Kun alkuun päästiin... keittokirjainspiksiä

Kun alkuun pääsin taas keittokirjojen kanssa, niin muutama ilta kuluikin sitten rattoisasti hyllyjä koluten. Hakusessa oli nopeita ja helppoja reseptejä, joilla saataisiin hiukan hukassa ollut keittiöinspiraatio taas viriämään ja löytyihän niitä.

Keittokirjojen lisäksi toinen inspiraationlähde on usein pakastin tai ruokakomero. Nytkin löysin pakkasesta "jotain lihaa". Ensin luulin sen olevan kalkkunanjämiä, mutta lopulta se osoittautui lihapadan loppusijoituspaketiksi. Näin hyvin meillä on pakastimen sisältö tiedossa. Onneksi tiedän, ettei paketti voi kovin vanha sentään olla sillä pakkasen siivouksesta ja sulatuksesta ei ole hurjan montaa kuukautta... 

Sitten taas viriteltiin. Lihapadan loput hauduteltiin sipulin ja chipotlechilien kera melkein mössöksi. Sekaan kaadettiin säilykepurkillinen kirsikkatomaatteja ja voilà! Lopputuloksena oli sopivasti kieltä poltteleva chili, joka sopi tortillatäytteeksi kuin nenä päähän. 

Kun lihaa jäi vieläkin jäljelle niin loput nautittiin Mari Moilasen ensimmäisestä kirjasta bongattujen kesäkurpitsalettujen kera. Olivat muuten ihan sikahyviä. (Olen selkeästi saanut vaikutteita talon nuorisolta - sikahyvä ei ole kuulunut sanavarastooni, mutta viime aikoina olen saanut itseni kiinni sen käytöstä useammin kuin kerran).

Kesäkurpitsaletut 

Sekoita keskenään 1,5dl maitoa ja 2 munaa. Sekoita joukkoon ripaus suolaa ja pippuria sekä puolen sitruunan kuori raastettuna. Lisää vielä 1rkl sitruunamehua ja 1,5dl täysjyväspelttijauhoja sekä lopuksi 1 keskikokoinen kesäkurpitsa raastettuna (tai 2 pientä). Makeuta halutessasi hunajalla. Sekoita tasaiseksi ja anna hetki levätä.

Paista letut pannulla voissa kauniin ruskeiksi. Tarjoile heti.

Lisukkeeksi voi maustaa jugurttia tai ranskankermaa, päälle voi ripotella kinkkua tai vaikka savulohta. Meillä syötiin chilinjämät jugurtin, avokadon ja paprikan kera.
Kelpasi kaikille.

Toinen kirja, johon hyllykierroksellani taas törmäsin oli Marc Aulénin Sopat!. Peruslohikeitto valkoviinillä ja sambal oelekilla terästettynä maistui oikein hyvältä, mutta koko homman juju oli kuitenkin tillipestossa.

Nippu tilliä, parmesaaniraastetta, ripaus suolaa, sitruunankuorta ja -mehua sekä pinjansiemeniä hienoksi mössöksi. Joukkoon oliiviöljyä sen verran, että notkistuu. Pieni vaiva, suuri muutos. Kannattaa kokeilla.