Näytetään tekstit, joissa on tunniste ruokaa romaaneista. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ruokaa romaaneista. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Brunettin rouvan pinaatti-ricottakrepit


Minua on aina kiehtonut ruoan näkyminen kirjallisuudessa. Onhan syöminen iso osa elämää muutenkin, joten miksei sitten tarinoiden maailmassa ?

Toki kirjat heijastavat kuvaamansa aikakauden ja kulttuuriympäristön . Suomessa kirjoissa syödään talkkunaa, pettuleipää, tai pullaa ja piirakkaa. (Kyllä, olen viime aikoina lukenut paljon viime vuosisadan alkupuoliskolle sijottuvaa kirjallisuutta.) Niin, ja tiikerikakkua. Italiaan sijoittuvissa kirjoissa taas syödään usein ja hyvin ja paljon pastaa. Vera Valan kirjat ovat hyvä esimerkki inspiroivasta ruokakirjallisuudesta - huolimatta siitä, että ne ovat oikeasti myös hyviä dekkareita.

Toinen Italiaan sijoittuva dekkarisarja, jonka lukemisen aikana ja jälkeen pitää aina suunnata jääkaapille on tietysti Donna Leonin Guido Brunetti-sarja. Brunettin Paula-vaimon kokkaukset saavat veden herahtamaan kielelle taidokkaiden ruokailukohtausten ansiosta. Siksi nappasinkin äkkiä mukaani Donna Leonin ja Roberta Pianaron "Makupaloja Venetsiasta Guido Brunettin tapaan" -keittokirjan, kun se eteeni osui ja oli vielä alennuksessakin.

Kirjan löytymisestä on jo aikaa ja vaikka sitä säännöllisesti olenkin lukenut, niin vasta nyt sain kokeiltua ensimmäisen reseptini. Viivästyksen syynä lienee kuvien puute - kirjassa ei ole ensimmäistäkään kuvaa annoksista. Minua tuo aina välillä vähän häiritsee, varsinkin kun kuvat tukevat myös reseptiikan ymmärrystä. Olenkin siis keskittynyt ihastelemaan reseptien väliin ripoteltuja ruokailukohtauksia Donna Leonin kirjoista.

Reseptit sinänsä vaikuttavat aika perusitalialaisilta. Ensimmäiseksi kokeiltavaksi valikoituivat pinaatti-ricottakrepit. Minä olen tottunut ricotan yhdistämään mielessäni enemmänkin pastaan kuin lettuihin, joten tämä oli mielenkiintoinen tuttavuus.

Lettujen tekeminen tietysti vaatii hiukan työtä, mutta ne ovat helppoja. Eikä sitä aikaakaan nyt niin kamalasti mennyt, ihan arki-iltana tämän sain aikaiseksi. Suurin viivästys itse asiassa aiheutui pinaatin sulamisen hitaudesta. Lopputulos oli herkkua - paitsi, että suolaa (ja pippuria) piti kyllä lisätä ohjetta enemmän. Muuten maku jäi vajaaksi.


Pinaatti-ricottakrepit
(Crespelle agli spinaci e ricotta)

kuudelle hengelle (12 kreppiä)

krepit :
200g vehnäjauhoja
2 kananmunaa
1/2tl suolaa
3 dl maitoa
30g sulatettua voita

Yhdistä jauhot, munat ja suola kulhossa tasaiseksi seokseksi. Vispaa joukkoon maito vähän kerrallaan ja lopuksi voisula. Jätä lepäämään peitettynä tunniksi.

Paista ohuet krepit nopeasti pannulla ja jätä odottamaan.

täyte :
750g pakastepinaattia
4rkl oliiviöljyä
2 sipulia (tai 60g salottisipulia) hienonnettuna
1tl suolaa (tarkista maku lopussa ja lisää tarpeen mukaan)
(pippuria)
250g mietoa ricottajuustoa
2,5 dl kuohukermaa
raastettua parmesaania

Sulata pinaatti ja purista ylimääräinen neste pois. Kuumenna öljy ja kuullota sipuli suolan ja vesitilkan kanssa. Lisää pinaatti ja kypsennä, kunnes ylimääräinen neste on haihtunut. Jäähdytä.

Sekoita joukkoon ricotta.

Levitä seosta tasaisesti krepeille ja kääri ne rulliksi. Asettele krepit uunivuokaan. Kaada päälle kerma ja ripottele pinnalle reippaasti parmesaania.

Paista kullanruskeiksi 240 asteessa noin 20 minuuttia.

Tarjoile kuumina. Tämä riittää kyllä ateriaksi ihan sellaisenaan, varsinkin raikkaan salaatin kera, mutta tein varmuuden vuoksi vielä italialaisittain makkarapalloja. Tuoremakkarasta puristetut massapallerot ovat helppo tapa saada jotain kaikille lapsille kelpaavaa. Naapurikaupan perunamakkarat ovat meillä vakiokäytössä.

p.s. Ruokaa romaaneista on postaussarja, jonka aloitin jo jokin aika sitten kirjablogin puolella. Tämähän ei nyt varsinaisesti ole romaaniohje, mutta sinnepäin. Sarjan jutut voit halutessasi kurkata täältä. 

perjantai 23. toukokuuta 2014

Italiafiilistelyä


Vera Vala : Kuolema sypressin varjossa
Luettavaksi ja blogattavaksi - ja tällä kertaa kokattavaksikin - saatu Elisa Kirjalta 
Varsinainen kirjajuttu täällä

Vera Valan Kuolema sypressin varjossa sijoittuu Italiaan. Päähenkilö Arianna pitää ruoanlaitosta ja Kobolla tuli merkittyä useampikin inspiroiva sivu muistiin. Eniten mieleen jäi pyörimään kesäkurpitsa pasta Gorgonzola-juustolla. Harmikseni vain ei kaupasta löytynyt Gorgonzolaa. En viitsinyt ottaa mitään muuta sinihomejuustoa, kun maut ovat kuitenkin aina vähän erilaisia. Se sitten siitä ideasta.

Kuten Ariannallakin kirjassa, minunkin ruoanlaittoinspiraationi on kovasti kiinni päivän mielialasta. Tänään oli aika kiireinen päivä ja nyt illalla sataa. Pastaa lohturuoaksi siis ehdottomasti. Gorgonzolan puuttumisesta huolimatta en päässyt irti Italia -fiiliksestä, joka on minua ympäröinyt kirjan loppumisen jälkeen. Siinä oli jotenkin niin ihanat maisemat ja tarina henki italialaista rentoa elämäntapaa vaikka murhaa selvitettiinkin. Siispä unohdetaan sinihomejuusto, mutta käytetään silti se kesäkurpitsa jääkaapista ja inspiroidutaan ihan vain tunnelmasta.

Siispä, punaista, vihreää ja valkoista eli kliseinen Italia -yhdistelmä basilikaa, tomaattia ja mozzarellaa. Niin ja jonkin verran kaikkea muutakin. Lukekaa tuosta alta, mitä kaikkea. Tästä saattaa hyvinkin tulla meillä yksi vakiopasta kotiruokarepertuaariin. Sitä en sitten tiedä, miten oikeasti italialaista tämä loppujen lopuksi oli, mutta liekö tuolla niin väliä. Maistui ihanalta ja Ariannakin varmaan tykkäisi (?)

Kesäkurpitsa-sitruunapastaa mozzarellalla (ja parilla muullakin jutulla)

2,5:lle

1 pieni kesäkurpitsa pilkottuna
2 pientä kevään sipulia silputtuna
suolaa ja mustapippuria
oliiviöljyä
kuivattua chiliä
kirsikkatomaatteja
yhden sitruunan kuori ja mehu
1 mozzarellapallo
iso kourallinen basilikaa
parmesaaniraastetta
tuorepastaa

Laita pastavesi kiehumaan ja suolaa se kun poreilee..

Lorauta pannuun oliiviöljyä ja kuumenna se vähän yli keskilämmöllä. Lisää kesäkurpitsapalat ja sipuli ja pikkuisen suolaa. Anna kypsyä hetken ajan. Raasta mukaan sitruunankuori ja lorauta joukkoon puolet sitruunamehusta. Lisää 1/2 tl kuivattuja chilihiutaleita. Odota muutama minuutti ja sekoita aina välillä.

Lisää joukkoon pari kourallista puolitettuja kirsikkatomaatteja, kun kesäkurpitsa näyttää kypsältä mutta vielä purutuntumaa omaavalta. revi joukkoon mozzarellapallo. Lisää vielä iso kourallinen silputtuja basilikanlehtiä.

Keitä tuorepasta paketin ohjeen mukaan, valuta ja kaada pannulle. Ota mukaan pikkuisen keitinlientä. Sekoita pannuun kastikkeen kanssa ja annostele heti lautasille.

Raasta päälle parmesaania ja ripottele pikkuisen mustapippuria. Koristele vielä halutessasi basilikanlehdillä.

Nauti. Laita silmät kiinni ja kuvittele olevasi Italian auringon alla.