Mustia banaaneja = kakkua aamiaisella

Olipa kerran lapset, jotka halusivat koko ajan banaaneja. Niitä kannettiin kotiin pussikaupalla ja silti kinattiin välillä viimeisestä. Sitten ei kukaan enää halunnutkaan yhtään banaania.

Äiti seurasi banaanien hidasta tummentumista päivästä toiseen, kunnes totesi, että eivät ne näköjään siitä kulhosta mihinkään katoa. Pelastustoimenpiteet olivat paikallaan ennen bioroskisvaiheen saapumista ja mikäs sen helpompaa kuin banaanikakku.

Tällä kertaa yritin saada kakusta vieläkin kosteamman ja vähemmän rasvaisen. Niinpä pistin yhden banaanin enemmän ja vähensin kolmasosan voista. Kaiken lisäksi jauhot olivat ihan loppu ja siksi muutin osan jauhoista spelttitäysjyväksi.

Odotin lopputuloksesta enemmän leipämäistä, mutta  kyllä tämä itse asiassa ihan kakusta käy. Hyvää. Tosin vieläkin voisi laittaa voita vähemmän.

Herkkua aamupalalla vaikka hillon kanssa tai kermavaahdon tai jugurtin ja hedelmien tai vaikka ihan sellaisenaan.


Banaanikakku (versio N jotain)

200g fariinisokeria
2 kananmunaa
3 ylikypsää banaania
100g vehnäjauhoja
100g spelttitäysjyväjauhoja
1tl leivinjauhetta
1tl ruokasoodaa
1tl kanelia
100g sulatettua voita
muutama kourallinen saksanpähkinäöitä

Lämmitä uuni 160 asteeseen.

Vatkaa sokeri ja kananmunat hyvin sekaisin ja sekoitaa niihin muussatut banaanit.

Lisää jauhot, leivinjauhe, ruokasooda ja kaneli. Sekoita.

Kaada lopuksi sulatettu voi ja rikotut pähkinät. Sekoita vielä kerran.

Kaada leipävuokaan ja laita uuniin tunniksi.

Hävikkiviikon kaappityhjennystä

Ryhdyinpä Hävikkiviikon kunniaksi minäkin tässä katselemaan kaappeja vähän "sillä silmällä". Aina sieltä tuntuu löytyvän jotain. Koko kesän olemme isännän kanssa molemmat käyneet vuorotellen ja yhdessä kaupassa, minkä seurauksena ei kumpikaan ole ollut ihan perillä jääkaapin sisällöstä ja suunnitelmatkin ruokien suhteen saattoivat mennä ristiin. Myönnän kesällä päätyneen bioroskikseen enemmän kuin normaalisti.

Huomenna alkaa sitten molemmilla uusi työ ja edessä on kurinpalautus, niin aikatauluissa kuin ruokasuunnittelussakin. Itse asiassa ensimmäinen nettiruokakaupan tilaus on jo laitettu ja sen perusteella sitten mennään.

Tänään kuitenkin tarkastin sekä kaapit että pakkasen. Kyllähän sitä muutakin syötävää löytyi, mutta näillä mentiin. Pakkasesta löytyi yksi jo keväällä hankittu pussi herneitä. Juuri sopivasti flunssaiselle esikoiselle, kuopukselle ja minulle lounaaksi. Punasipulin kanssa ja sitruunamehulla höystettynä tuo on herkkua. Eiliseltä oli jäänyt vähän loimulohta, joka sopii herneiden kanssa kuin sipuli pekonin. Rucolanversot kävin hakemassa naapurimarketista, että saatiin vähän tuoretta vihreääkin mukaan.

Tomaatit puolestaan olivat jo ihan siinä rajoilla, joten ei kun uuniin. Tämä onkin vakkariresepti, jota tehdään säännöllisin väliajoin ja joka varmaan jossain vaiheessa on jo blogissakin vilahtanut. Tässä vielä uudelleen. Se on sen arvoinen. 

Kypsiä (tai jo vähän ylikypsiä tomaatteja) halkaistaan kahtia. Sitten poistetaan suurimmat siemenet nesteen minimoimiseksi ja asetellaan puolikkaat uunivuokaan. Ripaukset suolaa ja pippuria.

Päälle ripotellaan valkosipuliraastetta (1 iso kynsi eli tervemenoa flunssa!) ja persiljasilppua. Sitten vielä korppujauhoja ja haluamaasi juustoa. Tänään juustoina olivat cheddar ja parmesaani.

Uunissa 200 asteessa, kunnes juusto sulaa ja hieman ruskistuu.

Esikoinen ahmi noista melkein puolet ja niistäkin suurimman osan suoraan vuoasta. Haarukalla kiinni ja nassuun... Katsoin toisaalle. Vähän hymyilytti.

Erävoitto kaurapuurokammoisista

Viimeisiä lomapäiviä viedään eikä kesästäkään ole enää tietoakaan. Myrskyää ja vettä valuu niskaan heti, kun uskaltautuu ovesta ulos. Lohturuokaa siis kaivataan, vaikka kokkausjumi on pahimmillaan (edelleen). 

Viimeisiä lomapäiviä viedään eikä kesästäkään ole enää tietoakaan. Myrskyää ja vettä valuu niskaan heti, kun uskaltautuu ovesta ulos. Lohturuokaa siis kaivataan, vaikka kokkausjumi on pahimmillaan (edelleen).

Onneksi on ruokablogit. Teki mieli jotain lämmintä aamupalaksi ja muistin parikin Baked Oats reseptiä blogikierrokselta. ( Veera R & Sweet Food of Mine ). Kaura leivonnaisissa on aina hyvää, joten ei kun testiin. Mentiin tuolla maitoversiolla, johon ainekset löytyivät valmiina kotoa.

Unohdin vain yhden seikan. Meillä ollaan pahemman kerran kaurapuurokammoisia. Leivonnaiset rapsakalla kauralla ovat yksi asia, kauraryynit maidossa uunissa kypsennettyinä ovat edelleen kaurapuuroa, vaikkakin paistettuna.

Keskimmäinen söi vähän, vaikka meni mökeltämiseksi. Kuopus vilkaisi ja lähti päiväkotiin. Esikoinen taas:

"Mä en tykkää kaurapuurosta" 
"Ei tämä ole kaurapuuroa! Baked Oats!"
Halveksiva katse teiniltä (tiedättehän, silleen toinen kulma kohollaan ja suu vinossa) 
"Kaurapuuro maistuu samalta englanniksikin"

Myönnetään, en ole minäkään syönyt koskaan kaurapuuroa. En edes lapsena. Urheasti lisäsin tähänkin marjoja ja söin - vähän - Ei se nyt varsinaisesti pahaa ollut, mutta edelleen kaurapuuromaista.

Pistin melkein täysinäisen uunivuoan jääkaappiin ja ryhdyin miettimään. Miksi ihmeessä meillä ei kaurapuuro uppoa, vaikka muotokin muuttuisi?Sehän olisi terveellistä, edullistakin! Eikä reseptissä tosiaankaan ollut mitään vikaa, vaan tuonhan pitäisi olla suorastaan himoa aiheuttavaa herkkua. Siitä todistavat kaikki ne vastaavat reseptit ja hehkutukset, joita netti on pullollaan.

Päättelin syyn olevan rakenteessa. Se pehmeän tahmea ja venyvä massa vain jää meillä suuhun mökeltämään eikä mene alas millään.

Vaan mitäs jos... 

Seuraavana aamuna uusi yritys.

Tekniikka: köyhät ritarit 
Raaka-aine: kaurapaistosjämät 

Siivutin jääkaapissa kiinteytyneen kaurapaistoksen ja paistoin puolet voissa pannulla rapsakoiksi.

Johan alkoi lyyti kirjoittamaan. Olisi varmaan uponnut ihan jugurtin kanssakin, mutta varmistin asian vaniljakastikkeella (kai sitä nyt joskus, kun äiti on lomalla...) ja vadelmilla.

Keskimmäinen söi hyvällä halulla, kuopus söi hyvällä halulla, sikoinen, no, hän myönsi sen varmasti olevan hyvää, muttei kuulemma ollut nälkä.

Äiti söi kahden edestä ja hykerteli tyytyväisenä, kun sai vuoasta jämät pois ennen bioroskisuhkaa.

Onhan nyt sentään hävikkiviikkokin. 

Tuorejuustotaikinasta lohipiirakkaa

Löytyi herkkulohi ja lempparivoitaikina, joista yhdessä saatiin ihan huisinhyvää lohipiirakkaa...

Tuossa eräänä iltana pistin ison lohifileen uuniin. Ripottelin päälle suolaa, pippuria, oliiviöljyä, pekoninpaloja, fenkolia, sitruunasiivuja, vuohenjuustoa, kirsikkatomaatteja... Sitten pistin koko komeuden runsaaksi puoleksi tunniksi 200-asteiseen uuniin. Oli muuten hyvää, mutta jopa meidän poppoollamme jäi syötävää reilusti vielä seuraavaksikin päiväksi ja sitä seuraavaksi, paitsi että silloin pistin sen jo piirakkaan piiloon.

Olen aiemmin tehnyt rahkavoitaikinaa, josta pidän itse asiassa enemmän kuin perinteisestä voitaikinasta. Nyt löysin taas uuden lempparin eli tuorejuustopiirakkapohjan. Helposti leivottavaa ja rapsakkaa, mutta siitä puuttuu murotaikinan murenevaisuus ja no, tahmaisuus. Varsinkin suolaisissa piirakoissa murotaikinatyyppinen pohja on vähän äklö - ainakin minusta. Tämä taas on juuri passelia.

Tuorejuustotaikina: 
80g voita
120g Philadelphia-juustoa
puoli desiä maitoa
250g vehnäjauhoja + leivottaessa
vähän suolaa

Anna kaikkien ainesten lämmitä huoneenlämpöisiksi. Sekoita voi, juusto ja maito sileäksi ja sekoita jauhot joukkoon vähitellen. Leivo taikinapalloksi, painele levyksi ja laita jääkaappiin kelmun sisällä ainakin tunniksi.

Täytteeksi pilkoin lohta lisukkeineen ja katkarapuja. Sekoitin 2,5 desiä kermaa, 3 kananmunaa ja kukkuralusikallisen Savoraa. Joukkoon vielä tilliä silputtuna. Sekoitin kaikki yhteen. Voit tehdä oman täytteesi oman makusi mukaan.

Kun taikina oli ollut jääkaapissa, kaulin sen ohueksi levyksi ja täytin pikkupiirakkavuokia ja sydänvuoan. Pistin vuoat taikinoineen pakkaseen siksi aikaa kun uuni lämpeni 200 asteeseen.

Voitelin pohjat ja laitoin uuniin 15 minuutiksi. Sitten laskin uunin lämpötilan 160 asteeseen, laitoin täytettä vuokiin ja pistin ne takaisin uuniin 20-25 minuutiksi.

Piirakoiden kannattaa antaa jäähtyä melko haaleiksi ja ne ovat huippuhyviä vihreän salaatin kanssa lounaalla vielä seuraavanakin päivänä.

Rieska-fattoush eli kirjainspiraatio

Kannattaa lukea keittokirjoja. Niistä saa inspiraatiota noin ihan huomaamattaan. Kun silmissä vilisee sivukaupalla ihania meze-reseptejä alkavat pöydällä pussissa ajelehtivat pari rieskaakin selvästi näyttämään Fattoush-salaatin sukulaisilta.

Ei kun rieskat uuniin ja salaatti tarjolle. Samalla tyhjennettiin myös viikuna-taateliviinietikka, joka sopi tähänkin kuin nappi silmään. Eikä se salaatti muutenkaan kovin vaikea ollut.

Pestiin babypinaattia ja lingottiin vähäsen. Paahdettiin rieskoja hetki uunissa ja annettiin jäähtyä. Leikeltiin päärynää, taateleita ja kurkkua.
Sekoitettiin kasvikset ensin ja ripoteltiin rieskat paloina päälle. Lisättiin lautasella viikuna-taateliviinietikkaa.

Tarjoiltiin tällä kertaa karitsankareen kanssa eli muistoja pääsiäisestä tämä resepti. Melkein ehdin jo unohtaa, mutta onneksi oli kamera taas tallentanut. Tätä voisi meinaan syödä toistekin.

Ruskea, ruskeampi, herkullinen... ja uusi tuttavuus Panko

No oli siellä vähän sentään vihreitä herneitä. Muuten mentiin aika maanläheisillä sävyillä. Tylsää ehkä, mutta ihan hurjan hyvää. Menossa on pyhien jälkeinen kaappityhjennys, jollette vielä ole arvanneet.

Tässä varsinaisia tähteitä edustivat pääsiäisestä jääneestä kypsästä karitsankareesta leikatut "tikkarit" ja niihin liittyy myös uusi tuttavuus.

Löysin nimittäin lähimarketista panko-korppujauhoja. Nämä japanilaiset korppujauhot ovat vilahdelleet reseptissä jos toisessakin vuosien varrella ja niitä on kehuttu rapsakan pinnan luojiksi. Näin yhden kokeilun perusteella voin todeta jutut tosiksi. Panko-korppujauhot ovat paljon karkeampia kuin kotimaiset vastineensa ja samalla myös jotenkin sellaisia kevyitä ja höytyväisiä. Karitsatikkarien pinta tuli öljyssä paistettuna todella maukkaaksi. Pitää vain muistaa laittaa tarpeeksi öljyä sillä paahtamalla ei tuosta tule mitään. (Tulipa sekin todettua, kun tekee vauhdilla ja miettimättä).

Noin muuten mentiin vanhoilla tutuilla. Jääkaapissa vuoroaan jo jonkin aikaa odottanut munakoiso päätyi kastikkeeksi vanhalla suosikkireseptillä, mutta paloittelun sijasta vedin puolikkaiden sisustan lusikalla pannulle.

Tokyokanista pakkaseen vuoroaan odottamaan hankitut tofutaskut taas saivat riisitäytteen ja katosivat pöydästä parempiin suihin. Sitä ainoaa väripilkkua edustivat herneet punasipulin kera pannussa kypsennettyinä. Riisi on tavallista marketista ostettua sushiriisiä.

Tauko jouluruoasta

Ai, että ei vielä?

No, minun kyllä alkaa jo kohta tekemään mieli jotain muutakin ja mietin vaihtoehtoja. Vakiot ilmaantuvat pöytään yleensä viimeistään tapaninpäivänä.

Joka joulu tehdään : Ananas-uunileipiä kinkunjämistä - koska vietämme joulun mummilla ja pappalla, he osaavat jo varautua kinkun koossa leipähimooni... Näissä vaan on ihan oma makunsa joulukinkusta tehtyinä.

Sitten siirrytään kasviskeittoon, joka tosin tällä kertaa oli ruokapöydässä jo ennen joulua - silloin kun kukaan ei ehtinyt tekemään mitään erityistä ja oli menty vähän huonolla syömisellä remppa- ja jouluvalmistujen vuoksi. Maistui muuten tosi herkulliselta. Varsinkin kun seuraksi sai ruisnaksujen lisäksi saaristolaisleivän nopeaa serkkua eli Sikke Sumarin mallasleipää. (Reseptit molempin lempileivistä eli täältä)

Nuo ruisnachot ovatkin aika jännä juttu. Silloin, kun niitä ilmaantui markkinoille, maistoin yhden pussin ja totesin sen olevan pahaa. En tiedä, onko resepti muuttunut vai mistä on kyse, mutta siskon tuomat nachopussit hävisivät tiuhaa tahtia. Päälle vähän tuorejuustoa ja varsinkin seesamimaustetut nachot upposivat ihan itsekseen.

Eikä mitään heitetä hukkaan - kyyhkyliemi risotossa

Kuvaaminen kännykällä aiheuttaa tuskiai

Toistan itseäni - On kylmää ja märkää ja mustaa. Kateellisena katselen kuvia sieltä, missä lumi jo valaisee, tai toisaalta sieltä, missä aurinko lämmittää. Toto 4v. kysyy joka päivä, joko on talvi. Mitäpä tuohon oikein vastaisi? Kalenterin mukaan periaatteessa joo, mutta...

Vali, vali, vali. Onneksi on lupa luoda itse valoa. Viikonloppuna ostin kaksi jouluvalorimssua. Ulkona palaa kynttilä kahdessa lyhdyssä ja takassa on tuikkurivi. Selvinnemme hengissä tästäkin talvesta. Lisäksi kohta on joulu.

Jouluruokia tosin meillä ei vielä tee kenenkään mieli, mutta selkeästi on siirrytty talvisempaan ruokalistaan. Jännästi lihaa on listalla enemmän ja liemiä ja risottoja...

Viime viikonloppuna isäntä hihkui löydettyään kyyhkyjä. Niitä syötiin ensin kokonaisina kypsennettyinä, mutta lopuista keitettiin liemi risottoon. Höysteeksi sieniä ja punajuurta ja loppuja kyyhkysenlihoja. Ei hullumpi tiistaiherkku.

Ja on tästä kelistä jotain hyötyäkin. Timjamin saa poimittua vielä omalta pihalta.


Kyyhkyrisotto 

Lientä varten pistä kyyhkysten luut, porkkanaa, selleriä, sipulia, pippureita ja vettä kattilaan ja anna poreilla tunnin verran. Kuori pinnalle mahdollisesti kertyvä vaahto pois. Siivilöi ja keitä vielä kokoon puoleen. Maista ja lisää suolaa, jos tarpeen. Tarve riippuu siitä, miten kyyhkyt on alunperin valmistettu.

Kuori pieniä punajuuria ja pistä foliopakettiin suolan, timjamin ja balsamicoetikan kanssa. Voit lisätä lorauksen hunajaakin, jos siltä tuntuu. Laita 200 asteiseen uuniin noin 40min ja tee sillä välin risotto.

Hienonna 1 punasipuli ja kuullota sitä öljyn ja voin sekoituksessa. Kaada joukkoon risottoriisiä noin 3-4 annoksen verran, riivi joukkoon lehdet muutamasta timjaminoksasta ja kuullota riisiäkin muutama minuutti, Kaada joukkoon desin verran valkoviiniä ja anna haihtua. Lisää kuumennettua kyyhkylientä aina kauhallinen kerrallaan ja sekoita koko ajan. Lisää aina uusi kauhallinen, kun edellinen on imeytynyt.

Paahda sieniä tosi kuumalla pannulla ja kuumenna myös pilkotut kyyhkynlihan. Kun kyyhkynlihan on täysin kypsää,se saa sellaisen hieman maksamaisen maun, mutta minä tykkään kyllä siitäkin.

Kun riisi on kypsää, lisää joukkoon.parmesaania ja tarjoile. Nosta päälle punajuuripaloja, sieniä, kyyhkyä ja riivi vielä vähän timjaminlehtiä ja raasta parmesaania, jos tekee mieli.

Lihapiirakan lempparitaikina eli rahkavoitaikina speltillä

Voitaikina ja lehtitaikina ovat herkkua joulutortuissa ja sen semmoisissa. Jostain syystä kuitenkin vierastan niitä suolaisten (ja makeidenkin) piirakoiden pohjina. Niissä on jotenkin liikaa... liikaa kerroksia, liikaa volyymiä, liikaa kaikkea. Sitä vastoin rahkavoitaikina on aina ollut suosikkini varsinkin suolaisten piirakoden pohjana.

Nyt kun koko ajan "terveellistetään" reseptejä niin tulin laittaneeni tähän taikinaan puolet täysjyväspelttijauhoja...

Menittekö halpaan? Tässä on silti voita 250g vaikka kuinka jauhoihin korvattaisiin täysjyvää eli eipä resepti ainakaan keveäksi muuttunut Ravintoarvo ehkä koheni speltin ja täysjyvän myötä. Itse asiassa lisäsin spelttijauhoja ihan eri (siitä parhaasta) syystä eli maun vuoksi. Speltistä tulee sellainen ihana vähän pähkinäinen maku, joka sopi tähän kuin nappi silmään. Speltti ei myöskään vaikeuttanut laisinkaan leipomista, vaikka niin välillä varoitellaan. Rahkavoitaikina on pienen jääkaappivisiitin jälkeen aina yllättävän helposti kaulittavaa, niin tässäkin.

Piirakkaan täytteeksi lykkäsin lammaspadan jämiä. Isäntä innostui tekemään viikonloppuna hedelmäistä lammaspataa (lampaanpotkia, kuivattuja hedelmiä, sipulia, juureksia, manteleita jne...), joka oli herkkua couscousryynien kanssa, mutta joka hienonnettuna sopi kyllä varsin hyvin myös piirakkaan. Varsinkin kun päälle ripoteltiin vielä vuohenjuustoa ja parmesaania ennen kannen asettelua. Kyllä tätä vihersalaatin ja granaattiomenansiementen kanssa nautti mielellään iltapalaksi.

Spelttirahkavoitaikina lihapadan kääreeksi 

250g voita
2,5-3dl vehnäjauhoja + hyppysellinen leivontaan
3dl täysjyväspelttijauhoja
1tl leivinjauhetta
rippunen suolaa
250g rahkaa

Nypi voi ja kuivat aineet murusiksi ja sekoita rahka joukkoon nopeasti. Lisää jauhoja, jos taikina tuntuu liian kostealta. Ilmakin vaikuttaa tarpeeseen.

Kääri taikina kelmuun ja laita jääkaappiin puoleksi tunniksi.

Hienonna haluamasi lihapata tai kypsennä ryynejä ja jauhelihaa lempimausteidesi kera tai keksi jokin muu täyte - ei sen aina tarvitse olla lihaa.  Sitä tarvitaan noin 2cm kerros piiraaseen.

Kauli 1/2 taikinasta leivinpaperin päällä levyksi ja laita piirakkavuokaan. Levitä täyte päälle. Ripottele vielä juustoja niin halutessasi.

Kauli 1/3 taikinasta levyksi ja nosta täytteen päälle. Käytä lopputaikina koristeluun (tai säästä pikkupiiraita varten) Taikinan tarve riippuu tietenkin vuokasi suuruudesta tai siitä laitatko yksinkertaisesti pellille. Minä käytin suurin piirtein mainitsemani määrät sellaiseen lasiseen Pyrex-piirakkavuokaan.

Voitele piirakka kananmunalla ja pistele haarukalla. Paista  n-25min 200 asteessa. Voi kestää muutaman minuutin kauemminkin. Anna jäähtyä hetki ja nauti raikkaan salaatin kera.

Crique eli herkkua halvalla

Naapurikaupassa oli pari perunapussia kolmella eurolla. Jääkaapista löytyi pari porkkanaa ja loput viikonlopun nyhtöpossusta. Lopuksi päälle tuikattiin vielä muutama kevyellä uunikuivatuksella pelastettu melkein ylikypsäksi päässyt kirsikkatomaatti.

Ei tainnut tämän iltapalan hinnaksi tulla montaakaan euroa, vaikka se tehtiin viidelle. Se myös maistui kaikille Totosta 4v aina isäntään saakka. Yhtään valitusta ei kuulunut ja sen meidän huushollissamme jonkinlainen ennätys taas vähään aikaan.

Crique on ranskalainen versio röstistä. Siinä vain yksinkertaisesti raastetaan perunoita ja sekoitetaan raaste sitten porkkanasta, palsternakasta tai muista herkuista tehdyn vastaavan kanssa. Sitten suolataan, pippuroidan, lisätään yrttejä tai muita mausteita ja sekoitetaan taas.

Lopuksi laitetaan öljyä ja voita paistinpannulle ja taputellaan peruna-juureskakkunen ohueksi levyksi pohjalle ja paistetaan keskilämmöllä alta kauniin ruskeaksi. Kun "lettu" pysyy kasassa, se keikautetaan ympäri ja ruskistetaan vielä toiselta puolelta.

Kypsä crique sitten vaan valutetaan lautaselle ja nautitaan haluttujen lisukkeiden kera. Tähän käy melkein mikä vaan... eikä mikään estä pelastamasta tällä reseptillä perunapussin pohjalla itämisät odottavia mukuloita, vaikka minä satuinkin ostamaan perunoita ihan varta vasten.

Aperopalleroita riisistä ja tonnikalasta

Tehtiin taas riisitonnikalapalleroita. Niitä vaan tekee mieli aina välillä. Itse asiassa tämä herkku suunniteltiin jo ennen kuin keitettiin riisiä ja tarkoituksella laitettiin kattilaan yli ensimmäisen aterian tarpeen.

Versioita tästä on yhtä monta kuin tekokertoja. Usein höystämme pallerot mozzarellalla tai jollain muulla venyvällä juustolla, mutta tällä kertaa sellaista ei löytynyt jääkaapista Lisättiin siis vähän enemmän yrttejä.

Aina yhtä hyviä aperopalleroita.

(Apero= se hetki Ranskassa, ennen ateriaa, jolloin nautitaan pieniä herkkuja aperitiivien kera. Voi kestää tunteja. )


Riisi-tonnikalapallerot

Keitettyä riisiä
tonnikalaa purkista (MSC-sertifioitua)
Mausteita makusi mukaan, samoin kuin yrttejä. Tällä kertaa meillä sekoitettiin pihalta poimittua minttua ja loput savustetun paprikan purkista, suolaa ja pippuria.

vehnäjauhoja (suolaa & pippuria)
kananmuna
Speltti-talkkunajauhoja

ruokaöljyä friteeraukseen

Sekoita taikinan ainekset keskenään massaksi. Pyörittele teelusikallisen verran kerrallaan palleroiksi.
Jauhota, kieritä kananmunassa ja lopuksi talkkunajauhoissa. Friteeraa kattilassa kuumassa öljyssä, kunnes pinta on kauniisti ruskistunut.

Nauti heti vaikka jugurttikastikkeen kera (jugurttia, ketsuppia, suolaa ja pippuria).

Jämät torttuun

Illaksi saa nopeasti herkkua jälkkäriksi, kun tyhjentää kaappeja. Raparperipiirakan pohjataikinan loput saivat loppusijoituspaikan samalla, kun jämämansikat, persikka ja purkinpohja mustaherukkahilloa poistettiin pilaantumasta. Lopputuloksena makea, rapsakka ja jäätelön alla herkullinen piirakka. Hävikistä herkuksi ja vähemmän roskiin, muulloinkin kuin hävikkiviikolla. Kukkarokin kiittää.


Jämätorttu 

Leikkaa taikinapallosta ohuita siivuja ja levitä leivinpapeille piirakkavuokaan. Tasoita. Levitä pinnalle hillo, leikkaa mansikkasiivuja ja persikkapaloja, ripottele lopputaikina murusina.

Paista uunissa 200 asteessa noin 20min.

Nälkäisiä lapsia ja jääkaappipastaa lohesta

Mentiin isännän kanssa kauppaan suoraan töistä tullessa. Perään soitettiin. Sitten soitettiin toisen kerran ja kysyttiin, milloin oikein palaamme. Oli kuulemma nälkä.

Onneksi kotiin palattua oli ruoka pöydässä yhtä nopeasti kuin pasta kypsyi. Eikä tekeminen vaatinut kovin vaativia kommervenkkejä, jotka eivät olisi onnistuneetkaan kolmen muksun pyöriessä ympärillä. Pöytä katettiin ennätysvauhtia ja kerrankin kaikki olivat pöydän vieressä ensimmäisellä kutsulla. Pitänee tehdä "myöhäistetty" päivällinen muinakin iltoina.


Jääkaappipasta lohesta 

Vesi kiehumaan ja pasta kypsymään suolattuun veteen paketin ohjeen mukaiseksi ajaksi.

Jääkaapista eilistä uunilohta iso pala pannulle pieneen öljytilkkaan.  Kuumennetaan miedolla lämmöllä ja pilkotaan lohipala pieneksi puulastalla. Jos haluaa, voi joukkoon pilkkoa sipulia, mutta meillä mentiin tänään mummin pihalta eilen poimitulla ruohosipulilla. Se oli jo tosi korkeaa! Monivuotiset yrtit pihalla ovat huippujuttu.

Mutta siis, saimme lohen pannulle ja se on jo kuumaa. Sekaan truutataan kunnon punainen ketsuppipläjäys, sekaan kaadetaan saman verran ketjap manisia ja vielä vähän kermaa, että seos muuttuu kastikkeeksi. Sekoitetaan tasaiseksi.

Valutetaan pasta (ota kupillinen keitinvettä kastiketta varten) ja sekoitetaan lohen kanssa. Ohennetaan keitinvedellä tarvittaessa. Maistetaan ja lisätään suolaa ja pippuria, jos siltä maistuu. Pilkotaan joukkoon nippu ruohosipulia.

Kannetaan pöytään ja kauhotaan lautasille. Raastetaan päälle vielä parmesaania ja annetaan mennä suun suuntaan.

Kun alkuun päästiin... keittokirjainspiksiä

Kun alkuun pääsin taas keittokirjojen kanssa, niin muutama ilta kuluikin sitten rattoisasti hyllyjä koluten. Hakusessa oli nopeita ja helppoja reseptejä, joilla saataisiin hiukan hukassa ollut keittiöinspiraatio taas viriämään ja löytyihän niitä.

Keittokirjojen lisäksi toinen inspiraationlähde on usein pakastin tai ruokakomero. Nytkin löysin pakkasesta "jotain lihaa". Ensin luulin sen olevan kalkkunanjämiä, mutta lopulta se osoittautui lihapadan loppusijoituspaketiksi. Näin hyvin meillä on pakastimen sisältö tiedossa. Onneksi tiedän, ettei paketti voi kovin vanha sentään olla sillä pakkasen siivouksesta ja sulatuksesta ei ole hurjan montaa kuukautta... 

Sitten taas viriteltiin. Lihapadan loput hauduteltiin sipulin ja chipotlechilien kera melkein mössöksi. Sekaan kaadettiin säilykepurkillinen kirsikkatomaatteja ja voilà! Lopputuloksena oli sopivasti kieltä poltteleva chili, joka sopi tortillatäytteeksi kuin nenä päähän. 

Kun lihaa jäi vieläkin jäljelle niin loput nautittiin Mari Moilasen ensimmäisestä kirjasta bongattujen kesäkurpitsalettujen kera. Olivat muuten ihan sikahyviä. (Olen selkeästi saanut vaikutteita talon nuorisolta - sikahyvä ei ole kuulunut sanavarastooni, mutta viime aikoina olen saanut itseni kiinni sen käytöstä useammin kuin kerran).

Kesäkurpitsaletut 

Sekoita keskenään 1,5dl maitoa ja 2 munaa. Sekoita joukkoon ripaus suolaa ja pippuria sekä puolen sitruunan kuori raastettuna. Lisää vielä 1rkl sitruunamehua ja 1,5dl täysjyväspelttijauhoja sekä lopuksi 1 keskikokoinen kesäkurpitsa raastettuna (tai 2 pientä). Makeuta halutessasi hunajalla. Sekoita tasaiseksi ja anna hetki levätä.

Paista letut pannulla voissa kauniin ruskeiksi. Tarjoile heti.

Lisukkeeksi voi maustaa jugurttia tai ranskankermaa, päälle voi ripotella kinkkua tai vaikka savulohta. Meillä syötiin chilinjämät jugurtin, avokadon ja paprikan kera.
Kelpasi kaikille.

Toinen kirja, johon hyllykierroksellani taas törmäsin oli Marc Aulénin Sopat!. Peruslohikeitto valkoviinillä ja sambal oelekilla terästettynä maistui oikein hyvältä, mutta koko homman juju oli kuitenkin tillipestossa.

Nippu tilliä, parmesaaniraastetta, ripaus suolaa, sitruunankuorta ja -mehua sekä pinjansiemeniä hienoksi mössöksi. Joukkoon oliiviöljyä sen verran, että notkistuu. Pieni vaiva, suuri muutos. Kannattaa kokeilla.

Salaattikupit thai-tyyliin

Joulunajan mässäilyn päätteeksi alkaa tehdä mieli jotain pirteän itämaista. Samalla pitää tyhjentää mahdollisia loppuja, kuten nyt meillä porkkanoita ja possun jauhelihaa.  Niistä saa helposti vaikka näitä thaityylisiä salaattikuppeja. Alunperin täyte kääritään kananmunasta pannulla paistettuihin verkkoihin nyyteiksi, mutta askartelu ei nyt innostanut. Enkä sitä paitsi ole koskaan oikein onnistunut noita nyyttejä saamaan oikein pysymään koossakaan. Salaatilla siis.

Sekin tuli näitä syödessä huomattua, että annoskoot ovat joulunaikaan kasvaneet jokaisella. Yllättyikö kukaan? Tietysti kyltymättömyyttä selittää osin myös kuppien herkullisuus.


Salaattikupit thai-tyyliin

3 porkkanaa raastettuna
Ituja tai muita haluamiasi kasviksia
korianterinippu
2 sydänsalaattia

pari kourallista maapähkinöitä

4 valkosipulin kynttä
korianterinipun varret silputtuna (alkuperäisessä ohjeessa korianterinjuurta, mutta toimii näinkin)
1tl jauhettua valkopippuria
1/2tl suolaa
2,5dl possun jauhelihaa
2dl eli pieni paketti kypsiä katkarapuja, mutta mieluiten raakoja, jos niitä löytyy
1 sipuli viipaloituna
3 rkl kalakastiketta
3rkl fariinisokeria

Kastike (sama kuin rullissa)

Kalakastiketta 1/4

lime mehua ja limen kuorta 1/4
fariinisokeria (tai palmusokeria) 1/4

öljyä 1/4
chiliä silputtuna
valkosipulia silputtuna
kevätsipulia silputtuna
korianteria silputtun

Sekoita kastike, paahda maapähkinät ja valmista sitten liha.

Murskaa valkosipuli, korianterinvarret, valkopippuri ja suola huhmareessa tahnamaiseksi. Kuumenna tahnaa pannulla öljyssä minuutin verran. Lisää possu ja sipuli (sekä raa'at katkaravut silputtuina, jos niitä on). Ruskista ja kypsennä hiljalleen sekoittaen, kunnes kypsää.

Kaada joukkoon kalakastike, sokeri ja 1/2dl murskattuja paahdettuja maapähkinöitä. Sekoita ja maista. Mikäli käytät kypsiä katkarapuja, niin silppua ne pieneksi ja lisää vasta lopuksi. Kuumenna nopeasti.

Irrota salaatinlehdet toisistaan ja huuhtele ne. Kuivaa salaattilingolla tai keittiöpyyhkeellä painelemalla.

Raasta porkkanat. Pese ja raasta tarvittaessa muut haluamasi kasvikset. Meillä oli tarkoituksena nimenomaan tyhjentää jääkaappia, joten ei ostettu kuin salaatti. Porkkanoita sattui olemaan valmiina.

Laita pohjalle lihaa salaattikuppeihin. Ripottele päälle porkkanaraastetta ja maapähkinöitä sekä korianterinlehtiä. Valuta päälle kastiketta ja koita syödä tuhrimatta.

Kinkunpiilotusta leikkimässä

Joulukinkku on hyvää, mutta totta puhuen minulle riittää aattonakin pari ohutta siivua. Silti pyydän äidiltä kinkkua runsaan doggybagin verran mukaan kotiin. Miksi? Osasyy on tietysti, että minulla ei ole paljon vaihtoehtoja. Paketti tulee mukaan, pyysin tai en, mutta minä olen itse asiassa kinkunjämistä enemmän kuin tyytyväinen. Minä nimittäin nautin tähteistä tehdyistä herkuista miltei enemmän kuin aattopöydän kunkusta.

Tänä jouluna paketista riiti kolmeen herkkuun.

1) Kinkku-papu tacos

Mahdoton syödä, mutta maistuu herkulliselta.

Leikkaa kinkkujämät pieniksi kuutioiksi ja ruskista pannulla. Ripottele joukkoon runsaasti savustettua paprikaa sekä suolaa ja pippuria. Voit jatkaa seosta valkoisilla pavuilla purkista tai itse kuivatuista liotettuina ja keitettyinä. Pistä levy kovalle ja anna papujen vielä vetää itseensä makuja ja vähän poksahdella.

Tarjoile kinkkumössö tacoissa pikapikkelöidyn punakaalin (sekoita pari tuntia ennen punakaalisiivuja valkoviinietikkalorauksen, suolan, pippurin ja sokerihyppysellisen kanssa), avokadon, jugurtin, porkkanasiivujen, tomaattipalojen, limen ja muiden sinua kutsuvien herkkujen kera.

Koita syödä, tuhri vaatteesi ja pöytä, kerää palaset, luovuta ja syö loput haarukalla ja veitsellä...

2) Kinkkumunakas (chipotle-tabascolla) 
 (yhdelle) 

Tämä hiljensi meidänkin lievästi sanottuna äänekkään katraamme. Paitsi, että lopuksi kehuivat superherkuksi.

Leikkaa kinkkua silpuksi ja paista pannulla pikkuisen pinnalta rapeaksi. Mausta haluamallasi tavalla. Lisää jukkoon purkista tai pakastepussista (sulatettuina) maissinjyviä. Anna kuumentua. Vatkaa kevyesti 2 kananmunaa. Lisää suolaa ja pippuria ja kaada kinkku-maissiseoksen päälle.

Vedä ranskalaisittain reunoilta kypsää massaa keskemmälle ja kaada raakaa massaa reunoille. Toista pari kertaa. Anna kypsyä, kunnes kananmuna on noin suurin piirtein hyytynyt päältä. Halutessasi voit pistää munakkaan hetkeksi uuniin grillivastuksen alle.

3) Kinkku-ananasleivät 

Tästä se alkoi ja näitä äiti odottaa meillä koko vuoden.

Ensin voidellaan joululimppusiivut sekä voilla että Turun sinapilla. Sitten päälle ripotellaan kinkkukuutioita ja purkkiananasta. Päälle vielä Edam-juustoa (tai sitä arkijuustoa) reilulla kädellä. Uuniin 200 asteeseen noin 10-12 minuuttia. Annetaan jäähtyä hetki.

Näitä pitää aina tehdä niin paljon, että jopa meidän porukan jäljiltä jää myös seuraavan aamun aamupalalle...

Miksi riisiä pitää aina tehdä vähän liikaa...

Meillä on vähän raskas käsi molemmilla, isännällä ja minulla. Siis noin annostelun suhteen. Varsinkin riisiä tuppaa aina jäämään, kun määrät ovat syöjien kykyjä suuremmat. Tosin välillä tehdään ylimääräistä ihan tarkoituksella. Nämä riisipallerot vaan ovat niin hyviä!

Makuun saa vaihtelua eri juustoilla - mozzarellaa tai emmentalia ja tuloksena on ihan eri herkku. Tonnikalaa, savulohta tai kinkkua - ja taas mennään volttia makumaailman suhteen.

Paasauskatko : 
Jos haluaa suosia kestävän kalastuksen tonnikalaa, niin MSC-leima purkin kyljessä tarkoittaa yhden standardin mukaista seurantaa siitä, että kalastetaan oikeita lajeja. Minä en yleensä suosi kokonaan ostamatta jättämistä ihan vain sen takia, että kalastuksesta on maailmalla kiinni aika monen ihmisen elanto. Mieluummin kannatan ekologisemman toiminnan suosimista ja painotusta, kuin jätän ammattikuntia näkemään nälkää. Tiedän, lajit eivät välttämättä ole samoilla paikoilla eikä hyvä tarkoitukseni osu oikeisiin ihmisiin, mutta ihan kaikkea ei kukaan pysty evaluoimaan ja tietämään kaupan hyllyn vieressä. Valintoja on kuitenkin tehtävä. 

Leivityksessä meillä vannotaan nykyään spelttitalkkunan nimeen. Se vaan toimii! Rapea, mutta kevyt kuori, joka myös maistuu jollekin.

Tällä kertaa sekoitettiin seuraavia:

Kypsää riisiä
tonnikalaa purkista
savustettua paprikajauhetta
Emmental-raastetta
Crème Bonjour-juustoa

Siitä vaan sekaisin sellaiseksi pikkuisen tahmeaksi massaksi. Sitten pallerot muovattiin käsin ja pyöriteltiin spelttitalkkunajauhossa. Lopuksi uppopaistettiin öljyssä.
Seuraksi salaattia ja kermaviilikastiketta (sinappia, hunajaa, suolaa ja pippuria).

Surf'n turf pastaa ja uuniperunoita

No ei tietenkään ihan samaan aikaan.

Tulipahan taas todettua, että flunssan kourissa kärvistelevät (kyllä, edelleen) vanhemmat selviävät vähemmällä, kun ostavat vähän enemmän jotain perusjuttua ja siitä sitten varioivat.
Tällä kertaa perusjuttuna oli puolikas file lämminsavulohta.

Ensin siitä käytettiin puolet uuniperunatäytteeseen ja loput sitten viskattiin surf'n turf-henkiseen pastaan. Hyvin kelpasi eikä ollut työlästä.

Surf'n turf tarkoittaa meren ja maan yhdistämistä. Tässä pastassa yhdistetään chorizoa savuloheen, jotta saadaan helposti makua nuhaan turtuneille makunystyröille. Sen kummempaa maustamista ei jaksanut kokki miettiä niiskutuksen lomassa.


Surf'n turf -pastaa

Keitä pastaa paketin ohjeen mukaan.

Laita chorizo-palat kylmään pannuun pienen öljytilkan kanssa ja anna kuumentua. Kun ne ovat kypsiä, lisää sitruunamehua, loput savulohesta, suolaa, pippuria ja tilliä. Lorauta lopuksi sekaan kermaa.

Tarjoile pastan ja parmesaanin kera.

Uuniperunat savulohitäytteellä 

Rosamundaperunoita foliopaketeissa 220 asteessa uunissa ainakin tunnin verran. Testaa kypsyys haarukalla.

Sekoita keskenään purkillinen kermaviiliä, purkillinen Philadelphia-juustoa, yhden sitruunan kuori ja mehu, pilkottu puolikas paprika, kourallinen tillisilppua, Espelette-chilijauhetta puoli teelusikallista, ripaus suolaa ja pippuria. Lopuksi lisää vielä reippaasti savulohipaloja.

Tarjoile täyte perunoiden päällä.

Rapsakkaa, mutta pehmeän hajoavaa

Uunilohen loput maistuvat tietysti ihan sellaisenaankin, mutta tällä kertaa teki mieli kokeilla englantilaisista lehdistä tuttua fish cakes-reseptiä. Siinähän käytännössä sekoitetaan kalaa ja perunamuusia (tai jotain muita kasviksia muussattuina) ja paistetaan sitten jauhotettuina pihveiksi.

Hyvää tuli, vaikka rakenne on kyllä niin pehmeää, että pihvien hajoaminen oli lähellä. Kokeilin myös kypsentää uunivuoassa, mikä osoittautui hyväksi ratkaisuksi sekin. Uunissa paistetut voittivat perheen äänestyksen 4-0. Pinta oli ehkä vähemmän rapsakkaa, mutta kala kuulemma maistui selkeämmin ja maku oli muutenkin parempi.

Fish cakes edellisen päivän lohesta 

Kypsää lohta
perunamuusia 1,5 x lohen määrä (tai keitä suolatussa vedessä perunakuutioita 15min ja muussaa perunalumivehkeellä)
suolaa, pippuria, Espelette-chilijauhetta
jauhoja
oliiviöljyä paistamiseen

Sulata muussattujen perunoiden joukkoon nokare voita (tai kuumenna muusi ja notkista sitä hiukan). Suolaa ja pippuroi makusi mukaan. Muista, että lohestakin tulee mausteita mukana. Sekoita lohi joukkoon ja kääntele tasaiseksi massaksi.
Sekoita jauhoihin lautasella suolaa, pippuria ja chilijauhetta.
Muotoile massasta kämmenen kokoisia pihvejä ja jauhota ne.

Joissain ohjeissa neuvotaan seisottamaan pihvejä kylmässä. Se auttaa kuulemma tekemään rakenteesta vähän kiinteämpää. Meillä ei ehditty, kun nälkäiset olivat jo melkein jonossa hellan vieressä.

Paista pihvit molemmin puolin pannussa kuumassa öljyssä tai pistä öljyttyyn uunivuokaan 200 asteeseen noin 20 minuutiksi (tai kunnes pohja on rapsakka ja pinta paikoin hitusen ruskistunut).

Tarjoile runsaan salaatin kera. Kastikkeeksi sekoitettiin taas jugurttia ja Savoraa.

Uunijuuresten jälkikeitto

Olen joskus lukenut reseptin, jossa lihan kanssa uunissa kypsennetyt juurespalat heitettiin pois ennen tarjolle asettelua. Kauhistuin. Eiväthän ne tietenkään ole kovin kauniita vaan sellaisia vähän mössömäisiä ja ovathan ne luovuttaneet makuaan liemeen ja lihaan, mutta ... ne ovat myös imeneet makua itseensä. Jos ei halua tarjoilla kypsennysvaiheen juureksia vaan laittaa lopussa uudet ja kauniit tulemaan, niin siitä vaan. Ei silti tarvitse heittää täysin käyttökelpoista ruokaa pois.

Viikonloppuna söimme syysmenuun osana osso buccoa. Meillä osso buccoon lyödään lihan seuraksi vuori erilaisia juureksiä. Tällä kertaa pataan eksyi sipulien lisäksi palsternakkaa, juuriselleriä, purjoa, porkkanoita ja varmaan jotain muutakin kaapista löytynyttä. Niitä herkuteltiin hyvällä halulla jo varsinaisen aterian aikana, mutta jäi niitä ylikin. Määrä riitti juuri mukavasti lounaskeittoon. Oli muuten hyvää. Koukin lihan luuydintä mukaan ja se antaa kyllä ihan oman säväyksensä.


Uunijuuresten jälkikeitto

uunijuureksia vähän yli puolet pienestä kattilasta
pieni nippu vahvaa lehtipersiljaa
puolet kanaliemikuutiosta ( tai mikä hyytelökasa se taas on)
vettä vedenkeittimestä
loraus kermaa

Kuumenna uunijuurekset kattilassa. Lisää persilja ja liemikuutio. Sekoita ja peitä kuumalla vedellä. Kuumenna kiehuvaksi. Lorauta joukkoon kermaa ja surraa sauvasekoittimella sileäksi.

Nauti leivän kanssa. Esimerkiksi sinihomejuusto leivän päällä (Saint Agur - tahnaversio) sopi erityisen hyvin, varsinkin kun leipänä oli vähän tummempi (2dl vehnäjauhoja korvattuina sämpyläjauhosekoituksella), kuivatuilla hedelmillä höystetty versio perussekaleivästä.