Valoa päin ja kapinamieltä

Onneksi isäntä kokkaa ja meillä on keittiössä puuhaajia muutenkin enemmän kuin vain vanhemmat. Muuten olisi nähty nälkää äidin lojuessa hyödyttömänä sohvalla. Jonkunlainen etiäinen minulla kai selkävaivasta oli, sillä tulin aloittaneeksi nettiostokset juuri ennen ja tälle viikolle osui juurikin elämää helpottava Anton&Anton ruokakassi-tilaus.

Olemme aina joskus ennenkin kassin tilanneet ja lämpimästi voin suositella ruokakassikokeilua muillekin. Elämä helpottuu, kun joku on päättänyt ruokalistan puolestasi ja aineksetkin ovat suoraan käsillä. Söimme siis itse tehtyjä kalapuikkoja muusilla, karitsapullilla täytettyjä pitaleipiä ja nyt viimeiseksi pinaattilettuja.

Sohvalla ehdin myös miettimään, minne on kadonnut iloni keittiössä puuhailemisesta. Kokkausjumi on kestänyt jo niin kauan, ettei sitä voi enää selittää lomafiiliksellä tai tauon paikalla. Tulin siihen lopputulokseen, että olen kai liian vanha kaikkiin näihin nykyajan muutoksiin.

Ulkopuoliset vaatimukset ovat saapuneet keittiööni ryminällä.

 "Vähemmän lihaa" "Pitää kokeilla uusia proteiineja" "Kai olet sentään testannut chiat ja psylliumit ja muut vierasperäistä koreaa nimeä kantavat ainesosat?" "Raakaa sen olla pitää, tai ei oikeastaan kai enää sitäkään"

Liian paljon, liian nopeasti.

Kokeilen mielelläni uusia juttuja, mutta minä rakastan myös klassista ja vähän rustiikkia keittiötä. En koskaan ole varsinaisesti hurahtanut mihinkään ja nyt tuntuu siltä, kuin yleisen mielipiteen vuoksi pitäisi.

Ei! En suostu! Pitäkää vain dinosauruksena ja huonona äitinä. Meillä palataan (tai oikeasti jatketaan) nyt ihan tietoisesti vanhaa hyväksi todettua metodia.

  "Kohtuus kaikessa ja kaikkea lautasella" 

Kokeillaan uutta, kun sopivasti vastaan sattuu ja suuhun sopii, mutta nautitaan edelleen hyvällä omalla tunnolla vanhoja ja jossain jo pannaan laitettuja herkkujakin.

Ihan vain fiilikseen päästäkseni kaivoin myös hyllystä vanhoja suosikkejani.

Luinko niitä sitten? Itse asiassa luin vain Slaterin päiväkirjoja, ja niistäkin vain syyskuun. Nigellalta tarkistin suklaajuustokakun reseptin ja Jamie Oliverilta kurkistin papujen viljelyä ja sadonkorjuuta. Muuten meni selailuksi, mutta se riitti. Tuli syksyinen olo ja syksyn myötä halu palata runsaisiin, lämpimiin ja ihanan täyteläisiin makuihin. Siispä tiedossa on suolaista crumblea, lihapatoja ja muhkeita leivonnaisia - hyvällä mielellä.

Siis, kunhan tästä taas saan itseni keittiökuntoon...