Erävoitto kaurapuurokammoisista

Viimeisiä lomapäiviä viedään eikä kesästäkään ole enää tietoakaan. Myrskyää ja vettä valuu niskaan heti, kun uskaltautuu ovesta ulos. Lohturuokaa siis kaivataan, vaikka kokkausjumi on pahimmillaan (edelleen). 

Viimeisiä lomapäiviä viedään eikä kesästäkään ole enää tietoakaan. Myrskyää ja vettä valuu niskaan heti, kun uskaltautuu ovesta ulos. Lohturuokaa siis kaivataan, vaikka kokkausjumi on pahimmillaan (edelleen).

Onneksi on ruokablogit. Teki mieli jotain lämmintä aamupalaksi ja muistin parikin Baked Oats reseptiä blogikierrokselta. ( Veera R & Sweet Food of Mine ). Kaura leivonnaisissa on aina hyvää, joten ei kun testiin. Mentiin tuolla maitoversiolla, johon ainekset löytyivät valmiina kotoa.

Unohdin vain yhden seikan. Meillä ollaan pahemman kerran kaurapuurokammoisia. Leivonnaiset rapsakalla kauralla ovat yksi asia, kauraryynit maidossa uunissa kypsennettyinä ovat edelleen kaurapuuroa, vaikkakin paistettuna.

Keskimmäinen söi vähän, vaikka meni mökeltämiseksi. Kuopus vilkaisi ja lähti päiväkotiin. Esikoinen taas:

"Mä en tykkää kaurapuurosta" 
"Ei tämä ole kaurapuuroa! Baked Oats!"
Halveksiva katse teiniltä (tiedättehän, silleen toinen kulma kohollaan ja suu vinossa) 
"Kaurapuuro maistuu samalta englanniksikin"

Myönnetään, en ole minäkään syönyt koskaan kaurapuuroa. En edes lapsena. Urheasti lisäsin tähänkin marjoja ja söin - vähän - Ei se nyt varsinaisesti pahaa ollut, mutta edelleen kaurapuuromaista.

Pistin melkein täysinäisen uunivuoan jääkaappiin ja ryhdyin miettimään. Miksi ihmeessä meillä ei kaurapuuro uppoa, vaikka muotokin muuttuisi?Sehän olisi terveellistä, edullistakin! Eikä reseptissä tosiaankaan ollut mitään vikaa, vaan tuonhan pitäisi olla suorastaan himoa aiheuttavaa herkkua. Siitä todistavat kaikki ne vastaavat reseptit ja hehkutukset, joita netti on pullollaan.

Päättelin syyn olevan rakenteessa. Se pehmeän tahmea ja venyvä massa vain jää meillä suuhun mökeltämään eikä mene alas millään.

Vaan mitäs jos... 

Seuraavana aamuna uusi yritys.

Tekniikka: köyhät ritarit 
Raaka-aine: kaurapaistosjämät 

Siivutin jääkaapissa kiinteytyneen kaurapaistoksen ja paistoin puolet voissa pannulla rapsakoiksi.

Johan alkoi lyyti kirjoittamaan. Olisi varmaan uponnut ihan jugurtin kanssakin, mutta varmistin asian vaniljakastikkeella (kai sitä nyt joskus, kun äiti on lomalla...) ja vadelmilla.

Keskimmäinen söi hyvällä halulla, kuopus söi hyvällä halulla, sikoinen, no, hän myönsi sen varmasti olevan hyvää, muttei kuulemma ollut nälkä.

Äiti söi kahden edestä ja hykerteli tyytyväisenä, kun sai vuoasta jämät pois ennen bioroskisuhkaa.

Onhan nyt sentään hävikkiviikkokin.