Mahtisalaattia uudesta keittokirjasta

Sain tuossa kustantajalta luettavaksi ja kokattavaksi keittokirjan, johon ihastuin ikihyviksi. Olen jo selitellyt perusteluja kirjablogin puolella. Niitä voi lukea täällä. Tässä sanottakoon, että kevennetyt ja terveelliset lohturuokareseptit sopivat kaikille herkuttelijoille vaikka uudenvuodenlupauksen aiheeksi.

No, myönnän. Jotkut aineksista ja resepteistä ovat ehkä meidän perheelle vähän turhankin terveellisiä (eksoottisia), mutta kyllä sellaisiakin pitänee kokeilla. Jo ihan tiedostamatta olemme muutenkin siirtyneet kasvispitoisempaan ruokavalioon, ehkäpä sitä pienellä tietoisella yrittämisellä voisi päästä vieläkin terveellisempään lopputulokseen herkuttelua unohtamatta.

Lohturuokaa - Tietoista herkuttelua (Outi Rinne) antaa hyvät eväät herkuttelun terveellistämiseen. Kaiken lisäksi kirjasta löytyy myös asiapitoista pohdintaa, joka kannattaa lukea. Sieltä löytyy syitä ja perusteluja - lempeästi ja saarnaamatta.

Ihan ensimmäiseksi kokeiluun päätyi bataattihummuspohjainen salaatti.

Jep, taidettiin vähän liiotella, Lautaselle piti saada tarpeeksi erilaisia herkkuja, jotta jokainen löysi suosikkinsa. Niinpä kypsällä bataatilla kevennetyn hummuksen päälle päätyikin jos jonkinlaista herkkua. Porkkanoita, punajuurta , kurkkua, paprikaa, herkkusieniä. rucolanversoja, alkolupiiin versoja, halloumisiivuja, tomaatteja,,, Minä jäin hummukseen totaalisen koukkuun ja esikoinenkin (joka muuten inhoaa hummusta) söi hyvällä halulla. Eritysesti tykkäsin, kun lipsahti kaksi isoa valkosipulinkynttä...

Ideana tahnan päälle levitelty salaatti osui ja upposi. Siinähän on kastike samassa ja salaatti taatusti tarpeeksi ruokaisaa.

Outi Rinne: Lohturuokaa - tietoista herkuttelua 

Kaunis kirja täynnä herkullisia reseptejä, kauniita kuvia ja asiaa siitä, miksi ruoka lohduttaa ja miksi lohturuokaa kannattaa muuttaa terveellisempään suuntaan.

Outinhan monet jo tuntevatkin Keittiökameleonttina tai Mieliruoka-blogin takaa sekä kahden muunkin keittokirjan kirjoittajana.
- Raakaruoka-aika
- Mielekkäät eväät

Seuraavaksi pitää kokeilla punaisista linsseistä tehtyjä suklaakeksejä. Saa nähdä huomaavatko pojat, mitä herkkuja äiti sillä kerralla syöttää. En nimittäin ajatellut kertoa etukäteen...
Varovaisuus lienee tarpeen sillä sen verran kauhistuneita ilmeitä ja huudahduksia oli vastassa asiasta mainitakseni. Ehkäpä vanha sanonta "hiljaa hyvä tulee" pätee tässäkin asiassa.

Piimäsuille

Minä pidän piimästä. Töissä tulee usein valittua ruokajuomaksi lasillinen rasvatonta piimää. Tuo pienesti hapan maku maistuu suussani raikkaalta ja virkistää oloa. Tummassa limpussa piimä on itseoikeutettu neste. Myös piimäjuusto on aina, ja minä tarkoita aina, ollut suuri suosikkini. Sitä löytyy äitini hämäläisestä pitopöydästä kaikkina juhlapyhinä ja välillä sitä on tarjolla muutenkin, varsinkin hänen tietäessään minun olevan tulossa käymään... Isäntä syö kyseistä juustoa ihan jälkiruokana, mieluiten punaherukkahyytelöllä höystettynä.

Noin muuten on piimä loistanut poissaolollaan perheen jälkkäripöydästä. Se on sääli, sillä kyllähän sitä luulisi edes piimävanukkaan tulleen kokeilluksi, vaan ei. Syy kokeilun puutteeseen on liivate, jonka makua ja koostumusta vähän vierastan.

Viimeaikojen raakaruokakokeilut ovat tutustuttaneet minut muutamiin uusiin raaka-aineisiin, joista mielenkiintoisimmaksi ovat osoittautuneet chia-siemenet. Yhdistettynä nesteeseen, chia-siemenet geeliytyvät eli ilmeisesti imevät nestettä itseensä ja muodostavat ympärilleen geelimäisen kerroksen, joka sitoo nesteteen hyytelömäiseksi seokseksi. Niiden avulla sain jo pakastimesta löytyneen "lötkön" marjaseoksen kiinteytettyä hieman tiukaksi hilloksi - ilman pakkoa lisätä sokeria jo ennestäänkin makeahkoon seokseen.

Lisäksi chia-siemenet ova ilmeisen terveellisiä : "...ne sisältävät lukuisia vitamiineja, kivennäisaineita, runsaasti proteiinia, hyviä kasviöljyjä ja omega-3 rasvahappoja. Ne sisältävät myös runsaasti vesiliukoista kuitua..." (Outi Rinne: Raakaruoka-aika! Herkkuja ilman hellaa ja uunia)

Siispä kokeilin, miten onnistuisi jälkiruokavanukas piimästä chia-siementen avulla.


Vaniljainen piimäkiisseli 

Kuten nimestä arvasittekin, ei mennyt ihan niin kuin suunnittelin, mutta lopputulos oli kyllä varsin herkullinen.

Jauhoin chia-siemenet blenderissä, sillä en halunnut koostumukseen kovia siemeniä.

Sitten sekoitin puoli litraa piimää, 1dl intiaanisokeria, 2tl vaniljasokeria ja 4-5rkl chiasiemenjauhetta ja jaoin laseihin. Jätin lasit jääkaappiin yön yli.

Lopputuloksena oli herkullisen makuinen, mutta enemmänkin kiisseliä (tai viiliä) muistuttava seos. Muotista lautaselle kumottaviksi piimävanukkaiksi tästä ei ollut.

En tiedä johtuiko lopputulos vääristä ainesten suhteista, mutta todennäköisesti myöskään chiasiementen teho ei taida olla ihan vanukasluokkaa. Se ei kuitenkaan estä niiden käyttökelpoisuutta. Tämä on nimittäin oikeasti hyvää. Makeaa, muttei liikaa, ja marjojen kanssa ihan mahtava jälkkäri/välipala/aamupalan piristäjä.

Ei minusta raakaruokakokkia taida tulla, mutta on kiva löytää uusia aineksia, joita voi hyödyntää "vanhalla" tavalla.