Talven muistoksi yhteisöllistä seurusteluruokaa

Lumiset kelit ovat muisto vaan, mutta silti voidaan nautti talvisesta ruoasta. Meillä talven tuovat raclettet ja fonduet, joita ilmaantuu ruokapöytään vuodenvaihteen molemmin puolin.

Rakastan fondueta sen kaikissa muodoissa. Fondue Bourgignonne on mahtavaa lihaisuudessaan ja kastikkeineen. Kiinalainen fondue keventää, kun vaihdetaan öljy kasvis- tai kanaliemeen. Kaikkein eniten onnenhuokauksia aiheuttaa kuitenkin fondue Savoyarde eli juustofondue (jollei sitten oteta huomioon suklaafondueta).

Juustofonduen koostumus meillä vähän vaihtelee, mutta yleensä siihen sekoitetaan kolmea juustoa. Tällä kertaa laitettiin 300g Toupin-juustoa (sellaista kuin Beaufort) ja vähän vähemmän kumpaakin Gruyèreä ja Comtéta. Lopputuloksena oli voimakas, mutta pehmeä fondue. Se venyi, muttei vanunut, jolloin leipäpalan ympärille sai kiedottua valuvaa herkkua juuri sopivasti eikä joutunut liian usein tehtäviä suorittamaan.

Ai mitä tehtäviä? No, tiedättehän... jos tiputtaa leipäpalan pataan, joutuu tekemään hassuja juttuja. Vähän samaan tyyliin kuin puollonpyörityksessä.

Toinen varoituksen sana. Muistattehan jättää limsat ja muut hiilihappoiset juomat pois pöydästä juustofondue-iltana. Muuten on lopputuloksena vatsanpohjaan jymähtänyt pallo ja vatsanväänteitä, kuten isäntä muistaa muistuttaa joka kerta.

Juustofondue

Laita lasiin kuivaa valkoviiniä (esim. Riesling) ja laita siihen laakerinlehti ja muutama katajanmarja. Jätä maustumaan pariksi tunniksi.
Nosta juustot pois jääkaapista huoneenlämöpöön samaan aikaan.

Ota mausteet pois ja kaada viini fonduepataan ja raasta joukkoon yksi valkospulinkynsi. Muistathan, että metallinen fonduepata ei yleensä toimi juustofonduen kanssa, vaan sitä varten on parasta olla keraaminen tai valurautainen pata.

Leikkaa juustot pieniksi paloiksi ja sulata ne hitaasti valkoviiniin hellalla miedosti lämmittäen. Aloita Toupin/Beaufort-juustolla, lisää sitten vähitellen loputkin juustot. Muista sekoittaa koko ajan.

Kun juustot ovat sulaneet tahmaksi, nosta pata fonduelämmittimen päälle. Vahdi lämmittimen palamista koko ajan. Liiaksi jäähtyessään fondue jäykistyy, kiehuminen polttaa pohjaan. Tarkkana siis.

Nauti, naura ja herkuttele. Vietä ihana ilta perheen tai ystävien seurassa. Tämä on yhteisöllistä seurusteluruokaa parhaimmillaan.

Chili con Mifu - eli Mifua meksikolaisittain

Tosi luova nimi vai mitä? 

Mifu tuli taloon jo toisenkin kerran. Tällä kertaa valitsin meksikolaisittain maustettua kanssabloggaajien ja -kokkaajien suosituksesta. Kuulemma maistuvampaa maustettuna.

Eivätkä muuten ihan väärässä olleetkaan. Nimensä mukaista, vaikka toki aika mietoa. En laittanut muita mausteita kuin ihan pienen ripauksen suolaa (ja pari laakerinlehteä) ja makua oli juuri sopivasti niin, että viisivuotiaallekin maistui. Isommille olisi toki mennyt vähän chilisempikin, mutta ei kuulunut valituksia tästäkään. Tarjoilulautanen tyhjeni alta aikayksikön.

Onneksi tykkäsivät. Annos oli lievästi sanottuna tuhti (varsinkin kun isäntäkään ei töistä ehtinyt ruokapöytään). Onneksi tajusin laittaa uuniin lopuksi vain puolet. Samaa syödään siis vielä huomenna.


Chili con Mifu

Purkillinen Mifua meksikolaisittain
1 punasipuli silputtuna
1prk valkoisia papuja
1 pikkupurkki maissia
1 paprika
1 Mutti tomaattipurkki
suolaa, jos koet tarvittavan
nippu korianteria
pari laakerinlehteä
pussillinen Valio cheddar-raastetta tai muuta haluamaasi juustoraastetta
tomaatteja
avokado tai pari
iso pussillinen maissilastuja eli tortillasipsejä

Paahda Mifua hetki pannulla pienessä öljytilkassa ja lisää sitten sipuli. Anna hetki vielä kuullottua.
Lisää pavut, maissi ja puolet paprikasta pilkottuna. Sekoittele ja kaada joukkoon tomaattipurkki.

Leikkaa korianterin varret silpuksi ja lisää nekin pannuun laakerinlehtien kanssa. Hauduttele vähän aikaa ja maistele haluatko lisätä vielä jotain.

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Pilko toinenkin puolikas paprikaa ja muutama tomaatti. Leikkaa avokadokin kuutioiksi.

Levittele maissilastuja uuninkestävävlle tarjoilulautaselle. Laita päälle Mifuseosta ja vähän tomaattipaloja. Ripottele päälle juustoraastetta.

Laita uuniin kunnes juusto on hyvin sulanut.

Ota tarjoilulautanen uunista ja lisää päälle vielä loput paprikasta, korianterista sekä tomaatit ja avokado (tai tarjoile osa vierestä, jos tuntuu ylenmääräiseltä.

Kerran kesässä - mustikkajuustokakku

Viime vuonna suurin piirtein tähän aikaan valitin kakkuni koostumuksen jähmettyneen kuivikkaaksi. Syytin kermojen muuttumista, enkä kai ihan väärässä ollutkaan. Pienen tutkimuksen (lue: reseptilukujen) jälkeen tosin totesin syyn todennäköisesti löytyvän myös vähän valmistusmetodista. Vesihauteessa kypsentämällä tulee kuulemma koostumuksesta nimenomaan se kaipaamani silkkinen versio.

No, sitähän piti sitten tietysti testata. Ei se vieläkään ihan täydellinen ole, mutta parempi. Lisäksi jätin kakusta jauhot pois. Huonoksi ei tätä tietysti voi sanoa edes pahalla tahdolla. Puolentoista tunnin leikkipuistosta leikkipuistoon johtaneen Pokéjahtikävelyn jälkeen puolet katosi yhdessä vilauksessa... eli kakusta riittänee noin 8-10 syöjälle kaikkiaan.

Mustikkainen juustokakku 2016

1/2pkt Digestive-keksejä
50g sulatettua voita

3prk (600g) Philadelphia-juustoa
125g sokeria (vajaat 2dl)
3 kananmunaa + 2 keltuaista
1 pikkupurkki smetanaa
2rkl sitruunamehua
2tl vaniljasokeria (tai vaniljauutetta)
mustikoita

1 pikkupurkki crème fraîchea ja mustikoita

Laita irtopohjavuoan (24cm) pohjalle leivinpaperia ja kiedo 2 kerrosta foliota ulkopuolelta pohjan ympäri estämään veden kulkua vuokaan.

Murskaa keksit, sekoita niihin sulatettu voi ja painele vuokaan pohjaksi.

Lämmitä uuni 160 asteeseen.

Sekoita juusto pehmeäksi, mutta varo vatkaamasta siihen ilmaa. Lisää sokeri, ja kananmunat - sekoita. Lisää smetana, sitruuna ja vanilja - sekoita.
Valuta taikina vuokaan pohjan päälle ja ripottele pinnalle mustikoita pari kourallista.

Laita suurempaan uunivuokaan ja lisää siihen kiehuvan kuumaa vettä noin vuoan puoleenväliin saakka. Nosta uuniin ja kypsennä tunnin verran.

Ota kakku pois uunista ja anna jäähtyä kunnolla. Parhaimmillaan kakku on jääkaappikylmennyksen jälkeen. Vedin veitsellä kakun irti reunasta, jotta se ei jämähdä kiinni jäähtyessään.

Sekoita crème fraîche löysäksi ja levitä kakun päälle ohueksi kerrokseksi. Ripottele pinnalle vielä tuoreita mustikoita (kakku itsessään onnistuu myös pakastetuista). Nosta tarjolle.

Hämäläinen ricotta ja muuta kulttuurivaihtoa

Hämäläinen piimäjuusto kuuluu meillä perinnevakioihin. Äitini tekemänä se kruunaa kaikki pitopöydät, eikä joulukaan ole joulu ilman sitä. Olen minä itsekin sitä muutaman kerran tehnyt ja onnistunut (melkein) yhtä hyvin.

Pipsa Hurmerinnan kirjasta bongasin ricotan ohjeen. Siinä reseptiä testatessani sitten jäin miettimään, että eipä tuo kauheasti tuosta Hämeen vastaavasta poikkea. Hapatus tapahtuu sitruunalla piimän sijasta, eikä ricottaan tule kananmunia, mutta lopputuloskin itse asiassa on yllättävän samanlainen.

Paitsi, että ricottaa ei tullut kuin pieni murunen. Vähän aikaa mietin, mistä moinen johtuu ja soitin sitten äidille. Selvisihän tuo, Pelätessäni maidon kiehumista (mitä se ei saa tehdä), jätin sen liian kylmäksi. Pitää kuulemma kuitenkin pulpahtaa kerran tai kaksi. Uskoisin pätevän ricottaan siinä missä piimäjuustoonkin.

Vielä on pakko kokeilla uudelleen. Juuston tekemisessä on jotain maagista. Vähän samoin kuin leivän leipomisessa. Yksinkertaisista aineksista syntyy jotain uskomattoman herkullista.

Sellaisen toivomuksen haluaisin esittää valmistajille/tuottajille, että jättäisivät valmistukseen edes jotain noista perinteisistä, hyviksi havaituista tuotteista. Eihän näitä perinnereseptejä saa kohta tehtyä ollenkaan, kun ainekset pilataan kaikenlaisilla kemiallisilla ja mekaanisilla poisto- ja lisäysprosesseilla. Seuraavana taas koitan epätoivoisesti löytää pääsiäiseksi rahkaa, jossa olisi edes vähän rasvaa. Pasha, kun ei rasvattomasta rahkasta oikein onnistu.

Tähän mennessä ovat lukijat kai jo hermostuneet, kun ei selitystä yläkuvaan tule ollenkaan vaan pelkkää juustohöpinää. Juustoa tuossakin kuitenkin on.

Sain nimittäin siitä pienestä ricottanokareesta sentään jälkkärin itselleni ja isännälle. Joukkoon sekoitettiin keltuainen, pari ruokalusikallista kermaa, siitepölynokareita (hunajan sijasta), sitruunan kuorta ja ripaus suolaa. Sitten vaan voideltuihin crème brulée -vuokiin, päälle mustaherukoita pakkasesta ja vähän fariinisokeria. Uunissa 175asteessa noin 15min (tai vähän yli). Ei huonoa ollenkaan. 

Onnistuisikohan tuo myös piimäjuustosta? Siinä olisi munakin jo valmiina.


Hämäläinen piimäjuusto

3l täysmaitoa
2l piimää (kirnu- tai talouspiimää)
(2prk kermaviiliä, jos siltä tuntuu)

kananmunia 4-5

Anna ainesten lämmitä huoneenlämpöisiksi

Maidot kuumiksi, kerran pulpahtaa (mutta ei saa kiehua)
Piimät ja kananmunat sekaisin. Kaadetaan maidon joukkoon ja sekoitetaan
Hella pois päältä, mutta jätetään hetkeksi. Jätetään erottumaan ainakin pariksi tunniksi.
Mitä happamempaa, sitä parempi.

Valutetaan harson läpi muotissa (tai siivilässä), suolataan (voi myös laittaa hieman voita, jos niin haluaa).

Kylmää loppiaista ja Galette des rois 2016

Kuninkaankakku vuosiversio 2016

Joka loppiainen isäntä pistää parastaan ja vuosi vuodelta Galette des rois on entistä maukkaampi. Tänä vuonna mentiin ohuen ohuella taikinalla ja vähennetyllä sokerilla. Manteli maistui vahvana ja siitähän minä tykkään.

Kakkuun on piilotettu yksi kokonainen manteli kuninkaan löytymiseksi. Vielä ei kukaan sitä ole löytänyt eli toinen kierros kakkua tiedossa vielä tälle päivälle :-)

Galettes des rois 2016

Voitaikina valmiina kaupasta - kaulittiin vielä ohuemmaksi

Täytefrangipaani:
400g mantelijauhetta
150g sokeria
2tl vaniljasokeria
80g voita huoneenlämpöisenä
4 keltuaista + 1 kokonainen muna
Marsala viiniä kunnon loraus

Voitele piirakkavuoka ja vuoraa taikinalla. Sekoita täytteen ainekset tasaiseksi massaksi. Levitä täyte piirakkapohjalle ja laita kansi päälle.

Koristele haluamallasi tavalla.
Voitele munalla tai voilla. Paista uunssa 175 asteessa kauniin ruskeaksi. Anna jäähtyä haaleaksi tai kylmäksi ennen tarjoilua.

2015 versio


Kylmää, kylmää

Ulkona pakkanen vaan kiristyy. Nyt mennään jo melkein 20 pakkasasteen tuntumassa. Ulos ei pahemmin ole tehnyt mieli, vaikka kyse tietysti on pukeutumisesta enemmän kuin mistään muusta. Tällaisella Etelä-Suomen eläjällä ei vaan oikein ole tarpeeksi noita pakkasvarusteita. Pitänee kaivaa vielä vaatekaapin pohjia lisää.

Ruokailu menee tietysti kelin mukaan. Ennen kuninkaallisiksi ryhtymistä nautittiin raclettea. Mikäpä sitä talvikeliin paremmin sopisikaan? Paitsi ehkä fondue... sitä lienee luvassa lähiaikoina.

Isäntä kokkaa pihapommeja eli täytetyt kesäkurpitsat

Keväällä lasten kanssa maahan törkkimiemme siementen joukossa oli pyöreitä kesäkurpitsoita. Kylmä kesän johdosta mietin jo, että niistä jäisi tänä vuonna sato saamatta. Sitten onneksi menin kurkkimaan härkäpapujen keräämisen lomassa lehtien alle. Siellä odotti yllätys! Kolme kauniisti kasvanutta ja komean pyöreää kesäkurpitsaa!

Sotaneuvottelun päätteeksi päätimme tehdä (tai isäntä siis) täytettyjä kesäkurpitsoita anopin perinteisellä reseptillä. Nämä ovatkin ihan "sikahyviä". Kesäkurpitsa pysyy vielä hyvin koossa ja suht kiinteänä ja täytekin saa pientä rapsakkuutta.

Pihapommit eli täytetyt pyöreät kesäkurpitsat

Ohjeessa ei isännän perinteiseen tapaan ole määriä laisinkaan. Hän kun heittää kaiken sekaisin silmämääräisesti. Sinänsä tarkkojen määrien puuttuminen ei haitanne. Yrttejä saa lisätä niin paljon kuin sielu sietää ja juustokin pääasiassa ripotellaan päälle. Riisiä sitten vai 1,5 kertaisesti jauhelihaan nähden ja hyvä tulee.

Sekoita keskenään naudan jauhelihaa ja keitettyä riisiä. Lisää joukkoon vielä nippu persiljaa silputtuna, sipulia silputtuna, pari valkosipulinkynttä (niin ikään  silputtuina), suolaa ja pippuria. Anopin tiedän laittavan joukkoon joskus myös kaltattuja ja mössöksi laitettuja tuoreita tomaatteja. Me emme tällä kertaa menneet niin sofistikoiduiksi.

Leikkaa pyöreistä kesäkurpitsoista "kansi" pois ja koverra siemenet keskeltä. Täytä kolo riisi-lihatäytteellä ja ripottele pinnalle vielä juustoraastetta.

Kypsennä uunissa 200 asteessa noin puoli tuntia - tai kunnes jauheliha on kypsää ja juusto sulanut. Voit paistaa ainakin osan aikaa uunissa ilman "kantta", jotta juusto ruskistuu, mutta ole tarkkana ettei riisi pala päältä.

Täytettä tulee meillä aina liikaa. En ymmärrä miksi, mutta näin on. Asialla lienee jotain tekemistä noiden täsmällisten määrien puuttumisen kanssa. Siksi isäntä teki vielä lisäksi täytteestä palleroita. Massan sisään piilotettiin brie-juustoa ja pyöriteltiin palloksi. (Sellaiseksi lapsen nyrkin kokoiseksi - huom. lapsen, ei vauvan) Sitten pallerot pyöriteltiin korppujauhoissa ja laitettiin uuniin kypsymään. Lopputulos katosi nopeasti uunivuoasta parempiin suihin.

Kesävakio: mustikka-juustokakku

Joka kesä teen ainakin yhden juustokakun mustikoilla. Yleensä käytän samaa reseptiä vuodesta toiseen, vaikka tämän suhteen onkin tapahtunut jotain outoa. Ehkä juustojen tai kerman koostumus on Suomessa jotenkin muuttunut, mutta en enää millään saa tästä sellaista ihanan pehmeän silkkistä. Hyvää se on silti, mutta syksyllä lienee edessä uuden parhaan juustokakkureseptin metsästys. Tätä nimittäin voi tehdä myös talvella pakastetuista marjoista.

Mustikat poimin omin kätösin metsästä ja vadelmat hain sunnuntai-aamun iloksi omalta pihalta. Kyllä kesä on ihanaa!


Mustikkainen juustokakku

Murskaa puolikas paketillinen Digestive keksejä Sekoita joukkoon 1 dl (fariini)sokeria ja ripaus suolaa sekä 75g voita sulatettuna. Levitä kostea keksimuru irtopohjavuoan pojalle (laita leivinpaperipyörylä pohjalle ja voitele reunat) ja pistä vuoka jääkaappiin ainakin hetkeksi tai sitten vaikka yöksi odottamaan.

Sekoita 600g tuorejuustoa (esim. Philadelphia), 1-2dl sokeria ja purkillinen (200g) crème fraîchea tasaiseksi seokseksi. Lisää joukkoon 3 kananmunaa yksi kerrallaan hyvin sekoittaen ja lisää vimeiseksi loraus vaniljauutetta. Siivilöi sekaan vielä 50g vehnäjauhoja ja sekoita tasaiseksi taikinaksi.

Levitä muutama lusikallinen pakastemustikoita (tai jotain suosikkihilloasi) pohjan päälle ja kaada täyte vuokaan. Ripottele lisää mustikoita päälle. 

Kypsennä kakkua 160 aseisessa (kiertoilma) uunissa 45-60 min. Kun kakku on pinnalta reunoilta ruskistunut, mutta vielä keskeltä ihan hiukan höllyvää, niin ota kakku pois uunista ja anna jäähtyä vuoassa. Laita jääkaappiin yön yli tai ainakin muutamaksi tunniksi. .

Tarjoilupäivänä levitä pinnalle vielä toinen purkillinen crème fraîchea ja tarjoile marjojen kera.

Kesälauantaina Vanhassa Kauppahallissa

Espoo on pääkaupunkiseutua, mutta jotenkin kauppahalliin lähteminen tuntuu täältä välillä ihan ylivoimaiselta. Tänä viikonloppuna isommat lapset ovat kesäreissussa, joten lähdimme ekskursiolle ihan vain kuopuksen kanssa, julkisilla tietenkin. Kaikista pääkaupungin kauppahalleista suunta oli nyt nimenomaan Vanhaan Kauppahalliin, sinne Kauppatorin kupeeseen.

Rempan jälkeen halli on entistä ehompi. Meitä sinne houkuttelee nimenomaisesti kaksi evakosta palannutta tai muuten sinne siirtynyttä kauppiasta.


Ensimmäinen pakollinen pysähdyspaikka hallissa on Paalasen juustokauppa. Sieltä lähtee poikkeuksetta mukaan iso pala Comté-juustoa, sellaista hyvin vanhentunutta.

Tällä kertaa napattiin mukaan myös parmesaania, lampaanmaidosta valmistettua Margalet-juustoa sekä meidän perheen äidin suurta suosikkia eli italialaista valkohomejuustoa Rognoni Umbertoa.

Toinen suosikkipaikkamme on Love to Meat Helsinki. Sieltä löytyy aina herkullista lisää pöydän lihaisampaan tarjontaan. Monet tuotteista ovat sellaisia, että niitä ei muualta Helsingistä taida saadakaan. Niin kuin nyt esimerkiksi nuo ranskalaiset kesäherkut chipolatas ja merguez. Niitä oli ihan pakko napata mukaan.

Kuulimme, että viikottaista valikoimaa on vähän supistettu, mutta määriä lisätty. Näin saatavuus on parempi, mutta pitää tietää, mitä milloinkin hakea. Minä ehdotin jotain helposti seurattavaa paikkaa, josta asiakkaat voisivat seurata kunkin viikon tuotteet ja suunnitella ostoksensa sen mukaan. Jäänkin mielenkiinnolla seuraamaan Love to Meat HKI FB-sivua, jotta sieltäkö valikoimalistaa voisi kenties käydä katsomassa... ?

EDIT toukokuu 2016: Valitettavasti Love to Meat Helsinki on lopettanut toimintansa. Harmi...

Makkarat säästimme illaksi, mutta kotiinpalattuamme päätimme syödä viikonlopun kunniaksi "patee"-lounaan, kun noita juustojakin tuli hankittua. Kanipatee ja maalaispatee kirpakoilla etikkakurkuilla vie nälän herkullisesti ja tehokkaasti.

Niin, ja kerrottakoon vielä se, että Love to Meat Helsingistä löytyy myös joka kodin pakollista maustetahnaa eli Savoraa.

Leipä ostettiin Vanhan Kauppahallin keskiöstä löytyvästä Story-kahvilasta. Käntyllä oli vähän suolainen hinta (yli 9€), mutta tällä kertaa en kokenut maksaneeni liikaa. Leivällä on nimittäin kokoa parin-kolmen markettileivän verran ja maku on ihan omissa sfääreissään. Kannatti siis.

Samalla istahdettiin virkistäytymään mansikkamehulla ja seljankukkalimonadilla.

Vanhassa Kauppahallissa on kiva käydä, vaikka joutuukin pujottelemaan turstivirtojen seassa. Ruuhka ei kuitenkaan lauantai-aamupäivällä ollut mitenkään ylivoimaisen painostava. Reissu siellä kävi ihan viikonlopun virkistyksestä.

Kesälaitumille!

Se on kesä ja koululaisten kesäloma! 

Onnea kaikille valmistuville ja ylioppilaille! 

Leppoisaa hengähdystaukoa kaikille lomansa aloittaville koululaisille! 

Meillä koululaisten kesäloma alkoi muutamalla kyyneleellä kuudesluokkalaisten kukituksessa Suvivirren soidessa. Riemukkaalla hyppelyllä koulun pihalla, vaikka nyt viidesluokkalainen totesi, ettei loman alkua vielä oikein ole tajunnutkaan. Niin, ja tietysti kakulla. 

Tällä kertaa oli pakko kokeilla SoMe-kakkua eli erityisesti Instassa ahkerasti vastaan tullutta Nutella-juustokakkua. On se maineensa arvoinen. (Reseptin löydät täältä). 

Aurinkoista ja ihanaa kesää kaikille! 

Labnehia

Kivistössä-blogin Marin artikkelit Gloriassa ovat vakiolukemistani kampaajalla. Taitavat jo tietää makuni, sillä Glorian alkuvuoden lehdet odottavat nykyään aina vieressä valmiina hiusvärin vaikutusaikaa. Marin resepteissä on aina jokin juju ja usein myös raaka-aineita, joita en ainakaan minä pidä ihan jokapäiväisinä. Viimeksi huomiotani herätti erityisesti Labneh-kakku, jossa oli yhdistetty itsetehtyä tuorejuustoa ja päärynähilloketta. Namin näköistä.

Labneh on jugurttia ja suolaa eli yhdenlainen tuorejuusto, joka meille on rantautunut lähi-idän ruokatrendin mukana. Aiemmin olen siihen törmännyt ainakin Yotam Ottolenghin kirjassa "Ottolenghi". Jo silloin kokeileminen houkutti, mutta suunnitelmista toteutukseen on välillä pitkä tie.

Reseptin vaikeudesta ei viivettä voi syyttää, sillä aineksia on tasan kaksi ja nekin vain sekoitetaan. Aikaa toki kuluu, mutta ei sitä valumista tarvitse vieressä vahtia.

Tästä se lähtee

Labneh

1kg turkkilaista jugurttia
1 rkl suolaa

Sekoita suola jugurttiin ja laita harsokankaassa valumaan pariksi vuorokaudeksi. Ottolenghin reseptistä sai sen käsityksen, että hän antaisi juuston valua ihan huoneenlämmössä, mutta minua vähän hirvitti. Ehkä meillä Suomessa huoneenlämpö on sen verran englantilaista lämpöisempi, että kaiken varalta pistin kulhon, siivilän ja juuston jääkaappiin.

Kun juusto on tiivistynyt, se on valmista vaikka heti käytettäväksi ihan sellaisenaan. Maistui erinomaiselta leivän päällä, sellaiselta hivenen happamammalta kuin esim. Philadelphia, mutta kuitenkin pehmoiselta ja raikkaalta. Isäntä sanoi lapsuusmuistojen tulevan mieleen Labnehin myötä. Maku on kuulemma ihan tismalleen sama kuin, miltä hän muistaa kotona Ranskassa Kiri-juustojen maistuneen.

Kilon jugurttipurkista tuli juustoa ihan mukavasti useampaankin maisteluun. Osan kierittelin pieniksi palloiksi purkkiin ja laitoin seuraksi timjamia, sitruunankuorta ja oliiviöljyä. Juustopalloja on tarkoitus sitten syödä salaateissa ja napata leivän päälle, kun mieli tekee.

Labneh sopi hyvin vapun kasvisdipin ja papusalaatin seuraksi

Osa juustosta katosi suolaisten vappumuffinssien taikinaan. Loput syötiin sellaisenaan leivän päällä.

Labneh korvasi maitorahkan taikinassa 

Miksi riisiä pitää aina tehdä vähän liikaa...

Meillä on vähän raskas käsi molemmilla, isännällä ja minulla. Siis noin annostelun suhteen. Varsinkin riisiä tuppaa aina jäämään, kun määrät ovat syöjien kykyjä suuremmat. Tosin välillä tehdään ylimääräistä ihan tarkoituksella. Nämä riisipallerot vaan ovat niin hyviä!

Makuun saa vaihtelua eri juustoilla - mozzarellaa tai emmentalia ja tuloksena on ihan eri herkku. Tonnikalaa, savulohta tai kinkkua - ja taas mennään volttia makumaailman suhteen.

Paasauskatko : 
Jos haluaa suosia kestävän kalastuksen tonnikalaa, niin MSC-leima purkin kyljessä tarkoittaa yhden standardin mukaista seurantaa siitä, että kalastetaan oikeita lajeja. Minä en yleensä suosi kokonaan ostamatta jättämistä ihan vain sen takia, että kalastuksesta on maailmalla kiinni aika monen ihmisen elanto. Mieluummin kannatan ekologisemman toiminnan suosimista ja painotusta, kuin jätän ammattikuntia näkemään nälkää. Tiedän, lajit eivät välttämättä ole samoilla paikoilla eikä hyvä tarkoitukseni osu oikeisiin ihmisiin, mutta ihan kaikkea ei kukaan pysty evaluoimaan ja tietämään kaupan hyllyn vieressä. Valintoja on kuitenkin tehtävä. 

Leivityksessä meillä vannotaan nykyään spelttitalkkunan nimeen. Se vaan toimii! Rapea, mutta kevyt kuori, joka myös maistuu jollekin.

Tällä kertaa sekoitettiin seuraavia:

Kypsää riisiä
tonnikalaa purkista
savustettua paprikajauhetta
Emmental-raastetta
Crème Bonjour-juustoa

Siitä vaan sekaisin sellaiseksi pikkuisen tahmeaksi massaksi. Sitten pallerot muovattiin käsin ja pyöriteltiin spelttitalkkunajauhossa. Lopuksi uppopaistettiin öljyssä.
Seuraksi salaattia ja kermaviilikastiketta (sinappia, hunajaa, suolaa ja pippuria).

Mustikkainen neukkari eli SE juustokakku

New York Cheese Cake ja kaikki sen variaatiot. 
Mikään muu kakku tai leivonnainen ei taida saada aikaan sellaista tyytyväisyyden hyrinää makunystyröissä täyteläisyytensä ansiosta. Se vaan on jotenkin niin pehmeää, makean tahmaista ja... no, silkkisen täyteläistä. En minä parempaakaan sanaa keksi, joten toistetaan sitten. 

Muistakaa vaan laittaa sitä sokeria juustomassaankin. Kuten jo varmaan arvasittekin,minä jostain syystä unohdin ja lopputuloksena ei ollut ihan niin täydellinen herkku. Hyvää toki kuitenkin. Silkkisyys vain vähän kärsi ja maistuu turhankin "terveelliselle". 

Tällä kertaa käytettiin viimeisiä pakastemustikoita - sen jälkeen, kun ne ensin olivat toimineen jääpussina pyöränsä kanssa mäkivoltteja harrastaneen keskimmäisen otsalla. Onneksi selvittiin vaan pienillä ruhjeilla, eikä äitikään saanut sydänkohtausta isoveljen juostessa hakemaan apuun. Oli taas kerran pojilla suojelusenkelit mukana ja samalla saatiin muistutus siitä, ettei kovassa käytössä olevien pyörien jarruissa riitä yksi huoltokerta keväällä... 


Mustikkainen Neukkari

Murskaa puolikas paketillinen Digestive keksejä Sekoita joukkoon 1 dl (fariini)sokeria ja ripaus suolaa sekä 75g voita sulatettuna. Levitä kostea keksimuru irtopohjavuoan pojalle (laita leivinpaperipyörylä pohjalle ja voitele reunat) ja pistä vuoka jääkaappiin ainakin hetkeksi tai sitten vaikka yöksi odottamaan.

Sekoita 600g tuorejuustoa (esim. Philadelphia), 1-2dl sokeria ja purkillinen (200g) crème fraîchea tasaiseksi seokseksi. Lisää joukkoon 3 kananmunaa yksi kerrallaan hyvin sekoittaen ja lisää vimeiseksi loraus vaniljauutetta. Siivilöi sekaan vielä 50g vehnäjauhoja ja sekoita tasaiseksi taikinaksi.

Levitä muutama lusikallinen pakastemustikoita (tai jotain suosikkihilloasi) pohjan päälle ja kaada täyte vuokaan. Ripottele lisää mustikoita päälle. 

Kypsennä kakkua 160 aseisessa (kiertoilma) uunissa 45-60 min. Kun kakku on pinnalta reunoilta ruskistunut, mutta vielä keskeltä ihan hiukan höllyvää, niin ota kakku pois uunista ja anna jäähtyä vuoassa. Laita jääkaappiin yön yli tai ainakin muutamaksi tunniksi. .

Tarjoilupäivänä levitä pinnalle vielä toinen purkillinen crème fraîchea ja tarjoile marjojen kera.

Jamievyöryn oireilua

Telkkarissa jossain ohjelmassa tehtiin filotaikinasta herkullisen näköisiä kääröjä, taisi olla joku Jamie Oliverinn juttu. Laskin muuten ohjelmalistasta peräti 4 eri ohjelmaa saman päivän aikana Jamie Oliverilta... siis NELJÄ! Missä kaikki muut kokit ovat ? Onhan Jamie ihan hyvä, ei siinä mitään, mutta rajansa kaikella.

No, joka tapauksessa, alkoi tehdä mieli rapea filotaikinaa ja makeaa karpalodippiä. Tässä meidän versiomme, kun ei telkkarista huomattu sen paremmin kirjata talteen.

Sinihomejuustotäytteiset filorullat ja karpalodippi

Sekoita keskenään tahnaksi pieni kourallinen (5-7kpl) kuorittuja saksanpähkinöitä (siis niitä puolikkaita), 150g sinihomejuustoa ja iso kourallinen persiljaa tai ruohosipulia. Mausteeksi voi laittaa sitruunankuorta, pippuria tai jotain muuta, mitä sattuu tekemään mieli.

Kääri sikariksi filotaikinalevyn sisälle eli taita levy puolikkaaksi ja aseta täytettä toiselle reunalle. Kääri rullaksi ja taita reunat. Levitä päälle vähän oliiviöljyä käsin ja ruskista joka puolelta pannulla keskilämmöllä. Minulla oli käytössä keraaminen pannu, joka nyt puolen vuoden käytön jälkeen on alkanut tarttumaan, joten jouduin laittamaan lopuksi vähäksi aikaa parisataa-asteiseen uuniin.

Dippi : Kiehauta pieni kourallinen kuivattuja karpaloita ja sherryä/portviiniä. Lisää jauhettua inkivääriä, timjamia, chilijauhetta ja hitunen kanelia sekä tilkka vettä, jos näyttää kuivalta. Kaada joukkoon vielä kunnon loraus granaattiomenamelassia. Pyöräytä tehosekoittimessa tahnaksi.

Rapea filo pähkinäisellä juustotäytteellä sopii tosi hyvin makeankirpeän karpalodipin kanssa. Lisäksi vielä kunnon salaatti, niin muuta ei aterialla välttämättä tarvitakaan.