Beurre d'anchois aateloi tonnikalamunakkaan

Tässä oltiin muutama päivä välissä mökillä mummin murkinoissa, mutta yhtään ei näköjään kokkausinto siitä virkistynyt. Helpolla ja nopealla kesävakiolla siis jatketaan. Tosin vaihteeksi tarjolla oli muutakin kuin pastaa.

Munakas on helppoa ruokaa. Tonnikalamunakas sardellivoilla puolestaan on ikuinen klassikko ja meidän pöydässämme kesävakio. Tällä kertaa seuraksi riivittiin herneitä, ja kerättiin salaatinlehtiä pihalta. Kirpakkuutta toi punaviinietikassa (+suolaa ja pippuria) marinoitu punasipuli ja salaattikin kieräytettiin kevyesti mirin-kastikkeessa.

Huomaattehan muuten, että tässä ovat kyseessä nimenomaan sardellit eli sellaiset pienenpienet silakansukuiset (?) kalat, joita säilötään öljyyn ja myydään pienessä lasipurkissa tai metallirasiassa. Ranskankielinen sana anchois ja englanninkielinen anchovy vievät suomalaisen mielen helposti anjovisten suuntaan, mutta ne ovat sitten ihan asia erikseen eivätkä sovellu tähän käyttöön. Sardelleja käytetään usein esim. kastikkeiden pohjissa. Ne kun sulavat pannulla ruotoineen päivineen nopeasti, eivätkä varsinaisesti maistu lopputuloksessa kuin sellaisena maukkaana suolaisena taustasävynä.

Tässä reseptissä sardelli sekoitetaan ruohosipulin kanssa voihin ja sulatetaan sitten kuuman munakkaan päälle. Lopputulos on herkullinen, vaikkei ehkä sieltä kevyimmästä päästä.


Tonnikalamunakas sardellivoilla 

Riko kulhoon 8 kananmunaa ja sekoita joukkoon hieman (tonnikala voi jo olla suolaista) suolaa ja pippuria sekä yksi purkillinen öljyyn säilöttyä tonnikalaa (MSC-sertifioitua...)

Hienonna 4 sardellifilettä ja sekoita 50g pehmeää voita yhdessä ruohosipulin kera (2rkl hienonnettuna).

Laita pienelle pannulle hieman öljyä ja kaada puolet munakasmassasta keskilämmöllä kuumennelle pannulle. Anna kypsyä (kannen alla) kunnes massa on hyytynyt. Käännä ja jätä pannulle vielä muutamaksi minuutiksi. Laita tarjolle ja nosta päälle 1rkl sardellivoita (tai makusi mukaan) sulamaan. Tarjoile ja paista toinen munakas samalla tavalla.

Kakkuhaaste 3/52 - vähän voinen mokkakakku

Kakkuhaaste etenee ennalta arvioitua nopeammin. Nyt mennään jo Kakkujen kuningattaret kirjan kolmannessa kakussa. Tahtia pitänee vähän hidastaa seuraavien viikkojen aikana, etteivät kilot kerry vielä nopeammin. Tässä kuitenkin viimeisin tekele.

Minun teki mieli kahvia ja jotain makeaa eli mokkakakku oli varsin luonteva valinta kolmanneksi haastekakuksi. Kahvia kakussa onkin paljon, eikä se ole ollenkaan liian makea. Kakussa myös "tapahtuu" kaikenlaista eli erikseen tehtäviä osia on suhteellisen paljon. Hitusen työläänä siis pidin tämän kakun tekemistä.

Pohja on mielenkiintoinen. Siinä on sekä tavallinen kakkupohja että marenkilevy. Kakun täytteenä on kahvikiisseli, jota ainakin minä olisin voinut syödä tyytyväisenä ihan sellaisenaan. Kuorrutukseksi tehtiin keltuaisilla paksunnettu kahvivanukas sekoitettuna voihin. Kokonaisuudessaan siis varsin lupaavan kuuloinen kakkujen kuningatar, mutta jotain jäi puuttumaan, tai pikemminkin - oli liikaa.

Kakkunautinnon kompastuskiveksi osoittautui kuorrutus. Joko minä laitoin sitä liian paksulti tai sitten ollaan nykyään totuttu vähemmän rasvaisiin herkkuihin, mutta yksimielinen tuomio perheeltä oli: "Liian voinen". Sinänsä hassua, kun kuitenkin voikreemi kelpaa muffinssien kuorrutteena oikein hyvin. Ehkä tämäkin olisi kaivannut sitä sokeria vielä enemmän.
Myös marenkipohja, josta itse ihan pidin, sai jälkikasvulta päälleen epämääräisiä mutinoita.

Että sellainen tuomio tälle kakulle. Huomenna kokeillaan vielä vahvan kahvikupillisen seuraksi, johon tämä lienee omiaan. Mokkahammasta kyllä kolottaisi vielä ja kirjassa onkin ainakin yksi samantyylinen ohje.

Koristeiksi en tullut hankkineeksi tuoreita kukkia, eikä niitä kaupassa taida juuri olla tarjollakaan tähän vuodenaikaan. Toto kuitenkin nautti taiteilijanroolistaan ihan noilla lähimarketista löytyvillä Dr. Oetkerin vohvelikukilla. Niihin olen oikeasti tykästynyt.

Kakku nro 2 täällä