Uunijuuresten jälkikeitto

Olen joskus lukenut reseptin, jossa lihan kanssa uunissa kypsennetyt juurespalat heitettiin pois ennen tarjolle asettelua. Kauhistuin. Eiväthän ne tietenkään ole kovin kauniita vaan sellaisia vähän mössömäisiä ja ovathan ne luovuttaneet makuaan liemeen ja lihaan, mutta ... ne ovat myös imeneet makua itseensä. Jos ei halua tarjoilla kypsennysvaiheen juureksia vaan laittaa lopussa uudet ja kauniit tulemaan, niin siitä vaan. Ei silti tarvitse heittää täysin käyttökelpoista ruokaa pois.

Viikonloppuna söimme syysmenuun osana osso buccoa. Meillä osso buccoon lyödään lihan seuraksi vuori erilaisia juureksiä. Tällä kertaa pataan eksyi sipulien lisäksi palsternakkaa, juuriselleriä, purjoa, porkkanoita ja varmaan jotain muutakin kaapista löytynyttä. Niitä herkuteltiin hyvällä halulla jo varsinaisen aterian aikana, mutta jäi niitä ylikin. Määrä riitti juuri mukavasti lounaskeittoon. Oli muuten hyvää. Koukin lihan luuydintä mukaan ja se antaa kyllä ihan oman säväyksensä.


Uunijuuresten jälkikeitto

uunijuureksia vähän yli puolet pienestä kattilasta
pieni nippu vahvaa lehtipersiljaa
puolet kanaliemikuutiosta ( tai mikä hyytelökasa se taas on)
vettä vedenkeittimestä
loraus kermaa

Kuumenna uunijuurekset kattilassa. Lisää persilja ja liemikuutio. Sekoita ja peitä kuumalla vedellä. Kuumenna kiehuvaksi. Lorauta joukkoon kermaa ja surraa sauvasekoittimella sileäksi.

Nauti leivän kanssa. Esimerkiksi sinihomejuusto leivän päällä (Saint Agur - tahnaversio) sopi erityisen hyvin, varsinkin kun leipänä oli vähän tummempi (2dl vehnäjauhoja korvattuina sämpyläjauhosekoituksella), kuivatuilla hedelmillä höystetty versio perussekaleivästä.