukuutioita ja purkkiananasta. Päälle vielä Edam-juustoa (tai sitä arkijuustoa) reilulla kädellä. Uuniin 200 asteeseen noin 10-12 minuuttia. Annetaan jäähtyä hetki.

Näitä pitää aina tehdä niin paljon, että jopa meidän porukan jäljiltä jää myös seuraavan aamun aamupalalle...

Hallipohdintaa ja mustan possun makkaraa

Helsingissä on kolme kauppahallia, joissa jokaisessa on joku lempparikaupoistamme. Hakaniemessä on DeliDeli ja Roiniset, jonka maahantuomat italialaiset villisikasalamit ovat ihan omaa luokkaansa. Vanhassa kauppahallissa on ohittamaton Tuula Paalasen juustokauppa. Hietalahden halliin meitä vetää Love to Meat Helsinki... Voisiko joku keksiä keinon saada kaikkien noiden tuotteita ilman parin tunnin kaupunkikierrosta ? Jos vaikka joku nettikauppa ottaisi valikoimiinsa edes silloin tällöin, niin olisimme uskollisimmista uskollisimpia asiakkaita...

Tänään käytiin Hietalahden hallissa. Minun kun on tehnyt Love to Meat Helsingin mustan possun makkaraa mieli jo useamman viikon ajan. Samalla napattiin mukaan yksi helmikana. Raclettejuustoa olisi ostettu illaksi, mutta se paras juustokauppa onkin toisessa hallissa... no, selvitään jollain marketin versiolla.

Makkara jätettiin heti pöydälle odottamaan lounasaikaa. Hitunen öljyä rinkulan alle ja päälle, seuraksi rosmariininoksa ja pisteltynä uuniin 220 asteseen 10min ja sitten grillivastuksen alla vielä 5-10min.

Mustan possun lounassalaatti

Vihreää salaattia (rucola + tammenlehvä)
pieniä oliiveja (just sieltä Roinisilta)
balsamicopaprikaa (uunissa paahdettu, kuorittu ja balsamicossa suolan ja pippurin kera marinoitu)
Saksanpähkinäöljyä kastikkeeksi niille, joiden tekee mieli

Vaaleaa leipää paahdettuna
Savoralla (myöskin Love to Meat Helsinki) maustettua jugurttia
Uunissa kypsennettyä mustan possun makkaraa (la saucisse Toulouse du porc noir de Bigorre) siivutettuna.

Leivästä lounaaksi?

No, onko ? 

Minä olin vuosia sitä mieltä, ettei tietenkään ole. Kuka sitä nyt pienellä leivällä selviäisi työpäivästä iltaan?

Tämä jyrkkä asenne oli seurausta työurani vaiheesta, jolloin kävin Brysselissä toimittajan luona melkein viikottain. Olin omalla toimistolla tottunut syömään lämpimän lounaan melkein joka päivä, tai ainakin sitten salaattia, jollen ruokalaan saakka ehtinyt. Belgialainen tapa puolestaan suosi vaaleasta hötöleivästä tehtyjä coctailpalan kokoisia kolikoita.

En tiedä, oliko kyseessä asiakasta varten hankittu erityistilaus, sillä olivathan leivät toki hienon näköisiä vaikkakin kuivakkaita. Lounaaksi niistä ei ollut. Eihän niitä kehdannut syödä kuin ihan muutaman ja silloin annos jäi normaalia aamiaisleipää pienemmäksi. Nälkä oli kova, eikä lentokoneaterioilla sitä saanut sammumaan.

Sinänsä hassua, kun Belgiassakin kuitenkin on upea ruokakulttuuri ja Brysseli täynnä toinen toistaa herkullisempia ravintoloita. Tosin niitäkään en päässyt testaamaan matkojen tappoaikataulujen vuoksi. Enhän minä yleensä päässyt lentokenttähotellia ja lentokentän viereistä bisnesaluetta lähemmäksi itse kaupunkia... Ei oikein kehdannut edes sanoa Brysselissä käyneensä...

Mutta siis,  leivät lounaana... 

Asenteeni alkoi vähitellen muuttua, kun pääsin itse kehittelemään lounasleipieni kokoa ja sisältöä. Todellisen oivalluksen lounasleivän olemuksesta sain ymmärtäessäni nimikkeen alle kelpaavan minkä vain kasan herkkuja, kunhan alla on jonkinlainen leipään viittaava läpyskä... Siispä lounasleipäni kuulostavat vaikka seuraavanlaisilta :

Hummus-lammaspaisti-paahdettu munakoiso-sipuli-paahdettu etikkapaprika-jugurttikastike-leipä

tai

Savora-kinkku-sinihomejuusto-jugurttikastike-tomaatti-etikkakurkkuleipä

tai

munakas-vuohenjuusto-minttu+korianteri-tomaatti-avokado-rieskarulla

tai kuten kuvassa

Wasabijugurtti-possunkylki-etikkaporkkana-avokado-kurkku-korianterileipä 
(inspiraatiota ja ohjeita tästä kirjasta)


Kuten noista suosikeistani huomaatte, ihanteellinen lounasleivän koostumus sisältää mielestäni seuraavia elementtejä :

1.  Leipä, joka ei hajoa käsiin, vaan pitää tuhdimmatkin täytteet siististi kasassa. Voi olla tummaa tai vaaleaa. Jos haluan syödäkin veitsellä ja haarukalla, ei tälläkään ole niin väliä. 
2. Jonkunlainen kastike. Se voi olla majoneesia, jugurttia tai vinegrettiä, mutta sen pitää kosteuttaa leipä ja täytteet sekä koota kauniisti niiden maut kokonaisuudeksi. 
3. Jotain kirpakkaa tai hapanta. Tähän tarkoitukseen sopii kaikki etikkainen. Toisinaan tulisuus ajaa saman asian, mutta itse kaipaan mieluummin kieltä kipristävää kuin polttavaa. Sipulikin käy, varsinkin etikalla ja sokerilla pehmitettynä. 
4. Jotain täyteläistä. Minun lihansyöjäolemukseni tulee näköjään noissa esimerkkileivissä esille, mutta mikään ei estä korvaamasta lihaa vaikka munakoisolla, avokadolla, sienillä tai juustolla. Pääasiana on saada pientä purutuntumaa ja sellaista umamimaista täyteläisyyttä suuhun kirpakoiden makujen taustaksi. 
5. Jotain raikasta - yleensä tuoreet kasvikset ajavat tämän asian erittäin hyvin. 

Mitäs tuumitte? Onko leivästä lounaaksi ja millaisesta? 

Kiire, kiire, kiire ja nälkä...

Kiire, kiire, kiire ja nälkä. Siinä on tosi huono yhdistelmä. Ainakin minulla on taipumusta silloin sortua kaikenlaiseen ylimääräiseen mussutukseen, joka sitten tuo lisäsenttejä vääriin paikkoihin. Onneksi teen nykyään aika paljon töitä kotitoimistolta ja omasta jääkaapista löytyy yleensä aina jotain, josta saa nopeasti pötyä työläisen pöytään.

Jos edelliseltä päivältä on jäänyt "oikeaa ruokaa", niin siitä tietysti saa mikrossa lämmittämällä aterian seuraavan päivän lounaaksikin. Meillä vaan jostain syystä ei nykyään tuppaa jäämään panunujen ja patojen pohjalle kovinkaan paljon. Kolmen kasvavan pojan (2 melkein teiniä) huushollin nälän nykytasosta kertonee jotain vaikka se, että lasagnevuoan pohja on ruokailun jälkeen nykyään kuin nuoltu. Ennen siitä jäi tarpeeksi sekä isän että äidin työlounaaksi...

Salaatit ovat yleensä suhteellisen nopeita herkkuja, mutta niin ovat täytetyt leivätkin. Tai no, minun tapauksessani kyse on useasti leivän päälle ladotusta kasasta kaikenlaisia kaapista löytyviä tähteitä. Kantta en tänäänkään edes yrittänyt laittaa, kun ei se tuossa olisi edes pysynyt.

Paahtoleivän päälle tuli tällä kertaa ladottua Savoralla terästettyä jugurttia ja ketsuppia, sydänsalaatinlehtiä, tomaattia, eilisestä kuin ihmeen kaupalla jäänyt kypsä kanafileen pala sekä hillosipulinpurkin loput. Oli muuten hyvää.

Niin, ja sitten on tietysti ne munakkaat.  Ei, älkää pelästykö, en aio taas toistaa itseäni tämän enempää. Toteanpa vain, että yhdistelmä paprika, herneet, feta ja minttu ei ollut yhtään hullumpi...

Mitäs pikalounasideoita teillä muilla on? Selviääkö joku ihan smoothietyyppisellä nestemäisellä tankkauksella? Sitä en vielä ole uskaltanut oikein yrittää.

Tästä se alkoi...

Tästä se alkoi - leipäinnostukseni. Jossain kohtaa luin jostain reseptin leivästä, jota ei tarvitse kauheasti sekoitella ja josta tulee herkkua joka kerta. Siitä lähtien olen vaihdellut jauhoja ja siemeniä, muuttanut kypsennysmetodiksi padan ja todennut leivän loppuneen usein kesken.

Tämä leipä johti minut myös kokeilemaan kaikenlaisia muita reseptejä. Jostain syystä kuvittelin leivänteon olevan vaikeaa. Ei se ole ja tämän reseptin myötä innostuin niin, että nyt on blogissakin jo lempileipiä-sarja. Sitä pääsee tarkastelemaan sivupalkin kuvan kautta.

Vaan tämä tulee varmaan aina oleman SE, lempileipien lempileipä.


Sekaleipä

3dl lämmintä vettä
1/2tl kuivahiivaa
3dl vehnäjauhoja

Ripottele hiiva veden pinnalle ja odottele hetki. Sekoita jauhot joukkoon, peitä ja anna juuren tekeytyä 4h.

hyppysellinen suolaa
1dl ruisjauhoja
2dl hiivaleipäjauhoja
pari kourallista auringonkukansiemeniä (tai sekoitettuna kurpitsansiemeniin)

Sekoita joukkoon loput ainekset. Vaivaa taikinaksi ja jätä nousemaan tunniksi.

Leivo leiväksi. Jos haluat kypsentää leivän pellillä, nosta se leivinpaperin päälle ja jätä peitettynä nousemaan vielä ainakin puoleksi tunniksi. Jos kypsennät padassa, voit jättää leivän nousemaan kulhoon.

Paista leipä uunissa 200 asteessa n.40min. tai noudata patakypsennysohjetta eli lämmitä pata yhdessä uunin kanssa 220 asteeseen, kippaa taikina pataan ja laita kansi kiinni. Kypsennä 30min. Ota kansi pois, laske uunin lämpöä vähän yli 200 asteeseen ja anna kypsyä vielä 10-15min.

Anna leivän jäähtyä hetki, ennen kuin ryhdyt leikkaamaan. Lämmin leipä on ihanaa voin kanssa, mutta erityisesti minä olen tähän tykästynyt hummuksen pohjana.

Nuorena tyttönä kebabilla

Nuorena tyttönä Turussa kävin toisinaan kebabilla. Yliopistonkadun päässä oli Woti-kebab, josta sai kaupungin parhaat täytetyt pitaleivät. Kasvikset olivat aina tuoreita, kastikkeet kai itse tehtyjä ja liha maistui herkulliselle. Hyvä paikka siis. Säännöllisin väliajoin iski kebabinhimo ja askelet suuntasivat Wotille.

Suosikkiversion oli yhdistelmä, jossa oli sitä tulisempaa punaista kastiketta lihalle ja valkosipulikastiketta tomaattien sipulin ja kiinankaalin päällä. Suolakurkut, pepperonit (tai jalapenot) ja muut hörhelöt jätin suosiolla tiskiin.

En ole Wotissa käynyt varmaan 15 vuoteen, mutta kun perheen kanssa päädyttiin tekemään kebabia muistot tulvivat mieleen ja kastikkeina pöydässä olivat tietysti punainen tulinen ja valkosipulijugurtti.

Netin mukaan Woti muuten on edelleen paikallaan. Onko se vielä alkuperäisen maineensa mukainen ? Tietääkö joku ?

Tässä myös takuuvarma pitaleipien ohje. Joka kerta ovat pullistuneet.

Pitaleivät

5dl lämmintä vettä
2pss kuivahiivaa
1tl suolaa
1rkl hunajaa
12-13dl venhnäjauhoja

Sekoita suola ja hunaja veteen hiivan kanssa. Vaivaa joukkoon jauhot vähitellen. Anna taikinan nousta tunnin verran.

Lämmitä uuni 250 asteseen.

Vaivaa taikina ja jaase sitten haluamasi kokoisiksi palasiksi ja kauli ne noin sentin paksuisiksi ohuiksi leiviksi. Kypsennä uunissa 4-6min, kunnes ne ovat kohonneet ja pikkuisen ruskistuneet pinnalta.

Anna jäähtyä ja täytä.

Kebabliha

800g jauhelihaa (lammasta tai nautaa - saa olla vähän rasvaisempaa)
2rkl merisuolaa
mustapippuria
paprikajauhetta

Sekoita jauheliha mausteineen tiiviiksi massaksi. Voit myös sekoittaa sitä tehosekoittimen teräosalla vielä tiiviimmäksi massaksi. Minä en tällä kertaa niin tehnyt, mutta ihan syötävää tuli silti.

Jaa jauheliha kahdeksi makkaraksi ja kääri tiiviisti folioon. Kypsennä 100-asteisessa uunissa noin 4h.

Jäähdytä ja viipaloi ohuiksi siivuiksi (juustohöylällä, mandoliinilla, veitsellä...). Paista siivut pannulla tai uunissa öljyssä pikkuisen rapeaksi.


Punainen kastike
Tein punaisen kastikkeeni Mutti-purkista. Olisiko tämä nyt siis minun versioni Muttisoosista ?

1prk tomaattimurskaa
runsas 1tl savustettua paprikaa (hot)
ripaus suolaa ja pippuria
1rkl kuivattua oreganoa
muutama timjaminoksa
1rkl okeria
1rkl granaattiomenamelassia
1rkl punaviinietikkaa

Sekoita kattilassa muut ainekset kuin melassi ja etikka. Anna poreilla hiljalleen puolisen tuntia. Lisälä lopuksi granaattiomenamelassi ja etikka. Sekoita hyvin ja kuumenna. Jos tomaattimurska on kovin karkeaa, voit hienontaa kastiketta sauvasekoittimella. Mutti-purkista tuli sopivaa ihan suoraan.


Valkosipulijugurtti

2dl kreikkalaista jugurttia
1 iso valkosipulinkynsi
1rkl hunajaa
suolaa ja pippuria
1rkl valkoviinietikkaa

Sekoita kastikkeen ainekset keskenään ja anna maustua vähän aikaa.


Kebabiin lisäksi

varhaiskaali-porkkanaraastetta, tomaattisiivuja, sipulisiivuja

Täytä pitaleivät ja herkuttele.

Ohra-kaurasämpylät

Sämpylöitä tulee tehtyä suhteelisen harvoin. Tuntuu, että niissä on jotenkin kamalan paljon työtä. No, tässä reseptissä taikina vaan levitetään levyksi ja siitä leikellään palaset pellille. Ei siis mitenkään kovinkaan työlästä pyörittelyä. Minulla myös on ohrahiutaleita kaapissa parikin pussia siltä ajalta, kun ajattelin saavani perheen tykkäämään pehmeästä ohrapuurosta. Arvannette, kuinka siinä kävi ? Ihan samoin kuin kaikkien muidenkin puurojen kanssa.

Joka tapauksessa, ohrahiutaleita siis on ja siksi kaikki reseptit, joissa niitä käytetään, pistävät silmään erityisen helposti. Tämän bongasin alunperin Kotiliedestä, mutta eihän tätä nyt tietenkään ihan samalla tavalla voinut tehdä.

Ohra-kaurasämpylät

2dl ohrahiutaleita
1dl kauralesettä
1dl auringonkukansiemeniä
2tl suolaa
5dl kuumaa vettä (+ pari desiä vähän kädenlämpöistä lämpimämpää)
1pss + 2/3pss kuivahiivaa
2rkl siirappia
2dl ruisjauhoja
5dl vehnäjauhoja + 1dl leivontaan

Laita ohrahiutaleet, kauraleseet, siement, suola ja kuuma vesi kulhoon. Sekoita ja annajäähtyä melkein kädenlämpöiseksi. Sekoita joukkoon siirappi, lisävesi, hiiva ja jauhot. Vaivaa löysäksi taikinaksi ja jätä nousemaan 1,5tunniksi (tai että taikina tuplaantuu).

Ripottele leivinlaudalle runsaasti jauhoja ja taputtele taikina varovasti levyksi. Leikkaa levy ensin kolmeen osaan ja sitten kuudeksi kolmioksi. Nostele leivinpaperille ja puristele hiukan sämpylän muotoon.

Paista 225 asteessa uunin keskitasossa noin 12 min.

Sämpylät ovat parhaimmillaan tuoreina, mutta säilyvät kyllä pari päivää.

Lempileivästä lempileipään

Usein sitä yrittää tehdä leivästä niinsanotusti terveellisempää eli käyttää täysjyväjauhoja tai ruisjauhoja. Tummemmilla jauhoilla saa leipään myös enemmän makua. Aina välillä kuitenkin tekee mieli, lapsilla jostain syystä useammin kuin aikuisilla, sellaista vaaleaa hötöleipää. Kaupan muovipussihötöleivät ovat pääsääntöisesti aika kumisia (poikkeuksena ehkä Pågenin paahtoleivät), mutta voihan sitä tehdä vaaleaa leipää ihan itsekin.

Tämän(kin ) reseptin inspiraationlähde on ollut jossain Delicious-lehdessä. Hiukan tuli muunneltua kaapista löytyvien tarvikkeiden ja oman laiskuuden mukaan.

Vaalea vuokaleipä 

3dl hiivaleipäjauhoja
4dl leivontakarkeita vehnäjauhoja
hyppysellinen suolaa
vajaa pussillinen kuivahiivaa
3,5dl lämmintä vettä

Sekoita vesi ja suola keskenään ja anna suolan liueta. Sekoita jauhot ja hiiva keskenään ja lisää nesteeseen. Sekoita pikaisesti taikinaksi ja jätä kannen alle lepäämään 10minuutiksi.

Ohjeessa käskettiin laittamaan öljyä pöydälle ja käsiin, mutta minä vaan öljysin kulhon pohjan ja käteni ja etenin pienemmällä tiskillä. Eli taikina venytetään kevyesti ja taitetaan takareuna etureunan päälle. Painele litteämmäksi, ja käännä sivureuna toisen sivureunan päälle. Toista molemmat manööverit muutamaan kertaan ja jätä taikina lepäämään 10minuutiksi.

Toista kerran. Odota 10min. Toista toisen kerran ja jätä  lepäämään 30minuutiksi. Tässä vaiheessa taikina on ihanan kevyt, hötöinen ja lupaa herkkua.

Ripottele päälle hiukan jauhoja, muotoile leiväksi ja asettele öljyttyyn leipävuokaan. (Minä tosin unohdin öljytä silikonivuokani - siksi oli ilmassa pientä jännitystä kypsymistä odottaessani). Laita liinan alle kohoamaan vielä 45 minuutiksi. Leikkaa pintaan terävällä terällä viilto.

Paista 200 asteisessa uunissa 35-45 minuuttia. Anna levätä hetken aikaa ja ota pois vuoasta ja ritilälle jäähtymään.

Herkkusämpylöistä ja jauhonparanteesta

Viime aikoina meillä on leivottu sämpylöitä Lidlin sämpyläjauhoista. Paketin kyljestä napatulla ohjeella saa ihanan rapeakuorisia ja sisältä hötöisiä sämpylöitä, ihan rehellisesti sanottuna parhaita ikinä. Jossain vaiheessa jäin pohtimaan, mistä ero moniin muihin leivontakertoihin johtuu. 

Ensin oletin herkullisuuden johtuvan siitä, että leipojana oli useimmiten isäntä. Jotkut reseptit vain onnistuvat paremmin tietyiltä henkilöiltä - Minä en edes yrittäisi tehdä susheja tai makrillipateeta. Ne ovat isännän heiniä. Kakut ja jälkiruoat yleensä taas ovat selkeästi minun juttuni. Sitten kokeilin tehdä näitä sämpylöitä itsekin ja vaikka sämpylöistä tuli erilaisia, ne olivat kuitenkin erinomaisia.

Lopulta päädyin lukemaan jauhopaketin kyljestä sen sisällöstä ja silmiin pisti sana "jauhonparanne". Siis mikä ? Kyseessä on askorbiinihappo, joka myös c-vitamiinina tunnetaan. 

Leipätiedotus sanoo askorbiinihaposta jauhoissa seuraavaa : 

"Jauhonparanteet parantavat jauhojen leipoutuvuutta. Leivontaominaisuuksien parantamiseksi vehnäjauhoihin voidaan lisätä pieni määrä askorbiinihappoa eli C-vitamiinia. Askorbiinihappo vahvistaa sitkoverkkoa taikinan sekoituksen aikana. Vehnäjauhossa askorbiinihappo on lisäaineena. Sillä ei ole merkitystä C-vitamiinin saannin kannalta, koska yhdiste hajoaa taikinassa ja paistossa." 

Nyt on olo vähän epävarma. Sitä on tottunut välttämään kaikkia lisäaineita, mutta tämä ei kyllä ainakaan kuulosta kauhean pahalta. 

Jauhot on myös valmistettu Saksassa, mikä sotii kotimaisen ostamisen periaatetta vastaan. Äkkiseltään katsomalla en löytänyt kotimaisista jauhoista askorbiinihappoa (paitsi Lidin Suomessa valmistetuista vehnäjauhoista). 

Onko askorbiinihappo siis se pieni ero hyvien ja erinomaisten sämpylöiden välillä ? Oletteko muut kiinnittäneet huomiota samaan asiaan ? 

Pihalta löytää jo yrttejä!

Nyt alkaa se vuoden paras aika! Pihalta saa yrttejä. Mintusta ja persiljasta uskaltaa jo napata yksittäisiä lehtiä ja timjamikin herää vähitellen henkiin. Ihanaa!

Ihan ensimmäiseksi tehtiin isännän sämpyläerän lopuista Panzanellaa. Tiedättehän, sitä italialaista salaattia, johon saa upotettua kaikki hieman jo kuivahtaneet leivänpalat.

Muistattehan, että kastikkeen tulee olla oikeasti vahvaa ja salaatin seassa niin paljon yrttejä kuin raaskii pihamaan kasvustosta nyppiä. Meillä tämä salaatti muuttuu kesän edetessä aina vaan minttuisemmaksi ja persiljaisemmaksi...

Leipäsalaatti

Sekoita kulhon pohjalla 1rkl (iso) Dijon-sinappia, 2rkl punaviinietikkaa, 4rkl oliiviöljyä, suolaa, pippuria ja iso valkosipulinkynsi raastettuna. Sekoita joukkoon 1 silputtu sipuli.

Leikkaa 2 ison sämpylän verran kuivahtanutta leipää kuutioiksi ja sekoita kulhossa kastikkeeseen. Leikkaa tomaattikuutioita saman verran kuin leipää, samoin kurkkua. Silppua niin paljon minttua ja persiljaa kuin sielu sietää. (Tänään lisättiin vähän basilikaakin yrttejä täydentämään.)

Sekoita kaikki salaatin ainekset yhteen ja jätä puoleksi tunniksi tekeytymään.