Minua on aina kiehtonut ruoan näkyminen kirjallisuudessa. Onhan syöminen iso osa elämää muutenkin, joten miksei sitten tarinoiden maailmassa ?
Toki kirjat heijastavat kuvaamansa aikakauden ja kulttuuriympäristön . Suomessa kirjoissa syödään talkkunaa, pettuleipää, tai pullaa ja piirakkaa. (Kyllä, olen viime aikoina lukenut paljon viime vuosisadan alkupuoliskolle sijottuvaa kirjallisuutta.) Niin, ja tiikerikakkua. Italiaan sijoittuvissa kirjoissa taas syödään usein ja hyvin ja paljon pastaa. Vera Valan kirjat ovat hyvä esimerkki inspiroivasta ruokakirjallisuudesta - huolimatta siitä, että ne ovat oikeasti myös hyviä dekkareita.
Toinen Italiaan sijoittuva dekkarisarja, jonka lukemisen aikana ja jälkeen pitää aina suunnata jääkaapille on tietysti Donna Leonin Guido Brunetti-sarja. Brunettin Paula-vaimon kokkaukset saavat veden herahtamaan kielelle taidokkaiden ruokailukohtausten ansiosta. Siksi nappasinkin äkkiä mukaani Donna Leonin ja Roberta Pianaron "Makupaloja Venetsiasta Guido Brunettin tapaan" -keittokirjan, kun se eteeni osui ja oli vielä alennuksessakin.
Kirjan löytymisestä on jo aikaa ja vaikka sitä säännöllisesti olenkin lukenut, niin vasta nyt sain kokeiltua ensimmäisen reseptini. Viivästyksen syynä lienee kuvien puute - kirjassa ei ole ensimmäistäkään kuvaa annoksista. Minua tuo aina välillä vähän häiritsee, varsinkin kun kuvat tukevat myös reseptiikan ymmärrystä. Olenkin siis keskittynyt ihastelemaan reseptien väliin ripoteltuja ruokailukohtauksia Donna Leonin kirjoista.
Reseptit sinänsä vaikuttavat aika perusitalialaisilta. Ensimmäiseksi kokeiltavaksi valikoituivat pinaatti-ricottakrepit. Minä olen tottunut ricotan yhdistämään mielessäni enemmänkin pastaan kuin lettuihin, joten tämä oli mielenkiintoinen tuttavuus.
Lettujen tekeminen tietysti vaatii hiukan työtä, mutta ne ovat helppoja. Eikä sitä aikaakaan nyt niin kamalasti mennyt, ihan arki-iltana tämän sain aikaiseksi. Suurin viivästys itse asiassa aiheutui pinaatin sulamisen hitaudesta. Lopputulos oli herkkua - paitsi, että suolaa (ja pippuria) piti kyllä lisätä ohjetta enemmän. Muuten maku jäi vajaaksi.
Pinaatti-ricottakrepit
(Crespelle agli spinaci e ricotta)
kuudelle hengelle (12 kreppiä)
krepit :
200g vehnäjauhoja
2 kananmunaa
1/2tl suolaa
3 dl maitoa
30g sulatettua voita
Yhdistä jauhot, munat ja suola kulhossa tasaiseksi seokseksi. Vispaa joukkoon maito vähän kerrallaan ja lopuksi voisula. Jätä lepäämään peitettynä tunniksi.
Paista ohuet krepit nopeasti pannulla ja jätä odottamaan.
täyte :
750g pakastepinaattia
4rkl oliiviöljyä
2 sipulia (tai 60g salottisipulia) hienonnettuna
1tl suolaa (tarkista maku lopussa ja lisää tarpeen mukaan)
(pippuria)
250g mietoa ricottajuustoa
2,5 dl kuohukermaa
raastettua parmesaania
Sulata pinaatti ja purista ylimääräinen neste pois. Kuumenna öljy ja kuullota sipuli suolan ja vesitilkan kanssa. Lisää pinaatti ja kypsennä, kunnes ylimääräinen neste on haihtunut. Jäähdytä.
Sekoita joukkoon ricotta.
Levitä seosta tasaisesti krepeille ja kääri ne rulliksi. Asettele krepit uunivuokaan. Kaada päälle kerma ja ripottele pinnalle reippaasti parmesaania.
Paista kullanruskeiksi 240 asteessa noin 20 minuuttia.
Tarjoile kuumina. Tämä riittää kyllä ateriaksi ihan sellaisenaan, varsinkin raikkaan salaatin kera, mutta tein varmuuden vuoksi vielä italialaisittain makkarapalloja. Tuoremakkarasta puristetut massapallerot ovat helppo tapa saada jotain kaikille lapsille kelpaavaa. Naapurikaupan perunamakkarat ovat meillä vakiokäytössä.
p.s. Ruokaa romaaneista on postaussarja, jonka aloitin jo jokin aika sitten kirjablogin puolella. Tämähän ei nyt varsinaisesti ole romaaniohje, mutta sinnepäin. Sarjan jutut voit halutessasi kurkata täältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun aina kommenteista!