Äitienpäivänilta

Oi, miten sää onkaan hellinyt viimeisen viikon aikana! Isäntä vaihtoi jo aamukahvipaikkansa pihalle ja sai kuopuksesta seuraa (vähän vain tarvittiin peittoja avuksi)

Tämä äitienpäiväkin on mennyt helteisissä merkeissä ja vaikka vähän tulikin reissattua mummilan suuntaan, niin silti olemme ehtineet myös nauttimaan ulkonaolosta. Hiekkalaatikkoiltojen kausikin tuli virallisesti avattua. Niin, ja tänään söimme ensimmäistä kertaa illalla ulkoterassilla tänä vuonna. Aika huikeaa, eikä tarvittu edes toppatakkeja. 

Ruokana meillä oli yksinkertaisesti pihvisalaattia. Taas todennettiin sekin, miten siivutettuna kaksi pihviä riittää vallan mainiosti neljälle ja puolelle syöjälle. Pohjalle ihan perussalaattia eli kurkkua, tomaattia ja vihreää salaattia. Höysteeksi basilikaa ja paahdettuja manteleita, päälle taas viikuna-taatelibalsamicoa. 

Ennen salaattia maisteltiin viininlehtikääryleitä, retiisejä ja pannulla paistettuja pekoni-luumukääröjä. Tästä se kesä alkaa! 

Ihanaa äitienpäivän iltaa vielä kaikille! 

Pientä pohdintaa pavuista ja siitä, ohjaako elämä blogia vai blogi elämää

Kyllä näillä väreillä herää!

Pavut ovat ihania. Ne ovat jotenkin lohdullista syötävää, sellaista miedon makuista, joka kelpaa kaikille. Toki ne voivat joskus maistua vähän tylsällekin, mutta siitähän pääsee maustamalla eikös vaan?

Nämä papupihvit maistuivat mukavan miedolle, saivat lievää happamuutta smetananokareesta ja ytyä riisiviinietikalla ja suolalla pikapikkelöidystä punakaalista. Kaaleissakin on muuten eroa. Tämä oli niin terävän makuinen, että etikka oli melkein liikaa, mutta lopulta kuitenkin ihan sopivasti papupihveihin yhdistettynä.

Seuraksi tehtiin vielä salaatti, jonka värit piristivät iltaväsymyksessä. Kyseessä on yksinkertainen sekoitus babypinaatinlehtiä, tomaattteja ja sitten kurkunpaloja kevyesti maustettuna mirinillä ja seesaminsiemenillä.

Ruoka kelpasi kaikille muille paitsi Totolle, joka ei suostunut edes maistamaan. Lisäksi (note to myself) Mirin ei todellakaan kelvannut ja seesamisiemenet hän sylki lautaselle. Toisaalta taas Kirppu veteli salaatin loppuun hyvällä halulla ja kehuskeli tykkäävänsä Mirinin makeudesta. Niin ne maut vaihtelevat lapsesta toiseen.

Kommenttia toki tuli aterian aikana. Tällä kertaa ihmettelevään tyyliin siitä, miksi minä aina kokeilen jotain uutta ja outoa lapsilla testattavaksi. Niin, miksi? Jäin oikein miettimään.

Vastaus on ehkä oma uteliaisuuteni - tekee mieli maistaa, enkä tosiaankaan suostu tekemään eri syöjille eri ruokaa samalle aterialle. Toisaalta painetta kokeiluihin tulee ehkä yksinkertaisesti tästä bloginpitämisestäkin. Pitää löytää vaihtelevaa kirjoitettavaa. Ei sitä kovin kauan jaksaisi vuorotella artikkeleita lihapullista ja makaronilaatikosta (kaikki kunnia hyville resepteille), ettekä tekään niistä varmaan jaksaisi lukeakaan. Vaikka sitten kehuisinkin esikoisen köksänläksymakaronilaatikkoa, joka muuten katosi vuoasta kerralla - taitaa joutua tekemään vielä toiseenkin kertaan.

Tuosta bloggauksen vaikutuksesta kokkausintoon juteltiin muutama sana tänään myös Tammer Tukun blogi-illassa. Tuntuu olevan samansuuntaista pohdintaa muuallakin kuin meillä, eikä tuo kai mikään ihme olekaan. Kaikkihan me bloggaajat kai välillä ihmettelemme, ohjaako elämä kirjoittamista vai blogin kirjoittaminen elämää, vai mitä?

Illan aikana löysin myös kesärakkauteni, mutta siitä lisää sitten joskus myöhemmin...

Ei niin kovin mustia kuitenkaan

Mustapapupihvit 

Ota puoli pussillista kuivia mustapapuja, liota ja keitä pussin ohjeen mukaan (tai sitten vastaava määrä eli 2-3 purkillista säilöttyjä papuja)

1 kananmuna
oreganoa
espelette-chilijauhetta
suolaa
pippuria
muita yrttejä ja mausteita maun mukaan
sitruunamehua
loraus öljyä

smetanaa

punakaalia, riisiviinietikkaa, suolaa

Muussaa pavut monitoimikoneessa tai muuten. Lisää joukkoon mausteet ja kananmuna ja surraa sileäksi.

Paista pannulla pienessä öljyssä, kunnes pinta hivenen ruskistuu ja pihvit tuntuvat kokonaisilta. Noin yleisesti ottaen kannattaa olla tarkkana ja antaa pinnan ruskistua kunnolla (3-4min keskilämmöllä) ennen kuin rupeaa kääntelemään, sillä nämä murenevat aika helposti).

Tarjoile heti salaatin, kaalin ja smetanan kanssa. Ei mitään maailman kauneinta ruokaa, mutta varsin maukasta,

Sellerin uusi elämä ja mitäs muuta?

Mihin juuriselleriä käytetään? Minulle perinteisesti tulevat mieleen lähinnä padanpohjat, keitot ja se koulussa tarjoiltu vähemmän hyvä porkkana-selleriraaste. Kyseessä on kuitenkin huiman paljon monipuolisempi herkku, jonka olen näin vanhemmiten löytänyt uudelleen viime vuosien juuresbuumin myötä.

Tällä kertaa selleristä tehtiin lisuke minuuttipihveille, eikä mikään liene helpompaa. Puolikas iso juuriselleri vain pilkottiin pieniksi kuutioiksi, kieriteltiin ja kuullotettiin oliiviöljyssä padan pohjalla ja maustettiin Provencen yrteillä (kuivatuilla tällä kertaa), suolalla ja pippurilla ja jätettiin hautumaan ihanan pehmeäksi. Aikaa kannattaa varata ja pohjalle lorauttaa pikkuisen vettä palamisen estämiseksi jos näyttää liikaa kuivuvan. Lopputuloksena on maukas ja ihanan pehmeä herkku. Se vähän rautainen raa'an sellerin maku pyöristyy ihanasti.

Mitäs muuta selleristä saa tehtyä? Joku puhui jostain selleripihveistä? Vinkkejä? 

Rapsakkaa, mutta pehmeän hajoavaa

Uunilohen loput maistuvat tietysti ihan sellaisenaankin, mutta tällä kertaa teki mieli kokeilla englantilaisista lehdistä tuttua fish cakes-reseptiä. Siinähän käytännössä sekoitetaan kalaa ja perunamuusia (tai jotain muita kasviksia muussattuina) ja paistetaan sitten jauhotettuina pihveiksi.

Hyvää tuli, vaikka rakenne on kyllä niin pehmeää, että pihvien hajoaminen oli lähellä. Kokeilin myös kypsentää uunivuoassa, mikä osoittautui hyväksi ratkaisuksi sekin. Uunissa paistetut voittivat perheen äänestyksen 4-0. Pinta oli ehkä vähemmän rapsakkaa, mutta kala kuulemma maistui selkeämmin ja maku oli muutenkin parempi.

Fish cakes edellisen päivän lohesta 

Kypsää lohta
perunamuusia 1,5 x lohen määrä (tai keitä suolatussa vedessä perunakuutioita 15min ja muussaa perunalumivehkeellä)
suolaa, pippuria, Espelette-chilijauhetta
jauhoja
oliiviöljyä paistamiseen

Sulata muussattujen perunoiden joukkoon nokare voita (tai kuumenna muusi ja notkista sitä hiukan). Suolaa ja pippuroi makusi mukaan. Muista, että lohestakin tulee mausteita mukana. Sekoita lohi joukkoon ja kääntele tasaiseksi massaksi.
Sekoita jauhoihin lautasella suolaa, pippuria ja chilijauhetta.
Muotoile massasta kämmenen kokoisia pihvejä ja jauhota ne.

Joissain ohjeissa neuvotaan seisottamaan pihvejä kylmässä. Se auttaa kuulemma tekemään rakenteesta vähän kiinteämpää. Meillä ei ehditty, kun nälkäiset olivat jo melkein jonossa hellan vieressä.

Paista pihvit molemmin puolin pannussa kuumassa öljyssä tai pistä öljyttyyn uunivuokaan 200 asteeseen noin 20 minuutiksi (tai kunnes pohja on rapsakka ja pinta paikoin hitusen ruskistunut).

Tarjoile runsaan salaatin kera. Kastikkeeksi sekoitettiin taas jugurttia ja Savoraa.