Makeaa mahan täydeltä

Aina ei jaksa kokata, edes jälkiruokaa. Aina ei myöskään tarvitse. Kun hamstraa laivalta herkkuja kassin täyteen, niin pääsee helpolla,

Ei se kyllä ollut tarkoitus. Olinhan työmatkalla ja meillä on ollut periaatteena olla tuomatta tuliaisia. Silloin kun kaksi vanhinta poikaa olivat pieniä, olimme miehen kanssa vuorotellen reissussa harva se viikko. Totesimme tuliaisten tuomisen totuttavan tuolla tahdilla lapset vähän vääränlaiseen elämään, joten periaate luotiin - sopivissa tilanteissa rikottavaksi.

Sellainen tuli vastaan tällä kertaa. Satuin nimittäin menomatkalla selailemaan laivan katalogia ja silmiini osui täysin vastustamaton tuote - shamppanja... mutta ei mikä tahansa shamppanja. Eihän maatuskapakkausta kertakaikkiaan voi jättää väliin!

Kovasti hienostunutta meininkiä siis, kun mukaan lähti tsaarittaren shamppanjaa ja Itävallan aristokraattien suosikin suklaata. Tosin sitten shamppanjan jälkeen tuli huono omatunto. En kai minä nyt millään voi mennä kotiin pelkästään omien tuliaisteni kanssa? Niinpä koriin päätyi vielä pari pussia mini-Tobleroneja ja Kinderin munamies lasten mieliksi tyyliä tasapainottamaan.

Tsarine siis pääsi testiin ja yllätti maistelussa positiivisesti. Ainahan shamppanja on hyvää, mutta tuo vähän kitsch pakkaus jätti pienen epäilyksen. Ihan turhaan... hivenen makea, mutta silti raikkaan pirskahteleva juoma sopi oikein hyvin isännän viikonloppukokkaukseen.

Menu sisälsi keittoshotteja juuressipsien kera, itse tehtyä lohiravioleja ja jälkkäriksi ihanan kuohkeaa tiramisua. Resepteistä ei puolestaan taaskaan ole tietoa, joten tässä vain kuva alkuruokatarjoilusta. Saan minäkin aina joskus kukkia...

Gluteenitonta, maidotonta ja ilman kananmunia - mistä inspiraatio?

Meillä on tuuria siinä mielessä, että lapsilla ei ole mitään ruoka-aineallergioita. Se ei toki tarkoita sitä, etteikö kavereiden kylään tullessa aina välillä pitäisi miettiä pöytäänlaitettavaa milloin mitäkin ruoka-ainetta välttäen. Tunnistan siis haasteen ja tunnen myötätuntoa niitä perheitä kohtaan, joissa välttely on jokapäiväistä. On ihan tarpeeksi haastavaa keksiä pöytään laitettavaa joka päivä muutenkin, joten uskon kaikkien inspiraationlähteiden ilahduttavan rajoituksien kanssa painivia.

Emmi-Liia Sjöholm : Koko perheen kattaus 
Luettavaksi ja kokattavaksi kustantajalta 


Tässä kirjassa kaikki reseptit ovat gluteenittomia, maidottomia ja ilman kananmunia. Kyseessä ovat Suomessa yleisimmin esiintyvät allergiat lapsilla, joten tarvetta lienee useammassakin perheessä. Pidin kirjan filosofiasta erityisesti siitä, että tarkoituksena ei ollut keksiä uusia ja ihmeellisiä raaka-aineita, joilla korvata perinteisiä reseptejä, vaan käyttää helposti löydettäviä aineksia hyvään ja herkulliseen ruoanlaittoon.

Silti, kirjasta löytyvät pannukakut ja letut, vaikka minusta nuo pannukakut varsinkin muistuttivat enemmän kasvispihvejä kuin esikuvaansa. Tosin mm. bataattipannarit ja tölkkipavuista tehty perusohje vaikuttavat sen verran herkullisilta, että ne menevät meillä kokeiluun ihan lisukeruokina. Samoin energiapallerot vaikuttivat ihanilta  ja kirjasta löytyy monia muitakin mielenkiintoisia reseptejä ja ihan tällaiselle ei-allergiaperheellekin. Varsinaiselle kohderyhmälle tämä lienee taivaanlahja juuri niinä päivinä, kun pitäisi keksiä jotain, mutta inspiraatio antaa odottaa itseään.

Onhan kirjassa tietysti vähän oudompiakin aineksia käytetty, psyllium ei vielä ole tehnyt ensi visiittiään keittössämme ja riisijauhotkin ovat vielä kokeilematta. Näitäkin kuitenkin löytyy yleisesti marketeista eli mistään erikoiskauppatuotteista ei ole kysymys. Enemmän ehkä on kyse uudenlaisesta katsantotavasta aineksiin: "Mitä kaikkea voisi tehdä vähän eri tavalla?"

Kokeiltavaksi meillä valikoitui kookosvaahto. Jälkiruokana tai leivonnaisten lisukkeena tämä on varsin oiva vaahto, vaikka toki vaatii kookoksen mausta pitämisen. Sitä kun ei oikein kunnolla saa peitettyä edes suuremmalla määrällä sokeria. Meillä tämä ei ollut ongelma kuin ehkä esikoisen kohdalla ja itse suorastaan rakastan kookosta.

Tämä on myös huikean yksinkertainen ja helppo resepti. Käytännössä vain otetaan kookosmaitopurkista se kova massa (eli kookoskerma), laitetaan joukkoon reippaasti sokeria ja sitruunankuorta (minä lisäsin vielä vaniljasokeria) ja sitten vaan vedetään sähkövatkaimella vaahdoksi. Voilà, herkku on valmis! Ja vinkkinä niille, joiden ei tarvitse vältellä sitä kananmunaa, että oli muuten huikean hyvää pavlovan päällä ja pannulla karamelisoitu ananas ja suklaa sopivat oikein mainiosti.

Tähän loppuun ihan uteliaisuudesta keräsin meillä viime aikoina tehtyjä ruokia, joissa ei ole kananmunaa, vehnää eikä maitoa. Kyllä niitä jonkin verran löytyi, vaikka makeiden herkkujen osalta jouduin menemään aika kauassa taaksepäin ajassa edes maidottoman version löytymiseksi... .

Pääruokia löytyi ihan viime ajoilta hyvin
Broileripallerot 
Lämpimät lohinuudelit
Pihvisalaatti
papu-tonnikalapannu
linssikeitto 


Jälkiruokia ja leivonnaisia - tämä oli vaikeaa
Sydänsuklaat... kunhan suklaana on vain tummaa suklaata, makuaineeksi vaikka kandeerattua appelsiininkuorta
Hedelmät tietysti yleensäkin ovat hyviä, vaikka sitten vaniljasokerilla maustettuna ja vähän rommilla flambeerattuina (kookoskermalla saa tosiaan kermavaahdot korvattua)
Klementiinikakusta löytyy kananmunia, mutta ilman maitoa ja vehnäjauhoja

Suklaahalko ja sen vaaleanpunaiset praliinit

Jo ennen joulua sain isännältä sähköpostia. Siinä oli kuva, linkki Madame Figaron reseptiin ja viesti: "Je veux ca..." "Mikäs siinä", vastasin.
Joulu meni eikä halkoa näkynyt, tosin emme olleet jouluna kotonakaan. Välipäivinä reissattiin ja sitten palasin töihin. Halko oli kyllä suunnitelmissani, mutta isäntä taisi haluta pelata varman päälle. Hän pisti töpinäksi. Lopputulos oli upean näköinen ja superherkullinen suklaahalko vaaleanpunaisilla praliineilla.

Kuorrutettu kääretorttuhalko on perinteinen ranskalainen joulujälkiruoka ja siitä on varmasti satoja, jollei tuhansia versioita. Periaate on kuitenkin aina sama. Tehdään kääretorttu, täytetään herkkullisella kreemillä ja kuorrutetaan suklaalla. Koristellaan halon näköiseksi. Tässä versiossa erikoisuutena ovat vaaleanpunaiset praliinit eli vaaleanpunaisella sokerilla kuorrutetut mantelipalat. Lisäksi kuorrutukseen tarvittiin praliinisuklaata, jonka isäntä luovana miehenä teki itse kaupan valmiin puuttuessa. Eipä tuo tietysti mitään kamalan vaikeaa olekaan. Paahdetaan hasselpähkinöitä, jauhetaan ja sekoitetaan sulaan suklaaseen. Määristä ei isännällä ollut taas hajuakaan. "Silleen sopivasti."

Onneksi itse halkoon oli resepti valmiina. Isäntä vannoi seuranneensa tällä kertaa reseptiä "grammalleen". En tiedä uskonko, mutta tässä nyt kuitenkin käännettynä.

Bûche aux pralinés roses

kääretorttu 
4 kananmunaa
120g sokeria
100g jauhoja
50g sulatettua voita
hyppysellinen suolaa
tai tee omalla perusohjeellasi :-)

Kuorrutus ja täyte: 
150g vaaleanpunaisia praliineja murskattuna tai murskaa manteleita ja kieritä ne tomusokerissa. Vähän eri juttu, mutta maistunee hyvältä sekin. Suomesta ei oikein löydy näitä praliineja valmiina.
200g praliinisuklaata (ks. yllä) toki voi käyttää myös ihan vain tummaa suklaata, jollei halua pieniä sattumia kuorrutukseen ja täytteeseen. Pähkinäinen maku silloin vaan puuttuu.
100g tummaa suklaata
1,5dl kermaa
50g voita
3rkl vaahterasiirappia
1rkl rommia

Kuumenna uuni 210 asteeseen. Vatkaa keltuaiset ja sokeri vaahdoksi. Sekoita varovasti joukkoon sihdatut jauhot ja sulatettu voi. Vatkaa valkuaiset vaahdoksi suolan kanssa ja sekoita taikinan joukkoon. Levitä pellille leivinpaperin päälle. Kypsennä uunissa 10min.

Kieritä taikina leivinpaperinsa kanssa vielä lämpimänä rullalle.

Sulata suklaat vesihauteessa. Lisää joukkoon lämmitetty kerma vähitellen, sitten voi. Sekoita tasaiseksi. Anna jäähtyä ja laita tunniksi jääkaappiin.
Ota suklaaseos pois jääkaapista ja vatkaa vaahdoksi.

Aukaise kääretortturulla ja kostuta rommilla maustetulla vaahterasiirapilla. Levitä päälle noin kolmasosa suklaaseoksesta. Ripottele päälle praliineja ja kääri uudestaan rullalle. Laita rulla tiukasti kelmun sisään ja laita pariksi tunniksi jääkaappiin.

Kuorruta lopulla suklaaseoksella ja koristele haluamallasi tavalla. 

Arkistojen aarteita : Mausteiset päärynät juhlajälkkäriksi

Tällainen tuli taas mieleen miettiessäni tulevia jälkkärihetkiä. AIkaa on melkein pari vuotta, mutta vieläkin välillä muistellaan. Tämä sopii myös joulunaikaan, joten ehkäpä ensi viikonloppuna... 

Resepti on myös helppo tehdä etukäteen. Viimeiseksi vain kootaan annos lautasille.

Edellisenä päivänä tai puolta päivää ennen : 

Tähtianispäärynät

Sekoita 5 rkl sokeria ja 1,5l kuumaa vettä syvässä pannussa. Lisää vielä 1 rkl sitruunamehua, 1 kanelitanko ja 2 tähtianista. Anna kiehahtaa. Kuori kymmenkunta päärynää. Pienet voi keittää kokonaisina, isommat halkaista ja poistaa siemenkodan ja kannat. Laita päärynät nesteeseen ja anna porista n.15min. Jätä liemeen jäähtymään.

Hasselpähkinä - nougatine

Paahda muutama kourallinen hasselpähkinöitä. Jäähdytä ja rouhi.
Kuumenna pannulla n.300g sokeria, 6 rkl vettä ja 1rkl sitruunamehua. Sekoita nopeasti ja jätä lämmölle. Älä koske ollenkaan ennen kuin kuplat muuttuvat melkein kokonaan kullanruskeiksi. Sekoita joukkoon nopeasti ripaus suolaa ja hasselpähkinärouhe ja levitä ohueksi levyksi leivinpaperille jäähtymään.


Pari tuntia ennen : 

Mascarponevaahto 

Vatkaa 2 prk Flora Vispiä vaahdoksi sokerin kanssa. Kaada joukkoon purkillinen mascarponea ja vatkaa hyvin sekaisin. Rouhi vaniljamyllyllä vaniljaa reippaasti sekaan (tai lorauta vaniljauutetta). Sekoita hyvin. Laita kylmään odottamaan.


Kun syödään : 

Taita nougatinesta levyjä tai rouhi yleiskoneessa. Kokoa annokset lautaselle. Ripottele päälle viimeiseksi vielä vaniljaa (tai vaihtoehtoisesti tummaa suklaata).  Koristele annokset sitruunamelissan lehdillä tai mintunlehdillä.

Kesämisu paahdetulla valkosuklaalla

Kävimmepä tuossa eräänä päivänä jokin aika sitten tuttujen luona herkuttelemassa jälkkärillä. Tarjolla oli kesäistä raparperimisua. Resepti oli kuulemma HS:n blogista, mutta ei-tilaajalle ei resepti tällä kertaa auennut . "No, eihän se nyt niin kamalan vaikeaa voi olla", pähkäilin, "Tiramisu = mascarponea misuun. Kesä = raparperia ja tietysti mansikkaa. Valkosuklaa tuli trendikkäästi paahtaa. Siinä ne tärkeimmät. Loppu onkin sitten vaan sekoittamista."

Koska mascarpone sekoitettuna vaahdotetun Vispin ja vaniljan kanssa on aika makeaa, eikä valkosuklaatakaan voi äitelyyden puutteesta moittia, päätin jättää raparperin happaman kirpeäksi. Raikkaudesta huolehtivat mansikat. Lopputulos maistui minulle, eikä muultakaan porukalta ole valituksia vielä kuulunut. Kulho näyttää tyhjäksi nuollulta... (ei, se en ollut minä).


Kesämisu paahdetulla valkosuklaalla

Valkosuklaata haluamasi määrä
purkillinen mascarponea
1prk (2dl) Vispiä (tai vastaava määrä vaahtoutuvaa kermaa)
2tl vaniljatahnaa
mansikoita
4 rapaperinvartta
1-2dl sokeria
Savoiardi-keksejä (niitä sormia)

Paahda ensin valkosuklaa. Ohjeista riippuen tarjotaan 30min 130 asteessa tai 8min 175 asteessa. Tein tuon jälkimmäisen ja hyvin ruskistui.

Kuori ja pilko raparperit kattilaan. Kaada päälle sokeri ja 1rkl vettä. Anna hiljalleen poreilla suht matalalla lämmöllä, kunnes raparperit ovat ihan muussina. Sokerin määrä riippuu vähän siitä, miten happamia raparperisi ovat sekä siitä, miten makealta suusi massan maistaa. Maun mukaan siis. Minä laitoin noin 1,5dl ja jätin raparperit kirpakoiksi. Anna jäähtyä.

Vatkaa Vispi vaahdoksi. Vatkaa joukkoon mascarpone ja vaniljatahna.

Asettele kulhon pohjalle Savoiardi-keksejä kerrokseksi. Kaada päälle raparperia. Lusikoi seuraavaksi kerrokseksi mascarpone-seosta ja ripottele pinnalle valkosuklaapaloja sekä mansikkasiivuja. Toista kerroksia, kunnes kulhosi on täynnä. Laita päällimmäiseksi mascarponekerros ja valkosuklaata sekä mansikoita koristeeksi.

Laita kylmään muutamaksi tunniksi, jotta keksit vähän pehmenevät. Nauti.

Lasillinen Muscat-viiniä sopi seuraksi oikein hyvin...

Piimäsuille

Minä pidän piimästä. Töissä tulee usein valittua ruokajuomaksi lasillinen rasvatonta piimää. Tuo pienesti hapan maku maistuu suussani raikkaalta ja virkistää oloa. Tummassa limpussa piimä on itseoikeutettu neste. Myös piimäjuusto on aina, ja minä tarkoita aina, ollut suuri suosikkini. Sitä löytyy äitini hämäläisestä pitopöydästä kaikkina juhlapyhinä ja välillä sitä on tarjolla muutenkin, varsinkin hänen tietäessään minun olevan tulossa käymään... Isäntä syö kyseistä juustoa ihan jälkiruokana, mieluiten punaherukkahyytelöllä höystettynä.

Noin muuten on piimä loistanut poissaolollaan perheen jälkkäripöydästä. Se on sääli, sillä kyllähän sitä luulisi edes piimävanukkaan tulleen kokeilluksi, vaan ei. Syy kokeilun puutteeseen on liivate, jonka makua ja koostumusta vähän vierastan.

Viimeaikojen raakaruokakokeilut ovat tutustuttaneet minut muutamiin uusiin raaka-aineisiin, joista mielenkiintoisimmaksi ovat osoittautuneet chia-siemenet. Yhdistettynä nesteeseen, chia-siemenet geeliytyvät eli ilmeisesti imevät nestettä itseensä ja muodostavat ympärilleen geelimäisen kerroksen, joka sitoo nesteteen hyytelömäiseksi seokseksi. Niiden avulla sain jo pakastimesta löytyneen "lötkön" marjaseoksen kiinteytettyä hieman tiukaksi hilloksi - ilman pakkoa lisätä sokeria jo ennestäänkin makeahkoon seokseen.

Lisäksi chia-siemenet ova ilmeisen terveellisiä : "...ne sisältävät lukuisia vitamiineja, kivennäisaineita, runsaasti proteiinia, hyviä kasviöljyjä ja omega-3 rasvahappoja. Ne sisältävät myös runsaasti vesiliukoista kuitua..." (Outi Rinne: Raakaruoka-aika! Herkkuja ilman hellaa ja uunia)

Siispä kokeilin, miten onnistuisi jälkiruokavanukas piimästä chia-siementen avulla.


Vaniljainen piimäkiisseli 

Kuten nimestä arvasittekin, ei mennyt ihan niin kuin suunnittelin, mutta lopputulos oli kyllä varsin herkullinen.

Jauhoin chia-siemenet blenderissä, sillä en halunnut koostumukseen kovia siemeniä.

Sitten sekoitin puoli litraa piimää, 1dl intiaanisokeria, 2tl vaniljasokeria ja 4-5rkl chiasiemenjauhetta ja jaoin laseihin. Jätin lasit jääkaappiin yön yli.

Lopputuloksena oli herkullisen makuinen, mutta enemmänkin kiisseliä (tai viiliä) muistuttava seos. Muotista lautaselle kumottaviksi piimävanukkaiksi tästä ei ollut.

En tiedä johtuiko lopputulos vääristä ainesten suhteista, mutta todennäköisesti myöskään chiasiementen teho ei taida olla ihan vanukasluokkaa. Se ei kuitenkaan estä niiden käyttökelpoisuutta. Tämä on nimittäin oikeasti hyvää. Makeaa, muttei liikaa, ja marjojen kanssa ihan mahtava jälkkäri/välipala/aamupalan piristäjä.

Ei minusta raakaruokakokkia taida tulla, mutta on kiva löytää uusia aineksia, joita voi hyödyntää "vanhalla" tavalla.

Raparperiposset

Tämä jälkiruoka ei kai nykyään enää paljon esittelyjä kaipaa. Ihanan kirpakkaa herkkua. Olisin mielelläni syönyt sitä makeiden mansikoiden ja keksien kera, mutta lähikaupasta olivat mansikkarasiat loppuneet. Eli syötiin siis pelkkien keksien kanssa. Ei pahaa ollenkaan sekään. Jotenkin tuo täyteläisen kerman ja happaman raparperin yhdistelmä on koukuttava.

Raparperiposset

3 pienehköä raparperinvartta
2 sitruunan mehu
0,5dl sokeria
1 prk (3,3dl) kuohukermaa
1dl sokeria

Kuori raparperi ja leikkaa pieniksi paloiksi. Laita kattilaan sokerin ja sitruunamehun kanssa ja kiehuta pehmeäksi.

Laita kerma lopun sokerin kanssa toiseen kattilaan ja anna kiehua kymmenisen minuuttia. Varo, ettei kuohu yli tai pala pohjaan.

Sekoita raparperi ja kerma toisiinsa ja kaada annosmaljoihin. Pistä kylmään jähmettymään ainakin pariksi tunniksi.

Koristele haluamillasi herkuilla ja nauti.

Muutama mansikka löytyi koristeeksi ennen jääkaappiin laittamista

Ystävänpäivän lohturuokaa

Meillä meni ystävänpäivä lähinnä esikoisen huoneen huonekaluja kootessa (isäntä) ja kampaajalla sekä ostoksilla liehuessa (äiti). Ei siis niinkään perinteistä ystävänpäivämeininkiä. Illalla sitten vaihdettiin vahtivuoroa ja isäntä sai mennä salille rehkimään äidin tehdessä illaksi vauhdilla ruokaa. No joo, ei niin ystävänpäivää tuokaan, mutta ihan kiva päivä kuitenkin.

Ruoka meni aikalailla lohturuoan puolelle. Porkkana-bataattimuusi oli oikein maukasta ja sen sattumina pannulla kuullotettu pekoni-sipuli ja feta piristivät mukavasti. Lihapullatkin maistuvat aina. Jälkkäriksi ei tällä(kään) viikolla syöty kakkua vaan testasin jo vuosia miettimääni ja eri puolilta bongaamaani Sticky toffee pudding-reseptiä. Se oli juuri niin tahmaisen makea kuin oletinkin.


Toffee-taatelipaistos

160g kuivattuja taateleita (tai sekoitettuna muihin pehmeisiin kuivattuihin hedelmiin, kuten tänään mansikkapussin loppuun)
1,5dl kiehuvaa vettä
1 tl vaniljauutetta

Kaada taateleiden päälle kiehuva vesi ja jätä likoamaan puoleksi tunniksi. Muussaa haarukalla ja sekoita joukkoon vanilja. Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen. Voitele laakea, mutta reunallinen vuoka. Minä laitoin vähän liian pieneen vuokaan ja seos kuohui yli uunissa. Kannattaa laittaa sen kokoinen vuoka (ja voidella se), että reunoihin jää ainakin muutaman sentin nousuvara.

90g pehmeää voita
150g fariinisokeria tai ruokosokeria
2 kananmunaa
1rkl tummaa siirappia
175g vehnäjauhoja
2tl leivinjauhetta
1tl ruokasoodaa
1dl maitoa

Hiero voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää munat yksitellen hyvin vatkaten. Sekoita joukkoon siirappi sekä 1/3 jauho-leivinjauhe-ruokasoodaseosta. Sekoita. Lisää osa maidosta ja sekoita taas. Jatka kunnes kaikki jauhot ja maito on sekoitettu.
Lisää joukkoon taatelit liotusliemineen ja sekoita taas.

Kaada vuokaan ja paista noin 50min. Kannattaa seurata tilannetta, sillä aika riippuu vähän myös ruoan suuruudesta ja paistoksen paksuudesta.


Toffee-kastike

225g fariinisokeria
kunnon loraus konjakkia tai rommia tai brandya
100g voita
3dl kermaa
1rkl tummaa siirappia

Laita sokeri, konjakki, voi ja puolet kermasta paksupohjaiseen pannuun. Anna sulaa miedolla lämmöllä. Kun sokeri on sulanut, lisää siirappi ja anna kiehua hyvin sekoittaen 2-3 minuuttia.
Nosta pois lämmöltä ja sekoita joukkoon loput kermasta.
Anna hiukan jäähtyä, mutta pidä kuitenkin vielä lämpöisenä.

Kun nostat paistoksen pois uunista, anna sen jäähtyä noin 20 minuuttia Pistele sitten reikiä täyteen ja kaada niihin toffeekastikkeesta osa.

Tarjoile lisäkastikkeen ja jäätelon kera, mielellään vähän haaleana tai jopa lämpösenä.


On muuten ihan kamalan hyvää, vaikka ulkonäöllään sai meidän pojat vähän epäluuloisiksi.
"Onko siinä taatelia?" "Anna äiti ensin vain ihan pieni nokare" Ei mennyt kuin se yhden lusikallisen aika ja jono kasvoi taas paistosvuoan vieressä eikä siitä sitten kovin paljon jäänytkään.
.

Leikitellään liekeillä

Ihan hiljalleen ja varovasti ja kaukana liesituulettimesta (pois päältä!) tai lampuista yläpuolella voi hedelmiä liekittää. Banaani lienee se perinteisin, mutta rommi ja ananas ovat vähintäänkin yhtä herkullinen yhdistelmä. Eikä tämä oikeasti ole ollenkaan vaikeaa, kunhan muistaa varoa tulta pannulla siinä missä kynttilöissä tai takassakin.

Mikä olisikaan lämmittävämpi päätös aterialle sateisena ja mustana perjantai-iltana?


Liekitetty rommiananas

Tuoretta ananasta ohuina siivuina tai paloina tai renkaina oman mielialan mukaan. Meillä tehtiin tänään rustiikkia ja ronskia.

Laita pannulle kunnon nokareet voita ja reippaasti sokeria. Kaada päälle ananaspalat ja anna kuumentua. Kypsyysasteen ja karamelisoitumisen tason voi valita ihan oman mielensä mukaan. Me halusimme säilyttää ananaksen tuoreuden, kun kotoa kerrankin löytyi aivan parhaimmillaan oleva kokonainen hedelmä.
On kuitenkin tärkeää, että neste pannulla ja hedelmäpalojen pinta on kuuma, jotta rommi ei jäähdy, kun se lorautetaan päälle.

Eli kaadetaan kunnon loraus rommia, kallistetaan pannua ja sytytetään rommi HETI! Nautitaan liekkien katselusta ja syödään herkku niiden sammuttua. Päälle voi kaataa kermavaahtoa tai nostaa vaniljajäätelönokareen sulamaan.Vielä vähän minttua, niin ollaan taas astetta fiinimmässä jälkkärissä.

Turhan harvoin tulee tehtyä.

Marsipaaniomenat uunista

Tämä on taas yksi "niitä" reseptejä, joka on ihan pakko saada talteen tähänkin blogiin.

Vaniljakastikkeen voi tehdä itse, mutta meillä on viime aikoina oikaistu Flora Vanillalla. Kelpaa ihan hyvin.

Viimeksi syötiin eilen lauantai-illan menun jälkiruokana.


Marsipaaniomenat uunista

Ota kotimaisia omenoita ja pese ne hyvin. Viillä kuoreen omenan ympäri viilto noin puoliväliim omenaa. Sen pitäisi estää "räjähtämistä". Ei tosin taida estää kokonaan, mutta vähän sentään hidastaa...

Paina omenakairalla siemenkota pois. Täytä kolo mantelimassalla tai marsipaanilla. Paina päälle vielä nokare voita, fariinisokeria ja mantelilastuja.

Laita uuniin 150 asteeseen noin 15-20min. Nosta lopuksi lämpötila 200 asteeseen, jos haluat mantelien ruskistuvan. Kypsymisnopeus ja räjähdysalttius riippuvat omenalajikkeesta ja omenoiden koosta, joten tarkkaile...

Nosta pois uunista ja nauti vaniljakastikkeen kera.

Laventeli-nektariinihilloke sunnuntaijälkkärin sulostuttajana

Jos laventelia laittaa liikaa, luulee syövänsä saippuaa. Pienenä annoksena se taas parfymoi leivokset hienostuneen herkullisiksi. Erityisen hyvin laventeli sopii minusta oikein tumman suklaan kanssa, tai sitten hedelmiin. Minä sain kesälomareissulla kimpullisen lahjaksi ja kuivasin sen talven iloksi. Laventelin tuoksu vie minut väistämättä takaisin Etelä-Ranskan lämpimiin iltoihin. Siitä lienee suurta iloa talven räntäkeleillä, mutta ei se hullumpaa ollut näin kesähelteelläkään. 

Vanha sääntö pätee tässäkin. Yrttejä käytäessä ne kannattaa erityisesti yhdistää muihin saman kasvualueen tuotteisiin. Siis, laventeli ja nektariinit - taas yksi taivasyhdistelmä. 

Kaupan nektariinit ovat Suomessa useimmiten sellaisia kovia, jotka pöydällä joko kypsyvät tai pahentuvat vähän sattumanvaraisesti. Kovemmistakin nektariineista saa kuitenkin maukasta hilloketta, joka taas sitten sulostuttaa keksit, kakut ja paahtoleivät. Tällä kertaa tehtiin kaapintyhjennyskeksejä kaveriksi. 

SUNNUNTAIJÄLKKÄRI 

Laventeli-nektariinihilloketta

keksejä

kermavaahtoa

mustikoita

hitunen kuivattua laventelia koristeeksi

Laventeli-nektariinihilloke 

5 nektariinia kuorittuina paloina

1dl hillo-marmeladisokeria

2tl vaniljasokeria

vajaa 1tl kuivattua laventelia. 

Laita ainekset kattilaan ja kiehuta hiljalleen 20-30min eli kunnes nektariinipalat alkavat hajota. Jäähdytä. 

Ohra-kaura-suklaakeksit

(6 tosi isoa tai useampia pienempiä)

Kaapissa oli roikkunut jo ikuisuuden yksi pikakaurahiutaleannopussi. Meillä kun ei kukaan oikein syö puuroa, niin edessä olisi ollut varmaan toinen ikuisuus, joten paiskasin keksitaikinaan. Myös ohrahiutaleita meille on jotenkin kertynyt turhankin paljon. Siis, sama juttu. 

Lopputuloksena oli pehmeitä keksejä, joita oli helppo syödä lusikalla jälkkärin pohjana. 

50g voita

1dl sokeria

1dl pikakaurahiutaleita

1dl ohrahiutaleita

1tl leivinjauhetta

pari rkl tummaa suklaarouhetta 

1 muna

Sulata voi ja sokeri kattilassa. Sekoita kuivat aineet kulhossa. Lisää voi-sokeriseos ja sekoita. Lopuksi riko joukkoon 1 muna ja sekoita taas. 

Laita lusikalla nokareiksi leivinpaperille. Ne leviävät hurjasti, joten muista välit. 

Paista 200 asteessa 5-7min. 

Ei tullut crumblea - tuli...

Oli muutama nektariini ja banaani. Oli crumblenhimoinen isäntä.

Oli jauhoista tyhjä kaappi ja hyllyt ilman kaurahiutaleita. Oli laiska emäntä.

Ei tullut crumblea - tuli uunihedelmiä kermavaahdolla ja keksinmuruilla.

Kelpasivat nekin. 

(Hedelmiä kuten nektariineja ja banaaneja uunivuokaan. Sekoitetaan hillosokerin, sitruunamehutilkan ja vaniljasokerin kera. Annetaan hautua 100 asteessa pehmeiksi. Tarjoillaan kuumana kermavaahdon ja Domino-keksimurujen kanssa.) 

Otetaan laatikollinen mansikoita - stressittömästi

Tiedän, kuuluisi ostaa vain suomalaisia ja lähellä tuotettuja. Ne ovat parhaimman makuisia ja, no, lähellä tuotettuja... Silti en voi vastustaa keväällä lähikauppaan tulevia parin kilon laatikoita kevään ensimmäisiä mansikoita, enkä oikein ymmärrä, miksi edes pitäisi.

En minäkään talvella osta toiselta puolelta maapalloa rahdattuja mansikoita ja kesällä niiden on ehdottomasti oltava kotimaisia, mutta välillä tuntuu ruokaostosten tekemisen jo olevan, miltei masentavaa puuhaa kaikkine pohdintavaatimuksineen. On ruokamaileja ja kotimaisen työn tukemista ja myrkkyjen välttämistä ja luomun suosimista ja eläinsuojelua. Lisäksi pitäisi pyrkiä monipuolisuuteen, keveyteen ja terveellisyyteen, jotta perhe saisi parasta mahdollisa ruokaa, jonka tulisi vielä kaiken lisäksi maistua hyvältä (ei unohdeta tuota pääasiaa kuitenkaan).

Vähemmästäkin sitä tulee jo stressipäänsärkyä.

Välillä voi ostaa jotain ihan vain mielikseen, sen kummemmin pohtimatta. Espanjasta tai Portugalista tulevat nämä kevään ensimmäiset mansikat. Eivät ole yhtä makeita kuin kotimaiset kesällä, mutta niillä on omat hyvät puolensa.

Näissä laatikoissa mansikat ovat isoja ja kiinteitä. Ne eivät tosiaankaan muussaannu edes salaattiin sekoitettaessa. Koska ne ovat vähemmän makeita kuin kotimaiset yleensä, ovat ne juurikin omiaan salaattiin. Suolaisen halloumin, cashew-pähkinöiden ja "salaattimansikoiden" yhdistelmä balsamico-siirapin kanssa on meidän perheessämme jo klassikon asemassa.

Salaattipohjaksi ihan vain vihreää lehtisalaattia, kurkkua ja mausteeksi oliiveja.

Jälkiruoaksikin nämä mansikat taipuvat helposti, kun niihin sekoittaa vähän vaniljaa, limemehua ja tomusokeria. Vielä kun malttaa odottaa tunnin tai pari, ja koukkaa lusikalla päälle kunnon pläjäyksen kermavaahtoa... Mitäpä siitä muuta sanomaan.

Toinen jälkiruoka onnistuu toki ihan peruspakastemansikoistakin, mutta jotenkin sellaiset pikaiseen, enintään vuorokauden verran pakastetut mansikat maistuvat vielä paremmalta. Edellisen illan jälkiruoan kermanloput sekaan, hitunen maitoa, tomusokeria ja vaniljaa. Sitten annetaan mansikoiden vähän sulaa, pistetään surraten kaikki sekaisin ja herkullinen pirtelö on valmis. Jäätelöksikin tuosta olisi, varsinkin jos sekoittaa joukkoon vielä pakastettuja banaanipaloja. Meillä vaan ei niitä tällä kertaa ollut jäljellä yhtään.

Eikä mansikkalaatikon pohjalta löydy enää yhtään punaista marjaa...