Isäntä kokkaa lohturuokien lohturuokaa

Nyt on syksy. Ulkona on ehkä värikästä ja aurinkokin
pilkahdellut, mutta hirvitys, mikä tuuli on puhaltanut ainakin täällä pääkaupunkiseudulla. Se ei ole ehkä kova puhuri, mutta tuntuu menevän kaikesta läpi ja hyytää luut ja ytimet. Kaiken lisäksi ilma on niin kostea, ettei pyykkejäkään meinaa saada kuiviksi edes kuivausrummussa.

Tilanne vaatii siis lohturuokaa tehtynä isolla sydämellä ja sellainenhan isännältä tietysti löytyy. Hänen sydämessään on aina ollut ja tulee aina olemaan paikka lapsuuden herkuille (niinhän meillä kaikilla) ja nyt hän päätti pistää omalle jälkikasvulle pöytään yhtä omista lemppareistaan.
Korkea aika jo onkin. Lienee aika häpeällistä, ettei meillä ole taidettu vielä koskaan tehdä Cassoulet -pataa.

Ei se tietysti kuitenkaan käynyt täällä Suomenmaassa ihan niin helposti kuin voisi kuvitella. Naapurimarketissa oli monena viikonloppuna tarjolla Toulousen makkaroita  - No, ei ollut tällä kertaa, vaikka koko viikon kyttäsimme.

Niin, ja kuivatut valkoiset pavut ovat ihan perus"kauraa" eikös vaan? Niinhän sitä luulisi, mutta ihan oikeasti niitä löytyi vasta kolmannesta marketista. En tiedä, oliko meillä vain huono tuuri, vai mistä tämä on oire, mutta aikamoinen työvoitto tämä Cassoulet nyt on. Vaivannäkö kuitenkin kannatti. Niin syvän täyteläistä ja joka tavalla lämmittävää padasta tuli. Minun piti käyttää viimeiset tahdoinvoiman rippeetkin lopettaakseni syöminen. Noita papuja olisi voinut vain syödä ja syödä ja syödä...

Cassouletissa on muuten sekä possun kylkeä, makkaroita että omassa rasvassaan säilöttyjä ankankoipia (Confit de Canard), joten jos olet etsimässä kevyttä kasvisvaihtoehtoa, kannattaa lukeminen lopettaa tähän.

Me nautimme ihan täysillä.


Isännän Cassoulet

2pkt valkoisia papuja
1 iso sipuli pisteltynä muutamalla neilikalla
5 makkaraa (Harjun makkaratehtaan yrttistä ja bratwurstia)
15*15cm pala possunkylkeä
iso purkki confit de canard ankankoipia
1pkt pekonia
2 porkkanaa
muutama laakerinlehti
suolaa ja pippuria
1 prk tomaattimurskaa

Liota papuja vedessä yön yli.

Valuta vesi ja keitä papuja sitten puolisen tuntia parin porkkanan ja neilikoilla pistetyn sipulin kanssa. Laita vettä sen verran, että pavut peittyvät ja vettä on muutaman sormen verran papujen yläpuolella.

Poista nahka possunkyljestä. Laita pekoni padan pohjalle. Lisää purkista ankanrasvaa ja nosta joukkoon makkarat sekä kylkipala. Anna ruskistua ja sulaa. Lisää suolaa ja pippuria sekä tomaattipurkki. Laita kansi päälle ja anna hautua puolisen tuntia.

Laita puolet pavuista ja keitinvedestä lihojen kanssa. Lisää joukkoon laakerinlehdet. Laita kansi takaisin ja 150 asteiseen uuniin (1,5h) ja anna samaan aikaan loppujen papujen hautua kattilassa hiljalleen. Lisää loputkin pavut ja vesi pataan ja anna muhia uunissa vielä 1,5h.

Laita ankanreidet hiljalleen lämpenemään pannuun (noin 20min) kunnes pinta alkaa olla pikkuisen rapsakkaa. Nosta pataan papujen ja lihojen kanssa. (Laita ankanrasva pikkupurkkeihin myöhempää käyttöä varten - esim. lohkoperunoihin!) Jätä pata lämpimään uuniin.

Puolisen tuntia ennen ruoka-aikaa, laita uuni 150 asteeseen, Poista padan kansi ja ripottele pinnalle korppujauhoja, jotta saat herkullisen kuoren. Anna ruskistua n.20min. Muista tarkkailla, ettei neste lopu kesken. Tämä on pata, ei vuoka.

Syödään tosi, tosi kuumana vahvan Dijon-sinapin kanssa. Meillä padasta katosi puolet kerralla, toinen puoli nautitaan huomisen sunnuntailounaalla. Tämä kun on vieläkin parempaa uudelleenlämmitettynä eli vieraspöytään ihanteellinen. Pata valmiiksi edellisenä päivänä ja sitten vaan kuumennetaan.