Aperitiivi & juhlamenu
Meillä oli onni päästä osallistumaan ranskalaisiin maalaishäihin. Tai oikeastaan matka oli suunniteltu häiden ympärille, olihan kyse sentään kälystäni... Häät pidettiin Vercorsin alueella, pienessä kylässä kukkuloilla ja tarjoilusta huolehti sulhasen äiti ystävineen. Teemana olivat alueen perinneruoat ja mikäs siinä, ainekset hankittiin luottotuottajilta ja pääruoan kanat omasta kanalasta.
Ranskalaisten häiden kulku on hieman erilainen kuin suomalaisten. Vihkiminen tapahtui maistraatissa, kirkko ja rekisterit kun ovat Ranskassa tiukasti erillään. Vieraat myös kutsutaan kahteen eri tilaisuuteen. Isompi porukka ensin aperitiiville(näissä häissä yli 100) ja sitten lähimmät (60) syömään juhlapaikkaan. Aperitiivi ei sitten olekaan mikää ihan pikku juttu. Näissä häissä se kesti useamman tunnin ja vieraat viihdyttivät itseään ja toisiaan paitsi maistelemalla herkkuja myös pelaamalla erilaisia puisia pelejä. Löytyipä joukosta suomalainen Mölkkykin, joka herätti kiivasta innostusta ja kinaa pelin tuoksinassa.
Aperitiiviherkkuina oli erilaisia suolaisia cake-paloja, pizzaa, quichekuutioita ja tapenade-leipäsiä. Minä ihastuin varsinkin mustaan tapenadeen, joka oli ihanan vahvan makuista. Juomana tietysti seudun kuohuva Clairette de Die.
Ruoka on vakava asia juhlissakin
Ateriointi on Ranskassa aina vakava asia ja siihen paneudutaan huolella. Menusuunnittelu oli aloitettu jo ennen kutsujen lähettämistä ja testaukset kestivät suurin piirtein vuoden. Lopputulos olikin sitten upea kokoelma paikallisia herkkuja seudun parhaista raaka-aineista.
La Rotie de pigeon ei itse asiassa ole ollenkaan sama asia kuin le rôti (paisti). La rotie on paikallisista riistalinnuista valmistettu patée, joka ainesten saatavuuden varmistamiseksi oli tällä kertaa valmistettu kyyhkysistä. Kyseessä on perinteinen ruoka, jota seudulla on valmistettu lihan säilyvyyden varmistamiseksi metsästysajan ulkopuolellekin. Uunissa pekonikäärössä kypsennettyjen lintujen liha riivitään, maustetaan konjakilla ja umpioidaan purkkeihin. Siitä sitten levitetään ihanan maalaisleivän päälle ja nautitaan salaatin kera.
La Grise du Vercors
Meidän ranskanmatkamme tuntuvat aina pyörivän kanojen ympärillä (kuten täällä ja täällä ja täällä). Edes nämä häät eivät tehneet poikkeusta tähän sääntöön. Pääruoan kanat kun olivat sulhasen äidin omasta kanalasta. Madame Eveline on väsymätön luomun ja eläinten eettisen kasvatuksen puolestapuhuja. Hän on myös herättänyt henkiin kanarodun La Grise du Vercors, joka oli toisen maailmansodan jälkeen jo käytännössä kadonnut Ranskasta. Häiden pääruoan tähti oli siis selvä. Padassa kypsennetty, tummahko liha haudutetun ratatouillen ja spätzliä muistuttavan besantïes-pastan oli mahtava makuelämys.
Rex-kakun alkuperäislähde ?
Jälkiruokakin oli perinteistä. Macaronsit ovat tietysti kaikille tuttuja, samoin kuin vaniljajäätelö. Suklainen keksikakku on osa alueen ruoka- ja kulttuuriperintöä. Kekseinä käytetään biscuits Thé Brun, joita valmisti Brunin perhetehdas Grenoblessa 1800-luvun lopusta lähtien. Toisen maailmansodan aikaan keksit saivat lisämainetta, kun tehtaan henkilökunta salakuljetti keksejä vastarintaliikkeen eväiksi... Nykyään keksit tunnetaan nimellä Thé LU.
Keksikakku muistuttaa erehdyttävästi monelle tuttua isoäitien tekemään Rex-kakkua. Ennen sotia kakun resepti oli kirjoitettuna keksipaketin kylkeen ja spekuloimme Madame Evelinen kanssa sen mahdollista matkaa Suomeen. Ehkäpä Pariisin taiteilijaelämään tutustumaan matkanneet suomalaiset taiteilijat toivat tuliaisina taulujen ja sävellysten lisäksi myös keksejä ja makoisan kakkureseptin ? Ken tietää.
Häitä tanssittiin pitkälle yöhön. Pienimmät juhlijat vain laskettiin uinailemaan patjalle salin nurkkaan. Siellä meidänkin Totomme (3v) veteli sikeitä huolimatta samassa tilassa pauhaavasta musiikista ja taputuksista. Oli ihanat juhlat.
Merci à tous!
Tous nos voeux de bonheur à Frédérique & Erwan !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun aina kommenteista!