Muille maille jouluksi

Olemme perinteisesti aina olleet joulun Suomessa, muutamaa seurustelun alkuaikoihin osunutta poikkeusta lukuunottamatta. Itse asiassa pojat eivät ole koskaan olleet jouluna Ranskassa ja esikoinen on sentään jo neljätoista. Syy on minun ja ranskalaisten lakkoiluinnon. Olemme nimittäin erinäisiä kertoja odotelleet junaa tai muuta kuljetusta lakkojen sotkettua kaikki aikataulut, Lakkoja on myös aina joulunpyhinä, kesälomakautena tai muuten, kun tiedetään isojen ihmismassojen olevan liikkeellä.

Ihmismassoihin liittyy myös elämäni säikähdys, joka lopulta katkaisi kamelin selän ja sai minut kategorisesti kieltäytymään kaikesta julkisesta liikenteestä Ranskassa pyhien aikaan. Jouduimme nimittäin lakon takia ihmisiä täyteen ahtautuneelle Gare de Lyonille ja etelään päin suuntautuva juna kuulutettiin ennen kuin ehdimme ovesta ulos. Tilanne oli vähintäänkin pelottava vauvaa rintarepussa kantaneelle äidille, joka joutui miehestään eroon koko pakkautuneen massan lähtiessä liikkelle laituria kohti.

Ei tilanteessa varsinaisesti paniikkia ollut, mutta todettakoon sen verran, että käsivarsien mustelmista päätellen en tiedä, mitä vauvan päälle olisi tapahtunut, jollei kaksi miestä olisi tullut muuriksi eteeni meidän ja joka suuntaan liikkeessä olevien matkalaukkujen väliin. Sen jälkeen ei meidän muksuja ole Ranskan maassa junissa kuljeteltu,

Kunhan pääsee perille... 

Nyt sitten tajusimme, että Airbnb tarjoaa mahdollisuuden vuokrata tarpeeksi iso talo koko jouluseurueelle ja lentokone lentää Helsingistä suoraan Nizzan kentälle. Ei muuta kuin menoksi ja jouluksi Ranskaan.

Nizza on meille aivan uusi tuttavuus, sillä yleensä suuntaamme muutaman tunnin ajomatkan verran lännen suuntaan ja hitusen pohjoiseen.

Ensi vaikutelma ajomatkasta talolle oli erittäinkin sekava.Yksisuuntaisia katuja joka puolella, superkapeat tiet ja parkkeeraus ranskalaiseen tyyliin joka kohdassa sekä kaikista pienistä tienhaaroista sekaisin menevä navigaattori (+ kuski) aiheuttivat kirjaimellisesti pieniä mutkia matkaan. Vihdoin umpikujasta peruuttamalla selvittyämme päätimme pitää autolla ajelun minimissään.

Kannattaa siis varautua sekä puhelimen karttapalvelulla että hyvällä navigaattorilla, jos aikoo Nizzassa kulkea yhtään autolla. Emme vielä kertaakaan ole päässeet edes lähimpään supermarkettiin kääntymättä ainakin kerran väärään suuntaan.
Tosin julkinen liikennekin toimii tosi hyvin, Keskustavierailu oli käytännöllistä hoitaa bussilla ja raideliikenteellä ihan kukkulan laeltakin.

Kyllä kelpaa... 

Talo itsessään edustaa ihanaa perinteistä rakennustyyliä. Kesäisin tämä olisi aivan mahtava rakennus viileänä pysyvine sisätiloineen. Näin joulukuussa... no, tämä on edelleen aivan mahtava talo, mutta villapaidalle ja paksuille villasukille on tarvetta kiviseinien sisäpuolella. Silti, tosi hieno paikka.

Maisemat ikkunoista kaupungin yli merelle ovat henkeäsalpaavat ja ison pihan tila pingispöytineen takaavat myös jälkikasvulle tarpeeksi puuhaa.

Eikä kelissäkään ole valittamista. Tähän saakka on joka päivä paistanut aurinko ja lämpötila keikkunut 15 asteen yläpuolella. Ihanaa terapiaa Suomen lumettomaan ja mustanmärkään keliin viime aikoina tottuneelle.

Uima-altaan vesi tosin osoittautui sen verran viileäksi, että minulta jäi Nizzalainen traditio joulukastautumisesta kokeilematta. Tosin se pitäisi kai muutenkin tehdä meressä eikä uima-altaassa, muta ei nyt olla turhantarkkoja.

Joulu tietysti vietetään perheen parissa ja onkin mukavaa kerrankin kokoontua myös Ranskan suvun kanssa yhteen. Tarpeeksi iso talo poistaa tarpeen edestakaisin ajelusta pyhien aikana, jotan siinäkin mielessä tämä on rento ja mukava ratkaisu.

Ja mitä sitten kuuluu ranskalaiseen jouluun? 

No, ruokaa ja lahjoja ja iloista yhdessäoloa. Ihan niin kuin Suomessakin. Iloinen sekoitus perinteitä Euroopan kahdelta laidalta saa kaikkien silmät loistamaan ja luo muistoja tuleviin aikoihin.

Yleensä joulupukki käy Ranskassa vasta yön aikana, mutta teimme pienen myönnytyksen Suomen tavoille ja lahjat jaettiin jo aattona. Saivat aikuiset rauhan niin aattoillan pitkään päivälliseen kuin joulupäivän levollekin. Samoin toimme Suomesta pipareita ja koristetuubeja - saatiin jälkikasvu hetkeksi rauhoittumaan siihenkin puuhaan.

Mikäs tässä on joulua viettäessä.

Ihanaa joulunajan jatkoa kaikille! 

Minä palaan nyt herkkujen ääreen. Niistä lisää sitten jokus myöhemmin. (EDIT; täällä kuvia ja selostusta)